Valitseeko kansa Kokoomukselle Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjan?

On ollut hienoa huomata, että järjen käyttäminen ja tosiasioiden tunnustaminen tuntuu leviävän suomalaisessa politiikassa. Tosin vain vähitellen ja gallupien säikäyttämänä. 

Tarkoitan tällä Kokoomuksen ilmoitusta, jonka sisältöä kansanedustaja Atte Kaleva kuvaili sanoilla "Suomen on voitava itse päättää, ketkä tänne tulevat ja millä ehdoilla". Tämän tosin pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille itsenäisille valtioille, mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt ääneen mainittu. 

* * *

Valitettavasti Kalevan muotoilema periaate ei näyttäisi saavan yksimielistä kannatusta edes Kokoomuksessa, sillä kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen (kok) jätti eriävän mielipiteensä eduskuntaryhmänsä ohjelmaan. Siten ensi kevään vaaleissa Kokoomuksen äänestäjä joutuu pohtimaan kannattaako hän Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjaa. 

Puhumattakaan Sirpa Pietikäisestä (kok) ja tämän ehdolla olevista opetuslapsista. Tämä europarlamentaarikkohan vastusti taannoin jopa tunnetun terroristijärjestön nimeämistä sellaiseksi – toimien yhteistyössä eurooppalaisen vihervasemmiston kanssa. 

* * *

 

Toki uskon, että Kokoomuksen ehdokkaiden näkemyksiin tutustumalla voi näiden joukosta erotella toisistaan kalevaiset ja ketohuovislaiset, ja antaa äänensä ensin mainituille. Tosin siinäkin tapauksessa ensin mainitun linjan ehdokkalle äänensä antava kasvattaa myös jälkimmäisten vertailulukuja samassa vaalipiirissä. 

Tästä huolimatta pidän Kokoomuksen – sinänsä valitettavan ristiriitaista – linjanvetoa tervetulleena. Ja toivon, että ensi kevään vaaleissa puolueen listoilta valittaisiin eduskuntaan mahdollisimman paljon kalevaisia ehdokkaita. Jopa niin useita, että Kokoomusta voisi tulevalla eduskuntakaudella pitää ennemminkin kalevaisena kuin ketohuovislaisena puolueena.

* * *

Toisaalta on selvää, etteivät Atte Kalevan ja kumppaneiden linjaukset muuta sitä, että maahanmuuton seurauksena käynnissä olevasta Suomen väestöpohjan vaihtumisesta ja/tai yhteiskuntamme kehitysmaalaistumisesta huolissaan olevien kannattaa edelleen antaa äänensä sanoin ja teoin yhtenäisen maahanmuuttolinjansa osoittaneille Perussuomalaisille. 

Jos kuitenkin äänestäjä ei kuitenkaan jostain muusta syystä halua tehdä niin, on äänen antaminen kalevaiselle kokoomuslaiselle ehdokkaalle ihan kelvollinen ratkaisu. Ainakin siinä tapauksessa, että tämä tulee myös valituksi omasta vaalipiiristään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä
Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute

Kokoomus savusti alle kolmekymppisen turkulaisen kunnanvaltuutetun Elina Hiltusen pois puolueesta, koska tämä esitti sosiaalisessa mediassa islamia kritisoivaksi tulkittuja kannanottoja. Jatkossa tämä nuori nainen tekee politiikkaa Perussuomalaisissa. 

Tapaus ei sinänsä ole kovin merkittävä, sillä Hiltunen ei missään tapauksessa – ainakaan toistaiseksi – ole ollut erityisen merkittävä poliitikko. Sikäli hänen häätämisensä puolueesta on kuitenkin merkityksellistä, että Kokoomus on jo pitkään kärsinyt naisten puutteesta ja ehkäpä sen seurauksena myös alhaisesta suosiosta kauniimman sukupuolen joukossa. 

* * *

Asiaa ei taida myöskään parantaa se, että monet Kokoomuksen vahvimmista naispoliitikoista ovat leimallisesti arvoliberaaleja. Tarkoitan Aura Sallan ja Sirpa Pietikäisen kaltaisia naisia, joita ei arvokysymyksissä pysty erottamaan vihervasemmistolaisista. Lisäksi monet muut, kuten Elina Valtonen, Pia Kauma tai Sari Multala, sijoittuvat lähinnä konservatiivin ja liberaalin keskivaiheille.

Tässä suhteessa Elina Hiltunen arvokonservatiivina poikkesi kokoomusnaisten valtavirrasta ja tuli siksi savustetuksi ulos puolueestaan. Ja koska kyseinen nuori nainen on aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, nousi asia esille näkyvämmin kuin hänen tähänastisilla poliittisilla meriiteillään olisi muuten käynyt. 

Lopputuloksena tästä kaikesta on todennäköisesti se, että osa Kokoomusta tähän asti kannattaneista arvokonservatiivisista suomalaisnaisista siirtyy Hiltusen mukana Perussuomalaisten kannattajiksi. Eikä Kokoomuksen kannatus tämän seurauksena ainakaan kohene naisten parissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle

EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Eilisen päivän positiivisin uutinen kuultiin EU-parlamentista. Tosin en huomannut siitä kertovaa uutisointia tämän aamun suomalaisissa valtamedioissa. 

