Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa ajatuksia herättävän viestin. Siinä nimittäin uhattiin, että "jatkossa ilmoitan kaikki saamani rikoksen tunnusmerkistön täyttävät vihaviestit poliisille".

Razmyarin ulostulon aiheutti ilmeisesti toisen kansanedustajan - Wille Rydmanin (ps) - niin ikään sosiaalisessa mediassa julkaisema viesti ja siihen liittyneet vastaukset. Pääviestin mukaan "demaripomo Nasima Razmyar on erikoinen poliitikko. Hän kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista, ja vastustaa yhtä järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä olisi suomalaisille hyödyllistä.

Hän haluaa rajat auki Venäjän organisoimalle välineellistetylle maahantulolle. Hän haluaa ajaa alas suomalaista ruokatuotantoa. Hän haluaa rajoittaa Suomen kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Hän haluaa jakaa suomalaisten rahoja ulkomaalaisille sekä kehitysapuna että tukina kotimaassa. Ja ennen kaikkea hän haluaa, että Suomessa asuisi mahdollisimman paljon kaikkia muita kuin suomalaisia."

Vastauksissa oli myös vielä kovempia luonnehdintoja, joista yksi oli Wille Rydmanin sedän Sampsa Rydmanin viestissä. Sen mukaan "'Kabulin teurastajan' tyttären ei olisi koskaan pitänyt edes päästä Suomeen. Moskovassa asuneena KGB-perheenä heitä ei olisi pitänyt kohdella pakolaisina."'

* * *

Kommenttien taustalla lienevät Nasima Razmyarin viime aikojen poliittiset kannanotot. Kokosin niistä muutaman tähän. 

Razmyar: "Yritystuet, ja ympäristölle haitalliset tuet – niiden leikkaus lisäisi meidän tulopuolta. Ja maataloustuet, varmasti sieltä tarkistetaan asioita, jotka olisivat paitsi ympäristölle mutta myös maatalouden kehittämiselle haitallisia. Ja Kela-korvaukset... Pidän tärkeänä osinkovero­uudistusta ja lähdeveroa."

Razmyar: "Palestiinan valtion tunnustaminen tarkoittaa sitä, että sille annetaan itsenäisen valtion oikeudet ja velvollisuudet. Se on teko Palestiinan puolesta, mutta Hamasia vastaan."

Razmyar myös äänesti eduskunnassa Venäjän hybridisodan takia säädettyä rajalakia vastaan. Ja teki saman uudelleen viime kuussa, kun lakia päätettiin jatkaa. 

Tämä riittänee tällä erää Razmyarin poliittisen linjan kuvaukseksi. Ja edellä kuvaamieni kommenttien ja niiden mahdollisten seurausten taustaksi. Uskoisin, että niiden perusteella  itse kukin voi arvioida, täyttävätkö Wille Rydmanin kommentit rikoksen tunnusmerkit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa

Ruotsalainen yhteiskunta on tunnetusti täydellisen sekaisin siellä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä ongelmaa ainakaan vähennä se, että sikäläiset jengit tekevät rahaa kauppaamalla bilehuumeita maksukykyisille ruotsalaisille.  

Oikeusministeri Leena Meri (ps) nosti eilen esiin sen, että sama kehitys etenee myös Suomessa. Hänen mukaansa "kansainvälistymisen seurauksena Suomessa vaikuttavien rikollisryhmien ulkomaiset verkostot ovat aiempaa laajempia, ja ryhmillä on verkostojensa kautta suoria kansainvälisiä yhteyksiä".

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki puolestaan sanoi, että myös meillä "Ruotsista johdettujen katujengien vaikutus on lisääntynyt merkittävästi, ja tästä on esimerkiksi viime syksyltä useita väkivaltarikoksia ja törkeitä huumausainerikoksia." Hänen mukaansa "keskeisiä alueita, joista Suomeen vaikutetaan, ovat Länsi-Balkan, Baltia, Romania, Venäjä, Pohjois-Afrikan maat, Irak ja Ruotsi etenkin".

Tästä syystä kaikkien huumausaineita biletarkoituksiin käyttävien suomalaisten olisi hyvä ymmärtää tukevansa oman yhteiskuntamme viemistä kohti Ruotsin tietä. Ja ymmärtää, mitä ministeri Meri tarkoitti sanoessaan, että "jos puhutaan esimerkiksi huumausaineiden viihdekäyttäjistä, bilehuumeista, niin siinä tulet rahoittaneeksi järjestäytynyttä rikollisuutta, koska tätä rikollisuutta rahoitetaan nimenomaan huumausainekaupalla".

Kyse ei siten ole pelkästään huumeidenkäyttäjän omasta terveydestä vaan koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Ja siksi oli erinomaista, että - ministeri Mari Rantasen (ps) mukaan -"sisäministeriössä asetetaan lähiaikoina lainsäädäntöhanke, jossa tulee muun muassa arvioida, millä kriteereillä ja kenen toimesta henkilö voitaisiin luokitella järjestäytyneen rikollisuuden toimijaksi ja samalla pitäisi arvioida sitä, mitä seurauksia tästä toiminnasta henkilölle on".

Lisäksi oikeusministeriössä on vireillä lainsäädäntöhanke, jossa Meren mukaan tarkastellaan näyttökynnyksen alentamista rikoshyödyn pois ottamiseksi rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Myös tämä on hyvä asia, mutta mikäli sen tuloksena syntyy uutta lainsäädäntöä, on huolehdittava erityisen hyvin, ettei se - siis näyttökynnyksen alentaminen - mahdollista keneenkään kohdistuvia oikeusmurhia.

Sanon tämän siksi, että vaikka Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat ilmiselviä, ei niiden korjaamiseksi pidä uhrata kansalaisten - eikä etenkään kantaväestön - oikeusturvaa eikä suomalaista oikeusvaltiota. Kiristettäköön mieluummin sitten vaikka maahanmuuttajien nuhteettomuusvaatimuksia ja niiden rikkomisen seurauksia. Tarvittaessa myös heidän jälkeläisilleen. 

Näin siksi, ettei rikollisuuden torjunnan tule olla mikään pääasia, vaan ainoastaan keino varmistaa ihmisille hyvä ja turvallinen ympäristö asua. Ja tästä syystä - mikäli joku taho sitä uhkaa - tulee myös seurausten kohdistua vain ja ainoastaan siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset haluavat ampua ihmisiä
Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Sus siunakkoon

Luin aamulla lehtijutun, jossa kerrottiin, että suurpetojen laittomasta metsästyksestä epäillyt henkilöt arvostelivat poliisin kuulusteluissa viranomaisia ja kaatolupien määrää. Erityisesti sudet ja ilves olivat aiheuttaneet närää.

Tapaus toi mieleeni yli kymmenen vuoden takaisen keskipohjalaisen Perhon susijutun, jonka pohjalta kirjoitin aiheesta silloin tuoreeltaan tavalla, joka ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Ja siksi kopioin hiukan muokaten ja näkökulmaa vähän laventaen sen oleellisen sanoman tähän toivoen, että sillä olisi vaikutusta kaikkien suomalaisten asenteisiin. 

Uskon nimittäin kaikkien asiaa vähänkin pohtivien ymmärtävän sen, että sekä taannoinen Perhon että nyt tutkittavan oleva Savon tapaus osoittavat erityisesti suteen kohdistuvan petovihan olevan Suomen salomailla yleisesti hyväksytty katsantokanta, jonka pitää aisoissa vain lain kouran pelko.

