Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?

Mitähän pitäisi ajatella siitä, että Uutissuomalaisen kyselyn mukaan Antti Lindtman (sd) on suomalaisten suosikki seuraavaksi pääministeriksi?

Kysyn siksi, että kyselyn mukaan Lindtmania kannatti noin viidennes äänestäjistä. Siis ilmeisesti suurin osa hänen puolueensa, SDP:n, kannattajista, joita on viimeisimmän Ylen mielipidetiedustelun mukaan kuitenkin noin neljännes suomalaisista. Eli edes heistä läheskään kaikki eivät pitäneet Lindtmania sopimaan johtamaan Suomea. 

Eikö tämä tarkoita pikemminkin sitä, ettei Lindtmanilla ole kovin kummoista kannatusta seuraavaksi Suomen pääministeriksi kuin sitä, että hän olisi suomalaisten suosikki. Tosin ei kannatusta ole myöskään muiden puolueiden puheenjohtajilla, joten olisiko sopivampi otsikko tälle uutiselle jotain sellaista kuin "Suomalaisilla ei ole selvää pääministeritoivetta" tai jopa "Suomalaiset eivät näe kenessäkään poliitikossa pääministeriainesta".

Lisäksi kysyn siitä syystä, että muut uutismediamme kopioivat Uutissuomalaisen otsikon idean sellaisenaan, joskin hiukan sanoja muokaten (esimerkiksi Yle, MTV3, IS). Ovatko niiden toimituskunnat siis ihan oikeasti sitä mieltä, että Uutissuomalaisen tulkinta oli oikeaan osunut? Vai toimivatko ne vain kopiokoneina täyttäen näin lehtensä palstatilaa?

* * *

Noin muuten olen viime aikoina ihmetellyt paljonkin SDP:n suunnassa tulleita järjettömiä poliittisia kannanottoja (vaikkapa tätä ja tätä). Ja jäänyt ihmettelemään sitä, että niiden seurauksena jopa Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa muihin puolueensa poliitikkoihin verrattuna järkinaiselta. 

Siksi olenkin alkanut pohtia, että pitäisiköhän suomalaisten demareiden alkaa vähitellen olemaan huolissaan puolueensa intellektuaalisesta tilasta. Ja samalla myös sen suomalaisten neljänneksen, jotka edelleen näyttäisivät arvelevan, että siitä joukosta löytyisi sellaista kykyä ja osaamista, jonka varassa Suomelle saataisiin valoisa tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!
Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen

Helle, siitä suomalaiset tykkää

Minua on ihmetyttänyt, ettei tämän kesän aikana ole vielä puhuttu juurikaan poikkeavista säistä. Onhan siitä kuitenkin jo aikaa, kun ensimmäisen hellepäivän ilmaantumiseen kului viimeksi näin kauan. 

Valitettavasti Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta ei löydy tietoa siitä, koska on viimeksi mennyt näin pitkään, ennen kuin vuoden ensimmäinen helle sattui Suomessa. Sieltä kuitenkin ilmenee, että tämä päivämäärä on mennyt kesäkuulle viimeksi vuonna 2020, mutta silloin helteitä riitti peräti 21 päivänä, eli ensimmäisen hellelukeman on pitänyt sattua aiemmin kuin tänä vuonna - viimeistään 10. päivänä. 

Seuraava vuosi, jolloin helteitä ei ollut ennen kuin kesäkuussa oli vuonna 2015, jolloin niitä oli kaikkiaankin vain kolme. Tuolloin ensimmäinen hellepäivä oli - Forecan mukaan - vasta kesäkuun 29. päivänä. Uskotaan nyt, vaikka se onkin ristiriidassa Ilmatieteen laitoksen kolmen päivän tiedon kanssa, koska kesäkuussa on vain 30 päivää, eikä kahteen sovi kolmea. 

Näin ollen helteet saapuvat - mikäli tämän hetken ennusteet pitävät - tänä vuonna myöhemmin kuin kertaakaan vuoden 2015 jälkeen. Luulisi tällaisesta jo jonkinlaista juttua irtoavan.

Syitä tähän hiljaisuuteen voi itse kukin tietenkin miettiä mielessään. Ja pohdiskella sitä, että jos nyt olisi lämpimin kevät kymmeneen vuoteen, niin kiinnostaisiko myös se lehdistöämme ja sitä ruokkivia asiantuntijoilta yhtä vähän.

Niitä odotellessa voi itse kukin ottaa ja kuunnella takavuosien hellehittiä. Muistan kuulleeni sen ensimmäistä kertaa auton ratissa ja silloin liikenneturvallisuus epäilemättä kärsi.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuumat paikat pohjoisessa
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Median tulisi tarkkailla erityisesti konfliktiteollisuustaustaisia päättäjiä

Ylen muutaman päivän takaisen uutisen mukaan suomalainen europarlamentaarikko Elsi Katainen (kepu) kertoi EU:n edellisen komission Greenpeace-aktivistin Frans Timmermansin panneen kabinettipäällikkönsä Diederik Samsomin kiristämään häntä. Tämä oli sen seurauksena uhannut, ettei komissio anna esitystä uusista kasvinjalostustekniikoista, ellei Katainen puolla komission esitystä ennallistamisasetukseksi.

Katainen oli kysynyt kabinettopäälliköltä, että ymmärsikö hän oikein, että tämä uhkailee häntä - eikä tämä kieltänyt. Lisäksi kabinettipäällikkö oli käynyt hyvin uhkaavaan sävyyn painostamassa muitakin europarlamentaarikkoja.

Toki Samsom nyt kiistää kaiken, mutta on vaikea keksiä syytä, miksi Katainen olisi valehdellut menneistä tapahtumista. Lisäksi Timmermansin epädemokraattiisista tavoista on valitettu aiemminkin. Näistä syistä uskon Kataisen puhuvan totta. 

* * *

Ylen uutinen oli syytä nostaa uudelleen esille siksi, ettei se ole nostattanut sen kummempaa yhteiskunnallista keskustelua, vaikka Timmermans toimi vanhana Greenpeacen aktivistina erittäin tehokkaasti ja pyöritteli komission heikkoa puheenjohtajaa Ursula von der Leyeniä miten tahtoi. Ilmeisesti jopa turvautuen samankaltaiseen retoriikkaan kuin hänen avustajansa kohdisti Kataista kohtaan. 

Oppi tästä kaikesta on luonnollisesti se, että yksisilmäisiin poliittisiin kansalaisjärjestöihin sitoutuneiden henkilöiden nostaminen EU:n hallintoon ei suinkaan - ainakaan aina - johda heidän toimintatapojensa demokratisoitumiseen, vaan - ainakin toisinaan - niin sanotun konfliktiteollisuuden menetelmien leviämiseen myös poliittiseen päätöksentekoon. Ja siksi tällaisten henkilöiden toimintaa tulisi eri medioissa seurata ja arvioida tavallista tarkemmin - eikä vasta jälkijunassa, kuten tämän kirjoituksen kirvoittaneessa Ylen artikkelissa. 

Päivän edellinen:
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin

Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista

Tänään on Suomessa kaksien vaalien päivä. Niistä kuntavaalit ovat vanhaa kauraa, mutta aluevaalien merkityksestä tuntuu olevan epäselvyyttä ainakin puolueiden puheenjohtajien ja median piirissä. 

Perustan tämän väitteeni sille, että sekä vaalikeskusteluissa että lehtien palstoilla on puhuttu valtavasti alueiden rahoituksesta, henkilöstömitoituksista, hallituksen säästötoimista ynnä muista asioista, joissa päätäntävalta on nimenomaisesti eduskunnassa. Siis Suomen valtion parlamentissa, johon tämän päivän vaaleissa ei valita ensimmäistäkään edustajaa. 

Sen sijaan nyt käytävissä aluevaaleissa etsitään ihmisiä päättämään siitä, miten kullakin hyvinvointialueella järjestetään sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi niillä resursseilla, jotka eduskunta - siis Arkadianmäellä istuva kansanedustajajoukko - hallituksen esityksestä niille allokoi. 

Siksi olisi ollut tärkeää, että vaalien alla olisi puhuttu siitä, miten jokainen puolue ja kukin ehdokas haluaisi käyttää alueilla ne varat, jotka kullekin alueelle ohjataan. Kun näin ei ole tehty, eivät äänestäjät ole juurikaan saaneet eväitä sille, ketä heidän kannattaisi aluevaaleissa äänestää. 

Onneksi kuitenkin ainakin Ylen vaalikone näyttäisi kyselevän suurelta osin asiallisia kysymyksiä, vaikka niistä kaikkiin ei ehkä olekaan kovin yksiselitteisiä vastauksia - ja sielläkin on myös kysymyksiä sellaisista asioista, joista ei päätetä alueilla, vaan eduskunnassa. Näin erityisesti kohdassa "hyvinvointialueiden tulevaisuus", jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä nyt käytävien vaalien kanssa.

Tästä narinastani huolimatta toivon, että kävisitte - arvoisat lukijani - antamassa äänenne molemmissa tänään järjestettävissä vaaleissa. Näin siinäkin tapauksessa, ettei teille olisi kovin selvää, mihin asioihin nyt voi vaikuttaa ja mihin ei - vaikka toki uskonkin, ettei juuri teillä ole näiden vaalien tarkoituksiin liittyen mitään epäselvää, vaikka journalistit ja puolueiden puheenjohtajat ovatkin pyrkineet johtamaan äänestäjiä harhaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla

Monet suomalaiset kokevat, että maamme lehdistö - etenkin sen suurimmat mediat - on uutisoinnissaan kallellaan vasemmalle ja vihreisiin. Tämän epäilyn taustalla ovat sekä tutkimukset journalistiikan opiskelijoiden puoluekannoista että poliittista vihervasemmistoa myötäilevä päivittäinen uutisvirta. 

Siksi oli mielenkiintoista kuulla, että Suomen journalistiliiton uusi puheenjohtaja - Helsingin sanomain Marjaana Varmavuori - nosti valintansa jälkeen ensimmäiseksi asiakseen sen, että "meidän on pystyttävä vakuuttamaan poliitikoille, että riippumaton journalistinen media on aivan keskeinen demokratialle". 

Lisäksi hän kiinnitti huomiotaan siihen, että "on poliitikkoja, jotka ovat vaatimassa jo uusia Yle-leikkauksia, vaikka edellisiäkään ei ole ehditty vielä toteuttamaan täysmääräisesti. Meidän pitää pyrkiä vaikuttamaan asiaan."

Näistä kommenteista syntyi sellainen kuva, ettei liiton uusi puheenjohtaja näe erityisen tärkeäksi lehdistön varsinaista asiakaskuntaa eli lukijoita, katsojia ja kuuntelijoita, vaan asettaa näiden edelle poliittiset päätöksentekijät. Eikä hän siten pyrkisi niinkään edistämään medioiden luotettavuutta, riippumattomuutta tai puolueettomuutta, vaan kiinnittäisi niiden sijaan huomionsa poliittiseen apparaattiin, jotta se tukisi maamme lehdistöä riippumatta sen tuottamasta sisällöstä. 

On kuitenkin päivänselvää, että esimerkiksi Ylen joutuminen leikkausten kohteeksi ei ole johtunut niinkään sen rahoittamiseksi kerätyn veron suuruudesta, vaan yhtiön tarjoaman ohjelmiston laadusta. Ja siksi myös tehokkain tapa torjua Yleen kohdistuvat lisäleikkaukset olisi huolehtia ohjelmiston poliittisesta neutraaliudesta, jossa eri aatesuuntia ja maailmankatsomuksia kohdeltaisiin tasapuolisesti mitään lisäämättä tai pois jättämättä sillonkin, kun journalistin omat poliittiset näkemykset sellaiseen houkuttaisivat. 

Tämä olisi erityisen tärkeää juuri nyt, kun sosiaalisen median taipumus ihmisten kuplautumiseen tarjoaa kaikille ihmisille rajattomasti heidän omia poliittisia näkökantojaan myötäilevää materiaalia. Sen seurauksena erityisesti vihervasemmistolaisten ihmisten näkemys maailman asioista saattaa jäädä täysin haastamatta ja siten muuttua heidän mielissään kiistattomaksi totuudeksi, mikä luonnollisesti lisää vastakkainasettelua heidän ja toisin ajattelevien välillä.

Siksi toivon, että Marjaana Varmavuori huomioisi tämän riskin tulevassa työssään paremmin kuin ensimmäisissä lausunnoissaan. Ja pyrkisi vaikuttamaan siihen, että jokainen suomalainen journalisti tunnistaisi omat poliittiset näkemyksensä ja jättäisi niiden esilletuomisen pelkästään pääkirjoituksiin ja kolumneihin. Näin myös Yleen kohdistuvien leikkausten riski pienenisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi pedofiilidemarin, mutta paljasti perheriitelijäpersun puolueen
Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?

Syyrian uuden hallinnon kuherruskuukausi muun maailman kanssa on ilmeisesti päättynyt, sillä suomalaismedioiden uutiset kertoivat sen surmanneen aiemman hallitsijan Bashar al-Assadin heimoveljiä eli alaviittejä summittaisissa teloituksissa. Lisäksi Eija-Riikka Korhola kertoi myös kristittyjä tapetun joukoittain. Asian vahvistaa Newsweekin tuore artikkeli.

Sinänsä tämän ei tietenkään pitäisi yllättää ketään, sillä valtaa pitävällä Hayat Tahrir al-Šamilla on juuret terroriteoistaan tunnettuun Al-Qaidaan. Sen sijaan on outoa, että suomalaiset valtamediat - kuten Yle ja Helsingin sanomat - ovat vaienneet kokonaan kristittyjen vainosta. 

Asia liittyy muutaman päivän takaiseen yhdenvertaisuusvaltuutetun vaatimukseen siitä, ettei kristinuskon takia vainoamista saisi käyttää kriteerinä valittaessa Suomeen otettavia kiintiöpakolaisia. Tästä syystä on tärkeää, että kristittyihin kohdistuvat vainot Syyriassa tuodaan esille edes sosiaalisessa mediassa - jollaiseksi kai blogitkin luetaan. 

Sama koskee toki myös esimerkiksi Afganistania, missä Open doors -järjestön mukaan maata hallitsevan Talebanin murhaajat kulkevat ihmisten ovelta ovelle löytääkseen ja tappaakseen maassaan elävät kristityt. Tai Kongoa, missä islamistit ovat viime viikkoina - saman järjestön mukaan - tappaneet joukoittain ihmisiä näiden kristinuskon takia. 

Tästä syystä voi vain ihmetellä suomalaisen lehdistön harjoittamaa tiedon pimittämistä, joka näyttää sikäli tarkoitukselliselta, että esimerkiksi edelle linkittämässäni Newsweekin artikkelissa on käsitelty sekä Syyrian alaviittien että kristittyjen kokemaa vainoa. Eli tieto tästä asiasta on ollut journalisteille helposti saatavissa. 

Siksi voidaan vain toivoa, etteivät suomalaisten valtamedioidenkin toimituskunnat ole - yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin - muslimikiimassa, vaan kertovat lukijoilleen jo tänään myös muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta. 

Sinänsä en kaipaa Suomeen ensimmäistäkään kiintiöpakolaista, mutta jos sellaisia otetaan tänne, tulisi - jo pelkästään terveen järjenkäytön perusteella - valita ensisijaisesti ihmisiä, joita vainotaan heidän henkilökohtaisen poliittisen ja/tai uskonnollisen vakaumuksensa takia ja joilla on mahdollisimman hyvät edellytykset sopeutua Suomeen. Muslimien vainoamat kristityt täyttävät molemmat mainitsemani vaatimukset keskimäärin merkittävästi paremmin kuin aiemmin Suomen kiintiöpakolaisvalinnoissa korostuneet Allahin seuraajat. Ja siksi heillä tulisi olla etusija näihin nähden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Lumikokkare, koira ja väestötieto

Ilta-Sanomat kertoi ikävästä tilanteesta, jossa lastenrattaita työntävän äidin koiraa oli heitetty jäisellä lumikokkareella. Heittäjät olivat yläkouluikäisiä ja mahdollisesti Helsingin Roihuvuoren yläasteen oppilaita. 

Uutinen ei avannut heittäjien taustaa sen enempää, joten mieleeni juolahti katsoa Suomen Perustan tekemästä faktasivusta, paljonko Roihuvuoressa asuu muita kuin suomalaisia alle 16-vuotiaita. Heidän osuutensa oli vuonna 2020 peräti 43,5 prosenttia - ja nykyisin todennäköisesti selvästi korkeampi. 

Tarkemmin jaoteltuna faktasivulta löytyi myös tieto, jonka mukaan alle 16-vuotiaista 19,7 prosenttia on niin sanotuista isoista pakolaismaista (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). Lisäksi muista Lähi-idän maista oli 5,7 prosenttia ja kategoriasta "kaikki muut ulkomaat" - eli Etelä- ja Väli-Amerikka, Afrikka ja Itä-Aasia - on 8,8 prosenttia.

En tietenkään osaa sanoa onko näillä tilastotiedoilla mitään tekemistä koiraan osuneen lumikokkareen kanssa. Enkä myöskään väitä, että lumikokkareen heittäminen koiraan olisi erityisen vakava rikos, vaikka ikävää sellainen tietenkin on. 

Ajattelin kuitenkin, että tapaus on syytä kirjata ylös siltä varalta, että siitä tulisi joskus myöhemmin puhetta tai tekijöistä tarkempaa tietoa. Lisäksi olisi mukavaa, jos lehdistömme omaksuisi tavan, jossa se kertoisi tämän kaltaisista tapauksista kaiken relevantin tiedon - eli esimerkiksi sen, onko niiden taustalla kantasuomalaisia vai maahanmuuttajia - niin ihmisten ei tarvitsisi spekuloida asialla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Huumeita, zombeja, tyttöjä ja tappajia sekä ruotsalaisia palautuslentoja

Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Eilinen päivä toi tullessaan tilaston maahanmuuttajien seksuaalirikosaktiivisuudesta. Sen mukaan naisille suurimman riskin aiheuttavat Syyriasta Suomeen saapuneet niin sanotut pakolaiset - peräti 15-kertaisen verrattuna suomalaisiin. Perässä lähietäisyydellä ovat kongolaiset ja afgaanit yli 12-kertaisella aktiivisuudella. 

Puheena olevan tilaston ei pitäisi olla yllätys kenellekään aikaansa seuraavalle suomalaiselle. Onhan samansuuntaisia tilastoja julkaistu lehdistössä ja myös tällä blogialustalla kerta toisensa jälkeen. 

Sen sijaan aikakin minulle on käsittämätöntä, että edelleenkin löytyy kokonaisia suomalaisia puolueita, joille naisten turvallisuus on pelkkää sanahelinää. Tällaisia ovat erityisesti poliittisen laitavasemmiston puolueet, jotka ovat taistelleet leijonan lailla nykyisenkin hallituksen aikana, jotta maahamme saataisiin entistäkin enemmän raiskaukseen taipuvaisia maahanmuuttajia. 

Vielä oudompaa on se, että juuri näiden puolueiden kannattajakunnasta enemmistö on naisia. Vihreiden viime eduskuntavaalien kannattajista peräti kaksi kolmasosaa oli naisia. Vasemmistoliiton äänestäjien osalta sukupuolten vinouma on hiukan pienempi, mutta samansuuntainen. 

Ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa on se, että Vasemmistoliiton kannatus on suurinta juuri nuorten 18-24-vuotiaiden naisten parissa, jotka ovat kaikkia muita äänestysikäisiä suuremmassa riskissä joutua seksuaalirikosten uhriksi. Vihreidenkin osalta kannatus on nuorissa ikäluokissa suurempaa kuin vanhemmissa, mutta se ulottuu aina nelikymppisiin kauniimman sukupuolen edustajiin. 

Tilastot ovat kuitenkin aina pelkkää historiaa, joten siinä mielessä tämä kirjoitus on hyvä lopettaa muistuttamalla siitä, ettei edellä kuvaamani tilanne ole millään lailla muuttumassa. Siitä esimerkkinä olkoon tuore uutinen, jonka mukaan Päijät-Hämeen käräjäoikeus on tuominnut Testif Negassi Tesfan ja Andemariam Teklehaimanotin kolmen vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeus­rangaistukseen nuoren naisen törkeästä raiskauksesta. Eivätkä he suinkaan olleet ainoita kuluvana vuonna tuomittuja - kuten toinen, kolmas ja neljäs julkiseen sanaan päätynyt tapaus osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

Kaksi pointtia presidentti Stubbin puheesta

Presidentti Alexander Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan monenlaisia asioita, joista kaikkia en aio käsitellä tässä. Sen sijaan nostan esille kaksi mielestäni tärkeää seikkaa.

Niistä ensimmäiseksi on hänen toteamuksensa siitä, että "en ole niinkään huolissani ulkoisesta turvallisuudestamme kuin taloustilanteestamme ja kansakuntamme sisäisestä kahtiajakautumisesta. Huoli henkilökohtaisesta työ- ja taloustilanteesta painaa nyt monia."

Tämä on tärkeä asia ja ollut hukassa koko hallituskauden. Erityisesti opposition edustajat ja kannattajat sekä lehdistö ovat pyrkineet kampittamaan maan hallitusta viimeisen puolentoista vuoden aikana monilla keksityillä väitteillä. Siis sellaisilla kuin negatiivisten merkitysten antamisella solmioiden kuvioille tai pelottelemalla sairaaloiden sulkemisella. 

Siksi toivon, että oppositio, sen kannattajat ja lehdistö ottaisivat presidentin puheen tosissaan ja rakentaisivat omat linjauksensa paasikivimäisesti tosiasiat tunnustaen, poliittisten vastustajien mustamaalauksesta luopuen sekä tahallisista väärinymmärryksistä pidättäytyen. Eli pyrkien rehellisesti luomaan edellytyksiä parempaan elämään jokaiselle, joka täällä asuu ja kantaa rehellisesti kortensa yhteisen hyvän puolesta.

Onhan selvää, että suomalaisten työ- ja taloustilanne paranevat vain siten, että valtiovalta toimii selkeästi ja loogisesti. Eikä poliittinen debatti ja päätöksenteko hötkyile sinne ja tänne aiheuttaen epävarmuutta talouskasvua ja työpaikkoja luovien sekä investointeja harkitsevien pienyrittäjien ja suuryritysten johtajien keskuudessa.

* * *

Toiseksi presidentti esitti toivomuksen siitä, "että maamme eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen kasvun luomiseksi. Jatkumon, jolla saisimme koko Suomen taas kestävän kasvun tielle. Olkaa rohkeita. Hakekaa kompromisseja."

Hän tuskin tarkoitti tällä kommentillaan sellaista, että hallitusvallan tulisi päätösten tekemisen sijaan hakea oppositiota miellyttäviä kompromisseja jokaiseen asiaan. Sen sijaan uskon hänen ajatelleen pikemminkin päinvastaisella tavalla. 

Siis siten, että kuhunkin asiakokonaisuuteen liittyvän politiikan tulisi lähtökohtaisesti perustua hallituksen linjauksiin, johon oppositio reagoisi - nykyisin asiassa kuin asiassa esille tulevan neliraajajarrutuksen sijaan - tekemällä hallituksen linjausten hengen mukaisia korjausehdotuksia havaitsemiensa epäkohtien osalta. 

Samalla hallituksen tulisi punnita opposition huomautuksia ennakkoluulottomasti ja olla valmis muokkaamaan päätösesityksiään niiden mukaisesti. Mutta vain mikäli tosiasiat tukevat opposition perusteita, eivätkä muutokset rikkoisi hallituksen politiikan peruslinjauksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Alexander Stubb, Suomen presidentti

HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Helsingin sanomat julkaisi tämän kuun 18. päivänä ensin kello 11.52 ja sitten kello 14.32 kaksi artikkelia, joissa kerrottiin Riikka Purrasta (ps) tehdyistä epäinhimillistävistä graffiteista, joista uudempaan oli kuvattu jopa veitsi iskettynä hänen rintansa läpi. Jutussa ei tuomittu graffitin tekijöitä millään tavalla. 

Sen sijaan HS tarjosi ensimmäisen graffitin tekijälle julkista palstatilaa haastattelemalla häntä tekosensa poistamisesta. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa omassa toiminnassaan, eikä myöskään sen tilalle maalatussa veitsigraffitissa.  

HS:n ensimmäisen jutun jälkeen kesti yli vuorokauden ennen kuin ensimmäinen poliittista vasemmistoa edustava poliitikko tuomitsi graffitin julkisesti. Hän oli Tytti Tuppurainen (sd), jonka mukaan "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Yleisradio kommentoi asiaa vasta eilen noin viiden aikaan iltapäivällä. Jutussa annettiin ensin palstatilaa ensimmäisen graffitin tehneelle töhrijälle, joka ei nähnyt siinä minkäänlaista ongelmaa. Sen jälkeen haastatellut ohikulkijat suhtautuivat kuitenkin vielä näkyvissä olleeseen puukkokuvaan negatiivisesti.   

* * *

Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka suurimmat suomalaiset mediat hyväksyvät jopa äärimmäiseen väkivaltaan yllyttämisen silloin, kun kohteena on perussuomalainen poliitikko. Vaikka HS:n ja Ylen negatiivinen suhtautuminen puolueeseen ja sen edustajiin on tunnettu jo aiemmin, ainakin itseäni hämmästytti, ettei Krista Kiurun äskettäinen tapaus ja siinä yhteydessä käyty keskustelu epäinhimillistävän retoriikan poliittista väkivaltaa lisäävästä vaikutuksesta ollut millään tavoin vaikuttanut heidän asenteisiinsa.

Olisihan nimittäin voinut kuvitella, että juuri nyt toimittajat olisivat ymmärtäneet edes "sisäsiisteyssyistä" ottaa kriittisen kannan valtiovarainministerin dehumanisointiin ja jopa tämän puukotukseen yllyttäviin seinäpiirroksiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, enkä keksi tälle kuin yhden syyn.

Minusta nimittäin näyttää siltä, että Ylen ja HS:n toimittajat ovat ajaneet itsensä niin suureen persuvihaan, etteivät he enää kykene näkemään näitä edes ihmisinä, vaan vastustettavina monstereina, joita eivät  koske samat ihmisoikeudet kuin muita poliittisen kentän toimijoita. Toivoa kuitenkin sopii, etteivät suomalaiset ota näiden medioiden - omasta mielestään - tähtitoimittajia tosissaan, vaan jättävät heidän yllytyksestään huolimatta tekemättä kaikenlaisen poliittisen väkivallan. 

Tämä toiveeni on syytä ottaa tosissaan, sillä vaikka meillä suomalaisilla onkin tapana pitää itseämme rauhallisena kansana, on kuitenkin tosiasia, että meillä on nähty peräti kaksi veristä sisällissotaa: 1500-luvun lopussa nuijasota ja reilu sata vuotta sitten punakapina, jotka molemmat olivat äärimmäisen julmia ja verisiä. Eikä sellaisen manaaminen kolmatta kertaa ole järkevää tai sopivaa edes maamme valtalehdistön tiedostavaisille toimituksille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittista kiihotusta
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Perusssuomalaisten puheenjohtaja ja Suomen feminiininen valtiovarainministeri Riikka Purra on kommentoinut medioiden kirjoittelua. Hänen mukaansa niitä ei kiinnosta lainkaan se, että Petteri Orpon (kok) hallitus edistää varsin yksituumaisesti ja vakaasti hallitusohjelman ja kehyspäätösten vaikeitakin finanssipolitiikan yksityiskohtia.

Sen sijaan suomalaismediat ovat keskittyneet Perussuomalaisten ruotimiseen ja erilaisiin konflikteihin. Tämän seurauksena niiltä "jää usein huomaamatta muut hallituksen toimintaan ja politiikkaan liittyvät oleelliset seikat".

Purra myös tähdensi sitä, että ne "tarjoaisivat monille muille jatkuvia poliittisia ongelmia ja kärhämää. Edellinen hallitus peruutti jokaisesta vähänkään säästöä muistuttavasta erimielisyyksiensä vuoksi. Tämä hallitus sen sijaan on tehnyt niitä matkan varrella vielä reippaasti lisää. Se on todella poikkeuksellista."

Hän myös tunnusti, että hallitus tekee myös virheitä. Sekin on suomalaisilta poliitikoilta erittäin poikkeuksellista - enkä nyt tarkoita virheitä, vaan rehellisyyttä siinä, että valtiovarainministeri tunnustaa erehtyväisyytensä.

* * *

Tosiasia on, että Suomen hallituksen kannatus kansan parissa on laskenut varsin nopeasti viime eduskuntavaalien jälkeen. Viimeisen Ylen kannatusmittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on nykyisin vain 41,2 prosenttia, joten iso osa kansasta pitää harjoitettua politiikkaa vääränä. 

Tähän on epäilemättä vaikuttanut eniten juuri suomalaislehdistö viikosta ja kuukaudesta toiseen jatkuneella hallituskriittisellä kirjoittelullaan. Erityisesti se on pyrkinyt mustamaalaamaan perussuomalaisia poliitikkoja pesukarhuilla ja muilla maan talouden kannalta epärelevanteilla aiheilla.

Viimeksi näin tapahtui itsenäisyyspäivän yhteydessä medioiden katsottua - yhdessä väkivaltaisten vasemmistohuligaanien kanssa - Teemu Keskisarjan (ps) esiintymisen 612-marssissa Suomen 107-vuotispäivän tärkeimmäksi negatiivisesti uutisoitavaksi aiheeksi. Näin siitä huolimatta, että hän korosti puheessaan tuolloin rakkautta: isänmaanrakkautta, totuudenrakkautta, vapaudenrakkautta ja lähimmäisenrakkautta. 

Lehdistön kirjoittelusta huolimatta rakkaus ei kuitenkaan ole negatiivinen asia. Eikä sitä ole myöskään Suomen perustuslain kaikille takaama sanan- ja kokoontumisvapaus.

* * *

Näyttää siis siltä, että Orpon hallituksella on edessään raskaita media-aikoja. Siinä mielessä Purran kommentit on syytä huomioida, koska mikään niissä ei viittaa siihen, että hän tai hänen puolueensa aikoisi jättää Suomen heikossa hapessa olevan talouden oikaisemisen tekemättä.

Toivoa sopii, että tämä koskisi myös muita hallituspuolueita, sillä vaihtoehto olisi hirvittävä. Ja ikävä kyllä, tämä näyttää unohtuneen lehdistöltämme kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Ihme on tapahtunut
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Gazan kansanmurha

Lehdistön vapautta ajava Committee to Protect Journalists (CPJ) on kiinnittänyt huomiota siihen, että Israel on suhtautunut entistä negatiivisemmin toimittajiin ja mediaan sen jälkeen kun se aloitti tuoreimman sotilaallisen operaationsa Gazan pohjoisosissa. Tämän seurauksena maailma saa entistä vähemmän tietoa alueen tapahtumista ja mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista.

CPJ:n kannanotosta kertova uutisen mukaan Israelin armeijan hyökkäykset tiedotusvälineitä vastaan ja toimet muutamien Gazassa jäljellä olevien toimittajien kyseenalaistamiseksi ovat tarkoituksellinen taktiikka estää maailmaa näkemästä, mitä Israel siellä tekee. Väite on tietenkin vakava, koska alueella on kuollut yli 43 000 siviiliä. 

Siviilikuolemat ovat YK:n selvityksen mukaan johtuneet sekä Israelin armeijan että palestiinalaisten toimista. Jälkimmäisestä on tosin puhuttu ainakin suomalaismedioissa kovin vähän, jos lainkaan. 

Lehdistönvapauden kannalta on myös huolestuttavaa, että Israelin asevoimien mukaan monet journalistit ovat toimineet palestiinalaisten äärijärjestöjen kanssa, mikä on saattanut vaikuttaa hyvinkin merkittävästi uutisoinnin näkökulmiin.

Kovin väite on kuitenkin kuultu YK:n ihmisoikeustoimistolta, joka epäilee, että Israel olisi tuhoamassa koko Gazan palestiinalaisväestöä. Siis yli kaksi miljoonaa ihmistä eli noin 51-kertaista määrää tähänastiseen uhrilukuun verrattuna. 

Jos Gazan väestö todella tuhottaisiin kokonaan, olisi sillä epäilemättä Israelin kannalta tuhoisa vaikutus maailman mielipiteisiin. Ja siksi olisi äärimmäisen todennäköistä, että jopa Yhdysvaltain tuki juutalaisvaltiolle kyseenalaistuisi, mikä johtaisi aikanaan Israelin kannalta kestämättömään tilanteeseen. 

Lisäksi väite sopii huonosti siihen tosiasiaan, että Israel on ilmoittanut lopettavansa sodan välittömästi kun Hamas vapauttaa lokakuun 7. päivän panttivangit. Järjestö on kieltäytynyt kerta toisensa jälkeen tekemästä sitä - viimeksi noin kuukausi sitten.

Nähtäväksi siis jää, miten Gazan sota etenee ja saa aikanaan päätöksensä. Hamasin suosion kasvamisen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, ettei alueen palestiinalaisväestöllä ole tosiasiallista tahtoa elää rauhanomaisesti juutalaisten naapureidensa kanssa. Näin siksi, että Hamas on yksiselitteisesti antisemitistinen terroristijärjestö, jonka tavoitteena on tuhota Israel.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Sananvapauden itsesensuurin perustelut, käytännöt ja seuraukset

Britanniassa äskettäin nähdyt väkivaltaiset mielenosoitukset saivat alkunsa siitä, että toisen polven maahanmuuttaja puukotti summittaisesti lapsia. Maan viranomaiset ja tiedotusvälineet kuitenkin salasivat puukottajan taustatiedot, jolloin sosiaalisessa mediassa käytettiin tilaisuutta disinformaation levittämiseen, minkä seurauksena protestit suuntautuivat muslimiväestöön. 

Tämä tapahtumaketju sai Yleen kysymään suomalaismedioiden päätoimittajilta, mikseivät he julkaise aina rikollisten taustatietoja, kuten ihonväriä tai kansallisuutta. Vastaukset paljastivat mielenkiintoisia asioita. 

Hufvudstadsbladetin - ja muidenkin päätoimittajien - vastauksen mukaan rikosuutisoinnissa kerrotaan tekijöiden taustoista asioita, jotka ovat olennaisia tapahtuman sekä lukijoiden ymmärryksen kannalta. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, mutta sitten päätoimittaja jatkoi, ettei rikollisista julkaista taustatietoja, jos niillä esimerkiksi halvennettaisiin jotain tiettyä kansanryhmää.

Toisin sanoen maamme johtavassa ruotsinkielisessä lehdessä pohdiskellaan sitä, mihin heidän julkaisemiaan tosiasioita mahdollisesti voitaisiin käyttää. Ja harjoittaa sen seurauksena itsesensuuria, joka on osaltaan johtanut siihen, että päivä päivältä suurempi osa kansasta tekee erityisesti huume-, nuoriso- ja seksuaalirikollisuudessa sen johtopäätöksen, että "espoolaismies" tai muu vastaava ilmaisu tarkoittaa maahanmuuttajataustaista henkilöä. 

Ylen oman päätoimittajan mukaan uutisointi voi olla leimaavaa, jos tiettyä yksilöä tai väestöryhmää aletaan nostamaan paljon esiin rikoksiin liittyen. Toisin sanoen hän sanoi varsin suoraan, että veronmaksajien rahoittama mediayhtiömme pyrkii salaamaan lukijoiltaan totuudenmukainen kuvan maahanmuuttajaryhmien välisistä eroista siinä, kuinka suurelta osin niihin kuuluvat henkilöt harjoittavat erilaisia rikoksia.

Kolmas haastateltu oli Iltalehden päätoimittaja, joka kertoi, että rikollisten etnistä alkuperää ei lähtökohtaisesti kerrota uutisissa. Ja jatkoi, että mikäli poliisi pyytää kertomaan siihen liittyviä tietoja, sekin kyseenalaistetaan penäämältä virkavallalta perusteluja, ennen kuin siihen suostutaan - jos suostutaan. Uskomatonta! 

Kaiken kaikkiaan Ylen juttu jätti masentavan kuvan maamme lehdistön toiminnasta. Maahanmuuttoon liityksissä olevaan rikollisuuteen liittyvien tietojen salailu - eli lehdistön oman sananvapauden itsesensuuri - oli toki tiedossa, mutta sen perustelut ja käytännöt näyttävät olevan vieläkin uskomattomampia kuin kuvittelin. Eikä edes samanlaisen itsesensuurin rooli Britannian tapahtumissa avannut päätoimittajien silmiä. 

* * *

Laajemmassa viitekehyksessä kyse on tietenkin sananvapaudesta. Siihen liittyen saimme lukea Ylen julkaiseman uutisen, jonka mukaan vaalituloksen väärentämisen aiheuttamista rauhattomuuksista - ainakin toistaiseksi - selvinnyt Venezuelan diktaattori Nicolas Maduro on päättänyt sulkea poliittisen keskustelun tärkeimmän sosiaalisen median alustan eli X:n kymmeneksi päiväksi maan kansalaisilta. 

Tämä osoittaa jälleen kerran sen, kuinka uhkaavaksi epädemokraattiset voimat kokevat täyden sananvapauden, jonka merkittävin foorumi X nykyisin on. Tämä ei toki ole ainutlaatuista, sillä myös Britannian vasemmistohallitus (sic) on hyökännyt tätä viestipalvelua vastaan vaatien sitä poistamaan "kansallista turvallisuutta" vaarantavat viestit.

Tässä tapauksessa "kansallinen turvallisuus" ei kuitenkaan ole tarkoittanut ulkoista uhkaa, vaan sellaisia vääriä tietoja, jotka vaikuttivat Britannian mellakoiden suuntautumiseen maan muslimiväestöä ja hallitusta vastaan. Mutta jotka olisi voitu välttää, mikäli maan hallitus, viranomaiset tai edes lehdistö olisivat harjoittaneet avointa tiedotuspolitiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elon Musk oikeuteen? Donald Trump presidentiksi?
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde

Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Yleisradion toimitus on tunnetusti kallellaan vasemmalle. Asiaa ovat tuoneet esille monetkin Ylellä työskennelleet henkilöt sekä viimeksi Sanna Ukkola kertomalla yhtiön työntekijöille pakollisesta amerikkalaisen äärivasemmiston ideologioita myötäilevästä pakollisesta koulutuksesta.

Tähän soppaan toi eilen oman viestinsä europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps). Hänen sosiaalisen median viestinsä mukaan "pelkästään minulle 3 eri tekniikan puolen henkilöä on käynyt lähtöä tehdessäni nopeasti huikkaamassa, että vaikka eivät ole PS-jäseniä, niin kannattavat näitä ajatuksia".

"Jokainen on omin sanoin sanonut saman asian: vannottanut, etten kertoisi yksilöitävästi heistä julkisesti, koska pelkäävät menettävänsä työt Ylessä. Ylessä kun voi heidän kokemuksensa mukaan olla vapaasti vihervasemmistolainen, muttei persu."

"Surullisinta on ollut nähdä se pälyilevä, nopea pyrähdys luokseni ja hiljainen, melkein kuiskaava ääni, kun nämä ihmiset ovat omalla työpaikallaan näitä asioita minulle kertoneet".

Tämä kertoo karua kieltä koko kansan Yleisradiosta. Jos ja kun Tynkkysen viesti on todenmukainen, verorahoitteinen mediamme ei  ole pelkästään vasemmalle kallellaan, vaan sitä on syytä epäillä myös lainvastaisesta toiminnasta.

Näin siksi, että yhdenvertaisuuslaissa todetaan, että "ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen."

Nähtäväksi jää, tarttuuko joku suomalaismedia Tynkkysen viestiin? Vai hyväksytäänkö koko suomalaisessa mediakentässä se, että perussuomalaisia kannattavat työntekijät joutuvat pelkäämään veronmaksajien kustantamalla työpaikalla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Tärkeämpiä asioita

Suomessa mediahuomio on ollut Oulun natsihörhöjen tekemissä puukotuksissa ja Helsingin sanomien Rydman-väitteiden seurauksissa. Siksi on syytä nosta hiukan katsetta ja huomata maailmalla tapahtuneen myös tärkeämpiä asioita. 

Aloitetaan sosialismiin vannovasta Venezuelasta. Siellä diktaattori Nicolás Maduro on allekirjoittanut kahdeksan muun ehdokkaan kanssa asiakirjan, jossa presidenttiehdokkaat lupaavat kunnioittaa ensi kuun vaalien tulosta. Hänen tärkein haastajansa Edmundo González Urrutia ei ole sitä kuitenkaan allekirjoittanut. 

Syy on selvä, sillä Urrutialle ei kerrottu allekirjoitustilaisuudesta. Näin siksi, että sinne oli kutsuttu vain Maduro ja hänen kätyrinsä. Näin toimii sosialistinen hallinto, jollaista EU-vaalien tuloksen perusteella kovin monet kaipaavat myös Suomeen. 

* * *

EU:sta puheenollen. Ennen vaaleja kohkattiin kovasti siitä, kuinka Unkarin Venäjän myötäilemisestään tunnetun Victor Orbanin Fidesz-puolueen mahdollinen liittyminen Perussuomalaisten ECR-ryhmään olisi ongelma suomalaispuolueelle. Nyt sitten kävi niin, että Orbania ei hyväksyttykään ECR:n osaksi.

Asiasta ei ole nostettu suurempaa haloota suomalaisessa lehdistössä. Kuten ei siitäkään, että vaalien suurvoittajan eli Vasemmistoliiton sosialistiseen EU-ryhmään on ainakin aiemmin kuulunut Venäjämielistä joukkoa sekä suoranaisia kommunisteja ja putinisteja. 

Johtuukohan vaikeneminen suomalaisen lehdistön korkeasta tasosta vai sen missiosta luotettavan ja ajankohtaisen tiedon välittäjänä? Vai ovatkohan tunnetusti perussuomalaisvastaiset ja vasemmalle kallellaan olevat toimittajat pelanneet omaa peliään?

Niin tai näin, jään joka tapauksessa jännityksellä odottamaan, että jatkaako äänikuningatar Li Andersson tovereineen kommunistien ja putinistien kanssa myös nyt valitussa EU-parlamentissa. Ja jos jatkaa, niin uutisoivatko suomalaismediat asiasta kritisoiden Vasemmistoliittoa paheksuvasti.

* * *

Otanpa vielä kolmannenkin pienen uutisen. Sen mukaan viime lokakuussa kotoaan kaapattu 75-vuotias rauhanaktivistinainen on menettänyt uskonsa Hamasiin. 

Hän kertoi vapauduttuaan, että "en usko rauhaan, anteeksi vain, en vain usko. Käsitykseni on, ettei Hamas halua sitä, arabian ja heprean opettajana toiminut nainen toteaa".

Tällaiseen tilanteeseen meillä suomalaisilla on oma sanontakin: "kyllä Siperia opettaa". Rauhanaktivistin Siperia tosin ei ollut kylmä eikä laaja, mutta näköjään oppi meni perille.

Näiden uutisten myötä toivotan arvoisille lukijoilleni Hyvää Juhannusta! Ja samalla muistutan kaikkia miehiä sekä peniksellisiä transnaisia tärkeimmästä eli vetoketjun kiinni pitämisestä veneessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?

Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä

Tiedotusvälineet kertoivat  (Yle, MTV3) tänä aamuna Gazaa ennen käynnissä olevaa sotaa hallinneen Hamas-järjestön halunneen vahvistaa koko maailmalle olevansa terroristijärjestö. Se oli nimittäin suunnitellut hyökkäyksiä ulkomailla sijaitsevia kohteita vastaan - nimeltä tosin mainittiin vain Israelin Ruotsissa sijaitsevan suurlähetystö. 

Suunnitelmat ovat johtaneet siihen, että Israelin tiedustelupalvelu ja Tanskan viranomaiset ovat pidättäneet seitsemän Hamasille työskennellyttä terroristia ja pysäyttäneet viattomien ihmisten tappamiseen suunnitellun hankkeen. Tämä on tietenkin hyvä uutinen.

Suomen kannalta mielenkiintoisin tieto löytyi kuitenkin Ylen uutisesta, jonka mukaan "Ruotsin suojelupoliisi Säpo oli kertonut Ruotsissa olevan henkilöitä, jotka tuntevat sympatiaa Hamasia kohtaan. Näistä ihmisistä ei kuitenkaan kerrottu sen tarkemmin. 

Ehkäpä Ylen uutistoimituksessa ajateltiin, ettei sellaisella seikalla kannata edes spekuloida, koska vastaus on ilmeinen. Onhan läntinen naapurimaamme viimeisten vuosikymmenien aikana harjoittanut politiikkaa, joka on muuallakin maailmassa lisännyt terrorismin kannatusta.

Myös Suomessa on harjoitettu viimeistään vuodesta 1990 alkaen samankaltaista politiikkaa, mutta vähäisemmin tuloksin kuin länsinaapurissa. Kliimaksinsa tämä yhteisten asioiden hoitamisen haara saavutti vuosina 2015 ja 2016, jolloin mm. Suomen armeija valjastettiin sen takia siviilipalvelushommiin. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla Hamasia kohtaan sympatiaa tuntevat ruotsalaiset ottavat tiedon Israelin suurlähetystöön kohdistuvan iskun suunnittelun keskeytymisestä ja ihmisten pidätyksistä. Järjestävätkö he esimerkiksi mielenilmauksia ihmisoikeuksien puolesta tai ryhtyvätkö jonkinlaisiin muihin spontaanin kansalaisvaikuttamisen toimiin.

Suomen kannalta oleellisinta tässä tilanteessa on joka tapauksessa se, ettei Hamasia kohtaan sympatiaa tuntevia ihmisiä kannata ärsyttää kertomalla turhia yksityiskohtia heidän taustoistaan. Ja siksi tämäkin blogimerkintä on kirjoitettu siten, että se on kaikilta osiltaan polittisesti korrekti ja jättää mainitsematta sellaiset seikat, jotka ovat sen valistuneille lukijoille selviä ilmankin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutisia mukavan oloisista ihmisistä meillä ja maailmalla
Nuorison tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet peräti 40 prosentilla - maahanmuuttajataustaiset hyvin edustettuina
Tavallisen ihmisen pommi

Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää

Tämän blogin lukijat lienevät erinomaisesti perillä siitä, että maan suurimmat uutiskanavat Yleisradio ja Helsingin sanomat ajavat uutisoinnillaan omia intressejään. Olenhan vuosien mittaan kirjoittanut joukoittain asiaa kommentoivia kirjoituksia (yksi, kaksi, kolme, neljä esimerkkiä), ja suurin osa teistä - arvoisat lukijani - on epäilemättä havainnut asian jo ennen tähän blogiin tutustumistakin. 

Positiivista tässä asiassa on, ettei toimitusten agendajournalismi ole jäänyt huomaamatta, vaan peräti yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on havainnut niiden otsikointien vääristelevän uutisia. Lisäksi yli puolet on ymmärtänyt senkin, että mediat vääristelevät tarkoituksella puolueiden ja poliitikkojen viestejä.

On kuitenkin selvää, ettei suomalainen journalismi tule koskaan olevaan aivan neutraalia. Toimittajilla on muiden ihmisten tapaan omia poliittisia näkemyksiään, jotka ohjaavat heidän toimintaansa käytännössä poliittista vasemmistoa suosivaksi, vaikka toki monet lehtimiehet pyrkivätkin jutuissaan olemaan neutraaleja. 

Lienee kuitenkin niin, että pyrkimys poliittiseen uutisointiin joutuu kilpailemaan ihmiselle tyypillisen konformismin kanssa. Tarkoitan sitä, että suurissa toimituksissa - kuten HS:n ja Ylen organisaatiot ovat - ihmisille syntyy paine toimia enemmistön näkemysten mukaisesti. 

Mikäli tuo paine vielä vastaa kunkin toimittajan omia näkemyksiä, on lopputuloksena uutisoinnin painottuminen ammattikunnan yleisen suuntautumisen mukaisesti. Eli kallistuminen mukailemaan poliittisen vasemmiston näkemyksiä.

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä uutisointia, joka kohdistui useampiin hallitukseen nousseisiin perussuomalaisiin kansanedustajiin viime kesänä. Sellaisen taustalla ei missään tapauksessa ole enää konformismi, vaan selkeä pyrkimys kaataa vastasyntynyt hallitus - oletettavasti siksi, että Helsingin sanomien toimittajakunnassa syntyi päätös estää heille vastenmielisen puolueen pääsy toteuttamaan omaa poliittista linjaansa. 

HS:n hyökkäyksen epäonnistuminen oli tietenkin voitto suomalaiselle demokratialle, joka on aina perustunut yhteistyöhön politiikan kaikkien merkittävien toimijoiden välillä. HS:n toimituskunnan onnistuminen tämän perinteen rikkomisessa olisi johtanut poliittisen järjestelmämme jonkinasteiseen rampautumiseen  sulkemalla järjestelmästä ulos kansan yhden viidenneksen kannattaman poliittisen liikkeen - ja sitä kautta ollut haitaksi koko Suomen kansalle. 

Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, etteivätkö toimittajien poliittiset näkemykset saisi näkyä lehdistössä. Kyllä ne saavat, mutta selkeästi sellaisiksi merkittyinä - siis pääkirjoituksina, kolumneina, blogeina tai vaikkapa kirjoituksina avoimesti poliittisen sitoutuneisuutensa kertovissa medioissa. Mutta ei siis uutisraportteina tai niiden klikkiotsikoina.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Oikeuskansleri arvioi Riikka Purran vanhat kirjoitukset maailman korkeimman verotuksen maassa
HS ja demokratia

Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?

Ruotsalaisten ahdistus ja epätoivo maahanmuuttajajengien varjossa näyttää lopulta herättäneen myös suomalaisen valtamedian - ainakin hetkeksi. Tästä saimme eilen erkkomedian esimerkin, kun Ilta-Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, jossa todettiin suoraan, että "kun Suomessa varoitetaan Ruotsin tilanteesta, varoituksia ei kannata leimata oikopäätä rasistisiksi tai populistisiksi puheenvuoroiksi. Vaarallisen kehityskulun edessä kannattaa pysähtyä ja ottaa opiksi Ruotsin virheistä."

Samassa kirjoituksessa lainattiin myös Ruotsin pääministeriä, joka tunnusti, että "poliittinen naiivius ja tietämättömyys johdatti meidät tähän pisteeseen. Samoin kuin vastuuton maahanmuuttopolitiikka ja epäonnistunut integraatio."

Mitäpä tuohon sanoisi? Senkö, että toivoin 18. maaliskuuta vuonna 2010 "eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-Idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen". 

Ilta-Sanomat julkaisi myös pitkän jutun maahanmuuttajajengeistä ja heidän johtajistaan - sekä osoitti valokuvin, ettei kyse todellakaan ole kantasuomalaisista idiooteista, vaan maahan tuotetuista kehitysmaalaisista. Hyvä asia toki tämäkin, ettei asia enää jäisi kenellekään epäselväksi - ei edes Eva Biaudet´lle. 

Tämähän tuli juuri osoittaneeksi täydellisen ymmärtämättömyytensä siitä, missä tilanteessa olemme. Vai miten muuten tulisi tulkita hänen sosiaalisen median kirjoituksensa, jonka mukaan "nyt kyllä valtiovarainministeri harrastaa sellaista pelottelua joka minun mielestäni on itsessään uhka meille kaikille".

Yhden asian Ilta-Sanomat - ja lähes koko suomalainen lehdistö - saisi kuitenkin vielä tehdä. Se on: esittää koko toimituksen julkinen anteeksipyyntö puhemies Jussi Halla-aholle, jota erkkomedia yhdessä muiden suomalaisten mediayhtiöiden kanssa on ainakin puolentoista vuosikymmenen ajan panetellut mitä moninaisimmin tavoin. Lopultahan se kuitenkin oli juuri Halla-aho, joka Scripta-blogissaan nosti maahanmuuttopolitiikkamme ongelmallisuuden esille jo 2000-luvun alussa.

Esimerkiksi elokuun 18. päivänä vuonna 2003 tuleva puhemies merkitsi muistiin Tanskan-matkaltaan seuraavan tekstin: "viikon aikana mies ´af anden etnisk baggrund´ raiskasi 14-vuotiaan tytön puistossa ja kaksi miestä ´af anden etnisk baggrund´ puukotti kuoliaaksi italialaisen turistin, mutta oleellinen ero Suomeen ja Ruotsiin on siinä, että näistä asioista puhuttiin mediassa. Ongelma oli maahanmuuttajien väkivalta eikä se, syyllistetäänkö maahanmuuttajia, jos heidän väkivallastaan puhutaan. Suomen ja Ruotsin harrastama roskaväen päänsilittely on valtava karhunpalvelus paitsi yhteiskunnalle yleensä myös maahanmuuttajille erikseen."

Tämän valossa meillä kaikilla suomalaisilla - ja erityisesti maan johtohenkilöillä - olisi ollut mahdollisuus nähdä Ruotsin ja Suomen tulevaisuus. Ja tehdä jo silloin sellaiset päätökset, joiden perusteella ruotsalaisia ei olisi ahdistettu epätoivoon, eikä Suomessa tarvitsisi pelätä Ruotsin tietä. 

Ruotsissa ja Suomessa valittiin kuitenkin toisin. Ja sen valinnan hedelmiä korjataan nyt: kaksikymmentä vuotta Halla-ahon blogimerkinnän ilmestymisen jälkeen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Toivottavasti Milan Jaffin pahoinpitely motivoi häntä

Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Eilisen päivän puheenaihe lienee ollut Bildin juttu SDP:n tuoreesta puheenjohtajasta Antti "natsi" Lindtmanista ja hänen puoluesihteeristään Mikkel "kissanrääkkääjä" Näkkäläjärvestä. Siitä siinnyt keskustelu meni sosiaalisessa mediassa paikka paikoin vieläkin mauttomammaksi kuin kesäiset perussuomalaisten poliitikkojen menneisyyden kaivelut - ehkä osin siksi, että maamme varsinainen valtamedia näytti haluttomalta repimään tästä asiasta suuria otsikoita.

Omalta osaltani totean, että molemmilla mainituilla on omat taustansa - johon Näkkäläjärven osalta kuuluu rikollinen historia ja siitä kärsitty rangaistus, mutta Lindtmanilla ilmeisesti vain nuoren miehen kaljapäinen pelleily. Molemmat tapaukset nousivat nyt julkisuuteen ilmeisesti ennen kaikkea siksi, että poliittinen media ryhtyi kuluneena kesänä kaivelemaan - ja vääristelemään - inhoamansa hallituspuolueen jäsenien menneisyyttä. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on aiemminkin ollut jopa ministereinä henkilöitä, jotka ovat tehneet paljonkin, ja jopa raskaampia, rikoksia kuin nyt puheena olevat henkilöt. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok) on tuomittu aikanaan pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuopumuksesta kun taas Väinö Leskinen (sd) istui kahteen kertaan vankeudessa rattijuoppouden takia. 

Oma toiveeni tässä tilanteessa on, että Suomessa siirryttäisiin pois menneiden kaiveluista todeten, että meillä jokaisella on historiamme. Monilla siihen sisältyy enemmän ja joillain vähemmän tyhmyyksiä - ja jotkut ovat jääneet virheistään kiinni, kun taas toiset eivät. 

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyväksyttävä, että demokratiassa jokainen nauttii aina äänestäjiensä antamasta mandaatista ja tämän pitäisi riittää politiikassa. Niin Rydmanin, Junnilan ja Purran kuin Lindtmaninkin tapauksessa. Tosin Näkkäläjärven osalta luottamus on saatu vain demareidenpuolue-eliitiltä ja -väeltä, mutta sekin riittää hänen nykyiseen asemaansa. 

Tässä samassa yhteydessä voisi myös lehdistö tehdä ryhtiliikkeen pitäytymällä jatkossa tosiasioiden tasapuolisessa raportoinnissa. Ja antamalla johtopäätösten tekemisen sekä poliitikkojen tuomitsemisen vaaleissa äänestävälle kansalle, jolle valta demokraattisessa Suomessa viime kädessä kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään

Referoin eilen tutkimusta, jonka mukaan länsimaisten ihmisten suhtautuminen pakolaisiin ei ole juurikaan muuttunut sitten vuoden 2015 pakolaisaallon. Neljä päivää sitten taas totesin - niin ikään tutkimukseen tukeutuen - ettei usein esitetty väite maahanmuuttajien syrjinnän vähenemisestä silloin, jos ihmiset ovat tekemisissä heidän kanssaan, pidä paikkaansa.  

Tänään puolestaan opimme Helsingin sanomista, että pääkaupungissamme ihmiset äänestävät perussuomalaisia sellaisissa vaalipiireissä, joiden alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Toisin sanoen ihmiset antavat äänensä eduskunnan maahanmuuttokriittisimmälle puolueelle silloin, kun he joutuvat päivittäin tekemisiin kehitysmaalaistaustaisten ihmisten kanssa.

Tässä yhteydessä haluan vielä huomauttaa siitä tosiasiasta, että kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien määrän noustessa jollain asuinalueella suureksi alkaa kantaväestön parissa virta uusille kotiseuduille. Myös tämä kertoo siitä, että suomalaisten maahanmuuttokriittisyys johtuu maahanmuuttajista itsestään.

Kaiken tämän perusteella esitän toiveen Suomen lehdistölle - ja maahanmuuttoa kommentoiville tutkijoille - siitä, että se tunnustaisi tosiasiat, eikä enää koskaan väittäisi maahanmuuttokriittisyyden johtuvan jonkinlaisesta epärationaalisesta pelosta tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Tai että maahanmuuttokriittisyys jotenkin katoaisi ihmisten oppiessa tuntemaan etnisesti erilaisia ihmisiä. 

Näin siksi, että sellainen olisi ilmiselvää valehtelua, johon vastuullisen median - saati tutkijoiden - ei pitäisi sortua missään tilanteessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Nuorison tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet peräti 40 prosentilla - maahanmuuttajataustaiset hyvin edustettuina