Kansainvälinen oikeus on ongelma

Suomalaiset toimivat viime talvena erinomaisesti itärajalla tapahtuneen Venäjän hybridihyökkäyksen torjumiseksi. Samoin näyttää käyvän kuluvalla viikolla, kun Itämerellä on katkaistu jo neljäs Suomen ja Viron välinen datakaapeli.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) totesi Venäjän varjolaivastoon kuuluvan - mutta Cook-saarten lipun alla purjehtivan - laivan katkaistua Suomen ja Viron välisen merikaapelin, että tahallista tuhoa tekevien laivojen pysäyttämiseksi tarvitaan lisää toimia. Keinona voidaan käyttää pääministerin mukaan sitä, että EU lisää aluksia Venäjää vastaan suunnattuihin pakotepaketteihin. 

Samaa mieltä oli EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas. Nähtäväksi siis jää, kuinka se onnistuu. 

Orpo myös huomautti tapauksen olevan seurausta siitä, että Putin ja Venäjä jatkavat hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Varjolaivastollahan rahdataan öljyä maailmalle ja rahoitetaan siten Putinin sotaa kiertämällä länsimaiden asettamia pakotteita. Siksi sen toiminta pitää saada tavalla tai toisella loppumaan jo siitäkin syystä, että Ukrainaan saataisiin oikeudenmukainen rauha. 

* * *

Tässä vaiheessa on selvää, että Suomen viranomiset ovat toimineet viimeisen kaapelin katkeamisen jälkeen erinomaisesti. Epäilty laiva otettiin haltuun näyttävällä operaatiolla, minkä jälkeen sillä aloitettiin tutkinta. 

Poliisi toimi mallikkaasti myös infotilaisuudessa, jossa ei lotkautettu korvaakaan Venäjän mahdollisten vaatimusten suuntaan. Sen sijaan toimittajien kysymyksiin vastattiin muutamalla sanalla, ettei venäläisiin olla eikä tulla olemaan yhteydessä. 

Näin piti tietenkin menetellä, koska Cook-saarten lipun alla purjehtivan laivan asia ei kuulu millään tavalla venäläisille. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko kyseisen saarivaltion viranomaisilla mahdollisesti asiaan liittyviä kysymyksiä. 

* * *

Omalta kohdaltani näen, että kaapelin katkaisija on selvitettävä, rikokseen syyllistyneitä on rangaistava ja heiltä on perittävä maksu aiheutetusta vahingosta ennen kuin laiva palautetaan omistajalleen. 

Tässä suhteessa on kuitenkin valtava ongelma. Sen nosti esille Euroopan hybridiuhkien torjuntakeskuksen verkostojohtaja Jukka Savolainen todetessaan, että sabotaasin taustalla oleva taho jää kuitenkin väistämättä auki. Näin siksi, että tapauksia yritetään selvittää länsimaisen oikeuskäytännön keinoin.

Toisin sanoen länsimainen ja etenkin kansainvälinen oikeusjärjestelmä on este oikeuden toteutumiselle. Näinhän ei tietenkään saisi olla, vaan päinvastoin, oikeusjärjestelmän pitäisi tukea oikeuden toteutumista. 

Eikä missään tapauksessa saisi käydä siten, että - kuten pääministerikin totesi - syyllinen kyllä oikeasti tiedetään, mutta kansainvälisen oikeuden korkeat tuomarit joutuvat leikkimään, ettei muka tiedettäisi, koska oikeudellista näyttöä on äärimmäisen vaikea saada.

* * *

Tässä suhteessa tapaus muistuttaa niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa. Siinähän ei ole juurikaan kyse hädänalaisten ihmisten suojelusta, vaan tulijoiden pyrkimyksistä korkeampaan elintasoon - ja vieläpä vastikkeettomaan sellaiseen. Jostain syystä nämä opportunistit näyttävät kuitenkin olevan kaikkialla länsimaissaa oikeuslaitosten erityisessä suojeluksessa.

Samoin niin sanotut kansainväliset humanitaariset järjestöt saavat - oikeusoppineiden korvankaan lotkahtamatta - avustaa Välimerellä ihmissalakuljettajien bisnestä kuljettamalla kehitysmaalaisia Afrikan rannikolta Europan puolelle. Ja samalla aiheuttaa välillisesti tuhansien ihmisten kuolemia ilman, että heitä rangaistaisiin tästä toiminnastaan kansainvälisessä - tai missään muussakaan - oikeudessa.

Siksi on kysyttävä, että olisiko jo lopultakin tunnustettava, ettei kansainvälinen oikeus toimi. Ja ryhtyä sellaisiin toimiin, joiden seurauksena se saataisiin toimimaan?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä