Ville Ranta ja todellisuus

Pilapiirtäjä Ville Ranta on herättänyt vuosien varrella monenlaisia ajatuksia. Olen itsekin moittinut häntä yhdestä pilakuvasta, joka antoi mielestäni virheellisen kuvan kohteestaan.

Tänä aamuna luin jutun, jossa käsiteltiin Rannan ajatuksia sananvapaudesta. Siinä Iltalehden pilapiirtäjä totesi, ettei mikään saisi häneen ammatissaan olla pyhää, vaan kaikkia tulisi sivaltaa puoluekannasta, sukupuolesta tai etnisyydestä riippumatta. 

Tähän ajatukseen on helppo yhtyä - olenhan itsekin moneen kertaan toistellut olevani todellisen sananvapauden kannalla. Ja siksi pyrkinyt tässä blogissa arvioimaan muiden ihmisten - pääsääntöisesti poliittisten ja yhteiskunnallisten vaikuttajien - näkemyksiä asiaperustein.

Ranta ihmetteli aamulla lukemassani artikkelissa, kuinka hänen erinomaisesti kohdettaan kritisoivasta piirroksestaan tehty rikosilmoitus on edennyt rikostutkintaan. Mahdollisina rikosnimikkeinä on mainittu kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkominen.

Pilapiirtäjä nosti haastattelussaan esiin Suomen laissa esiintyvän uskonrauhan rikkomispykälän ongelmallisuuden. Tähän on helppo yhtyä. Sen sijaan on vaikeampi hyväksyä hänen näkemystään, että laissamme oleva toinen monien ongelmalliseksi kokema pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi sinänsä hyväksyttävä. 

Siinä suhteessa Ranta on älyllisesti epärehellinen. Hän on nimittäin "ajatellut ihan viime vuosiin saakka, että vaikka kyseisessä laissa lukee niin ja sen voisi tulkita näin, sitä ei kuitenkaan sovellettaisi Suomessa rajaamaan normaalia yhteiskunnallista keskustelua". 

Ihan kuin pilapiirtäjä ei ymmärtäisi, että laki ei oikeastaan voi olla - tai ainakaan sen ei pitäisi olla - muuta kuin juuri niin kuin se on kirjoitettu. Kaikki muuhan johtaisi täysin mahdottomiin tilanteisiin oikeussaleissa, joissa istuvat tuomarit voisivat jaella tuomioitaan täysin vapaasti omien näkemystensä mukaan. 

On kuitenkin hyvä, että näkyvällä paikalla kuviaan piirtävä Ville Ranta on huomannut sananvapauden ohuuden myös Suomessa. Ja että hän on ymmärtänyt myös sen, kuinka sananvapauden rajoittamispyrkimykset - viimeisimpänä rapakon takaa meille rantautunut wokellus - ovat viemässä yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriämme entistä enemmän kohti erilaisista epädemokratioista tuttua pelolla vaientamisen kulttuuria. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet
Vihapuhetutkimus ja empatia
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Riikka Purra linjasi pari päivää sitten, että talebanien otettua vallan Afganistanissa länsimaiden olisi järkevää tarjota (lue rahoittaa) maasta pakeneville suojelua maantieteellisesti ja kulttuurisesti läheltä heidän kotimaataan. Tätä hän perusteli sillä, että "on kaikin tavoin myös eettisesti kestävämpää turvata suuremmalle määrälle ihmisiä elämän perusedellytykset kriisialueiden lähellä kuin pienemmälle joukolle hyvinvointiyhteiskunnan palvelut".

Suomeen tai Eurooppaan Purra ei heitä kuitenkaan halua - osin edellä mainitusta syystä - mutta epäilemättä myös siksi, että afgaanit osoittautuivat vuoden 2015 jälkeen erittäin heikosti yhteiskuntaan integroituviksi ja esimerkiksi seksuaalirikosten suhteen rajusti yliedustetuiksi. Siten heidän maahan päästämisellään olisi mitä todennäköisimmin vahvasti negatiivinen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) puolestaan totesi samaan tapaan kuin itsekin tein jo aiemmin, että "on perusteltua auttaa niitä henkilöitä ja perheitä, jotka ovat avustaneet Suomea ja ovat sen vuoksi perheineen hengenvaarassa". 

Jokainen vähänkin ajatuskykyinen ihminen tekisi näistä linjauksista sen johtopäätöksen, että perussuomalaisten linjana nyt käsillä olevassa tilanteessa on auttaa mahdollisuuksien mukaan talebaneja pakenevia ihmisiä. Vieläpä siten, että meidän takiamme vaikeuksiin joutuneet saavat erityiskohtelua.

Nähtävästi tämän ymmärtäminen oli liian vaikeaa Iltalehden pilakuvien piirtäjälle Ville Rannalle, joka taiteili kuvan, jossa talebani uhkaa sapelilla pakoon pyrkivää miestä ja naista, joille Purra näyttää torjuvaa kättä. Jäin miettimään oliko Rannan kuvassa tosiaan kyse vain ymmärtämättömyydestä vai sittenkin lukijan tahallisesta harhaanjohtamisesta. 

Monien afgaanien hätää ei tietenkään voi kieltää. Tosiasia kuitenkin on, että USA:n johdolla heille tarjottiin kaikki ainekset aseita ja koulutusta myöden sitä varten, että he olisivat voineet ylläpitää maassaan demokraattisen hallinnon. Tämä ei nähtävästi kuitenkaan kiinnostanut tai ainakaan afgaanit eivät olleet valmiita altistamaan henkeään sellaisen yhteiskunnan puolesta samaan tapaan kuin esimerkiksi suomalaiset tekivät talvisodassa. 

Niinpä maassa vallan ottivat ääri-islamistit, jotka kuitenkin ovat luvanneet esimerkiksi naisille ihmisoikeudet sellaisina kuin ne on tulkittu sharia-laissa. Siis perinteiseen islamilaiseen tapaan, joka meidän olisi tietenkin hyväksyttävä tosiasiana ja poliittisen vasemmiston ehkäpä myös siksi, että heidän mukaansa kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia.

Lopuksi on vielä syytä lainata sisäministeri Maria Ohisalon eilisiä Twitter-kommentteja tässä puheena olevasta asiasta. Sen hän esitti kolmen viestin ketjussa seuraavasti.

"Humanitaariselle maahanmuutolle on paikkansa yhteiskunnassamme kun ihmiset tarvitsevat turvaa. Afganistanin tilanne on taas rujo esimerkki tästä. Inhimillinen hätä alueella on suuri. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. PS:n turvapaikkalinjaukset ovat kylmääviä...  Jos jo puheen tasolla maahanmuuttajia jaetaan toivottuihin & ei-toivottuihin, on jälkimmäisten kotoutuminen aina vaikeampaa. Asenteissa on paljon korjattavaa. Työmarkkinammekin tarvitsevat tekijöitä lähtömaasta riippumatta... Seurasin myös kesällä huolestuneena Kokoomuksen ulostuloja maahanmuuttajiin ja sosiaaliturvaan liittyen. On jäätävää, että Kokoomuskin lähtenyt flirttailemaan tällaisilla asioilla, jotka lisäävät kahtiajakoa ja eriarvoisuutta yhteiskunnassamme."

Taidan jättää Ohisalon ulostulon kommentoimatta. Mutta lisäänpä silti (niin ikään ilman omia kommenttejani) vielä Jari Sarasvuon eilisen Twitter kommentin: "eilen syntyi perheen parissa keskustelua herättänyt havainto Riikka Purrasta. Muotoilin siitä tarkan twiitin. Sensuroin itseni. En välittänyt viettää loppuiltaa ja tätä päivää persuna. Mutta kun suorastaan komppaan vasemmistoa, ei tule väitteitä punertumisestani. Mitäs tää o?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Erilaisia, mutta samanarvoisia
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän