Kansainvälinen lainsäädäntö kannusti Fitburgin kaapelisabotaasiin

Ankkuria laahannut laiva – Fitburg – vioitti eilen Suomenlahden pohjassa kulkenutta kaapelia. Suomen rannikkovartiosto toimi totutun tehokkaasti, dokumentoi valokuvin ankkurin roikkumisen ja otti aluksen talteen.

Tapaus etenee seuraavaksi tarkempaan tutkintaan ja aikanaan epäilemättä oikeuteen. Tämä kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta kiinnittäisin – arvoisat lukijat – huomionne siihen, mitä tapahtui viime lokakuussa. 

Silloin Helsingin käräjäoikeus ilmoitti jättävänsä tutkimatta – samankaltaisessa tapauksessa – Venäjän varjolaivastoon kuuluvan Eagle S -aluksen syytteen ja siihen perustuneet korvausvaatimukset. Oikeus katsoi, että tapaukseen ei voida soveltaa Suomen rikoslakia. 

Asiaan otti tuolloin kantaa kansanedustaja Jarno Limnéll (kok), jonka mukaan "tarvitaan selkeämpää lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka antavat valtioille mahdollisuuden käsitellä tämänkaltaisia tekoja myös talousvyöhykkeillä ja kansainvälisillä vesillä". Sellaisia ei ole kuitenkaan ilmaantunut kuluneiden parin kuukauden aikana. 

Siksi minusta on selvää, että Fitburgin – ilmeisen selvästi Venäjän määräämä kaapelisabotaasi – oli loogisesti ottaen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen ja kansainvälisen lainsäädännön puutteellisuuden seuraus. Onhan selvää, että jos kaapeleiden rikkomisesta ei seuraa mitään, voi Putinin hallinto jatkaa aivan huoletta niiden sabotoimista. 

Siksi on helppo ennustaa, että Suomenlahden ja Itämeren pohjassa kulkevia kaapeleita rikotaan – niin sanotusti vahingossa – myös jatkossa. Ja sitä jatkunee siihen asti, kunnes kansainväliseen lainsäädäntöön säädetään tarvittavat pykälät odotettavissa olevasta Venäjän ja sen bulvaanien vastustuksesta huolimatta.  

* * *

Jos Fitburgin tapauksessa haluaa nähdä jotain positiivista, niin sellaista oli epäilemättä suomalaisten viranomaisten toiminnan tehokkuus. Kaapelinrikkoja selvitettiin nopeasti ja se saatiin myös pysäytetyksi. 

Edellä mainitsemani lainsäädännöllisen ongelman takia laivan omistajan ja/tai miehistön ainoaksi sanktioksi jouduttaneen etsimään vikoja laivan kunnosta, mikä viivästyttäisi sen liikkeelle lähtemistä. Näin laivan miehistö joutuisi nyhjäämään edes vähän aikaa Kirkkonummen rannikolla. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, että onko laivan varustamo ja/tai sen miehistö tehnyt Vladimir Putinin hallinnon kanssa sopimuksen noiden päivien korvaamisesta ruplina vai jonakin vahvempana valuuttana. Ruplan kurssihan on viime aikoina ollut samanlaisessa laskussa kuin se kuuluisa lehmän häntä, joten venäläisvaluutalla korvattavien päivien arvo laskee ajan myötä. 

Joka tapauksessa laivan mahdolliset puutteellisuudet on selvitettävä ennen sen päästämistä pois Suomen aluevesiltä. Sekä tietenkin vaatia pienimpienkin laivasta löytyvien vikojen huolellista korjausta ennen sille – ja sen miehistölle – annettavaa lähtölupaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtaako Suomen näyttävä operaatio Itämeren tilanteen eskaloitumiseen?

Finland Detains Russia-Linked Ship Suspected of Cable Damage

Kansainvälinen oikeus on ongelma

Johtaako Suomen näyttävä operaatio Itämeren tilanteen eskaloitumiseen?

Suomi pysäytti näyttävästi merikaapeleita Venäjän toimeksiannosta katkoneen ja sen varjolaivastoon kuuluvan laivan. Tämä oli tietenkin hyvin tehty, koska kaapeleiden rikkominen oli jo muodostunut tavanomaiseksi venäläisen hybridisodan muodoksi ja olisi siten jatkunut tästä ikuisuuteen. 

Laivaa tutkitaan parhaillaan ja sen jälkeen se tultaneen päästämään matkoihinsa. Tosin mahdollisesti lastistaan vahingonkorvaukseksi tyhjennettynä sekä ehkä myös vakoilulaitteistoltaan neutraloituna.

* * *

Suurempi kysymys kuitenkin kuuluu, että mitä Venäjä tekee seuraavaksi. Erityisesti on pohdittava sitä, että ryhtyykö se suojaamaan varjolaivastonsa tihutöitä sotalaivastollaan. Tai siirtääkö se sabotaasin tekemisen laivanromuilta sotalaivoille.

Tällöin eivät Suomen tai muiden Itämeren rantavaltioiden poliisivoimien rahkeet riittäisi toiminnan pysäyttämiseen, vaan apuun tarvittaisiin sotavoimia - laivoja ja lentokoneita. Ja silloin Venäjän laivaston toimintaan puuttuminen olisi selkeä sotilaallinen eskalaatio, vaikka se olisi kuinka hyvin kansainvälisellä oikeudella perusteltu.

Käytännössähän Itämeri jouduttaisiin sulkemaan kaikilta venäläislaivoilta, mikä olisi - käsittääkseni - jo sinällään kansainvälisen merioikeuden vastainen toimenpide ja aiheuttaisi varmuudella reaktion öljykaupastaan riippuvaiselta Putinin hallinnolta. Toki hänen merivoimansa olisivat viime kädessä riittämättömät lännen ylivoimaa vastaan, mutta sitä venäläiset kenraalit voisivat yrittää tasoittaa vastustajiaan suuremmalla röyhkeydellä.

Tässä mieleeni nousee erityisesti toisesta maailmansodasta tuttu tapa koota öljytuotteita kuljettavat kauppalaivat sotalaivojen suojaamiksi saattueiksi, jotka yksinkertaisesti vain ajaisivat läpi Itämeren kuuntelematta länsimaita ja luottaen siihen, etteivät Suomen, Viron, Ruotsin, Tanskan tai edes Saksan sotavoimat lopultakaan haluaisi käyttää voimaa niiden pysäyttämiseksi. Mutta olisivatko he oikeassa?

* * *

Tämä kaikki tarkoittaaa sitä, että alkava vuosi alkaa Itämerellä ikävässä tilanteessa, joka saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin, josta kärsivät lopulta kaikki osapuolet. Eivätkä Suomi tai NATO ole siinä tilanteessa välttämättä pelkästään sivustakatsojia, vaan kerran leikkiin lähdettyään niiden olisi jatkettava loppuun asti.

Toivoa tietenkin sopii, että Putin ja hänen sotilasjohtonsa ymmärtäisivät Itämerellä tapahtuneiden tihutöiden johtaneen heidät umpikujaan ja päättävät panna niille pisteen. Jos näin kävisi, jäisi myös edelle kirjoittamani uhkaskenaario - tai muulla tavalla toteutuva eskalaatio - toteutumatta ja rauha palaisi pohjolaan. Se olisi viime kädessä myös Venäjän etu.

Tämä kuitenkin edellyttäisi, että naapurimaan diktaattorilla olisi jäljellä edes jonkin verran realismia. Tai että hänen armeijansa tulisi ensi vuoden aikana yllättäen lyödyksi Ukrainassa esimerkiksi Venäjän talouden luhistumisen seurauksena. 

Valitettavasti kummastakaan ei ole olemassa selviä merkkejä, joten on jäätävä odottamaan tulevaa vuotta ja sen tapahtumia. Ja toivottava, että siitä tulee parempi kuin miltä juuri nyt näyttää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finland Detains Russia-Linked Ship Suspected of Cable Damage
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Kansainvälinen oikeus on ongelma

Suomalaiset toimivat viime talvena erinomaisesti itärajalla tapahtuneen Venäjän hybridihyökkäyksen torjumiseksi. Samoin näyttää käyvän kuluvalla viikolla, kun Itämerellä on katkaistu jo neljäs Suomen ja Viron välinen datakaapeli.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) totesi Venäjän varjolaivastoon kuuluvan - mutta Cook-saarten lipun alla purjehtivan - laivan katkaistua Suomen ja Viron välisen merikaapelin, että tahallista tuhoa tekevien laivojen pysäyttämiseksi tarvitaan lisää toimia. Keinona voidaan käyttää pääministerin mukaan sitä, että EU lisää aluksia Venäjää vastaan suunnattuihin pakotepaketteihin. 

Samaa mieltä oli EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas. Nähtäväksi siis jää, kuinka se onnistuu. 

Orpo myös huomautti tapauksen olevan seurausta siitä, että Putin ja Venäjä jatkavat hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Varjolaivastollahan rahdataan öljyä maailmalle ja rahoitetaan siten Putinin sotaa kiertämällä länsimaiden asettamia pakotteita. Siksi sen toiminta pitää saada tavalla tai toisella loppumaan jo siitäkin syystä, että Ukrainaan saataisiin oikeudenmukainen rauha. 

* * *

Tässä vaiheessa on selvää, että Suomen viranomiset ovat toimineet viimeisen kaapelin katkeamisen jälkeen erinomaisesti. Epäilty laiva otettiin haltuun näyttävällä operaatiolla, minkä jälkeen sillä aloitettiin tutkinta. 

Poliisi toimi mallikkaasti myös infotilaisuudessa, jossa ei lotkautettu korvaakaan Venäjän mahdollisten vaatimusten suuntaan. Sen sijaan toimittajien kysymyksiin vastattiin muutamalla sanalla, ettei venäläisiin olla eikä tulla olemaan yhteydessä. 

Näin piti tietenkin menetellä, koska Cook-saarten lipun alla purjehtivan laivan asia ei kuulu millään tavalla venäläisille. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko kyseisen saarivaltion viranomaisilla mahdollisesti asiaan liittyviä kysymyksiä. 

* * *

Omalta kohdaltani näen, että kaapelin katkaisija on selvitettävä, rikokseen syyllistyneitä on rangaistava ja heiltä on perittävä maksu aiheutetusta vahingosta ennen kuin laiva palautetaan omistajalleen. 

Tässä suhteessa on kuitenkin valtava ongelma. Sen nosti esille Euroopan hybridiuhkien torjuntakeskuksen verkostojohtaja Jukka Savolainen todetessaan, että sabotaasin taustalla oleva taho jää kuitenkin väistämättä auki. Näin siksi, että tapauksia yritetään selvittää länsimaisen oikeuskäytännön keinoin.

Toisin sanoen länsimainen ja etenkin kansainvälinen oikeusjärjestelmä on este oikeuden toteutumiselle. Näinhän ei tietenkään saisi olla, vaan päinvastoin, oikeusjärjestelmän pitäisi tukea oikeuden toteutumista. 

Eikä missään tapauksessa saisi käydä siten, että - kuten pääministerikin totesi - syyllinen kyllä oikeasti tiedetään, mutta kansainvälisen oikeuden korkeat tuomarit joutuvat leikkimään, ettei muka tiedettäisi, koska oikeudellista näyttöä on äärimmäisen vaikea saada.

* * *

Tässä suhteessa tapaus muistuttaa niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa. Siinähän ei ole juurikaan kyse hädänalaisten ihmisten suojelusta, vaan tulijoiden pyrkimyksistä korkeampaan elintasoon - ja vieläpä vastikkeettomaan sellaiseen. Jostain syystä nämä opportunistit näyttävät kuitenkin olevan kaikkialla länsimaissaa oikeuslaitosten erityisessä suojeluksessa.

Samoin niin sanotut kansainväliset humanitaariset järjestöt saavat - oikeusoppineiden korvankaan lotkahtamatta - avustaa Välimerellä ihmissalakuljettajien bisnestä kuljettamalla kehitysmaalaisia Afrikan rannikolta Europan puolelle. Ja samalla aiheuttaa välillisesti tuhansien ihmisten kuolemia ilman, että heitä rangaistaisiin tästä toiminnastaan kansainvälisessä - tai missään muussakaan - oikeudessa.

Siksi on kysyttävä, että olisiko jo lopultakin tunnustettava, ettei kansainvälinen oikeus toimi. Ja ryhtyä sellaisiin toimiin, joiden seurauksena se saataisiin toimimaan?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä