Vihreää liharuokaa

Yle kertoi, että monet ihmiset haluavat luopua lemmikeiksi ottamistaan kaneista. Pitkäkorviin kyllästyneitä on jutun mukaan siksi paljon, ettei niille tahdo löytyä uusia koteja. 

Tilanne on näin vanhemman sukupolven ja osittain maaseudulla kasvaneen ihmisen näkökulmasta katsottuna absurdi. Kanihan on pieni jäniseläin ja monin paikoin suosittua riistaa. Niinpä lemmikeistä saisi epäilemättä hyvää raaka-ainetta maukkaaseen ruokaan. 

Eikö siis olisi järkevää, että kaneihinsa kyllästyneet ihmiset vain teurastaisivat taakaksi muodostuneet elukkansa ja söisivät herkkuna suihinsa? Ja jos perheessä on käsityötaitoisia, voisi kanien turkitkin hyödyntää askartelemalla niistä jotain mukavaa. Näin entinen lemmikki tulisi hyötykäyttöön. 

Ylen jutussa kerrottiin myös, että kanitilanne on käymässä alueellisille eläinsuojeluyhdistyksille kestämättömäksi. Joissain kaupungeissa lemmikkikaneja ei voida ottaa enää lainkaan vastaan, koska niille ei ole tilaa. Siksi on varsin todennäköistä, että kaneja päästetään monin paikoin myös vapaaksi.

Se on kuitenkin äärimmäisen typerää. Kuten ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat ovat havainneet, vapaaksi päästetyistä kaneista muodostuu ikävä ja kallis tuhoeläinyhdyskunta, joka terrorisoi pihojen ja puistojen koristekasveja sekä pilaa puutarhapalstojen satoja. 

Siksi jokaisen kaninomistajan olisi hyvä ymmärtää, ettei elukan vapaaksi päästäminen ole järkevää eikä vastuullista. Pikemminkin se on rikos sekä muita ihmisiä että myös luontoamme vastaan, sillä kaneja pidetään monin paikoin yhtenä maailman haitallisimmista vieraslajeista. 

Myös alueellisten eläinsuojeluyhdistysten olisi aika herätä todellisuuteen. Mikäli kaneja ei voida sijoittaa uudelleen, on ne lopetettava. Ja näin syntyvät raadot on mieluiten kierrätettävä hyödyksi ja kaupattava kuluttajille vihreänä liharuokavaihtoehtona. 

Tämä on perusteltua, sillä näin toimien lemmikkikanien aiheuttama ympäristöjalanjälki jäisi mahdollisimman pieneksi. Ja samalla nämä kansalaisjärjestöt saisivat kaninlihan myynnistä varoja toimintansa pyörittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Luonto on julma
Oravatarina

Susi on hyötyeläin

Susi on yksi Suomen neljästä suurpedosta. Se käytännössä hävitettiin maastamme 1900-luvun alkuun mennessä, mutta on ihmisten asenteiden muututtua palannut luontoomme. Nykyisin susia on noin 300 kappaletta suunnilleen 50 reviirillä. 

Petona, potentiaalisesti ihmisten henkeä uhkaavana ja kotieläimiä tappavana eläimenä susi herättää kuumia tunteita. Siksi sitä metsästetään jopa luvatta ja hallituksen päätöksellä jatkossa myös luvallisesti. Itse kannatan varovaisesti jälkimmäistä, koska susi on älykäs ja sosiaalinen eläin, joka ymmärtää varoa ihmistä, mikäli sen kantaa verotetaan säännöllisesti ja kautta maan. 

Tässä yhteydessä meidän susikeskustelustamme on kuitenkin pitkälti unohtunut yksi asia. Se on suden saaliseläinten eli hirven, mutta myös kauriiden, holtittoman lisääntymisen aiheuttamien ongelmien torjunta. Ne aiheuttavat metsätaloudelle tuhoja jopa 50 miljoonaa euroa vuodessa sen lisäksi, että hirvikolareissa kuolee joka vuosi ihmisiä - ja loukkaantuu monikertainen määrä. Lisäksi hirvieläimet pitävät yllä tolkutonta hirvikärpäs- ja puutiaspopulaatiota.

Siksi haluan välittää Suomen yhteiskunnalliseen keskusteluun tieteellistä susitietoa Pohjois-Amerikan Wisconsinista. Siellä oli nimittäin tutkittu susien liikenteelle aiheuttamia vahinkoja suhteessa osavaltion eri piirikuntiin palautettujen susien saapumisajankohtaan - tai saapumatta jäämiseen.

Näissä vertailuissa todettiin susien vaikuttavan hirvieläimiin siten, että tieliikenteen hirvivahingot vähenivät aivan oleellisesti. Kaikkiaan hirvieläinvahinkojen määrä putosi suden takia 24 prosenttia niissä osavaltioissa, joihin susi oli palannut. 

Tuosta määrästä noin neljännes johtui susien määrästä ja kolme neljännestä niiden saaliseläinten muuttuneesta käyttäytymisestä. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että hirvieläimet viettivät vähemmän aikaansa maanteillä, koska myös sudet liikkuivat niillä. 

Tutkijat laskivat myös hirvieläinten käyttäytymisen muutoksen rahallisen arvon autoilijoille. Heidän mukaansa suden kokonaisvaikutus oli noin 375 miljoonaa dollaria, josta 275 miljoonaa liittyi hirvieläinten käytöksen muutokseen. Tämä ylittää 63-kertaisesti susien kotieläimille aiheuttaman vahingon määrän. 

Tutkijat totesivat myös, että susien kiintiömetsästyksellä voitaisiin saavuttaa vain sama tulos kuin susimäärän vaikutus liikenteeseen. Siis yllä mainittu neljännes. Siksi oleellista olisi ymmärtää susien aiheuttama hirvieläinten käyttäytymismuutos, jota samansuuruisella kiintiömetsästyksellä ei saavuteta, koska se tapahtuu vuosittain suhteellisen lyhyen kauden aikana.

Ottamatta tässä sen enempää kantaa susipolitiikkaan - sen olen tehnyt jo aiemmin - totean, että tiede on jälleen kerran osoittanut asioita, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Ja joita on mahdollista hyödyntää myös poliittisessa päätöksenteossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susikoe saa jatkoa
Susisopu
Sus siunatkoon

Ensin oli alpakka, seuraako tulevaisuudessa huonekärpänen?

Iso-Britanniassa nähty alpakkafarssi kertoi jotain oleellista nykyisen maailman vinksahtaneisuudesta. Siellä nimittäin havaittiin eräällä alpakalla nautatuberkuloosia, joka vahvistettiin uusintatestillä. Ja sen jälkeen tehtiin eläimen lopettamispäätös. 

Tämä herätti valtavan vastustuksen. Ensinnäkään itse alpakan omistaja ei olisi hyväksynyt muille eläimille vaarallisen lemmikkinsä lopettamista. Lisäksi hän sai maatilalleen mielenosoittajia, jotka yrittivät vaikuttaa asiaan. 

Hänelle satoi myös tukea maailmalta: peräti 140 000 ihmistä ympäri maailmaa allekirjoitti pääministeri Boris Johnsonille osoitetun vetoomuksen alpakan lopettamisen estämiseksi. Ja kaiken huipuksi pääministerin kanslia ja tiedottaja välittivät alpakan lopettamisen jälkeen myötätuntonsa elukan omistajalle. 

Aika vähissä näyttäisivät siis olevan joidenkin ihmisten ongelmat tässä maailmassa, kun alpakan hyvin perusteltu lopettaminenkin saa aikaan tällaisen kansaliikkeen. Lapsuudessani paljon aikaa maalla viettäneenä, entisenä koiranomistajana - ja kotieläinten lopettamiseen niiden kautta tottuneena - jäin vain ihmettelemään, että minkähänlaisiin mittoihin tämän maailman elävästä elämästä vieraantuminen mahtaakaan kasvaa omien lastenlasteni elämän aikana. Lähetteleeköhän joku silloin adresseja tai järjestää mielenosoituksia huonekärpästenkin säästämisen puolesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Mitä sikarutto opettaa?
Norjassa lahdataan 2000 poroa