Milan Jaffin taru Suomessa on ohi

Kurdish Mafia -katujengin keulakuvana tunnetun kurdikriminaali Milan Jaffin taru Suomessa on ansaitusti ohi. Toivottavasti hänen kohtalostaan tulee paljon käytetty ennakkotapaus. 

Eipä mulla muuta.

Päivän aiempi merkintä:
Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdinashirin jengin tuomio oli vain jäävuoren huippu
Toivottavasti Milan Jaffin pahoinpitely motivoi häntä
Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa

Suomen valtiontalous velkaantuu tänä vuonna 12 176 226 000 euroa. Se on 2 147,40 euroa per suomalainen lisää vuoden 2024 lopun velkatilanteeseen, jonka mukaan velkaa oli 29 995 euroa per nokka. 

Toisin sanoen tämän vuoden lopussa keskimääräinen nelihenkinen suomalaisperhe on ottanut valtiovallan toimesta vastuulleen yhteensä 128 568 euron velkataakan. Onko se sitten paljon tai vähän, jää meidän itse kunkin pohdittavaksi. Samoin kuin se, että pitäisikö asialle tehdä enemmän tai vähemmän kuin Petteri Orpon (kok) hallitus on suunnitellut tekevänsä.

* * *

Suomen Perustan mukaan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneet maahanmuuttajat maksavat elinaikanaan suomalaisille veronmaksajille keskimäärin 700 000 euroa per nokka. Samankaltaiseen tulokseen on päädytty myös esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa, joten ainakin laskelman suuruusluokka pitänee paikkansa. 

Myös tätä kustannusta voi itse kukin pitää joko suurena tai pienenä, sillä eihän 700 000 ole kuin 12,3 senttiä per suomalainen. Toisaalta viime vuonna myönnettiin turvapaikka esimerkiksi 218 syyrialaiselle ja 223 somalille. Näiden 441 henkilön elinaikanaan aiheuttamat kustannukset suomalaisille tulevat siten olemaan yhteensä 308,7 miljoonaa euroa eli 54 euroa per suomalainen eli 216 euroa per nelihenkinen perhe.

* * *

Yhdysvalloissa monet ovat kyllästyneen laittomiin maahanmuuttajiin, mikä lienee yksi tärkeimmistä syistä sille, että Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Valtaan noustuaan tämä ryhtyi välittömästi toimiin heidän poistamiseksi maasta, kuten ehdinkin kirjoittaa jo viime viikolla. 

Tuoreen tiedon mukaan Trump aikoo sijoittaa peräti 30 000 rikoksiin syyllistynyttä laitonta maassaolijaa pahamaineiseen Guantanamon vankilaan. Tähän mennessähän presidentin hallinto on lähettänyt heitä ainoastaan kotimaahansa - ja huolehtinut tarvittaessa kovin keinoin siitä, että nämä otetaan siellä myös vastaan.

* * *

Päätän tämän maahanmuuttoon liittyvän asiakokoelmani toteamalla, että jopa Helsingin sanomat on lopulta taipunut huomioimaan Ruotsin maahanmuuttajiin liittyvien räjähdysten uutisointiin. Tosin mainitsematta jutussaan sanallakaan tapahtumien yhteydestä humanitaariseen maahanmuuttajiin tai heidän etniseen alkuperäänsä.

Mutta mitähän meidän pitäisi ajatella veroilla rahoittamastamme Ylestä, jonka suunnasta on kuulunut kovaa valitusta sen jälkeen, kun sen rasitusta veronmaksajille hiukan kevennettiin. Se ei nimittäin ole vielä pukahtanuut sanaakaan Ruotsin tapahtumista, vaikka PT-media uutisoi asiasta jo viime perjantaina. 

Siksi on kysyttävä Yleisradion johdolta, että onko tämä esimerkki siitä luotettavasta journalismista, jonka takia meidän tulisi jatkaa Yleisradion rahoitusta entisellä tasolla? Vai onko kyseessä sittenkin vain Ylen toimituskunnan poliittisesta - tai suorastaan orwellilaisesta - päätöksestä salata suomalaisilta poliittisesti kiusallisia tosiasioita. 

JK kello 7.45. Huomasin juuri PT-mediasta, että tunnetun ruotsalaisen maahanmuuttajataustaisen rikollispomon Kurdiketun setä on ammuttu eilen. Tästä seuraa epäilemättä ruotsalaisen väkivallan kiihtyminen tulevina päivinä ja viikkoina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Javier Milei and the Great Western Opportunity
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

 

Syyrian hallinto ilmoitti muodostavansa persläpivaltion

Sen jälkeen kun valta Syyrian Damaskoksessa vaihtui on pohdittu - myös tässä blogissa - miten maa muuttuu. Uudet Hayat Tahrir al-Sham-järjestöön kuuluvat vallanpitäjät ovat taustaltaan islamisteja, mutta he ovat kertoneet pyrkivänsä yhteistyöhön kaikkien syyrialaisten kanssa - siis myös esimerkiksi muiden uskontokuntien. 

Tähän asiaan saatiin nyt lisävalaistusta, kun Helsingin sanomat kertoi Syyrian uuden hallinnon suunnitelmista koulujen kehittämiseksi. Jutun mukaan maan tuore opetusministeriö on ehdottanut, että esimerkiksi opetussuunnitelmassa esiintynyt lause "kansakunnan puolustaminen" vaihdettaisiin "Allahin puolustamiseksi” ja kohta "hyvyyden tiestä" muuttuisi "islamilaiseksi tieksi".

Saman artikkelin mukaan myös evoluutioteorian ja alkuräjähdyksen opettaminen lopetettaisiin, eikä myöskään viittauksia vanhoihin uskontoihin ja jumaliin, joita Syyriassa palvottiin ennen islamia, enää sallittaisi. Eikä edes viittauksia maata hallinneeseen al-Assadien diktaattorisukuun.

Toisin sanoen syyrialaisen nuorison koulusivistyksestä poistettaisiin tieto muista uskonnoista ja heidän luonnontieteellistä osaamistaan kavennettaisiin oleellisesti. Lisäksi heidän historian tuntemustaan vähennettäisiin aiemmasta. 

Tämä ei tietenkään voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että Hayat Tahrir al-Sham on puhunut maailman medioille muunneltua totuutta ja tulee jatkossa muuttamaan Syyrian islamistiseksi persläveksi, jossa sen asukkailta riistetään ihmisoikeudet ja heiltä estetään oikeus oikean tiedon saamiseen ja sananvapauteen. Toisin sanoen Syyria tulee muuttumaan uudeksi Iraniksi tai Afganistaniksi, joka on asukkailleen kuin vankila ja putoaa teknis-taloudellisesti maailman valtioiden pohjasakkaan.

Uudistukset ovat herättäneet Syyriassa jonkin verran vastustusta ja hallinto on sen jälkeen rauhoitellut asukkaitaan kertomalla, ettei edellä kuvaamiani uudistuksista ole vielä päätetty virallisesti. En kuitenkaan näe syytä uskoa, että näissä puheissa olisi kyseessä muusta kuin kansalaisten rauhoittamiseen tarkoitetusta retoriikasta.

Vaikka valta Damaskoksessa on Hayat Tahrir al-Shamilla, he eivät hallitse koko Syyriaa. Niinpä jää nähtäväksi, kuinka esimerkiksi sotilaallisesti varsin vahvat ja suurta osaa Syyriasta hallitsevat kurdit tulevat suhtautumaan uuteen hallintoon. Sopivatko he aseidensa laskemisesta ja alistumisesta islamistiseen valtaan, vai pyrkivätkö irtautumaan muodostumassa olevasta persläpivaltiosta?

Valitettavasti minulla ei ole Syyrian tulevaisuuden näyttävää kristallipalloa, joten tilannetta on syytä seurata tarkasti. Tarkottaisihan Syyrian islamistisoituminen meidän kannaltamme sitä, että maan väestö jatkaisi turvapaikkojen hakemista länsimaista, eivätkä aiemmin sieltä lähteneet haluaisi - harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta - palata takaisin kotimaahansa.

Näin siitä huolimatta, että HS:n jutussa asiantuntijana haastatellulla jatko-opiskelijalla oli edelleen sinisilmäistä toivoa Syyrian uuden hallinnon suhteen. Ja hän koki, että lännessä olisi sisäistettyä islamofobiaa, joka ohjaisi minunkin suhtautumistani Syyrian uuden hallinnon uskonnollisiin painotuksiin negatiiviseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uncertain Horizons: Syria's Post-Assad Era
Viekö hurmahenkisyys Israelin Syyriaan?
Syyriaan vallankumous, entä sitten?

Syyriaan vallankumous, entä sitten?

Syyrian kapinalliset ovat kaataneet diktaattori Bashar al-Assadin hallinnon. Maan uuden johtajan nimi on Ahmed Hussein al-Shar’a, mutta hänet tunnetaan paremmin islamistinimellään Abu Mohammed al-Julani.

Vallan otettuaan vallankumousjohtaja on kuitenkin palannut käyttämään oikeaa nimeään, mahdollisesti korostaakseen sitä, ettei ole ollut enää vuosiin väleissä Al-Qaida-terroristijärjestön kanssa. Mielenkiintoista on myös se, että hän on luvannut Syyrian kansalle ja hallinnolle rauhallista vallanvaihtoa - ja tämän merkkinä julkisten istituutioiden on määrätty jatkavan vanhan hallinnon alaisina.

Ainakin Bashar al-Assadin pääministeri Mohammad Ghazi al-Jalali on jäänyt maahan ja tarjonnut yhteistyötä uusille vallanpitäjille. Sen sijaan ex-diktaattori itse on lähtenyt Damaskoksesta lentokoneella, jonka signaali katosi pian lähdön jälkeen. Sitä ennen suuntana oli pohjoinen.

Tämä kaikki viittaa siihen, ettei Syyrian uusi hallinto - vastoin omia odotuksiani - pystyttäisi ainakaan aivan heti - Afganistanin kaltaista hirmuhallintoa, vaan pyrkisi islamistisesta taustastaan huolimatta luomaan maahan sivistyneen hallinnon. Ehkä jopa demokratian.  

Saattaa kuitenkin olla, että maata lähdetään hivuttamaan kohti islamismia sen jälkeen kun pöly on laskeutunut. Eikä pois voi lukea sitäkään, että kapinalliset ajautuisivat lopulta keskinäiseen välienselvittelyyn.

Näin siksi, että nyt vallan ottanut Hayat Tahrir al-Sham ei suinkaan ole ainoa al-Assadia vastustanut toimija, vaan lisäksi maassa toimivat edelleen muun muassa omasta kalifaatista edelleen haaveileva terroristijärjestö ISIS sekä kurdien Rojava, joka on käytännössä hallinnut maan koillisosaa jo yli kymmenen vuoden ajan. 

Jääkäämme siis seuraamaan tilannetta hyvässä uskossa, mutta peläten pahinta. Ja toivoen, ettei nyt nähty vallankumous johda uuteen kansainvaellusaaltoon Syyriasta Eurooppaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viekö hurmahenkisyys Israelin Syyriaan?
Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto

Yle kertoi yhdeksän vuotta sitten Suomeen saapuneesta kurdimiehestä, jonka turvapaikkapyyntö on hylätty 12 kertaa, mutta hän on edelleen Suomessa ja jättänyt uuden hakemuksen. Toisin sanoen mies väärinkäyttää kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Samassa jutussa kerrottiin myös irakilaisesta, joka on Suomessa suorittanut vankeusrangaistuksen taposta ja hautarauhan rikkomisesta, viidestä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Myös hän on jättänyt vankilasta vapauduttuaan uuden turvapaikkahakemuksen estääkseen maastapoistamispäätöksen toimeenpanon. Eli väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Jutussa mainittiin myös marokkolaismies, jonka turvapaikkahakemuksen Maahanmuuttovirasto hylkäsi vuonna 2019. Hän oli aiemmin esiintynyt toisella nimellä Algerian kansalaisena sekä tehnyt useita valituksia, uusintahakemuksia ja rikoksia.

Tällä hetkellä miestä epäillään muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, kuudesta vahingonteosta, vainoamisesta, yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Niinpä hän on tehnyt jälleen uuden turvapaikkahakemuksen, joten maastapoistamisprosessi keskeytettiin. Näin myös mies on väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Yle kertoi myös somalimiehestä, joka oli ollut välillä Somaliassa, mutta palanut Suomeen, ja ollut epäiltynä 35 rikoksesta - muun muassa törkeästä pahoinpitelystä ja ryöstön yrityksestä sekä törkeästä ryöstöstä. Myös hän on jälleen hakenut turvapaikkaa Suomesta. Siis väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle. 

 

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) on saman jutun mukaan ilmoittanut, että Suomessa "täytyy tehdä muutoinkin sellainen ajatuksenmuutos, että jos henkilöllä ei ole todettu olevan kansainvälisen suojelun perusteita ja asia on vielä vahvistettu oikeudessa, niin silloin lähtökohdan pitää olla se, että henkilö poistuu maasta tai hänet poistetaan maasta".

Omalta osaltani totean, että koska kansainvälisten ihmisoikeussopimusten väärinkäyttäminen ja sen turvin haitan aiheuttaminen vastaanottavalle yhteiskunnalle on sekä mahdollista että yleistä, on näiden sopimusten moraalinen legitimiteetti olematon vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi avioliiton, jossa yksi osapuoli pahoinpitelee puolisoaan kerta toisensa jälkeen. Ja siksi niihin tai niiden tulkintaan on saatava sellainen muutos, ettei edellä kuvatun kaltaisia tapauksia enää tapahdu. 

Ellei se ole mahdollista, on Suomen syytä irtisanoutua kansainvälisestä turvapaikkajärjestelmästä ja luotava - jos niin halutaan - oma järjestelmä pakolaisuuden hallitsemiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristinen hyökkäys moskeijaan sekä harhaanjohtava Ylen uutinen
Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka

Pari sanaa islamista

Ylen mukaan Kuopiossa kasvanut musliminainen kertoi, että "islam lähtökohtaisesti suosii miehiä ja Koraanissa on kohtia, joilla oikeutetaan naisiin kohdistuva väkivalta". Ja siksi on tullut aika myöntää, että osa Koraanin kohdista on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. 

Twitterissä puolestaan kurdimies kertoi, että "jos en olisi aikoinaan jättänyt islamin uskontoa, niin olisin edelleenkin onneton, katkera ja täynnä vihaa. Jos olisin mennyt oman yhteisön toiveiden mukaan, niin en olisi päässyt elämässäni näin pitkälle. Hengellinen väkivalta on oikea ongelma, josta ei saa vaieta.

Siinäpä meille suomalaisille ajateltavaa islamin kokemusasiantuntijoilta. Mukavaa kesätiistaita!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa kristittyjen ja muslimien välisistä eroista
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee

Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa

Suomi on NATO-kysymyksessä irtautunut kohtalonyhteydestään Ruotsiin. Syytä onkin, sillä nyt on paljastunut, että - Wikipedian mukaan - alun perin marxilais-leniniläinen ja sittemmin libertaarisosialistis-feministis-sosiaaliekologiseksi muuttunut, sekä Euroopan unionin ja Yhdysvaltain terroristijärjestöksi luokittelema, Kurdien työväenpuolue PKK on saanut Ylen tietojen mukaan tukea naapurimaastamme.

Ruotsin turvallisuuspoliisin edustajan mukaan "he harjoittavat avustavaa toimintaa, joka voi olla yllyttämistä, rekrytoimista tai terrorismin rahoittamista terrorismin tukemiseksi toisessa maassa tai Ruotsissa". Näyttää siis siltä, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin mainitsema este maansa tuen puuttumisesta Ruotsin NATO-jäsenyydelle on oikea ja perusteltu. 

Toki lienee niin, ettei Ruotsi valtiona ole syyllistynyt terrorismin tukemiseen. Mutta näinhän Erdogan ei ole väittänytkään, vaan on ainoastaan syyttänyt naapurimaatamme "terrorismin kehdoksi". Ruotsin turvallisuuspoliisikaan ei kuitenkaan kerro ketkä tarkalleen ottaen tukevat PKK:ta, mutta mainitsi Ylen lähteenä olleessa ruotsalaisjutussa, että kyse on huomattavista määristä rahaa.

Samassa jutussa mainittiin myös Ruotsin Nato-neuvottelija Oscar Stenströmin korostaneen, että Ruotsin on toimittava selkeämmin PKK:ta vastaan ​​sekä korostaneen tässä erityisesti terrorismin rahoitusongelmaa. Todellisuus on siis hyvin tiedossa myös Ruotsin kantaväestön parissa. 

Sen sijaan Suomessa ei liene kovin hyvää käsitystä asiasta. Sen luonnetta valaisee kuitenkin ruotsalaisuutinen, jonka mukaan viitisen vuotta sitten Ruotsiin saapunut nelikymppinen Turkin kansalainen ammuskeli ravintolan ulkopuolella kiristääkseen sisällä ollutta miestä tukemaan PKK:ta. 

Asia on siten varsin yksinkertainen. Ruotsalainen liberaali maahanmuuttopolitiikka on tuonut mukanaan turkkilaisen ongelman, jonka yhteydessä esiintyy vakavaa rikollisuutta. Ja juuri se estää Turkkia hyväksymästä länsinaapurimme NATO-hakemusta. 

Tilanne on tietenkin ikävä kantaruotsalaisten kannalta, mutta osoittaa, että niin makaa kuin petaa. Ruotsalaiset ovat tyhmyyttään kehittäneet itselleen kurdiongelman, jonka ratkaiseminen tuskin on kovin helppoa. Ja siksi Suomen on syytä 1) hyväksyä NATO-sopimus heti kun sitä meille tarjotaan ja 2) huolehtia siitä, ettei maamme harjoittama maahanmuuttopolitiikka johda samankaltaisiin ongelmiin kuin Ruotsissa on tapahtunut.

* * *

Maahanmuuttajista puheen ollen kiinnitin huomiotani myös Helsingin sanomien juttuun, jossa todettiin, että suurin osa pääkaupunkimme Mellunkylän moskeijan taustayhdyskunnalla on "vahvat siteet Iraniin ja sen islamistiseen hallintoon". Jutun mukaan Iranin nykyhallintoon kriittisesti suhtautuvat suomen-iranilaiset eivät kuitenkaan käytä moskeijaa. 

Lisäksi HS kertoi, että moskeijassa järjestettiin muistotilaisuus terroristeina mainetta niittäneille Qassem Suleimanille ja Abu Mahdi al-Muhandisille, jotka kuolivat Yhdysvaltojen tekemässä ilmaiskussa vuonna 2020. 

Toivottavasti mellunkyläläisestä yhteisöstä ei koidu edellä kuvatun kaltaisia ruotsalaistyyppisiä ongelmia Suomelle. Ne toisentyyppiset ruotsalaisongelmathan meillä jo onkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksiteräinen miekka
Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

Toivottavasti Milan Jaffin pahoinpitely motivoi häntä

Kyseenalaista kuuluisuutta saanut ja nyttemmin vankilaan joutunut Milan Jaff joutui MTV3:n mukaan pahoinpitelyn uhriksi. Työ oli jutun mukaan Jaffin jengin kanssa kilpailevan rikollisporukan tilaama. 

On tietenkin lähtökohtaisesti ikävää, ettei rikollisilla ole turvallista olla suomalaisessa vankilassa. Ovathan sinne joutuneet ihmiset yhteiskunnan vastuulla. 

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ehkäpä vankilassa - ja jo aiemmin tutkintavankeudessa - tapahtunut pahoinpitely motivoi Jaffia pysymään poissa Suomesta sen jälkeen, kun hän aikanaan vapautuu vankilasta ja tulee toivottavasti karkotetuksi esi-isiensä maille. 

Jos ja kun näin tapahtuu, niin ainakaan minä en jää häntä kaipaamaan. Mieshän tuli maahamme kuusi vuotta sitten hakemaan turvaa - jota hänelle annettiin - ja ryhtyi sen jälkeen kylvämään turvattomuutta ympärilleen. 

Erityisesti Jaffin edesottamuksista ovat kärsineet ne kehitysmaista tulleet turvapaikanhakijat, jotka ovat pyrkineet sopeutumaan rakentavaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Näin siksi, että Milan Jaff ja hänen kaltaisensa ovat toimillaan aiheuttaneet sen, että myös heihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti.

Siksi Jaffin karkottaminen olisi etu niin kantasuomalaisille kuin maamme maahanmuuttajaväestöllekin. Tosin iso vahinko on jo ehtinyt tapahtua, eikä Jaff ole lajissaan mitenkään ainoa, vaan hänen viiteryhmäänsä kuuluu aivan liian monia, joiden nettovaikutus yhteiskuntaamme on äärimmäisen negatiivinen.

Ja siksi meidän suomalaisten tulee jatkossa harkita entistä tarkemmin kenelle maamme myöntää turvapaikan ja kenelle ei. Ja erityisesti olla valmis korjaamaan Jaffin kaltaiset virheelliset turvapaikkaratkaisut maasta karkotuksella merkittävästi nykyistä herkemmällä otteella. 

Lähtökohtaisestihan pitäisi olla selvää, ettei ihminen, joka syyllistyy turvapaikassaan vakavaan rikollisuuteen, tarvitse itse sellaista. Ja joutaa siksi tulla palautetuksi esi-isiensä maille.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
Uskomaton ja iljettävä saaga jatkuu, vaikka valopilkkujakin on

Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?

Kurdit ovat järjestäneet Ruotsissa mielenosoituksia, jotka ovat tarjonneet Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoganille aineksia suosionsa kasvattamiseen. Lisäksi muslimeja sananvapauden nimissä ärsyttävä Rasmus Paludan on tarjonnut tälle tukeaan. Eikä Erdogan ole jättänyt käyttämättä tilaisuuttaan.

Nämä tapaukset ovat on sikäli ikäviä, että niillä on vaikutuksia Suomen ja Ruotsin pyrkimyksiin päästä läntisen puolustusliiton NATO:n jäseneksi, koska se on asia, joka ei toteudu ilman Turkin eli Erdoganin hyväksyntää. Niinpä sekä Suomi että Ruotsi kärsivät länsinaapurin viime vuosikymmenien aikana harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, joka on perimmältään mahdollistanut sulttaanintekeleen pelaamisen meidän kustannuksellamme. 

Tässä tilanteessa Suomella on kaksi mahdollisuutta. Joko odotamme rauhassa Turkin vaaleja ja toivomme, että Erdogan - tai hänet voittanut ehdokas - voiton saatuaan taipuu hyväksymään molempien Pohjoismaiden hakemukset tai irtaudumme hakuprosessissa Ruotsista ja pyydämme Turkkia hyväksymään oman hakemuksemme, vaikka se hylkäisikin naapurimaamme. 

Ensimmäinen vaihtoehto jättäisi meidät edelleen Erdoganin armoille, mutta toimisi solidaarisuuden osoituksena Ruotsille ja sananvapaudelle. Toisessa vaihtoehdossa saisimme turvatakuun Venäjän aggressiolle, mutta aiheuttaisimme todennäköisesti pitkän trauman suhteessamme länsinaapuriin. Lisäksi se olisi antautumista islamilaiselle sananvapauskäsitykselle. 

Tässä tilanteessa Suomella on siten vain sellaisia vaihtoehtoja, joissa on sekä positiivisia että negatiivisia piirteitä. Ja maamme poliitikkojen tehtävä on arvioida kumpi niistä on merkittävämpi. 

Omalta osaltani totean, että tosiasiat puoltavat enemmän Erdoganin vaalivoiton odottamista. Näin siksi, että juuri nyt Venäjän uhka Suomea kohtaan on sen armeijan Ukrainaan juuttumisen takia käytännössä olematon eli välitöntä uhkaa ei ole, islamilaiseen sananvapauteen taipuminen olisi antautumista vastenmieliselle idiotismille ja hyvät suhteet Ruotsiin ovat meille monella tavalla erittäin tärkeät 

Lisäksi USA:lla on käytössään valttikortti - Erdoganin tavoittelema amerikkalaisten F16-hävittäjien myyntisopimus - joka vaalien jälkeen taivuttanee Turkin sulttaanintekeleen joka tapauksessa hyväksymään molemmat pohjoismaat. Ja itse asiassa tilanne lienee käytännössä niin, että tämä on jo kauan sitten oivaltanut pohjoismaiden NATO-hakemuksen olevan se keino, jonka avulla hän ylipäätään voi saada USA:n taivutettua koko hävittäjäkauppaan.   

Nähtäväksi siis jää, kuinka Suomen ja Ruotsin NATO-prosessi etenee Turkin vaalien jälkeen. Ellei ratkaisu silloin tapahdu kohtuullisen nopeasti, on Suomen poliittisen johdon aika tarkastella tilannetta uudelleen ja harkita tosissaan Ruotsista irtautumista omassa sotilaallisen liittoutumisen politiikassamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja
Pragmatisimia vai oikeusvaltioperiaatteen nuodattamista
Sulttaanin tyydyttämisestä

Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Rikollisen kurdiräppäri Milan Jaffin tekemän pahoinpitelyn käsittely Turun hovioikeudessa sai tuomion, joka nostattaa kulmakarvoja. Hovioikeuden mukaan rangaistus ei ollut tarpeen Jaffille, vaikka hän olikin syyllinen rikokseen. Toisin sanoen korkea oikeusistuin otti ja antoi suopean siunauksensa törkeälle väkivaltarikokselle.

Jaffin tekemä pahoinpitely tapahtui siten, että ensin toinen henkilö kaatoi uhrin maahan, minkä jälkeen Jaff ryhtyi potkimaan tätä. Sen seurauksena väkivallan kohteeksi joutunut mies sai päähänsä kohdistuneista potkuista mustelmia ja otsaansa verinaarmun sekä kärsi noin parin viikon ajan kivuista ja päänsärystä. Lisäksi Jaffin hallussa oli tapahtumien jälkeen myös uhrin lompakko, jota hän oli esitellyt myöhemmin sosiaalisessa mediassa.

Syyksi Jaffin jättämiselle ilman rangaistusta Turun hovioikeus kertoi sen, että pahoinpitely olisi voitu käsitellä samalla kertaa kuin kaksi muuta rikosta ja määrätä niistä yhteinen rangaistus ilman, että tuomio olisi koventunut. Niinpä Jaff pääsi edellä kuvatusta tapahtumasta kuin koira veräjästä. Mahtaakohan häntä naurattaa?

Tapaus ei ole suomalaisessa oikeusjärjestelmässä mitenkään erikoinen. Meillähän on jo pitkään ollut tapana, että paatuneimmille - eli useita rikoksia tekeville - konnille annetaan paljousalennuksia. Perusteluna tälle on käytetty esimerkiksi sitä, että jos tuomiot kahdesta rikoksesta olisivat erikseen annettuna kaksi ja kaksi eli yhteensä neljä vuotta, mutta yhdessä käsiteltynä kolme vuotta, kohdeltaisiin rikollista eri tavoin riippuen siitä, miten asiat käsitellään tuomioistuimessa.

Hyväksyn toki sen, että samanlaisesta rikollisuudesta on oltava samanlainen seuraus. Mutta huomautan samalla, että asiaan olisi yleistä oikeustajua paremminkin vastaava ratkaisu kuin rikosten paljoushalpuutus. Sen mukaan kaksi plus kaksi olisi neljä myös silloin, kun rikokset käsitellään samaan aikaan. 

Milan Jaffin rangaistuksetta jättäminen on sikäli merkittävä asia, että Perussuomalaiset on nostanut rikollisten paljousalennukset yhdeksi poliittiseksi teemakseen. Juristikansanedustaja Leena Meren (ps) mukaan "useamman rikoksen pitäisi olla rangaistuksen koventamisperuste eikä nykyisenkaltainen ´tee kolme, kärsi yksi´-alennusautomaatti".

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tekijä tuomittaisiin erikseen jokaisesta rikoksesta ja lopputulokseksi tulisi annettujen rangaistuksen summa. Jotta tällainen järjestelmä toimisi, tulisi Meren mukaan "pidentää yhteisen rangaistuksen enimmäiskestoa, joka on nykyisellään 15 vuotta. Näin suunnitelmallisesti ja toistuvasti lakia rikkovien rangaistukset kovenisivat oikeudenmukaisella tavalla."

En tiedä parantaisivatko pidemmät tuomiot vakavia rikoksia tekevien ihmisten - kuten Milan Jaffin - tapoja tai ehkäisisikö se uusien milanjaffien syntymistä. Tavallisten suomalaisten kannalta positiivista olisi kuitenkin se, että hän ja hänen kaltaisensa pysyisivät pidempään poissa kaduilta, mikä jo sellaisenaan lisäisi tavallisten ihmisten yleistä turvallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
Uskomaton ja iljettävä saaga jatkuu, vaikka valopilkkujakin on

Mikä on Pariisin murhaajan kansallisuus?

Pariisin taannoisesta ampumisesta epäilty 69-vuotias mies on saanut syytteet epäiltynä kolmesta murhasta. Miehen tausta on ollut Suomessa lähes valtionsalaisuus, joten suurin osa ihmisistä lienee siinä käsityksessä, että kyse olisi kantaranskalaisesta, mutta samaan aikaan kansa parissa elää myös epäilys, että tekijä olisi sittenkin maahanmuuttajataustainen.

Selkeimmän kannan on ottanut PT-media, jonka mukaan kyseessä ei ole kantaranskalainen, vaan "kaikki tietävät, että ampuja oli turkkilainen ja ampumisella oli taustana turkkilaisten ja kurdiaanojen väliset kiistat". Siksi oli mielenkiintoista googlailla englanninkielellä, mitä tietoja sen avulla voisi löytää tekijästä. 

Euronewsin mukaan "Ranskan sisäministeri Gerald Darmanin sanoi, että epäilty oli selvästi kohdistanut tekonsa ´ulkomaalaisiin´ ja toiminut yksin eikä ollut sidoksissa mihinkään äärioikeistolaiseen tai muihin radikaaleihin liikkeisiin". Lisäksi se mainitsi, että "lähellä oleva joukko huusi ´Erdogan, terroristi´ - viitaten Turkin presidenttiin Recep Tayyip Erdoğaniin - ja ´Turkin valtio, salamurhaaja´". Mutta tekijän etnistä taustaa ei kuitenkaan mainittu ainakaan lukemassani jutussa. 

Amerikkalainen CNN kertoi kutakuinkin samat asiat kuin Euronews, vain hiukan erilaisin sanakääntein. Sen sijaan brittien Guardian valotti Ranskan sisäministerin puheita mainitsemalla tämän sanoneen myös, ettei ole varmaa olivatko erityisesti kurdit ampujan kohteena ja kertoili aiemmin kurdeja tappaneesta, mutta sittemmin kuolleesta turkkilaisesta. 

Guardianin mukaan nyt ampujaksi epäilty oli aiemmin ammuskellut sudanilaisia ja kertonut poliiseille, että "en pidä kurdeista". Yleisradioiden kruunaamaton kuningas eli BBC ei myöskään kertonut ampujan etnistä taustaa, mutta kuvaili häntä sanoilla "pitkä, valkoinen ja vanha".

BBC kuitenkin linkitti jutussaan kurdien lyhyen tiedotteen, jossa todettiin, että "Ranskan kurdien demokraattinen neuvosto (CDK-F) tuomitsee jyrkästi tämän surullisen terrori-iskun, joka johtuu Daeshin liittolaisen Turkin useista uhkauksista". Toisin sanoen myöskään kurdit itse eivät nimenneet ampujaa turkkilaiseksi, mutta ilmoittivat siitä huolimatta Turkin murhien perimmäiseksi syylliseksi. 

New York Timesissa kerrottiin, että "ranskalaiset tutkijat eivät ole esittäneet todisteita siitä, että mies olisi sidoksissa mihinkään turkkilaiseen ryhmään. Sen sijaan he sanoivat, että miehellä – jota he eivät nimenneet, mutta jonka ranskalaiset tiedotusvälineet tunnistivat William M.:ksi – oli motivaationa syvään juurtuneita rasistisia ja maahanmuuttajien vastaisia uskomuksia".

Edelle kirjaamiini havaintoihin ei tuonut uuttaa tietoa myöskään Al-Jazeera. Eikä edes Jerusalem Post, joka kuitenkin mainitsi, että "Turkin hallitusmyönteiset tiedotusvälineet ovat vähätelleet hyökkäystä ja syyttäneet ´terrorin kannattajia poliisin kimppuun hyökkäämisestä murhien jälkeen... Ainoastaan ​​Ankaran tiedotusvälineet syyttivät mielenosoittajia "terroristeiksi", kun taas Turkin tiedotusvälineet sanoivat, ettei hyökkäyksen motiivi ollut tiedossa".

Mitä tästä kaikesta sitten voi päätellä? Onko PT-median näkemys turkkilaisesta tekijästä ennenaikainen, vai sittenkin oikeaan osunut? Oikeilla jäljillä se kuitenkin näyttäisi olevan ainakin siinä, että teon takana ovat joka tapauksessa turkkilaiset. Ja tapaukseen liittyvä rasismi on ennen kaikkea heidän vihaansa omaa vähemmistökansallisuuttaan kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman
Alistuminen vai aggression sietäminen?
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa

Hyväksyisikö Suomi NATO:n jäsenyyden, jos Ruotsi jätettäisiin ulkopuolelle?

Turkki on ryhtynyt ainakin presidenttinsä suulla vastustamaan Suomen ja Ruotsin liittymistä NATO:on. Helsingin sanomien pääkirjoituksen mukaan "Suomi on tässä tosin enemmänkin sijaiskärsijä, sillä varsinaisesti Turkin hampaissa on Ruotsi".

Lehden mukaan turkkilaisten vaatimusten taustalla on se, että Yhdysvallat tukee Syyriassa kurdijoukkoja, ja Erdoganin sulttaanikunta haluaa tämän muuttuvan. Lisäksi osmanien jälkeläiset saattavat haluta nostaa esille myös Turkin aseman suhteessa Euroopan unionin jäsenyyteen. 

Turkin myöntyminen hyväksymään pohjoiset hakijamaat saattaakin vaatia muilta Nato-mailta joitakin myönnytyksiä. Ääneen sanottu syy Turkin vastahankaan on kuitenkin vain se, että erityisesti Ruotsissa on paljon kurdeja, joita turkkilaiset pitävät terroristeina. 

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon (ps) mukaan "tässä on kyse ennen kaikkea Ruotsin historiallisesta tuen ilmauksesta sellaisille toimijoille ja järjestöille, jotka Turkki määrittelee terroristijärjestöiksi". Sellainen on erityisesti kurdien työväenpuolue PKK, joka kävi vuosina 1984–1999 ja 2004–2013 jopa aseellista taistelua Turkin hallitusta vastaan ja jonka sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat ovat luokitelleet terroristijärjestöksi.

Tästä kaikesta tuli mieleeni, että kuinka Suomi toimisi, mikäli Turkki ilmoittaisi tukevansa Suomen, mutta vastustavansa Ruotsin liittymistä läntiseen puolustusliittoon niin kauan, kunnes länsinaapurimme taipuu sen vaatimuksiin. Käyttäisimmekö tilanteen hyödyksi vai osoittaisimmeko solidaarisuutta entiselle emämaallemme kieltäytymällä kunniasta?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Why Finland will apply for a membership in NATO
Sanna Marinilta rohkeaa puhetta
Alistummeko kiristykseen?

EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta

Helsingin sanomat otti kantaa presidentti Sauli Niinistön Valko-Venäjän hybridisodankäyntiin liittyvään lausahdukseen, jonka mukaan EU on menettänyt kyvyn panna kovan kovaa vastaan. Jutussa haastateltiin kahta tutkijaa. 

Heistä Reetta Toivanen kertoi, että "en usko, että ongelmaa ratkaisisi mitenkään se, että EU näyttäisi militantin puolensa". Perusteluksi hän esitti, ettei "kansainvälisessä sopimisessa ja politiikassa mikään tapahdu ikinä kova kovaa vastaan".

Lisäksi hänen mukaansa EU:n kyvyttömyys loistaa niin isoin kirjaimin, että se on kiusallista ja tuskallista. Että tässä meidän rajallamme ihmiset ja jopa lapset kärsivät, eikä YK:n sopimuksia vieläkään noudateta.

Tutkija Magdalena Kmak puolestaan näki "ettei EU:n heikkoudesta pidä syyttää unionin arvoja vaan sitä, ettei unioni sitoudu noudattamaan niitä". Tätä näkemystään hän tarkensi kertomalla, ettei Euroopan unioni kunnioita Geneven pakolaissopimusta, vaan ulkoistaa turvapaikanhakua sellaisille maille, joilla itsellään on vaikeuksia noudattaa ihmisoikeuksia. 

Lisäksi hän moitti Unionia siitä, että rajavalvontaan palaa tällä hetkellä valtavat määrät rahaa, jonka voisi ohjata muualle, esimerkiksi sujuvampiin hakuprosesseihin. Lisäksi Kmak ehdotti, että EU rakentaisi turvallisia reittejä hakea turvapaikkaa. Ja ennen kaikkea jäsenmaiden ja kansalaisten tulisi arvioida, haluavatko he muuttaa nykyisiä sopimuksia vai noudattaa niitä

Nämä tutkijoiden kannanotot ovat sikäli hiukkasen hämmentäviä, ettei ongelmana tällä kertaa ole spontaani turvapaikanhaku, vaan Valko-Venäjän hybridisodankäynti. Eikä EU:n rajalla ole juurikaan turvapaikkaa tarvitsevia, koska siellä olevat ihmiset ovat peräisin rauhalliselta Pohjois-Irakin kurdialueelta sekä sisällissodasta toipumassa olevasta Syyriasta. 

Mutta sikäli Kmak on oikeassa, että EU:n pitäisi lopultakin tunnustaa, ettei se muuttuneessa maailmassa pysty noudattamaan aikanaan sovittua Geneven sopimusta ja siksi sen tulkintaa on syytä muuttaa. Tämä olisi hyvin perusteltua, koska sopimusta on viimeisten vuosikymmenien aikana käytetty laajamittaisesti väärin elintasopakolaisuuden reittinä ja nyt siis jopa hybridisodankäynnin välineenä. 

Minimissään EU:n turvapaikkapolitiikkaa pitäisi muuttaa ainakin sen verran, että humanitaarista suojelua myönnettäisiin vain lyhyeksi määräajaksi, jonka jälkeen tilanne lähtömaassa tarkasteltaisiin uudelleen ja henkilö palautettaisiin automaattisesti kotimaahansa alkuperäisen turvapaikantarpeen aiheuttaneen tilanteen lauettua. Lisäksi turvapaikan tarpeen todistamisvastuu pitäisi siirtää yksiselitteisesti tulijoille. 

Näin elintasopakolaisia houkuttelevat vetovoimatekijät vähenisivät olellisesti nykyisestä. Ja myös kehitysmaalaisten rekrytointi hybridisodan taisteluvälineiksi vaikeutuisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?

Erikoinen demari ja virtahepo olohuoneessamme

Olen jo aiemmin ihmetellyt Kamala Jafin (sd) kannanottoja sosiaalisessa mediassa. Eilen vastaan tuli jälleen yksi sellainen, sillä hänen mukaansa "fakta on se, että Suomessa joutuu maksamaan tolkuttoman paljon veroja. Verotus vaikuttaa yrittäjyyteen, palkansaajan ja köyhien elämään."

Kurditaustainen Jafi jatkoi edelleen, että "verotuloista saa palveluja, mutta verotus ei saa olla itseisarvo ja vastaus kaikkeen. Ja totesi vielä jatkuneessa keskustelussa, että "verotuksella on oma roolinsa hyvinvointivaltiossa. Veroja on korotettu vuosien varrella ihan riittävän paljon. Nyt olisi korkea aika pitää se ennallaan tai laskea mahdollisuuksien mukaan. Järjen ääntä pitää saada tähän!"

Kuulostaa kovin paljon samankaltaiselta puheelta kuin äskettäin samasta asiasta julkisuudessa puhuneen Kokoomuksen Elina Valtosen retoriikka. Lisäksi Jafi on aiemmin ottanut kantaa myös kulttuureiden välisiin eroihin ja haittamaahanmuuttoon tavalla, jota on totuttu kuulemaan pikemminkin perussuomalaisten kuin sosiaalidemokraattien riveistä. Ja nyt siis veroihin kokoomuslaisittain. 

Nähtäväksi jää, minkälainen tulevaisuus Jafilla tulee jatkossa olemaan puolueessaan. Toistaiseksi hänen kannanottojaan ei ole kommentoitu lainkaan valtamediassa (tai ainakaan minun tietokoneeltani tehty Google-haku ei löydä sellaisia). 

Ehkäpä SDP:n johto ei siksi ole huomannut hänen lausuntojaan, vaikka miehellä näyttää olevan Twitterissä peräti 5 182 seuraajaa. Siis lähes yhtä paljon kuin esimerkiksi saman puolueen helsinkiläisellä valtuutetulla Ville Jalovaaralla ja kaksinkertaisesti verrattuna toiseen puolueen valtuutettuun Elisa Gebhardiin.

Jääkäämme siis jännityksellä seuraamaan, koska valtamediamme huomaa Jafin ulostulot ja millä tavalla hänen puolueensa johtoporras siihen reagoi. 

Pientä toivoa saattaa olla, sillä suomalaismedia näyttäisi olevan hiljalleen tiellä, joka johtaa pois takavuosien ummehtuneisuudesta. Tästä tuorein esimerkki on Iltalehden pääkirjoitus, jossa sen kirjoittanut toimittaja nosti viime vuosien suurimman olohuoneessamme rymistelevän virtahevon eli lehdistöltä muka huomaamatta jääneen heikon maahanmuuttaja-aineksen mukanaan tuoman väkivaltaongelman näkyvästi esille.

Pääkirjoituksen johtopäätös oli suoraa puhetta, sillä sen mukaan "ensin pitäisi tunnustaa, että Suomi ottaa jo ensiaskeleitaan Ruotsin tiellä. Ongelman peittely tai selittely koronalla ei auta mitään. On erikoista, että esimerkiksi valtioneuvoston toukokuussa tullut selonteko sisäisestä turvallisuudesta sivuutti maahanmuuttajataustaisen jengiväkivallan tyystin. Erityisen vaikea aihe tuntuu olevan sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr)."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista

Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?

Luin Twitteristä tekstin, jonka mukaan  "kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Länsimaalainen kulttuuri on parempi kuin monen Lähi-idän maan kulttuuri... Sellaiset kulttuurit ovat paskoja, jossa väkivalta on hyväksyttyä ja naisten ainoa tehtävä on totella miehiä. Näitä löytyy paljon Lähi-idästä!"

Teksti sai luonnollisesti osakseen kommentteja. Tässä niistä muutamia. 

"Samalla tavalla joku Lähi-Idässä saattaisi kirjoittaa, että kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Arabikulttuuri on parempi kuin länsimaalainen kulttuuri, jossa lapset jättävät vanhempansa vanhainkotiin kuolemaan ja naiset jakavat omia alastonkuvia maksua vastaan netissä."

"Ja niissäkin kulttuureissa, joissa nämä säännöt vallitsevat, elää ihmisiä täysin normaalisti. Mites ne ihmiset, jotka kokevat olevansa onnellisia näissä kulttuureissa?"

"Vaikka ´länsimainen kulttuuri´ voi vaikuttaa paremmalta, niin kyllä länsimaisessa kulttuurista löytyy ikäviäkin piirteitä. Varsinkin Välimeren rannoilta."

"Rasisti"

"´Länsimainen kulttuuri´ oli pari sataa vuotta sitten aikalailla sellainen mitä kuvailet lähi-idän maiden kulttuurina."

"Rasisti!"

Toki keskustelu sisälsi myös paljon kommentteja, jotka myötäilivät ensimmäisen kommentin kirjoittajaa. Mutta tähän kokoamani olivat muita oleellisempia sikäli, sillä ne kertoivat siitä vaikeudesta, joka leimaa yhteiskunnallista keskusteluamme tänä aikana, jolloin laajat kansainvaellukset muokkaavat Eurooppaa. Eli monia ihmisiä vaivaava oman ideologian suhteen yhteensopimattomien tosiasioiden tunnustamisen vaikeus. 

Onhan selvää, että - ex-presidentti Paasikiveä myötäillen - tosiasioiden kieltämisen sijaan niiden tunnustaminen on viisauden alku. Näin siitä huolimatta, että sellainen näyttäisi edelle kopioimieni viestien perusteella puuttuvan monien suomalaisten ajatustavasta. 

Lopuksi todettakoon, että ensimmäisen viestin kirjoittaja ei kuulunut natseihin, äärioikeistoon, kristillisiin konservatiiveihin, perussuomalaisiin, kokoomuslaisiin tai edes peräkammarin poikiin. Sen sijaan hän oli SDP:ssä vaikuttava Kamal Jafi, joka Twitter-profiilissaan ilmaisee olevansa isä, suomenkurdi, kouluvalmentaja & demari sekä Helsingin nuorisojaoston jäsen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista
Erilaisia, mutta samanarvoisia
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista

Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, on Suomen sosialidemokraattisella puolueella ollut uskomattoman huono onni maahanmuuttajataustaisten poliitikkojensa kanssa. Siis sellaisten kuin Abdul Mannan, Abdifitah Ali Abdi, lelusalakuljettaja, Ahmed Al Chibib, Hussein Al-Taee ja Abdirahim "Husu" Hussein.

Nuo tulivat mieleeni eilen kun satuin huomaamaan SDP:n riveissä vaikuttavan ja lapsesta asti Suomessa eläneen kurdin, Kamal Jafin, kannanoton Twitterissä. Siinä sanottiin ensin, että "Afganistanin tapahtumat pistävät ajattelemaan, että miksi länsimaat yrittää väkisin viedä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-itään, jos paikalliset maltilliset ryhmät eivät ole valmiita taistelemaan paremman tulevaisuuden puolesta? Olisiko aika katkaista rahahanat kehitysmaihin?"

Ja jatkettiin sen jälkeen: "toisekseen, olisiko korkea aika luoda automaattinen järjestelmä, jossa sotien osapuolet on velvoitettu pitämään huolta pakolaisista? Nykyään homma toimii niin, että sotivat maat sotivat ja pakolaiset jäävät Euroopan harteille pitkälti. Tämä on kestämätöntä."

Lisäksi hän totesi yhdessä syntyneistä keskustelurönsyistä, että "suurin osa kurdimiehistä onkin taistelemassa. Se marginaalinen porukka kokeilee onneaan tulla Eurooppaan. He saavat hyvin usein kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja hyvä niin."

Jäin vain miettimään kaiken tuon luettuani, että mitähän SDP:n puheenjohtaja - maahanmuuttokritiikittömistä ja kehitysapumyönteisistä näkemyksistään tunnettu - Sanna Marin mahtaisi tuumia Kamalin puheista, jos ne sattuisivat kantautumaan hänen korviinsa.

Eli ymmärtäisikö puoluejohtaja, että demareiden tuoreella kurdilla on terveitä ajatuksia maahanmuutosta ja ryhtyisi soveltamaan niitä johtamansa Suomen hallituksen kehitys- ja maahanmuuttopolitiikassa, vai alkaisiko hän kenties savustaa Kamalia ulos puolueestaan?

Niin tai näin. Joka tapauksessa haluan onnitella demareita ja heidän puheenjohtajaansa siitä, että puolue on lopultakin onnistunut rekrytoimaan riveihinsä järkeviä näkemyksiä omaavan maahanmuuttajan. Tämä tosin sillä varauksella, ettei alussa mainitsemani henkilögallerian viitoittama historia toistu tässä käsitellyn Kamalin suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy

Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä

Ranskan kongolaiset tekivät omalta osaltaan selväksi, että yksi kehitysmaalaisen maahanmuuton ongelmista on lähtömaiden ristiriitojen tuominen uuteen kotimaahan. Tämän he tekivät sytyttämällä Pariisissa tulipaloja ja pyrkimällä estämään palomiesten sammutustoimia. Syynä oli heille epämieluisan taiteilijan esiintyminen.

Ilmiö ei ole Suomessa saanut ainakaan vielä kovin suuria mittasuhteita. Siitä huolimatta myös meidän päättäjillämme on käytettävissään vuosien varrelta vakavia ennakkotapauksia, joista olen itsekin kirjoittanut ja jotka kannattaa huomioida linjattaessa tulevaisuuden turvapaikkapolitiikkaa.

Esimerkkinä mainittakoon etnisten turkkilaisten ja kurdien väliset väkivaltaisiksi leimahtaneet reviiritaistelut eri kaupunkien pizzamarkkinoilla. Vakavaksi varoitukseksi suomalaisille päättäjille on katsottava myös kurdien taannoinen väkivaltainen mielenosoitus Turkin Lähi-idässä tekemiä toimia vastaan.

* * *

Suomalaisten suhtautumista Haaviston ja Ohisalon junailemaan operaatioon Kreikan saarilla majailevien lasten tuomiseksi oli selvitetty mielipidekyselyllä. Sen mukaan vain noin 40 prosenttia suomalaisista kannatti heidän tuomista maahamme. Hiukan pienempi osa vastusti ja melkoinen joukko ei ollut muodostanut asiaan kantaa.

On siis selvää, ettei hallituksen toimilla, mutta ei myöskään ajatusta vastustavilla perussuomalaisilla, ole tässä asiassa kansan tukea takanaan. Merkittävää asiassa oli kuitenkin se, että ajatukselle myötämielisimpiä olivat yli 75-vuotiaat veteraanikansalaiset.

Sen sijaan pienten lasten vanhemmat eli 30-44-vuotiaat suomalaiset suhtautuivat maahanmuuttoon kielteisimmin. Tässä yhteydessä on hyvä kysyä, että miksi?

Iltalehden haastattelema tutkija arveli, että "sellainen ajattelu voi vaikuttaa, että mietitään näiden lasten tulevan samoihin päiväkoteihin ja kouluihin. He pääsisivät ilmiön kanssa omakohtaisesti tekemisiin."

Tutkija saattaa olla osittain oikeassa, mutta hän unohti kommentoidessaan sen, että suurissa kaupungeissa pääosalla tuosta ikäluokasta on jo kokemusta maahanmuuttajalapsista ainakin päiväkodeista ja ikähaitarin vanhemmalla osalla myös kouluista. Niinpä olen melko varma siitä, ettei kyse ole pelkästään tulevaisuuden peloista - joihin tutkija viittasi - vaan myös käytännön kokemusten karusti opettamista tosiasioista.

* * *

Lopuksi haluan huomauttaa kommenttipalstan pelisäännöistä.

Tämän blogin historian aikana kommenttiosion keskustelu on ollut kiitettävän asiallista. Valitettavasti tähän on aivan viime päivinä ollut nähtävissä muutosta. Siitä esimerkkinä jouduin eilen poistamaan kommentin, joka oli vähintäänkin tulkittavissa kiihotukseksi aseelliseen väkivaltaan ihmisryhmää vastaan.

Siksi pyydän kaikkia tähän blogiin kommentoivia pidättäytymään kaikista sellaisista kannanotoista, jotka voidaan tulkita yllyttämiseksi laittomuuksiin. En siis tule hyväksymään väkivaltaan liittyviä kehotuksia, uhkailuja tai vihjailuja, vaan poistan ne jatkossa kommenttiosiosta.

Samoin pyydän noudattamaan yleisiä hyviä tapoja. Se tarkoittaa esimerkiksi pidättäytymistä sellaisten ilmaisujen käyttämisestä, joiden ilmeinen tarkoitus on halventaa puheena olevaa henkilöä tai ihmisryhmää ilman että siitä syntyisi kommentin asiasisällön kannalta lisäarvoa.

Tämä on jo kommentin käyttäjän itsensäkin kannalta järkevää, koska useimpien ihmisten mielestä tarkoitushakuisesti halventavien ilmaisujen - tai kuten lapsena sanottiin, nimittelyn - käyttäminen kertoo enemmän sanojastaan kuin sen kohteesta. Siksi jo kommentoijan itsensä edun takia tulen poistamaan asiatonta nimittelyä koskevat kommentit.

Ja ennen kuin kukaan puhuu sananvapauden rajoittamisesta, totean että ensimmäisen osalta kyseessä on lain asettama rajoitus, joten sen noudattamisen tulisi olla itsestään selvää meille kaikille lainkuuliaisille suomalaisille. Jälkimmäinen puolestaan ei ole sananvapauden rajoittamista, koska kaikki asiat voi esittää myös ilman halventavia ilmaisuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Al Holin suomalaiset ovat Holkerin ja Sipilän lapsia

Yle kertoi YK:n vaatineen kaikkia maita hakemaan Syyrian Al-Holin leiriltä omat lapsensa pois. Tätä perusteltiin sillä, että nämä ovat vaarallisessa asemassa, koska heiltä puuttuvat usein viralliset asiakirjat. Tämä tosiasia vaarantaa raportin mukaan lasten oikeuden kansalaisuuteen, vaikeuttaa perheiden yhdistämisprosessia ja saattaa lapset alttiiksi riistolle ja hyväksikäytölle.

YK:n mainitsemat syyt pitänevät paikkansa. Lisäksi on selvää, etteivät leiriä ylläpitävät kurdit ole syyllisiä ulkomaalaisten fanaatikkojen sotaretkelle Syyriaan ja Irakiin. Siksi on lievästi sanottuna epäreilua, että he joutuvat kantamaan vastuun näiden lapsista.

Toisaalta on niin, ettei ISIS-seikkailuihin lähteneitä ihmisiä haluta takaisin luultavasti mihinkään maahan. Ei etenkään muita kuin lapsia - mikä on johtanut esimerkiksi heidän äitiensä pyrkimykseen ratsastaa näillä suomalaisten hyvinvointipalvelujen äärelle.

Suomi on tässä asiassa ainakin toistaiseksi toiminut siten, että maahan itse tulleet islamistit ja heidän perheenjäsenensä ovat päässeet takaisin kotiinsa, mutta aktiivisin toimin on Syyriasta haettu vain kaksi orpoa lasta.

Sen enempää ruotimatta nykyistä tilannetta kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, miksi tähän tilanteeseen on tultu. Ja etenkin siihen, että suurin osa Suomesta lähteneistä on muslimimaista tulleita maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Lisäksi joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, joten mukana on ilmeisesti myös muutamia näiden uskontoon hurahtaneita kantasuomalaisia.

Näin ollen perimmäinen syy Suomen hankalaan tilanteeseen on viimeisten kymmenien vuosien epäonnistunut ja vastuuton maahanmuuttopolitiikka. On kuviteltu, että tarjoamalla tulijoille yhteiskuntaan assimiloitumista ehkäiseviä erioikeuksia heidät voitaisiin kasvattaa osaksi länsimaista yhteiskuntaa.

Tämä on johtanut tulijaväestön heikkoon työllistymiseen ja - kiitos anteliaan sosiaalipolitiikkamme - joutilaan maahanmuuttajataustaisen nuorisojoukon syntymisen. Kuten tunnettua jo omastakin historiastamme, johtaa tällainen asetelma aina ongelmiin.

Tämän ongelman syvyyttä nimenomaisesti Suomessa kuvaa parhaiten se, että meiltä lähti muslimiväestön kokoon suhteutettuna eniten höyrypäitä ISIS:n riveihin. Siksi perimmäiset syylliset nyt käsillä olevaan ongelmaan löytyvät maamme maahanmuuttopolitiikan arkkitehdeistä - siis erityisesti vuonna 1990 ensimmäisen somalierän Neuvostoliitosta maahamme hankkineesta Harri Holkerin (kok) sekä vuoden 2015 kansainvaelluksen mahdollistaneesta Juha Sipilän (kepu) hallituksesta.

Nähtäväksi jää, miten Suomi toimii seuraavan kerran, kun edessä on muslimimaista tulevan väestön kansainvaellus. Onko historiasta opittu mitään, vai toimitaanko jälleen yhtä typerästi kuin Holkerin ja Sipilän valtakaudella?

Lopuksi kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että suurin osa ISIS:in hirmuhallintoa tukemaan lähteneistä muslimeista on kaksoiskansalaisia. Siksi Suomen velvollisuus hakea heitä tai heidän jälkeläisiään Al Holista ei ole yhtään suurempi kuin heidän toisella kotimaallaan. Ehkäpä Sanna Marinin (sd) hallitus voisi siten vaatia ISIS-lasten sijoittamista myös näiden esi-isien kotiseudulle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilta-Sanomat jihadistin asialla
Retorinen kysymys?
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

Hallituksen ja ministeri Pekka Haaviston (vihr) venkoilu on osoittanut, että Al-Holin leirillä olevat islamistinaiset ja -lapset eivät ole triviaali kysymys. Ongelmana on Helsingin Sanomien luonnehdinnan mukaan se, "onko suomalaisten turvallisuus tärkeämpi kuin lasten oikeudet".

Turvallisuuden osalta tilanne on varsin selkeä, sillä maassamme on jo nyt satoja ihmisiä, joilla on terrorikytköksiä. Al-Holin ISIS-naiset ja lapset liittyvät tähän siten, että suojelupoliisin arvion mukaan "alueelta mahdollisesti palaavat naiset todennäköisesti jatkavat terroristista toimintaa, verkostoituvat keskenään ja integroituvat jälleen kotimaisiin jihadistisiin verkostoihin".

Kysymys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin HS luonnehdinnassaan antoi ymmärtää, vaan siihen tulee liittää myös arvio siitä, onko terroristinaisen tahto ratsastaa lapsillaan jatkamaan jihadistista toimintansa Suomessa suurempi kuin lasten oikeudet tai suomalaisten turvallisuus. Kurdithan eivät päästä lapsia lähtemään leiriltä yksinään vasten äidin tahtoa.

Tilannetta voi verrata suomalaisiin sotalapsiin. Meillähän suomalaiset perheet asettivat lastensa turvallisuuden etusijalle ja lähettivät heidät maata uhanneessa hätätilassa omasta tahdostaan turvaan länsinaapuriin. Al-Holin terroristinaiset taas eivät suostu lähettämään omia - usein teini-ikäisiä - jälkeläisiään turvaan edes epäinhimillisistä oloista ilman, että myös he pääsevät seuraamaan näiden mukana.

Siksi myös hallituksen on pohdittava sitä, millä tavoin se suhtautuu terroristinaisten välinpitämättömyyteen omien lastensa turvallisuudesta suhteessa lasten oikeuksiin. Eli taivutaanko näiden lasten oikeuksien varjolla tapahtuvaan kiristykseen? Ja unohdetaan samalla oman yhteiskuntamme turvallisuus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi jäsen demareiden otuskerhoon ja hallitukselle välikysymys kansan harhauttamisesta
Nyt on annettava hallitukselle kiitosta
Kehitysmaasta tulleen lapsen etu

Mitä etälamautinkeskustelu kertoo yhteiskuntamme nykytilasta?

Kurdien taannoisesta poliisin väliintuloon johtaneesta mielenosoituksesta on alettu pesemään jälkipyykkiä. Siitä viimeinen osoitus oli Ylen Sannikka & Ukkola ohjelmassa, jota en katsonut. Sen sijaan luin Ylen referaatin ohjelman tätä osaa koskeneesta osuudesta.

Jutussa pohdittiin nimenomaisesti sitä, että poliisi käytti virkavaltaa vastustaneen miehen taltuttamiseen etälamautinta. Ohjelmassa haastatellun poliisitarkastaja Konsta Arvelinin mukaan "se oli ihan tyypillistä poliisin voimankäyttöä ja vieläpä hyvin hallittua sellaista".

Paikalta on otettu myös video, joka vahvistaa Arvelinin näkemyksen. Siis etälamauttimen käytön tarpeellisuuden ja poliisin tarpeettoman väkivallan puuttumisen. Niinpä jopa ministeritasolla käyty keskustelu itse etälamauttimen käytöstä on sinänsä tarpeetonta, mutta ehkäpä Ohisalon vaatimalla selvityksellä on paikkansa yleisen luottamuksen ylläpitäjänä.

Virkavallan voimankäytön osoittauduttua tarpeelliseksi ovat anarkian kannattajat ja kurdeihin myötämielisesti suhtautuvat maahanmuuttajat siirtyneet syyllistämään poliisia kurdien provosoinnista. Ylen ohjelmassa tähän väitteeseen otti kantaa myös Arvelin, jonka mukaan "poliisi ei tule koskaan provosoimaan vaan huolehtii tasapuolisesti siitä, että kukaan ei pääse aiheuttamaan häiriötä", mutta "varautuu aina pahimpaan ja niin on toimittu myös Narinkkatorilla, jotta tilanne pysyy hallinnassa."

Ottaen huomioon Narinkkatorin tapahtumat oli poliisin varautuminen tarpeellista. Ja olisihan jo lähtökohtaisesti outoa, jos poliisin läsnäolo mielenosoituksen turvallisuutta valvomassa provosoisi ketään. Poliisihan oli ensisijaisesti turvaamassa kaikkien osallistujien oikeutta osoittaa mieltään turvallisesti joukossa, jonka tiedetään jo aiemmin käyttäytyneen huonosti.

Poliisin toiminta tässä puheena olevassa mielenosoituksessa oli siis sekä perusteltua että tarpeellista. Siksi siihen liittyvän keskustelun sijaan olisi syytä avata keskustelu siitä, mihin pyrkivät ne tahot, jotka ovat arvostelleet virkavallan toimintaa kurdien suhteen. Ja mitä se kertoo suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta?

Aiempia ajatuksia samasta aiihepiiristä:
Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Poliisin toiminta Tampereen mielenosoituksen yhteydessä on tutkittava