Hallituksen kannatus lähti nousuun

Ylen puoluekannatusmittauksen mukaan Perussuomalaisten kannatus on noussut 2,1 prosenttiyksiköllä verrattuna edelliseen gallupiin. Myös RKP:n kannatus kasvoi 0,6 prosenttiyksiköllä. 

Kun samaan aikaan Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien kannatukset laskivat yhteensä yhdellä prosenttiyksiköllä, jää hallituksen saldoksi kannatuksen lisääntyminen 1,7 prosenttiyksiköllä. Tämä viittaa siihen, että aiempaa suurempi osa suomalaisista on ymmärtänyt Orpon kabinetin talous- ja maahanmuuttopolitiikan olevan hyödyksi Suomelle ja suomalaisille. 

Jos sitten katsotaan oppositiota, niin siellä aiemmin huippulukemissa ollut SDP:n kannatus putosi eniten ja myös wokeltamisen ykköspuolue Vihreät jatkoi alamäkeään. Lisäksi Perussuomalaisten taakse jäänyt Keskusta menetti hiukan kannatustaan. 

Sen sijaan Vasemmistoliitto ja Liike Nyt pääsivät niukasti plussalle. Siten kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että vihervasemmisto-opposition tarjoama velanottoon perustuva jakopoliittinen vaihtoehto näyttäisi menettäneen uskottavuuttaan kansalaisten silmissä.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät gallupit ole vaaleja, eivätkä niiden antamat tulokset virheettömiä. Siksi kannattaa odottaa ainakin seuraavaan puoluekannatuskyselyyn, ennen kuin pitää edelle kirjoittamiani johtopäätöksiä varmana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen

Tuoreen Maaseudun tulevaisuuden kyselyn mukaan suomalaiset haluaisivat SDP:n Kokoomuksen, ja Keskustan muodostavan seuraavan hallituksen. Tai ainakin 58 prosenttia haluaisi hallitukseen demarit, 47 prosenttia kepulit ja 34 prosenttia kokkarit. 

Tällä toiveella ei etenkään tässä vaiheessa - hallituskauden puolivälissä - ole tietenkään juuri minkäänlaista merkitystä, mutta se kertoo kyllä siitä, että kansalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen - Kokoomuksen, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Ruotsalaisen kansanpuolueen muodostamaan - hallitukseen ja sen pyrkimyksiin tervehdyttää Suomen julkinen talous, rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa sekä kannustaa ihmisiä työntekoon. 

Kyselyssä ilmennyt SDP:n suuri suosio - reilusti yli vihervasemmiston yhteenlasketun kannatuksen - valtapuolueeksi on hämmästyttävää ottaen huomioon, että juuri sen johdolla maa ajettiin edellisellä hallituskaudella nykyiseen kurimukseensa. Olihan silloisen Sanna Marinin (sd) hallituksen linjana täyttää kaikkien viiden silloisen hallituspuolueen - SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Ruotsalainen kansanpuolue - pienimmätkin toiveet velkarahalla ja vieläpä siten, että julkiselle sektorille luotiin pysyviä menoautomaatteja. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että juuri edellinen hallitus päätti hakea maahamme myös ISIS-terroristeja. 

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että kansalaisten MT:n kyselyssä ilmaisema tahto toteutuisi, olisi mielenkiintoista nähdä johtaisiko se Marinin hallituksen aikaiseen vastuuttomaan jakopolitiikkaan, vai säilyttäisikö tuleva kabinetti - todennäköisesti Antti Lindtmanin (sd) johdolla - nykyisen hallituksen tekemät lakimuutokset. Sekä aivan erityisesti, peruisiko se Perussuomalaisten johdolla toteutetut - ja toteutettavat - maahanmuuttopoliittiset muutokset, joita on seurannut selkeä pudotus kehitysmaista peräisin olevien humanitaaristen pakolaisten määrissä. 

Vai asettuisiko Kokoomus puolustamaan nykyisen hallituksen saavutuksia? Ja jos se tekisi niin, jättäisikö Lindtman puolueen hallituspohjansa ulkopuolelle siten, että hän rakentaisi oman kabinettinsa samalle pohjalle kuin - myöhemmin Sanna Marinin tieltä siirtynyt - Antti Rinne (sd) teki reilut kuusi vuotta sitten? Eli korvaisi Kokoomuksen Vihreillä, Vasemmistoliitolla ja RKP:llä.

Tämä kaikki on tietenkin turhaa spekulaatiota, mutta sikäli vakavasti otettavaa, että se avaa niitä tulevaisuudennäkymiä, jotka suomalaisilla olisi edessään, mikäli poliitikot noudattaisivat kansalaisten MT:n kyselyssä ilmaisemaa tahtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin
Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Vaihtoehto Saksalle

Saksan tulevaisuus päätetään tämän viikonlopun liittopäivävaaleissa. Niiden suurimmaksi voittajaksi arvellaan Vaihtoehto Saksalle (AfD) puoluetta, joka olisi mielipidekyselyjen mukaan saamassa 21 prosentin kannatuksen. 

AfD:n kannatusta ovat omalta osaltaan nostattaneet monenlaiset terroriteot, joissa välineinä on käytetty niin autoja kuin puukkojakin. Viimeisin puukotus tapahtui eilen illalla Berliinissä. 

Itseäni kiinnostaa eniten se, kuinka hyvin mielipidekyselyt ovat onnistuneet mittaamaan lehdistön inhokin eli AfD:n kannatuksen. Onko se ennakoidut 21 prosenttia vai kenties selvästi enemmän (tai vähemmän)? 

Varsinainen kysymys on kuitenkin - tietenkin - se, että pääseekö AfD hallitukseen vai jätetäänkö se oppositioon. Ja jos se syrjäytetään, niin mitä tapahtuu saksalaiselle maahanmuuttopolitiikalle ja sitä kautta koko Euroopan väestön tulevaisuudelle. 

Vaihtoehdot ovat Saksan kehitysmaalaistumisen jatkuminen tai pitkä tie kohti saksalaisen Saksan palauttamista. Eikä asia kiinnostaisi niin paljon, ellei äänestäjien valinta näkyisi monella tavalla myös Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kolme tärkeintä tehtävää

Afghan's Rampage in Germany Signals the End of the Value-Liberal Era in the EU
Does Germany’s Ban on Arabic-Language Posters Signal a CDU/CSU-AfD Coalition?

Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Petteri Orpon (kok) hallitus sai vuoden 2025 talousarvioesityksensä valmiiksi. Siinä oli ehkä mielenkiintoisinta se, että itse budjettiriihi kesti suunnitellun kahden päivän sijasta vain yhden vuorokauden.

Tämä kertoo nähdäkseni kahdesta asiasta. Niistä ensimmäinen on ilman muuta se, että budjetin valmistelutyö oli valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johdolla tehty poikkeuksellisen huolellisesti. Ja toinen se, että kaikesta medioissa näkyneestä pintakuohusta huolimatta maamme valtioneuvosto on poikkeuksellisen toimintakykyinen.  

Toivoa sopii, että budjetista seuraa niitä asioita, joita hallitus siltä toivoo. Eli "vahvistaa talouden kasvuedellytyksiä". Ja "yksityisen sektorin vetämä talouskasvu turvaa myös julkisen talouden rahoituspohjan". Sekä "julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi päätetyt nopeavaikutteiset velkaantumista hillitsevät toimet etenevät".

* * *

Yle puolestaan julkaisi uuden puoluekannatusmittauksensa. Sen mukaan Antti Lindtmanin johtama SDP on noussut Suomen suosituimmaksi puolueeksi syömällä laitavasemmiston kannatusta: sekä Vihreät että Vasemmistoliitto supistuivat selvästi edellisestä puoluekannatusmittauksesta. Tämä on luonnollisesti erinomainen muutos, vaikka taitaakin perustua paljolti demareiden näkyvimpien edustajien hallituksenvastaiselle räksyttämiselle. 

Samaan aikaan päähallituspuolueiden eli Kokoomuksen ja Perussuomalaisten - mutta myös Kritillisdemokraattien - kannatus oli niin ikään kasvussa. Tämä osoittaa, että yhä suurempi suomalaisista on ymmärtänyt maan vaikean taloudellisen tilanteen ja hyväksyy siksi hallituksen julkiseen talouteen kohdistamat leikkaukset ja muut päätökset. Sekä ehkäpä myös sen, että kansa on huolissaan valtiontalouden edelleen järkyttävän suuresta alijäämästä.

Ylen kannatusmittauksen ehkäpä huvittavin muutos oli se, että Perussuomalaiset nousi jälleen suurimmaksi työntekijäpuolueeksi huolimatta SDP:n kannatuksen lähes kahden prosenttiyksikön noususta. Tämä jos joku alleviivaa sitä, että maata työnteollaan pystyssä pitävät ihmiset ymmärtävät päivä päivältä paremmin sen, ettei poliittinen vasemmisto suinkaan aja heidän kannaltaan järkeviä asioita, vaan jotain aivan muuta.  

Lopuksi kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomionne RKP:n kannatuksen matamiseen vain 3,6 prosenttiyksikössä. Tämä tosiasia lienee taustalla niissä ulostuloissa, joita puolueen piiristä on nähty julkisuudessa. Budjetin nopea valmistuminen on kuitenkin merkki siitä, että puolueen johto on reaalipolitiikassaan vastuullinen ja huolehtii omasta hallitusvastuustaan asianmukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin
Ylen toimitus näytti keskisormea
Gallupdemokratian vastainen päätös

Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt

Kirjoitin eilen kyselytutkimuksesta, jonka mukaan massamaahanmuutto on noussut eurooppalaisnuorison suurimmaksi huolenaiheeksi. Tänään saimme sitten lukea, että maahanmuutto on myös amerikkalaisten äänestäjien keskuudessa suurempi huolenaihe kuin esimerkiksi inflaatio tai talous. 

Siellä kaksi kolmesta äänestäjästä on tyytymättömiä presidentti Joe Bidenin rajapolitiikaan - mukaan lukien 40 prosenttia demokraateista. Ja siksi myös Biden haluaa valtuudet sulkea maan eteläraja väliaikaisesti turvapaikanhakijoilta samaan tapaan kuin edellinen presidentti Donald Trump pystyi tekemään. 

Suomessa kansainvälisen suojelun hakemusten määrä on viimeisten parin vuoden ajan ollut laskusuunnassa, mutta edelleen korkeampi kuin ennen Ukrainan sotaa. Ylivoimaisesti suurin hakijajoukko ovat olleet ukrainalaiset, mutta viimeisen kahdentoista kuukauden aikana heidän jälkeensä seuraavaksi eniten hakemuksia ovat jättäneet somalit, syyrialaiset, irakilaiset ja afgaanit - yhteensä 2525 hakemusta. 

Samana aikana näistä maista tulleille on myönnetty kaikkiaan 895 turvapaikkaa, vaikka hakemukset pääosin hyväksyttiin. Toisin sanoen näistä maista tulevien turvapaikkahakemusten määrä on jälleen kasvussa. Tämän osoittaa se, että 13-24 kuukautta sitten näistä maista tulleet jättivät hakemuksia "vain" 1486, mikä on yli 40 prosenttia vähemmän kuin viimeisten 12 kuukauden aikana.

Siten näyttää vahvasti siltä, ettei nykyaikainen - länsimaiseen yhteiskuntaan heikosti sopeutuvia ihmisiä liikuttava - sosiaaliturvaperusteinen kansainvaellus ole suinkaan päättymässä, vaan pikemminkin kiihtymässä. Ja siksi Petteri Orpon hallituksen ja eduskunnassa vaikuttavien puolueiden on syytä toimia nopeasti vähentääkseen heidän määräänsä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina

Maahanmuuttoidealismi karilla Suomessa ja Ruotsissa

Hallituksessa turvapaikanhakijoiden ns. oikeuksilla jonkinlaista profiloitumista hakenut RKP näyttäisi tuoreimman Ylen gallupin mukaan menettäneen kannatustaan. Tämä lienee yksi seuraus suomalaisen maahanmuuttokeskustelun muutoksesta aiempaa asiallisemmaksi kuluneen syksyn aikana. Ja ehkä myös Venäjän kehitysmaalaisia aseenaan käyttämästä hybridisodasta Suomea vastaan. 

Osansa toki saattaa olla myös ruotsalaisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun täydellisestä muutoksesta, johon liittyen Suomen Uutiset kertoi eilen sikäläisten sosiaalidemokraattien tunnustaneen olleensa väärässä jo useiden vuosikymmenien ajan. Jutun mukaan he kertoivat kuinka viime vuosina heille on ollut tärkeintä se, että puolue on tässä asiassa eri linjoilla kuin maahanmuuttokritiikkinsä avulla suureksi puolueeksi noussut Ruotsidemokraatit.

RKP:n historiallisen kehno galluptulos kertoo siten terveestä kehityksestä suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Ja antaa toivoa siitä, että maamme voisi vielä säilyä suhteellisen toimivana yhteiskuntana, jossa valtion väkivaltakoneisto kykenee säilyttämään järjestyksen eivätkä kaupungit ja kaupunginosat jakaudu lakeja noudattaviin kantaväestön asuttamiin alueisiin sekä omilla rikollisilla säännöillään eläviin maahanmuuttajaslummeihin.

Toisin sanoen juuri nyt näyttäisi siltä, että maahanmuuttoidealismi on lopultakin ajanut karille myös Suomessa ja Ruotsissa. Ja edessä olisi paluu reaalipolitiikkaan, jossa ratkaisut tehdään tosiasioiden eikä perusteettomien haaveiden perusteella.

* * *

Ylen gallupissa on nähtävä positiivisena kehityskulkuna sekin, että vihervasemmiston (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) yhteenlaskettu kannatus putosi jälleen alle 40 prosentin. Ja samalla hallituspuolueiden yhteenlaskettu suosio kääntyi RKP:n menetyksistä huolimatta nousuun. 

Tämä antaa hallitukselle vahvan mandaatin ohjelmansa toteuttamiselle. Näin siitä huolimatta, että oppositio näyttää käyttävän luovaa kykyään pannakseen kapuloita rattaisiin. 

Tästä luovuudesta saatiin ikävä esimerkki kun Krista Kiurun (sd) johtama sote-valiokunta ryhtyi jarruttamaan eduskunnan päätöksentekoa. Syyllisen viittaa on asetettu puheenjohtajan niskoille, mutta tämä on puolestaan syyttänyt hallitusta esitysten tuomisen hitaudesta. 

Kiurun mukaan ongelma ei johdu hänestä, vaan siitä, että hallitus on tuonut budjettilait eduskunnan käsittelyyn normaalia myöhemmin. Jos näin on, niin olisiko asiantilan perimmäisenä syynä kuitenkin se, että - kuten hyvin muistamme - hallituksen toimintaa pyrittiin kesän aikana rampauttamaan vihervasemmisto-opposition ja Helsingin sanomien yhteistyönä, mikä epäilemättä vei siltä kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa, sekä aiheutti tarpeetonta vaivaa ja viivästystä tärkeämpien asioiden hoitamisessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä järjesti perussuomalaisille näytön paikan
Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä

Orpon hallituksella on tuhannen taalan paikka

Uutissuomalaisen julkaiseman mielipidetiedustelun perusteella yrittäjien tyytyväisyys hallitusta ja sen ministereitä kohtaan on kasvanut kuluneen syksyn aikana. 

Sen mukaan 56 prosenttia heistä oli tyytyväisiä hallituspohjaan ja 54 prosenttia siihen tapaan, millä hallitus johtaa maata. 59 prosenttia ilmaisi tyytyväisyytensä itse hallituspohjaan. Elokuussa hallitusohjelma oli miellyttänyt 51 prosenttia ja hallituspohja 53 prosenttia yrittäjistä, mutta heistä vain 23 prosenttia piti hallituksen alkuvaihetta onnistuneena. 

Tämä on tärkeä havainto, sillä kyselyn kohderyhmän edustajat ovat ratkaisevia maan talouden kannalta. Tästä kertoo se, että vuosina 2001–2019 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 160 000 hengelle. Näistä työpaikoista noin 81 000 syntyi alle 50 hengen yrityksiin. 

Yritysten 445 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,5 %) syntyy pk-yrityksissä ja niiden osuus Suomen BKT:sta on runsaat 40 prosenttia. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että maan hallituksen toimet tukevat niiden toimintaa eli saavat niiden omistajien hyväksynnän. 

Samassa kyselyssä mitattiin myös yrittäjien tyytyväisyyttä pääministeriin ja valtionvarainministeriin. Petteri Orpon (kok) toimintaan ilmaisi tyytyväisyytensä 55 prosenttia yrittäjistä, mikä tarkoitti kymmenen prosenttiyksikön nousua elokuuhun. Riikka Purran toiminta sai puolestaan hyväksynnän 49 prosentilta vastanneista, mikä tarkoitti 15 prosenttiyksikön nousua suhteessa elokuiseen kyselyyn. 

Merkillepantavaa oli myös opposition saama tuomio maamme yrittäjäkentältä. Siihen oli tyytyväisiä ainoastaan 13 prosenttia vastanneista. 

Yrittäjien edusmiehen Mikael Pentikäisen mukaan tämä johtuu siitä, että oppositio kyllä räksyttää, mutta ei esitä minkäänlaisia ratkaisuja maan talouden ja työllisyyden kohentamiseksi. Huomio vaikuttaa valitettavan oikealta.

* * *

Edellä selostamani kyselyn tulokset ovat sikäli äärimmäisen mielenkiintoisia, että Suomessa on viime aikoina ajautunut konkurssiin tai ainakin talousvaikeuksiin useita merkittäviä yrityksiä, mutta siitä huolimatta yrittäjät ovat tyytyväisiä hallituspolitiikkaan. 

Tämä viittaa vahvasti siihen, että yritysten tämänhetkiset vaikeudet nähdään pikemminkin edellisen hallituskauden aikaansaannoksiksi kuin nykyisen hallituksen synniksi. Mikä vastaa myös omaa käsitystäni.

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata myös se, että työntekijäpuolella usko ammattiliittoihin on hiljalleen rapistunut. Sen merkkinä YTK Työttömyyskassa ohitti jäsenmäärällään suurimman ammattiliiton eli SAK:n, joka on viime aikoina järjestänyt erilaisia performansseja taistellakseen poliittisen lakko-oikeutensa puolesta.

SAK:n lisäksi myös STTK:n jäsenmäärä on ollut pudotuksessa ja vain Akava on onnistunut kasvamaan - tosin loivemmalla kulmakertoimella kuin kummankaan edellä mainitun alamäki. Tämän perusteella näyttääkin siltä, ettei ay-liikkeen toimintaa koeta työntekijöiden etujen ajamiseksi vaan joksikin muuksi. 

   

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Petteri Orpon hallituksella on juuri nyt tuhannen taalan paikka kehittää suomalaista yritys- ja työelämää oikeaan suuntaan. Siinä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että hallituksen saavutuksia mitataan raaoilla luvuilla, joista tärkeimpiä ovat yritysten liikevoitot, työllisyysaste ja julkisen sektorin tasapaino, joista kaikkien tulee kolmen ja puolen vuoden kuluttua olla kunnossa tai ainakin matkalla kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian vastainen korporaatio
Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä

Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta

Eilinen MTV3:n ohjelman "Asian ytimessä" ensimmäinen osio oli mukavaa katsottavaa. Siinä valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi hallituksen kuulumisista ja ylipäänsä maamme johtamiseen liittyvistä seikoista.

Ohjelman aikana vakuutuin siitä, että Suomella on tällä hetkellä yksi parhaista ellei kaikista paras valtionvarainministeri minun elinaikanani. Häntä kuullessa kävi selväksi, etteivät Purra tai Perussuomalaiset ole hallituksessa kahmimassa itselleen omia etuja vaan pelastaakseen Suomen siltä kohtalolta, jota kohti edellinen hallitus oli hartiavoimin ollut sitä työntämässä. 

Ihan aluksi Purra totesi Perussuomalaisten kannatuksen laskusta hallituskauden aikana, että "suoraan sanottuna ihmettelisin, jos kannatus ei mihinkään laskisi. Lasku on mielestäni maltillista siihen nähden, kun muistetaan, millainen hallituksen alkutaival oli ja toisekseen, että minkälaisella kärjellä varsin kunnianhimoisen hallitusohjelman linjauksista on pääasiassa kerrottu."

Puolueensa puheenjohtaja Purran näkemys sai kuin sattumalta vastauksen tänä aamuna kun Ylen julkaisema puoluekannatusmittaus vahvisti puolueen kannatuksen laskun tasaantuneen. Suomen kannalta on kuitenkin harmi, että samaan aikaan Kokoomuksen kannatus näytti lähteneen alamäkeen ja SDP:n reiluun nousuun.  

Valtionvarainministeri otti kantaa myös etenkin sosiaalisessa mediassa yleiseen näkemykseen, jonka mukaan Perussuomalaisten kannattajat olisivat lähinnä sosiaalituilla eläviä yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita. Näin ei ole, vaan Purran mukaan "Perussuomalaisten kannattajakunta koostuu hyvin monenlaisista ihmisistä, mutta yksi tietty ryhmä koostuu omillaan toimeentulevista työntekijöistä ja pienyrittäjistä, jotka nimenomaan haluavat, että työllä elää, työ kannattaa ja toisaalta, ettemme jaa miljardeja veronmaksajien rahaa toissijaisiin kohteisiin tai humpuukiin".

* * *

Yksi yhteiskuntamme vaarallisimmista humpuukiharrastuksista on ollut lepsu maahanmuuttopolitiikka. Sen seurauksena Suomessakin on nähty antisemitististä liikehdintää, jossa on huudeltu juutalaisvastaisia sloganeita, vaikka mukana on ollut jopa suomalainen kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas) ja kansalaisaktivistifyysikko Syksy Räsänen. 

Tässä suhteessa oli miellyttävää lukea uutinen, jonka mukaan maahanmuuttovirasto palkkaa 150 työntekijää, jotta lupien käsittely nopeutuu ja luvattomat lähtevät maasta. Ylijohtaja Ilkka Haahtelan mukaan "Suurin osa lisäresursseista ohjataan kansainväliseen suojeluun oikeutettujen, opiskelijoiden ja työntekijöiden lupaprosesseihin... Meidän pitää pystyä tukemaan ja edistämään henkilöiden maasta poistumista tilanteissa, joissa he eivät saa lupaa tai lupa ei ole enää voimassa".

Yllä mainitussa MTV3:n ohjelmassa Riikka Purra antoi ymmärtää, että myös hallitusohjelmaan on tulossa muutoksia. Niiden seurauksena korkeasti koulutettujen erikoisasiantuntijoiden työskentely maassamme helpottuu ja samalla humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa järkeistetään nykyisestä. Yksityiskohdista hän ei kuitenkaan kertonut. 

Tämän muutoksen perusteet on helppo löytää naapurimaastamme Ruotsista. Sieltä viimeisin huomaamani uutinen kertoi, että "Ruotsissa kielletään laukut suurissa tapahtumissa – syynä turvallisuustilanne". 

* * *

Suoraan sanoen minua ihmetyttää, miksi osa suomalaisesta poliittisesta kentästä - ja heidän äänestäjänsä - haluavat samaa Suomeen. Asia on vakava, sillä tämä ymmärtämättömyys saattaa hyvinkin johtaa siihen, että meille syntyy vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen jälleen hallitus, jossa nämä järjettömät poliittiset voimat ovat edustettuina.

Tästä syystä on tärkeää, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuu sekä maahanmuuttopolitiikan että talouspolitiikan osalta. Jälkimmäiseen valtiovallalla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta toiveikkuutta lisäävät tuoreet uutiset, joiden mukaan talouskasvu olisi jälleen lähdössä liikkeelle: asuntomarkkinoiden odotetaan vilkastuvan ensi vuonna ja metsäteollisuudenkin pohjakosketuksen arvellaan jääneen historiaan.

Mikäli nämä merkit viittaavat talouden virkistymiseen, on nykyisellä hallituksella mahdollisuus tehdä jopa sellainen ihme, että siihen osallistuneiden puolueiden kannatus nousee vastuusta huolimatta - tai juuri sen ansiosta. Tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, että se antaisi esimerkin myös tuleville vuosille ja vuosikymmenille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta

Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia

Lainsäädännön tarkoituksena on opastaa ihmisiä noudattamaan yhteisiä käyttäytymistapoja ja sitä kautta helpottaa heidän kanssakäymistään ja vähentää kaikenlaisia konflikteja. Yksi äärimmäisen merkittävä osa tätä kokonaisuutta on raamien luominen erilaisiin ilmiöihin liittyvälle kansalaiskeskustelulle, jonka jokin osapuoli saattaa kokea loukkaavaksi. 

Olaus Petri antoi noin puoli vuosituhatta sitten ohjeen, jonka mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Tämä on erinomainen periaate, joka on epäilemättä vaikuttanut pohjoismaisen oikeusjärjestelmän kehitykseen. 

Näin siitä huolimatta, ettei oikeus ja kohtuus tarkoita kaikille ihmisille samaa asiaa. Esimerkiksi kirjaimellisesti Koraania seuraavalle muslimille ja länsimaiselle ihmiselle tämä käsite on kovin erilainen kun puhutaan vaikkapa ihmisoikeuksista.

Asia liittyy tietenkin ihmisyhteisöjen kulttuuriin - eli niiden noudattamiin tietoihin, tapoihin ja uskomuksiin. Ja siksi oikeutta ja kohtuutta määritettäessä tulisi lähtökohtana olla kohdeväestön näkemykset erilaisista asioista. 

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista nähdä, että suomalaisilta oli kysytty vihapuheesta. Vastausten mukaan vain 26 prosenttia suomalaisista pitää lainmukaisena kannanottona sitä, että väittää kaikkien johonkin etniseen vähemmistöön kuuluvan olevan rikollisia. 58 prosenttia ihmisistä kuitenkin paheksuu tällaista puhetta. 

Selvä enemmistö eli 63 prosenttia suomalaisista kokee myös jonkin kansanryhmän nimittämisen roskaväeksi tai sukupuolivähemmistön leimaamisen synnintekijöiksi 58 prosenttia paheksuttavaksi. Myös näiden osalta vain joka viides kokee nämä väitteet rangaistaviksi rikoksiksi.

Suomalaisten enemmistön mielestä myös jonkin puolueen kannattajien kutsuminen rasisteiksi, maahanmuuttajakriittisten leimaaminen natseiksi tai fasisteiksi, humalassa tappamisen väittämisen suomalaisten kansalliseksi erityispiirteeksi, valkoihoisen väittämisen lahjattomammaksi kuin tummaihoisen tai suomalaisen kutsumisen afrikkalaista älykkäämmäksi eivät ole suomalaisten enemmistön mielestä rikollisia tekoja, vaikka ovatkin paheksuttavia.

Mikäli haluamme siis noudattaa Olaus Petrin tuomarinohjetta, on meidän hyväksyttävä laaja sananvapaus, jossa ihmisryhmiä voi nimitellä erilaisilla heitä paremmin tai huonommin kuvaavilla tavoilla, vaikka nämä luonnehdinnat olisivatkin enemmistön mielestä paheksuttavia. 

Tämä tilanne on hyvä ja antaa kestävän pohjan sellaiselle politiikalle ja lainsäädännölle, joka turvaa sananvapauden suomalaisessa yhteiskunnassa ja sallii kansalaiskeskustelun mitä moninaisimmista asioista. Ja samalla mahdollistaa yhteiskuntaan aika ajoin kehittyvien mätäpaiseiden ilmiantamisen, analysoinnin ja poistamisen ennen kuin ne eskaloituvat hallitsemattomiksi ongelmiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä
Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena

Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?

Uutissuomalainen oli teettänyt gallupin, jonka mukaan puolet suomalaisista vastustaa hallituksen suunnitelmia rajoittaa lakko-oikeutta. Gallupista on medioissa paljon lyhyitä uutisia (esimerkiksi MTV3, Verkkouutiset), mutta kokonaisuuden voi lukea ainoastaan lehdistä, jotka julkaisevat Uutissuomalaisen uutisia. 

Gallupin mukaan 35 prosenttia suomalaisista hyväksyy hallituksen suunnitelmat ja 50 prosenttia vastustaa niitä. 15 prosentilla ei ole mielipidettä. Mielenkiintoista on se, että miehistä lakko-oikeutta olisi rajoittamassa 46 prosenttia, mutta naisista vain 26 prosenttia. Syytä tälle ei selvitetty, mutta jutussa haastateltu asiantuntija arveli tämän johtuvan naisten sijoittumisesta miehiä enemmän vasemmalle poliittisilta mielipiteiltään.

Vastaukset annettiin kysymykseen "Hyväksytkö hallituksen kaavailemat rajoitukset lakko-oikeuteen? Hallitus aikoo heikentää lakko-oikeutta. Poliittiset lakot saisivat kestää enintään vuorokauden, ja tukilakkojen pitäisi olla kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja ne saisivat vaikuttaa ainoastaan työriidan osapuoliin". 

Se, että puolet kansasta ja ylivoimainen enemmistö naisista ilmaisee vastustavansa pitkien poliittisten lakkojen ja kohtuuttomasti sivullisia häiritsevien tukilakkojen rajoittamista on minulle käsittämätöntä. Tämä ajatus oli kuitenkin selkeästi kirjattu kysymykseen, joten on syytä olettaa, ettei vastausten - ainakin itselleni - yllättävä jakautuminen johdu siitä, etteivätkö vastaajat olisi ymmärtäneet kysymystä.

Ilmeisesti suomalaisille ja erityisesti naisille sopii hyvin se, että esimerkiksi suomalaisten teollisuustuotteiden vienti ja julkinen liikenne seisovat milloin mistäkin syystä ja vaikka viikkokausia - siitä huolimatta, että lakkoilevat henkilöt olisivat edunvalvojiensa kautta sopineet työrauhasta. Outoa. 

* * *

Tänä aamuna saimme lukea toisestakin mielipidekyselystä. Sen mukaan suomalaiset eivät luota sen enempää hallitukseen kuin oppositioonkaan.

Tässä kyselyssä vastaajat jakaantuivat selkeimmin sen mukaan, kannattavatko he hallitus- vai oppositiopuolueita. Hallituspuolueiden kannattajista 61 prosenttia piti hallituksen toimintakykyä hyvänä, kun taas 76 prosenttia oppositiopuolueiden kannattajista epäili sitä. Vastaavasti 58 prosenttia oppositiopuolueiden kannattajista uskoi oppositiolla olevan kykyä hallita Suomea. 

Itse kiinnitin huomiotani myös siihen, että myös tässä kyselyssä naisten ja miesten näkemykset poikkeavat selvästi toisistaan. Naisista vain 22 prosenttia uskoi hallituksen kykyyn hoitaa maan asioita, mutta miehistä tällä kannalla oli 36 prosenttia. 

Sen sijaan kauniimman sukupuolen edustajat olivat järkeilleet miehiä useammin, että oppositiopuolueilla olisi mainio kyky johtaa maata: tätä mieltä heistä oli 35 prosenttia kun taas miehistä näin arveli vain 28 prosenttia. Erityisen mielenkiintoista oli se, että naisista vain 28 prosenttia epäili opposition kykyä, vaikka miehistä vihervasemmiston osaamista epäili peräti 48 prosenttia.

* * *

Näiden kahden mielipidekyselyn perusteella suomalaiset miehet ja naiset poikkeavat varsin oleellisesti poliittisilta näkemyksiltään. Käytännössä pelkästään miesten vallitsema yhteiskunta perustuisi nykyistä vahvemmin markkinatalouteen ja sopimusten kunnioittamiseen. Naisten johtama yhteiskunta sen sijaan olisi enemmän suunnitelmatalouteen nojaava sekä jossain määrin anarkistinen. 

Tässä suhteessa on mielenkiintoista, että Tampereen yliopistolla jokin aika sitten tehdyssä tutkimuksessa naisopiskelijat kokivat kansalaispätevyytensä miesopiskelijoita heikommaksi. Eli heidän luottamuksensa omiin kykyihinsä ymmärtää poliittista päätöksentekoa ja osallistua poliittiseen toimintaan oli miesvastaajia matalampi.

On kuitenkin epäselvää päteekö opiskelijoilla tehty tutkimus koko väestöön. Eikä siten voi myöskään tietää, selittyvätkö edelle lyhyesti referoimieni kahden mielipidekyselyn tulokset siinä ilmenneellä syyllä. 

Se on kuitenkin varmaa, että molemmilla sukupuolilla on Suomessa yleinen ja yhtäläinen poliittinen osallistumisoikeus. Ja siksi olisi tärkeää, että sekä miehet että naiset omaisivat yhtä hyvän - mielellään korkean - kyvyn ymmärtää poliittista päätöksentekoa ja sen perusteita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Mustat naiset ratkaisevat

Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidekyselyn presidenttiehdokkaiden suosiosta. Sen mukaan Pekka Haavisto (vihr) saisi 27,4, Mika Aaltola 15,6, Olli Rehn 11,1 ja Jussi Halla-aho 8,8 prosenttia äänistä, mikäli vaalin ensimmäinen kierros järjestettäisiin nyt. 

Kaikista muista sosialistisiksi luettavat ehdokkaat saisivat yhteensä 6,5 ja poliittisesti keskustaan tai siitä oikealle luettavat 10,7 prosenttia äänistä. Lisäksi yhteensä 19,2 prosenttia ihmisistä ei joko tiennyt ketä haluaisi äänestää, tai heidän ehdokkaansa ei ollut kukaan edellä mainituista - kutsuttakoon tätä joukkoa tässä epätietoisiksi. 

Näillä luvuilla presidentinvaalin toiselle kierrokselle menisivät Pekka Haavisto ja Mika Aaltola. Jos poliittinen vasemmisto menisi kokonaisuudessaan Haaviston taakse, tämä saisi 33,8 prosentin kannatuksen. Sen lisäksi hän tarvitsisi lähes kaikkien epätietoisten äänet tullakseen valituksi. 

Siten juuri nyt näyttää lähes varmalta, että Sauli Niinistön seuraaja olisi Mika Aaltola, mikäli hänen omien kannattajiensa lisäksi myös poliittisen keskustan ja oikeiston ehdokkaita kannattaneet äänestäjät asettuisivat hänen taakseen: näiden kaikkien yhteenlaskettu osuushan on gallupiin vastanneista 46,2 prosenttia. Siten hän tarvitsisi valituksi tullakseen vain 3,8 prosenttiyksikköä epätietoisten äänistä.

Edelle kirjoittamastani huolimatta epäilen, ettei Aaltolan presidenttitie ole lainkaan selvä. Ensinnäkin hän on poliittisesti kokematon, joten jonkinlaisten suosiota syövien sammakoiden pääseminen hänen suustaan on vähintäänkin varsin todennäköistä. 

Toiseksi hänen sisarensa edustaa varsin radikaalia vihreyttä ja Aaltola tuli eduskuntavaaleissa asettuneeksi täysin kritiikittä hänen taakseen. Tämä saattaa hyvinkin karkottaa erityisesti Halla-ahon, mutta myös kokoomuslaisten ehdokkaiden kannattajia. Eikä tämä mahdollisuus ole varmasti jäänyt huomaamatta tunnetusti punavihreän valtamediamme edustajilta.

Siitä syystä epäilen, että mikäli ehdokkaiden suosio säilyy nykyisellään, tulee lehdistö ensimmäisen kierroksen aikana toimimaan voimakkaasti Mika Aaltolan puolesta - olettaen, ettei gallupkärki tarvitse tukea - mutta siirtyy toisella kierroksella taktikoimaan saadakseen poliittisen oikeiston passivoiduksi. Hyvä keino siihen on esimerkiksi näennäisesti positiivisten "human interest"-juttujen kirjoittaminen sisarusten läheisestä suhteesta yhdistettynä eläinfilosofina leipänsä tienaavan Elisa Aaltolan outojen näkemysten esittelyyn. 

Samalla lehdistömme tulee luonnollisesti jättämään ruotimatta Pekka Haaviston jopa rikollisella toiminnalla ajaman islamistien maahantuonnin tai hänen mahdolliset natsisympatiansa. Ja jättää mahdollisesti myös hänen seksuaalisen suuntautumisensa vähemmälle huomiolle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei ole mitään takeita siitä, että kolmannesvuotta ennen vaaleja julkaistu gallup toteutuisi. Vaikka toisaalta esimerkiksi vuoden 2006 presidentinvaalissa Sauli Niinistö oli ylivoimaisessa gallupsuosiossa jo syyskuussa 2005. Jääkäämme siis odottamaan käykö nyt samoin ja Pekka Haavistosta tulee Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidentti, ja Nexar Antonio Floresista maan ensimmäinen nai... ei kun puoliso.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut
Poliisin epäily pudotti Haaviston pois presidenttipelistä

Ylen gallup: hallituksella on edelleen suomalaisten vankka tuki

Kirjoitin Helsingin sanomien viimeisimmän gallupin julkaisemisen jälkeen, että "kansa tukee edelleen selkein numeroin nykyistä hallitusta ja haluaa sen jatkavan työtään maan pelastamiseksi edellisen punaviherhallituksen aiheuttamilta talouskriisiltä ja sisäisen turvallisuuden heikkenemiseltä".

Tänään saimme luettavaksemme Yleisradion teettämän puolueiden kannatuskyselyn tulokset, jotka osoittivat lehdistön Perussuomalaisia ja hallituksen yhtenäisyyttä vastaan toteuttaman ajojahdin tuottaneen tulosta. Gallupin mukaan oli nimittäin käynyt siten, että SDP oli noussut maan suosituimmaksi puolueeksi 22,8 prosentin kannatuksella. 

Demareita seurasivat päähallituspuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset 19,8 ja 19,2 prosentin kannatuksella. Ylen jutun mukaan näiden puolueiden kannattajien joukosta olisi livennyt erityisesti naisia ja nuoria. Muiden puolueiden osalta kannatusmuutokset olivat pieniä. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin syytä huomata, että hallituspuolueilla oli kyselyn aikana vain 48,3 prosentin kannatus. Toisaalta poliittista vihervasemmistoa tuki vieläkin harvempi eli 39,3 prosenttia äänestäjistä. 

Siten kansa ei kaipaa Sanna Marinin (sd) kabinetin aikaista holtitonta menoa, mutta ei myöskään kannata selkeästi hallitusta. Sen sijaan markkinatalousmyönteisen talouspolitiikan kannatus oli vahvaa, sillä kaikkien ei-vasemmistolaistenpuolueiden yhteinen kannatus oli edelleen 59 prosenttia.

On kuitenkin mielenkiintoista, että lehdistön ajojahdin kohteena olleiden Perussuomalaisten sijaan kannatustaan oli menettänyt eniten pääministeripuolue Kokoomus. Itse asiassa sen kannatustappio ylitti jopa gallupin virhemarginaalin eli sitä ei ole lähtökohtaisesti syytä pitää tilastoharhana. 

Tosin tässä suhteessa nyt nähtäväksemme saanee kyselyn ero Helsingin sanomien gallupiin oli erikoinen, sillä sen mukaan Kokoomuksen kannatus oli pikemminkin noussut kuin laskenut. Siten näihin pääministeripuolueen mittaustuloksiin lienee selvistä numeroista huolimatta syytä suhtautua pienellä varauksella. 

Opposition osalta merkittävin havainto lienee se, että Sanna Marinin vaaleissa SDP:n äänestäjiksi houkuttelemat Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjät olivat suurelta osin pitäytyneet sen kannattajina. Ensin mainitun kannatus nousi vain 1,0 ja jälkimmäisen puolueen kannatus 1,4 prosenttiyksikön verran kevään vaalituloksesta.  

Tämä tuskin lupaa hyvää vihervasemmistolaiselle oppositiopolitiikalle, koska sekä Li Anderssonin (vas) että Sofia Virran (vihr) on tässä tilanteessa pakko pyrkiä profiloitumaan suhteessa pääoppositiopuolueeseen. Sen sijaan lehdistön intoa jatkaa hallitukseen kohdistuvaa ajojahtia tämäkään galluptulos tuskin vähentää.

Pientä toivoa sen kirjoittelun vähenemisestä antaa kuitenkin sosiaalisessa mediassa näkyvä ihmisten into lopettaa ajojahdin kärkenä toimineen Helsingin sanomien tilauksiaan. Ehkäpä lopulta käykin niin, että markkinatalouden mekanismit johtavat tässäkin asiassa järkevään ratkaisuun eli hallituksen arviointiin sen harjoittaman politiikan - eikä entisten kirjoitusten - perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän
Hallituksella on kansan vahva tuki
Vaalitulos ja sen seuraukset

Hallituksella on kansan vahva tuki

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiotani punavihreän opposition ja valtalehdistön hyökkäyksiin Petteri Orpon hallitusta ja erityisesti sen perussuomalaisia ministereitä vastaan. Ja nytkin voisin kirjoittaa siitä, kuinka Farim Diarra (vihr) halusi välttämättä väärinymmärtää Riikka Purran muutaman vuoden takaisen kirjoituksen joidenkin musliminaisten pakottamisesta pukeutumaan mustaan burkhaan. 

Jätän kuitenkin Diarran kirjoituksen arvioimatta, sillä tänä aamuna saimme ensimmäisen viitteen siitä, kuinka vasemmiston ja valtalehdistön kampanja on vaikuttanut ihmisten näkemyksiin hallituksesta ja erityisesti perussuomalaisista. Helsingin sanomat nimittäin julkaisi puoluekannatuskyselyn tämän päivän numerossaan. 

Sen mukaan Kokoomuksen kannatus on noussut 0,7 prosenttiyksikköä ja Perussuomalaisten vastaavasti laskenut 1,1 prosenttiyksikköä. Oppositiopuolueiden kannatus oli noussut yhteensä 0,2 prosenttiyksikköä sisältäen 0,4 prosentin kannatuksen siirtymisen Keskustalta vasemmistopuolueille. 

Koska kyselyn virhemarginaali oli 2,0 prosenttiyksikköä, ei mikään näistä muutoksista välttämättä vastaa todellisuutta ennen kuin ne mahdollisesti saavat vahvistusta seuraavasta puoluekannatuskyselystä. Jos numeroita kuitenkin halutaan tulkita, voidaan spekuloida lievästä äänestäjien siirtymästä perussuomalaisista muihin hallituspuolueisiin sekä Keskustan näivettymisen jatkumisesta - eli maaseudun väestön vaaleissa nähdyn siirtymisen Keskustasta Perussuomalaisten kannattajiksi vakiintuminen.  

Gallup tehtiin ajalla 19.6.–15.7. eli vasemmiston ja lehdistön lokakampanja ei ollut vielä päässyt vauhtiin sen alkaessa, mutta Vilhelm Junnilaan (ps) kohdistuva hyökkäys alkoi jo ennen kyselykauden puoliväliä. Mari Rantaseen (ps) tähdännyt lyhyehkö sanailu sisältyi kokonaisuudessaan tähän jaksoon ja lisäksi siihen osui ainakin Riikka Purran ajojahdin alkuosa. 

Siten tässä kyselyssä näkyi varsin selvästi suomalaisten suhtautuminen esille nostettuihin väitteisiin. Ja koska puoluekannatusten muutokset ovat varsin tavanomaisia gallupeille voidaan päätellä, että kansa tukee edelleen selkein numeroin nykyistä hallitusta ja haluaa sen jatkavan työtään maan pelastamiseksi edellisen punaviherhallituksen aiheuttamilta talouskriisiltä ja sisäisen turvallisuuden heikkenemiseltä. 

Siksi myös opposition tai ainakin lehdistön olisi syytä lopettaa vanhojen kaivelu sekä keskittyä raportoimaan hallituksen ja opposition nykyisistä edesottamuksista. Ja toivoa, että hallitusohjelman toteuttaminen pääsisi vauhtiin ja johtaisi Suomen talouden uuteen nousuun sekä sisäisen turvallisuuden kohentumiseen. Se olisi koko kansan etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa
Vaalitulos ja sen seuraukset
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?

Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa

Elinkeinoelämän valtuuskunta on teettänyt mielipidekyselyn, jonka mukaan suomalaisista noin puolet pitää maamme verotusta liian kireänä. Sen mukaan erityisesti nyt tekeillä olevan hallituksen pääpuolueiden kannattajat ovat tätä mieltä. 

Niinpä peräti yli 80 prosenttia Perussuomalaisten kannattajista pitää Suomen verotusta liian ankarana ja kokoomuslaisiakin suosivista yli 70 prosenttia. Toisin sanoen näiden puolueiden kannattajista selvä enemmistö haluaisi itse päättää nykyistä enemmän siitä, mihin heidän työnsä tuloksena syntyvä varallisuus käytetään. 

Sen sijaan Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajista puolet ja Kristillisdemokraattien äänestäjistä vain neljä kymmenestä päättäisi itse nykyistä enemmän omista rahoistaan. Tosin kummankaan puolueen kannattajien enemmistö ei kuitenkaan kaipaa poliitikoille ja hallintobyrokraateille nykyistä suurempaakaan valtaa päättää heidän työnsä tulosten käytöstä.

Kuten arvoisa lukijani tietää, on perinteisen oikeisto/vasemmisto-akselin merkittävin indikaattori juuri suhtautuminen verotukseen. Siksi ei ole yllättävää, että yli puolet SDP:n kannattajista ja noin 70 prosenttia Vasemmistoliiton äänestäjistä pitää nykyistä työn tulosten sosialisointitasoa vähintäänkin sopivana.

Sen sijaan on jossain määrin mielenkiintoista, että näidenkin puolueiden kannattajien tulojen sosialisointihimoa suurempi halu päästää julkisen vallan ahnas käsi ihmisten lompakolle löytyi Vihreiden äänestäjistä. Heistä peräti kolme neljästä on vähintäänkin tyytyväinen verotuksen tasoon ja vain 13 prosenttia haluaisi itse päättää tulojensa käytöstä nykyistä enemmän. Toisin sanoen aikanaan suurelta osin liberaalien raunioille syntyneestä puolueesta on syntynyt maamme kiivain sosialisointiliike. 

Muista puolueista Liike Nytin kannattajista vajaa 60 prosenttia haluaisi nykyistä alhaisempaa verotusta ja Keskustankin äänestäjistä lähes puolet. Kaiken kaikkiaan suomalaista 49 prosenttia pitää nykyistä tulojen sosialisointitasoa liian rankkana ja 32 prosenttia liian vähäisenä - lopuilla ei ole asiasta näkemystä. 

Tätä tulosta on mielenkiintoista verrata viime tammikuiseen kyselyyn, jonka mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta tasapainottaisi valtion velkavetoista taloutta leikkaamalla veronkorotusten sijaan julkisia menoja. Toisin sanoen lisää veroruoskaa haluavien kansalaisten määrä näyttäisi kasvaneen peräti viidellätoista prosenttiyksiköllä vain neljässä kuukaudessa. Syitä tälle muutokselle voimme vain arvailla. 

Lopuksi haluan välittää arvoisalle lukijalleni - tai oikeastaan kaikille suomalaisille - Suomen Ekonomien pääekonomistin toteamuksen, jonka mukaan "tuloverotusta on naapurimaassamme kevennetty viime vuosikymmeninä määrätietoisesti ja hyvin tuloksin. Tänä päivänä Ruotsissa palkansaajan tuloveroprosentti on keski- ja hyvätuloisilla merkittävästi Suomea alhaisempi ja toisaalta työllisyysaste on siellä korkeampi. Suomenkin tulisi verottaa jatkossa vähemmän sitä mitä haluamme lisää, eli työtä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirjoitus uppoavasta Suomesta
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä

Helsingin sanomissa oli tänä aamuna kaksi mielenkiintoista ja toisiinsa liittyvää artikkelia. Lehti nimittäin kertoi, että valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan maamme julkisen talouden velanotto kasvaa pian yli 15 miljardiin euroon vuodessa. Tällöin velkasuhde kasvaisi muutamassa vuodessa peräti 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta. 

Lukemaa on syytä verrata 1990-luvun lama-ajan velkasuhteeseen - noin 65 prosenttiin - jolloin silloisen pääministerin mukaan oltiin lähellä tilannetta, jossa ulkomaiset rahahanat olisivat sulkeutuneet. Siten Suomen julkisen talouden tila näyttäisi juuri nyt olevan melkoisen kehnossa kunnossa.

Sittemmin on tietenkin tapahtunut paljon muutoksia - eikä vähiten EKP:n päätettyä pelastaa eteläisen EU:n valtiota ostamalla itselleen niiden arvottomia velkakirjoja eli suomeksi sanottuna painamalla talouteen lisää euroja. Tämän tien lopputulos on kuitenkin edelleen epäselvä ja sillä lienee oma osuutensa nyt liikkeelle ryöpsähtäneeseen globaaliin inflaatioon.

Se toinen mielenkiintoinen uutinen liittyi kysymykseen siitä, pitäisikö kulttuurialan rahoitusta lisätä. Siinä HS:n lukija sai vastata kolmeen kysymykseen. Yhdessä tiedusteltiin pitäisikö taiteen ja kulttuurin osuus budjetista nostaa prosenttiin, toisessa pitäisikö ihmisten maksaa enemmän omasta kulttuurinkulutuksestaan ja kolmannessa tiedusteltiin pitäisikö Ylen rahoitusta leikata. 

Hämmästykseni oli melko suuri, kun huomasin kaikkien muiden puolueiden paitsi Perussuomalaisten ja Liike Nytin joko sulkevan kulttuurialan ja Ylen pois julkisten menojen leikkauksista tai jopa vaativan niihin käytettävien varojen kasvattamista. Tämä siis tilanteessa, jossa joudumme valtiovarainministeriön mukaan elämään rankasti velaksi seuraavalla hallituskaudella. 

Itselleni jäi kuitenkin tänä aamuna epäselväksi, että onko puolueidemme enemmistön - Vasemmistoliitosta Kokoomukseen - poliittinen näkemys se, että supistetaan enemmän julkisen sektorin muita menoja - siis esimerkiksi puolustusta, sosiaali- ja terveyssektoria tai koulutusta - vai tahdotaanko olla kuin hullu mies Huittisista, joka tuhlasi enemmän kuin tienasi. Vai onko niin, että ne päästelevät luikuria ja leikkaavat kulttuurista sittenkin valtaan mahdollisesti päästyään.

Täältä näppäimistön takaa on joka tapauksessa mahdotonta pitää mitään näistä vaihtoehdoista vastuullisena politiikkana. Ja toivon siksi, että mahdollisimman moni äänestäjä ymmärtäisi edelle kirjoittamani yhteyden talouden ja puolueiden kulttuuripuheiden välillä sekä niiden vakavuuden suhteessa Suomen tulevaisuuteen. 

Positiivista asiassa on se, että peräti 56 prosenttia suomalaisista näkee julkisten kulttuurimenojen supistamisen hyvänä säästökohteena nykyisessä rahapulassa. Sen edelle menevät 21 asiakokonaisuuden listalla ainoastaan maksut EU:lle ja kansainvälinen yhteistyö. 

On siis syytä toivoa, että kansa toimisi äänestyskopissa siten kuin se ajattelee. Ja valitsisi vallanpitäjikseen vastuulliset poliitikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Marinin hallituksen hinta
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan 65 prosenttia suomalaisista suhtautuu Euroopan unionin jäsenyyteen suopeasti. Mutta samalla 64 prosenttia suomalaisista uskoo, että maamme pitää vastustaa EU:n pyrkimyksiä säännellä ja rajoittaa Suomen metsien käyttöä. 

Näkemysten ristiriidassa on kyse siitä, ettei maassamme luoteta Unionin metsäosaamiseen. Tähän lienevät vaikuttaneet nykyisen komission ajamat Unionin ympäristöpolitiikan muutokset, joiden seurauksena talousmetsistämme huomattava osa olisi siirrettävä suojelun tai vajaakäytön piiriin. Ja sen seurauksena supistettava maallemme taloudellista hyvinvointia tuottavaa metsäteollisuutta.

Kyselystä kertovassa uutisessa mainittiin ihmisten näkemyksiä myös puoluekannan mukaan. EU:n metsien käytön sääntely- ja rajoituspyrkimyksiä vastusti Perussuomalaisten kannattajista peräti 92 prosenttia ja Keskustankin äänestäjistä näin teki 91 prosenttia. 

Samoin ajatteli enemmän kuin kolme neljästä Kristillisdemokraatteihin ja Kokoomukseen kallellaan olevista. Eikä Liike Nytin ja SDP:n äänestäjistäkään kuin noin 40 prosenttia kannattanut EU:n metsäpolitiikan pyrkimyksiä. 

Poikkeuksen muodostivat Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjät, joista EU:n pyrkimyksiä kannatti selvästi yli 80 prosenttia. Näkemysero muiden puolueiden kannattajiin on siten erittäin suuri - vaikkakaan ei millään tavalla yllättävä. 

Näin siksi, että suomalaisen vihervasemmiston piirissä - sekä puolueiden sisällä että sen kannattajien parissa - on muutenkin esiintynyt ymmärtämättömyyttä metsien talouskäytön ja maamme hyvinvoinnin välisestä kiinteästä yhteydestä. Kevään vaaleissa puoluevalintaansa harkitsevien onkin hyvä muistaa tämä fakta yhtenä tärkeänä äänestyspäätökseen vaikuttavana seikkana. Asia kannattaa huomioida sekä puolueen että ehdokkaan valinnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
EU:n ilmastopaketti kaatui
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia

Maahanmuuttopoliittinen ohje

Iltalehti julkaisi pari päivää sitten kyselytutkimuksen, jonka huomasin vasta tänään lehden pääkirjoituksen viitattua siihen. Kyselyssä oli selvitetty suomalaisten näkemyksiä humanitaarisesta maahanmuutosta. Eli annettiin kansan neuvo kevään vaalien jälkeen käytäviin hallitusneuvotteluihin.

Kyselyn mukaan sosiaaliturvan pitäisi olla syntyperäisille Suomen kansalaisille laajempi kuin turvapaikanhakijoina oleskeluluvan saaneille. Tätä mieltä oli vastaajien selkeä enemmistö: peräti 58 prosenttia suomalaisista kannatti sitä. 

Sen sijaan kansa ei halua lopettaa humanitaarista maahanmuuttoa kokonaan, sillä vain 27 prosenttia vastanneista kannatti tätä vaihtoehtoa. Tämä on helppo ymmärtää etenkin nyt kun maahamme on virrannut hädässä olevia ukrainalaisia - lähinnä naisia ja lapsia - joiden saapumisesta ei ole seurannut samanlaisia ongelmia kuin vuoden 2015 pakolaisaallon mukana tulleista. 

Edelle kirjaamani selitys on yhteensopiva sen kanssa, että peräti 70 prosenttia suomalaisista haluaa Suomen valtion valitsevan itse, mistä maista tulevat ihmiset saavat täältä turvapaikan. Toisin sanoen spontaaniin turvapaikanhakuun suhtauduttaan kielteisesti. 

Mielipidetiedustelun neljäs kysymys sitten varmistikin sen, ettei niin sanottu kohtaamisteoria pidä paikkaansa. Sen mukaanhan vuoden 2015 maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ratkeaisivat, kunhan suomalaiset vain olisivat tarpeeksi tekemisissä tulijoiden kanssa. 

Nyt noista ajoista on jo yli seitsemän vuotta, mutta kyselyn vastaajat karsastivat erityisesti somalien, irakilaisten, afgaanien ja syyrialaisten maahanmuuttoa. Eivätkä pelkästään karsastaneet, vaan suhtautuivat näihin vieläkin negatiivisemmin kuin Suomen Kuvalehden teettämissä kyselytutkimuksissa vuonna 2015 ja vuodenvaihteessa 2019–2020. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla kansan tahto näkyy kevään hallitusneuvotteluissa. Rakennetaanko meille kansan tahtomat järkevät linjaukset tulevalle maahanmuutolle, vai pitääkö erityisesti Ylen ja Helsingin sanomien tukeman vihervasemmiston pihtiote edelleen maahanmuuttopolitiikasta? 

Tässä asiassa keskeinen toimija on Kokoomus, joka tulee käytännössä valitsemaan joko pääministeri- tai toiseksi suurimpana puolueena ryhtyykö se johtamaan maata Perussuomalaisten vai SDP:n kanssa. Tosin demareidenkin kannattajista 58 prosenttia haluaa Suomen valitsevan itse maahanmuuttajiensa kotimaan, joten nykyisen kaltainen holtiton turvapaikkapolitiikka ei nauti edes kaikkien vasemmistopuolueiden kannattajien enemmistön luottamusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen luonnollinen kehitys noudattaa Ruotsin tietä
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma
Sanna Marinin virhe

Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Maaseudun tulevaisuus on teettänyt mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat peräti mielenkiintoiset. Sen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta tasapainottaisi valtion velkavetoista taloutta leikkaamalla veronkorotusten sijaan julkisia menoja.  

MT:n haastateltavilleen esittämän kyselyn tarkka sanamuoto oli "mikä on ensisijainen keino valtiontalouden tasapainottamiseksi? Verojen korottaminen vai menojen leikkaaminen?" 

Merkittävää oli, että vain noin 18 prosenttia vastanneista korottaisi veroja menoista tinkimisen sijaan. Sen sijaan vajaan 64 prosentin mielestä valtion pitäisi leikata budjettiaan. Neuvottomia oli hiukan alle 18 prosenttia.

Muuta maata punavihreämmällä pääkaupunkiseudulla veronnoston kannattajia oli kuitenkin muuta maata enemmän, mutta sielläkin vain 27 prosenttia. Sen sijaan varsin yllättävästi yksinhuoltajista lähes 83 prosenttia tasapainottaisi valtiontaloutta menoleikkauksin. 

Vähemmän yllättävää taas oli se, että Vasemmistoliiton kannattajista noin 65 prosenttia halusi antaa kansalaisille lisää veroruoskaa. Sen sijaan Sosialidemokraateista ja Vihreistä sitä kaipasi "vain" noin 35 prosenttia, mikä herättää kysymyksen siitä, miksi näiden ministeripuolueiden käytännön politiikka on tällä hallituskaudella ollut niin huoletonta. 

Myös neljänneksellä ruotsalaisten kannattajista oli halukkuutta kiristää maamme jo valmiiksi korkeaa verotusta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että maamme suurimman kielivähemmistön poliittiset asenteet ovat viime aikoina valuneet kohti sosialistista talousajattelua. 

Olisiko siten myös markkinataloutta kannattaville ruotsinkieliseille tullut lopultakin aika unohtaa kielikysymys äänestämisen perusteena sekä ryhtyä vaaliuurnilla valitsemaan puolueensa muilla perusteilla?

Kaikissa muissa puolueissa veronkorotusten kannatus jäi perin alhaiseksi vaihdellen kristillisdemokraattien vajaasta viidestä keskustan kahdeksaan prosenttiin. Siten on selvää, ettei veronkorostusten turmiollisuudesta vallitse juurikaan erimielisyyttä poliittisen keskustan ja oikeiston kannattajien parissa. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että esimerkiksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen esittämät linjaukset valtiontalouden pelastamiseksi saavat näiden puolueiden kannattajien ja myös kaikkien suomalaisten - pois lukien änkyrävasemmisto - vahvan tuen. Tämä on äärimmäisen merkittävä asia, sillä nyt nähdyn kyselyn kaltainen yksituumaisuus loisi vahvan pohjan kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen talouspolitiikalle, jossa julkisia menoja karsittaisiin ja verotusta pyrittäisiin pikemminkin keventämään kuin kiristämään. 

Ja siksi olisi suuri virhe, mikäli tuleva vaalivoittaja - lähes varmasti jompikumpi edellä mainitsemistani puolueista - ohittaisi hallitusneuvotteluissa niin sanotun porvariyhteistyön ja ryhtyisi flirttailemaan kestävään taloudelliseen ajatteluun kykenemättömäksi osoittautuneen Sanna Marinin Sosialidemokraattien kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset väkevässä nousussa
Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen
Perussuomalaiset ja Kokoomus linjasivat arvonsa

Ylen julkaisema profilointi-juttu: pitäisiköhän Yle-veroa nostaa?

Yle julkaisi tänään tuoreen gallupinsa jatkoksi profilointijutun. Innostuin huomattuani artikkelin otsikon, koska juuri tällainen tiedonvälitys on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista. Eikä lukuhalujani laannuttanut edes se, että juttu oli klikkiotsikoitu mainitsemalla nykypolitiikan kiihkeät vastinparit eli Perussuomalaiset ja Vihreät, jotka eivät varmuudella kilpaile samojen henkilöiden äänistä.

Jutun alku olikin lupaava tarjotessaan mittaustuloksia kuvan muodossa. Sen mukaan suhteellisesti ottaen eniten miesten puolueita ovat Perussuomalaiset ja Kokoomus. Sosialidemokraattien, Vihreiden ja Vasemmistoliiton sekä hiukan yllättäen myös Keskustan kannattajista taas suhteellisesti suurin osa koostui naisista. Ja jopa siten, että jos pelkästään naisilla olisi äänioikeus olisivat demarit edelleen maan suosituin puolue. 

Valitettavasti verorahoitteinen mediamme ei sitten antanutkaan enempää alkuperäisdataa, josta itse kukin olisi voinut tehdä omia johtopäätelmiään. Sellaisen sijaan lukija nimittäin sai nähdäkseen pelkästään toimittajan tekemiä sekalaisia tulkintoja satunnaisista asioista. 

Niiden perusteella olen yksiselitteisen selkeästi Kokoomuksen kannattaja. Olenhan mies ja korkeakoulutettu sekä valtakunnan tasolla ja työpaikallani alani johtavassa asemassa oleva asiantuntija. 

Sen sijaan on selvää, etten sukuelimistäni huolimatta ole Ylen profilointiuutisen perusteella ainakaan Perussuomalaisiin kallellaan. Sieltähän ei löydy korkeakoulutettuja, vaan se kilpailee Sosialidemokraattien kanssa johtavan työväenpuolueen asemasta. 

Sitä paitsi - edelleen sukukalleuksistani huolimatta - voisin olla pikemminkin suuntautunut Vihreisiin päin. Näin siksi, että juuri siellä on Kokoomuksen ohella paljon yliopistokoulutettuja. 

Tosiasia kuitenkin on, etten ole sitoutunut millään tavalla yhteenkään poliittiseen puolueeseen. Olen vaaleissakin äänestänyt elämäni aikana ainakin kuutta eri puoluetta. Myös useimpia edellä mainittuja.

Kirjoitin tämän - päivän toisen postaukseni (ensimmäinen tässä) - siksi, että luettuani edellä linkitetyn Ylen artikkelin ärsyynnyin suunnattomasti. Jutun anti oli käytännössä nolla, vaikka lienee selvää, että kyselytutkimuksen tulosten perusteella olisi toimittaja voinut halutessaan kirjoittaa myös aidosti mielenkiintoisen artikkelin. 

Niinpä jäin miettimään, että eivätkö Yleen resurssit riittäneet enää gallupin teettämisen jälkeen kunnollisen uutisen tekemiseen. Pitäisiköhän minun siis ryhtyä kannattamaan Yle-veron nostamista seuraavissa budjeteissa selkeästi yli inflaatiokorjauksen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Monikulttuurisia uutisia

Tänä aamuna kiinnitin huomiotani muutamiin etnisesti värittyneisiin uutisiin. Niistä ensimmäinen koski miestä, joka oli tuonut Suomeen laittomasti teinitytön ja raiskannut tämän törkeästi. 

Kyseinen Abdalla Razak Zbali, 28, määrättiin maksamaan uhrille korvauksia yli 30 000 euroa. Lisäksi hänelle tuomittiin ilmainen viiden ja puolen vuoden ylöspito suomalaisessa vankilassa eli meidän veronmaksajien piikkiin. 

Toinen uutinen koski Applen älykelloa, joka ei pysty mittaamaan ihmisen veren happipitoisuutta tummaihoisilta yhtä tarkasti kuin valkoihoisilta. Niinpä Amerikan ihmemaassa on nostettu joukkokanne kyseistä tietotekniikkafirmaa vastaan.

Tämä siitä huolimatta - suora lainaus asiasta kertoneesta uutisesta - että "raporteissa on kerrottu jo vuosikymmenien ajan, että kyseiset laitteet toimivat selvästi huonommalla tarkkuudella riippuen ihonväristä". Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että mikä ihmeen pakko syytteen nostajajoukolla on ollut hankkia kyseinen laite? 

Ehkäpä kyse on vain amerikkalaisesta rotupoliittisesta pelistä tai pelkästä ymmärryksen puutteesta. Jälkimmäinen vaikuttaisi olevan sisäänkirjoitettu kanteeseen, koska siellä mainitaan, että asianomistaja oli kertonut "olleensa tietoinen laitteen pulssioksimetria-ominaisuuksista ja uskoi niiden toimivan ihonväristä huolimatta". 

Kolmas uutinen oli jälleen kotimainen, sillä se koski yhä monikulttuurisemmaksi muuttunutta Helsingin bussinkuljettajistoa. On nimittäin käynyt niin, että muslimien rukoushetket häiritsevät taukotiloissa muita kuljettajia. 

Yhden kuljettajan mukaan "rukoilevat henkilöt kumartelevat ja pyllistävät syömässä oleville kuljettajille. Se vie ruokahalut. Enemmistön ei pitäisi joutua osallistumaan vähemmistöryhmän uskonnolliseen tapahtumaan työpaikalla."

Toinen kuljettaja taas kuvaili, kuinka "vessat ovat rukoilijoiden jalkojen ja kasvojen pesun jäljiltä sellaisessa kunnossa, että sinne ei ole mahdollista mennä ilman kumisaappaita ja sukelluspukua".

Liikennöitsijä on ollut tietoinen ongelmasta ja ohjeistanut taukotilojen käyttöä. Niinpä ohjeissa on kerrottu, että "rukoilut ja muut taukoihin kuulumattomat asiat hoidetaan tilan ulkopuolella".

Jutussa haastateltu muslimikuljettaja kuitenkin väitti, että hänen uskontoverinsa kunnioittavat työpaikan ohjeistusta. Mutta tunnusti sitten, ettei kuitenkaan ihan niinkään, koska osa rukoilee "kun taukotilassa on vähän muita kuljettajia". 

* * *

Edelle linkittämäni uutiset kertovat suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta monikulttuuristumisen myötä. Siksi olikin mielenkiintoista lukea Helsingin sanomien mielipidekyselyä siitä, mihin maallamme on tulevaisuudessa varaa. 

Kaiken kaikkiaan kyselyn tulokset voi tiivistää siten, että kansalaiset uskovat edessä olevan ankeat ajat, jolloin monia julkisia palveluita supistetaan, vaikka niiden toivottaisiin säilyvän. Yksi kysymyksistä liittyi työperäiseen maahanmuuttoon, mutta maamme monikulttuuristumiseen tai siihen johtaneeseen maailmanparantamiseen liittyviä tiedusteluja ei listalla näkynyt. 

Jäin siis kaipaamaan kysymyksiä siitä, onko meillä tulevaisuudessa varaa viime vuosien kaltaiseen turvapaikkasirkukseen, jossa tulijoille tarjotaan ilmaiset palvelut ilman vastapalveluksia. Tai kuinka tarpeelliseksi kansalaiset näkevät Sanna Marinin (sd) hallituksen avokätisesti rahoittaman kehitysavun. 

Ja erityisesti mieltäni jäi kaivertamaan syy näiden kysymysten puuttumiselle. Oliko kyseessä jonkinlainen vahinko vai toimituksen tietoinen valinta olla nostamatta esille näitä kysymyksiä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin uutisia
Vaihtoehtoisia tulkintoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa