Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Eilisen päivän positiivisin uutinen oli Kiinan ja Yhdysvaltain saavuttama sopimus, jonka mukaan niiden välisen tavarakaupan tullit lasketaan kohtuulliselle tasolle. Kiinalaiset tavarat saavat USA:n rajalla lisähintaa 30 prosenttia ja amerikkalaistavarat vastaavasti Xin valtakuntaan vietäessä 10 prosentin lisän.

Sopimuksen jälkeen maailman pörssikurssit nousivat eli palautuivat aiemmalle tasolleen. Luultavasti aika moni rohkea pelimies teki siinä sievoisen summan rahaa - ainakin jos sellainen oli ollut etukäteen tietoinen tehdystä sopimuksesta.

Joka tapauksessa USA:n ja Kiinan välisen kaupan normalisoituminen on hyvä asia sekä näille maille ja niiden asukkaille, mutta myös kaikille muille maailman asukkaille. Toivoa sopii, että myös EU-maiden ja USA:n välinen kauppa jatkuisi ilman suurempia häiriöitä. 

* * *

Tässä mielessä oli ikävä kuulla, että USA:n presidentti Donald Trump aikoo pudottaa amerikkalaisten lääkkeistä maksamia hintoja siten, että jatkossa Yhdysvalloissa lääkkeistä saa pyytää enintään saman hinnan kuin niissä maissa, missä ne ovat halvimpia.

Tämä on mielenkiintoinen linjaus, sillä se ei ota huomioon esimerkiksi kuljetuskustannuksia, eri maiden välisiä verotuksellisia eroja tai jakeluketjujen välisiä tehokkuuseroja. Ja ennen kaikkea, se estää markkinamekanismin toiminnan eli kysynnän ja tarjonnan välisen yhteyden. 

Toisin sanoen, kyse olisi monessa mielessä sosialistista järjestelmää vastaavan järjestelmän pystyttämisestä. Siis sellaisen taloudellisen realismin pystyttämistä, jonka jäljet lienevät vielä - ainakin vanhemmilla ihmisillä - hyvin muistissa, eivätkä ne olleet suinkaan positiivisia. Viime vuosien sosialistisissa maissahan politbyroiden mahtikäskyillä ja viisivuotissuunnitelmilla saatiin aikaan vain taloudellista tehottomuutta, tavaroiden puutetta ja loppumattomia jonoja. 

Nähtäväksi siis jää, miten käy amerikkalaisten, sillä ainakin lähtökohtaisesti on selvää, että maailman lääketehtaat tulevat varmuudella myymään tuotteitaan vain siellä, missä niiden hintaan sisältyy koko tuotanto- ja jakeluketjun kustannusten yli jäävä kate eli liikevoitto. Tosin sitä voidaan tarvittaessa avittaa nostamalla lääkkeiden hintoja niissä maailman kolkissa, joissa lääkkeitä voitaisiin lähtökohtaisesti myydä halvemmallakin - minkä myös Trump näytti ymmärtävän.

Tähän saattaa kannustaa se tosiasia, että amerikkalaiset ovat maailman kovimpia lääkkeiden kuluttajia, joten USA:n tarjoama markkina on äärimmäisen houkuttava. Näin kovimman laskun amerikkalaisten halvoista lääkkeistä maksaisivat todennäköisimmin monet kehitysmaat, joissa jakelukustannukset ovat alhaisten työvoimakustannusten ja ehkäpä jonkinlaisen solidaarisuuten tai lääkeyhtiöiltä toivotun "vastuunkannon" takia pienet. 

Pidemmällä aikavälillä voisi käydä myös niin, että lääkkeiden tuotekehitys kapeutuisi sellaisiin tuotteisiin, joilla on mahdollisimman laaja käyttäjäkunta eli ne ovat kannattavia pienilläkin myyntikatteilla. Näin harvinaisten sairauksien hoitomahdollisuudet kehittyisivät nykyistä hitaammin tai jopa pysähtyisivät. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siten monimutkainen eli vanhan sanonnan mukaan kiinalainen juttu. Toivoa kuitenkin sopii, ettei sitä tarvitsisi sittenkään kokeilla reaalimaailmassa - tai ei ainakaan kovin pitkää aikaa, kuten ei tehty kiinalaisille asetettujen hirmutullienkaan tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta

Eilisen päivän suuri uutinen oli presidentti Donald Trumpin päätös siirtää suunnittelemansa tullimaksujen nostot 90 päiväksi muilta kuin Kiinalta. Ja sen ensimmäisenä vaikutuksena oli pörssikurssien rakettimainen nousu rapakon takana. Tämä tulee tänään - pörssien avautuessa - heijastumaan myös Suomeen. 

Trumpin päätöksellä on - kuitenkin - myös merkittävämpiä seurauksia. Niistä ensimmäinen on USA:n ja Kiinan suhteiden vajoaminen tilaan, jossa ne taisivat olla edellisen kerran ennen 1970-luvun alun ping-pong-politiikkaa. 

Tämä tulee näkymään tietenkin taloudessa, mutta myös kiinalaisten ja venäläisten suhteiden lähentymisenä. Sekä ennen kaikkea heijastuksena Taiwanin asemaan, joka on muutenkin ollut kiristymään päin sitä mukaa kun Kiina on vaurastunut ja lisännyt sotilaallista kyvykkyyttään. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiinan uusien aseiden laadukkuutta ole vielä testattu oikeassa sodassa. Eikä Xi Jinpingillä tai kenelläkään muulla voi olla varmuutta sen aiheuttaman uhan vakavuudesta suhteessa amerikkalaisten suojelemaan saarivaltioon.

Euroopan kannalta tullimaksujen peruuntuminen oli tietenkin - ainakin hetkellinen - helpotus, mutta 90 päivää kuluu kolmessa kuukaudessa, minkä jälkeen edessä saattaa sittenkin olla USA:n ja Euroopan Unionin välinen tullisota kaikkine seurauksineen. Toisaalta mainittu aika - eli noin kolme kuukautta - on niin pitkä, että Trump ehtii tehdä monenlaisia käänteitä. 

Toistaiseksi voidaan todeta vain se, että alkuviikosta halventuneita osakkeita hankkineet sijoittajat tulivat tehneeksi parissa päivässä sievoisen rahakasan. Ainakin jos he myyvät ostoksensa pois ennen kuin Trump ehtii tekemään seuraavaa käännettään. 

* * *

Noin muuten näyttäisi siltä, että Suomessa kansa on tulevan viikonlopun aikana käytävissä vaaleissa valmis lisäämään vihervasemmiston kannatusta erityisesti alue-, mutta myös kuntatasolla. Molemmissa tapauksissa tarjolla on siten - vaalien jälkeen päättyvään kauteen verrattuna - keskusjohtoisuuden ja muun byrokratian kasvattamista sekä erityisesti maahanmuuttajille ja muille vähemmistöille tarjottaviin palveluihin investoimista. Ja Helsingin kohdalla kaupungin entistä tiukempaa sulkeutumista muusta maasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Ylen työntekijät kritisoivat johdon niskurointia

Yleisradion budjetin indeksikorotusten peruutusten on väitetty johtaneen niin sanottuun Washington Monument -ilmiöön (esimerkki, toinen ja kolmas). Se tarkoittaa sitä, että julkisesti rahoitettu organisaatio aloittaa menojensa supistamisen tärkeimmistä tehtävistä sen sijaan, että se pyrkisi kohdistamaan ne vähiten vahinkoa aiheuttaviin toimintoihin. Ja toivoo näin kiristävänsä poliitikkoja perumaan päätöksensä.

Tänä aamuna saimme sitten kuulla hätkähdyttävän uutisen, jonka mukaan Ylen työntekijöiden ammattijärjestö (YOT) kritisoi kovasanaisesti yhtiön johdon toimintaa muutosneuvottelujen jälkeisissä toimissa. Sen mukaan "valheet ovat ilmaisia, uutisten teko maksaa... Yhtiö, jonka arvoihin on aina kuulunut ihmisten arvostaminen, ei toimi nyt arvojensa mukaisesti".

Kritiikin kohteena on Ylen johdon päätös maakunnallisten toimitusten kutistamisesta, joka on YOT:n mukaan tekemässä mahdottomaksi yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen aluetasolla. Lisäksi kritisoitiin myös johdon digitaalisuuteen keskittyvää visiota, jonka ammattijärjestö sanoo palvelevan vain osaa suomalaisista.

YOT:n mukaan "kaikilla ei ole pääsyä saati kykyä käyttää pelkästään verkossa julkaistavaa sisältöä. Lisäksi maakunnallisten radiolähetysten alasajo heikentää huoltovarmuutta".

* * *

Nämä ovat luonnollisesti kovia syytöksiä, joten on syytä katsoa, mitä kaikista muista puolueista kuin Liike Nytistä koostunut parlamentaarinen työryhmä on linjannut Yle-päätöksessään. Seuraavassa on otteita siitä.

Yksi. "Työryhmä pitää tärkeänä, että julkisen palvelun tehtävää toteuttaessaan Yle ottaisi huomioon toimintansa vaikutukset median moniäänisyyteen ja kaupallisten toimijoiden kilpailuedellytyksiin mediamarkkinoilla."

Kaksi. "Työryhmä esittää, että Ylen tulisi lisätä kotimaisten tuotantojen ostoja riippumattomilta tuottajilta, sekä tuotantopalveluiden ja kotimaisten muiden esitys- ja käyttökorvausten hankintoja 15–20 prosentilla vuoteen 2030 mennessä."

Kolme. "Työryhmä pitää myös ensisijaisen tärkeänä, että Ylen valtakunnallinen ja maakunnallinen uutistoiminta ja lähetykset turvataan monimuotoisen tiedonvälityksen varmistamiseksi."

Näistä kohta yksi tarkoittaa selkosuomeksi sitä, että Yle kohdistaa säästötoimensa kaupallisen median kanssa kilpailevaan toimintaan. Siis sellaisiin tuotantoihin kuin "Pillupäiväkirjat" tai "Sohvaperunat" - sikäli kuin niille ylipäänsä löytyy katsojia.

Kohta kaksi taas linjaa selkeästi, että yhtiön tulee ohjelmistossaan suosia kotimaista tuotantoa. Eli kohdistaa säästötoimensa kussakin ohjelmistolajissa ulkomaisiin ohjelmiin, jotka näin jäisivät kaupallisen median hyödynnettäväksi ilman resursseiltaan ylivoimaisen kotimaisen valtionyhtiön kilpailua.

Kohta kolme on selkeästi ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka yleläisten ammattijärjestö on antanut. Eikä siten missään tapauksessa linjassa parlamentaarisen työryhmän linjauksen kanssa.

* * *

Varsinainen syy tälle kirjoitukselle oli kuitenkin se, että sain lukea yleläisten ammattijärjestön kannanotosta Ylen oman uutistoimituksen sijaan kaupallisen median sivustolta. Näin siitä huolimatta, että parlamentaarinen työryhmä linjasi välttämättömäksi sen, "että Yle yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana, julkisen palvelun tuottajana ja verovaroin rahoitettuna yhtiönä näyttää esimerkkiä rahankäytön avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Työryhmä esittää, että Yle avaisi aktiivisesti omaa toimintaansa ja talouttaan mahdollisimman laajasti."

Ylen toiminta tässä asiassa on lievästi sanottuna käsittämätöntä niskurointia eduskuntaa vastaan. Ja osaltaan vahvistaa sitä, ettei yhtiön johto edes aio hoitaa tehtäväänsä eli Ylen toiminnan ohjaamista omistajan tahdon mukaisesti.

On selvää, että pörssiyrityksessä tällainen toiminta johtaisi välittömiin irtisanomisiin. Vieläpä ilman irtisanomisajan työvelvoitetta. Ylen johdon kohdalla tällaista riskiä ei ilmeisesti ole?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamediat mainitsivat SDP:n ja Keskustan otsikoissaan - ymmärtääkö Donald Trump Vladimir Putinia
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla

Länsi-Uusimaa julkaisi artikkelin, jossa oli haastateltu kotimaisen Finlandia-rahastoyhtiön toimitusjohtajaa. Juttu oli siinä suhteessa silmiä avaava, että se muistutti meitä siitä, miksi maamme talouskasvu tökkii ja valtio velkaantuu. 

Toimitusjohtajan mukaan Finlandia-rahasto myi kaikki kotimaiset osakkeensa vuoden 2023 alussa, eikä ole koskenut niihin sen jälkeen. Sen sijaan suomalaista rahaa on sijoitettu pääosin Yhdysvaltoihin, mutta vähän myös muuhun Eurooppaan sekä Japaniin, Etelä-Koreaan ja Taiwaniin.

Näin on tehty siitä syystä, että vuoden 2023 alusta lähtien Helsingin ja New Yorkin pörssien tuottoero - osingot mukaan luettuna - on ollut peräti 40 prosenttiyksikköä. Lisäksi koko tämän vuosituhannen ensimmäisen 24 vuoden aikana Suomen ja Yhdysvaltojen pörssien välillä on ollut totaalisen julma ja pysyvä ero investoidun rahan tuotossa.

* * *

Edelle kirjoitettu näkemys tarkoittaa selkokielellä sitä, että Finlandia-rahasto - ja todennäköisesti monet muutkin suomalaiset sijoittajat - tukevat rahoillaan mieluummin amerikkalaista talouselämää kuin suomalaista. Sen seurauksena suomalaisten yritysten rahoituspohja jää heiveröisemmäksi kun amerikkalaisten - ja lopputulos näkyy erityisesti tuotekehityksessä ja investoinneissa. 

Tämä olisi hyvä muistaa myös kovalla äänellä yritysten omistajien osinkoja kauhistelevissa ja pääomaverotuksen nostoa huutavissa poliittisessa vasemmistossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Näin siitä huolimatta, että se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun maamme rikkaimmat ihmiset maksavat tuloistaan pienemmän osuuden veroina kuin hiukan köyhemmät, joilla on vain palkkatuloja.  

Yhtälö on periaatteessa varsin yksinkertainen. Palkansaajat saavat palkkaa työstään ja ne heistä, jotka ovat sitä - tai jotain muuta - kautta vaurastuneet etsivät rahoilleen sellaista sijoituskohdetta, jossa niiden arvo kasvaa tai ainakin säilyy. Tällä tavoin raha ohjautuu lopulta parhaiten tuottavien yritysten taseisiin ja mahdollistaa sitä kautta niiden uusiutumisen eli pitkän aikavälin menestymisen kansainvälisessä kilpailussa. 

Kilpailussa menestyminen taas mahdollistaa tavallisten ihmisten työllistämisen kilpailukykyisellä palkalla, omistajien palkitsemisen sijoittamiseen houkuttelevilla osingoilla sekä myös hyvinvointivaltion julkisten palveluiden rahoittamisen yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla. Siksi on syytä kysyä ay-liikkeen johtajilta ja maamme vasemmistopuolueiden poliitikoilta, että onko niiden viime aikoina ajamansa politiikka järkevämpää kuin Suomesta muuhun maailmaan suuntautuvan pääomavirran kääntäminen tänne Pohjantähden alle? 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
USA:ssa ennätys, Suomessa alakulo
Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Merkittävän viikon päätteeksi

Viime viikko oli poikkeuksellisen merkittävä. Enkä tarkoita tällä pelkästään sitä, että Egyptiin kokoontui kymmeniä tuhansia ihmisiä pohdiskelemaan ilmastoasioita - mukana lähes 70 paikalle lennähtänyttä suomalaista. Enkä edes Donald Trumpia lähellä olevien ehdokkaiden heikkoa menestystä USA:n täytevaaleissa tai edes Venäjän erittäin merkittävää tappiota Hersonissa.

Tarkoitan tällä kertaa Euroopan Unionin päätöstä hiilinielujen viidentoista prosentin lisäämisvelvoitteesta. Suomen osuus tästä hiilinielutavoitteesta on 17,8 hiilidioksidi­ekvivalentti­tonnia. 

Tämä lukuarvo ei itsessään kertonut minulle yhtään mitään, joten päätin katsoa, miten siihen suhtautui viidenneksestä vientiämme vastaava metsäteollisuus. Ja huomasin, että siellä näyttää olevan selvät askelmerkit siitä, kuinka asia hoidetaan. 

Metsäteollisuuden edustaja nimittäin kertoi, että "tavoitteiden saavuttamiseksi on koko maankäyttösektorilla tehtävä merkittäviä käytännön toimenpiteitä. Metsissä taimikoiden ja nuorten metsien hoitoa on lisättävä ja metsien ravinnetaloutta parannettava. Oikein ajoitetut metsänhoitotoimenpiteet ovat tärkeässä roolissa myös nieluja pienentävien metsätuhojen ennaltaehkäisyssä."

Toisin sanoen metsien hyödyntäjät näkevät, että hiilensidonnan ja metsätalouden intressit ovat yhteensovitettavissa. Ja tämä on Suomen kannalta erinomainen asia, kunhan poliitikkomme pitävät metsätalouden muut reunaehdot - kuten EU:n tekeillä olevat ennallistamismääräykset - järjellisinä. Tämän puolesta puhuu hallituksen peruuttaminen asiassa ja sen seurauksena juuri saama luottamus eduskunnan äänestyksessä.

Tosin jäin hiukan miettimään uutista, jonka mukaan yksi suurista sahayrityksistämme olisi listautumassa pörssiin. Toivottavasti tämä ei ole merkki omistajien epävarmuudesta yhtiönsä tulevaisuuden suhteen - ja siten heidän sijoittamiensa rahojen turvaamisesta - EU:n nykyisen Greenpeacen ohjaaman komission luomien uhkakuvien edessä, vaan varojen keräämisestä yhtiön edelleen kehittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä

Maailmantilanne vaatii pystyviä johtajia

Charles Chaplin kuvasi 1930-luvulla elokuvaa Nykyaika, jossa hän katsoi tuolloin uudenaikaisten keksintöjen heikentävän kansalaisten elämänlaatua. Elokuvaa pidetään Chaplinin kannanottona pienten ihmisten puolesta modernisaatiota vastaan. Taustalla oli tietenkin vuoden 1929 pörssiromahduksesta alkanut suuri lama. 

Sen aikanahan Yhdysvaltojen teollisuustuotanto vähentyi 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Weimarin Saksassa työttömyys taas nousi talvella 1929–1930 yli kahteen miljoonaan työttömään. 

Saksassa talouden romahtamista nopeutti se, että yhdysvaltalaiset pankit vetivät sieltä luottonsa pois. Siitä huolimatta sekä Yhdysvalloissa että tietenkin myös Saksassa koettiin suurtyöttömyys, jonka seurauksena muuan itävaltalaissyntyinen taiteellisia taipumuksia omaava herra onnistui nousemaan valtaan Berliinissä ja päätyi lopulta johtamaan maailman sen historian suurimpaan sotaan.

* * *

Nykyään ei enää ole Charles Chaplinia eikä Adolf Hitleriä, mutta edelleen löytyy kuitenkin henkilöitä, jotka kiinnittävät huomiota erilaisiin epäkohtiin. Ja niitähän riittää. 

Eniten on huomiota herättänyt Venäjän hyökkäyssota, jonka tavoitteena on tuhota 1930-luvulla valtaan nousseen itävaltalaissyntyisen herran tavoin kokonainen kansakunta. Pyrkimyksen seurauksena maailmaa uhkaa ruokapula.

Suomessa Valtiovarainministeriö taas totesi juuri, että maamme talouskasvu hyytyy, inflaatio kiihtyy ja julkisen velan korkomenot kasvavat nopeasti. Samalla myös yksityisten ihmisten lainanhoitokulut kasvavat siitä, mihin viime vuosien aikana on totuttu - eikä tämä voi olla vaikuttamatta etenkään suuria asuntolainoja ottaneiden nuorten ihmisten elämän edellytyksiin. 

Suomen energiansaantikin on jälleen vaarassa, koska Olkiluodon ydinvoimalan valmistuminen näyttää jälleen kerran viivästyvän. Sen seurauksena on vaarana, että energia loppuu ensi talven kovimpina pakkaspäivinä, koska sen tuonti itänaapurista ei vallitsevassa tilanteessa ole mahdollista. 

Eikä tässä kaikki. Kaupungistuminen on vaarantanut terveytemme tekemällä mikrobistostamme liian yksipuolisen. Lisäksi - syystä tai toisesta - länsimaisten miesten siemennesteen laatu on mennyt niin heikoksi, että heillä on vaikeuksia saattaa naisensa raskaaksi. 

Hyvät ratkaisut ovat siten kullanarvoisia sekä kansainvälisen että kotimaisen politiikan saralla. Nähtäväksi jää, löytyykö maailmalle johtajia, jotka pelastavat meidät tästä tilanteesta vähäisemmin vaurioin kuin 1930-luvun laman jälkeisen Saksan piällysmies.

* * *

Onneksi olemme juuri tällaisia tilanteita varten valinneet eduskuntaan mielestämme päteviä henkilöitä huolehtimaan maamme tulevaisuudesta. Yksi sellainen on kansanedustaja Suldaan Said Ahmed (vas), joka on ottanut asiakseen lasten oikeuksista huolehtimisen. Eikä minkä tahansa lasten, vaan useamman kuin kahden vanhemman perheiden ja transihmisten jälkeläisten. 

Epäselväksi minulle kuitenkin jäi, mitä hän tarkoitti. Siis ovatko kansanedustajan huolen aiheena polyamoristen suhteiden ja sukupuoli-identiteetiltään epävakaiden henkilöiden omat intressit vai heidän jälkeläistensä hyvinvointi. Epäilen ensimmäistä, vaikka toki Ahmed mainitsikin ajavansa nimenomaisesti jälkimmäisten oikeuksista. 

Vielä epäselvemmäksi minulle on jäänyt se, millä tavalla Ahmed aikoo ratkoa edellä esille nostamiani päälle vyöryviä akuutteja ongelmia. Toivottavasti hänen kannattajansa ja puolueensa johtonaiset ovat asiasta minua paremmin selvillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin
Vladimir Putin ja kulttuurin synty
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Yle julkaisi uutisen, jonka mukaan enemmistö (53 prosenttia) suomalaisista haluaa maamme liittyvän NATO:on. Vain 28 prosenttia vastustaa. Tämä siis maassa, jossa kansan enemmistö on kymmeniä vuosia luottanut siihen, että itänaapurin kanssa ollaan turvassa, kunhan ei vain haasteta riitaa - mutta ilmeisesti kovin monen mielestä tosiasiat ovat viime päivinä osoittaneet jotain aivan muuta.

Jos olisin ilkeä, kysyisinkin bunkkerimies Putinilta, että "Как я думаю, все прошло, Владимир", vaikka en Venäjää osaakaan. Tässähän on nyt käynyt niin, että venäläinen sotaväki on veljeskansansa kanssa samanlaisissa vaikeuksissa kuin konsanaan talvella 1939-40 maansa luoteisrajalla. Ja sen seurauksena siirtynyt siviiliväestön terrorisointiin. 

Eikä siinä kaikki. Kuten jo aamulla totesin, on Venäjän ruplan arvo romahtanut. Lisäksi kävi niin, ettei Moskovan pörssi uskaltanut tänään avata osakekauppaa lainkaan. Ja TV:ssäkin kerrottiin Ukrainan asioista venäläisen sotapropagandan sijaan niin kuin ne ovat. 

Ja samaan aikaan länsimaat ovat toimittamassa veljeskansalle aiempaa parempaa aseistusta. Ja jopa omat oligarkit ovat kyllästyneet johtajaansa.

Nähtäväksi siis jää, kuinka tässä lopulta käy. Kaatuuko bunkkerimiehen valta, vai onnistuuko suurvallan armeija sittenkin siinä, mitä se tavoittelee. Suomen osalta yli 2 000 kansalaista on joka tapauksessa tätä tekstiä kirjoittaessani käynyt allekirjoittamassa kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan maamme johtoa viemään Suomi Venäjältä turvaan Naton siipien suojelukseen. 

Tätä ennen sai 50 000 allekirjoitusta kokoon myös kansalaisaloite, jossa vaadittiin kansanäänestystä NATO:on liittymisestä, mutta sen toteuttamiseen liittyy riski venäläisestä hybridioperaatiosta. Siksi suosittelen, että mikäli arvoisa lukijani haluaa maamme liittyvän länsimaiseen puolustusjärjestelmään, hän allekirjoittaa mieluummin tämän uudemman kansalaisaloitteen kuin vanhemman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Putin sulki Ukrainan NATO-oven

Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?

Tänä aamuna sain luettavakseni tarinan siitä, kuinka Nordean sijoitusneuvojat olivat antaneet leskelle tyhmiä neuvoja, joiden seurauksena hän joutui maksamaan runsaasti veroja. Käytännössä leski oli myynyt mieheltään jääneet pörssiosakkeet ja ostanut pankin sijoitusinstrumentteja neuvojalta saamiensa ohjeiden mukaan.

Epäilen pankin motiivina olleen sijoitusten siirtämisen sellaisiin instrumentteihin, joista se saa itselleen hoitokulut - pörssiosakkeistahan ne ovat vähäisemmät. Lesken menetykset eivät kuitenkaan jääneet maksettaviin veroihin, vaan pankin toteuttamat sijoitusinstrumenttivaihdokset johtivat lisäksi hänen sijoitustuottojensa vähenemiseen - siis aivan suoraan rahanmenetykseen.

* * *

Kävin itse joskus kolmekymppisenä kertaalleen kuuntelemassa pankiiriliikkeen "infotilaisuutta", jossa vielä itseänikin nuorempi sijoistuneuvoja kuvasi minulle kuinka todelliset ammattilaiset hyödyntävät erityyppisiä sijoitusinstrumentteja. Hänen analyysinsä olisi ollut periaatteessa oikea, ellei huomioida osakekurssien ja korkoktasojen vaikeaa ennustettavuutta. Pelin henki kävi ilmi siinä vaiheessa, kun hän rupesi kauppaamaan minulle eläkevakuutusta - epäilemättä jonkinlaisen myyntiprovision toivossa.

Olen käynyt muutaman kerran keskustelua myös oman pankkini sijoitusneuvojien kanssa. Myös niissä on poikkeuksetta käynyt ilmi pankin halu myydä omia sijoitusinstrumenttejaan. Näin siksi, että vaatimattomat säästöni ovat aina olleet sijoitettuna suoraan pörssiin.

Olen tietenkin kuunnellut kohteliaasti kaikkia sijoitusneuvojia, mutta heistä huolimatta pitänyt omaisuuteni hyvän osinkotuoton tarjoavissa osakkeissa. Lisäbonuksena olen saanut niiden kurssinousun, joka jo yksistään on ollut pitkällä aikavälillä suurempi kuin tyypillisistä sijoitusrahastoista olisi ollut saatavissa.

Aamun jutussa kerrottiin myös, että Nordea oli suositellut rahastoratkaisua sen vaivattomuuden takia. Jäin itsekseni ihmettelemään mitä vaivaa sitten aiheuttaa osinkotuoton perusteella valitun osakesalkun ylläpitäminen?

Pörssiosakkeethan ovat arvo-osuustilillä ja osingot siirtyvät pankkitilille ilman eri vaivaa kerran vuodessa. Eivät kaikki osakkeenomistajat kyylää silmä kovana osakekursseja, eivätkä osta ja myy omistuksiian kahdesti päivässä. Eikä sellaiseen nollasummapeliin ole edes tarvetta niin kauan kuin sijoitukset ovat varmalla pohjalla olevissa pörssiyhtiöissä - toki jonkin verran hajautettuina yksittäisen yrityksen odottamattomien vaikeuksien varalta.

* * *

Olen usein ihmetellyt koko sijoitusneuvonnan mielekkyyttä. Onhan selvää, että mikäli joku pystyy oikeasti ennakoimaan markkinoiden liikkeitä, kannattaa hänen keskittyä palkkatyön sijaan pelaamaan omaa sijoituspeliään sataprosenttisella panostuksella.

Toiseksi on selvää, että mikäli neuvojalla tai hänen työnantajallaan on intressejä jonkin sijoitusinstrumentin suhteen, on hänellä motiivi vaikuttaa sen arvoon. Minusta tämä on näkynyt vuosien varrella useita kertoja esimerkiksi suursijoittaja Björn Wahlroosin julkisuuteen antamissa kommenteissa.

Toki sijoitustoiminnan yleiset lainalaisuudet on hyvä tuntea, mutta se ei tarkoita, että sijoitusneuvojalle tulisi antaa valta oman sijoitusvarallisuuden suhteen. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin kun neuvoja ottaa esiin oman intressinsä mukaisten sijoitusinstrumenttien - kuten vaikkapa työnantajansa rahastojen tai eläkevakuutusten - "erinomaisuuden" sijoitusportfolion hajauttamisen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Biohit - Suomen seuraava menestystarina?

Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys

Pörssiyhtiöiden tuloskausi alkaa tällä viikolla. Helsingin Sanomat toteaa, että yritysten odotetaan parantavan tuloksiaan selvästi, koska tiukat ajat ovat pakottaneet ne parantamaan tehokkuuttaan. Myös euron heikkeneminen auttaa näitä yrityksiä.

Uutinen on hyvin mielenkiintoinen ja auttaa ymmärtämään sitä muutosta, joka tehtiin eurojärjestelmään siirryttäessä. Ja jonka yhtä jälkipyykkiä pestiin eilen Kreikan vaaleissa.

Raha on ihmisen keksintö, jonka arvo on nykyisin pelkkä sopimus. Sen mukaisesti kunkin valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin määräytyy sen perusteella, miten arvokkaaksi ihmiset uskovat tuon valuutan. Jos usko menee, valuutta romahtaa. Uskolla on kuitenkin taipumus säilyä, sillä kukaan ei hyötyisi täydellisestä valuuttaromahduksesta.

Juuri minkään maan valuutta ei ole romahtanut, mutta kelluvat eli vapaasti arvonsa muodostavat valuuttakurssit ovat kyllä heijastelleet kunkin valuutta-alueen (yleensä valtion) talouselämän tilaa. Jos tuo tila on heikentynyt, on kurssi laskenut ja kyseisen valuutta-alueen kilpailukyky noussut.

Kun eurojärjestelmä luotiin, otettin siihen mukaan hyvin erilaisia talousalueita. Vahvan Saksan rinnalle tuli esimerkiksi heikko Kreikka. Tässä järjestelmässä näiden molempien maiden talouksien toiminnan edellytyksenä olisi ollut talouselämän kulurakenteen (eli elintason) sopeuttaminen työn tuottavuuden mukaiseksi.

Näin on Kreikan osalta tapahtunutkin, mutta vasta sitten kun maa ehti velkaantua korviaan myöden. Kreikan ja koko eteläisen Euroopan ongelmana oli siis muuhun euroalueeseen nähden liian heikko tuottavuus ja maiden kriisi sitä syvempi mitä kauemmin talouden sopeuttamisen tarve tunnustettiin ja korjattiin. Kreikkaa lukuun ottamatta elintasoaan rajusti pudottaneet maat selvinnevät näin syntyneistä velvoitteistaan.

Myös Suomessa tehtiin samankaltaisia virheitä kuin Etelä-Euroopassa. Nokian tuodessa rahaa talouteen kasvatettiin työn kuluja sekä palkkaneuvotteluissa että julkisia menoja lisäämällä. Kun Suomen kilpailukyky näillä toimilla tuhottiin eikä valuuttakurssi korjannut tilannetta, sakkasi Nokia muillekin yrityksille tuli vaikeuksia. Samalla menivät myös varat ylläpitää kasvanutta julkista sektoria.

Vastauksena tähän kaikkeen yrityselämä tehosti toimintaansa - eli irtisanoi ihmisiä ja kävi tiukat palkkaneuvottelut, jotka oikaisivat osaltaan kulurakennetta. Myös julkinen sektori on ollut saneerattavana ja sen menojen kasvaminen on pysähtynyt. Valitettavasti julkinen velka kuitenkin kasvaa edelleen.

Nyt voimme toivoa, että Helsingin Sanomien käsitys yritysten kasvavista voitoista pitää paikkansa ja ne pääsevät jäälleen kasvu-uralle. Ajan myötä tämä helpottaa myös työttömyyttä ja julkisen talouden tilaa. Kunnes nousevat palkat ja jälleen paisuva julkinen sektori heikentää taloutemme kilpailukyvyn kilpailijoihimme nähden liian alhaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!