Siksi on selvää, että mikäli susi syö Suomessa yhdenkin lapsen, ei ihmisten susivihaa pysty suitsimaan millään, vaan kaikki Suomen sudet eläintarhojen asukkeja lukuun ottamatta tulevat lahdatuksi. Aivan varmasti.

* * *

Tästä syystä suosittelen viranomaisia ja erityisesti luontoväkeä huolehtimaan siitä, että asutuskeskuksissa säännöllisesti näyttäytyvät sudet tapetaan laillisesti. Kuten myös uhkaavasti käyttäytyneet tai vaikka vain ihmistä rohkeasti lähestyneet sudet. 

Mikäli nämä keinot eivät riitä pitämään susikantaa sen kokoisena, että riski ihmislapsen saaliiksi jäämisestä on olematon, on myös susien suojelijoiden syytä vaatia lisää metsästyslupia. Sekä vastapainoksi susien laittomasta tappamisesta kovempia rangaistuksia. 

Tämä tarkoittaisi susipopulaation pitämistä suhteellisen pienenä. Tästä ei synny itse susipopulaatiolle sen suurempaa perinnöllistä vahinkoa, koska itärajan takaa maahamme virtaa jatkuvasti lisää suden geenejä. Näin ollen Suomessa ei ole geneettisesti eristäytynyttä susipopulaatiota kuten Ruotsissa, missä eristys on aiheuttanut pedoille ajoittain geneettisiä ongelmia.

* * *

Metsästäjille haluan puolestaan sanoa, että susi lisääntyy sen mukaan, paljonko sillä on ruokaa eli metsissä hirvieläimiä. Ja siksi juuri heillä - ainoina ihmisinä - on valta ja mahdollisuus huolehtia susien elinolosuhteista maassamme. 

Erityisen idioottimaista tässä suhteessa on hirvieläinten talviruokinta, joka pitää erityisesti kauris- ja peurakantoja epäluonnollisen suurena. Ja on sitä kautta tarjonnut susille mahdollisuuden nopeaan lisääntymiseen - ja sitä kautta saattanut metsästyskoiria susien suuhun. 

Turha koirien runsaista menetyksistä on susia syyttää niin kauan, kun perimmäinen syyllinen katsoo vastaan peilistä, mikäli sattuu sellaiseen vilkaisemaan. 

* * *

Tällä kirjoituksella toivon osoittavani, että kiistan molemmilla osapuolilla - ympäristöväellä ja maaseudun metsästävillä asukkailla - olisi susiasian suhteen paljon parannettavaa. Ja toivoisin sen esilletuomisella edes hiukan lisääväni ymmärrystä susikiistan eri osapuolten välille ja siten edesauttavani suomalaisen susikannan säilymistä ihmisten rinnalla. 

Sillä sen pitäisi olla kaikille suomalaisille selvää, että ilman sutta Suomen luonto olisi paljon köyhempi ja maamme kurjempi paikka elää. Ainakin ihmiselle, joka edes kerran eläessään tahtoisi nähdä villin suden. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää
Susi on hyötyeläin

Krista Kiurun tapauksesta

Lehtitietojen mukaan kansanedustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) on tehnyt eduskunnassa kaikkensa jarruttaakseen hallituksen uudistuksia sosiaali- ja terveydenhoidon alalla. Näiden toimien seurauksena hänen puoluetoverinsa Ville Merinen jäi aiemmin sairauslomalle ja sen jälkeen myös muilta Kiurun johtaman valiokunnan jäseniltä on kuultu valituksia hänen toimintatavoistaan. Ja jopa syytös työpaikkakiusaamisesta.

Kiurun poliittisiin toimintatapoihin on liittynyt myös se, että kansanedustaja Martin Paasin (kok) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas) välille syntyi sanaharkkaa, jonka seurauksena Helsingin sanomat käytti tilannetta hyväkseen käynnistämällä ensin mainittua kohtaan ajojahdin. Näin siitä huolimatta, että Paasi oli heti pahoitellut Pekosen hermostuttaneita sanojaan.

Nämä tosiasiat Kiurun poliittisista toimintatavoista eivät muutu miksikään siitä, että tämä joutui eilen iltapäivällä neljän aikaan väkivallan kohteeksi helsinkiläisessä puistossa. Mutta eivät ne tee siitä myöskään millään lailla hyväksyttävää: väkivalta on - itsepuolustus pois lukien - aina tuomittavaa riippumatta siitä, onko sillä poliittinen tai jokin muu motiivi. Näin myös tässä tapauksessa.

Tätä kirjoitettaessa lyöjää ei ole - hyvistä tuntomerkeistä huolimatta - saatu kiinni, emmekä siksi tiedä mikä oli hänen motiivinsa. Kyse saattoi tietenkin olla poliittisesti motivoituneesta teosta, kuten yleisesti näytetään uskottavan, mutta tapahtumapaikka - Kaisaniemen puisto - oli sellainen, että lyöjä saattoi yhtä hyvin olla myös huumeista, viinasta tai molemmista sekaisin oleva henkilö, jonka uhri valikoitui sattumanvaraisesti. 

Toivoa siis sopii, että poliisi löytää lyöjän ja tämä saa asianmukaisen rangaistuksen teostaan. Siis mikäli kyse oli lievästä pahoinpitelystä sakon tai jos tapahtunut tulkittaisiin tavanomaiseksi pahoinpitelyksi sakon tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Mikäli Kiurun lyöminen tulkittaisiin törkeäksi pahoinpitelyksi, voisi lyöjä saada vankeutta jopa 10 vuotta, mutta sellaisesta ei kai sentään ollut kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Eilisaamuna Elokapina vandalisoi yhdessä ruotsalaisen Återställ Våtmarker -ryhmän kanssa Suomen historiallisesti arvokasta eduskuntataloa saadakseen näkyvyyttä poliittisille näkemyksilleen. Tämän takia en käsittele heidän tavoitteitaan tässä kirjoituksessa, vaan esitän lyhyesti oman mielipiteeni heidän toiminnastaan.

Eduskuntatalon vahingoittaminen oli suora hyökkäys Suomen demokratiaa vastaan, koska elokapinalaiset halusivat teollaan ohittaa kansan valitsemien edustajien tekemät päätökset asiassa, jossa heidän poliittinen näkemyksensä edustaa vain pienen kansanosan näkemystä. Toisin sanoen, he harjoittivat vandalismia, koska eivät hyväksyneet demokraattisen päätöksenteon lopputulosta. 

Tällainen ei ole hyväksyttävää edes Elokapinan aktivisteille tai heidän mukanaan olleille ruotsalaisille, eikä heillä ole - eikä pidä olla - diktatorista oikeutta päättää kansakunnan yhteisistä asioista. Sen sijaan heidän vandalisminsa tekee heistä rikollisia vallananastajia, jotka tulee tuomita teoistaan ankarimpien lain sallimien rangaistusten mukaan - jopa vankeuteen - sekä asettaa taloudellisesti vastuuseen vahingoista, joiden kustannusten on arvioitu ylittävän 10 000 euroa.

Tässä yhteydessä Kone Oyj:n perustama Koneen säätiö on joutunut kummalliseen tilanteeseen. Se on rahoittanut Elokapinan toimintaa 200 000 eurolla, mikä ainakin julkisen mielipiteen silmissä tekee siitä osittain vastuullisen tapahtuneesta. Eikä tässä suhteessa tilannetta auta - vaan pahentaa - se, että säätiö pyrki väistämään vastuunsa virheestään kertoessaan myöntämänsä rahoituksen olevan tarkoitettu muuhun kuin eduskuntatalon vahingoittamiseen.

