Älyllisesti epärehellisiä välikysymyksiä

Demokraattisessa päätöksenteossa hallitus tekee viime kädessä päätökset. Opposition tehtävänä taas on haastaa ja tarjota hallituksen esityksiä parempia ja realistisia vaihtoehtoja. 

Valitettavasti suomalaisessa politiikassa jälkimmäinen on aivan liian usein unohtanut edellisen virkkeeni toiseksi ja neljänneksi viimeisen sanan. Tämä kulminoitui jälleen eilen, kun kansanedustajat käsittelivät keskustan ja Liike Nytin välikysymystä nuorten työttömyydestä ja tulevaisuususkon heikkenemisestä. 

* * *

Vaikka asiasta kertonut uutinen oli kovin vähäinen, avasi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen ongelmia. Hänen mukaansa "oppositio tekeekin kahdenlaisia välikysymyksiä. Sellaisia, joissa rahalla ei ole mitään roolia tai sen rajoitteita ei edes muisteta, joissa arvostellaan säästöjä ja vaaditaan lisää menoja. Ja sitten sellaisia, joissa arvostellaan liian vähäisiä säästöjä - mutta vaaditaan silti lisää menoja."

Hulppein – ja älyllisesti epärehellisin – esitys tuli Keskustalta, joka vaati nuorille takuutyötä. Ehdotus ei ole uusi, vaan puolue on linjannut jo aiemmin, että se "esittää nuorten takuutyötä, jolla taattaisiin työpaikka jokaiselle vastavalmistuneelle. Uudistus toteutettaisiin niin, että nuoren työttömyysturva ja kunnilta perittävät työttömyyssakkomaksut muutettaisiin palkkatueksi yrityksille, kunnille tai järjestöille."

Valitettavasti ehdotus tehtiin – valtiovarainministerin sanoin – "ilman hintalappua tietenkin - mitään arviota kustannuksista ei ole, mutta helposti päästäisiin varmasti miljardin paremmalle puolelle. Ikään kuin valtio voisi rahalla pakottaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Vai julkiselle sektorilleko palkkaus tehtäisiin?"

Oleellista tässä kaikessa on se, ettei Keskustan ehdotus puutu millään tavalla  Purran sanoin "itse sairauteen eli talouskasvun puutteeseen". Ja siitä johtuvan Suomen julkisen sektorin holtittomaan velkaantumiseen. 

* * *

Onni onnettomuudessa kuitenkin on se, että Suomen talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 0,8 prosenttia. Ja seuraavina vuosina 1,6 ja 1,7 prosenttia. 

Jos tämä toteutuu – kuten toivoa sopii – se tarkoittaa myös työpaikkojen lisääntymistä niin nuorille kuin vanhemmillekin, mikä vähentää valtion työttömyydestä johtuvia menoja sekä lisää sen verotuloja. Ja sitä kautta luo valtiovallalle pelivaraa taloudellisiin uudistuksiin tai vaihtoehtoisesti varoja velkaantumisen hidastamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Näin on, mutta olkoon!
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?

Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Petteri Orpon (kok) hallitus esitteli eilen ensi vuoden budjettinsa. En lähde tässä listaamaan sen sisältöä – ne ovat luettavissa täältä – mutta nostan esille jonkinlaisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen. 

Ja ei, se ei tule hallituksen piiristä vaan opposition kommenttien joukosta. SDP:n Tytti Tuppurainen nimittäin kommentoi esitystä sanomalla, että "kehyskauden lopulla alijäämä kasvaa yli 17 miljardiin euroon... [Se] on valtava määrä".

Näin siis sanoi eilen se sama Tytti Tuppurainen, joka on koko hallituskauden ajan haukkunut rakkikoiran lailla hallituksen yrityksiä rajoittaa julkisen sektorin velkaantumista. Ja jonka puolue ei ole monista pyynnöistä huolimatta antanut uskottavaa vaihtoehtoa. 

* * *

Jotta Tuppuraisen linja ei jäisi epäselväksi, niin tässä – arvoisat lukijani – muutamia Tuppuraisen kannanottoja tältä hallituskaudelta.

Marraskuu 2023: "Hallitus haluaa leikata kohtuuttomasti pienituloisten toimeentulosta ja heikentää yhteisiä palveluja. On jäänyt epäselväksi, hahmottaako hallitus itsekään tekojensa yhteisvaikutuksia."

Marraskuu 2024: "Hallituksen omat säästötoimet ovat syventäneet työttömyyttä". 

Helmikuu 2025: "Miksi te ette... kohtuullista hyvinvointialueiden menosäästöjen aikataulua, jotta ihmisten hoitoonpääsy voitaisiin turvata?"

Huhtikuu 2026: "Hallitus ei tunnu ymmärtävän, millaista kamppailua arki juuri nyt monissa kodeissa on kohoavien hintojen ja nousevien kustannusten keskellä... Nyt, kun hallitus on kokoontumassa viimeiseen kehysriiheensä, on paikallaan kysyä, millaisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä pienituloisten tilanteen helpottamiseksi."

* * *

Ja nyt Tuppuraisella on siis otsaa moittia hallitusta kehyskauden alijäämän liiallisesta suuruudesta ikään kuin hän itse ei olisi koko hallituskauden ajan vastustanut Orpon kabinetin pyrkimyksiä rajoittaa sen holtitonta kasvua.

Siis kasvua, jonka lähtölaukaus ammuttiin edellinen hallituksen aikana. Eli hallituksen, jossa Tuppurainen oli itsekin ministerinä. Ja joka harjoitti vielä viimeisenä vuotenaankin täysin holtitonta verovarojen tuhlaamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Vihreät talouskasvua vastaan

Vihreät talouskasvua vastaan

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kiinnitti huomionsa Vihreiden puoluevaltuuston tuoreeseen talouslinjaukseen. Hänen mukaansa "Vihreät haluaa olla ensimmäinen puolue Suomessa, jonka tavoite on talouskasvuriippuvuuden purkaminen".

Ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen, kuulostaa väite kieltämättä ministerin kieli poskessa lausumalta pilalta tai vaihtoehtoisesti pahantahtoiselta mustamaalaukselta. Ellei sitten suoranaiselta valheelta. 

Euroopan vihreiden nuorten tiedote kuitenkin on muotoillut seuraavasti: "ensimmäistä kertaa koko Vihreän liiton historian aikana yhteiskunnan talouskasvuriippuvuus mainitaan ohjelmassa ongelmana, josta tulisi päästä eroon. Vihreät on myöskin ensimmäinen puolue Suomessa, joka linjaa kasvuriippuvuuden purkamisen olevan puolueen jaettu tavoite."

Näyttää siis siltä, että meillä on tosiaankin eduskunnassa puolue, joka haluaa lopettaa maamme talouskasvun. Eikä siinä kaikki, sillä sama puolue on kertonut haluavansa esimerkiksi sosiaaliturvaan toimia, joiden "yhteenlaskettu hinta on noin 500-600 miljoonaa euroa" sekä ilmaissut peruvansa 2 305 miljoonaa euroa hallituksen ehdottamia budjettileikkauksia. 

Edelle kirjoittamani tosiasioiden – ja ilmiselvän älyllisen epärehellisyyden – valossa onkin ihmeteltävä, että Suomesta löytyy edelleen ihmisiä, jotka haluavat Vihreiden päättävän Suomen asioista. Viimeisen Ylen kannatusmittauksen perusteella sellaisia on noin 7,9 prosenttia äänioikeutetuista. 

Se on onneksi lukema, jolla ei voi romuttaa Suomen taloutta lopullisesti, mutta vähintäänkin kulmakarvoja nostattavaa on, että Vihreiden kannatus on – heidän linjaustensa mukaisesta politiikasta eniten kärsivimään joutuvien – nuorten parissa useita prosenttiyksiköitä korkeampi. Tämä ei kerro hyvää nuorten suomalaisten poliittisen ymmärryksen tasosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Biologinen nainen se on transmieskin

Uskokaa tai älkää, mutta EU-parlamentti äänesti 12. helmikuuta 2026 mietintöön A10-0010/2026 tehdystä tarkistuksesta 12, jossa todettiin, että "vain biologiset naiset voivat tulla raskaaksi". Se hylättiin äänin 200 puolesta, 233 vastaan ​​ja 107 tyhjää. 

Kyllä, luitte oikein. Parlamentin jäsenten mukaan jotkut muutkin kuin biologiset naiset voivat tulla raskaaksi. Eivätkö he ymmärrä, että myös niin sanotut transmiehet ovat biologisesti ja geneettisesti naisia, vaikka he kokevatkin itsensä naiseksi ja voivat tulla raskaaksi – mikäli sitä ei ole estetty kirurgisilla operaatioilla? 

Ennen vanhaan transuilua pidettiin mielisairautena, vaikka ei enää nykyisin. Mutta sanoisin kuitenkin, että EU-parlamentissa on äänestystuloksen perusteella 233 älyllisesti niin epärehellistä ihmistä, että heitä tulisi pitää mielisairaina. Ja lisäksi 107 varttisellaista.

Päivän aiempi merkintä:
Kantelupukit osoittivat piittaamattomuutta naisten turvallisuudesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Jokaisella on oikeus

Oikeus ymmärsi vähäistä terrorismia

Nyt on myönnettävä, että Iso-Britannia on tosiaan sekaisin. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että sikäläisen oikeusistuimen mukaan niin sanotusti Palestiinaa tukevaa Palestine Action -ryhmää ei voi julistaa terroristijärjestöksi, koska "vain pientä osaa ryhmän toiminnasta on voinut pitää terrorismina". Ellei tämä, niin mikä sitten on älyllistä epärehellisyyttä!

Järjestön edustaja Huda Ammori luonnollisesti oli riemuissaan ja väänsi asian siten, että terroristiksi julistamista vähäisen terrorismin perusteella tulisi pitää "yhtenä lähimenneisyyden räikeimmistä hyökkäyksistä sananvapautta vastaan". Britannian hallituksen edustajan – Shabana Mahmoodin – mukaan hallitus kuitenkin valittaa päätöksestä, joten Palestine Actionin toimintakielto pysyy voimassa, kunnes asia on käsitelty ylemmässä oikeusasteessa.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan järjestö oli joutunut toimintakieltoon sen jälkeen, kun sen jäseniä oli tunkeutunut maan ilmavoimien tukikohtaan. Lisäksi sen edustaja oli väittänyt, että "Britannia ei ole vain osasyyllinen, vaan aktiivinen osallistuja Gazan kansanmurhaan ja sotarikoksiin kaikkialla Lähi-idässä".

Omalta osaltani kirjoitin viime marraskuussa, että aseteollisuuden häirinnän lisäksi "Palestine Action on kampanjoissaan käyttänyt protesteja, tilojen valtausta, omaisuuden tuhoamista ja ilkivaltaa. Niiden seurauksena sen jäseniä on pidätetty ja viety oikeuteen syytettynä muun muassa törkeästä poliisin pahoinpitelystä." 

Minusta tämä kaikki ei ole vähäistä terrorismia vaan täysimittaista yhteiskunnan vastaista sotaa. Enkä siksi voi ymmärtää brittiläisen oikeusistuimen päätöstä muuten kuin todellisuudentajunsa menettäneen oikeusjärjestelmän täydellisenä epäonnistumisena.

Päätän tämän päivän toisen merkintäni kiinnittämällä teidän huomionne – arvoisat lukijani – tässä kirjoituksessa mainittujen henkilöiden nimiin. Ja pohtimaan, mitä ne tarkoittavat brittien tulevaisuuden kannalta.

Päivän aiempi merkintä:
Orion teki 47 prosentin liikevoiton

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Tahallaan ja tarkoituksella

Venäjä on pommittanut ukrainalaisia siviilikohteita vuonna 2022 alkaneen sodan alusta alkaen. Muistamme toki sen, mitä tapahtui Butšassa sodan alussa, mutta nyttemmin tämä väestöön kohdistunut jatkuva terrori ei taida saada ihmisiä edes kohauttaamaan olkapäitään. 

Näin siitä huolimatta, että Gazan taannoiset tapahtumat saivat aikaan valtaisan protestiaallon ja jopa poliittisesti edistyksellisten voimien julkisuustempauksen, jossa älyllisesti epärehelliset vasemmistomaskot... hmm... siis tunnetut kansalaisaktivistit Greta Thunbergistä Renaz Ebrahimiin seilasivat laivalla paikalle.

Tämän sanottuani on todettava, että löysin toki tänä aamunakin otsikon, jonka mukaan "Venäjän isku Ukrainaan surmasi neljä ihmistä, mukaan lukien kolme pientä lasta". Se ei kuitenkaan taida aiheuttaa ihmisissä sen kummempia tunteita, koska venäläisten ukrainalaissiviileihin – jopa lapsiin – kohdistuneesta murhaamisesta on tullut liian tavallista eikä hyökkääjä ole sellainen, jota mielenosoituksista viehtynyt ihmisfraktio pitäisi vihollisenaan. 

Sellaisia eivät näytä olevan myöskään Iranin johtajat, jotka murhasivat taannoin tuhansia kansalaisiaan näiden vaadittua maahan demokratiaa. Vai onko niin, että aktivistien mielenkiinto loppui siihen kun tavallisten iranilaisten puolelle asettuivat heti tapahtumien alettua amerikkalaiset ja israelilaiset sekä jopa suomalainen poliittinen oikeisto. 

Näiden havaintojeni pohjalta en voi muuta kuin ihmetellä sitä, että eikö jokaisen siviiliuhrin kuolema ole suuri tragedia? Ja eikö sellaisten tuomitseminen – tai ainakin torjuminen – olisi aivan erityisen tärkeää silloin, kun murhat on tehty tahallaan ja tarkoituksella, kuten Ukrainassa ja Iranissa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä seuraavaksi, Iran?
Mielenterveysongelmaisia
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?

Totuus, jonka kaikki tietävät valheeksi

Eduskunta on Suomen korkein yhteisistä asioista päättävä elin. Siksi voisi kuvitella, että kansanedustajan ammatti olisi hyvinkin arvostettu. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan se oli vasta sijalla 351 – siis juuri ennen tanssijaa ja pari pykälää kosmetologin takana. Valitettavasti tähän on selvät syynsä.

* * *

Kansanedustaja Martin Paasi (kok) kirjasi sosiaaliseen mediaan ajatuksia herättävän huomion: "eniten politiikassa v*tuttaa älyllinen epärehellisyys. Eli viljellään sanomisia joita valheelliseksi tiedetään, istuntosalissa, mediassa ja somessa, ja kaikki aika menee tämän arvottoman retoriikan vatvomiseen". 

Eilen hän sitten huomasi, ettei ollut ensimmäinen, jolla oli tämänsuuntaisia ajatuksia. Presidentti Risto Ryti oli nimittäin todennut jo kauan sitten, että "pahimmat viholliset keskuudessamme ovat ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiita uhraamaan kansakunnan elinedut, ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi".

Muistutettakoon tämän blogimerkinnän lopuksi vielä presidentti Alexander Stubbin todenneen pari päivää sitten Eduskunnan avajaisissa pitämässään puheessa, että "tänä päivänä usein se, joka sanoo räväkimmin, saa eniten näkyvyyttä. Provokaatiot palkitaan huomiolla. Ylilyöntejä luullaan rohkeudeksi. Liioittelua totuudenpuhumiseksi."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?

Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä

Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyn mukaan suomalaisista 49 prosenttia pitää itseään oikeistolaisena, 19 prosenttia keskustalaisena ja 31 prosenttia vasemmistolaisena. Näiden lukujen pitäisi näkyä myös puoluekannatuksissa, joten päätin verrata niitä viimeisimmän Yleisradion gallupiin. 

Suomalaiset puolueet istuvat eduskunnassa vasemmalta oikealle seuraavassa järjestyksessä: Vasemmistoliitto, SDP, Vihreät, Keskusta, RKP, Liike Nyt, Kristillisdemokraatit, Kokoomus ja Perussuomalaiset. Tämän järjestyksen on tarkoitus vastata myös puolueiden sijoittumista vasemmisto-oikeisto-akselilla. 

Jos aloitetaan vasemmalta, niin perinteisten vasemmistopuolueiden eli Vasemmmistoliiton ja SDP:n yhteenlaskettu kannatus Ylen gallupin mukaan on 34,9 prosenttia. Se tarkoittaa, että näitä puolueita kannattaa vasemmistolaisesti ajattelevien lisäksi myös oikeistolaiseksi itseään väittäviä - heidän osuutensa koko kannattajakunnasta on 3,9 prosenttiyksikköä eli suunnilleen saman verran kuin Kritillisdemokraattien tai RKP:n koko kannatus. 

Todellisuudessa vasemmistolaista politiikkaa - eli suurta julkista sektoria, korkeita veroja ja niin edelleen - ajaa perinteisten työväenpuolueiden lisäksi myös Vihreät, joka sijoittuu poliittisella kartalla pikemminkin laita- kuin maltilliseen vasemmistoon. Siten vasemmistolaisten puolueiden kokonaiskannatus nousee peräti 42,5 prosenttiin eli 11,5 prosenttia vasemmiston kannatuksesta tulee itsensä oikeistolaisiksi ilmaisevilta. 

Toisin sanoen enemmän kuin joka kymmenes suomalainen tukee sellaisia yhteisten asioiden poliittisia advokaatteja, joiden toiminta on vastoin heidän omia näkemyksiään. Tai toisin ilmaistuna, noin 23 prosenttia oikeistolaisesti identifioituvista suomalaisista kannattaa vasemmistolaista politiikkaa ajavaa puoluetta - eli he ovat älyllisesti epärehellisiä. 

En osaa sanoa syytä tähän omituiseen poliittiseen käytökseen, mutta minusta tässä olisi hyvä aihe esimerkiksi yhteiskuntapoliittiseen opinnäytetyöhön. 

* * *

Yksi mahdollisuus voisi olla tunnetusti vasemmalle kallellaan oleva toimittajakuntamme, jonka arvomaailma saattaa heijastua heidän työnsä tuloksiin ja siten ohjata kansalaisia harhaan. Eli kuvittelemaan vasemmistopuolueiden ajavan näiden ihmisten näkemysten mukaisia asioita, vaikka näin ei olisikaan.

Saattaa myös olla, että suomalaisten vasemmistopuolueiden retoriikka on sellaista, että äänestäjien ajatukset ohjautuvat pois näiden perimmäisistä tavoitteista. Mutta kuten edelle kirjoitin, tämä asia pitäisi selvittää tutkimuksen keinoin. 

Lopuksi totean että edellä tekemäni vertailun pitäisi herätellä myös poliittisessa keskustassa ja erityisesti oikeistossa sijaitsevia puolueita terävöittämään omaa viestintäänsä, jotta kansalaiset saisivat oikean kuvan puoluepoliittisen kenttämme ajamista asioista. Onhan selvää, että erityisesti oikeistopuolueemme ovat epäonnistuneet rajusti oman viestinsä esille tuomisessa, koska niiden kannatus (37,8 %) jää yli yhdentoista prosenttiyksikön päähän siitä, mitä sen tulisi olla EVA:n kyselyn mukaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle? 
Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Verkkouutiset kertoi nuoren kokoomuslaisen opettajan näkemyksiä nykyisestä koulusta. Tämä oli "törmännyt sellaisiin opettajiin, jotka itse suhtautuvat välinpitämättömästi tai suorastaan torjuvasti kurinpitoon. Ja usein juuri nämä samat opettajat tietoisesti edistävät esimerkiksi islamisaatiota, ja yhtä tietoisesti torjuvat länsimaisia ja kristillisiä perinteitä koulussa."

Lisäksi hän kertoi, että "juuri kurinpidon puute yhdessä hölmöyksiin asti vedetyn monikulttuurisuusihanteen kanssa ovat ne pahimmat ongelmat – tietenkin reilulla Helsinki-lisällä... Olen nähnyt vierestä, omalla työpaikallani, kun kollegat innoissaan liimailevat Ramadan-julisteita käytävän seinät täyteen. Samaan aikaan omaa länsimais-kristillistä ajattelutapaa tai symboleita ikään kuin hävetään."

Tämä ei tietenkään ole kenellekään suomalaisen yhteiskunnan kehitystä seuranneelle tarkkailijalle mikään uutinen. Onhan jo pitkään ollut selvä, että sekä suomalaisen että kansainvälisen vihervasemmiston enemmistö omaa skitsofreenisen maailmankuvan, jossa keskenään täysin yhteensopimattomat islamilaisen erilaisuuden palvonta ja ultraliberaali ihmiskäsitys ruumiillistuvat näissä henkilöissä.

Jos ja kun tällaisen älyllisesti epärehellisen maailmankuvan omaavat opettajat ovat yleisiä suomalaiskouluissa, ei tietenkään ole ihme, että myös koululaisten oppimistulokset ovat vapaassa pudotuksessa sekä kantaväestön että maahanmuuttajien parissa. 

Eikä asia ainakaan ole paranemassa, mikäli uskomme puheena olevan opettajan näkemystä, jonka mukaan "opettajankoulutukseen ei haeta ja oteta enemmän jämäköitä, itsestään ja suomalaisuudestaan terveellä tavalla ylpeitä aikuisia, jotka kykenevät toimimaan auktoriteetteina pelkän jutustelun sijasta".

* * *

Katselin viikonloppuna TV:stä kansallisia hiihtokilpailuja Vantaalta. Yksi sen surullisimpia tapauksia oli parin vuoden takainen nuorten maailmanmestari, joka pettyi pahemman kerran omaan suoritukseensa ja avautui asiasta Ilta-Sanomille katkeralla tavalla. 

Jutun mukaan nuori nainen on kärsinyt loukkaantumisista ja kärsinyt sairasteluista, mutta harjoitellut erittäin paljon. Ylirasituksesta ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan nuori urheilija katsoo hiihtoliiton organisaatiossa olevan jotain vikaa. 

Tämä kaikki on tietenkin ikävää ja toivon kyseiselle äärimmäisen lahjakkaalle nuorelle naiselle hyvää tulevaisuutta hiihtäjänä. Ja siksi suosittelen hänelle ja hänen valmentajalleen edellä linkittämäni Ilta-Sanomien artikkelin kuvituksen tutkimista rehellisin mielin siltä varalta, että niistä löytyisi yksi oleellinen syy tuloskunnon katoamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten tulevaisuus on karu
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Rasisminvastaista retoriikkaa

Poliittinen vihervasemmisto on lehdistön tuella haukkunut Petteri Orpon (kok) hallitusta rasistiseksi siitä alkaen kun se nousi valtaan. Erityishuomiota siltä on saanut toiseksi suurin hallituspuolue Perussuomalaiset. 

Tänä aamuna luin uutisen, jonka mukaan hallituksen - näiden syytösten seurauksena - perustama rasismikampanja ei ole saanut kuin 62 osallistujaa. Eikä mukana ole Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen lisäksi yhtään muuta puoluetta. 

Valtioneuvoston kanslian johtava asiantuntijan mukaan tämä johtuu siitä, että "kampanjaan liittyminen edellyttää organisaatioilta enemmän kuin kampanjan viestin jakamista somessa. Konkreettisia toimia ovat esimerkiksi henkilöstön ja vastuuhenkilöiden koulutukset ja harjoittelupaikkojen tarjoaminen vähemmistötaustaisille nuorille."

Toisin sanoen kampanjaan osallistuminen edellyttää todellista tahtoa kitkeä osallistuvalta yhteisöltä - yritykseltä, kansalaisjärjestöltä tai vaikkapa puolueelta - omassa piirissä esiintyvä rasismi. Jostain syystä etenkään eniten rasismista huutaneet oppositiopuolueet eivät kuitenkaan ole halunneet toimia näin.

Tähän voi olla erilaisia syitä. Vihervasemmistolaisissa puolueissa - Vasemmistoliitto, SDP ja Vihreät - sen on annettu ymmärtää johtuvan siitä, että heille rasisminvastainen työ on arkipäivää. Näin siitä huolimatta, että rasismi rehottaa myös niiden omissa joukoissa  (esimerkki ja toinen). 

Siksi on selvää, että vihervasemmiston päätös boikotoida hallituksen käynnistämää kampanjaa osoittaa, ettei näillä puolueilla ole tahtoa toimia rasisminvastaisina esimerkkeinä tai edes kitkeä omassa joukossaan rehottavaa rasismia. Sen sijaan rodullisten ennakkoluulojen esillä pitäminen ja korostaminen ovat niille ainoastaan kannatuksen nostamiseen tähtäävää älyllisesti epärehellistä retoriikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!
Toiveeni Petteri Orpon rasisminvastaiselle keskustelulle
Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa

Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys

Presidentti Alexander Stubb osallistuu Azerbaidžanin Bakussa ilmastokokoukseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä kokouksessa lopulta päätetään, sillä tavoitteet ovat kovat.

Saattaa kuitenkin olla, ettei Kiina suostu sittenkään tinkimään omasta talouskasvustaan saati rahoittamaan kehitysmaiden ilmastoinvestointeja. Lisäksi kokouksen tekee erikoiseksi se, että Yhdysvaltoja edustaa vielä Joe Bidenin hallinto, joka voi lupailla mitä haluaa, mutta Donald Trumpin astuessa virkaansa lupaukset ilmeisesti perutaan.

Tässä mielessä kokouksen anti voi jäädä peräti vähäiseksi. Eikä sen mitättömyyttä vähennä se, ettei kukaan tule nostamaan esille ilmastonmuutoksen - sekä myös luontokadon - ehkä tärkeintä ajuria. 

Tarkoitan edelleen Afrikassa ja eräillä maailman muilla alueilla jatkuvaa nopeaa väestönkasvua ja sen seurauksena käynnissä olevaa ihmisten vaellusta pienen hiilijalanjäljen valtioista länsimaisen elintason pariin. Kukaan ei myöskään ehdota, että länsimaiden - ollakseen tosissaan - kannattaisi ilmastonmuutoksen ja luontokadon nimissä olla puuttumatta luonnon omaan keinoon ekologisen tasapainon säilyttämiseksi. 

Eli Bakussa ei tulla kuulemaan ensimmäistäkään puhetta, jossa vaadittaisiin, että nälänhädän ja tautiepidemioiden pitäisi antaa tehdä tehtävänsä siellä, missä ihmisille ei riitä ruokaa. Siis pidättäytyä katastrofiavusta ja lääketieteellisistä interventioista sekä lopettaa muutenkin kaikenlainen väestönkasvua ylläpitävä kehitysapu. 

Näitä asioita ei ehdoteta siksi, että hädänalaisten ja köyhien auttaminen nähdään maailman kaikilla kolkilla inhimillisenä toimintana, jota hyvien ihmisten tulee harjoittaa. Ja minkä merkkinä Suomikin kasvattaa vuosittain velkataakkaansa kyetäkseen auttamaan maailman köyhimpiä maita.

Jos ilmastonmuutos ja luontokato nyt kuitenkin ovat ihmiskunnalle eksistentiaalinen eli koko meidän olemassaolomme vaarantava uhka - kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres meille pari viikkoa sitten vakuutti - olisi älyllisesti rehellistä ja suorastaan välttämätöntä nimenomaisesti puuttua juuri niiden perussyihin. Eli maapallolla elävien ihmisten liian suureen määrään. Näin eivät kuitenkaan tee edes asiaan vihkiytyneen Greenpeacen kaltaiset kansalaisjärjestöt eikä itse Greta Thunberg.

Ja kuitenkin, ellei näihin asioihin puututa tai niitä ei Bakussa edes mainita, on kyse älyllisestä epärehellisyydestä. Mutta tietenkin, ellei kyse sittenkään ole vakavasti otettavasta eksistentiallisesta uhasta - vaan jostain aivan muusta - voi tosiasioiden antaa olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Yle myötäili mafiamaista valtaa Pohjois-Suomessa käyttäviä ympäristöjärjestöjä

Kuluneella viikolla Yleisradio kertoi, että "Rovaniemeläinen energiayhtiö Napapiirin Energia ja Vesi Oy (Neve Oy) on ostanut puuta kiistellystä Värriön yhteismetsästä Sallassa". Näin on tehty siksi, että kyseessä on yksityinen talousmetsä, josta isot metsäyhtiöt ovat kieltäytyneet ostamasta puuta Greenpeacen ja muiden ympäristöorganisaatioiden vientimaissa harjoittaman propagandan pelossa.

Metsää ei syystä tai toisesta ole suojeltu myöskään reilun suomalaisen käytännön mukaisesti eli maksamalla omistajalle täysi korvaus sosialisoidusta omaisuudesta. Voidaan tietenkin kysyä, että miksei näin ole tehty. Ovatko metsän luontoarvot siihen nähden liian vähäiset vai onko samanlaisia luontotyyppejä jo suojeltu riittävästi?

Jälkimmäiseen selitykseen viittaa vahvasti se, että esimerkiksi Sallaa hiukan pohjoisemmassa, mutta luonnoltaan Värriön alueen kaltaisessa Inarissa on suojeltu peräti 72,2 prosenttia kunnan pinta-alasta. Lisäksi itse Värriössäkin sijaitsee jo nyt Venäjään rajautuva Värriön luonnonpuisto.

Jos ja kun tilanne on tämä, on Ylen uutisessa puheena ollut yhteismetsä omistajineen ikään kuin puun ja kuoren välissä. Sillä on pääomaa kiinni metsäomaisuudessa, jota sen enempää valtio kuin suuret metsäfirmatkaan ei suostu vaihtamaan rahaksi. Jäljelle on jäänyt puiden myynti energiaksi. 

Tämäkin on todennäköisesti tapahtunut kalliin tukkipuun hinnan sijasta halvalla. Onhan kuutiohinnan ero tukilla ja energiapuulla yli kaksinkertainen metsänomistajan tappioksi  - linkissä mainittu kuitupuun hinta on nykyisin kutakuinkin sama kuin energiapuun. 

Ylessä nyt yksisilmäisesti - luontojärjestöjen agendaa mukaillen - kirjoitettu juttu saattaakin johtaa siihen, että myös Neve Oy lopettaa puun ostamisen Värriön yhteismetsästä, jolloin sen vaihtoehdot käyvät entistäkin vähäisemmiksi. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä jopa niin, että heidän omaisuutensa menettäisi kotitarvepuu- ja virkistyskäyttöä lukuun ottamatta kokonaan arvonsa. 

* * *

Tapaus ei ole Suomessa ensimmäinen laatuaan, sillä Inarin yhteismetsä ajettiin pari vuotta sitten samanlaiseen tilanteeseen. Ratkaisu löytyi kaivosyhtiöstä, joka osti silloin Värriön yhteismetsän tapaan kaupalliseen paitsioon joutuneen metsän - josta yritykset eivät uskaltaneet ostaa puuta, ja jota valtio ei nähnyt tarpeelliseksi suojella - viherpestäkseen toisaalla tapahtuvaa ympäristöä rasittavaa toimintaansa. 

Nähtäväksi siis jää, syntyykö myös Värriöön samankaltainen älyllisesti epärehellinen, ympäristönsuojelun kannalta kyseenalainen ja oikeusvaltioperiaatteen vastainen ratkaisu. Siis ratkaisu, jossa ei de facto tunnusteta sitä, että "jokaisella on yhdenvertainen oikeussuoja lain edessä". 

Oikeussuojan puuttuminen tarkoittaa Värriön metsänomistajien tapauksessa sitä, että heidän omaisuutensa taloudellinen arvo on hävitetty ympäristöjärjestöjen tehokkaalla propagandalla ja teollisuuden painostamisella tilanteessa, jossa omaisuuden luontoarvot - mitä ilmeisemmin - eivät oikeuta suojelua valtion rahoilla. Eikä omistajille siten jää tosiasiallista mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan lain sallimissa rajoissa. 

Tämän asian ymmärtää, kun katsoo Luonnonvarakeskuksen tuottamia tietoja, joiden mukaan Lapin metsistä oli vuonna 2019 suojeltu jo lähes kolmannes kun taas eteläisen Suomen maakunnissa metsistä on suojeltu vain 3,3 - 7,7 prosenttia. Siten metsiensuojelun tarve on Etelä-Suomessa monin verroin suurempi kuin pohjoisessa - ja tarkoitukseen käytettävissä olevat varat on järkevää käyttää pohjoisen ihmisten omistusten sosialisoinnin sijaan etelän vauraissa maakunnissa. 

Tästä syystä olisin mielelläni nähnyt verovaroin toimivan Yleisradion uutisoivan aiheesta nyt nähdyn jutun sijaan sellaisella analyysillä, jossa olisi käsitelty asiaa rehellisesti eli huomioiden edelle kirjoittamani näkökohdat. Ja nyt nähdyn ympäristöjärjestöjen myötäilyn sijaan kyseenalaistettu se mafiamainen valta, joka niillä on nykyisin pohjoisessa Suomessa. Ja jota ne näyttävät käyttävän täysin paikallisten ihmisten elämisen mahdollisuuksien tuhoutumisesta piittaamatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia

Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!

Suomen Vihreät on linjannut käsityksiään rasismista. Sitä ovat heidän mukaansa seuraavat asiat: 1. pakolaiskiintiö on laskettu alhaisimmalle tasolle mitä koko 2000-luvulla on nähty, 2. vastaanottoraha on pienennetty minimiin, vaikka YK on suositellut sen nostamista ja 3. hallitus rajoittaa paperittomien oikeutta välttämättömään terveydenhuoltoon.

Wikipedian mukaan "rasismi on syrjintää ihmisen etnisen ryhmän tai muun syntyperään liittyvän seikan perusteella. Rasismi voi olla ajattelutapa tai toimintaa – ihmisryhmä voidaan arvottaa ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ryhmät, tai häneen kohdistetaan rotusyrjintää."

Kun nyt tarkastellaan Vihreiden näkemyksiä Wikipediasta löytyneen määritelmän valossa, voidaan todeta, ettei yksikään heidän listansa kohdista ole rasismia. Kyse ei nimittäin ole syntyperään liittyvästä syrjinnästä, eikä ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella ihmisryhmien asettamisesta alempiarvoiseksi, eikä etenkään ihmisiin kohdistetusta rotusyrjinnästä. 

Sen sijaan kyse on ennen kaikkea taloudellisissa vaikeuksissa olevan julkisen sektorin menojen hallinnasta nyt ja pidemmällä aikavälillä. Ensimmäisessä kohdassa tämä tarkoittaa vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrän suhteuttamista tähän tarkoitukseen käytettävissä olevaan rahamäärään, ja toisessa sekä kolmannessa kohdassa kyse on liian suureksi osoittautuneiden houkutustekijöiden supistamisesta, jotta Suomen vetovoima suuria kuluja aiheuttavalle sosiaaliturvaperusteiselle spontaanille elintasomaahanmuutolle pienenisi.

* * *

On vaikea ymmärtää, mihin Vihreiden ajattelu perustuu. Ja vielä vaikeampaa on käsittää, miksi he haluavat - jopa keksittyä rasismia tekosyynä käyttäen - lisätä Suomeen suuntautuvaa humanitaarista maahanmuuttoa. 

Suurten kustannusten lisäksihän sitä kautta tulleisiin maahanmuuttajiin liittyy ja on liittynyt Suomessa ja muualla Euroopassa niin paljon negatiivisia asioita (esimerkki, toinen ja kolmas). Siis sellaisia kuin seksuaali- ja väkivaltarikosten sekä suoranaisen terrorismin lisääntyminen. Ja siksi sen volyymiin on syytä kiinnittää huomiota, mikäli haluamme pitää kiinni yhteiskuntamme keskeisistä piirteistä. 

Tästä syystä on kysyttävä, että eivätkö Vihreät puolueena tai edes yksittäiset vihreät ihmiset ole huomanneet näitä seikkoja. Siis sitä, että Iso-Britanniassa osa kansasta on noussut tätä kehitystä vastaan? Ja itäisessä Saksassa koko poliittinen kenttä meni juuri viikonloppuna uusiksi kansan vastustaessa yhteiskuntansa maahanmuutosta johtunutta nopeaa muutosta? Tai että Tanskassa ja Ruotsissa jopa sosiaalidemokraatit ovat ymmärtäneet aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikkansa olleen järjetöntä. 

Jos kyse tosiaan on ymmärryksen puutteesta, niin mikä ihme estää suomalaisia vihreitä ymmärtämästä. Sekö, että heille ideologia on todellisuutta tärkeämpää? Vai ovatko he älyllisesti epärehellisiä tai yksinkertaisesti vain tyhmiä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fatim Diarran vihreät arvot
Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina

Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde

Uuden Suomen puheenvuoron keskustelupalstalla vihreä kunnanvaltuutettu kirjoitti minua tarkoittaen, että "'Professori' on kyllä ihan selänne". Näkemys oli sikäli mielenkiintoinen, etten ole ollut kovin kiinnostunut entisen jääkiekkotähden elämästä. 

Sitten huomasin Ilta-Sanomissa pienen jutun Teemu Selänteestä. Sen mukaan hän on saanut USA:n kansalaisuuden ja ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Ja välitti lehden toimittajan kautta meille suomalaisille muutamia mielenkiintoisia kommentteja. 

Ensimmäisessä hän selitti näkemystään Elokapinasta: "eihän tässä ole kyse siitä, ettei hyväksytä mielenosoituksia. Eihän se pidä paikkaansa. Tässä kritisoitiin sitä, miten ne järjestetään... Minun mielestäni mielenosoitukset ovat hieno asia, mutta lain rikkominen ja ihmisten elämän hankaloittaminen ei ole hyväksyttävää."

Toisessa hän kommentoi vihervasemmiston älyllistä epärehellisyyttä: "ulinahan on kovaa välillä. Sikäli on hauskaa, että ne, jotka ulisevat, vaativat mielipiteen- ja sananvapautta, mutta yhtäkkiä eriävät mielipiteet eivät olekaan okei."

Kolmannessa hän muistutti yhteiskunnallisen keskustelun säännöistä: "jos on jotain sanottavaa asiasta, se pitää sanoa. Mutta turha tulla selittämään, että minä olen kusipää tai jotain meidän lapsistamme. Se ei ole ok."

Neljännessä hän otti kantaa kotimaansa presidentinvaaleihin: "on epämääräistä, että tuollaisessa 330 miljoonan asukkaan valtiossa ei ole muita ehdokkaita kuin kaksi vanhaa miestä... Voisi olla jo aiheellista lähteä nuorempien suuntaan ja vähän uudemmalla tyylillä."

Viidennessä hän kertoi yhteiskunnallisesta näkemyksestään: "minä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei valtion pitäisi puuttua ihmisten elämään kuin minimaalisesti. Yksilön oma valta ja omat päätökset ovat ne tärkeimmät."

Kuudennessa hän otti kantaa siihen, kuinka mediat valitsevat puolensa: "se on vähän kuin oikeudessa kuuntelisi vain syyttäjää. Siitä ei saa oikeaa kuvaa. Kun aloitin politiikan seuraamisen, minulle sanottiin, että katso molempia kanavia, CNN:ää ja Foxia, tasapuolisesti. Heillä, jotka katsovat vain toista puolta, ei ole oikeaa kuvaa siitä, mitä tapahtuu."

Kaiken kaikkiaan IS:n juttu välitti Teemu Selänteen yhteiskunnallisista näkemyksistä sikäli terveen kuvan, että jokaisen vähänkään järkevän ihmisen on helppo yhtyä hänen tässä puheena olleisiin ajatuksiinsa. Enkä siksi pane pahakseni Uuden Suomen kommenttikentälle kirjattua luonnehdintaa itsestäni. En edes siksi, että kyseinen vihreä kuntapoliitikko myöhemmässä kommentissaan väitti, ettei "professorin ajatuksia" kannattaisi lukea. 

Sen sijaan arvelen, että juuri sen takia poikkeuksellisen moni keskustelua lukenut ihminen klikkasi sinne linkitettyä kirjoitustani - mikä taas johti siihen, että selvitin, miksi Uuden Suomen puheenvuoroista oli tullut harvinaisen paljon lukijoita kyseiselle kirjoitukselleni.

Aiempia ajatuksia saamasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä

Metsien hyödyntäminen tuottaa Suomelle nykyisin noin 16 prosenttia vientituloista ja työllistää yli 80 000 ihmistä. Lisäksi se tuottaa vuosittain lähes neljän miljardin euron verokertymän ja teollisuuden metsäpohjaisista tuotteista syntyy yli 16 miljoonan hiilidioksiditonnin globaali ilmastohyöty.

Tästä laajamittaisesta metsien hyödyntämisestä huolimatta Suomi pärjää erinomaisesti kansainvälisissä ympäristön tilaa vertailevissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Environmental Performance Indexin mukaan olemme aivan maailman kärjessä. 

Edellä esittämistäni metsien käytön hyödyistä ja luontomme erinomaisesta tilasta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - Suomessa on viime vuosina käyty kovaa metsäkeskustelua. Siihen on liittynyt monenlaisia argumentteja sekä ilmastonmuutokseen että luonnon monimuotoisuuteen perustuen. 

Lähtökohtaisesti vastakkain on kaksi puolta, joista yksi (esimerkki) haluaisi suurimpina toimenpiteinä paljon lisää suojelualueita sekä avohakkuista luopumista talousmetsien hoitamisessa eli niin sanottua jatkuvapeitteistä metsänhoitoa. Heidän mukaansa metsähakkuiden vuotuisia kuutiomääriä tulisi pienentää ja sen sijaan kohottaa niistä saatavaa arvonlisää, jotta taloudellinen tuotto säilyisi entisellään. 

Toinen osapuoli (esimerkki) taas kannattaa talousmetsissä tasaikäistä metsänhoitoa, jossa puut kasvatetaan samanikäisinä taimesta korjuuikään, minkä jälkeen metsät uudistetaan avo- eli uudistushakkuun kautta. Monimuotoisuuden suojelussa tämä osapuoli korostaa täysrauhoituksen sijaan talousmetsissä tehtäviä monenlaisia toimia kuten säästöpuiden jättämistä hakkuiden yhteydessä. 

Tälläkään osapuolella ei liene mitään metsien arvonlisän nostamista vastaan, mutta sen tavoitteena lienee pikemminkin metsistä saatavien tuottojen kasvattaminen kuin metsämaan vajaakäytön lisääminen. Toisin kuin kiistan ensin mainitsemallani osapuolella, tehdään tällä puolella myös tutkimusta ja investointeja arvonlisän kasvattamiseksi.

Metsän talouskäyttöä kannattavien näkemyksen mukaan hakkuiden pienentämisellä olisi laajat negatiiviset vaikutukset, koska hakkuut lisääntyisivät muualla maailmassa - ja etenkin Suomea vähemmän vastuullista metsäpolitiikkaa harjoittavissa valtioissa. Lisäksi he korostavat sitä, että jo nyt tehtävien monimuotoisuustoimien vaikutukset nähdään vasta viiveellä ja huomauttavat, että metsien hyötykäyttö vähentää fossiilisien energian käyttöä. 

Molempien osapuolien takana on tutkijoita. Karkeasti ottaen leirit jakaantuvat tieteenaloittain siten, että edellä ensin mainitsemaani osapuolta tukevat ekologit ja jälkimmäistä taas metsäntutkijat, mutta molempien tieteenalojen edustajia on mukana myös vastakkaisissa leireissä. En ryhdy tässä ratkomaan tätä kiistaa, vaan panen tyytyväisenä merkille sen, että keskustelu metsien käytöstä on joka tapauksessa suhteellisen sivistynyttä. 

Ehkäpä juuri siksi Suomi päätti kaataa Euroopan Unionin suunnitteleman ennallistamisasetuksen. Syynä siihen ei sinänsä ollut ympäristön- ja luonnonsuojelun vastaisuus, vaan asetuksen sisältämät maallemme kohtuuttomattomat kustannukset sekä sen sisältämä logiikka, joka olisi käytännössä johtanut ympäristönsä hoidon hyvin hoitaneiden maiden - kuten Suomen - rankaisemiseen hyvin tehdystä työstä.

Toivoa sopii, että Suomi huolehtii jatkossakin siitä, että EU:ssa tehdään kaikkien osapuolten kannalta kohtuullisia ja tosiasioihin perustuvia päätöksiä. Tähän lienee jatkossa erinomaiset mahdollisuudet, mikäli tulevaan komissioon valitaan asiallisia henkilöitä, joilla ei ole samankaltaisia kytköksiä erilaisiin äärimmäisiin aktivisti- tai edunvalvontajärjestöihin kuin edellisen komission Frans Timmermansilla oli Greenpeaceen. 

* * *

Kun kerran ympäristöstä kirjoitin, niin en malta olla lopuksi kommentoimatta Helsingin sanomien uutista siitä, kuinka Botswanassa on reagoitu Saksan ympäristöministeriön ehdotukseen rajoittaa metsästysmuistojen tuomista maahan. Afrikkalaiset nimittäin ehdottivat, että he lahjoittaisivat 20 000 norsua saksalaisille, koska näille ei ole tilaa kotimaassaan. 

Tapaus maalaa kiusallisen kuvan eurooppalaisista ympäristönsuojelijoista. Heistä kun on ilmeisesti vastenmielistä, että joku menee ampumaan eläimen ainoastaan siksi, että saisi siitä muiston seinälleen. 

Ja nyt he siis vaativat siitä syystä kehitysmaalaisia pidättäytymään hyödyntämästä yli äyräidensä kasvanutta luonnonvaraansa. Tämä jos joku on älyllistä epärehellisyyttä.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekninen muutos halpuutti Suomen hiilimaksuja 80 prosentilla
Kaj Mykkänen, Li Andersson ja vihervasemmistolainen logiikka
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

 

Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä

Riikka Purra (ps) on ollut poikkeuksellisen tiukka valtiovarainministeri. Siksi oli mielenkiintoista lukea hänen pitkä haastattelunsa Ilta-Sanomista. Hän paljasti siinä näkemyksiään omasta poliittisesta ajattelustaan - ja ne ovat mielenkiintoisia.

Hän toteasi siinä, että maahanmuuttopolitiikka on edelleen tärkein poliittinen teema perussuomalaisille, mutta toisaalta Perussuomalaiset on Suomen ainoa puolue, jolla ei ole sidoksia talouselämän etujärjestöihin, joten se "voi puuttua julkisen talouden ongelmiin". Ja siksi juuri hänen on puolueen puheenjohtajana toimittava akuuttiin kriisin ajetun suomalaisen julkisen sektorin ja talouselämän korjaajana.

Hän ei tee sitä kuitenkaan kamreerimaisesti yksityiskohtia paikkailemalla, vaan ravistelemalla koko "talouden narratiivia ja politiikan kulttuuria. Sitä, jossa ajatellaan, että poliitikon peruskoodistoon kuuluu aina rahan jakaminen ja sen lupaaminen". Tällainen ajattelu on kieltämättä varsin poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa. 

Purra otti kantaa myös käynnissä oleviin poliittisiin lakkoihin kysymällä ay-johtajilta - vähintäänkin aiheellisesti - että "mitä he tällä tavoittelevat? Koska uskon, että heidän lähtökohtainen strategiansa on ollut hallituksen perääntyminen. Se ei näytä toimivan, niin mikä nyt sitten on se plan b?"

Tätä asiaa olen itsekseni miettinyt minäkin. Eli kuinka kauan kestää, että ay-liike ymmärtää lakkoilevansa turhaan ja aiheuttavansa sillä ainoastaan tolkuttomia taloudellisia tappioita suomalaiselle yhteiskunnalle. Ja vieläpä väärän asian takia. 

Näin siksi - kuten Purra selitti haastattelussaan - että "me huolehdimme taloudesta ja viemme pahasti velkaantunutta Suomea kohti parempia aikoja... Se nimenomaan on huolehtimista niistä huono-osaisista... sosiaaliturvaa joudutaan leikkaamaan oikeasti paljon. Siksi me tätä julkista taloutta korjaamme, että meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus huolehtia niistä, jotka itse eivät siihen pysty... siksi, että meidän järjestelmä pysyisi hyvänä."

Valtiovarainministeri nosti haastattelussaan esille myös pari muuta älyllistä epärehellisyyttä. Yksi niistä liittyi Iso-Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin, joka "yksin naisena ui tiensä huipulle erittäin miehisessä, maskuliinisessa maailmassa. Jostain kumman syystä nykyfeministit eivät häntä kuitenkaan tahdo nostaa ikoniksi."

Outoa tosiaan. Mutta ei ehkä sittenkään ottaen huomioon sen, ettei feministinen liike ole enää kiinnostunut naisista tai heidän asemastaan yhteiskunnassa vaan pikemminkin yhteiskunnan moraalisen perustan muokkaamisesta kohti äärimmäistä arvoliberalismia.

Kolmas älyllisen epärehellisyyden havainto koski ay-liikkeen ja yleisesti poliittisen vasemmiston näkemystä maahanmuutosta. Purran mukaan "yksi suurimpia suomalaista ja pohjoismaista duunaria uhkaavista asioista on halpamaahanmuutto, johon toivoisin ay-liikkeeltä huomattavasti terävämpiä kantoja... Onneksi nyt olen huomannut hieman terästäytymistä, kun olemme hallituksessa."

Kaiken kaikkiaan Riikka Purran haastattelusta välittyi kuva, jossa Suomella on nyt - poikkeuksellisen vaikeana aikana yhteisen rahapussin vahtina juuri sellainen henkilö, jollainen siihen tarvitaankin. Nähtäväksi jää ainoastaan se, milloin myös poliittinen vasemmisto ymmärtää tämän ja ryhtyy tukemaan suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämistä vastaamaan tulevaisuuden haasteita. 

Niistä aivan keskeinen on kantaväestön syntyvyyden romahdus, joka päälle jäädessään pudottaisi maamme väkiluvun seuraavan sadan vuoden aikana murto-osaan nykyisestä, tai johtaisi väestörakenteen oleelliseen muuttumiseen maahanmuuton kautta. Jälkimmäinen tarkoittaisi jopa sellaisesta mittakaavaa, josta puhuttaessa termi "väestönvaihto" on erittäin kuvaava - eikä vaadi taakseen minkäänlaisia salaliittoteorioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oppositio ja hallitus kiistelevät tarkastettavissa olevista faktoista
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn

EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä

Älyllinen epärehellisyys on Wikipedian mukaan epärehellisyyttä ajattelussa tai kommunikoinnissa. Siis esimerkiksi sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi tai toimimista sellaisen asian puolesta, jonka todenperäisyyttä ei ole vaivautunut selvittämään tai sellaisten asiaankuuluvien seikkojen kertomatta jättäminen, jotka tietää oleelliseksi.

Samaisen lähteen mukaan retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista. Ja juuri tämä tulee mieleeni kerta toisensa jälkeen, kun luen humanitaariseen maahanmuuttoon liittyviä uutisia. 

Tänään näin kävi, kun silmiini sattui otsikko, jonka mukaan "EU maksaa pian Egyptillekin siirtolaistulvan pidättelystä – huoli kahdesta rajasta". Nämä rajat ovat Sudanin ja Libyan vastaiset rajat, joiden kautta väestöä kulkee Egyptin läpi kohti Eurooppaa. 

Taustalla ovat eurooppalaisten maiden allekirjoittamat ihmisoikeussopimukset, joiden mukaan kaikilla maailman ihmisillä on oikeus pyytää turvapaikkaa, mikäli onnistuvat pääsemään rajalle. Jos ja kun näin käy, on turvapaikka myönnettävä aina silloin, kun sen tarpeettomuudesta ei ole näyttöä. 

Eikä siinä kaikki, sillä turvapaikan myöntämisen jälkeen on vastaanottavan maan tarjottava tulijoille monenlaisia palveluita ylläpidosta terveydenhuoltoon. Sen sijaan heille itselleen ei ole säädetty erityisiä velvoitteita kuten oman elämänsä kustantaminen työllä tai vastaanottavan maan kielen ja kulttuurin omaksuminen. 

Toisin sanoen EU-maat ovat allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten kautta sekä turvapaikanhakijoihin kohdistuvilla käytännön toimillaan tehneet kaikkensa, jotta EU-maat olisivat mahdollisimman houkuttelevia parempaa elintasoa etsiville kehitysmaalaisille. Ja samaan aikaan ne käyttävät älyllisesti epärehellisesti rahaa siihen, etteivät nämä ihmiset kuitenkaan pystyisi esittämään turvapaikkahakemustaan.

Asialla ei olisi muuten suurtakaan väliä, mutta kauttakulkumaiden lahjonta rajojen kiinni pitämiseksi maksaa (Egyptin tapauksessa 7,4 miljardia euroa vuoden 2027 loppuun mennessä), tulijoita on lahjonnasta huolimatta runsaasti ja he aiheuttavat kohdemaissaan tolkuttomia kustannuksia. Ja mikä tärkeintä, älyllisesti epärehellinen Unioni voisi omalla päätöksellään muuttaa maahanmuuttopolitiikkansa sellaiseksi, ettei se houkuttaisi yhteiskuntaan sopeutumattomia elintasopakolaisia. 

Avainasioita tässä voisivat olla 1) turvapaikan tarpeen osoittamisvelvollisuuden siirtäminen hakijalle, 2) positiivisten päätösten rajaaminen vain henkilökohtaista vainoa kokeneille (eikä esimerkiksi lähtömaan yleisen sekasorron perusteella) ja 3) ylläpidon muuttaminen vastikkeelliseksi vaatimalla vastineeksi työtä, vastaanottavan maan kielen ja kulttuurin opiskelua sekä aiempien elintapojen haitallisista piirteistä luopumista. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, että hylätyn päätöksen saaneet hakijat palautetaan joko kotimaahansa tai eristetään muulla tavoin vastaanottavasta yhteiskunnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn

Suomalaiseen demokratiaan kuuluu se, että vaalien jälkeen muodostetaan enemmistöhallitus niiden puolueiden kesken, jotka pystyvät sopimaan ohjelmasta. Näin kävi myös viime kevään vaalien jälkeen. 

Suomalaiseen demokratiaan kuuluu lisäksi se, että oppositio räksyttää hallituksen toimista eduskunnassa ja julkisuudessa, mutta ei pysty vaikuttamaan oikeastaan millään tavalla hallituksen toimenpiteisiin. Tätä peliä on nähty eduskunnassa viimeksi eilen, kun SDP:n Antti Lindtman uhkaili hallitusta välikysymyksellä. 

Asialla ei olisi merkitystä, ellei maamme oppositio saisi vahvaa tukea vasemmistopuolueiden talutusnuorassa olevalta ammattiyhdistysliikkeeltä, joka tekee kaikkensa estääkseen Suomen pelastamisen edellisten hallitusten - ja aivan erityisesti viimeisen eli Sanna Marinin (sd) vihervasemmistokoalition - aiheuttamasta talouskatastrofista. Suomen valtionvelka kasvaa hurjaa vauhtia, julkiset menot ovat räjähtäneet käsiin ja parhaillaan julkistettavat yritysten vuositulokset ovat enimmäkseen surkeaa luettavaa. 

Suomen talouden pelastamiseksi nämä asiat olisi käännettävä. Eli julkiset menot olisi saatava laskuun tai ainakin niiden kasvu pysähtymään, talouden rattaat pyörimään ja sitä kautta valtion keräämät verotulot kasvamaan ilman, että ne vaikuttavat ihmisten ja yritysten investointi-, yrittämis- ja työhaluihin. 

Pääministeri Petteri Orpo (kok) muistutti oppositiota eilen vaihtoehdosta. Se on on joutuminen EU:n alijäämämenettelyyn, joka tarkoittaisi - pääministerin mukaan sitä - "että joku muu sanelee meille, mitä on tehtävä. Tälle tarkkailuluokalle emme halua". 

Ilmeisesti Antti Lindtman järjettömine taustajoukkoinen kuitenkin haluaa. Ja siksi opposition ja ay-liikkeen hallituksenvastainen toiminta on älyllisesti epärehellistä ja vastuutonta kannatuksen kalastelua, mitä vielä korostaa se, ettei kummaltakaan taholta ole kuultu - ainakaan julkisuudessa - yhtään ainutta hallituksen suunnitelmille vaihtoehtoista esitystä, johon turvautumalla maamme julkisen talouden kehitys voitaisiin kääntää. Sellaisten sijaan - valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) sanoin "vastustetaan jokaista säästötoimea, vastustetaan jokaista uudistusta, kaikki on vaan ei, ei, ei".

Tästä syystä panin tyytyväisenä merkille pääministerin eilisen vakuutuksen, jonka mukaan "viime kädessä vastuu Suomelle välttämättömien uudistusten läpiviemisestä kuuluu kuitenkin eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivalle hallitukselle. Emmekä me pakene vastuutamme."

Toivoa sopii, että hallitus säilyy tässä asiassa yhtenäisenä opposition ja ulkoparlamentaaristen voimien raivokkaan vastustuksen paineessa ja huolehtii siitä huolimatta Suomen talouden kääntämisestä kohti parempaa tulevaisuutta. Sillä se, mitä nyt vähiten tarvittaisiin, olisi ministereiden paineensiedon romahtaminen ja maan talouden jättäminen ajelehtimaan vielä seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkyykö Tarja Halosen arvovaikuttaminen edelleen?
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Marinin hallituksen hinta

Suuseksiä lesbonaiselta

Nuori lesbonainen kohtasi Helsingin hämärtyvässä illassa seksinkipeän miehen, joka pysäytti hänet. Syynä siihen oli se, että mies  lausui: "Terve! Sinä näytät naiselta, joka antaa kunnon suihinottoja". "Ei pidä paikkaansa", nainen vastasi. "Voitko kuitenkin näyttää, mitä osaat", mies kysyi.

Nainen koki tilanteessa voimakkaita tunteita, mutta sitä tarina ei kerro, miten tilanne päättyi tai mitä lesbonainen ajatteli tapahtuman aikana tai heti sen jälkeen. Ehkäpä hän hyvänä ihmisenä tunsi miestä kohtaan sääliä ja ilmoitti toteuttavansa tämä toiveen mielellään. 

Ellei sitten käynyt siten, että nainen järkyttyi ja lähti juoksemaan pois toivoen samalla, että seksiä pyytävä mies kuolisi siihen paikkaan. Tai elokuvatyyliin läpsäissyt avokämmenellä miestä kasvoihin alkaen samalla huutaa apua. Vai jäykistyikö nainen vain kauhusta paikalleen toivoen salaman iskevän mieheen. 

* * *

Edellä kirjoittamani tarina on voinut joskus tapahtua tai olla tapahtumatta. Joka tapauksessa kirjoitin sen omasta päästäni siksi, että vihervasemmisto on sosiaalisessa mediassa toistellut Jussi Halla-ahon aikanaan Scriptaan kirjaama tapausta ja siinä hänen mieleensä tulleita ajatuksia (esimerkki). 

Ylle kirjoittamani kohtaaminen on nähdäkseni analoginen sen kanssa, mitä Halla-aho oli kertomansa mukaan kokenut. Ja siksi pyydänkin arvoisaa lukijaani pohtimaan edelle kirjoittamaani jutunpätkää, jossa tarinan sukupuoliroolit on muutettu siten, että ehdotuksen vastaanottaja on miehen sijaan lesbonainen, jota seksi miehen kanssa kiinnostaa yhtä vähän kuin heteromiestä. 

Erityisesti pyydän arvoisaa lukijaani pohtimaan, olisiko hänen mielestään naisen toive miehen kuolemisesta jyrkästi tuomittava? Tai avokämmenen käyttö tilanteessa suorastaan tuomittava rikos ilman lieventäviä asianhaaroja?  

Ja lopuksi ehdotan hänen pohtivan, että olisivatko naisen ajatukset ja teot - mitä ne sitten olisivatkaan - sellaisia seikkoja, jotka tulisi huomioida negatiivisina asioina, mikäli tilanteessa oleva lesbonainen olisi kaksikymmentä vuotta myöhemmin asettunut presidenttiehdokkaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS katkeroituneen naisen työkaluna
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero