Pilkkeitä

Iltalehden pääkirjoituksessa kiinnitettiin huomiota pääministeri Sanna Marinin (sd) vaikeuteen tunnustaa, että hänen hallituksensa on ajanut Suomen talouden surkeaan tilaan, jonka korjaamiseksi vaaditaan julkisten menojen priorisointia ja leikkaamista. Kirjoituksen mukaan Marin ei "usko siihen, että säästämällä ja leikkaamalla tätä maata ja sen taloutta vastuullisesti hoidetaan, vaan näen, että ainoa kestävä tapa hoitaa Suomen julkista taloutta kuntoon on vahva talouskasvu ja työllisyyteen panostaminen". 

Marin on tietenkin sikäli oikeassa, ettei maan talous tule kuntoon kurjistamispolitiikalla. Mutta hän ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että julkisen talouden taakka ja siitä seuraava verojen holtiton kasvu nimenomaisesti ehkäisevät talouskasvua eli investointeja, yritteliäisyyttä ja jopa korkean osaamistason ihmisten työperäistä maahanmuuttoa. Ja siten lisää Suomen kurjistumista entisestään.

* * *

Edelliseen liittyen muun muassa Helsingin sanomat on huomannut, että hallitus aikoo käyttää miljardeja alentaakseen kansalaisiin kohdistuneiden sähkön korkeiden hintojen aiheuttamaa rasitusta. Kyse on demareiden ehdottamasta 20 sentin hintakatosta kilowattituntia kohden.

On tietenkin hyvä, että hallitus suunnittelee tekevänsä jotain sen eteen, etteivät paljon sähköä käyttämään joutuvat ihmiset ja yritykset joudu kohtuuttomiin vaikeuksiin. Asian kääntöpuolena on kuitenkin se, että hoidettuaan lähes kolme vuotta maan taloutta holtittomasti ei hallituksella olisi enää oikeasti varaa suuriin lisämenoihin. 

Siksi viimeistään nyt olisi kaikkien suomalaisten hyvä tiedostaa, että sähkön hintakaton kustannukset tulevat - maan muiden velkojen kera - korkojen kanssa maksettavaksi tulevina vuosina. Eikä äänestäjän siitä syystä tule rangaista maan asioita tulevissa hallituksissa kuntoon laittavia puolueita siitä, että ne joutuvat kurjistamaan suomalaisten elintasoa tavalla tai toisella korjatakseen Marinin kabinetin virheet. 

* * *

Science-lehden uutiskokoelmassa kerrottiin Havaijin Mauna Loan purkauksen katkaisseen tieyhteydet ja sähköt tulivuoren huipulla olevalle mittausasemalle, jossa on seurattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta (CO2) vuodesta 1958 lähtien. Siis sen tiedon lähteelle, jota olen käyttänyt tässä blogissa seuratessani ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen napajään välistä syy-seuraussuhdetta. 

Tapaus on sikäli itsellenikin ikävä, että joudun miettimään, kuinka jatkan omaa seurantaani. Yksi mahdollisuus on hyödyntää jotain muuta hiilidioksiditiedon lähdettä, mikä teettäisi itselläni melkoisen työn joutuessani laskemaan koko aineiston läpi uudelleen. Toinen vaihtoehto olisi ekstrapoloida kuluvan vuoden hiilidioksidipitoisuus edeltävien vuosien kehityksen perusteella, koska Mauna Loan tilastossa kyseisen kasvihuonekaasun pitoisuuden nousu on ollut varsin tasaista. 

Palaan asiaan noin kuukauden kuluttua. 

* * *

Viime päivinä olemme saaneet kuulla myös Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista. Iltalehti kertoi 13-vuotiaasta itseään viillelleestä tytöstä, jonka ohikulkija pelasti Vantaalla. 

Hovioikeus katsoi vuonna 1992 syntyneen Sayed Zabiullah Pakzadin syyllistyneen raiskaukseen, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakottamiseen seksuaaliseen tekoon ja antoi tälle rangaistukseksi kolme vuotta ja viisi kuukautta vankeutta sekä määräsi suoritettavaksi - todennäköisesti meidän veronmaksajien maksettavaksi jääviä - kipurahoja tytölle.  

Harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan ilmeisesti liittyi sekin tapaus, josta MTV3 uutisoi. Sen mukaan poliisilla piti eilen illalla kiirettä Itä-Helsingissä Puotinharjun ostoskeskuksessa, jossa oli ilmoitettu joukkotappelusta. Sellaista ei kuitenkaan ilmeisesti ollut, vaan joku oli vain näytellyt veistä ja yrittänyt pahoinpidellä muita ihmisiä.

* * *

Tämä  kokoelma on hyvä päättää palaamalla Suomen julkisen sektorin tilaan. Tarkoitan Helsingin sanomien pääkirjoitusta, jossa kiinnitettiin huomiota espoolaisen Jorvin sairaalan päivystyksen tukkeutumiseen: siellä on viime päivinä ollut kymmenien tuntien jonot.

Ongelman taustalla on pääkirjoittajan mukaan taannoin tehty päätös hoitajamitoituksesta. Ja siksi "hallitus joutui loiventamaan ympärivuorokautisen vanhustenhoivan hoitajamitoituksen tiukennusta. Huhtikuussa 20:tä vanhusta kohti tarvitaan 13 hoitajaa ja vasta joulukuussa 14 hoitajaa. Mistä nekään hoitajat otetaan, sitä ei tiedä kukaan, sillä hoitajat loppuvat kesken jo nyt."

Päätös syntyi nykyisen hallituksen aikana, mutta tosiasiassa sitä oli valmisteltu jo aiemmin melkoisen eduskunnassa vallinneen yksimielisyyden ilmapiirissä. Kyseessä onkin valaiseva esimerkki lähes koko poliittista päättäjäkenttäämme koskevasta vaivasta, jossa päätöksiä tehdään ilman sellaista valmistelua, jossa selvitetään muutoksen kaikki odotettavissa olevat seuraukset. 

Ainakin näin blogisfääristä jälkikäteen tarkasteltuna hoitajamitoituksen seurausten olisi pitänyt olla - ellei poliitikkojen niin ainakin - valmistelussa mukana olleiden asiantuntijoiden havaittavissa. Ja viestittävissä niin selkeästi, että reilun kahden vuoden takainen päätös olisi jäänyt tekemättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?