Siksi odotan säätiön pahoittelevan eilistä ulostuloaan ja ottavan vastuun virheellisestä rahoituspäätöksestään edes tänään. Lisäksi sen tulisi julkisesti ilmoittaa lopettavansa Elokapinan rahoitus välittömästi, kieltäytyä osallistumasta aktivistien aiheuttamien vahinkojen maksamiseen ja tuomita heidän harjoittamansa vandalismi yksiselitteisesti.

Katseeni kohdistuu myös Kone Oyj:hin, vaikka se ei olekaan suoraan vastuussa säätiönsä toimista. Olisi nimittäin hyvä, jos yhtiökin tuomitsisi tapauksen ja tavalla tai toisella nuhtelisi säätiötään sen holtittomasta varojen käytöstä. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että yhtiö tukee edustuksellista demokratiaa eikä tunne sympatiaa rikollisia kohtaan – kuten oletan - ja silloinkin vain, jos yritys pitää kansainvälisestä mainettaan arvossa.

Lopuksi totean, etten usko eilisen teon lisäävän elokapinalaisten tavoitteiden hyväksyttävyyttä tavallisen kansan keskuudessa. Sen sijaan luulen – ja jopa toivon – että se kääntyy heitä itseään vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Tummaihoiset esiintyjät eivät kelvanneet

Kuten arvoisa lukijani on huomannut, on nykyisin tapana sijoittaa erilaisiin mainoksiin, elokuviin ja jopa asiaohjelmiin tummaihoisia maahanmuuttajia selvästi enemmän kuin heidän osuutensa Suomen väestöstä on. Tätä kutsutaan DEI-politiikaksi, jossa monimuotoisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja inkluusio huomioidaan henkilövalinnoissa.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Helsingin seudun liikenne eli HSL on päättänyt poistaa kampanjamateriaalinsa, jossa esiintyi kaksi tummaihoista some-vaikuttajaa. Syyksi liikennelaitos ilmoitti, että kampanja on koettu rasistikseksi, koska siinä viestitään helsinkiläisnuorisolle väärän lipun käyttämisen olevan poliisiasia eli rikos. 

Toisin sanoen asiasta valittaneiden henkilöiden ja HSL:n mielestä wokeltava DEI-politiikka ei sovi negatiiviseen yhteyteen, vaan sellaisessa pitäisi käyttää vain kantasuomalaisia esiintyjiä. Näin silloinkin, kun tavoiteltu kohderyhmä on hyvinkin monimuotoista väkeä, kuten nyt - oman valistuneen arvaukseni perusteella - keskeytettävässä kampanjassa. Ja tummaihoisen vaikuttajakaksikon käyttäminen sen näyttelijöinä oli siksi järkevää.

HSL ei varmasti ole tehnyt tätä päätöstään ilman ulkopuolista painostusta. Ja arvaan, että siihen osallistuneet henkilöt ovat joko pelkästään tai ainakin osittain ihonväriltään vaaleita henkilöitä - lähinnä naisia - joilla on punavihreä poliittinen vakaumus. 

JK kello 21.05: HSL joutui palauttamaan kampanjamateriaalinsa puheena olleiden kahden tummaihoisen otettua kantaa siihen, oliko kampanja rasistinen vai ei. Ei ollut, eikä ole. Eikä ole oikein, että - toisen tummaihoisen mukaan - "vähemmistöön kuulumattomat ihmiset puhuvat meidän puolesta ja kertovat muille, mikä on rasismia". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Wokeltavat puolestaloukkaantujat
Valkoihoinen perhe ei edusta todellisia lontoolaisia

Tavalliset porilais- vai espoolaismiehet?

Verkkouutiset kertoi Porissa viime torstain ja perjantain välisenä yönä tapahtuneesta rikoksesta, jossa kaupungin kauppatorilla ollut myyntiteltta sytytettiin tuleen torstain ja perjantain välisenä yönä. Teltassa olleiden kaasupullojen vuoksi tulipalo aiheutti huomattavan räjähdysvaaran.

Epäillyt tekijät tunkeutuivat palaneeseen telttaan puolenyön aikaan torstain ja perjantain välisenä yönä ja sytyttivät palon saadakseen kaasupullot räjähtämään ja aiheuttamaan ympäristössään tuhoja. Lisäksi he varastivat teltasta elintarvikkeita.

Kirjoitan tämän tekstin siksi, että poliisi on antanut rikoksesta epäiltyjen tuntomerkit. Niiden mukaan he ovat kaksikymppisiä miehiä, joista yksi on pitkä, normaalivartaloinen ja pukeutunut collegepaitaan. Toinen on lyhyempi ja pukeutunut mustiin vaatteisiin. Lisäksi hänellä on leukaparta ja hänen nähtiin kantavan mukanaan mustaa jätesäkkiä. 

Toki tuntomerkit ovat kohtuulliseen hyvät, mutta mikäli tarkoituksena on saada epäillyt kiinni, olisi asiaa varmasti auttanut myös heidän ihonvärinsä kertominen sekä mitä todennäköisimmin jostain valvontakamerasta löytyvän valokuvan julkaiseminen. Näin siinäkin tapauksessa, että kyseessä olisivat olleet tavalliset porilaismiehet mahdollisten espoolaismiesten sijaan.

Mikäli arvoisa lukijani poliisin kuvauksen puutteellisuudesta huolimatta tunnistaa kuvauksesta poliisin etsimät miehet, on syytä ottaa yhteys poliisiin. Yhteystiedot löytyvät tämän jutun alussa linkittämästäni Verkkouutisten artikkelista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle vähätteli ja Sannikka loppuu, mutta miten käy Renaz Ebrahimin
Turvallisuuskysymyksiä ja seurauksia
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

14-vuotiaan tytön monikulttuurinen pahoinpitely

Eiliset uutiset kertoivat käsittämättömästä julmuudesta, jota oli kohdistettu Lahden kaupungissa 14-vuotiaaseen tyttöön. Ilta-Sanomien kuvauksen mukaan tapahtui seuraavia asioita:

1. Tytön hiuksia poltettiin palavalla deodorantilla ja sytkärin liekillä
2. Tytöltä leikattiin hiuksia ja ne työnnettiin hänen suuhunsa. 
3. Tyttö pakotettiin työntämään päänsä vessanpönttöön samalla, kun se vedettiin.
4. Tyttö pakotettiin nuolemaan pönttöä.
5. Tytön kättä viillettiin ja poltettiin liedellä
6. Tytön käteen tumpattiin palava tupakka. 
7. Tyttö pakotettiin nielaisemaan tupakantumppi
8. Tytön suuhun ja silmiin suihkutettiin deodoranttia. 
9. Tyttö joutui nuolemaan omaa vertaan vessan lattialta. 
10. Tytölle leikattiin keskelle päätä siilikohta, johon tumpattiin savuke. 
11. Tyttöä tökittiin veitsillä
12. Tyttö pakotettiin juomaan klooria, jota hän ei kuitenkaan nielaissut. 
13. Tyttö joutui syömään lunta, johon yksi hänen pahoinpitelijänsä oli virtsannut.

Ilta-Sanomien mukaan tekijöitä oli kolme: yksi nainen ja kaksi miestä. He olivat viitisen vuotta tyttöä vanhempia. 

Jutun kuvituksessa ei näy pahoinpitelyyn osallistunutta naista, koska tämä oli oikeudessa piiloutunut nahkatakin alle. Sen sijaan vaaleaihoinen mies on esillä ja todennäköisesti tunnistettavissa. Lisäksi on pikselöity kuva, joka näyttäisi esittävän tummaihoista miestä. 

Minulle jäi avoimeksi se, miksi vaaleaihoisen miehen henkilöllisyys haluttiin paljastaa, mutta tummaihoinen päätettiin pitää tunnistamattomana. Onko kyse valkoiseen kohdistuvasta rasismista, vai mistä? Hyvä kuitenkin, että kuvista välittyi se tosiasia, että tämän henkisesti sairaan joukon koostumus oli etnisesti kirjava.

Pahoinpitelijöiden henkisestä sairaudesta ja heidän vääristyneestä ajatusmaailmastaan kertoi ehkä parhaiten se, että he olivat uhrin mukaan pahoinpitelyn lopetettuaan sanoneet, että "et ne ei niinku haluu mennä linnaan istumaan mun takia jos mä kuolen" ja yrittäneet uhkailemalla pakottaa tytön vaikenemaan tapahtumista.

On vaikea ymmärtää, miten tälle kolmen hengen monikulttuurinen joukkiolle voi edes tulla mieleen sellainen, että he voisivat joutua vankilaan uhrinsa takia. Eihän mikään oikeusistuin tuomitsisi heitä sellaisesta syystä.

Sen sijaan nämä sairaat otukset saavat oikeudessa rangaistuksen oman rikollisen käyttäytymisensä takia. Ikävä kyllä suomalainen oikeus tulee kuitenkin päästämään heidät vapaalle jalalle varsin nopeasti. Ja lähes varmasti ilman, että heidän ajatusmaailmansa olisi oleellisesti tervehtynyt. 

* * *

Uhri ei tietenkään ole millään tavalla syyllinen tapahtuneeseen. Siitä huolimatta suomalaisen yhteiskunnan on syytä kiinnittää huomiota hänen ja pahoinpitelijöiden ikäeroon. Näin siksi, ettei tässä käsittelemässäni tapauksessa nähty varhaisteinien osallistuminen nuorten aikuisten kosteisiin illanviettoihin ole normaalia, vaikkei tapaus ollutkaan osallistujien ikärakenteen suhteen mitenkään poikkeuksellinen nykyaikana.  

Siksi toivon, että uhri saisi apua sekä tapauksesta johtuviin henkisiin kärsimyksiinsä että yleisen elämänhallintansa kohentamiseen. Ja että teini-ikäisten nuorten vanhemmat ottaisivat nykyistä vakavammin tehtävänsä lastensa kasvattajina ja ohjaisivat heitä välttämään itseään vanhempien nuorten kanssa tapahtuvia kohtaamisia yksityisissä tiloissa - aivan erityisesti silloin, kun niihin liittyy monikulttuurisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen

Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Poliisi pidätti Jyväskylässä käytävän rallin yhteydessä Elokapina-järjetön aktiiveja, joiden tarkoituksena oli häiritä tapahtumaa. Tapaus ei sinänsä ole kovin yllättävä - pikemminkin odotettu - mutta ansaitsee pienen pohdinnan. 

Kyseinen järjestö perustaa toimintansa käsitykseen, jonka mukaan maailma olisi tuhoutumassa aivan pian - ja nimenomaisesti ihmisten toiminnan seurauksena. Tälle huolelle ei kuitenkaan ole olemassa kestäviä perusteita. Ei edes ilmastonmuutoksen osalta, kuten vaikkapa vilkaisu - ilmastonmuutokseen erityisen herkästi reagoivan - pohjoisen napajään viime vuosien kehitykseen osoittaa.  

Siksi elokapinalaisten toimintaa ei voi pitää objektiivisesti hyväksyttävänä vaan pikemminkin kiihkeän ja jäseniään manipuloivan uskonlahkon toimintaan verrattavana. Eli ryhmän itsensä kehittämän agendan toteuttamisena sen oman fanatismin antamalla "oikeudella". 

Vaikka en epäilekään, etteivätkö elokapinalaiset nuoret itse uskoisi omaan agendaansa rehellisesti, olisi heidän jatkuva häiriköimisensä saatava loppumaan tai kanavoitua laillisiin - ennalta ilmoitettuihin ja yhteiskunnan sääntöjä noudattaviin - mielenosoituksiin. Nythän heidän kesken jäänyttä operaatiotaan ei oltu ilmoitettu etukäteen, eikä siinä ollut tarkoitus noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, vaan sabotoida muun muassa maalin avulla maailmanlaajuista huomiota saavaa tapahtumaa. 

En ole nähnyt missään tietoa siitä, miten maalia oli tarkoitus käyttää. Lievimmillään kyse olisi voinut olla autojen töhrimisestä varikolla, mutta mikäli elokapinallisilla oli tarkoitus ruiskuttaa täydessä vauhdissa olevien kilpa-autojen tuulilasiin, olisi lopputuloksena voinut pahimmillaan olla ihmishenkien menetyksiä.

Tämä ei voi olla hyväksyttävää järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Eikä elokapinalaisia saisi siksi päästää vapauteen ennen kuin heidät on saatu ymmärtämään kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia. Myös siinä tapauksessa, että joidenkin arvot ja kiinnostuksen kohteet tuntuvat vastenmielisiltä elokapinalaisen fanatismin perspektiivistä tarkasteltuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti

Outo uutinen

MYTV3 kertoi sukulaisnaisista, jotka olivat pahoinpidelleet teleskooppipampulla ja veitsellä väkivaltaista miesystäväänsä turvakotiin paennutta naista Oulussa. Jutun mukaan sukulaisnaiset olivat syntyneet 1960- ja 1980-luvulla, mutta juuri muuta heistä ei sitten kerrottukaan. Paitsi, että he selvisivät vuoden ja kymmenen kuukauden ehdonalaisella rangaistuksella. 

Rehellisesti sanottuna juttu herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Ensinnäkin sen, että miksi he selvisivät käytännössä kuin koira veräjästä. Toiseksi jäi epäselväksi, minkälaisesta sukulaisväestä tapauksessa oli kyse: maahanmuuttajista, romaneista, valtaväestöstä vai jostain aivan muusta. 

Kolmanneksi jäi spekulaatioiden varaan myös se, miksi pahoinpitelyyn oli ryhdytty. Olivatko tekijät vain mielenvikaisia vai oliko heidän teolleen edes jokin perustellulta tuntuva motiivi? Vai oliko joku pakottanut heidät toimimaan siten kuin he toimivat. 

Ja vielä lopuksi jäi epäselväksi se, mitä tapaus kertoi tämän hetken Suomesta, suomalaisuudesta tai maamme väkivaltarikollisuudesta. Vai kertoiko se mitään?

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli siten peräti outo uutinen. Miksi ihmeessä se julkaistiin, vaikkei se tuonut mitään lisäarvoa lukijalleen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?
Eva Biaudet ja oululaiset lapsenraiskaajat
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia

 

Tom Packalénin väkivaltatapauksesta

Mediat kertoivat, että entinen kansanedustaja, komisario Tom Packalén, on joutunut helsinkiläisessä ravintolassa väkivallan kohteeksi. Hyökkäys on ollut ilmeisen raju, koska hän oli menettänyt tajuntansa saman tien. 

Packalén kertoi, että "minulla meni taju saman tien. Silminnäkijöiden mukaan minua oli vielä potkittu, kun olin maassa. Itse en lyönyt, enkä edes ehtinyt tajuta, että minua lyödään. Lyöjiä oli todennäköisesti useampi, näin olen kuullut".

Komisario arveli tietävänsä häntä lyöneen henkilön, mutta ei voi tajun menettämisen takia olla asiasta aivan varma. Hänen mukaansa tapahtumapaikalla olleessa seurueessa oli kuitenkin häntä aikaisemmin lyönyt henkilö, joka oli tuolloin sanonut, että "että vitun kyttä" ja sen jälkeen lyönyt.

* * *

Poliisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa ollut varsin harvinaista. Ja vielä harvinaisempia - ainakin uutisten perusteella arvioituna - ovat olleet ammatin takia vapaa-ajalla tapahtuneet päällekarkaukset. 

Toivoa sopii, ettei tämä(kin) tapaus kerro suomalaisen yhteiskunnan muuttumisesta väärään suuntaan. Viime kädessähän meidän kaikkien turvallisuus perustuu kuitenkin lakeihin ja asetuksiin, joiden noudattamista poliisit valvovat. 

Vielä ikävämmäksi tapaus voisi osoittautua, jos paljastuisi, että tapaus liittyisi sittenkin Packalénin puoluekantaan - siis siitä huolimatta, ettei hän itse usko sellaiseen. Koska tämä on kuitenkin mahdollista, on tärkeää, että väkivaltaan syyllistyneiden motiivit selvitetään ja he saavat teostaan asianmukaisen rangaistuksen. 

Onhan selvää, ettemme me kaipaa vuoden 1918 tapahtumia tai edes 1920-30-luvun muilutuksia takaisin. Emmekä minkäänlaista muutakaan poliittista väkivaltaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katajan pahoinpitely käy yhä hämärämmäksi
Porvoon tapahtumat kielivät luottamusyhteiskunnan katoamisesta
Poliisi joutui pakenemaan turvapaikanhakijoita Hennalassa - ei rikostutkintaa

Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma

Minulla on vakavaa sanottavaa kaikille tyttärien vanhemmille: kertokaa heille ajoissa ja mahdollisimman selvin sanoin sekä moneen kertaan, ettei kaksilahkeisten kotiin kannata lähteä sosiaalisessa mediassa käytyjen jutusteluiden tai muuten vain lyhyen tuttavuuden perusteella, vaikka kuinka pyydettäisiin ja mitä luvattaisiin. Etenekään ei kannata lähteä sellaisten matkaan, jotka ovat peräisin kulttuureista, joissa naiset ovat alistetussa asemassa.

Tämä asia tuli mieleeni lukiessani Iltalehden juttua juuri näin toimineen teinitytön raiskanneen henkilön oikeustapauksesta. Siinä Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus katsoivat teinitytön väkisinmakuun vain ehdollisen tuomion arvoiseksi, koska teon tehnyt maahanmuuttajamies ei sitä ennen ollut jäänyt kiinni rikoksista. Lisäksi hänelle määrättiin maksettavaksi tytölle 5 000 euron korvaus tämän hyväksikäytöstä.

Nähtäväksi jää, kuinka ehdollisella teostaan päässyt Ismael menestyy elämässään jatkossa. Joutuuko hän myös tulevaisuudessa poliisin kanssa tekemisiin vai onnistuuko jatkossa välttämään kiinnijäämisen.

Riippumatta siitä, on selvää, ettei tämäkään raiskaaja ollut sen arvoinen, että kenenkään elämä olisi saanut mennä raiteiltaan hänen takiaan. Mutta koska niin on tapahtunut, toivon teinitytölle ja hänen läheisilleen menestyksellistä toipumista tapahtuneesta - ja rukoilen, ettei tekijä olisi pilannut heidän elämäänsä.

* * *

Säätytalon hallitusneuvottelijoille ja erityisesti Anna-Maja Henrikssonille (rkp) toivon selvää järkeä ymmärtää, että edellä käsittelemäni kaltaiset tapaukset eivät synny sattumalta, vaan maassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Ja siksi tulevan hallitusohjelman linjaukset on syytä tehdä ihmisoikeuksia kunnioittaen siten, että nyt nähdyn kaltaisten tapahtumien riski olisi maassamme mahdollisimman alhainen.

Ellei edellinen virkkeeni aukea arvoisille hallitusneuvottelijoillemme, on heidän syytä lukea tämä lyhyt teksti. Erityisesti suosittelen sitä Anna-Maja Henrikssonille ja Eva Biaudet´lle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen syntyminen varmistui
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Takaisku amerikkalaiselle woke-kulttuurille

Amerikkalainen biologi ja syöpätutkija, David Sabatini, teki vielä pari vuotta sitten loistavaa tieteellistä uraa. Siitä vankkana todisteena toimi hänen professuurinsa yhdessä maailman johtavista yliopistoista - Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT) - sekä Yhdysvaltain tiedeakatemian jäsenyys, jollaisen saavat vain parhaat. 

Sitten kuitenkin kävi niin, että MIT:n tutkimuksessa todettiin Sabatinin rikkoneen yliopiston seksuaalisten suhteiden politiikkaa. Tämä erosi tehtävästään, mutta kiisti syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään sekä nosti kunnianloukkausoikeudenkäynnin.

Viime vuonna Sabatini haki työpaikkaa New Yorkin yliopistosta, mutta opiskelijoiden ja joidenkin opettajien protestoitua veti nimensä pois käsittelystä. Näytti siltä, että amerikkalainen anteeksiantamaton woke-kulttuuri oli pysyvästi tuhonnut hänen uransa. 

Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin kuitenkin yllättävästä käänteestä. Sen mukaan kaksi lahjoittajaa on päättänyt rahoittaa uuden laboratorion Sabatinille. Miljardööri hedge-rahastonhoitaja Bill Ackman nimittäin sanoi viime viikolla, että hänen säätiönsä - jolle Sabatini on tehnyt aiemmin palveluksia - aikoo yhdessä kumppaninsa kanssa rahoittaa Sabatinille uuden laboratorion viidellä miljoonalla dollarilla vuodessa viiden vuoden ajan. 

Ackman oli Science-lehden mukaan kertonut soittaneensa Sabatinille ja sanoneensa, että "luulemme, että on tärkeää, että palaat töihin." Tapaus on herättänyt kovaa keskustelua, jossa Sabatinin puolustajat ovat väittäneet, että biologin tapaus oli epäoikeudenmukainen ja rangaistus suhteeton. 

Hänen kriitikkonsa puolestaan ovat ilmaisseen kantanaan, että nyt annettu rahoitus nöyryyttää naisia ja muita tieteen parissa työskenteleviä, jotka joutuvat sellaisen vanhemman tutkijan ahdistelun kohteeksi, josta he ovat riippuvaisia. Nähtäväksi siis jää, kuinka tapaus etenee. 

On kuitenkin selvää, että Sabatinin tapaus on suora isku wokeltavalle amerikkalaisvasemmistolle. Sehän on onnistunut tuhoamaan monien tunnettujen tiedemiesten uran - esimerkkeinä vaikkapa kuuluisa evoluutiobiologi ja filosofi Francisco Ayala tai italialainen molekyylibiologi Pier Paolo Pandolfi. Jälkimmäisen tapauksessa ura tuhoutui hänen osoitettuaan puheilla ja sähköposteilla kiinnostuksensa ohjaamalleen tutkijatohtorille, joka tunsi niiden takia itsensä häirityksi.

Edellä mainituista Pandolfi onnistui palaamaan hetkeksi työelämään, mutta hänen työnantajansa joutui niin kovan painostuksen kohteeksi, että se päätti perua työsopimuksen. Nähtäväksi jää, kuinka Sabatinille tukensa osoittaneen Bill Ackmanin ja hänen kumppaninsa käy. Eli onnistuuko USA:n wokeltava vasemmisto painostamaan myös heidät perumaan päätöksensä rahoittaa seksuaalisen häirinnän takia pois potkitun tutkijan paluu tieteen pariin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltajat harhateillä
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä
Oikeus antoi luvan ahdistella, mutta wokeltajat syyllistyivät shamanismiin

Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Rikollisen kurdiräppäri Milan Jaffin tekemän pahoinpitelyn käsittely Turun hovioikeudessa sai tuomion, joka nostattaa kulmakarvoja. Hovioikeuden mukaan rangaistus ei ollut tarpeen Jaffille, vaikka hän olikin syyllinen rikokseen. Toisin sanoen korkea oikeusistuin otti ja antoi suopean siunauksensa törkeälle väkivaltarikokselle.

Jaffin tekemä pahoinpitely tapahtui siten, että ensin toinen henkilö kaatoi uhrin maahan, minkä jälkeen Jaff ryhtyi potkimaan tätä. Sen seurauksena väkivallan kohteeksi joutunut mies sai päähänsä kohdistuneista potkuista mustelmia ja otsaansa verinaarmun sekä kärsi noin parin viikon ajan kivuista ja päänsärystä. Lisäksi Jaffin hallussa oli tapahtumien jälkeen myös uhrin lompakko, jota hän oli esitellyt myöhemmin sosiaalisessa mediassa.

Syyksi Jaffin jättämiselle ilman rangaistusta Turun hovioikeus kertoi sen, että pahoinpitely olisi voitu käsitellä samalla kertaa kuin kaksi muuta rikosta ja määrätä niistä yhteinen rangaistus ilman, että tuomio olisi koventunut. Niinpä Jaff pääsi edellä kuvatusta tapahtumasta kuin koira veräjästä. Mahtaakohan häntä naurattaa?

Tapaus ei ole suomalaisessa oikeusjärjestelmässä mitenkään erikoinen. Meillähän on jo pitkään ollut tapana, että paatuneimmille - eli useita rikoksia tekeville - konnille annetaan paljousalennuksia. Perusteluna tälle on käytetty esimerkiksi sitä, että jos tuomiot kahdesta rikoksesta olisivat erikseen annettuna kaksi ja kaksi eli yhteensä neljä vuotta, mutta yhdessä käsiteltynä kolme vuotta, kohdeltaisiin rikollista eri tavoin riippuen siitä, miten asiat käsitellään tuomioistuimessa.

Hyväksyn toki sen, että samanlaisesta rikollisuudesta on oltava samanlainen seuraus. Mutta huomautan samalla, että asiaan olisi yleistä oikeustajua paremminkin vastaava ratkaisu kuin rikosten paljoushalpuutus. Sen mukaan kaksi plus kaksi olisi neljä myös silloin, kun rikokset käsitellään samaan aikaan. 

Milan Jaffin rangaistuksetta jättäminen on sikäli merkittävä asia, että Perussuomalaiset on nostanut rikollisten paljousalennukset yhdeksi poliittiseksi teemakseen. Juristikansanedustaja Leena Meren (ps) mukaan "useamman rikoksen pitäisi olla rangaistuksen koventamisperuste eikä nykyisenkaltainen ´tee kolme, kärsi yksi´-alennusautomaatti".

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tekijä tuomittaisiin erikseen jokaisesta rikoksesta ja lopputulokseksi tulisi annettujen rangaistuksen summa. Jotta tällainen järjestelmä toimisi, tulisi Meren mukaan "pidentää yhteisen rangaistuksen enimmäiskestoa, joka on nykyisellään 15 vuotta. Näin suunnitelmallisesti ja toistuvasti lakia rikkovien rangaistukset kovenisivat oikeudenmukaisella tavalla."

En tiedä parantaisivatko pidemmät tuomiot vakavia rikoksia tekevien ihmisten - kuten Milan Jaffin - tapoja tai ehkäisisikö se uusien milanjaffien syntymistä. Tavallisten suomalaisten kannalta positiivista olisi kuitenkin se, että hän ja hänen kaltaisensa pysyisivät pidempään poissa kaduilta, mikä jo sellaisenaan lisäisi tavallisten ihmisten yleistä turvallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
Uskomaton ja iljettävä saaga jatkuu, vaikka valopilkkujakin on

Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Tänä aamuna meille suomalaisille kerrottiin, että paikallislehden päätoimittaja sai sakot siitä, että hän oli hyväksynyt lehteensä mielipidekirjoituksen, jossa Lähi-Idästä, Afrikasta ja Kaukoidästä Suomeen muuttaneita henkilöitä oli kutsuttu muun muassa "rättipäiksi" ja "siivellä eläjiksi" ja heitä oli käsketty mennä takaisin sinne, mistä he ovat tulleetkin.

Asiaa ajaneen syyttäjän mukaan kirjoitus solvasi ja panetteli kaikkia siinä mainittuja kansanryhmiä sekä loukkasi niihin kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. Hänen mukaansa se oli lisäksi omiaan herättämään halveksuntaa ja vihaa kyseisiä henkilöitä kohtaan.

Sakko tuli siitä huolimatta, että oikeus katsoi päätoimittajan olleen tietämätön kirjoituksen sisällöstä. Näin siksi, että hän oli laiminlyönyt päätoimittajan tehtäviin kuuluneen velvollisuuden perehtyä mielipidekirjoituksen sisältöön riittävällä tavalla ennen sen julkaisemista.

Ottamatta edellä kuvattuun tapaukseen tässä sen kummemmin kantaa, totean kyseisen uutisen asettavan peräti outoon valoon apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rapen päätöksen taannoisessa viestikoekeskus-tapauksessa. Siinähän Helsingin sanomien päätoimittaja Kaius Niemi vapautettiin syytteistä hänen vedottuaan kuulusteluissa itsekriminointi- ja lähdesuojaan. 

Toisin sanoen siinä missä paikallislehden toimittajan on suomalaisessa oikeuslaitoksessa katsottu olevan syyllinen lehdessään olleen mielipidekirjoituksen lainvastaisuudesta - vaikka hän ei ole ollut tietoinen sen sisällöstä - ei syyttäjä ole katsonut maan johtavan sanomalehden päätoimittajalla olleen mitään vastuuta lehdessään julkaistusta toimituksellisesta artikkelista. 

Nämä kaksi tapausta viittaavat siihen, ettei laki olisi Suomessa sama kaikille ihmisille, vaan sen ankaruus on merkittävässä asemassa oleville henkilöille vähäisempi kuin vähäisemmän työuran tehneille. On myös nähtävä, ettei tämä asia muutu miksikään, vaikka nyt uudelleen herännyt epäilys Kaius Niemen rikoksesta johtaisikin tuomioon, koska sen nimenomaisena perusteena on epäily siitä, että Niemi olisi sittenkin ollut tietoinen viestikoekeskus-jutusta - siis asiasta, jolla ei ollut merkitystä paikallislehden päätoimittajan tuomioon. 

Siten voidaan katsoa osoitetuksi, että - George Orwellia mukaillen - kaikki suomalaiset ovat oikeuden edessä tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta

Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi joutui epäillyksi törkeästä rattijuoppoudesta ja ilmoitti jättävänsä tehtävänsä. Tämä tapahtui eilisaamuna sen jälkeen, kun Sanoma-talossa oli vietetty kosteaa yötä HS:n kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä. 

Käytettävissä olevan tiedon perusteella Niemi oli pyrkinyt ajamaan autollaan parkkihallista, mutta jäänyt sisälle vahtimestareiden suljettua parkkihallin uloskäynnin ja kutsuttua poliisin paikalle. Mikäli tämä kaikki pitää paikkansa - ja miksei pitäisi - ei tapauksessa ole mitään epäselvää. 

Tartuin tapaukseen siitä syystä, että Niemen viinanhuuruinen ajelu kertoo jälleen kerran karua kieltään siitä, etteivät edes yhteiskunnan parhaat menestyjät ole aina rationaalisia olentoja. Sen sijaan myös heillä on inhimilliset heikkoutensa, joiden seurauksena voi olla putoaminen korkeasta asemasta. 

Tapauksesta tuli hakematta mieleen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok) tapaus, jossa hän kärähti autonsa ajamisesta juopuneena. Törkeä rattijuopumus ei hänen kohdallaan vaikuttanut poliittiseen uraan, koska hänen sinivihreät äänestäjänsä hyväksyivät tapauksen ja poliitikko itse on kyennyt hallitsemaan tapahtuneen jälkeisen viinankäyttönsä. 

Nähtäväksi jää, kuinka käy Kaius Niemen. Antavatko kollegat ja lehtitalot anteeksi vaikutusvallaltaan maan ex-ykkösjournalistin törttöilyn, vai hylkäävätkö he tämän ammattipiireistään. Ensivaikutelman perusteella heidän reaktionsa näyttäisi olevan jonkinasteinen solidaarisuuden osoitus Niemelle.

Tosiasia kuitenkin on, että törkeät rattijuoppoudet kielivät yleensä pitkäaikaisista ongelmista päihteiden käytössä. Toivottavasti Niemen kohdalla ei kuitenkaan ole niin, eikä hänen elämänsä ajaudu viinanhuuruiseen alamäkeen tapahtuneen jälkeen, vaan hän pystyy ryhdistäytymään ja sulkemaan korkin. Nyt nähdyn kaltainen kollegoiden tuki edistää jälkimmäistä, mutta ei valitettavasti varmista sitä.

Toinen asiaan vaikuttava asia on suomalaisen yhteiskunnan - hyvästä syystä - rattijuopot tuomitseva yleinen mielipide. Sen aiheuttama paine voi edistää korkin sulkemista, mutta yhtä hyvin se saattaa johtaa entistä rankempaan ryyppäämiseen. Lopputulos riippuu ennen kaikkea Niemen omista luonteenpiirteistä. 

Tässä puolestaan näen ikävä kyllä huolestuttavana piirteenä sen, että Niemen kiemurtelu päätoimittajan vastuunsa tunnustamisesta äskettäisessä tapauksessa, jossa HS julkaisi suomalaisten turvallisuuteen liittyvää sotilaallista tietoa. Se viittaa jonkinasteiseen moraaliseen heikkouteen, jollainen ei ainakaan auta siirtymistä päihteettömään elämäntapaan.

Loppukaneettina toivotan Niemelle tapahtuneen syvällistä pohtimista ja tosiasioiden tunnustamista. Ja sitä kautta siirtymistä viinattomaan elämäntapaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Sukulaiseni on alkoholisti

Kannatan poliittisten päättäjien rikosvastuuta

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen on käyttänyt suomalaisen yhteiskunnan nykytilanteeseen liittyen poikkeuksellisen tervetulleen puheenvuoron. Hän nimittäin ehdotti liian vähän rahaa terveyspalveluihin budjetoineiden päättäjien rikosvastuun tarkastelemista, koska ihmisten hoitoon pääsemisessä on ongelmia.

Juuri nyt meillä on käsissämme akuutti ongelma eli hoitajien työtaistelu. Sen ei kuitenkaan saisi antaa peittää näkymää suurempaan ongelmaan eli julkisen sektorin paisumiseen oleellisesti sen rahoitusmahdollisuuksia suuremmaksi. Eikä rikosoikeudellisen vastuun analysoimista saisi siksi jättää pelkästään terveydenhuoltoon vaan se pitäisi ulottaa kaikkiin julkisiin toimintoihin. 

Laajassa kuvassahan meillä on kaksi toistensa kanssa pahasti ristiriidassa olevaa asiaa, eli poliittisten päättäjien luoma lainsäädäntö ja sen toteuttamiseen myönnettävät resurssit. Ensimmäistä luodaan hyveellisyyden sädekehän valossa ja jälkimmäistä joudutaan sovittelemaan taloudellisten resurssien ahtaisiin rajoihin.  

Tolvasen ehdotuksen mukaan meidän tulisi haastaa oikeuteen ne poliittiset päättäjät, jotka myöntävät lain toteuttamisen kannalta liian vähäisiä resursseja. Asian nyt noustua esiin tuntuukin suorastaan järjettömältä, että meillä vielä herran vuonna 2022 on poliittisten päättäjien tapana rikkoa lakeja vain siksi, ettei niiden täyttämiseen liittyviä resursseja ole käytettävissä. 

Eikä tietenkään ole suurta älykkyyttä sekään, että eduskunta säätää lakeja ja kulloinenkin hallitus määrää asetuksia, joita ei pystytä resurssoimaan. Eikä liene suurta viisautta sekään, että säädettyjen lakien rikkominen sallitaan ilman seurauksia. 

Jos päättäjien rikosvastuu toteutuisi, ja se johtaisi poliitikkojen sekä virkamiesten tuomioihin - vaikka lieviinkin - syntyisi epäilemättä kova paine lainsäädännön järkeistämiseen. Sellaisessa tilanteessa päättäjille syntyisi tarve menojen ja kulujen priorisoimiseen siten, että julkiselta sektorilta perattaisiin tarpeettomia laskuja aiheuttavat kulut, jotta lakiin kirjatut vaatimukset saataisiin täytetyksi. Näin tapahtuisi sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.  

Samalla Suomen hallitukselle ja eduskunnalle syntyisi nopeasti valtava paine lainsäädännön uudistamiseksi siten, ettei siitä seuraisi toteuttamisen kannalta mahdottomia vaatimuksia - siis sellaisia kuin vaikkapa parin vuoden takainen vanhusten hoitajamitoituspäätös. Tämän seurauksena julkisen sektorin toiminnasta olisi pakko poistaa resursseja kuluttavia turhanaikaisia rönsyjä. 

Edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että päättäjiin kohdistuvan todellisen rikosvastuun seuraukset olisivat julkisten toimintojen ja talouden kannalta erittäin positiiviset. Ja tämä jos jokin olisi juuri nyt erittäin positivista maassa, joka on viimeisten vuosien aikana syöksynyt yhä liukkaammin kohti taloudellista vararikkoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella
Ovatko toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Ministeri Virolainen järjesti miljoonia euroja korruptioon

Yle kertoi tapauksesta, jossa Suomea vietiin kuin entistä merirosvoa laivan kölin alta. Tapauksessa edellisen hallituksemme ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaiselle (kok) tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta saada maahamme YK:n kehitysmaahankkeisiin valitsema järjestö. 

Vastauksen saamisella Suomen hallitukselta oli kova kiire, mutta halu osallistua maailmanparantamiseen vei ilmeisesti ministeriltä ja hänen ministeriöltään terveen harkinnan. Niinpä Suomi ehti sijoittaa hankkeeseen peräti kymmenen miljoonaa euroa ennen kuin paljastui, että kuvio oli varsinainen korruption pesä. 

Tarjouksen yhteydessä ministerille tai muillekaan suomalaisille ei kerrottu, että hankkeeseen liittyvä rahaliikenne oli ollut jo ennen tarjouksen tekemistä tutkinnan alla. Tätä eivät sinisilmäiset suomalaiset tietenkään osanneet edes aavistaa, saati kysellä.

Koko kuvio on toistaiseksi selvityksen alla, mutta se osoittaa mainiosti minkälainen korruption pesäke kehitysapu on. Rahaa jaettiin 1,3 miljoonan asunnon rakentamiseen ja hommaan palkattiin toimija, jolla ei ole kokemusta edes sadan asunnon rakentamisesta. 

Muutama miljoona sijoitettiin myös palkatun ohjelmatoimiston 20-vuotiaalle tyttären perustamalle yhdistykselle, jonka tavoitteena oli aktivoida Z-sukupolvea merten suojeluun muun muassa musiikin, pelin ja sosiaalisen median keinoin. Tästä summasta pieni osa kanavoitui myös suomalaiselle pelifirma Roviolle, jota ei tiettävästi epäillä väärinkäytöksistä.

Tapaus sietäisi saada Suomessa rikostutkinnan lisäksi kunnollisen julkisen keskustelun. Miten on mahdollista, ettei ulkoministeriön hälytyskello soinut siinä vaiheessa kun meille tarjottiin niin kiireistä hanketta, ettei sen taustojen selvittämiselle ollut aikaa? Tämähän on vanhastaan tunnettu merkki siitä, että tarjouksen tekijällä on ketunhäntä kainalossa - ja luulisi tämän riskin olevan tiedossa myös ministeriöiden virkamiehillä.

Toiseksi tapauksen soisi herättävän nykyisen hallituksen huomaamaan kehitysapuun sijoitettujen varojen riskit - myös silloin kuin niiden taustalla on YK. Ja ymmärtämään tämän kaiken tarkoittavan Suomen nykyisessä taloustilanteessa sitä, että kehitysapuvarat on syytä asetta budjetin tasapainoa haettaessa ensimmäiselle sijalle supistettavien menojen listalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää

Ovatko raiskaukset sodankäynnin ase vai sotilaiden palkkio?

Yleisradio julkaisi eilen jutun venäläisen sotaväen järjestämistä ukrainalaisten joukkoraiskauksista. Siis teoista, jotka jo itsessään ovat raakoja ja yököttäviä, mutta joiden "tehoa" on lisätty vielä sillä, että raiskattujen omaisia on pakotettu katsomaan niitä.

Taustalla lienee ajatus siitä, että nöyryyttämällä ukrainalaisia tällaisilla siviiliväestöön kohdistetuilla terroriteoilla voitaisiin lamauttaa ukrainalaiset ja samalla osoittaa erityisesti miehille, etteivät nämä pysty suojelemaan edes naisiaan ja lapsiaan. 

Sota-aikaisissa raiskauksissa ei sinänsä ole mitään uutta, vaan esimerkiksi keskiajalla oli jopa sotalakeja, joiden mukaan naisten väkisinmakuuta pidettiin osoituksena miehen menestyksestä taistelukentällä ja raiskaukset sekä ryöstely olivat sotilaiden ansaittuja etuja. Tämä koski myös Ruotsin armeijassa palvelleita suomalaisia, eikä tämän edun yleisestä hyödyntämisestä ole varteenotettavia epäilyksiä. 

On kuitenkin niin, että sotaraiskausten synkästä historiasta huolimatta voidaan venäläisten toimia Ukrainassa pitää poikkeuksellisina. Raiskaajat tuskin kokevat satojen vuosien takaisten kollegoidensa lailla saavansa palkkiota sodankäynnistään raakalaismaisten tekojensa kautta, vaan he näyttävät pikemminkin toimivan sotilasjohdon käskyjen pakottamana. 

Siis käskyjen, jotka laajamittaisuutensa perusteella ovat aivan varmasti Venäjän armeijan ylimmän johdon tiedossa. Ja siten myös Vladimir Putinin hyväksymiä - elleivät suorastaan käskemiä. 

Toivon mukaan tapaukset tutkitaan aikanaan kansainvälisessä oikeudessa ja syyllisiksi todetut saavat ansaitsemansa rangaistukset. Mukaan lukien - ja erityisesti - Venäjän ylin valtiojohto, jos ja kun se havaitaan syylliseksi.

* * *

Lopuksi pieni anekdootti, joka tuli mieleeni lukiessani edellä käsittelemääni venäläisten sotajoukkojen epäinhimillisyydestä kertovaa Ylen uutista. Ja joka asettaa venäläisen toimintaa Ukrainassa ihmisluonnon yleiseen viitekehykseen. 

Se koskee muinaisia Etelä-Amerikan inkoja. Yksi heidän tärkeimmistä uskonnollisista seremonioistaan oli Capacocha, jonka aikana uhrattiin lapsia ja nuoria naisia, joiden piti olla kauniita ja tahrattomia sekä - mikä oli erityisen tärkeää - iloisella mielellä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan hallusinogeeniset kasvit ja psykotrooppiset stimulantit olivat tässä prosessissa tärkeässä roolissa, sillä uhrattavien lasten elämän viimeisinä viikkoina nämä pureskelivat kokanlehtiä ja olivat päihtyneet ayahuascasta, joka on tietystä kasvista valmistettu hallusinogeeni.

Nykyaikaisessa lääketieteessä ayahuascaa käytetään masennuksen hoidossa. Siten inkat ovat mitä ilmeisimmin syöttäneet uhrattaville lapsille tätä huumetta vähentääkseen heidän tulevan kuolemansa aiheuttamaa ahdistusta ja masennusta rituaalin aikana, jotta heidän mielialansa vastaisi seremonian vaatimuksia.

Nykyihmisen mielessä inkojen uskonnolliset menot ovat käsittämättömän epäihimillisiä, kieroutuneita ja raakoja. Olihan edellä linkitetyssä tutkimuksessa analyysien kohteena ollut noin kuusi-seitsemänvuotiaita uhreja, siis pikkulapsia. Mutta eivät inkat olleet tapoineen yksin - kaikkihan tuntevat Moolokin kidan, jolle foinikialaiset vanhan testamentin mukaan uhrasivat lapsia polttouhreina. 

Tämä kaikki kertoo siitä, ettei länsimainen sivistys ja inhimillisen elämän kunnioitus ole mikään ihmislajin perimmäinen ominaisuus tai itsestäänselvyys, vaan kulttuurin mukanaan tuomaa eli opittua käyttäytymistä. Kuten venäläiset juuri nyt osoittavat Ukrainassa, on inhimillisen kulttuurimme jatkuvuus maailman muuttuessa jokseenkin epävarmaa, eikä se välttämättä säily ikuisesti maailman muutosten pyörteissä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun suomalaisia kuoli kuin kärpäsiä
Mitä yhteistä on raiskauksella, joukkoraiskauksella ja puiston siivoamisella?
Media ja pahuuden ilmentymät