Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Helsingin sanomat kertoi, että "HUS lykkää nykyisin myös kiireellisiksi luokiteltuja hoitoja. Parhaimmillaan vitkuttelu tarkoittaa turhaa stressiä kuolemansairaalle. Pahimmillaan syöpä ehtii levitä."

Tämä ei ole ihme maassa, jossa tällä hetkellä toimitusministeriönä jatkava hallitus on tuhonnut maan talouden syytämällä rahaa erilaisiin maailmanparannusprojekteihin ja luonut terveydenhuoltoon äärimmäisen kalliin hallintohimmelin.

Samaan aikaan terveydenhuollossa on tekijäpula, joka johtuu lääkäreiden edunvalvonnasta ammattiin koulutettavien ihmisten määrissä sekä hoitajien tyytymättömyydestä työoloihinsa. Lääkäreiden edunvalvonta näkyy lääkäripulan lisäksi heidän keskimääräisessä noin 77 000 euron keskipalkassaan ja hoitajien surkeat työolot heidän hakeutumisessaan muihin töihin. 

Siksi ehdotan hallitusneuvottelijoille seuraavia toimenpiteitä terveydenhuoltoon. 

1. karsitaan hyvinvointialueiden byrokratiaa oleellisesti
2. lisätään lääkäreiden koulutusta pysyvästi 
3. rajataan hoitajien tehtävät heidän ammattitaitoaan vastaaviin ja palkataan vähäisemmällä koulutuksella olevia ihmisiä hoitamaan tehtäviä, joihin ei tarvita sairaan- tai perushoitajan koulutusta
4. luovutaan ylimitoitetusta hoitajamitoituksesta
5. siirretään tarvittaessa budjettirahaa maailmanparannuksesta terveydenhuoltoon

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pilkkeitä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Karu kommentti

Ville Ranta ja todellisuus

Pilapiirtäjä Ville Ranta on herättänyt vuosien varrella monenlaisia ajatuksia. Olen itsekin moittinut häntä yhdestä pilakuvasta, joka antoi mielestäni virheellisen kuvan kohteestaan.

Tänä aamuna luin jutun, jossa käsiteltiin Rannan ajatuksia sananvapaudesta. Siinä Iltalehden pilapiirtäjä totesi, ettei mikään saisi häneen ammatissaan olla pyhää, vaan kaikkia tulisi sivaltaa puoluekannasta, sukupuolesta tai etnisyydestä riippumatta. 

Tähän ajatukseen on helppo yhtyä - olenhan itsekin moneen kertaan toistellut olevani todellisen sananvapauden kannalla. Ja siksi pyrkinyt tässä blogissa arvioimaan muiden ihmisten - pääsääntöisesti poliittisten ja yhteiskunnallisten vaikuttajien - näkemyksiä asiaperustein.

Ranta ihmetteli aamulla lukemassani artikkelissa, kuinka hänen erinomaisesti kohdettaan kritisoivasta piirroksestaan tehty rikosilmoitus on edennyt rikostutkintaan. Mahdollisina rikosnimikkeinä on mainittu kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkominen.

Pilapiirtäjä nosti haastattelussaan esiin Suomen laissa esiintyvän uskonrauhan rikkomispykälän ongelmallisuuden. Tähän on helppo yhtyä. Sen sijaan on vaikeampi hyväksyä hänen näkemystään, että laissamme oleva toinen monien ongelmalliseksi kokema pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi sinänsä hyväksyttävä. 

Siinä suhteessa Ranta on älyllisesti epärehellinen. Hän on nimittäin "ajatellut ihan viime vuosiin saakka, että vaikka kyseisessä laissa lukee niin ja sen voisi tulkita näin, sitä ei kuitenkaan sovellettaisi Suomessa rajaamaan normaalia yhteiskunnallista keskustelua". 

Ihan kuin pilapiirtäjä ei ymmärtäisi, että laki ei oikeastaan voi olla - tai ainakaan sen ei pitäisi olla - muuta kuin juuri niin kuin se on kirjoitettu. Kaikki muuhan johtaisi täysin mahdottomiin tilanteisiin oikeussaleissa, joissa istuvat tuomarit voisivat jaella tuomioitaan täysin vapaasti omien näkemystensä mukaan. 

On kuitenkin hyvä, että näkyvällä paikalla kuviaan piirtävä Ville Ranta on huomannut sananvapauden ohuuden myös Suomessa. Ja että hän on ymmärtänyt myös sen, kuinka sananvapauden rajoittamispyrkimykset - viimeisimpänä rapakon takaa meille rantautunut wokellus - ovat viemässä yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriämme entistä enemmän kohti erilaisista epädemokratioista tuttua pelolla vaientamisen kulttuuria. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet
Vihapuhetutkimus ja empatia
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Urheilujohtaja Mika Lehtimäki valittiin jatkokaudelle sen jälkeen kun hän oli saanut varoituksen naisiin kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. Hän ei ole puolustellut käytöstään, vaan on nöyrästi luvannut parantaa käytöstään ja sopinut asiasta häirittyjen kanssa.

Olympiakomitea lupaa tarvittaessa tarkemman selvityksen tapahtuneesta, mutta prosessista ei ole tiedotettu häirinnän kohteena olleiden henkilöiden pyynnöstä. Siten mahdollinen tarkempikaan raportti ei tule kertomaan tarkalleen mitä on tapahtunut. 

Sen verran kuitenkin tiedämme, ettei kysymyksessä ole ollut fyysinen kanssakäyminen. Siten varoituksen syynä ei ole raiskaus, väkisin suuteleminen, luvattomista paikoista hipelöinti eikä edes takapuolelle taputtelu, vaan jokin muunlainen teko - todennäköisesti asiaton verbaalinen lausahdus tai työtehtävien jakoon syrjivästi liittyvä. 

Häirinnän suhteelliseen vähäisyyteen viittaa myös se, että Olympiakomiteasta kerrottiin varoituksen olleen juridisesti kovin mahdollinen seuraus. Sitä paitsi teko olisi tullut käsitellä oikeudessa, mikäli se olisi ollut rikoslain piiriin kuuluva. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

* * *

Joka tapauksessa näyttää siltä, että monet #metoo-henkiset tahot ovat haistaneet veren ja lähteneet kaatamaan Lehtimäkeä. Edelle linkittämissäni jutuissa mainitaan naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä ja Twitteristä löytyy myös Lehtimäen potkuilla herkuttelevia miesoletettuja. Nähtäväksi jää, saavatko he paineen kasvamaan niin suureksi, että Lehtimäki joutuu jättämään tehtävänsä.

On tietenkin selvää, ettei työpaikoilla tapahtuvaa epäasiallista käytöstä voi tänä päivänä jättää rankaisematta. Tämän ymmärsi myös olympiakomitea, joka langetti Lehtimäelle varoituksen. 

Sen arvioimisen, että olisiko lisärangaistuksena pitänyt olla jatkokaudelle valitsematta jättäminen, tulisi kuitenkin perustua tietoon siitä, mitä Lehtimäki on todellisuudessa tehnyt. Etenkin kun huomioidaan, että hänen näyttönsä tuloksenteosta ovat varsin kovat, eikä hänen jatkokautensa estämistä olisi siten voinut perustella saavutuksiin perustuvilla argumenteilla. 

Selvää kuitenkin on, ettei tämä tapaus mene ohi jälkiä jättämättä. Työpaikkojen ilmapiirit muuttuvat näiden tapausten myötä, ja kaikenlainen flirttailu jää epäilemättä entistäkin vähäisemmäksi. Jopa arkisissa sanavalinnoissa on itse kunkin oltava varuillaan. 

Nähtäväksi sitten jää, seuraako näistä muutoksista korkeampi työtyytyväisyys, vai käykö pikemminkin niin, että ilmapiiri muuttuu entistä totisemmaksi ja siten myös ankeammaksi. Toivoa sopii, että ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi, mutta jos rahaa pitäisi laittaa vedonlyöntiin, sijoittaisin pelimerkkini kyllä jälkimmäiselle. 

Näin siitä huolimatta, etten missään tapauksessa hyväksy epäasiallista työpakkakäyttäytymistä kummaltakaan sukupuolelta. Ja ymmärrän, että häirintätapausten esilletulon myötä naisiin kohdistuva alentava käytös sekä heihin suuntautuva seksuaalissävytteinen arviointi vähenevät, mikä on sinänsä hyvä asia. 

Mutta muistan hyvin myös ajan, jolloin iltapäivälehdissä oli varsin usein kirjoituksia, joissa ylistettiin työpaikoilla tapahtuva pientä flirttiä päivien piristyksenä, eikä siitä ole edes kovin kauan. Eivätkä näitä lausuntoja suinkaan antaneet vain miehet, vaan etupäässä naiset. 

Mutta niin se maailma muuttuu. Ja siihen on myös itseensä kohdistuneet ammatilliset odotukset täyttäneiden urheilujohtajien alistuttava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Vihervasemmistolaista sananvapautta Tanskassa
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä