Erilainen joulu

Tänään me suomalaiset vietämme jouluaattoa kukin omalla tavallamme. Suurin osa meistä nauttii juhlapyhistä rauhassa läheisten kanssa ja vanhoja perinteitä noudattaen. Näin teen myös minä. 

Aina eivät asiat kuitenkaan ole olleet yhtä hyvin, vaan ihmiset ovat joutuneet viettämään joulua hyvinkin erilaisissa tunnelmissa. Ja tänä päivänäkin ukrainalaisten joulua varjostaa käynnissä oleva sota, jonka vaikutusta tunnelmaan on täältä turvallisesta pohjolasta vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta edes kuvitella.

Siksi päätin jakaa seuraavan tekstin teidän kanssanne, että muistaisimme olla tyytyväisiä ja kiitollisia siitä rauhasta ja tunnelmasta, josta saamme nauttia tänäkin joulua. Se on yksikön sotapäiväkirjasta löytyvä kuvaus jalkaväkirykmentti 65:n 1. konekiväärikomppanian joulusta talvisodan alkamisvuonna 1939. 

"24.12. Jouluaatto. Majan muutto Räisäselle. Osa komppaniasta tulitaisteluun, vänrikki Micklin. Venäläiset lentokoneet. Jouluaattoiltana viulu + kitara + laulua. Mieliala aika korkealla. Tuvat hyvin lämpimät.

25.12. Kello 4 herätys. Sen jälkeen aika aikainen lähtö etulinjoille. Kuiva-muona lopussa. Huolto äärimmäisen vaikeaa. Miehet asemissa hirmuisessa pakkasessa 35º nälkäisinä, mutta auttaa ei voinut huonojen yhteyksien takia. Kranaatteja useampaan otteeseen. Ryssät perääntyivät n. 3-4 km. Kiivas takaa-ajo. Kers. Taimi haavoittui. Yö kylmä. Huolto hieman paremmin. Pataljoonalla ei telttoja eikä muutakaan muille kuin I komppanialle. Saimme yöllä muonaa.

26.12. Taistelut jatkuivat kiivaina yöllä. Partiot jatkoivat liikettä ja taisteluja. Oma partio vaiensi ryssän krh:n. Aamulla pääsimme lepäämään. Melko rauhallinen päivä yleensä. Kranaatteja + lentokoneita."

Näillä sanoilla menneisyydestä toivotan teille kaikille - arvoisat lukijani - hyvää, rauhallista ja kiitollista joulun aikaa! Ja ukrainalaisille lisäksi hyvää tulevaisuutta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!
Nauttikaa joulusta!

Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?

Saksassa epäillään, että vuodesta 2006 Saksassa asunut, noin 50-vuotias saudiarabialainen psykiatriaan ja psykoterapiaan erikoistunut lääkärimies on ajanut Magdeburgin joulutorille ja ajanut sen läpi (raaka video paikalta) kovalla vauhdilla ainakin 400 metrin matkan joulutorin läpi. Hänen oletetaan toimineen yksin.

Saudimiehen autoilun seurauksena joulutorilla on kuollut ainakin kaksi ja loukkaantunut 68 ihmistä. Heistä 15 on kriittisessä tilassa ja 37 saanut vakavia vammoja. Mies asui noin 40 kilometriä Magdeburgista sijaitsevassa Bernburgin kaupungissa ja hänellä oli pysyvä oleskelulupa.

Sikäli tapaus ei ollut yllättävä, että Saksan viranomaiset olivat varoitelleet ihmisiä joulumarkkinoihiin liittyvästä terrorismiriskistä, koska joulumarkkinat ovat "ideologisesti sopiva kohde islamismin motivoimille henkilöille". 

Tapauksen tekee kuitenkin erikoiseksi se, että joidenkin saksalaisten mediatietojen mukaan saudi olisi kirjoitellut sosiaalisessa mediassa positiiviseen sävyyn maahanmuuttokriittisestä AfD-puolueesta. Eikä poliisilla ole toistaiseksi tietoa tekijän motiivista, eli onko se islamistinen vai äärioikeistolainen.

* * *

Suomalaisista poliitikoista pääministeri Petteri Orpo (kok) on viestittänyt tapauksesta ympäripyöreästi ja ketään syyllistämättä, että se on "kauhea uutinen Magdeburgin joulumarkkinoilta. Ajatukseni ovat uhrien perheiden ja ystävien kanssa, ja toivon loukkaantuneiden nopeaa paranemista."

Samoilla linjoilla oli Vasemmistoliiton Minja Koskela, jonka mukaan "Uutiset Saksasta ovat järkyttäviä. Valtavasti voimia jokaiselle, jota asia koskettaa."

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen sijaan otti erilaisen kannan ilmoittamalla niin ikään sosiaalisessa mediassa, että "Eurooppalaisten ei pitäisi elää pelossa. Ei jouluna eikä koskaan. Meidän pitää suojata paitsi rajamme, myös katumme."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mistä Saksassa oli lopultakin kyse. Lääkärinä auton ajaja lukeutui koulutettuihin ja siten yleensä Euroopassa toivottuihin maahanmuuttajiin, mutta saudina hänellä oli muslimitausta. Toisaalta mies on - väitetyn - sosiaalisen median käyttäytymisensä perusteella saattanut olla äärioikeistolainen ja jopa islamismia vastustava vapaa-ajattelija.

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, ettei Magdeburgin torilla olisi ajettu autolla ihmisten yli, ellei siellä olisi harjoitettu sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maassa asuu nykyisin noin 5,5 miljoonaa muslimia. Siis saman verran kuin Suomessa on asukkaita.

JK kello 14.00. Näyttää siltä, että autoterrorismia huumepäissään harjoittanut henkilö oli 50-vuotias Saudi-Arabiasta kotoisin oleva Itä-Saksassa asuva ex-muslimi, joka kannatti AfD:tä (äärioikeistolainen puolue) ja halusi rangaista Saksaa suvaitsevaisuudesta islamisteja kohtaan. Toisin sanoen hän oli järkensä menettänyt sekopää. Terrosismitilastoihin tämä tapaus mennee äärioikeiston tekemänä terrorismina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Hölmöläisten kotimaa

Yle kertoi Vantaan Myyrmäen muuttuneen levottomaksi. Tarkemmin sanottuna artikkelissa todettiin, että huumekauppaa käydään kaikkialla. Myös tavallisia ihmisiä oli haastateltu: kaksi heistä oli virolais- ja kaksi irakilaistaustaisia. 

Poliisin mukaan huumekauppiaita on "kaikista taustoista, niin kantasuomalaisia, maahanmuuttajia kuin toisen polven maahanmuuttajiakin" - ja he ovat yhä nuorempia. Myös teräaseita on paljon - ja niiden joukossa tuliaseita, joista osa on 3d-tulostettuja.

Myyrmäessä asuu 1 251 isoista pakolaistamista ja 384 muista lähi-idän maista tullutta asukasta. Heistä yhteensä 579 on alle 16-vuotiaita. Se on 45 prosenttia Myyrmäen samanikäisten kantasuomalaisten nuorten määrästä.

Kuulostaa siis lähes viidentoista vuoden takaiselta Ruotsilta, vaikka Myyrmäkeä ei ole ainakaan aikaisemmin pidetty mitenkään ongelmallisena lähiönä. Eikä suomalainen poliisi tai hälytysajoneuvon kuljettaja pelkää viidentoista vuoden takaisten länsinaapurikollegoidensa tavoin.

* * * 

Toimittaja Pertti Rönkön mukaan Saksassa pelätään, että maan joulutoreilla nähtäisiin tänä vuonna islamistisia terrori-iskua. Taustalla on se tosiasia, että kahdeksan vuotta sitten tunisialainen turvapaikanhakija ajoi varastamallaan rekalla berliiniläiselle joulutorille murskaten kymmeniä ihmisiä. 

Poliisi oli toki saanut varoituksia kuorma-autoilijan, mutta sen virkamiehet arvelivat tämän olevan vain harmiton huumekauppias. Niinpä mies oli vapaalla jalalla ja ilman seurantaa - eli saattoi valmistautua tekoonsa moskeijassa ja kaikessa rauhassa. 

Tällä hetkellä Saksan viranomaisten pelkoa terrorismista lisää se, että maassa on vapaana yli kaksisataa erittäin vaaralliseksi luokiteltua islamistia. Niinpä maan sisäministeri Nancy Faeser on pyytänut ihmisiä noudattamaan joulumarkkinoilla suurta varovaisuutta. 

Keskusrikospoliisinkin mielestä uhka on erittäin korkea, mutta se on todennut virkavallan nykyisten voimavarojen olevan riittämättömiä valvomaan kaikkia joulutorilla kävijöitä. Eikä valvonnan järjestämistä ainakaan helpota se, ettei ihmisiä saa ratsata pelkästään kansallisuudesta, rodusta ja uskonnosta kertovan profiilin perusteella, vaikka islamistisen uhkan tapauksessa sellainen olisi perusteltua ja helpottaisi valvontaa aivan oleellisesti.

Siksi on kysyttävä, että jos Myyrmäki alkaakin kuulostaa 2010-luvun alun Ruotsilta, niin miltä Saksa sitten kuulostaa? Ettei vain hölmöläisten kotimaalta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Pyhän maan joululahja

Kristillisessä - ja nykyisin maallistuneempienkin länsimaisten ihmisten -  joulussa korostuvat yli 2 000 vuoden takaiset tapahtumat nykyisen Israelin alueella sekä niiden muistoksi annettavien lahjojen antaminen. Siksi haluan tänä jouluna muistaa niin sanotun Pyhän maan asukkaita ehdotuksella pysyvän rauhan saamiseksi heidän välilleen.

Uudenlainen ratkaisu tarvitaan kahdesta syystä. Niistä ensimmäinen on Israelin luonne juutalaisvaltiona ja toinen vuoden 1948-49 tapahtumissa suunnattoman virheen - arabikansojen ehdotuksesta kotiensa jättämisen - tehneen palestiinalaisväestön harjoittama terroristinen väkivalta juutalaisia kohtaan, jotka molemmat ovat estäneet rauhan solmimisen Pyhän maan asukkaiden välille.

Siten ratkaisua on haettava siltä pohjalta, että Israelin luonne juutalaisvaltiona säilyy, mutta samalla palestiinalaisten harjoittama terroristinen toiminta loppuu. Nämä ehdot eivät toteudu nykyisin paljon esillä olevassa kahden valtion mallissa, eivätkä etenkään juutalaiset ole kiinnostuneet myöskään sellaisesta yhden valtion mallista, jossa terrorismia vuodesta toiseen harjoittaville palestiinalaisille annettaisiin Israelin kansalaisuus. 

Siksi tässä tilanteessa tarvitaan luovaa ajattelua. Mutta ensin on odotettava nyt käynnissä olevan sodan loppumista, jotta rauhan esteistä suurin eli palestiinalaisten terroristijärjestö Hamas poistuu näyttämöltä. 

Sen jälkeen on istuttava neuvottelupöytään, jossa ovat edustettuina Israelissa asuvat juutalaiset ja palestiinalaiset sekä Jordania, Egypti ja mahdolliset muut arabimaat sekä neuvotteluiden puolueettomat välittäjät. Lopputuloksena on hyväksyttävä ratkaisu, jossa palestiinalaisille annetaan vapaus joko muuttaa pois Israelista Jordaniaan, Egyptiin tai muihin arabimaihin tai vaihtoehtoisesti jäädä odottamaan juutalaisvaltion kansalaisuutta. 

Arabimaihin muuttaville palestiinalaisille tulee antaa kansalaisuus esimerkiksi viiden vuoden kuluttua maahan asettumisesta edellyttäen, että he täyttävät sen ehdot ja käyttäytyvät asiallisesti. Sen sijaan Israelin alueella elämisen valitsevat jäisivät toistaiseksi ilman kansalaisuutta, mutta sen myöntäminen taattaisiin heille lähtökohtaisesti 30 vuoden kuluttua. 

Lähtökohtaisesti siksi, että kansalaisuuden ehdoksi asetettaisiin palestiinalaisterrorismista luopuminen. Koska se tuskin kuitenkaan onnistuisi sormia napauttamalla, olisi rakennettava väkivallasta luopumiseen kannustava kehikko. 

Siksi olisi päätettävä, että jokaisesta palestiinalaisten tekemästä terroriteosta sopimuksen voimassaolon ensimmäisen vuoden aikana kansalaisuuden myöntämistä siirrettäisiin eteenpäin yhdellä viikolla. Vastaavasti sopimuksen toisesta vuodesta kymmenenteen vuoteen jokainen terroriteko siirtäisi kansalaisuuden saamista yhdellä kuukaudella. Tämän jälkeen seuraavan kymmenen vuoden jaksolla jokainen terroriteko siirtäisi kansalaisuuden saamista yhdellä ja siitä eteenpäin viidellä vuodella.  

Tällainen järjestelmä tarjoaisi palestiinalaisille nykyisestä umpikujasta ulos vievän tien, mutta myös vahvan motivaation pidättäytyä terroristisista teoista. Väkivallan loppumisen seurauksena myös luottamus Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä kasvaisi vuosi vuodelta ja johtaisi vähä vähältä vahvistuvaan taloudelliseen integroitumiseen, joka vahvistaisi edelleen rauhanomaista kehitystä.

* * * 

Edelle kirjaamassani ehdotuksessa on oleellista se, että ajanjakso on pitkä eli minimissäänkin 30 vuotta. Oletettavasti varsin suuri osa palestiinalaisista ei jäisi Israeliin odottamaan näin pitkää aikaa, vaan valitsisi mieluummin muuttamisen johonkin arabimaahan, jossa täysien kansalaisoikeuksien saaminen onnistuisi oleellisesti lyhyemmässä ajassa. Näin Israelin luonne juutalaisvaltiona ei vaarantuisi, vaikka jäljelle jäävät palestiinalaiset saisivatkin kansalaisuuden. 

Pitkä ajanjakso on oleellinen myös siksi, että kolmen vuosikymmenen aikana ehtii kasvaa myös kokonaan uusi sukupolvi palestiinalaisia ja juutalaisia, joiden elämää ei varjosta jatkuva väkivalta ja sorto, vaan rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä johtaa etnis-uskonnollisten rajojen merkityksen vähenemiseen, mikä vahvistaa yhteiskuntaa ja johtaa lopulta tilanteeseen, jossa palestiinalaisille myönnettävä kansalaisuus ei aiheuta ylitsepääsemättömiä reaktioita myöskään juutalaisten parissa.

Ja näin rauha saapuu lopulta myös kristillisen joulun syntysijoille! Ja sielläkin asuville ihmisille tulee rauha ja hyvä tahto toisiaan kohtaan. 

Tällä ehdotuksellani toivotan hyvää joulua kaikille lukijoilleni! Sekä myös Pyhän maan asukkaille, joiden toivon pitävän lahjastani!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikein hyvää ja salaista joulua!
Nauttikaa joulusta!
Joulumuisto

Oikein hyvää ja salaista joulua!

Tänään on jouluaatto. Siis se päivä, jolloin suurin osa länsimaisista lapsista odottaa Joulupukkia - ja monet heistä mieltävät hänet vieläpä Suomesta tulleeksi.

Joulupukkia toki odottelen myös minä, vaikka en enää lapsi olekaan. Vaikka sanotaanhan toisinaan, että ihminen muuttuu uudelleen lapseksi, kun on elänyt riittävän pitkään. Miksi en siis minäkin?

Tänä vuonna odotan pukkia aivan erityisestä syystä, sillä minulla on seurattavana sekä pieniä että vähän suurempia lapsia. Ja siksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka he suhtautuvat punanuttuiseen. Ja nähdä jälleen kerran se ihme, etteivät isommat paljasta pienemmilleen karua totuutta Korvatunturilta tulleesta.  

Minusta on nimittäin vaikea ymmärtää, kuinka isoveli tai -sisko on lähes poikkeuksetta heti Joulupukin salaisuudesta perille päästyään juonessa mukana ja valmis vaikenemaan asiasta nuoremmilleen. Näin siitä huolimatta, että varmasti mieltä polttelisi päästä valaisemaan asiaa. 

Taitaa kuitenkin olla niin, että vielä enemmän heitä kiinnostaa päästä mukaan siihen joukkoon, joka jymäyttää mukavalla tavalla perheen pienimpiä. 

Näillä sanoilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää ja salaista joulun aikaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nauttikaa joulusta!
Joulumuisto
Joulusatu

Nauttikaa joulusta!

Tänään on jouluaatto eli varsinaiseen jouluun johtava päivä. Siis siihen juhlaan, jonka juurena ovat erilaiset entisten aikojen perinteet - esimerkiksi roomalaisten saturnalia, germaanien yule tai juutalaisten hanukka. Meillä joulun viettoon on vaikuttanut kekri, jota on vietetty sadonkorjuun päättymisen kunniaksi eli pikemminkin loppusyksystä kuin talvipäivän seisauksen liepeillä.

Kristityille joulu on ennen kaikkea Jeesuksen syntymäjuhla, lapsille odotettu lahjojen runsaudensarvi ja monille vähemmän uskonnollisille aikuisille pyhä rauhoittumisen ja perhe-elämän aika. Itselleni se on lähinnä tuota viimeistä, mutta myös monien sellaisten muistojen aikaa, joista yhden jaoin teidän luettavaksenne tasan vuosi sitten.  

Tänä jouluna muistoja syntyy lapsenlapsilleni - ehkäpä he puolen vuosisadan kuluttua vuorostaan palauttelevat niitä mieleensä. Minä puolestani katselen tänä jouluna heidän touhujaan ja toivon jokaiselle hyvää mieltä ja tervettä elämää, johon kuuluvat niin suuret ilot kuin voitettavaksi tehdyt surutkin. 

Samaa toivon kaikille teille, arvoisat lukijani. Ja siksi toivotan hyvää ja rauhallista joulua teistä jokaiselle. Muistakaa nauttia kohtuudella joulun herkkuja, eläkää omia parhaita tapojanne, olkaa toisillenne rakastavia ja läheisiä sekä iloitkaa leikkivistä lapsista. 

Ja valosta, jonka juuri satanut lumi tarjoaa meille ikään kuin joulun ihmeeksi - niin puhtaana kuin vain juuri satanut lumi voi olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulumuisto 
Joulusatu
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Joulumuisto

Elettiin kylmää 1960-lukua ja maassa lienee ollut lunta. Pientilan keski-ikäinen emäntä oli noussut ylös jo ennen viittä ehtiäkseen navettaan ja siellä lehmät lypsettyään hääräili ja puuhaili keittiössään erilaisia jouluherkkuja. Olivathan lapset jälkeläisineen tulossa viettämään talven suurta juhlaa. 

Välillä tuntui väsyttävän ja ehkä rinnassakin tuntui pahalta, mutta periksi antaminen ei kuulunut tämän naisen tapoihin, sillä maittavat jouluherkut olivat hänen erityisalaansa. Eikä niistä sopinut tinkiä eikä varsinkaan kysellä kaupoista, että olisiko niistä kenties saatavissa jotain valmiina.  

Aikanaan saapuivat lapset puolisoineen ja jälkeläisineen sukunsa kotitilalle. Aikuiset juttelivat kuulumisiaan ja teini-ikäiset touhusivat omiaan. Miehet juoksuttivat minua ikkunaan väittäen nähneensä ulkona tonttuja. Vähän ihmettelin, kun itse en nähnyt ainuttakaan punalakkista, vaikka taisin kyllä lopulta harmistuneena väittää sellaisen havainneeni - ja melkein uskoin itseäni. 

Kertalämmitteisen joulusaunan korkeilla lauteilla istuvat miehet heittivät kilpaa löylyä ja minä kärvistelin pää polvia vasten, mutta antamatta periksi. Lämmön lopulta noustua sietämättömäksi käytiin kieriskelemässä pehmeässä lumihangessa ja palattiin taas lauteille. Lopulta pestiin hiet ja liat pois ja lähdettiin puhtaina syömään jouluruokaa. 

Evankeliumit luettiin ja pöydässä oli perunoita, silliä, lohta ja lipeäkalaa sekä rosollia ja monenlaista laatikkoa. Suurimpana herkkuna pöydän keskellä seisoi kinkku. Jälkiruuaksi tarjottiin riisipuuroa ja sekametelisoppaa. 

Pöydän pääherkku ei siihen aikaan ollutkaan mikään nykypäivän kuiva korppu, vaan lihan päällä oli paksu silavakerros, joka oli pitänyt yön yli leivinuunissa paistetun kymmenkiloisen kinkun kostean herkullisena ja rasvaisena. Itse kyllä jätin läskit lautasen reunalle syömättä, mutta isoisäni - sodan käynyt mies - piti sitä koko pöydän suurimpana herkkuna. Hän ei olisi ymmärtänyt nykypäivän ruokarasisteja.

Ruokailuani häiritsi se, että ajatukseni olivat jo illassa ja joulupukissa - ja miten hitaasti kello kävikään. Sitten isovanhemmat lähtivät navettaan, sillä eläinten tarpeista ei voinut joulunakaan livetä, vaan lehmät odottivat utareet pullottavina lypsäjäänsä ja hevosellakin oli taas nälkä. 

Sitä en sitten muistakaan, että jäikö isoisä navettaan vähän pidemmäksi aikaa vai menikö isäni ulos toimittamaan jotain asiaa. Niin kuitenkin kävi, että oveen koputettiin ja hetken kuluttua punanuttuinen vanha äijä kyseli kilttien lapsien perään. 

Lahjat jaettiin, piirileikit leikittiin ja pukille laulettiin. Mutta pian pukin piti kiiruhtaa viemään ilosanomaansa myös maailman muille lapsille. Minua se ei tosin enää paljonkaan liikuttanut, sillä kiinnostukseni suuntautui kaikkiin niihin paketteihin, jotka tuo karvaturri oli minulle onneksi tuonut, vaikka en nyt niin kiltti ollut aina jaksanutkaan olla. 

Pehmeät paketit avasin ja heitin sisällöt nopeasti syrjempään. Onneksi joukossa oli muutama kovempikin paketti ja niissä leluja. Ja olisikohan lahjojen joukossa ollut myös uudet sukset - puiset ja mäystimillä varustetut?

Jonkinlainen juhlahetki oli, kun joulukuusen kynttilöihin sytytetiin tuli. Niitä vahdittiin tarkasti, ettei kuusi vain pääsisi syttymään ja tuli tuhoamaan koko taloa. Silloin en sitä tiennyt, mutta sen jälkeen en koskaan enää nähnyt kuusen oksilla poltettavan oikeita kynttilöitä. Isovanhemmillekin hankittiin sähkökynttilät.

Lopulta päättyi oma iltani ja minut komennettiin nukkumaan. Yön aikana isoäiti sai tietämättäni jonkinlaisen kohtauksen ja hänet vietiin ensin kauppalan lääkärille, mistä matka taisi jatkua Helsinkiin. Tai en minä niin tarkasti muista, mutta aamulla hän oli poissa ja me lähdimme kotiin. Onneksi isoäiti aikanaan parani ja elämä jatkui kuten ennenkin. 

Paitsi että tuon joulun jälkeen talven suurta juhlaa ei enää vietetty maaseudulla isovanhemmillani, vaan äitini vanhemman sisaren luona kaupungissa. Olin siitä vähän harmissani, koska olisin itse aina halunnut jouluksi maalle. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, ettei vanhenevan naisen terveyttä haluttu enää riskeerata muiden passaamisella.  

Näiden haikeiden lapsuudenmuistojeni kera toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua! Muistakaa olla kilttejä ja kunnioittaa joulurauhaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulusatu
Pari ajatusta jouluksi

Joulusatu

Leijonat kävivät lampaiden kanssa kedolla, halasivat ja telmivät. Siellä ei kenelläkään ollut nälkä, eikä kuolemasta ollut kuullut kukaan.

Tuloneuvotteluissa porvari tarjosi työläiselle oikein mahtikorotusta, mutta tämä kieltäytyi. Halusi mieluummin säilyttää työpaikan ja palkkaa siksi lisää vain kohtuuden.

Niin tajusi myös ahneempikin johtaja ja yritys nostaa tulonsa kotimaassa. Siitä kiitollisena nuori kaunis demari antoi hallituksensa veroruuvia löysätä.

Punavihreä poliitikko taas tunnusti eduskunnassa, ettei maailma pelastu uhraamalla meidän talous. Eikä varsinkaan vaihtamalla pois koko kansa - täältä Pohjantähden alta.

Siitä liikuttui jo myös porvari ja persukin, nyt tehdään hyvää yhdessä. Suomi kantaa kortensa, muttei tilkkaakaan enempää - sillä vain kaikkien yhdessä niin tehdessä voi koko maailman pelastaa.

Kaupungin kadulla anarkisti paiskasi kättä natsin kanssa ja mannaa satoi taivaalta. Näin kaikki saivat tarpeensa mukaan ja onni täytti kaupungin ja maailman.

Näin pimeällä kujalla koraanikoululainen auttoi nuorta rippityttöä kantamaan kassinsa ja tyttö kiitti kauniisti turvallisesta kotimatkastaan. Samaan aikaan somalineiti löysi ateistipoikaystävän ja jätti koko islamin - siitä äiti, isä ja velikin onnellisena Allahia aikanaan kiittivät.

Niin myös juutalainen ja muslimi yhdessä ryhtyivät rakentamaan pyhää maata. Eikä edes synagooga Rosengårdin tarvinnut suojaa vastaan terrorin.

Syyriassa ja Irakissa ISIS laski aseensa. Ja ihmiset Euroopasta tahtoivat palata kotiin rakentamaan omaa maatansa. Niin nousi uuteen kukoistukseen maa kahden virran mahtavan, kun shiiat, sunnit, kurdit, kritityt ja jesidit kävivät yhdessä ahertamaan.

Ja onni oli melkein täydellinen kun vielä Afrikassakin päättivät vanhat naiset yhdessä jättää tytöt silpomatta. Ja nuoremmat miehet kertoivat vaimoillensa, että nyt tehdään vain kaksi lasta.

Tämä kaikki voisi olla totta, jos vain kaikilla ihmisillä olisi hyvä tahto ja ymmärrys. Vaan missä olisi se tonttu, joka ihmisluonnon toiseksi muuttaisi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Pari ajatusta jouluksi
Kun minä kuolen...

Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?

Helsingin Sanomat uutisoi, että Libyasta Välimeren yli Italiaan tulevien kehitysmaalaisten määrä putosi vuonna 2017 noin kolmannekselle verrattuna edelliseen vuoteen 2016. Vähennystä tuli erityisesti loppuvuonna sen jälkeen kun Italia ja Libya pääsivät yhteisymmärrykseen ihmissalakuljetusongelman hoitamisesta.

HS ei olisi HS, ellei se olisi sisällyttänyt juttuunsa kritiikkiä nähtyä ja omasta mielestäni positiivista kehitystä kohtaan. Lehden mukaan ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet sopimusta siitä, että ihmissalakuljetuksen vastainen työ Libyassa vain jättää siirtolaiset jumiin Libyaan vaikeisiin oloihin.

Näkemys vaatii muutaman kommentin. Ensinnäkin siksi, että HS:n uutisen lopussa mainittiin Välimerellä kuolleen vuonna 2017 "vain" 2 833 ihmistä, kun vielä vuonna 2016 siellä kuoli 4 581 henkilöä. Näyttäisi siltä, että Italian ja Libyan sopimus - sekä siitä seurannut muutos ihmisoikeusjärjestöjen toimintaedellytyksissä - on säästänyt vuodessa lähes 2000 ihmistä hukkumiskuolemalta.

Toiseksi lienee selvää, että jos matka Eurooppaan päättyy eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemisen sijasta epäinhimillisiin oloihin Libyassa, ei kotipuoleen kantautuva tieto siitä ainakaan kannusta uusia tulijoita lähtemään vaaralliselle matkalle. Sen seurauksena myös Välimeren kuolemat vähenevät ja kantaväestön ylivoimaisen enemmistön vastustama eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessi hidastuu.

Tuosta yhteiskunnan muutoksestahan saimme joulun aikaan yhden sinänsä vähäpätöisen esimerkin kun maahanmuuttajataustainen nainen syytti satojen vuosien ajan jouluumme kuulunutta tiernapoikaesitystä rasistiseksi, koska näytelmässä murjaanien kuninkaan kasvot maalataan esitystä varten mustiksi. Surulliseksi tapauksen teki se, että tavaratalo Stockmann poisti henkilökuntansa tekemän esityksen yhden kulttuurin monimuotoisuudesta ja perinteistä ymmärtämättömän maahanmuuttajan purkauksen seurauksena.

Nähtäväksi jää katoaako tiernapojat suomalaisesta kulttuuriperimästä tapahtuneen seurauksena. Pidän sitä mahdollisena, koska asialla ei juurikaan ole merkitystä useimpien suomalaisten kannalta ja ihmisten näkemyksiä ohjaileva media on täynnä perinteistä kulttuuriamme vastustavia toimittajia. Siten tälle kulttuurimme pitkälle perinteelle ei mahdollisesti löydy puolustajia senkään vertaa kuin toiselle vanhalle perinteellemme eli suvivirrelle, jota myös monet uskonnottomat ihmiset puolustivat.

Jäin miettimään, että voiko tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, että ihmisoikeusjärjestöjen mielestä eurooppalaisten veronmaksajien elätettäväksi pääseminen on suurempi ihmisoikeus kuin hengissä säilyminen. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin eurooppalaisten ihmisten oikeus säilyttää elinympäristönsä sellaisena kuin he itse haluavat. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin kantaväestön oikeus omaan kulttuuriinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Pari ajatusta jouluksi

Tänään on jouluaatto. Sen suuri sankari on ainakin perheen pienimpien mielestä joulupukki, joka saapuu pihaamme Petteri Punakuonon vetämän reen kyydissä ja jakaa monessa perheessä lahjoja sillä aikaa kun isä, isoveli tai joku muu sukulaismies on ulkona pitelemässä poroa.

Joulupukki on tietenkin kaikille suomalaisille tuttu hahmo. Hänen varhaisena esikuvanaan pidetään 300-luvulla elänyttä Myran piispaa Pyhä Nicolausta, joka oli tunnettu hyväntekijä ja lasten suojelija. Ja onpa hänen hahmoonsa yhdistetty myös Jeesuksen nimi.

Kansainvälisen joulupukin muotoa kehitti 1800-luvulla amerikkalainen pilapiirtäjä Thomas Nast, joka piirroksissaan hahmotteli pukille viikset ja parran sekä vaatteiksi turkikset. Ruotsalais-ahvenanmaalaista alkuperää oleva amerikkalainen Haddon Sundblom puolestaan piirsi ja vakiinnutti Coca-Cola-yhtiön toimeksiannosta pukin punaisen vaatetuksen.

Suomessa joulupukilla on aivan oma vivahteensa. Vanhoina aikoina nuuttipukki oli maassamme mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi.

Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottuja alkoholijuomia ja pelotteli lapsia. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Suomalainen joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin vasta 1960-luvulla, joten esimerkiksi minulle on lapsena tuonut lahjoja punaitakkisen lisäksi myös ruskeanuttuinen joulupukki. Enää sellaisia ei näe, mutta ainakin minun isäni joskus vielä juttelee lapsenlapsilleen ruskeasta pukista.

Ajatus kilteille lapsille lahjoja tuovasta joulupukista on erityisen kaunis. Ja tuhmille risuja tuovasta opettavainen. Ihmisten vaurastumisen ja tavarapaljouden myötä joulupukista on kuitenkin monien mielessä tullut vähitellen kaupallisen turhuuden symboli.

* * *

Turvan antaminen hätää ja vainoa kotimaissaan kärsiville on lahjoja jakavan joulupukin tavoin kaunis ajatus. Antaessamme turvapaikan niille, joita pahat kohtelevat huonosti, me osoitamme inhimillisyyttä ja pelastamme hyvät ihmiset kelvottomien kynsistä.

Kuten toissapäivänä kirjoitin, on tämäkin kaunis ajatus valjastettu ahneiden kauppamiesten bisnekseksi, jossa kehitysmaalaisia harhautetaan hakemaan parempaa elintasoa uskomattoman hyväuskoisten eurooppalaisten kotimaista. Tuloksena heidän toiminnastaan on ollut valtava kansainvaellus kehitysmaista Välimeren maiden kautta Keski-Eurooppaan ja jopa tänne pohjan perille matkarahojen päätyessä disinformaatiota lähtömaissa jakaville salakuljettajille.

Niinpä moni suomalainenkin on ryhtynyt pohtimaan koko turvapaikan antamisen mielekkyyttä. Ellemme pysty erottamaan huijareita, elintasopakolaisia ja harhaanjohdettuja avun tarvitsijoista olemme mahdottoman tilanteen edessä.

Jotkut taas ovat kieltäytyneet näkemästä ongelmaa, työntäneet päänsä pensaaseen ja ryhtyneet haukkumaan eri tavoin ajattelevia rasisteiksi. Toiset taas ovat ryhtyneet sellaisiksi ja ryhtyneet jopa laittomuuksiin pysäyttääkseen turvapaikanhakijavirran.

Suomalaisten suuri enemmistö on kuitenkin tervejärkistä ja pitänee hätää ja turvaa tarvitsevien pelastamista hirmuvaltiaiden kynsistä tärkeänä. Samalla he kuitenkin tuomitsevat turvapaikkajärjestelmän väärinkäytökset jyrkästi, haluaisivat lopettaa sellaiseen syyllistyneiden hyysäyksen maassamme eivätkä voi ymmärtää eurooppalaisten kyvyttömyyttä kansainvaelluksen edessä.

* * *

Nykyisessä maailmassa myös urheilusta on tullut kaupallista viihdettä. Siinähän on alkujaan ollut kyse rehdistä ja jalosta kilpailusta parhaan nuorison kesken. Käytännössä urheilukin on kuitenkin jo kauan sitten saanut monenlaisia uusia piirteitä katsomohuliganismista rahapalkkioihin ja vippaskonstien käyttämiseen.

Esimerkiksi maailman suosituimmaksi sanotusta jalkapallosta on tullut varsinainen korruption pesä. Monissa lajeissa, kuten yleisurheilussa tai pyöräilyssä, parhaaksi pyrkiminen on johtanut terveydelle haitallisten ja siksi kiellettyjen kemiallisten apukonstien käyttöön. Niiden takia rehellisin keinoin voittajaksi pääsemisestä on tullut äärimmäisen vaikeata.

Moni onkin menettänyt mielenkiintonsa urheilun seuraamiseen, ja samalla luopunut siitä jännityksestä, jonka kutkuttava kamppailu tarjoaa myös penkkiurheilijoille. Kuitenkin tosiasia on, että urheilunkin piirissä toimivien vanhempien ja nuorten ylivoimainen enemmistö on edelleen viehättynyt nimenomaisesti sen tarjoamasta jalosta kilvoittelusta.

Ja ajatuksesta, että jo pelkkä parhaansa tekeminen ja osallistuminen tuottavat runsaasti hyvää mieltä ja kasvattavat terveisiin elämätapoihin. Sekä tahdosta katsoa minne asti omat rahkeet riittävät kilpakenttien ankarassa maailmassa.

* * *

Kirjoitin tämän kirjoituksen siksi, että haluan toivottaa kaikille lukijoilleni näin vuoden pimeimpänä aikana oikein hyvää ja kaunista joulua. Pitäkäämme mielemme kirkkaana ja kiinni niistä kauniista ajatuksista ja tavoista, jotka kaikesta turhuudesta ja väärinkäytöksistä huolimatta ovat pohjoisen elämäntapamme taustalla.

Erottakaamme aidot asiat epäaidoista. Oikean väärästä. Huijarit rehellisistä.

Ja etsikäämme joulusta sen parhaat puolet, pelastakaamme edelleen todellista hätää ja turvaa tarvitsevat ja nauttikaamme urheilusta ja muustakin viihteestä. Ja antakaamme lapsille ne lahjat, joita he eniten tarvitsevat: rakkautemme, huolenpitomme ja monipuolisen kasvatuksen.

Mutta samalla välttäkäämme ahneus ja väärinkäytökset käyttämällä järkeämme ja kehittämällä toimintatapojamme. Ja muistakaamme näin jouluna kaikkia lähimmäisiämme ja vaikka vähän vieraampiakin.

Ja muistakaamme kaikki, että tämän maailman voi muuttaa paremmaksi vain rohkeudella toimia hyvän puolesta silloinkin, kun se näyttäisi olevan katoamaisillaan turhuuden, ahneuden ja väärinkäytösten edessä. Ja sekin, ettei ilman kaupallisuutta meillä olisi sellaista hyvinvointia, josta voimme tänä päivänä nauttia.

Hyvää Joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
Yle avasi jännityspelin
Miten lopetamme maailman pahimman humanitaarisen kriisin?
Hyviä uutisia

Yle avasi jännityspelin

Jokavuotinen jännityspeli avattiin tänään. Yleisradion mukaan saamme todennäköisesti valkoisen joulun koko maahan.

Tässä vaiheessa tehdyllä ennusteella ei tietenkään ole muuta kuin viihdearvo. Yhtä hyvin voisi luottaa pitkäaikaisiin tilastoihin, joiden mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on valkoinen joulu useammin kuin joka toisena vuonna. Uskon siis Ylen ennusteen osuvan oikeaan todennäköisemmin kuin väärään.

Saman tien veikkaan, että pääkaupunkiseudun pysyvä lumipeite saapuu vasta hiukan joulun jälkeen. Tämänkin ennusteen teen pitkäaikaisten tilastojen perusteella. On kuitenkin varsin mahdollista, että jouluksi ehkä satava lumi jää pysyväksi, etenkin jos sitä tulee kerralla paljon.

Pitkäaikaisten tilastojen ja elämänkokemukseni perusteella veikkaan myös, että pääkaupunkiseudun tammi-helmikuu on todennäköisesti kylmempi kuin meneillään oleva marras-joulukuu, mutta ei yhtä kylmä kuin vuoden 1985 tammi-helmikuu. Silloin keskilämpötila oli molempina kuukausina noin -15 astetta.

Hyvää joulun odotusta kaikille. Ennustan joulupukin saapuvan 24.12. illalla ja tuovan lahjoja kaikille kilteille lapsille!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitkä kuuma kesä
Onko luvassa ennätyskuuma kesä?