Historia painaa suomalaisuuden kuvassa

Meitä suomalaisia ihaillaan monin paikoin maailmalla hurjina taistelijoina, jotka pysäyttivät talvisodassa puna-armeijan valtavalla ylivoimalla tekemän hyökkäyksen. Jotkut muistavat myös takavuosien suuret urheilumenestyjät Paavo Nurmesta Lasse Viréniin tai vaikkapa jääkiekkoilijoidemme menestyksen hetket. Ja ehkä joillakin ovat vielä mielessä ajat, jolloin Suomea luonnehtivat Nokian kännyköiden maailmanvalloitus ja maailman laadukkain peruskoulutus.

Tai ainakin meillä on tällainen mielikuva. Emmekä tule useinkaan pohtineeksi sitä, että itsenäisyytemme on vain hiukan yli sadan vuoden mittainen, ja sitä edelsivät reilun sadan vuoden jakso tsaarin Venäjän suuriruhtinaskuntana ja noin 700 vuoden korpivaellus Ruotsin valtakunnan riistettynä ja alistettuna itäosana. 

* * *

Edelle kuvaamani kaksi puolta suomalaisuudessa näkyvät monella tavalla kansallisessa kulttuurissamme ja muodostavat suorastaan oudon kokonaisuuden, jossa näkyy turhan usein oman arvon tunnistamisen sijaan melkoinen annos kansallista epävarmuutta. Eikä se ole hyvä asia Suomelle eikä suomalaisuudelle.

Esimerkkinä tästä huomasin tänään artikkelin, jonka pelkkä otsikko kertoi omaa kieltään suomalaisuuden satojen vuoden alistamisen seurauksista. Sen mukaan "viileä ilmasto tuo Suomeen yhä enemmän turisteja – moni pitää sen markkinointia epäeettisenä".

Itse jutussa kerrottiin ensin siitä, kuinka Suomi on alkanut kiinnostaa matkailijoita viileän ilmastonsa takia. Mutta sen sijaan, että suomalaiset matkailuyrittäjät iloitsisivat asiasta, ja pyrkisivät hyödyntämään sitä, näki Helsingin matkailutiimin päällikkö asiassa ongelman.

Niinpä hän kertoi, ettei Helsinki hyödynnä ilmastoa markkinoinnissaan, sillä se ei sovi kestävän matkailun arvomaailmaan. Niinpä hänen tiiminsä panostaa Suomeen valuuttaa tuovan kansainvälisen turismin sijaan kotimaan matkailuun ja maata pitkin tapahtuvaan matkustamiseen. Lisäksi hän suorastaan harmitteli sitä, että Etelä-Euroopassa matkanjärjestäjät saattavat omassa markkinoinnissaan käyttää hyväkseen Helsingin leutoa ilmastoa etelän kuumuuteen kyllästyneiden ihmisten houkuttelemiseen.

* * *

Vielä Helsingin kaupungin tiimipäällikköäkin tiukemman luuseri-kannan otti Lapin yliopiston matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola. Hänen näkemyksensä on suorastaan eskatologinen nähdessään, että "viileysturismi on eräänlainen elinolosuhteiden tuhoamisen lippulaiva. Paetaan tuhoa ja tuhotaan samalla lisää". 

Niinpä professori kauhisteli artikkelissa sitä, kuinka monet matkailualan yrittäjät maksimoivat omaa taloudellista etuaan ja kuluttajat maksimoivat nautintoaan. Lisäksi hän painotti, että lentomatkustaminen ja matkailun takia rakentaminen hyödyntämällä uusiutumattomia luonnonvaroja on epäekologista.

* * *

Näitä lukiessani en niinkään jäänyt pohtimaan matkailuun liittyvän taloudellisen taseen 1,6 miljardin euron alijäämää, vaan alussa mainitsemaani Suomen historian meihin lyömää taakkaa. Se näkyy edelleen monessa paikassa, kuten edeltä saatoitte itse todeta – arvoisat lukijani – matkailuun liittyvän liiketoiminnan osalta. 

Tämä on hämmästyttävää, sillä olemmehan me olleet itsenäisiä jo 109 vuoden ajan, eikä tältä ajalta puutu näyttöjä siitä, että pystymme kansakuntana myös suorastaan sankarillisiin tekoihin. Mutta miksi se kaikki ei edelleenkään näy terveenä kansallistuntoja, vaan menestyksen hetkenäkin me iloitsemisen sijaan koemme kerta toisensa jälkeen orjamaista syyllisyyttä onnistumisestamme tai meistä itsestämme riippumattomien menestystekijöiden hyödyntämisestä.

* * *

Tosiasiassa ihmiset ympäri maailman haluavat matkustaa näkemään uusia paikkoja ja kokemuksia – ja tuottavat joka tapauksessa sen jalanjäjen, joka siitä syntyy. Meidän osaltamme se tarkoittaa, että vaikka professori olisikin sinänsä oikeassa kritiikissään, kaikki nuo haittavaikutukset syntyvät joka tapauksessa – riippumatta siitä suuntautuvatko turistivirrat Suomeen vai muualle. 

Tästä syystä matkailun markkinoinnissa ei ole kyse epäekologiasta tai ilmastosta, vaan siitä, että otammeko me oman osamme ihmisten lomanviettoon liittyvästä taloudellisesta hyödystä vai jätämmeko sen muiden jaettavaksi. Voittajakansoille vastaus on itsestäänselvä – samoin kuin orjamentaliteetilla varustetuille surkimuksille. 

Siksi kysymys kuuluu, että millä ihmeellä me saisimme parannetuksi 800 vuoden alistamisen tuottaman jäljen sielussamme? Ja sitä kautta iloitsemaan menestyksestämme niin matkailussa kuin muillakin elämänalueilla. Eli nostamaan itsemme voittajakansojen joukkoon sekä henkisesti että taloudellisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaista ajattelua

Toimiiko Helsinki-Vantaalla kartelli?
Suomen historian kurjin aika

Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti kolumnin, jossa hän arveli monien eurooppalaisten poliittisten päättäjien toimineen – ja toimivan edelleen – sen perusteella, millainen on heidän mielikuvansa Yhdysvalloista. Tämän seurauksena läntisen maailman voimakkainta valtiota on pidetty "demokratian lähettiläänä, vaikka se rikkoo kansainvälistä oikeutta ja on säilyttänyt kuolemanrangaistuksen".

En toki kiistä Vuorelman näkemystä siitä, että poliitikot toimivat mielikuviensa pohjalta. Enkä edes sitä, että vanhat käsitykset säilyvät usein silloinkin, kun niille ei enää ole perusteita. 

* * *

On kuitenkin selvää, ettei Yhdysvaltain ongelma suinkaan kulminoidu kansainvälisen oikeuden rikkomiseen tai kuolemanrangaistuksen säilyttämiseen, vaan sikäläisen vapaan yhteiskunnan ajautumiseen historiallisen syviin poliittisiin taisteluhautoihin. Yhtäällä on vuosi vuodelta yhä absurdimmaksi käynyt arvoliberaali vasemmisto ja toisaalla sen vastareaktiona vahvistunut uuskonservatiivisuus.  

Tämän polarisoitumisen tuote on Vuorelman mainitsema Donald Trump, jonka mahdollisuudet nousta valtaan ilman amerikkalaisen yhteiskunnan syvää jakautuneisuutta olisivat olleet olemattomat. Enkä usko, että mahdollisuuksia suurvallan johtoon olisi ollut myöskään Barack Obamalla, joka nousi valtaan – ohi perinteisemmän Demokraattisen puolueen edustajan Hillary Clintomin – kahtia jakautuneen yhteiskunnan vasemmalta laidalta saamallaan kannatuksella.

* * *

Obamasta alkaen Yhdysvaltoihin näyttäisi syntyneen tilanne, jota hallitaan vuorotellen yhteiskunnallisten aatteiden äärilaidoilta, mikä on tietenkin monella tavalla ongelmallista. Ja siksi yhdyn Vuorelman näkemykseen siitä, ettei eurooppalaisten länsimaiden tule luottaa amerikkalaisiin etenkään oman turvallisuutensa äärimmäisinä takaajina, vaan huolehtia siitä itse.

Sen lisäksi Atlantin tällä puolella on syytä herätä huomaamaan USA:n tapahtumien pohjalta, ettei hyvää yhteiskuntaa luoda äärimmäisten aatteiden pohjalta, vaan käyttäen tervettä järkeä. Tämä koskee sekä sotilaallista että yhteiskunnallista turvallisuutta, joissa molemmissa pätee presidentti Juho Kusti Paasikiven näkemys, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Tämä koskee paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, niin ennen kaikkea talous- ja sisäpolitiikkaa. Ja siksi myös jälkimmäisen osalta olisi Suomessa syytä siirtyä idealismin sijasta pragmaatismiin, jossa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin tosiasiat ja toimittaisiin niiden mukaisesti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset
Tapaus Charlie Kirk

Sananvapaus voitti Pinja Vuorisen tapauksessa: hyväksyvätkö mediat sen seuraukset?

Poliisi ei enää epäile vasemmistonuorten puheenjohtajaa Pinja Vuorista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Näin siitä huolimatta, että tämä kyseli sosiaalisessa mediassa – juutalaisia tarkoittaen – että "haluammeko me todella olla turvallinen maa kansanmurhaa suorittavan valtion kansalaisille matkustaa". 

Poliisin päätös on hyvä asia, koska se ei rajoita sananvapautta sellaisen kommentin pohjalta, jossa ei suoranaisesti uhata ketään. Toivon mukaan tämä linjaus koskee kaikkia suomalaisia.

* * *

Lisäksi oli hyvä, että Vuorisen näkemys tuli erinomaisesti kaiken kansan tietoon. Se on tärkeää siksi, että vasemmistonuorten pomon näkemys muistuttaa lähes yksi yhteen sitä propagandaa, jota äärimmäisimmät lapualaiset käyttivät kommunisteista 1920-luvulla ja vielä 1930-luvun alussa. Ja äärivasemmistolaiset "porvareista" jo sitä ennen aina vuoteen 1918 asti.

Meidän tavallisten äänestäjien tehtäväksi jää kuitenkin sen asian arvionti, että onko Vuorisen harjoittama retoriikka sellaista, mitä me haluamme nähdä ja mille annamme tukemme Suomessa ja vaaleissa. Sitä pohdiskellessa on hyvä huomata, ettei Vasemmistoliitto ole reagoinut nuorisosiipensä johtajan puheiden sisältöön kummemmin kuin toteamalla – puheenjohtajansa suulla – niiden olleen harkitsemattomia.

* * *

Jotta näkemykseni tulisi selväksi, pyydän teitä – arvoisat lukijani ja lehdistön edustajat – tekemään vielä pienen mielikuvaharjoituksen. Eli kuvittelemaan mitä seuraisi tilanteesta, jossa joku kansalliskonservatiivinen nuorisopoliitikko vihjaisisi, ettei Suomen pidä olla turvallinen paikka muslimeille, koska islamistit ovat murhanneet joukoittain ihmisiä muun muassa Yhdysvalloissa, Nigeriassa, Ranskassa, Saksassa, Israelissa ja Australiassa. 

Mikäli harjoitus tuottaa sellaisen mielikuvan, että 1) lehdistö toteaa tapahtuman neutraaleilla pikkujutuilla, kuten myös sen, kun 2) kansalliskonservatiivisen puolueen puheenjohtaja ilmaisee nuorisopoliitikkonsa vihjaisun olleen harkitsematon ja lisäksi 3) poliisi sitten aikanaan ilmoittaa, ettei rikosta ole tapahtunut, on kaikki hyvin Suomen ja sananvapauden kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia
Terroristiyhteyksistä epäiltyjen Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kannattaisi osoittaa sitoutuneisuutensa rauhanomaiseen demokratiaan
Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa

Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia

Yle kertoi otsikolla "näin ruotsalaiset rikolliset murtautuivat Vuosaaren satamaan noutamaan suurta kokaiinierää" Vuosaaren sataman tapahtumista. Tämän teon seurauksena länsinaapurin miehet tuomittiin seitsemän vuoden ja 11 kuukauden vankeusrangaistuksiin törkeistä huumausainerikoksista.

Hyvä tietenkin, että ruotsalaiset jäivät kiinni ja heidät passitettiin vankilaan. Mainiota oli sekin, että verorahoitteinen mediamme huomasi mainita jutussaan miesten nimet, jotka – Besnik Gashin ja Fatlum Zeqirin – viittaavat kuitenkin aivan muualle kuin viikinkien jälkeläisiin. 

Mielenkiintoista oli myös se, ettei kyse ollut nuorisorikollisuudesta, sillä Besnik ja Fatlum olivat lähes nelikymppisiä miehiä. Ikävä, mutta toisaalta hyväkin asia, taas oli se, että joukkion kolmas pyörä ehti karata pois maastamme – eipähän enää ole meidän riesanamme. 

* * *

Ylen juttu poikkesi sikäli viime viikon varsin samankaltaisesta uutisesta, jossa Vuosaaren satamassa kiinni otetuista "ulkomaan kansalaisista" ei kerrottu sen enempää. Lienevätkö siis olleet ruotsalaismiehiä hekin? 

Toivon mukaan näidenkin miesten nimet tai ainakin etninen tausta paljastetaan sen jälkeen, kun heidät on tuomittu oikeudessa. Onhan se kuitenkin maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia, mikäli myös he ovat uusruotsalaisia Besnikin ja Fatlumin tavoin? Tai ylipäänsä juuriltaan jostain muualta kuin pohjoismaista.

* * *

Mielenkiintoinen oli myös eilinen uutinen kansanedustaja Marko Kilven (kok) kohtaamasta taksihuijauksesta. Sen osalta huijattu itse kertoi – ja MTV3 välitti – tapauksesta mainitsemalla huijaritaksinkuljettajan vastanneen hänen kysymyksiinsä, että "mina en tietaa".

Luulen, että tämä vastaus nosti monenkin jutun lukijan mieleen jonkinlaisen kuvan taksinkuljettajan olemuksesta. Ja samalla me median tiedonvälityksen varassa olevat äänestäjät saimme tapauksesta maahanmuuttopoliittisesti oleellisen asian tietoomme. Ja voimme hyödyntää sitä tulevissa vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa

Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Miksei Mikkelissä asunut puukottaja ollut "mikkeliläismies"?

Sanna Marinin aatteellinen kuva

Sanna Marinin (sd) kaupunginvaltuuston puheenjohtajakauden muotokuva julkaistiin Tampereen raatihuoneella. Siinä on esitetty Marinin kasvot suupielet suorina tai aavistuksen ylöspäin kääntyneinä ja katse suunnattuna aavistuksen ylävasempaan. Silmissä näkyy valoisa pilke.

Kaiken tämän komeuden päällä on ilmeisesti kuvatun poliittisia näkemyksiä viestittävä sumunomainen punainen lähmä, joka on keskittynyt katsojan vasemman näkökentän puolelle. Siis samalle puolelle, jossa poliittinen vasemmisto istuu eduskunnassa puhemiehen suunnasta katsottuna. 

Minusta kuva on varsin hyvä viestittäessään selkeästi Marinin poliittisen agendan sisältöä ja olemalla korostamatta liikaa hänen kiistatta edullista ulkomuotoaan. Samalla vasemmalle suuntautuva katse viestii pääministerin kaipuusta menneeseen aikaan, jossa sosialistinen maailma näytti pystyvän haastamaan markkinatalouden, mutta vihjaa samaan suuntaan sommitellun punaisen lähmän sumeudella myös siihen, että tuo näkymä oli punaisen rautaesiripun sumentama ja siten pelkkä harhakuva. 

Mielenkiintoista on myös se, että punainen lähmä sumentaa Marinin oikean silmän. Aivan kuin taiteilija olisi halunnut viestittää, että aate estää pääministeriämme näkemästä niitä ongelmia, jotka ovat aina assosioituneet poliittiseen vasemmistoon.

En sinänsä usko, että muotokuvan sommitellut valokuvaaja olisi pyrkinyt kuvaamaan kaikkia edelle kirjaamiani nyansseja, sillä onhan osa niistä kuvan kohteelle varsin epäedullisia. Mutta ehkäpä nämä elementit ovat ilmaantuneet asetelmaan alitajuisesti - tai näen ne ainoastaan oman maailmankuvani suodattamana. 

Tämä tuskin on kuitenkaan taiteilijalle kovin suuri ongelma, koska taiteen tehtävä nykymaailmassa on herättää ajatuksia. Ja sellaisia Marinin kuva herätti ainakin itsessäni. Toivottavasti myös teissä, arvoisat lukijani.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat
Poliittisesti epäkorrekti taidepläjäys
Keisarin vaatteet taiteessa

Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille

Näyttää siltä, että se kaikki Vihreiden politiikkaan liittyvä outo ja suorastaan Suomen kansalaisten vastainen toiminta - jota minäkin olen tässä blogissa ihmetellyt (esimerkki, toinen ja kolmas) - on huomattu myös Suomen kansan syvissä riveissä. Tarkoitan Ylen julkaisemia tietoja suomalaisten puolueiden julkikuvasta, joiden perusteella Vihreiden imago on kaikista huonoin.

Erityisen surkea vihreiden imago on sen toiminnan ihmiskeskeisyydessä, johtajissa (yllättyikö joku?), ihmisten luottamuksessa (vain 8%), koko maan kannalta tärkeiden asioiden ajamisessa, tehokkuudessa ja aikaansaavuudessa, turvallisuuden tunteen luomisessa sekä järkevien ja toteuttamiskelpoisten ideoiden esittämisessä. Puoluetta ei koeta erityisen positiiviseksi missään suhteessa. 

Blogikollega Jaska kirjoitti eilen oivaltavan, mutta vähemmän mairittelevan, kirjoituksen naisista politiikassa. Siitä huolimatta minun on tässä tuotava esille se, että edellä kirjoittamani perusteella vaikuttaisi siltä kuin tunnetusti naisten äänillä elävien vihreidenkin kannattajat olisivat tulleet jälkiinsä. Toivottavasti tämä näkyy jatkossa myös puolueen kannatuksessa, joka tuoreimman HS-gallupin mukaan olisi noussut hiukkasen edellisestä mittauksesta. 

* * *

Ylen julkaisemassa puoluebarometrissä muista puolueista positiivisimmin suhtauduttiin Kokoomukseen. Se oli erityisen vahva yhteiskuntaa uudistavana ja kansalaisten turvallisuutta lisäävänä voimana ja järkevien ehdotusten tekijänä. 

Toisena tulivat Sosialidemokraatit ja kolmantena Perussuomalaiset. SDP:tä pidettiin parhaana ihmiskeskeisyytensä, koko maan etujen ajamisen ja johtajiensa (Marin?) takia. 

Perussuomalaiset puolestaan saivat kansalaisilta erityisen suuren luottamuksen rehellisen politiikkansa ja selkeän profiilinsa takia. Toisaalta puolueen selkeästi muista erottuva linja näkyi siinä, että sitä moitittiin muita useammin kansalaisten etujen vastaisesta toiminnasta. 

Vasemmistoliitto oli neljäntenä ja Keskusta viidentenä, eikä kumpaakaan pidetty erityisen hyvänä missään kyselyssä mitatussa asiassa. peränpitäjän paikkoja sen sijaan tuli erityisesti Keskustalle. Kyselyssä heikoimmin menestyi - kuten jo alussa totesin - aiemmin näissä mittauksissa loistanut Vihreät. 

Kaiken kaikkiaan kysely tarjosi mielenkiintoisen näkymän kansalaisten suhtautumiseen politiikkaan. Suomen tulevaisuuteen luottamusta herättävää sen tuloksissa oli erityisesti Vihreiden heikko imago - ehkäpä sen aika suomalaisen politiikan keskiössä on todellisuuden paljastumisen myötä päättymässä. 

Ja ehkäpä samalla tavalla se, että kärkikolmikon muodostivat suhteellisen vastuullista politiikkaa harjoittavat puolueet. Niidenhän voisi toivoa vaikkapa muodostavan seuraavan hallituksen huolimatta nykyisen pääministerin - SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin - ilmeisestä vastenmielisyydestä kärkitroikan kahta muuta puoluetta kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työläiset ymmällään suomalaisen kommunismin vahvimmissa linnakkeissa
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Ohisalon politiikka ei nauti edes vihreiden kannatusta

Brändin arvo

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että Applen älypuhelinbisneksen liikevaihto oli suurempi kuin kaikkien muiden valmistajien yhteensä eli 51 prosenttia. Huikea saavutus, sillä jutun mukaan Applen on tehnyt kolminkertaisesti rahaa jokaista myymäänsä älypuhelinta kohden verrattuna kilpailijoihinsa.

En lähde tässä arvioimaan, ovatko Applen puhelimet kolme kertaa parempia kuin muut. Vastaus on nimittäin arvioimattakin selvä - eivät varmasti ole, eivät ainakaan oman perheeni kokemusten perusteella. Applen kännyköiden toiminta ei tavallisen käyttäjän tarpeiden osalta eroa oleellisesti kilpailijoiden valmistamista laitteista.

Toisin sanoen ne ovat erittäin laadukkaita, jossain määrin omaperäisiä sekä joissain suhteissa parempia ja joissain huonompia kuin kilpailijansa, mutta erittäin hintavia. Liikevaihdon - ja epäilemättä myös liikevoiton - kannalta oleellista eivät siis ole Applen ominaisuudet, vaan ylivoimaisesti muita parempi brändäys.

Apple lieneekin yksi parhaista esimerkeistä siitä, kuinka brändin rakentaminen kannattaa. Taustalla on toki kunnolla toimivan kosketusnäytön lanseeraus vuosia sitten, mutta myös tietokonepuolella tarkoin luotu kuva Daavidina Goljatia eli Microsoftia vastaan taistelevasta sankarista.

Brändäyksen seurauksena Apple on voinut panna puhelimilleen kovan hintalapun, koska sen asiakaskunta on valmis maksamaan puraistusta omenasta kännykkänsä pinnassa enemmän kuin kilpailijansa... hmmh... niin kuka edes muistaa niiden logoja?

Suomalaisittain toki muistamme, että Nokia oli aikanaan kännyköiden valmistuksessa samankaltaisessa asemassa kuin Apple. Se oli brändiykkönen ja tahkosi selvästi enemmän rahaa kuin kilpailijansa.

Suomalaisittain valitettavasti yritys sortui rahanahneuteen ja lähti ylimitoitettuun säästökampanjointiin, minkä seurauksena yhtiön T&K-toiminta halvaantui ja Apple onnistui tuhoamaan suomalaisyhtiön bisneksen kosketusnäytöllään, jota muut seurasivat toimissaan tahmeaksi muuttunutta suomalaisyhtiötä ketterämmin.

Nokia-brändillä on kuitenkin vielä vahvaa vetovoimaa, minkä osoittaa sen nimellä myytyjen HMD-kännyköiden suosio, joka ohitti Googlen ja OnePlussan kännykät loppuvuonna. Erityisen mielenkiintoista oli, että Nokia-brändätyt HMD-puhelimet olivat kolmanneksi myydyimpiä Britanniassa. Venäjällä, Vietnamissa. Lisäksi ne kuuluivat suurimmassa osassa Lähi-idän markkinoita viiden myydyimmän merkin joukkoon.

Edellä kirjoitetun perusteella annankin kaikille yritystoimintaa aloitteleville - tai miksei myöskin suuryrityksillemme - ilmaisen vihjeen. Jos ja kun haluatte yrityksenne tuottavan voittoa, muistakaa että varsinaisen toiminnan ohella taloudellisen menestyksen kannalta keskeistä on brändäys.

Insinöörityön osalta riittää, että tuotteenne (tavara, palvelu tai jokin muu) on samalla tasolla kuin kilpailijoilla, mutta rikastumisen kannalta keskeistä on brändäys. Ilman sitä yritys saattaa kyllä elää, mutta erikoiseksi - ja poikkeuksellisen tuottoisaksi - sen tekee vasta onnistunut brändi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?
Kellon synkkä kaiku
Voisikohan olla...