EU-parlamentti nimittäin vaati – eilisen äänestyksen seurauksena – Muslimiveljeskunnan ja siihen liittyvän verkoston lisäämistä EU:n terroristijärjestöjen luetteloon. Lisäksi parlamentti haluaa lopettaa islamistiverkostoihin kytköksissä oleville järjestöille suunnatun EU-rahoituksen sekä saattaa ulkomaisen rahoituksen avoimeksi. Näiden lisäksi parlamentti äänesti sen puolesta, ettei kyseisille järjestöille myönnetä etuoikeutettua pääsyä EU:n toimielimiin. 

* * *

Yksi mielenkiintoinen seikka EU-parlamentin äänestyksessä oli suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen. Esityksen puolesta äänestivät Mika Aaltola (kok), Anna-Maja Henriksson (ruots), Elsi Katainen (kepu), Katri Kulmuni (kepu), Pekka Toveri (kok) ja Sebastian Tynkkynen (ps). 

Poliittisen islamin puolesta taas äänestivät Li Andersson (vas), Maria Guzenina (sd), Eero Heinäluoma (sd), Merja Kyllönen (vas), Ville Niinistö (vihr), Maria Ohisalo (vihr), Sirpa Pietikäinen (kok) ja Jussi Saramo (vas). Aura Salla (kok) ei äänestänyt. 

* * *

Toisin sanoen Suomen europarlamentaarikot äänestivät kokonaisuutena poliittisen islamin puolesta (!) selvin numeroin kahdeksan - kuusi. Omia silmäkulmiani kohotti erityisesti se, että Kokoomuksen edustajien äänet hajaantuivat Mika Aaltolan ja Pekka Toverin kannattaessa, mutta Sirpa Pietikäisen liityttyä vihervasemmistoon eli vastustaessa esitystä ja Aura Sallan jättäessä äänestämättä. 

Onneksi muiden maiden edustajat torppasivat suomalaisten pyrkimykset ja EU-parlamentissa saatiin hyväksyttyä edellä mainitsemani esitys eurooppalaisen kulttuurin puolesta islamismia vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten nämä päätökset etenevät EU:n muissa päätöksentekoelimissä, erityisesti tosiasiallista valtaa käyttävissä ministerineuvostossa ja komissiossa. 

Toivoa tietenkin sopii, että ne ottavat asiasta kopin, ja – toisin kuin kellonsiirtelyasiassa – hoitavat asian nopeasti päätökseen omalta osaltaan. Ja että poliittisen islamismin terroristinen luonne ja rahoituskielto kirjataan sen jälkeen pikaisesti kaikkien EU-maiden lainsäädäntöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta
Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Kuka on syyllinen Suomen hiilinieluongelmiin?

Viime päivinä on taitettu paljon peistä Luonnonvarakeskuksen (Luke) hiililaskelmista, koska niihin tehtyjen muutosten jälkeen Suomen metsät ovat palanneet hiilinieluiksi. Samalla laskelmia tehneet tutkijat ovat joutuneet suorastaan sylkykupin asemaan. 

Siksi ajattelin vähän valaista, mistä tässä ongelmassa on perimmältään kysymys. Ja samalla paljastaa todelliset syylliset, sillä he eivät ole tutkijoita. 

* * *

Hiilitaselaskelmat muuttuivat merkittäviksi YK:n ilmastosopimuksen (1992) ja Kioton pöytäkirjan (1997) myötä. Niissä velvoitetaan sopimuksiin sitoutuneet maat raportoimaan LULUCF-sektorin nielut ja päästöt vuosittain. Lyhenne tarkoittaa maankäyttöa, maankäytön muutosta ja metsätaloussektorin hiilitasetta.

Luke perustettiin vuonna 2015 ja sen tehtäväksi keskitettiin samalla kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, jota oli aiemmin tehty useammassakin organisaatiossa. Toisin sanoen kyse on ollut ja on edelleen poliittisen päätöksentekokoneiston Lukelle ja sen tutkijoille määräämästä tehtävästä, eikä laitoksessa työskentelevien tutkijoiden tai edes laitoksen johdon omaehtoisesta tieteellisestä tutkimuksesta. Eikä myöskään heidän aloitteestaan, sillä tuskin kukaan tutkija haluaisi vielä käytäntöön pahasti keskeneräisten tutkimustensa tuloksia.

Todellisuudessa kasvihuonekaasulaskelmien taustalla ovat poliitikot, jotka sopivat keskenään hienolta kuulostavasta asiasta – ymmärtämättä sen teknisen suorittamisen vaikeutta. Ja Luken tutkijat pantiin tekemään näitä laskelmia riippumatta siitä, uskoivatko he itse tulostensa olevan jonkinlaista tieteellistä faktaa. 

Lienee myös niin, että Luken tutkijat ovat tehneet tämän työn saatuaan parhaansa, jotta laskelmia saataisiin tarkemmiksi. Tämän seurauksena hiililaskennan menetelmiä ja käytäntöjä on aika ajoin muutettu vastaamaan tuoreinta tieteellistä käsitystä. 

Kuten – arvoisat lukijani – olette huomanneet, ne ovat herättäneet valtavasti huomiota johdettuaan jopa arvioiden etumerkin muuttumisiin. Ja tultuaan samalla osoittaneeksi kuinka tolkuttoman hatarista lähtökohdista kasvihuonekaasulaskentaan lähdettiin. 

* * *

Tämän ongelman puki pari päivää sitten sanoiksi Luken professori Annika Kangas kahdessa sosiaalisen median viestissään. Ensimmäisessä hän kirjoitti, että "muutos tulee siitä, että tässä välissä valmistui täydennetystä aineistosta uusi malli, jolla lasketaan puiden biomassat. Ja uusi malli ennustaa isompia latvusbiomassoja kuin vanha tietyn kokoisille puille. Eikä tämä jää viimeiseksi muutokseksi."

Toisessa viestissään hän totesi myös – epäilemättä todenmukaisesti – että "ei kukaan väitä NASAn tuloksia vääriksi. Ne eivät vaan mittaa sitä, mitä Luke mittaa. Eikä varsinkaan kukaan pidä Ruotsin tuloksia väärinä. Meidän vaan olisi pitänyt mitata 10000 maaperäkoealaa enemmän vuodessa kuin nyt jo 80-luvulta, jotta voitaisiin käyttää samoja menetelmiä kuin ne."

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, on tähän tekstiin lisättävä vielä yhden professorin – eli Luken Hannu Ilvesniemen – perusteellisesti laadittu kommentti, jossa hän totesi, että "koska maan hiilivarastojen muutoksesta on mahdotonta saada tarkkoja arvioita, olisi tarkoituksenmukaista siirtyä kvantitatiivisiin lukuihin perustuvasta raportointikäytännöstä kuvailevampiin tarkasteluihin". 

* * *

Lupasin aluksi paljastaa todelliset syylliset. Itse asiassa tulin jo tehneeksi sen, sillä todelliset syylliset nyt käsillä olevaan ongelmaan ovat ne poliitikot, jotka ovat päättäneet kasvihuonekaasujen laskennasta ennen kuin siihen on ollut päteviä tieteellisiä keinoja. 

Tarkennettakoon tässä kuitenkin sen verran, että Suomi allekirjoitti Kioton pöytäkirjan vuonna 1998. Silloin maata johtivat SDP-taustainen presidentti Martti Ahtisaari (sd) ja pääministeri Paavo Lipponen (sd). Ympäristöministerin salkku oli Pekka Haavistolla (vihr).

YK:n ilmastosopimuksen aikana 1992 maatamme johtivat puolestaan presidentti SDP-taustainen Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Aho (kepu). Ympäristöministerinä toimi Sirpa Pietikäinen (kok).

Ikävintä tässä kaikessa on se, että luotettavan tieteellisen tiedon puuttuessa edellä mainitut poliitikot ovat päättäneet – tai heidän johdollaan on päätetty – myös siitä, että näihin puutteellisin tiedon tehtyihin – tai jos uskomme professori Ilvesniemeä, jopa teoriassa mahdottomiin – laskelmiin on kytketty valtavien rahavirtojen ohjailu paikasta toiseen. Ja sen seurauksena rakennettu byrokratia-automaatti, joka tuottaa epäreiluja päätöksiä valtioille, niiden yrityksille ja kansalaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Hiilinieluja vai veroeuroja?

Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta

Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi joutui epäillyksi törkeästä rattijuoppoudesta ja ilmoitti jättävänsä tehtävänsä. Tämä tapahtui eilisaamuna sen jälkeen, kun Sanoma-talossa oli vietetty kosteaa yötä HS:n kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä. 

Käytettävissä olevan tiedon perusteella Niemi oli pyrkinyt ajamaan autollaan parkkihallista, mutta jäänyt sisälle vahtimestareiden suljettua parkkihallin uloskäynnin ja kutsuttua poliisin paikalle. Mikäli tämä kaikki pitää paikkansa - ja miksei pitäisi - ei tapauksessa ole mitään epäselvää. 

Tartuin tapaukseen siitä syystä, että Niemen viinanhuuruinen ajelu kertoo jälleen kerran karua kieltään siitä, etteivät edes yhteiskunnan parhaat menestyjät ole aina rationaalisia olentoja. Sen sijaan myös heillä on inhimilliset heikkoutensa, joiden seurauksena voi olla putoaminen korkeasta asemasta. 

Tapauksesta tuli hakematta mieleen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok) tapaus, jossa hän kärähti autonsa ajamisesta juopuneena. Törkeä rattijuopumus ei hänen kohdallaan vaikuttanut poliittiseen uraan, koska hänen sinivihreät äänestäjänsä hyväksyivät tapauksen ja poliitikko itse on kyennyt hallitsemaan tapahtuneen jälkeisen viinankäyttönsä. 

Nähtäväksi jää, kuinka käy Kaius Niemen. Antavatko kollegat ja lehtitalot anteeksi vaikutusvallaltaan maan ex-ykkösjournalistin törttöilyn, vai hylkäävätkö he tämän ammattipiireistään. Ensivaikutelman perusteella heidän reaktionsa näyttäisi olevan jonkinasteinen solidaarisuuden osoitus Niemelle.

Tosiasia kuitenkin on, että törkeät rattijuoppoudet kielivät yleensä pitkäaikaisista ongelmista päihteiden käytössä. Toivottavasti Niemen kohdalla ei kuitenkaan ole niin, eikä hänen elämänsä ajaudu viinanhuuruiseen alamäkeen tapahtuneen jälkeen, vaan hän pystyy ryhdistäytymään ja sulkemaan korkin. Nyt nähdyn kaltainen kollegoiden tuki edistää jälkimmäistä, mutta ei valitettavasti varmista sitä.

Toinen asiaan vaikuttava asia on suomalaisen yhteiskunnan - hyvästä syystä - rattijuopot tuomitseva yleinen mielipide. Sen aiheuttama paine voi edistää korkin sulkemista, mutta yhtä hyvin se saattaa johtaa entistä rankempaan ryyppäämiseen. Lopputulos riippuu ennen kaikkea Niemen omista luonteenpiirteistä. 

Tässä puolestaan näen ikävä kyllä huolestuttavana piirteenä sen, että Niemen kiemurtelu päätoimittajan vastuunsa tunnustamisesta äskettäisessä tapauksessa, jossa HS julkaisi suomalaisten turvallisuuteen liittyvää sotilaallista tietoa. Se viittaa jonkinasteiseen moraaliseen heikkouteen, jollainen ei ainakaan auta siirtymistä päihteettömään elämäntapaan.

Loppukaneettina toivotan Niemelle tapahtuneen syvällistä pohtimista ja tosiasioiden tunnustamista. Ja sitä kautta siirtymistä viinattomaan elämäntapaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Sukulaiseni on alkoholisti

Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Sosiaalisessa mediassa sattui eilen silmiini pieni uutinen. Sen mukaan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli väittänyt Länsi-Suomi-lehdessä ilmastonmuutokseen viitaten, että "meillä on parikymmentä vuotta aikaa... kun puu kaadetaan, ei sinne parissakymmenessä vuodessa kasva kuin pajukko".  

Hänen kommenttinsa kirvoitti valtavan määrän kommentteja, joista monet sisälsivät kuvia parikymmenvuotisista nopeassa kasvussa olevista metsiköistä. Suomessahan 20-vuotias metsä alkaa olla siinä iässä, jolloin siihen tehdään ensiharvennus puiden järeytymisen edistämiseksi - päätehakkuun aika tulee 60-80-vuoden iässä, eli parikymppinen metsä on elänyt jo noin kolmanneksen tai neljänneksen kiertoajastaan. 

Pietikäisen näkemys on sikäli tärkeä, että hän vastusti EU-parlamentissa metsien energiakäyttöä, jossa Suomen kannalta oli kyse siitä, luetaanko metsänhoidon sivuvirrat eli esimerkiksi ensiharvennuksessa kertynyt pienpuu tai myöhäisempien hakkuiden latvukset fossiilisen maakaasun (!?!?) tapaan uusiutuvaksi energiaksi. Länsi-Suomi-lehdelle antamansa lausunnon perusteella hän oli päätöstä tehdessään jättänyt täydellisesti perehtymättä suomalaisten metsien kasvuun, hoitoon ja käyttöön.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei Pietikäisen toiminta tämän asian osalta tullut suurena yllätyksenä, koska hän on aiemminkin toiminut suomalaismetsien talouskäyttöä vastaan. Yllätys oli sen sijaan se, että tämä tapahtui perehtymättä millään tavalla päätöksentekonsa faktaperusteisiin. Mutta tokihan hänellä on oikeus ohittaa tosiasiat siinä, missä poliittiseen vihervasemmistoonkin kuuluvilla europarlamentaarikoilla. 

Niinpä tässä asiassa itseäni jäi ihmetyttämään vain se, että markkinatalousmyönteisenä, kansallismielisenä ja asiallisena puolueena itseään mainostava Kokoomus haluaa vuodesta toiseen pitää politiikkansa täydelliseen tietämättömyyteen perustavan Pietikäisen riveissään. Eikö sellainen syö puolueen uskottavuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkimielistä nimittelyä
Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Vihreä puolue jatkaa omalla tuhoisalla talouspoliittisella linjallaan. Nyt sen edustajat ovat vaatineet lopettamaan metsien hakkuut kesäaikana huhtikuun puolesta välistä aina heinäkuun loppuun asti, jotta linnuilla olisi pesimärauha.

Se on kaunis ajatus, joka kuitenkin käytännössä tarkoittaisi metsistä sahoille ja tehtaille puuta toimittavalle ketjulle - ja erityisesti puiden kaadosta vastaaville metsäkoneyrittäjille - kolmen ja puolen kuukauden jokavuotista seisokkia. Lienee sanomatta selvää, että tällainen ajaisi ketjussa toimivia yrityksiä joukoittain konkurssiin ja halvaannuttaisi koko metsäsektorimme kansainvälisen kilpailukyvyn. Ja katkaisisi samalla Suomen talouden selkärangan.

Ei ole kauan siitä kun vihreät europarlamentaarikot yhdessä Sirpa Pietikäisen (kok) ja Silvia Modigin (vas) kanssa asettuivat suomalaista metsätaloutta vastaan koko Unionin tasolla. Silloin kyse oli siitä, että pitäisikö metsämme suojella talouskäytöltä, jotta öttiäisillä olisi enemmän elintilaa ja muut EU-maat voisivat jatkaa fossiilisen energian käyttöä vapaammin. 

Onneksi järki voitti tuolloin. Ja niin se voittaa epäilemättä vihreiden poliitikkojen uudenkin aloitteen suhteen. Mutta se ei olekaan tämän kirjoituksen aihe.

Tuhoisimpien vihreiden aloitteiden läpimenon pelon sijasta jäin pohtimaan, että ymmärtävätköhän puolueen lähinnä naisista koostuvat kannattajat oikeasti, mihin heidän kannattamansa puolueen politiikka lopulta johtaisi? Tai itse asiassa, mahtavatkohan vihreät poliitikot itsekään ymmärtää?  

Puolueen suunnaltahan ei ole kuultu vakavasti otettavia vaihtoehtoja alas ajettavan metsäsektorin tuoman hyvinvoinnin korvaamiseksi. Sen koosta saa käsityksen esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön nettisivulta, jonka mukaan metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2018 yli 23 miljardia euroa ja maamme tavaraviennistä sen osuus oli noin 20 prosenttia. 

Lisäksi metsäteollisuuden taloudellista merkitystä korostaa myös se, että tuotannon tarvitsemat panokset ja palvelut hankitaan valtaosin kotimaasta. Esimerkiksi vuonna 2018 puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksen palveluita hankittiin yli 980 miljoonalla eurolla ja metsäteollisuuden ja metsätalouden vuotuinen arvonlisäys oli noin 9 miljardia euroa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä metsäuutisia
Epärehellisyyden vihreä pesä
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla

Sosialismi on sitä, että ihmisten elämiseen tarvittavat toiminnot järjestetään yhteiskunnan kautta. Toisin sanoen ihmisten työnteosta syntyvää tulosta ei anneta sellaisenaan palkkioksi tekijälleen vaan otetaan hallinnon käyttöön. 

Siten yhteiskunta voidaan katsoa sitä sosialistisemmaksi, mitä suurempi osa ihmisten palkoista ja yritysten liikevoitosta menee verotuksen kautta julkisen apparaatin käyttöön. Erityisesti viime vuosisadalla tämä järjestelmä oli monin paikoin käytössä, mutta päätyi ongelmiin. 

Ongelmien kasauduttua näissä yhteiskunnissa nähtiin erilaisia ratkaisuja, joita yhdisti se, että niiden talous siirtyi markkinatalouden pohjalle. Monista valtioista kaatui tässä prosessissa myös hallinto, mutta erityisesti Kiina muodosti tästä poikkeuksen ja pysyi yhden puolueen vallassa, vaikka muuttikin taloutensa hyviin vapaaksi markkinataloudeksi. Ja kasvoi sen varassa nopeasti yhdeksi maailman valtakeskukseksi.

Yle julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen siitä, kuinka suomalaiset mepit suhtautuvat pyrkimyksiin rakentaa myös EU:lle verotusautomaatti, jolla unionin kansalaisten palkasta otettaisiin kansallisen verotuksen lisäksi vielä pieni siivu ylikansalliseen käyttöön. Mielenkiintoiseksi jutun teki se, että siinä kerrottiin yksityiskohtaisesti europarlamentaarikkojemme suhtautuminen tähän unionitason sosialismin lisäämispyrkimykseen. 

Kysymyksiä oli neljä. Eli pitäisikö edustajan mielestä ottaa EU:n rahoituksen lisäämiseksi käyttöön muovimaksu, hiilen rajamaksu, digivero ja sisämarkkinajättien verotus. 

En tässä ota kantaa näiden verojen etuihin enkä haittoihin, mutta käytin vastauksia sen selvittämiseksi, miten europarlamentaarikkomme sijoittuvat sosialismi-markkinatalous-akselille. Siitä syystä taulukoin kyselyyn osallistuneiden europarlamentaarikkojemme vastukset antaen yhden pisteen siitä, että kannatti esitystä, puolikkaan mikäli ei osannut sanoa ja nolla pistettä, mikäli edustaja vastusti veroa. 

Lopputuloksena syntyi seuraava lista. 

Niinistö	vihr	4
Alametsä	vihr	4
Modig	vas	4
Kumpula-Natri	sd	3,5
Pietikäinen	kok	3
Hautala	vihr	3
Heinäluoma	sd	3
Pekkarinen	kepu	2,5
Katainen	kepu	2
Torvalds	rkp	2
Virkkunen	kok	1
Huhtasaari	ps	1
Hakkarainen	ps	0,5

Näemme, että jo neljän veroluonteisen maksun tiedoilla voimme erottaa europarlamentaarikkomme varsin selkeästi sosialismi-kapitalismi-akselille. Siinä vihreät ja vasemmistoliittolaiset edustajat ovat yhdessä äärilaidassa ja pahasti hajonneen Kokoomuksen Virkkunen perussuomalaisten kanssa toisessa. 

Samalla listaus näyttää tässäkin yhteydessä sen, että Sirpa Pietikäinen lienee aivan väärän puolueen edustajana europarlamentissa: hänhän kuuluisi vastaustensa perusteella lähinnä maltilliseen vasemmistoon. Sama on toki nähty monessa muussakin yhteydessä, mutta ihmeellisesti Kokoomuspuolue on kaikesta huolimatta sietänyt häntä vuosikymmenestä toiseen. 

Ehkäpä Pietikäisen suuri äänimäärä on ollut riittävä perustelu kaikille puoluejohdoille - etenkin kun nämä äänestäjät siirtyisivät todennäköisesti vihreiden kannattajiksi, mikäli Pietikäinen ei olisi ehdolla. Ja sehän olisi myrkkyä entiselle kykypuolueelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matti Vanhasen uusi vero
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Ilmastonmuutos vie kohti sosialismia

Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Arvoisan lukijani on hyvä huomata, että viisi suomalaista europarlamentaarikkoa päätti äänestää EU:n metsien käytöstä sellaisen vaihtoehdon puolesta, joka olisi käytännössä johtanut suurimman uusiutuvan luonnonvaramme käytön oleelliseen vaikeutumiseen – riippumatta siitä onko se kestävää vai ei. Nämä suomalaisvastaiset edustajat olivat kokoomuksen Sirpa Pietikäinen, vasemmistoliiton Silvia Modig sekä vihreiden Ville Niinistö, Heidi Hautala ja Alviina Alametsä.

Äänestyksessä voittaneen vaihtoehdon valmisteleman raportin valmistelija Petri Sarvamaa (kok) totesikin, että ”onnistuimme kaatamaan ympäristövaliokunnan kantaan perustuneen vaihtoehtoisen mietinnön, jossa painotetaan metsiin liittyviä ulottuvuuksia yksipuolisesti, lähinnä biodiversiteetin suojelun näkökulmasta. On taidettu unohtaa, että kyse on EU:n metsästrategiasta, ei biodiversiteettistrategiasta.”

Sekä edelleen, että ”kestävän metsätalouden rooli tulee nähdä tasapainoisesti ilmaston, ympäristön, talouden, työpaikkojen sekä virkistyskäytön kannalta, eikä mustavalkoiselle vastakkainasettelulle voi antaa tilaa. Siksi lopputulos on merkittävä myös Suomen kannalta.”

Nähtäväksi jää, miten suomalaisen talouden tukijalalle käy tulevaisuudessa. Juuri nyt se on kuitenkin siirtymässä paperintuottajasta kartonkivetoisuuteen. Siis vaihtamassa korkeamman jalostusasteen tuotteesta matalampaan koska markkinat ovat katoamassa paperilta.

Nähtäväksi jääkin, minkälaisina volyymeinä metsäteollisuutemme saa lähitulevaisuudessa markkinoitua vaatekuituja, paperipillejä, vesitiiviitä kartonkinkuppeja, laastareita ja muita tulevaisuuden puutuotteita. Lienee kuitenkin niin, etteivät niiden volyymit ihan nopeasti korvaa katoavaa paperin massatuotantoa. 

Metsien taloudellinen hyödyntäminen on vaikeuksistaan huolimatta kuitenkin meille suomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Tai siis köyhyyden ja rikkauden. 

Siksi on käsittämätöntä, että EU-parlamenttiin on äänestetty viisi suomalaista, jotka tekevät myyräntyötä maamme talouden tukijalan toimintaedellytysten kaatamiseksi. Ja samaan aikaan pääministeri haluaa viedä pohjan puuta hyödyntävän teollisuuden yrityksiltä pitää itsensä elinkelpoisena myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta

Pietikäisen ja Kumpula-Natrin demokratiakäsitys

Euroopan Unionia syytetään usein epädemokraattiseksi. Eivätkä tätä käsitystä ainakaan vähennä Unionin omat toimet.

Kirjoitin niistä vain vähän aikaa sitten kun Unioni oli valinnut huippuvirkamiehensä syrjimällä itäeurooppalaisia ja kansallismielisiä. Valitettavasti tänä aamuna joudun palaamaan asiaan.

Syynä siihen on Ilta-Sanomien juttu, jossa kerrottiin Euroopan parlamentin vastuupaikkojen jakamisesta, jossa konservatiivit, sosialidemokraatit, liberaalit ja vihreät aikovat varmistaa, että uusi oikeistopopulistien ryhmä Identiteetti ja demokratia (ID) jää nuolemaan näppejään.

Jutussa oli haastateltu Sirpa Pietikäistä (kok), jonka mukaan "tämä liittyy vaikkapa välihuuteluihin tai siihen, noustaanko seisomaan, kun soitetaan kansallishymni. Voidaanko luottaa siihen, että puheenjohtaja ei käytä valtaansa väärin, eli jättää kutsumatta kokouksen koolle tai keskeyttää kokouksen. Tai vie asiallisesti sisältöesityksiä eteenpäin."

Häntä säesti Miapetra Kumpula-Natri (sd), joka perusteli syrjimistä sillä, että "heidän toimintakeinonaan on valitettavan usein jarruttaa lakihankkeiden etenemistä parlamentissa, ja todistella sitten kuinka EU ei muka toimi".

Sen sijaan Jussi Halla-aho (ps) totesi, että "olen meidän meppiemme kanssa tästä aiheesta keskusteluja käynyt. He olivat vähän yllättyneitä siitä, että näin voidaan toimia, mutta totesin heillekin, että tämä on nähty jo edellisellä kaudella...  En ole siinä mielessä yllättynyt. Tämä on eurooppalaisen päätöksenteon moraalia".

EU:n äänivaltaisena kansalaisena joudun toteamaan, että valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ajavien parlamentin jäsenten boikotoiminen vastuutehtäviä jaettaessa hakee mallinsa diktatuureista ja epädemokraattisista kehitysmaista. Lisäksi se on eurooppalaista yhteisöä polarisoivaa, mikä johtaa varmuudella Unionin yhä heikompaan toimintaan. Tämä nähdään Ruotsista, missä samanlaista politiikkaa on harrastettu jo pidempään.

Erityisen hämmästyttäviä tässä yhteydessä ovat juuri suomalaisten Pietikäisen ja Kumpula-Natrin näkemykset, koska meillä Suomessa on ollut erityisen hyvät kokemukset siitä, kuinka vallankumoukselliset voimat voidaan saada mukaan rakentavaan yhteistyöhön vastuuttamalla heitä demokraattisessa päätöksenteossa. Ehkäpä heillä on ainoastaan suomalaisiksi poikkeuksellisen heikko käsitys maamme demokratian historiasta?

En nimittäin haluaisi uskoa, että heitä sen sijaan vaivaisi täydellinen kyvyttömyys tehdä loogisia johtopäätöksiä historiallisista tosiasioista. Tai etteivät he ymmärtäisi demokratian luonnetta kansan valtana, jossa jokaisen äänestäjän valinnan pitäisi näkyä päätöksenteossa sillä painoarvolla kuin vaalitulos sille antaa.

Tämän vaihtoehdon puolesta näyttäisi kuitenkin - varsin hätkähdyttävästi ja valitettavasti - puhuvan Pietikäisen muotoilultaan raflaava kommentti, jonka mukaan "ei sitä, että jos saa riittävästi paikkoja, niin kaikella yhteisellä peruspohjalla voi pyyhkiä pyllyä". Etenkin, kun saman kommentin voisi huomattavasti osuvammin - edelle kirjoittamillani perusteilla - antaa hänestä itsestään, mikäli olisi tykästynyt alatyylisiin ilmauksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaista ja suomalaista loiskiehuntaa
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu

Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta

Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamisessa on kaksi eri keinoa. Ensimmäinen on vähentää fossiilisten päästöjen määriä ja toinen lisätä ilman hiilidioksidia syövien hiilinielujen kokoa. Niistä ensimmäinen on se varsinainen ratkaisu ja jälkimmäisen merkitys on siinä, että se tarjoaa lisäaikaa.

Suomessa näihin tavoitteisiin on vastattu mm. lähtemällä korvaamaan fossiilisia polttoaineita metsäenergialla.  Nyt on EU:ssa kuitenkin lähdetty tarkastelemaan maanosan metsiä suhteessa poliittisesti päätettyyn vertailujaksoon, johon sattui suomalaisen metsätalouden pahin lama. Erityisesti vuosi 2009 oli sille umpisurkea, minkä seurauksena myös metsien käyttö oli erittäin vähäistä.

Loogista luulisi olevan, ettei tuijotettaisi johonkin keinotekoiseen vertailujaksoon, vaan tavoitteet asetettaisiin siten, että kunkin maan metsiin perustuvien hiilinielujen tulisi lisääntyä tästä eteenpäin. Tämä ei olisi Suomelle ongelma, koska metsämme kasvavat lähinnä hyvän metsänhoidon (ja siis metsänomistajien niihin sijoittamien varojen) ansiosta vuosi vuodelta nopeammin, eikä ilmaston lämpeneminen ainakaan hidasta tätä kehitystä.

Vielä omituisemmaksi keinotekoisen vertailujakson tekee se, että samaan aikaan kun Suomen metsäteollisuus mateli laman kourissa, kävivät ruotsalaiset paperikoneet kruunun ja euron heidän kannaltaan edullisen hintasuhteen takia punaisina. Niinpä ruotsalaiset saisivat vertailukausi-lähestymistavassa hakata noin 80 prosenttia metsiensä kasvusta, kun Suomessa tulisi tyytyä alle 70 prosenttiin.

Tähän liittyen MTV3 uutisoi, että se on selvittänyt suomalaismeppien toiminnan nyt kun EU:ssa äänestetään näiden kahden perusidean välillä. Siis sovelletaanko hiilinielukysymyksissä keinotekoista ja Suomelle haitallista vertailujaksoa vai toimitaanko katsoen eteenpäin, kuten luulisi olevan loogista ja myös Suomen talouden edun mukaista.

Nostetaanpa meppien näkemykset esille siis tämänkin blogin kautta, jotta tieto leviäisi mahdollisimman laajalle.

RKP:n Nils Torvalds oli tehnyt oman vastaehdotuksen vertailujaksoajatukselle ja perusteli sitä näin: "suurin ongelma ympäristövaliokunnan taannoisessa päätöksessä oli intensiteetti. Joidenkin jäsenmaiden intensiteetti on alle 0,4. Suomessa se on 0,6 ja Saksassa 0,8. Neuvottelin tekstin, joka poistaa tämän ongelman."

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho muotoili ongelman selväsanaisesti: "Suomen biotalouden kehitykselle olisi katastrofi, jos komission esittämiä vuosia käytettäisiin vertailuarvona sallittuja kokonaishakkuita määriteltäessä. Kestävä puunkäytön lisääminen Suomessa ei saisi johtaa siihen, että maamme metsät nähdään päästölähteinä."

SDP:n Liisa Jaakonsaari: "lähdetään siitä, että helpotetaan Suomen hyvin hoidettujen metsien käyttöä tulevaisuudessa, suunniteltuja investointeja voidaan toteuttaa. Lisäksi luovutaan Suomelle kohtalokkaista ja epäoikeudenmukaisista referenssivuosista."

SDP:n Miapetra Kumpula-Natri: "katsotaan Euroopan metsiä paljonko niitä käytetään, eikä laiteta niitä palasiksi. Sama kuin sanottaisiin, että tuon kaupungin metsää voi käyttää tuon verran ja tuon tuon verran. Oleellista on, että metsiä käytetään hyvin ja niitä jää sitomaan hiiltä."

Keskustan Hannu Takkula kannatti Suomelle edullista vaihtoehtoa ja perusteli kantansa: "tämä varmistaa sen, ettei ilmastolaskennoissa rankaista jäsenmaita metsien käytön lisäämisestä aikaisempaan satunnaiseen referenssijaksoon verrattuna, oli se mikä hyvänsä."

Saman puolueen Anneli Jäätteenmäki: "äänestän sen kannan puolesta, joka mahdollistaa kestävän metsänkäytön Suomessa. Se tarkoittaa, että alkuperäisen esityksen metsien käytön historialliset vertailutasot eivät käy."

Suomelle edullista vaihtoehtoa kannattivat myös Kokoomuksen Henna Virkkunen ja Petri Sarvamaa sekä ns. kansalaispuoluetta edustava Paavo Väyrynen.

Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner puolestaan horjui näkemyksessään. Hänen mukaansa: "katson lopulliset äänestyslistat ja päätän kantani sitten. Kannatan kuitenkin luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kohtuullisia hakkuita."

Myös Vasemmistoliiton Merja Kyllönen oli kahden vaiheilla, eikä halunnut kertoa kantaansa: "mikäli fiksu kompromissi löytyy, niin olen valmis harkitsemaan sen tukemista."

Vihreiden Heidi Hautala oli jälleen (odotetusti) Suomelle kallis europarlamentaariko ja maamme taloudellisia etuja vastaan. Hän muotoili kantansa näin: "aion äänestää ympäristövaliokunnan esitystä, jota ovat kannattaneet suuret puolueet. Äänestän sen puolesta, että metsäsektorin valtavan suuri vaikutus ilmastopolitiikkaan myönnetään. Tämä on eurooppalainen ratkaisu, jolla tähdätään siihen, että Pariisin ilmastosopimus saadaan toimeenpantua."

Hänen kanssaan samanlaisilla Suomelle epäoikeudenmukaisilla linjoilla oli myös, niin ikään vähemmän yllättävästi Kokoomuksen "vihreä nainen" Sirpa Pietikäinen: "aion tukea komission alkuperäistä esitystä, koska se on lainvoimainen ja oikeudenmukainen. Emme voi asettaa jokaiselle jäsenmaalle mahdollisuutta itse asettaa omaa vertailuajankohtaa, se ei ole ilmastopolitiikan näkökulmasta tehokasta eikä järkevää. "

Äänestys europarlamentissa on keskiviikkona, joten kehotan kaikkia lukijoitani seuraamaan suomalaisten meppien käytöstä siellä. Ja muistamaan se tulevissa vaaleissa, järjestettiin ne sitten EU:n tai Suomen tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät on luovien mielikuvien mestari
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää
Leonardo DiCaprio metsässä