Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Venäjä on joutunut viime päivinä yhä ahtaammalle kolmen päivän erityisoperaatiossaan. Siitä ehkä hätkähdyttävin esimerkki on moskovalaisen öljyteollisuuden yksiköiden tuhoutuminen – pääosin ukrainalaisten droonien, mutta ilmeisesti myös venäläisen ilmapuolustuksen seurauksena. 

Samaan aikaan ukrainalaiset ovat ulottaneet hyökkäyksensä jo 2 500 kilometrin päähän sijaitsevaan Tyumenin öljynjalostamoon. Eikä Krimin niemimaan ahdinko huoltoyhteyksien haavoittuvuuden takia helpota presidentti Vladimir Putinin asemaa. 

* * *

Tämä kaikki on johtanut sosiaalisessa mediassa venäläisten trollien vastaiskuun. Moskovan iskuja väitetään huijaukseksi, selitetään Venäjän ryhtyvän uuteen hyökkäykseen Ukrainassa ja uhkaillaan jopa öljyteollisuuden tuhoamisen seurauksena käynnistyvällä ydinsodalla.

Itse asiassa ydinsodan käynnistyminen Venäjän sotaonnen kääntymisen seurauksena saattaa olla todellinen uhka, mikäli Vladimir Putin pelkää asemansa vaarantuvan sotilaallisen tappion myötä. Hänen kannaltaanhan tappio saattaisi tietää vallasta syöksemistä tai jopa hengenmenoa.

Siksi olisi tärkeää, että länsimaat – ja aivan erityisesti USA – ilmoittaisivat yksiselitteisesti, että venäläisen ydinaseen käyttö ylittäisi kaikissa tapauksissa sellaisen vastaiskun kynnyksen, mikä suuntautuisi sinne, missä Putin pitää tiedustelutietojen mukaan kulloinkin majaansa. Toivon mukaan tästä seuraava pelko riittäisi kaikissa tilanteissa pitämään venäläiset ydinaseet laukaisualustoillaan.

* * *

Samalla olisi syytä painottaa Venäjän diktaattorille, että hänellä on edelleen mahdollisuus tehdä rauha. Se ei edellyttäisi kuin joukkojen pois vetämistä Ukrainasta ja korvausten maksamista hänen erityisoperaatiossaan aiheutetuista tuhoista. 

Sekä sitä, että Putinilla olisi jäljellä edes hiukkanen tervettä järkeä. Toisaalta voi olla niin – kuten edelle kirjoitin – ettei Putinilla olisi enää tulevaisuutta, mikäli Venäjä palaisi Ukrainasta tappion kärsineenä. Onhan hänellä epäilemättä tiedossaan ennakkotapaus ensimmäisen maailmansodan tappiosta, joka johti tsaari Nikolai II:n ja tämän perheen murhaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sodankäynnin suuri muutos
Ukraina nolasi Vladimir Putinin
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden

Onko Donald Trump häviämässä Iranin islamisteille omaa tyhmyyttään?

Kirjoitin eilisessä tekstissäni, että Kaarle Suuren valtakunnan laajeneminen "oli mahdollista, koska Kaarle kävi jatkuvasti sotia eikä antanut vihollisille aikaa toipua". Tämä tuli mieleeni nyt aamulla, kun luin lehdestä, ettei Donald Trumpin ja Iranin johdon neuvotteluista tullut mitään, koska jälkimmäisen edustajat olivat poistuneet neuvottelupaikalta.

Amerikkalaiset olivat kuitenkin saaneet jo uuden neuvottelutarjouksen, jossa Iran olisi Trumpin mukaan "tarjonnut paljon, mutta ei vielä riittävästi". Eikä hän ollut ajatellut vielä sodan jatkamista. 

Minun nähdäkseni tämä on tyhmää, sillä Iranin taktiikka vaikuttaa siltä, kuin se olisi suunniteltu Kaarle Suuren valtakunnan historian perusteella. Ja sen seurauksena – jos ja kun on selvitty Yhdysvaltain ja Israelin ensihyökkäyksestä – pyritään käynnissä olevaa rauhanprosessia venyttämään, jotta omaa sotilaallista kyvykkyyttä voitaisiin kohottaa ja kehittää. 

* * *

Iranin johtoa epäilemättä rohkaisee se, että vaikka heidän armeijansa ei pystynyt puolustautumaan juuri lainkaan USA:n ja Israelin viime kesän hyökkäyksen aikana, se on nykyisten sotatoimien aikana kyennyt aiheuttamaan paljonkin tuhoa – etenkin USA:n liittolaismaissa, mutta myös USA:n ilmavoimille. Tämä osoittaa, että Iranin islamistijohdolla on kyky tehostaa oman armeijansa taistelukykyä ja selviytyä nykyisestä hyökkäyksestä, mikäli sille annetaan siihen mahdollisuus. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on lopulta sodan loppusaldo. Onko se sittenkin islamistisen Iranin vahvistuminen sen sijaan, että maahan nousisi maltillisempi hallinto tai jopa demokratia? 

* * *

Siksi on ollut surullista huomata, ettei Donald Trump selvästikään tunne maailmanhistoriaa ja sen opetuksia, vaan lähti soitellen sotaan ilman, että olisi varautunut sen takkuamiseen nyt nähdyllä tavalla. Jos ja kun näin on, tulevat suurimpia kärsijöitä olemaan iranilaiset naiset, jotka alistetaan entistä tiukemmin keskiaikaiseen helvettiin ja tapetaan tarvittaessa. 

Mutta eivät ainoita kärsijöitä ole iranilaiset, vaan  häviäjien joukkoon kuuluu myös maailmanlaajuinen turvallisuus. Onhan Iran tunnetusti ollut islamilaisen terrorismin merkittävin taustavoima. 

Eikä ole syytä epäillä, ettei se jatkaisi sillä linjalla – vieläpä entistäkin päättäväisemmin – mikäli USA:n poliittinen johto ja/tai sen armeija osoittautuvat kyvyttömäksi viemään hyökkäystään loppuun. Eli sodan lopputuloksesta tulee juuri sellainen, miltä tällä hetkellä näyttää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ystävämme Donald Trump
Uhkauksia ja huumoria
Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Ystävämme Donald Trump

Aamun uutisten mukaan presidentti Donald Trump ja Iran olisivat sopineet kahden viikon tulitauosta. Samalla – Iranin mukaan – USA olisi hyväksynyt seuraavat ehdot.

Yhdysvallat ei jatkossa hyökkää Irania vastaan.

Iran pitää jatkossakin Hormuzinsalmen hallinnassaan.

Uraanin rikastaminen sallitaan.

Kaikki ensi- ja toissijaiset pakotteet poistetaan.

Kaikki YK:n ja atomienergiajärjestön päätökset perutaan.

Iranille maksetaan sotakorvauksia.

Yhdysvaltojen joukot vedetään alueelta.

Sota päättyy kaikkialla, mukaan lukien Libanonissa.

Mikäli tämä pitää paikkansa, olisivat Iranin islamistit ottamassa rökelevoiton amerikkalaisista. Ja sen lisäksi Trump olisi pettänyt tavalliset iranilaiset jättämällä heidät maan hallinnon terrorisoitaviksi myös jatkossa. 

* * *

Eilisen uutisen perusteella Trumpin hallinnon edustaja – James D. Vance – kävi Unkarissa haukkumassa eurooppalaiset johtajat. Hänen mukaansa "byrokraatit Brysselissä ovat yrittäneet tuhota Unkarin talouden. He ovat yrittäneet heikentää Unkarin energiariippumattomuutta. He ovat yrittäneet nostaa kustannuksia unkarilaisille kuluttajille. He ovat tehneet tämän kaiken, koska he vihaavat tätä miestä."

Taustalla on tietenkin Orbánin toiminta Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation tukemiseksi estämällä – tai ainakin jarruttamalla – EU:n päätöksentekoa Ukrainan tukemiseksi (esimerkki). Ja tietenkin myös EU-maiden haluttomuus osallistua USA:n sotatoimiin Irania vastaan. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, syntyykö USA:n, Israelin ja Iranin välille viimeksi mainitun valtion islamistihallintoa suosiva rauha seuraavan kahden viikon aikana. Tai voittaako Orbán ensi sunnuntain vaalit Vancen vetoavulla, sillä ainakin  gallupien perusteella hän olisi häviämässä selvästi.

Tässä vaiheessa on syytä todeta ainoastaan se, että jos meidän ystävämme ovat sellaisia kuin USA:n nykyhallinto – sillä ystävänä sitä kai kaikesta huolimatta täytyy pitää – en edes halua tietää, millaisia ovat vihollisemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus
Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

YK:sta ei ole rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai ihmisoikeuksien edistäjäksi

Yhdistyneet Kansakunnat eli YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton seuraajaksi. Sen tarkoituksena on edistää rauhaa, turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Yksi syy Kansainliiton epäonnistumiseen oli sotilaallisen voiman puuttuminen. Tästä syystä YK:lle annettiin mahdollisuus lähettää kriisialueille aseistettuja kriisinhallintajoukkoja. 

Juuri nyt näyttää kuitenkin, ettei YK lopultakaan ole sen kummempi järjestö kuin Kansainliitto. Siitä toimii parhaana esimerkkinä tietenkin olemassaolostaan taisteleva Ukraina, jonka puolustamisen YK-joukoilla Venäjä – turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä – pystyy estämään täsmälleen niin kauan kuin haluaa. 

Toinen esimerkki on Iran, jota YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk vaati välittömästi lopettamaan väkivaltaisuudet mielenosoittajia kohtaan. Siitä Iranin johto luonnollisesti viis veisaa, sillä toisessa vaakakupissa on sen oma asema. 

Sen sijaan on mahdollista, että Yhdysvallat yksinään tai yhdessä muiden kanssa toteuttaa Iranissa väkivaltaisen vallanvaihdon. Sellaisen tavoitteena tuskin on sinänsä mielenosoitusten lopettaminen vaan yksinkertaisesti maan islamistisen johdon vaihtaminen länsimaille mieluisampaan hallintoon. 

Tässä suhteessa YK:lla ei ole – eikä voi olla – roolia, koska suuri osa sen jäsenmaista on nykyisin länsimaiden vastaisia. Ja ainakin Venäjällä – ehkä myös Kiinalla – on halu estää Iranin hallinnon vaihtuminen länsimieliseksi.

Siten Iranin kansan ainoa toivo kotimaansa hallinnon vaihtumiseksi on presidentti Donald Trumpissa, joka on kyllä puhunut asiasta ja lähettänyt Persianlahden suuntaan myös sotilaallista voimaa. Nähtäväksi kuitenkin jää käyttääkö hän sitä iranilaisten vapauttamiseen islamistivallasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez
Kuka on syyllinen ihmisten ampumiseen?
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä

Ylen Israelin ja palestiinalaisten konfliktien asiantuntijana käyttämä Timo Stewart esitti rankan väitteen. Sen mukaan Israel ja Venäjä ovat niitä harvoja maita, jotka pyrkivät siirtelemään valtioiden rajoja sodalla. 

Venäjän osalta tästä on tietenkin vahva näyttö monellakin taholla, joten hyväksyn Stewartin näkemyksen siltä osin. Sen sijaan Israelin osalta olisin varovaisempi. 

* * *

Varovaisuuteni ymmärtämiseksi on katsottava lokakuun 7. päivään vuonna 2023. Tuolloin Hamas iski Gazasta Israelin puolelle, tappoi 1 139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä ja 373 israelilaisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvia henkilöitä. Lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia ja piilotti heidät Gazan alueelle.

Sen jälkeiset tapahtumat ovat hyvin tunnettuja. Israelin ilmavoimat iskivät Gazan alueelle, ja maavoimat tekivät operaation, jonka avulla ne ottivat – taistellen – takaisin haltuunsa Hamasin Etelä-Israelista valtaamat alueet. Israelin maavoimat tunkeutuivat vasta tämän jälkeen  – eli 20 päivää terrori-iskun jälkeen – Gazan alueelle tarkoituksenaan neutraloida Hamas ja vapauttaa panttivangit. 

Stewartin väitettä on katsottava näiden tapahtumien valossa. Eli oliko siis tosiaan niin, että Israelin hyökkäyksen motiivina oli "rajojen siirtäminen sodalla" ja sen oikeuttaakseen se – jollain mystisellä tavalla – houkutteli Hamasin tekemään järisyttävän terrori-iskunsa? 

Vai olisiko sittenkin niin, että Hamas teki iskunsa jostain muusta syystä. Sellaisia voisivat olla ainakin 1) juutalaisten turvallisuudentunteen horjuttaminen, 2) Hamasin voimanosoitus järjestön kannatuksen kasvattamiseksi palestiinalaisten keskuudessa tai 3) Israelin houkutteleminen hyökkäämään järeällä terrori-iskulla, jotta Hamas järjestönä voisi uhriutua ja saada puolelleen suuren osan maailman ihmisistä?

Jos katsomme tämänhetkistä tilannetta, näyttäisi siltä, että näistä vaihtoehdoista viimeinen on toteutunut aivan erinomaisesti. Ehkä myös yksi tai molemmat kahdesta muusta. Lisäksi Stewartin väitteen kannalta on tärkeä huomata, että Israel on allekirjoittanut tulitaukosopimuksen, joka sisältää sen vetäytymisen pois Gazan alueelta.

* * *

Stewartin väitettä tarkasteltaessa on syytä huomata myös, että aiempien vuosikymmenten aikana Israel on valloittanut Syyrialta Golanin, Jordanialta Länsirannan ja Egyptiltä sekä Gazan että Siinain. Näistä vain Golan on liitetty yli 40 vuotta sitten pysyvästi Israeliin – ilmeisesti siksi, että alueen sijainti ympäristöään korkeammalla parantaa oleellisesti maan pohjoisosien turvallisuutta. Länsirannalla on tälläkin hetkellä itsehallinto eikä Gaza aikanaan kelvannut Egyptille vaan ajautui Hamasin valtapiiriksi.

Näiden lisäksi Israel on valloittanut aika ajoin myös osan Etelä-Libanonista, mutta palauttanut sen takaisin Beirutin hallintaan. Samoin se eteni vuonna 1973 Suezin kanavan länsipuolelle, mutta palautti myös nämä alueet takaisin tehdessään rauhan Egyptin kanssa. Eikä unohdeta myöskään sitä, että Israel tunkeutui Syyrian druusialueelle suojelemaan sen asukkaita maan vallankumouksen jälkeen, mutta on ilmoittanut tavoitteekseen alueen demilitarisoinnin, eikä siis sen liittämistä juutalaisvaltioon.

Minun nähdäkseni Stewartin näkemystä Israelista maana, "joka pyrkii yhä siirtelemään rajoja sodalla", on arvioitava kaikkien edelle kirjaamien tosiasioiden valossa. Ja ainakin omasta mielestäni vastaus on yksiselitteinen: jos Lähi-idässä joku valtio pyrkii yhä siirtelemään rajoja sotimalla, sen tekee kyllä jokin aivan muu taho kuin Israel. 

Päivän aiempi merkintä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen
Syömälakko Hamasin puolesta

Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille

USA:n ja Ukrainan presidenttien tapaaminen johti varsin mielenkiintoisiin näkemyksiin, sillä Donald Trump pyysi lopettamaan sodan nykyisille rintamalinjoille ja Volodymyr Zelenskyi näytti hyväksyvän ajatuksen. Jälkimmäisen mukaan "meidän täytyy pysähtyä siihen, missä olemme, hän on oikeassa, presidentti on oikeassa".

Samalla Trump ilmoitti, ettei ole valmis antamaan Ukrainalle Tomahawk-ohjuksia, joilla voitaisiin tuhota venäläisiä sotilas- ja infrastruktuurikohteita kaukana maan sisäosissa. Ei ainakaan ennen kuin on tavannut Vladimir Putinin Unkarissa.

Zelenskyi kertoi ennen tapaamista, että Ukrainan kannalta turvatakuut ovat kaikkein tärkein asia. Ainakaan suomalaismediat, BBC, USA Today tai CBS eivät kuitenkaan kertoneet mitä presidentit puhuivat niistä. Suomen presidentin, Alexander Stubbin mukaan tuki Ukrainalle jatkuu vahvana ja se "sisältää sotilaallisen ja taloudellisen avun, turvatakuut, tulitauon ja rauhanprosessin". 

Nähtäväksi siis jää, miten Putin suhtautuu Unkarissa rauhantekoon, jonka lopputuloksen hän voisi halutessaan esitellä jonkinlaisena voittona kansalleen. Mutta joka hänen aiempiin puheisiinsa verrattuna olisi kuitenkin ilmiselvä epäonnistuminen, jonka seurauksena yli miljoona venäläistä on kuollut tai invalidisoitunut. 

Siten rauha nykyisille rintamalinjoille olisi Putinille ilmiselvä riski, sillä etukäteen lienee mahdotonta sanoa, kumpi kanta – voitto vai epäonnistuminen – lopulta voittaisi venäläisten mielissä. Ja mitä siitä seuraisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
When Ukraine’s Drones Fly 2,000 km, Putin’s Confidence Shakes
Why Do Russians Tolerate Broken Infrastructure?
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?

Tämän aamun suomalaisessa kansainvälisten uutisten tarjonnassa oli kaksi ylitse muiden. Niistä Suomen kannalta merkittävämpi liittyi Iso-Britannian konservatiivipuolueeseen, mutta sitä suuremman kansainvälisen huomion saanee Gazan rauhanneuvotteluissa saavutettu yhteisymmärrys. 

Sen mukaan Israel ja Hamas ovat päässeet sopuun siitä, että 20 vielä elossa olevaa juutalaista panttivankia vaihdetaan kahteen tuhanteen vankiloissa istuvaan palestiinalaiseen rikolliseen. Vaihto on tarkoitus tehdä 72 tunnin sisällä aseleposopimuksen voimaantulosta. Samalla sovittiin siitä, että Israelin armeija vetäytyy osittain Gazan alueelta. 

Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa tänään torstaina, mutta ilmeisesti sitä ennen Israelin parlamentin on hyväksyttävä sen sisältö. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsevät panttivangit vapauteen todennäköisesti maanantaina. Palestiinalaisvankien vapauttaminen sen sijaan alkaisi mahdollisesti jo sunnuntaina, koska siihen aiotaan ryhtyä 72 tunnin sisällä sopimuksen toimeenpanosta. 

Valitettavasti vielä ei ole sovittu terroristien eli Hamasin aseistariisunnasta eikä Gazan hallinnon tulevaisuudesta, vaan molemmat asiat ovat yhä auki. Siten rauhan syntyminen Pyhälle maalle ei suinkaan ole vielä varmaa. 

Ja rehellisesti sanottuna, vaikka aivan kaikki asiat sujuisivat erinomaisesti, jää kuitenkin nähtäväksi, millaiseksi Israelin ja palestiinalaisten tulevaisuus kehittyy. Tässä suhteessa erityisen epäselvää on, että mahtavatko kaikki palestiinalaiset malttaa mielensä, ja pidättäytyä terroriteoista odotellessaan kansansa hitaasti paranevia elinolosuhteita. 

Vai palataako nyt tekeillä olevasta rauhasta sittenkin tulevien vuosien aikana takaisin lähtötilanteeseen, josta eivät hyödy muut kuin rikastuvat terroristijohtajat – tosin hekin vain henkensä uhalla.

Päivän aiempi merkintä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

USA:n presidentti Donald Trump kävi eilen neuvottelemassa Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun kanssa Gazan tilanteesta. Lopputuloksena syntyi rauhansuunnitelma, jonka seurauksena "Hamas riisutaan aseista. Gazasta tulee demilitarisoitu. Israelilla säilyy vastuu turvallisuudesta, mukaan lukien turvavyöhyke aina nähtävissä olevaan tulevaisuuteen saakka. Ja lopuksi Gazaan tulee rauhanomainen siviilihallinto, jota ei johda sen paremmin Hamas kuin palestiinalaishallintokaan."

Ylen jutun mukaan suunnitelman pääkohtia ovat kaikkien Hamasin hallussa olevien panttivankien vapauttaminen 72 tunnin kuluessa sopimuksen hyväksymisestä sekä Israelin vangitsemien palestiinalaisten elinkautisvankien päästäminen vapaalle jalalle, Gazan säilyminen Israelista erillisinä, mutta ilman, että Hamasilla tai Länsirannan palestiinalaisia olisi roolia sen väliaikaishallinnossa, jota johtaisi  itse Donald Trump.

* * *

Pallo on nyt siirretty Hamasille ja Länsirannan palestiinalaishallinnolle, joiden tulee käytännössä vastata yhteen yksinkertaiseen kysymykseen. Haluatteko Gazaan rauhan vai jatkaa mieluummin heidän kärsimyksiään, jotta pysyisitte itse vallassa?

Netanyahun mukaan "Israel hoitaa asian itse", mikäli vastaus on jälkimmäinen. Tämä tarkoittanee sitä, että sellaisessa tapauksessa maan armeija vie kansanmurhaksikin luonnehditun Gazan operaationsa loppuun asti. Ja sillä on tällä kertaa siihen – Netanyahun mukaan – myös Yhdysvaltain täysi tuki. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on Hamasin ja Länsirannan palestiinalaishallinnon vastaus. Ja etenkin se, että noudattavatko kaikki Hamasin terroristit niiden päätöstä, mikäli palestiinalaisjohtajat asettavat rauhan gazalaisten kärsimysten edelle. 

* * *

Mikäli Gazaan syntyy rauha, tulee myös gazalaisten itse tehdä päätös tulevaisuudestaan. Jos Israelin terrorisointi Gazasta ammutuilla raketeilla jatkuu rauhanteon jälkeen, tulee maan armeija aivan varmasti tekemään sotilaallisia vastatoimia, jotka tuskin edistävät palestiinalaisten elinolosuhteidensa paranemista tulevina vuosina tai vuosikymmeninä.

Siksi alueen tulevan hallinnon on itse huolehdittava siitä, että rakettien ampujat ja muut terroristit – mikäli sellaisia ilmaantuu – otetaan kiinni ja pannaan vankilaan. Sekä huolehtia siitä, ettei alueelle rauhanteon jälkeen epäilemättä virtaavia miljardien eurojen avustuksia käytetä – aiempaan tapaan – terrorismiin tarkoitettujen tunneleiden tai aseiden hankintaan vaan ne sijoitetaan viimeistä killinkiä myöden ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon

Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa

Israel aloitti eilen uuden hyökkäyksen Gazan alueella sen jälkeen, kun maan asevoimat oli ottanut yhteen terroristijärjestö Hamasin taistelijoiden kanssa. Operaation tavoitteena on Gazan kaupungin valtaaminen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Egyptin ja Qatarin ehdottama aselepo - jonka Hamas ehti jo hyväksyä - tule toteutumaan. Israelin mukaan se johtuu siitä, että maan armeija laskee aseensa vasta sitten, kun Hamas on vapauttanut kaikki panttivankinsa. 

Jos ja kun näin on, voivat gazalaiset syyttää uusista kärsimyksistään edelleen ensisijaisesti Hamasia, jolle Israelin kiristäminen panttivankien avulla näyttäisi olevan tärkeämpää kuin rauhan aikaansaaminen. Ja sen hintana gazalaisten kurjuus tulee jatkumaan myös seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. 

* * *

Pyhän maan alueella nähtiin tällä viikolla myös toinen päätös, jolla saattaa olla vielä Gazan tapahtumiakin suurempi merkitys. Israel nimittäin päätti uuden siirtokunnan rakentamisesta Jerusalemin itäpuolelle. 

Mikäli päätös toteutetaan, katkeaa yhteys Jerusalemin ja Länsirannan välillä. Tämän seurauksena - etenkin huomioiden Gazan tilanne - näyttää itsenäisen palestiinalaisvaltion syntyminen entistäkin kaukaisemmalta. Tai oikeastaan mahdottomalta. 

* * *

Näin ollen historiallisen Palestiinan alueella 1900-luvun alussa lordi Arthur Balfourin julistuksesta alkanut kehitys saavuttaisi päätepisteensä, jossa koko Palestiina siirtyisi yksiselitteisesti juutalaisten hallintaan. Ja palestiinalaisten tulisi - toisin kuin Balfourin julistuksessa edellytettiin - tyytyä osaansa toisen luokan ihmisinä tai löytää uusi kotimaa jostain muualta. 

Kuten olen aiemminkin todennut, olisi tässä asiassa voinut käydä toisinkin. Tarjottiinhan palestiinalaisille vuonna 1947 noin puolta koko Palestiinan alueesta, mutta ympäröivät arabimaat päättivät toisin. Ja vielä vuonna 2000 heille tarjottiin Länsirannan ja Gazan aluetta, mutta silloinen palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat halusi enemmän. 

Kaiken tämän lopputuloksena on nyt siis tultu Hamasin lokakuussa 2023 tekemän terrori-iskun kautta tilanteeseen, jossa palestiinalaisten oman valtion syntymisen edellytykset ovat lopullisesti katoamassa heidän käsistään. Jos olisin ilkeä, kysyisin palestiinalaisilta, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? 

* * *

Koska en kuitenkaan ole, teen rakentavan ehdotuksen. Se kuuluu näin: miten olisi, jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi panttivankinsa ja lähettäisi johtajansa tuomittavaksi rikoksistaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. 

Ehdotan myös, että tämän jälkeen terroristeista riippumattomat palestiinalaisjohtajat tarjoutuisivat neuvottelemaan Israelin hallituksen kanssa Länsirannan - ja mahdollisesti myös Gazan - alueelle perustettavasta demilitarisoidusta valtiosta, jonka turvallisuudesta vastaisi Israel. Ja huolehtisin siitä, että arabimilitarismin reinkarnaatio tässä uudessa valtiossa estettäisiin - tarvittaessa vaikka Israelin asevoimien intervention avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Vedenpään raportti Flow-festivaaleista oli kuin Hamasin propagandalehtisestä
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Pelihimo ja takapiru

Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Toisen maailmansodan aikana suomalaiset tekivät vastustajan armeijan yksiköiden saartamisesta motista suoranaista taidetta. Sen tunnetuin esimerkki lienee Raatteen tien taistelu, jossa suomalaiset estivät vastustajan huollon ja avun saamisen sekä paloittelivat puna-armeijan hyökkäyskiilan osiin, jotka tuhottiin yksi kerrallaan.

Tämä tulee kieltämättä mieleen eilisestä uutisesta, jonka mukaan Venäjän nopeasti kapealla sektorilla Ukrainan Pokrovskin suunnalla edelleiden joukkojen kärki on saarrettu eli eristetty Venäjän pääarmeijasta. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa, pystyvätkö ukrainalaisjoukot pitämään näin syntyneen motin suljettuna. 

Tatarigami_UA:n sosiaalisessa mediassa julkaiseman uutisen mukana olevan kartan mukaan ukrainalaiset pyrkisivät katkaisemaan hyökkäyskiilaa myös sen tyveltä - siis aivan Raatteen tien taistelun tavoin - ja siten paloittelemaan sen pienempiin osiin. Mikäli tämä onnistuu, muuttuu venäläisten asema entistä tukalammaksi. 

Jostain syystä suomalaiset mediat eivät  ole uutisoineet Pokrovskin suunnan tapahtumista, vaan ovat keskittyneet (esimerkki, toinen) siihen kansainvälispoliittiseen kehitykseen, jonka pyrkimyksenä on lopettaa Ukrainan sota. Omalta osaltani epäilen, ettei sillä rintamalla saada tulosta ennen kuin Venäjän armeijan asema käy tukalaksi. 

Tässä suhteessa Pokrovskin tilanteen kehittyminen on aivan oleellinen tekijä, ja ukrainalaisten onnistuminen siellä mitä todennäköisimmin lisäisi aivan huomattavasti Vladimir Putiniin kohdistuvaa painetta sodan lopettamiseen eli rauhan tekemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon

Israelin turvallisuuskabinetti on ilmoittanut, että se ottaa Gazan hallintaansa ja tuhoaa aluetta aiemmin hallinneen terroristijärjestö Hamasin. Lisäksi se on kertonut viidestä periaatteesta, joita aiotaan soveltaa kyseisellä alueella. 

Nämä periaatteet ovat Hamasin aseistariisunta, panttivankien vapauttaminen, Gazan kaistan demilitarisointi, Israelin turvallisuusneuvonta Gazassa ja kokonaan uuden arabisiviilihallinnon perustaminen. Lopullisen päätöksen niiden soveltamisesta tekee koko Netanyahun hallitus, joka kokoontuu aikaisintaan sunnuntaina. 

Suunnitelman toteuttamiseksi Israel on siirtänyt sotilaitaan Gazan rajan läheisyyteen sellaisiin muodostelmiin, jotka viittaavat uuden suureen maahyökkäyksen aloittamiseen. Nähtäväksi siis jää, siirtyykö Hamasin terroriteolla 7. lokakuuta 2023 käynnistynyt sota lopultakin rauhaan johtavaan ratkaisuvaiheeseensa.

* * *

Nopeasti ajatellen suunnitelmassa on monia kysymysmerkkejä. Onhan varmaa, että Hamasin taistelijat pyrkivät välttämään omaa kiinni joutumistaan viimeiseen asti - vaikka sitten suojautumalla ihmiskilpien taakse. Samalla he epäilemättä pyrkivät estämään panttivankien vapauttamisen. 

Suhtaudun myös suurella varauksella siihen, että voiko Gazaan synnyttää kokonaan uutta arabihallintoa, jossa ei olisi mukana lainkaan aiempia vallanpitäjiä. Ja vaikka sellainen saataisiinkin aikaan, onnistuisiko se hankkimaan itselleen sellaisen sotilaallisen voiman, jolla Hamasin uusi nousu pystyttäisiin estämään. Ongelmia saattaa herättää jo pelkästään se, että tällainen hallitus katsottaisiin epäilemättä Israelin nukkehallinnoksi, jonka olisi siksi vaikea saavuttaa aiemmin lähinnä Hamas-mielisten gazalaisten luottamusta.

Toisaalta kaikki yrityksen Gazan sodan päättämiseksi - ja pidempiaikaisen kestävän rauhan saavuttamiseksi - ovat epäilemättä tervetulleita niin Palestiinan arabien kuin juutalaistenkin kannalta. Ja siksi toivon, että nyt esitetty suunnitelma lihallistuisi alueella tosiasiallista valtaa pitäväksi ja siellä kymmeniä vuosia pesineen terrorismin tukahduttavaksi hallinnoksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Pelihimo ja takapiru
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan

Kaatuuko Suomen hallitus palestiinakysymykseen?

Helsingin yliopiston Johanna Vuorelma arvioi, että kysymys Palestiinan tunnustamisesta voisi kaataa Petteri Orpon (kok.) hallituksen, koska Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset vastustavat sitä. Jos näin kävisi, olisi tilanne lievästikin sanottuna täysin absurdi erityisesti jälkimmäisen kannalta.

Perustelen tätä sillä, ettei palestiinalaiskysymyksellä ole juuri minkäänlaista reaalipoliittista merkitystä puolueen kannattajille, joille Suomen aiemmin harjoittama epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka sekä siihen liittyneet lieveilmiöt oli viime eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti tärkein syy äänestää Riikka Purraa ja kumppaneita. Tämän seurauksena puolue ajoi hallitusohjelmaan suuren joukon maahanmuuttopolitiikan uudistuksia, joita on myös toteutettu nopeaan tahtiin - eikä tehtävä ole suinkaan vielä suoritettu loppuun. 

Siksi olisin äärimmäisen yllättynyt, jos puolueen johto päättäisi kaataa hallituksen mahdollisen Palestiinan valtion muodollisen - ja sinänsä merkityksettömän - tunnustamisen takia. Sen sijaan pidän hyvinkin mahdollisena - tai ainakin järkevänä - että puolue pyrkisi kytkemään arabivaltion tunnustamisen johonkin muuhun itselleen tärkeään tavoitteeseen.

* * *

Toinen Palestiinan tunnustamista vastustava puolue on Kristillisdemokraatit. Heille tämä asia lienee paljon tärkeämpi kuin Purralle tai hänen puolueelleen, sillä juutalaisvaltion olemassaolo on heille tärkeä identiteettipoliittinen kysymys. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei hallitus kaatuisi Kristillisdemokraattien lähtöön, sillä puolue sai viime vaaleissa vain viisi kansanedustajaa, eikä hallituksen pohja ole niin kapea, etteikö sen enemmistö kestäisi heidän lähtöänsä. Mutta toki marginaali pienenisi ja lakiesitysten läpi ajaminen vaikeutuisi jonkin verran. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, esittääkö Orpon hallitus presidentti Stubbille Palestiinan valtion tunnustamista. Yksi tapa sen tekemiseksi ilman, että hallituksessa syntyisi suurta erimielisyyttä, olisi asettaa selkeät ehdot tunnustamisella vähän samaan tapaan kuin Ranska teki. 

Luontevaa olisi esimerkiksi se, että ehdoksi asetettaisiin Hamasin antautuminen, aseista luopuminen, Israelin valtion yksiselitteinen tunnustaminen sekä sen johtohenkilöiden saattaminen kansainvälisen oikeuden eteen Hamasiin liitetyistä terroriteoista. Itse asiassa nämä ehdot eivät olisi pelkästään luontevia, vaan välttämätön edellytys sille, että Pyhälle maalle voisi edes kuvitella syntyvän pysyvää ratkaisua kahden valtion malliin pohjalta. 

Sikäli tällaista ratkaisua voisi pitää myös palestiinalaisia kannustavana - ja mikäli he toteuttaisivat Suomen vaatimukset - myös Israeliin suuntaan painetta luovana toimenpiteenä. Ja lopultakin yhtenä askeleena kohti pysyvää rauhaa laajemminkin Lähi-idässä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Pelihimo ja takapiru
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Suostuvatko palestiinalaiset Macronin pyyntöön?

Ylen mukaan suurin osa suomalaispuolueista haluaisi maamme tunnustavan Palestiinan valtion. Siis sellaisen valtakunnan, jota ei ole koskaan ollut - eikä ole etenkään tällä hetkellä. 

Muutoksen taustalla on Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kommentti, jossa hän sanoi tarkasti ottaen, että "pysyäkseen uskollisena historialliselle sitoutumiselleen oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan Lähi-idässä, olen päättänyt, että Ranska tunnustaa Palestiinan valtion... Meidän on myös taattava Hamasin aseistariisunta sekä turvattava ja jälleenrakennettava Gaza... Lopulta meidän on rakennettava Palestiinan valtio, varmistettava sen elinkelpoisuus ja huolehdittava siitä, että hyväksymällä aseistariisunnan ja tunnustamalla Israelin täysin, se edistää kaikkien turvallisuutta Lähi-idässä. Vaihtoehtoa ei ole."

Toisin sanoen Macron edellyttää tunnustamiselle asioita, joihin Palestiinan arabit - saati heidän ääriaineksensa eli Hamas - eivät ole suostuneet aiemmin, vaikka siihen olisi ollut useita tilaisuuksia. Sen sijaan, he ovat pelanneet uhkapeliä saadakseen juutalaiset ajetuksi kokonaan pois Pyhän maan alueelta. 

Nähtäväksi siis jää, suostuvatko he tunnustamaan juutalaisten oikeuden asua Palestiinan alueella nyt, kun sitä on pyytänyt presidentti Macron. Ja laskevatko palestiinalaiset terroristit - eli Hamas - aseensa samasta syystä. 

Anteeksi vain, mutta minulla on vahva epäilys, ettei näin tule käymään. Mutta katsotaan, sanoi tohtori, sillä Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, kun Uskossa kuoli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Gazan kansanmurha

Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?

Yle kertoi Israelin ulkoministeri Gideon Saarin sanoneen viime viikolla, että hänen maansa haluaisi normalisoida suhteensa Libanoniin ja Syyriaan. Tämä ei kuitenkaan käy Libanonin presidentti Joseph Aounille, jonka mukaan hänen maansa ei voi normalisoida suhteitaan Israeliin

Hän kyllä kertoi, että Libanon haluaisi solmia Israelin kanssa rauhan, mitä ikinä se sitten tarkottaisikaan. Itselleni joka tapauksessa nousee ajatus siitä, että presidentin ajatuksena olisi sallia edelleen Hizbollahin ja palestiinalaisten harjoittamat iskut rajan toiselle puolelle. 

Mikäli asia on näin - ja toivon todella ettei ole - ajatus on yhtä typerä kuin palestiinalaisilla, jotka ovat suhtautuneet Palestiinan juutalaisiin eli vihamielisesti koko sen ajan, kun Israel on ollut olemassa. Eivätkä he ole käsittäneet, että se on tie, josta ei seuraa heille itselleen mitään hyvää. 

Erityisen typerää palestiinalaisten kannalta oli tehdä lokakuun 7. päivän isku vuonna 2023, minkä seurauksena palestiinalaisten olot Gazan lohkolla ovat käyneet epäinhimillisiksi. Valitettavasti edes se ei kuitenkaan ole lisännyt näiden ymmärrystä, vaan Hamas pitää edelleen kiinni osasta tuolloin ottamistaan panttivangeista.

Nähtäväksi siis jää, mitä Libanonin presidentti lopulta tarkoitti sillä, ettei hän halua normalisoida johtamansa valtion suhteita Israeliin. Haluaako hän ehkä seurata gazalaisten viitoittamaa tietä, vai kenties sittenkin ottaa mallia vaikkapa Jordaniasta, jossa ymmärrys on ollut merkittävästi suurempaa ja sen seurauksena sen talous on viimeiset viisi vuotta ollut tasaisessa kasvussa ja ihmisten elinolot siten paranemassa vuosi vuodelta. 

Omalta osaltani totean, että jos olisin libanonilainen, en pelkästään suostuisi siihen, että valtionpäämieheni pyrkisi luomaan normaalit suhteet Israeliin, vaan suorastaan vaatisin sitä.

Päivän aiempi merkintä:
Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

USA:n presidentti Donald Trump kertoi iranilaisille, että "nyt on aika rauhalle". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ilmavoimat oli iskenyt kolmeen iranilaiseen kohteeseen, jotka liittyivät islamistivaltion ydinohjelmaan. 

Iskuissa käytettiin B2-pommikonetta sekä USA:n jättimäistä bunkkerin hajottamiseen tarkoitettua pommia. Iran ei kuitenkaan ole vahvistanut Trumpin väitettä, että hyökkäyksen pääkohde - Fordowin ydinlaitos - tai muut hyökkäyksen kohteena olleet laitokset olisi tuhottu. 

Trump näytti kuitenkin olevan luottavainen saavutettujen tulosten suhteen ja käytti mafiamaista retoriikkaa ilmoittamalla, että "joko tulee rauha tai Iranille koituu tragedia, joka on paljon suurempi kuin mitä olemme nähneet viimeisen kahdeksan päivän aikan". Nähtäväksi jää, miten Iranin pappishallinto siihen suhtautuu. 

* * *

Näin länsimaisena ihmisenä sitä tietenkin toivoisi, että Iranin hallitus nostaisi kätensä pystyyn, lopettaisi ydinaseohjelmansa ja avaisi ydinenergiaan liittyvät laitoksensa aidosti kansainvälisen valvonnan alaisiksi. Sekä tunnustaisi Israelin olemassaolon oikeuden ja lakkauttaisi samalla tukensa Hamasille ja Hizbollahille mahdollistaen näin myös Palestiinan arabien aseman ratkaisemisen. 

Valitettavasti kansainväliset asiantuntijat kuitenkin arvelevat, ettei näin olisi käymässä, vaan epäilevät Iran hallinnon jättävän tunnustamatta tosiasiat ja sen sijaan pyrkivän jatkossa hyökkäämään myös amerikkalaisia vastaan. Ja haaveilevan edelleen Israelin juutalaisten puskemista mereen.

* * *

Tässä suhteessa oli masentavaa huomata, että YK:n pääsihteeri António Guterres oli tapansa mukaan pihalla kuin lumiukko ja asettui Iranin tueksi ilmaisemalla huolensa Yhdysvaltain iskuista. Hän myös tuomitsi USA:n hyökkäyksen vaarallisena eskaloitumisena alueella, joka on jo valmiiksi kriisin reunalla.

Guterres väitti myös, että "sotilaallista ratkaisua ei ole. Ainoa tie eteenpäin on diplomatia. Ainoa toivo on rauha." Epäselväksi kuitenkin jäi millaisesta rauhasta hän puhui. 

Sellaisestako, jossa Iran nousee ydinasevaltojen joukkoon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan - ilman pelkoa itseensä kohdistuvasta hyökkäyksestä - toimiaan Israelin hävittämiseksi Lähi-idästä? Sekä jatkamaan iranilaisten naisten ja tyttöjen alistamista varhaiskeskiaikaisten oppien mukaisesti? Ja toimimaan edelleen länsimaissa toimivien islamististen terroristien johtotähtenä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?
Isku ja uho
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Eilen tuskin kukaan saattoi välttyä uutiselta, jonka mukaan Ukraina oli tuhonnut tai ainakin vaurioittanut suurta osaa venäläisistä strategisista pommikoneista. Se tapahtui kuljettamalla lentokenttien lähistölle vaivihkaa drooneja ja iskemällä sitten niiden avulla lentokoneisiin. 

Tapaus oli suorastaan ennenkuulumaton, sillä näin suurta osaa suurvallan pommikoneista ei ole luultavasti koskaan tuhottu yhdellä kertaa. Eikä ainakaan toisen maailmansodan jälkeen. 

Asian tekee entistäkin merkittävämmäksi se, että Venäjän kyky korvata tuhoutuneita pommittajia on heikko, kuten europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri totesi. Se nimittäin tarkoittaa käytännössä maan ydinasepelotteen heikkenemistä epämääräisen pitkäksi ajaksi. 

Johns Hopkins-yliopiston professori Sergei Ratshenko puolestaan huomautti, että iskun ajoitus juuri ennen Istanbulissa alkavia neuvotteluita ei ollut vahinko. Hän lienee tarkoittanut sitä, että nyt nähdyn jälkeen venäläisetkin joutuvat tosissaan pohtimaan erikoisoperaationsa mielekkyyttä, koska ukrainalaisten isku osoitti Venäjän valtavien maantieteellisten etäisyyksien olevan riittämättömiä varmistamaan maan strategisen sotakaluston turvallisuuden.

Tällä tosiasialla on suora vaikutus Istanbulissa alkaviin rauhanneuvotteluihin, joissa Venäjä on aikonut tänään esitellä muistion, jossa on listattu Venäjän ehtoja rauhalle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt nähdyn iskun jälkeen kyseisellä - mitä todennäköisimmin uhkavaatimukseen verrattavissa olevalla - paperilla venäläiset neuvottelijat voivat niin sanotusti pyyhkiä peräpäänsä. 

Yöllä saapunut tieto kertoi, että myös Ukraina on toimittanut paperin venäläisille. Se sisältää luonnoksen rauhansopimuksesta, jonka sisältö lienee kovin erilainen kuin venäläisten muistion. Eikä venäläisillä liene - edellä käyttämääni kielikuvaa mukaillen - varaa pyyhkiä siihen peräpäätänsä, kuten he olisivat varmasti tehneet ilman eilisiä iskuja.

* * *

Näistä syistä on syytä toivoa, että Istanbulin neuvotteluissa saavutettaisiin lopultakin edistystä rauhan suhteen. Näin siitäkin huolimatta, että Vladimir Putinilla tuskin on halua osoittaa heikkoutta tällaisena hetkenä, vaan pikemminkin suunnaton halu kostaa ukrainalaisten isku tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan ydinaseilla. 

Siksi lienee selvää, kuten esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes totesi, ettei Istanbulissa eli lähipäivinä synny minkäänlaista sopimusta edes tulitauosta. Näin siinäkin tapauksessa, että jopa Kremlissä ymmärrettäisiin sodan päättämisen olevan kaikkien kannalta järkevää - siis myös venäläisten itsensä. 

Osoittihan nyt nähty isku sen, että ukrainalaiset kykenevät yllättämään Venäjän armeijan mitä moninaisimmilla keinoilla ja missä tahansa. Sekä tekemään sellaista tuhoa, jota Putin tuskin saattoi aavistaa aloittaessaan Ukrainan sotaretkensä vuonna 2022. 

Eikä liene mitään syytä uskoa - edes Kremlissä - että Zelenskyin armeijan sotilaiden mielikuvitus jumittuisi nyt nähdyn iskun jälkeen. Päinvastoin, onnistuminen vain innostaa heitä!

JK kello 16:00. Päivän mittaan tihkuneiden tietojen (esimerkki) mukaan Ukraina olisi tuhonnut vain kymmenkunta venäläistä strategista pommikonetta. Itse kyllä laittaisin lainausmerkit sanan "vain" yhteyteen, sillä kymmenenkin tuhottua ydinaseiden laukaisualustaa on todella kova isku Venäjän sotakoneistolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Viime sunnuntaina nähtiin jälleen uusi käänne Gazassa kun Israelin armeija aloitti operaation, jonka tarkoituksena on ottaa haltuun koko alue ja  - ainakin maan valtiovarainministerin mukaan - siirtää sen väestö jonnekin muualle. Jälkimmäinen toimenpide olisi yksinkertaisesti sotarikos, enkä muutenkaan usko, että Israel löytäisi jostain valtion, joka ottaisi noin kaksi miljoonaa palestiinalaista vastaan.

Asiasta on uutisoitu näyttävästi suomalaisissa medioissa, ja esimerkiksi Ylen erinomainen kriisialueiden toimittaja Antti Kuronen kirjoitti aiheesta pitkän raportin. Sen mukaan Israelilla on kolme vaihtoehtoa.

Niistä ensimmäinen on se, että Israel jakaa Gazan osiin, joiden välillä ihmiset eivät voi liikkua. Toisen mukaan palestiinalaiset ajettaisiin kokonaan pois Gazasta. Lisäksi saattaa käydä niin, että USA kyllästyy ja painostaa Israelin aselepoon ja tilanne jää enemmän tai vähemmän ennalleen. 

* * *

Vähemmälle huomiolle suomalaismedioissa on jäänyt se, että yhä suurempi osa Gazan alueella elävistä ihmisistä on kyllästynyt Hamasin toimintaan. Sen merkkinä palestiinalainen kristitty jakoi eilen sosiaalisessa mediassa videon, jossa kymmenet tuhannet palestiinalaiset osoittivat mieltään gazalaisen Khan Yunisin kaduilla huutaen "halusimme elää" ja "Hamas ulos, ulos!"

Omalta osaltani ihmettelen syytä sille, että suomalaisten veronmaksajien kustantama mediatalo on jättänyt runsaasta aiheeseen liittyvästä uutisoinnistaan pois tämän aspektin. Päinvastoin, ihmisten kyllästyminen Hamasiin voisi lopulta olla se tie, joka johtaisi pysyvään rauhaan myös palestiinalaisalueilla. 

Näin toki vain siinä tapauksessa, että sekä palestiinalaiset että Israelin juutalaiset pystyisivät kohtuullisessa ajassa rakentamaan toimivat välit, jossa molemmat osapuolet tunnustaisivat toistensa oikeudet ja pyrkisivät rauhanomaiseen yhteiseloon. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä liikaa vaadittu nyt, kun väestöryhmien välistä akuuttia vihanpitoa on kestänyt jo lähes 80 vuotta - ja sillä on lisäksi tuhansien vuosien tausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

Kehitysavusta on säästetty viikon nettopalkka, Putinin pelko ja Migrin päätös

Näin toisen maailmansodan eurooppalaisen osuuden päättymisen juhlapäivänä on hyvä muistaa kuinka paljon sodassa hävinnyt tai kuten usein sanotaan - ihan aiheellisesti - torjuntavoiton saanut köyhä Suomi on avustanut maailman alikehittyneitä valtioita maksettuaan ensin valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sen Mainilan laukauksilla aloittamien sotatoimien seurauksista. 

Nyt tälle veronmaksajan rahan kylväminen on kuitenkin järkevöitynyt varsin paljon. Asiaa kuvaa asiasta vastaavan ministerin Ville Tavion (ps) sosiaalisessa mediassa julkaisema kuvaaja.

Kuvaajan sisältämän informaation mukaan suomalaiset veronmaksajat ovat säästänet kotimaiseen käyttöön hallituksen päätösten seurauksena vuonna 2024 yhteensä 118 miljoonaa euroa sekä tulevat säästämään samaan tarkoitukseen tänä vuonna 252 miljoonaa euroa lisää. Ja sikäli mikäli hallitus pysyy pystyssä käytetään vuonna peräti 2026 kehitysmaalaisten sijaan 361 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa, että suomalaisten hyväksi käytetään koko kolmen vuoden aikana yhteensä 732 miljoonaa euroa enemmän kuin olisi tehty jatkamalla entistä menoa. Se tarkoittaa jokaiselle nelihenkisille suomalaisperheelle keskimäärin hiukan yli 500 euron pottia tavalla tai toisella hyödynnettäväksi.

Ehkäpä tämä esimerkki kertoo myös siitä, kuinka suurilla summilla meistä jokainen on lopulta tukenut kehitysmaalaisia vuodesta toiseen ennen nykyisen hallituksen kautta. Ja kuten huomaatte - ei kyse ole ollut mistään nappikaupasta, vaan hyvinkin tavallisen suomalaisen kokonaisen viikon nettopalkasta.

Siksi on kysyttävä kaikilta niiltä, jotka aikovat tulevissa vaaleissa tukea punamullan yritystä nousta valtaan, että onko tämä tosiaan se, mitä he haluavat? 

Ja ei, en odota, että mikään niin sanottu valtamedia uutisoisi tässä esittämääni näkökulmaa nyt tai myöhemminkään. Sen sijaan uskon, että niissä päivitellään jatkossakin nolla-pilkku-jostain prosenttiosuudesta, joka pitäisi nostaa nolla-pilkku-seiskaan, koska kansainväliset sopimukset ja meillä on siihen varaa, koska nolla-pilkku-mikätahansa kuulostaa tosi vähältä. 

* * *

Venäjän diktaattori Vladimir Putin kavereineen ja alamaisineen juhlii tänään toisen maailmansodan päättymistä niin sanotun voiton päivän merkeissä. Tosin ajankohta ei ole täysin oikea, sillä yleisesti toisen maailmansodan katsotaan päättyneen Japanin antautumiseen – ensin keisarin ilmoitukseen 15. elokuuta 1945 ja lopullisesti viralliseen asiakirjan allekirjoittamiseen syyskuun 2. päivänä. Toki eurooppalainen sota päättyi jo 80 vuotta sitten toukokuussa 1945.

Samalla on hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto suinkaan lopettanut sotimista Euroopan sodan päätyttyä. Sen sijaan se liittyi mukaan sotaan Japania vastaan 8. elokuuta 1945, kuten liittoutuneiden kesken oli sovittu jo Jaltan konferenssissa. Tämä tapahtui, kun Japanin tappio alkoi olla jo lähes varma, mutta virallista antautumista ei vielä ollut. Neuvostoliiton hyökkäys Mantšuriaan, Sahalinin eteläosiin ja Kuriileille jatkui aina elokuun lopulle ja osin syyskuun alkuun asti.

Näiden tapahtumien seurauksena Korean niemimaa päätyi jaettavaksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeisiin – ja on edelleen jakautunut kahteen valtioon. Lisäksi Japani ja Neuvostoliitto, sittemmin Venäjä, eivät ole vieläkään solmineet virallista rauhansopimusta neljästä Kuriilien saaresta käytävän kiistan vuoksi.

Nämä tosiseikat tuskin kuitenkaan häiritsevät Putinin juhlamieltä. Sen sijaan häntä saattaa harmittaa kuin oravaa, jonka käpy on jäässä, koska koko voitonpäivän ajan takaraivossa painaa pelko siitä, että ukrainalainen lennokki saattaa iskeä keskelle Punaista toria. Näin siitäkin huolimatta, ettei Ukrainalla luultavasti ole kykyä aiheuttaa suurta tuhoa tällaisessa iskussa.

* * *

Lopuksi haluan vielä kommentoida suomalaiseta maahanmuuttopolitiikkaa. Tuoreen uutisen mukaan maahanmuutovirasto Migri on nimittäin käännyttänyt Turkkiin perheen, jonka isä saattaa saada vankeustuomion. 

Perhe oli ollut Suomessa viisi vuotta hakien turvapaikkaa yhteensä kolme kertaa - saaden yhtä usein hylkäyksen. Viimeisellä kerralla se oli vedonnut uskonnollisiin syihin, koska perhe oli kääntynyt kristinuskoon.  

Perheenisän syyte ei kuitenkaan johtunut siitä, vaan se oli seurausta sosiaalisen median päivityksestä, jossa hän oli kutsunut Turkin diktaattoria varkaaksi - mikä on Turkin lain mukaan rikos. Lentokentältä perhe pääsi - isää myöden - lähtemään ilman, että ketään olisi pidätetty. 

Omalta osaltani ilmaisen tässä Migrille tyytyväisyyteni siitä, ettei puheena ollut perhe saanut jäädä Suomeen. Olisihan sen seurauksena syntynyt ennakkotapaus, jonka perusteella kuka tahansa turvapaikanhakija voisi saada luvan jäädä Suomeen vain sillä, että rikkoo sosiaalisessa mediassa kotimaansa lakia. 

Eikä liene epäilystäkään siitä, etteivätkö aina auliit turvapaikanhakijoiden avustajat olisi osanneet antaa tätä neuvoa kaikille Suomeen jatkossa tuleville turvapaikanhakijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset

Hyvä vapunpäivän aamua kaikille teille, arvoisat lukijani! Tänään saamme kuulla puolueiden puheenjohtajien poliittisesti värittyneitä puheita ajankohtaisista aiheista, mikä on tietenkin ennen kaikkea viihdyttävää. Vapun todennäköisesti merkittävin tapahtuma uutisoitiin kuitenkin jo varhain tänä aamuna. 

Tarkoitan tietenkin sitä, että USA ja Ukraina solmivat kuin solmivatkin mineraalisopimuksen. Sen mukaan Yhdysvallat ja Ukraina perustavat yhteisen sijoitusrahaston, jonka tarkoituksena on muun muassa tukea Ukrainan jälleenrakentamista ja tehdä Ukrainan luonnonvaroihin liittyviä investointeja.

Sopimus mainitsee yksiselitteisesti Venäjän aloittaneen sodan, mahdollistaa USA:n aseavun hyökkäyksen uhrille ja tunnustaa Ukrainan oikeuden maaperänsä mineraalien hallintaan. Samalla se tarjoaa perustettavan rahaston kautta amerikkalaisille mahdollisuuden investointien tekemiseen ukrainalaisiin mineraalivaroihin.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessentin mukaan "Yhdysvallat on sitoutunut auttamaan tämän julman ja järjettömän sodan lopettamisessa. Tämä sopimus viestii selvästi Venäjälle, että Trumpin hallinto on sitoutunut rauhanprosessiin, jonka keskiössä on vapaa, suvereeni ja vauras Ukraina". 

Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal puolestaan kuvaili sopimusta "hyväksi, tasapuoliseksi ja suotuisaksi". Eikä liene syytä epäillä, että hän tarkoitti sitä, mitä sanoi.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla nyt tehty sopimus vaikuttaa amerikkalaisten reaalipollitiikkaan suhteessa Ukrainan sotaan. Eli johtaako se amerikkalaisten Ukrainan puolesta tekemän sotilaallisen ja diplomaattisen panostuksen lisääntymiseen vai vähenemiseen. 

Yhtäältähän voidaan ajatella, että kun amerikkalaisilla on nyt sopimus Ukrainan hallitsemien luonnonvarojen käytöstä, sen intressit huolehtia niiden säilymisestä sopimuskumppanin käsissä kasvaisivat. Tämän voisi ajatella johtavan jopa toimiin, joiden perimmäisenä tarkoituksena olisi vapauttaa venäläisistä ainakin heidän miehittämänsä mineraalirikkaimmat alueet. 

Toisaalta yhtä mahdollista on, että USA ja sen presidentti Donald Trump ryhtyvät painostamaan Ukrainaa tekemään rauhan hinnalla millä hyvänsä, jotta ne pääsisivät nopeasti hyödyntämään tehtyä sopimusta. Tämä voisi pahimmillaan näyttäytyä presidentti Zelenskyin hallinnon entistä kovempana painostamisena nykyisen rintamatilanteen mukaiseen rauhaan ja Putinin pussiin pelaamisena. 

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, että Ukrainan sota on siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka aikana sodan luonne mitä todennäköisimmin poikkeaa aiemmin nähdystä. Toivoa tietenkin sopii, ettei ainakaan meidän eurooppalaisten kannalta huonoon suuntaan eli venäläisten eduksi. 

Tässä suhteessa kuulostaa erityisen hyvältä se, että Bessent linjasi myös, ettei yksikään Venäjän sotakoneistoa rahoittanut tai varustanut taho tule hyötymään Ukrainan jälleenrakennusprojektista. Ihan kuin Trumpin Ukrainapolitiikkaan olisi tullut yhdessä yössä täyskäännös - ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan keskitytään juuri nyt vapputraditioihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikka toimii

Donald Trumpin talouspolitiikka siihen sisältyvine uhkailuineen on järjetöntä, eikä hän ole menestynyt myöskään rauhantuojana Ukrainan sotaan. Sen sijaan hänen maahanmuuttopolitiikkansa on tuottanut tulosta.

Ylen jutun mukaan maan etelärajalla otetaan nykyisin kiinni "vain " 21 000 laitonta maahantulijaa kuukaudessa, kun niitä oli Joe Bidenin kaudella pahimmillaan peräti 137 000. Tämän seurauksena amerikkalaisista puolet on tyytyväisiä hänen tapaansa hoitaa tätä asiaa kovilla otteilla, josta kirjoitellaan kaikenlaista täällä Suomessa.  

Tässä suhteessa Trumpin maahanmuuttopolitiikan kritisoijien kannattaisi miettiä toinenkin kerta. Ja lukea vaikkapa ihan aluksi eilinen Ilta-Sanomien juttu yli neljän vuoden linnatuomion saaneesta Agyemang Kwasista, joka taksia ajellessaan oli ottanut tavakseen raiskata juopuneita naisia. 

Tai pohtia mikä merkitys Suomen viime vuosikymmeninä harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ollut suomalaisen peruskoulutuksen romahdukseen, sillä edes toisen polven - suomenkieltä osaavat - maahanmuuttajanuoret eivät Pisa-tutkimusten mukaan pärjää likimainkaan yhtä hyvin kuin kantaväestön jälkeläiset. Ja joista osa aiheuttaa ympäristölleen - mukaan lukien opettajat - valtavia ongelmia. 

Siksi Suomessa - ja etenkin Etelä-Euroopassa - kannattaisi ottaa oppia niistä keinoista, joilla Yhdysvaltain eteläraja on saatu rauhoittumaan. Viitteeksi tähän kannattaa katsoa edellä linkittämästäni Ylen jutusta kohta, jossa todetaan, että "kovat puheet ja kovat teot toimivat pelotteena: rajalle ei kannata enää edes yrittää". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka