Yllättävää älykkyyttä

Me kaikki tiedämme, että ihmisten ja ihmisryhmien välillä on oleellisia eroja älykkyydessä. Lisäksi meidät on opetettu siihen, ettei etenkään jälkimmäisistä ole soveliasta puhua. Ei ainakaan julkisuudessa.

Eläinten välisistä älykkyyseroista on sen sijaan luvallista puhua eikä niiden tutkimisella ole negatiivista leimaa. Siksi tiedämme, että esimerkiksi hammasvalaat, ihmisapinat, varislinnut ja mustekalat ovat älyllisesti yllättävän kyvykkäitä. 

* * *

Siksi oli mielenkiintoista huomata tuore suomalaistutkimus (Bhambore ynnä muut), jonka mukaan myös kimalaiset ovat älykkäämpiä kuin aiemmin on ajateltu. Näin siitä huolimatta, että niiden on jo aiemmin tiedetty leikkivän palloilla sekä osaavan laskea, tunnistaa kasvoja ja jopa aistivan rytmiä.

Tutkimuksessa kimalaisille annettiin pallo, jonka avulla sen oli mahdollista päästä muuten saavuttamattomissa olleen palkinnon luokse. Kimalaiset, jotka oli aiemmin opetettu yhdistämään lattialla oleva sininen rengas (“kukka”) palkintoon siirsivät onnistuneesti palloa päästäkseen kukalle. Tämä onnistui kun kukka oli siirron ajan näkyvissä, mutta myös silloin, kun kukka oli piilossa siirtämisen aikana.

Tutkijoiden mukaan kyseessä olivat tavoitteelliset toiminnot, eivätkä pelkästään havaintopalautteen ohjaamat vahvistusoppimiseen perustuvat assosiaatiot. Toisin sanoen kimalaiset kykenivät spontaaniin ongelmanratkaisuun. 

Näin tutkimus osoitti, etteivät edistyneet kognitiiviset kyvyt ole yksinomaan tämän tekstin alussa mainitsemieni varsin suuriaivoisten eläinten ominaisuus, vaan sellaisia esiintyy myös hyönteisillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi
Korpit muistavat apajansa
Ihmisen ja simpanssin aivot

Jääkiekon maailmanmestaruus kirvoitti Osmo Soininvaaralta aivoituksen

Kun Suomi voitti toissayönä jääkiekon maailmanmestaruuden, heräsi myös ikivihreä poliitikkomme Osmo Soininvaara. Hän paalutti oman näkemyksensä sosiaalisessa mediassa kirjaamalla tililleen, että "saamme kiittää jääkiekon MM-kullasta sitä, etteivät persut olleet vielä 1990-luvulla suuri puolue eivätkä siten saaneet karkotetuksi Aleksander Barkovia ja hänen vanhempiaan maasta.

Osmon viestin luettuani olin ensin huvittunut, mutta sitten vakavoiduin pohtimaan, että uskooko vanha vihreä ihan oikeasti, että perussuomalaiset henkilöinä ja Perussuomalaiset puolueena vastustaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka elättävät itsensä työtä tekemällä. Kuten Suomessa syntyneen Alexanderin kaima-isä on tehnyt Tampereen Tapparan laskuun.

* * *

En pohdinnoissani päässyt selvyyteen Osmon aivoituksista, mutta on kieltämättä kiusallista, että jopa kansallisesti tunnetut poliitikot harjoittavat leimakirveen käyttöä poliittisia vastustajiaan – etenkin perussuomalaisia ja heidän puoluettaan – vastaan. Lisäksi on vähän surullista, että Soininvaara katsoi tarpeelliseksi jakaa ennakkoluulojaan yhdessä niistä harvoista tilanteista, jotka yhdistävät suomalaisia kansakuntana. 

Sellaisen sijaan kaipaisin häneltä ja muilta poliittiset temmellyskentät ja kisailut jättäneiltä veteraaneilta sellaista asennetta, joka kannustaisi meitä nuorempia suomalaisia rakentamaan yhdessä parempaa Suomea. Valitettavasti tämä taitaa kuitenkin olla liikaa toivottu. 

* * *

Vaikka itseäni eivät jääkiekko tai muut joukkue-urheilulajit suuremmin kiinnostakaan, on hienoa, että suomalaiset pystyvät olemaan maailman parhaita. Sellainen on pienten kansojen kohdalla mieltä nostattavaa ja – väistämättä esille nousevista soininvaaroista huolimatta – isänmaallista henkeä kohottavaa. Lisäksi se vahvistaa luottamusta omaan osaamiseen.

Toivoa tietenkin sopii, että tämä henki ja luottamus näkyy tulevina vuosina myös arkisessa taloudessa ja työelämässä. Siinä missä jääkiekkomiehemme voittivat ennen kaikkea joukkueena, voi Suomikin rakentaa itselleen jälleen hyvän tulevaisuuden luottamalla itseensä, toimimaan keskinäisessä yhteistyössä, kehittämällä osaamistaan ja – meidän kaikkien työtä tekevien osalta – tekemällä laadukasta jälkeä siinä ammatissa ja työpaikassa, mikä meidän kunkin kohdalle on osunut!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Sofia Virta ja Veronica Honkasalo löivät leimakirveellä

Perussuomalaiset valitsivat tehtävänsä jättäneen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tilalle erinomaisesti elinkeinoministerinä aiemmin toimineen Wille Rydmanin (ps). Valinnassa ei sinänsä ollut mitään erikoista, sillä hallitus on vallassa enää reilun vuoden, joten entisen ministerin valinta oli kaikin puolin järkevää, jotta hallitusohjelmaan liittyvät päätökset saataisiin vietyä läpi ilman ministerin tehtäviin kuuluvien rutiinien opetteluun kuluvaa aikaa. 

Tästä huolimatta valinta meni suomalaisen laitavasemmiston ihon alle. Asiasta kertoneen Ilta-Sanomien mukaan Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta sortui törkeällä tavalla leimakirveen heilutteluun väittämällä, että "Rydmanilla on tunnetusti epäinhimillinen ja ihmisiä eriarvoistava ote politiikkaan". 

Häntä säesti Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo nostamalla esille – sinänsä aivan oikein – Rydmanin kokemattomuuden johtoonsa saamansa ministeriön tehtäväkentästä. Mutta hänkään ei malttanut pitäytyä asiallisissa argumenteissa, vaan väitti lisäksi, että perussuomalaisille olisi ollut tärkeintä saada tehtävään ministeri, jolla ”ei ole mitään armoa” leikkausten suhteen.

Tosiasiassa kaikki ministerit ovat velvoitettuja viemään omalla hallinnonalallaan tavalla tai toisella läpi ne päätökset, jotka on yleisellä tasolla tehty koko hallituksen tasolla eli pää- ja valtiovarainministerin johdolla. Käytännössä Rydman vie siten reilun – reilun vuoden mittaisessa pestissään – vain loppuun edeltäjänsä johdolla tehdyt hallitusohjelman mukaisten päätösten kohdistukset, kuten Honkasalo epäilemättä tietää.

Nähtyjen ulostulojen jälkeen näyttääkin siltä, ettei meidän vihervasemmistomme – ainakaan Virran ja Honkasalon kohdalla – ole niin sanotusti sisäsiisti, vaan on valmis epäinhimillistävään retoriikkaan kilpailijoitaan kohtaan. Toivoa tietenkin sopii, että myös vasemmistolaisen politiikan kannattajat huomaavat tämän ja osaavat tehdä tarvittavat johtopäätökset. Eli antaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänensä Vihreitä ja Vasemmistoliittoa rakentavammille poliittisille voimille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?
Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

Australian terrori-iskun opetukset

Australiassa nähtiin tänään hanukkaa juhliviin juutalaisiin kohdistunut terrori-isku. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 12 henkilöä on menettänyt henkensä ja 29 loukkaantunut tässä järjettömässä teossa. 

Yksi hyökkääjistä on "sydneyläismies" Naveed Akram, mikä viittaa islamistiseen motiiviin. Toki se on pääteltävissä myös hyökkäyksen kohteen valinnasta.

Tapahtumasta tekee erikoisen se, että siviiliasuinen australialainen otti aseen pois yhdeltä terroristilta. Sen jälkeen toinen heitti tätä vielä – ilmeisesti – kivellä. Hyvin tehty molemmilta, vaikka tuollaista siviilirohkeutta ei voi suositella kenellekään, sillä siinä voi käydä huonosti. 

* * *

Yleisellä tasolla tämäkin tapaus osoitti länsimaissa elävän muslimiväestön aiheuttaman riskin kantaväestölle. Ja samalla se tuli vahvistaneeksi kaikkiin muslimeihin usein liitettyä kielteistä leimaa. Tästä syystä olisi järkevää ja koko länsimaissa elävän islamilaisen yhteisön kannalta viisasta huolehtia siitä, ettei tällaisia iskuja tapahtuisi enää tämän jälkeen. 

Siksi Australian tapauksen opetus on Suomen kannalta selvä: maamme muslimiväestöä ei kannata kasvattaa yhtään suuremmaksi kuin se on nyt. Tätä asiaa ei muuta miksikään se, että australialaiset muslimiyhteisöt ovat tuominneet iskun, sillä nyt nähty teko ei valitettavasti ollut yksittäistapaus eikä sen tekijäjoukko satunnainen.

JK kello 22:50. Minusta oli ala-arvoista, ettei Ylen kello puoli yhdeksän TV-uutiset kertonut terroristien islamilaisesta taustasta mitään. Sen sijaan tapauksen sankarista, joka vei terroristilta aseen, mainittiin hänen arabialainen nimensä – tämä olisi tietenkin sinänsä oikein, mikäli katsojille olisi tehty selväksi myös terroristien tausta siltä osin kuin se oli tunnettu. Nyt vaaraksi jäi se, että huolimattomalle katsojalle jäi väärä kokonaiskäsitykseen tapauksen viitekehyksestä.

Päivän aiempi merkintä:
Tutulta kuulostavia vaaliteemoja

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
29-vuotias afgaani ammuskeli
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Terroristeistaan tunnetussa Belgian Molembeekissa opettajana työskentelevän Adil Dakirin mukaan arabitaustaiset ihmiset joutuvat kaikki leimatuksi, kun jotain ikävää tapahtuu. Brysselissä toimiva terrorismin tutkija Mohamed Fahmin mukaan Belgian poliitikot ja viranomaiset eivät ole kyenneet estämään äärijärjestöjen toimintaan, vaan "lähellä Isisiä toimivat salafistiset saarnaajat radikalisoivat nuoria. Nyt myös huumekauppiaat värväävät nuoria", minkä seuraukset näkyvät huumediilereiden välisinä ammuskeluina.

Nuorisotyöntekijä Bachir M’rabetin mukaan terroristit hyödyntävät nettipelaamista houkuttellessaan nuoria joukkoonsa. Pelin myötä rakennetaan suhteita, joissa muslimilapsille syötetään vähitellen radikaaleja ajatuksia ja työn viimeistelevät islam-keskuksissa toimivat islamistiset saarnaajat sekä moskeijoissa nuoria etsiskelevät terroristit.

* * *

Jos ja kun Fahmi ja M’rabet ovat oikeassa – mitä en epäile – on selvää, etteivät muslimiyhteisön ulkopuoliset toimijat pysty ratkaisemaan molembeekiläistä terrorismi-ongelmaa. Niiden sijaan yhteisön tulisi tehdä se itse. 

Tätä tosiasiaa ei muuta se, että asiasta kertoneen uutisen mukaan Molembeekin elintaso on belgialaisittain matala ja nuorisotyöttömyys korkealla tasolla, noin 20 prosenttia. Niistä jälkimmäinen on tosin "vain" samaa luokkaa tai vähän alhaisempi kuin kaikkien suomalaisnuorten työttömyysaste, joten se ei yksistään selitä alueen asemaa terrorismin ja väkivallan keskuksen.

Niinpä molembeekilaisen terrorismin perimmäisiä syitä on etsittävä jostain muualta, kuten alueella elävien ihmisten omasta toiminnasta sekä heidän arvoistaan ja nuorille antamastaan kasvatuksesta. Toivon mukaan näiden asioiden muuttamiseen motivoi tämän kirjoituksen alussa mainitsemani opettaja Dakirin toteama fakta, jonka mukaan muslimiterrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Islamin teoria ja käytäntö
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Presidentti Zelenskyin virhe vaatii toimia

Sotimisen lisäksi Ukrainassa pyritään kitkemään maassa rehottavaa korruptiota. Eikä ihme, sillä maa oli vuonna 2024 peräti sijalla 105 sitä kuvaavan indeksin mukaan. Se tarkoittaa sitä, että ukrainalaiset ovat hiukan korruptoituneempia kuin Marokko, Dominikaaninen tasavalta tai Serbia, mutta kuitenkin algerialaisia, brasilialaisia tai malawilaisia vähemmän lahjuksille alttiita. 

Sivumennen sanoen, maailman vähiten korruptoituneita maita olivat Tanska, Suomi, Singapore ja Uusi Seelanti. Ja kehnoimpina listalta löytyvät – sijoilta 178-180 – Venezuela, Somalia ja Etelä-Sudan. 

Palataan siis Ukrainaan, joka taistelee epätoivoisesti itsenäisyydestään venäläisiä vastaan länsimaiden vahvalla tuella. Lisäksi sen johto on ilmaissut vahvan tahtonsa liittyä Euroopan Unioniin. 

Minun nähdäkseni itsekin korruption kanssa kipuilevan EU:n on ehdottomasti pidettävä kiinni – kaikesta ukrainalaisiin kohdistuvasta myötätunnosta huolimatta – siitä, ettei tähän tavoitteeseen ole mahdollista päästä ilman, että korruptio on kitketty varsin hyvin maasta. Tässä mielessä ukrainalaiset ovat oikealla tiellä, mutta valitettavan kaukana maalista.

Sikäli oli typerää, että maan presidentti Volodymyr Zelenskyi yritti kesällä rajoittaa korruptionvastaista tutkintaa, mikä herätti – niin minussa kuin epäilemättä monessa muussakin – epäilyksiä siitä, pystyykö Ukraina koskaan jättämään slaavilaista korruptioperinnettä taakseen ja siirtymään jonain päivänä osaksi länsimaista elämäntapaa. Toki hän ymmärsi kääntää kelkkansa nopeasti, mutta on selvää, että vahinko oli jo tapahtunut ja ukrainalaisiin liitetty korruptioleima saanut vahvistusta. Eikä sen pois pyyhkiminen ole helppoa, vaan vaatii paljastuksia ja rangaistuksia, jotka liittyvät myös ilmeisen korruptoituneeseen Zelenskyin lähipiiriin.

Nähtäväksi siis jää, miten ukrainalaiseen korruptioon puututaan jatkossa. Ja miten se saadaan – jos saadaan – jonain päivänä aisoihin, jotta maan EU-jäsenyydestä tulisi edes teoriassa mahdollista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Ukrainan toinen sota
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

Rasismia Kontiolahdella

Uutissuomalaisen mukaan Kontiolahdella kuusitoista vuotta asunut, työtä tekevä ja jo toista tutkintoaan opiskeleva, yrittäjäksi tähtäävä, somalinainen on joutunut kahden miehen vainon kohteeksi. Nämä ovat jutun mukaan huudelleet solvauksia ja lähteneet myös seuraamaan häntä kadulla sekä puhutelleet naista käyttämällä neekeri-sanaa. Lisäksi joku – luultavasti jompikumpi näistä miehistä – on kirjoittanut rasistisia tekstejä pyörätien asfalttiin.

Miehet ovat myös kiroilleet hänelle, kutsuneet häntä luokseen ja käyttäytyneet rasistisesti myös hänen lapsensa kuullen. Kaiken tämän seurauksena nainen pelkää, että huutelu muuttuu jossain vaiheessa fyysiseksi väkivallaksi. 

Tilanne on somalinaiselle uusi, koska hän ei ole kohdannut Kontiolahdella aiemmin rasismia. Jutussa haastatellun kantasuomalaisen naisen mukaan "nämä tulevat yöllä, joten ei minulla ole havaintoa tekijästä tai huutelijoista, kun ei tule siihen aikaan täällä liikuttua".

* * *

Kontiolahden tapaus kohdistuu siis – uutisen mukaan – sellaiseen maahanmuuttajaan, joka on oppinut sujuvan suomenkielen, tekee elääkseen töitä ja käyttäytyy paikkakunnalla muutenkin asiallisesti. Toisin sanoen hän ei ole omalla käytöksellään aiheuttanut kohtaamiaan ongelmia. 

Tämän tapauksen taustalla on nähtävissä yleinen maahanmuuttoon liittyvä ongelma. Eli se, että sellaisilla paikkakunnilla, joilla elää runsaasti maahanmuuttajia, heihin on liittynyt tunnetusti paljon ongelmia ja rikollisuutta. Yksi tällaisen – sinänsä aivan aiheellisesti – negatiivisen leiman saanut ryhmä on Suomen somaliväestö. 

Tämän leiman seurauksena negatiivisia ennakkoluuloja kohdistuu myös sellaisiin somaleihin, jotka ovat integroituneet yhteiskuntaamme. Toisin sanoen syntyy ilmiö, jossa tiettyyn viiteryhmään kuuluvien idioottien toiminta heijastuu kantaväestön suhtautumiseen kaikkiin siihen kuuluviin henkilöihin.

Vaikka tämä voi joidenkin mielestä tuntua oikeutetulta, tulisi kaikkien ymmärtää, ettei väestöongelmia ratkaista maahanmuuttajanaisia ahdistelemalla, kaduilla huutelemalla tai pyöräteille kirjoittamalla, vaan maahanmuuttopolitiikan keinoin. Ja päinvastoin, hyvää yhteiskuntaa ei rakenneta tosiasiat sivuuttavaan arvoliberaaliin unelmahöttöön perustuvalla maahanmuuttopolitiikalla, vaan perustamalla yhteiskunnalliset päätökset sen mukaisiksi, etteivät maahan syystä tai toisesta saapuneet ihmisryhmät muodosta missään päin maata sellaisia ongelmia, jotka aiheuttavat pitkäaikaista väestöryhmien välistä kitkaa. 

Valitettavasti tätä ei ole ymmärretty Suomessa, vaan erityisesti viime vuosikymmenen yltiöpäisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena meille on synnytetty tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin liittyvää työttömyyttä, jengejä ja rikollisuutta, jotka vaikeuttavat yhteiskunnan toimintaa myös siellä, minne nämä ongelmat eivät todellisuudessa edes ulotu. Ja juuri tästä Kontiolahden somalinaisen ikävä tilanne kertoo.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista
Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla

Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi

Poliittisella vasemmistolla on ollut tapana haukkua kanssaan eri mieltä olevia natseiksi tai fasisteiksi. Näin tekivät myös vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi ja helsinkiläinen varavaltuutettu Aino Tuominen (vihr) kirjoitellessaan sosiaalisessa mediassa puhemies Jussi Halla-ahosta (ps).

Näiden väitteiden takia puhemies teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja sen seurauksena syyttäjä on nostanut syytteen mainittuja koomikkoa ja varavaltuutettua vastaan. Heistä ensimmäinen ei ole halunnut kommentoida asiaa, mutta jälkimmäinen avasi suunsa tavalla, joka on hyvin valaiseva. 

* * *

Ensinnäkin Tuominen väitti, että "on suomalaisen demokratian kannalta ikävää, jos johtavien poliitikkojen tekemää politiikkaa ja linjaa ei voi kommentoida". Hän ei siis ilmeisesti ymmärtänyt, ettei syyte koske sinänsä hänen poliittista kommenttiaan vaan puhemiehen virheellistä leimaamista äärimmäisen negatiivisella termillä.

Wikipedian mukaan "fasismissa autoritaarinen äärinationalismi ja johtajavaltaisuus yhdistyivät korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin 'kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä'. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia...  Fasistit tavoittelivat totalitaristista, valtion kontrolloimaa ja puolueen johtamaa valtiota".

Tätä taustaa vastaan voidaan tarkastella Tuomisen väitettä, jonka mukaan "en ole käyttänyt termiä loukatakseni, vaan kuvaillakseni hänen poliittista kantaansa". Halla-aho ei kuitenkaan ole koskaan tavoitellut edellisessä kappaleessa mainitsemiani asioita. 

Tästä esimerkkinä mainittakoon, että noustuaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2017 hän asetti ainoaksi ehdoksi puolueen jatkamiselle Juha Sipilän (kepu) hallituksessa aiemmin sovitun ohjelman toteuttamisen. Tämä ei kuitenkaan kelvannut pääministerille, joka kieltäytyi toteuttamasta oman hallitusohjelmansa maahanmuuttopoliittista osuutta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Halla-aho linjasi vuonna 2020 puolueensa nuorisojärjestöön liittyen, että "puolueen johto on tehnyt täysin selväksi sekä puolueen sisäisesti että julkisuuteen, että fasistisilla ja kansallissosialistilla linjauksilla ei ole tilaa perussuomalaisissa." Lisäksi hän ilmoitti, että "fasistisilla ja kansallissosialistisilla linjauksilla ei ole sijaa perussuomalaisissa emmekä hyväksy sitä, että edes itsenäinen nuorisojärjestö perussuomalaisten logon alla tekee tällaisia ulostuloja".

On siis aivan selvää, ettei Tuomisen käyttämä termi millään tavalla kuvaile Halla-ahon poliittista kantaa. Eikä sitä voi siitä syystä pitää asiallisena sananvapauden käyttönä vaan pikemminkin virheelliseksi ja kohteensa kunniaa loukkaavaksi tarkoitettuna leimasanana.

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että Tuomisen mukaan "jo se, että johtava poliitikko tekee hänen poliittiseen linjaansa kohdistuvasta termistä yksittäisessä twiitissä rikosilmoituksen, on omiaan kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta". 

Tämä on tietenkin vakava syytös, koska sananvapaus on keskeinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että poliitikkojen leimaaminen poliittisesti latautuneella ja virheellisellä iskusanana olisi keskeinen tai edes tarpeellinen osa sananvapautta. 

Edelle kirjoittamastani huolimatta toivon kuitenkin, ettei oikeus tuomitsisi Iikka Kiveä tai Aino Tuomista minkäänlaiseen rangaistukseen valheellisesta leimakirveestään, vaan ojentaisi heitä lempeällä kädellä - kuin pikkulapsia - siitä, että toisten nimitteleminen ja heistä valehteleminen on tuhmaa. 

Näin siksi, että rangaistus tekisi Kivestä ja Tuomisesta - ainakin omiensa joukosta - sananvapauden marttyyreitä. Eikä se olisi hyväksi sen enempää suomalaiselle politiikalle kuin sananvapaudellekaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Länsimaisen - tai ainakin suomalaisen - oikeuskäytännön taustalla vaikuttaa vahvasti niin sanottu terapeuttinen rangaistusteoria eli ajatus siitä, että kiinni jääneiden saaman tuomion aikana heidät opastetaan elämään ihmisiksi. Eli rikoksen tehneelle pitää antaa mahdollisuus oppia tekosistaan. 

Tämän seurauksena meillä jopa muilta ihmisiltä hengen riistäneet murhaajat pääsevät lähes aina vapaalle jalalle ennemmin tai myöhemmin. Puhumattakaan vähäisempiä rikoksia tehneistä.   

Tästä asiasta näyttäisi olevan yksi poikkeus. Se on rikokset, joissa mies on syyllistynyt naisten epäasialliseen kohteluun. Ei toki juridisesti, mutta käytännössä nämä ihmiset saavat stigman, joka ei poistu heistä edes silloin, kun syytös on todettu perusteettomaksi (esimerkki ja toinen). 

Tässä mielessä on ollut erityisen mielenkiintoista seurata amerikkalaisen biologin ja syöpätutkijan David Sabatinin kohtaloa sen jälkeen, kun hänen on väitetty kohdelleen naisia moitittavasti. Kirjoitin aiheesta vajaa vuosi sitten, ja tänään tulin lukeneeksi tapauksen uudemmista vaiheista. 

On nimittäin käynyt niin, että Sabatini on aloittanut uuden työn arvostetussa ja varakkaassa Institute of Organic Chemistry and Biochemistry Prague (IOCB) -laitoksessa, joka on osa Tshekin tiedeakatemiaa (CAS). Hänen palkkauksensa on jakanut tshekkiläiset tutkijoiden mielipiteitä ja herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö seksuaalisesta häirinnästä kiinni jääneille antaa uutta mahdollisuutta.

Laitoksen miespuolisen johtajan mukaan "Sabatinia on rangaistu tarpeeksi aiemmista teoistaan... tutkimusyhteisö hyötyy siitä, jos tämä lahjakas tiedemies palaa tutkimuksen pariin." Myös hänen Tsekin tiedeakatemiassa työskentelevä entinen naispuolinen oppilaansa totesi, "ettei usko Sabatinin poistamisen niiden henkilöiden listalta, jotka eivät voi koskaan enää saada työpaikkaa, auttaisi ratkaisemaan naisiin liittyviä rakenteellisia ongelmia". Ja toivotti hänet tervetulleeksi joukkoon.

Sen sijaan kaksi muuta jutussa haastateltua naispuolista tutkijaa vastusti Sabatinin rekrytointia. Yhden mielestä "se lähetti viestin, jonka mukaan laitos ei haluaisi luoda turvallista tilaa työntekijöille ja opiskelijoille" ja toinen arveli ettei Sabatini menneisyytensä takia sopisi tutkijankoulutettavien ohjaajaksi. 

Jutun lopuksi Sabatini sanoi hakevansa laitoksen lupaaman starttirahan lisäksi rahoitusta Tshekin hallitukselta ja Euroopan tutkimusneuvostolta. Sekä mainitsi, ettei hänen saamansa - jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani - lupaus 25 miljoonan dollarin rahoituksesta New Yorkin sijoitusrahastonhoitaja Bill Ackmanilta ja nimettömältä lahjoittajalta sisälly tähän rahoitukseen. Kaiken kaikkiaan hän arveli pystyvänsä rahoittamaan 12–15 henkilön tutkimusryhmän Tshekin tasavallassa.

Nähtäväksi jää, kuinka tämä saaga lopulta päätyy. Selvää kuitenkin on, että Tshekin tiedeakatemia on saanut palkkalistoilleen todellisen huippututkijan, jonka tutkimustoimintaa kuitenkin varjostaa menneisyydessä lyöty ja vaikeasti pois pestävä stigma. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Takaisku amerikkalaiselle woke-kulttuurille

Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?

Ruotsalaisten ahdistus ja epätoivo maahanmuuttajajengien varjossa näyttää lopulta herättäneen myös suomalaisen valtamedian - ainakin hetkeksi. Tästä saimme eilen erkkomedian esimerkin, kun Ilta-Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, jossa todettiin suoraan, että "kun Suomessa varoitetaan Ruotsin tilanteesta, varoituksia ei kannata leimata oikopäätä rasistisiksi tai populistisiksi puheenvuoroiksi. Vaarallisen kehityskulun edessä kannattaa pysähtyä ja ottaa opiksi Ruotsin virheistä."

Samassa kirjoituksessa lainattiin myös Ruotsin pääministeriä, joka tunnusti, että "poliittinen naiivius ja tietämättömyys johdatti meidät tähän pisteeseen. Samoin kuin vastuuton maahanmuuttopolitiikka ja epäonnistunut integraatio."

Mitäpä tuohon sanoisi? Senkö, että toivoin 18. maaliskuuta vuonna 2010 "eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-Idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen". 

Ilta-Sanomat julkaisi myös pitkän jutun maahanmuuttajajengeistä ja heidän johtajistaan - sekä osoitti valokuvin, ettei kyse todellakaan ole kantasuomalaisista idiooteista, vaan maahan tuotetuista kehitysmaalaisista. Hyvä asia toki tämäkin, ettei asia enää jäisi kenellekään epäselväksi - ei edes Eva Biaudet´lle. 

Tämähän tuli juuri osoittaneeksi täydellisen ymmärtämättömyytensä siitä, missä tilanteessa olemme. Vai miten muuten tulisi tulkita hänen sosiaalisen median kirjoituksensa, jonka mukaan "nyt kyllä valtiovarainministeri harrastaa sellaista pelottelua joka minun mielestäni on itsessään uhka meille kaikille".

Yhden asian Ilta-Sanomat - ja lähes koko suomalainen lehdistö - saisi kuitenkin vielä tehdä. Se on: esittää koko toimituksen julkinen anteeksipyyntö puhemies Jussi Halla-aholle, jota erkkomedia yhdessä muiden suomalaisten mediayhtiöiden kanssa on ainakin puolentoista vuosikymmenen ajan panetellut mitä moninaisimmin tavoin. Lopultahan se kuitenkin oli juuri Halla-aho, joka Scripta-blogissaan nosti maahanmuuttopolitiikkamme ongelmallisuuden esille jo 2000-luvun alussa.

Esimerkiksi elokuun 18. päivänä vuonna 2003 tuleva puhemies merkitsi muistiin Tanskan-matkaltaan seuraavan tekstin: "viikon aikana mies ´af anden etnisk baggrund´ raiskasi 14-vuotiaan tytön puistossa ja kaksi miestä ´af anden etnisk baggrund´ puukotti kuoliaaksi italialaisen turistin, mutta oleellinen ero Suomeen ja Ruotsiin on siinä, että näistä asioista puhuttiin mediassa. Ongelma oli maahanmuuttajien väkivalta eikä se, syyllistetäänkö maahanmuuttajia, jos heidän väkivallastaan puhutaan. Suomen ja Ruotsin harrastama roskaväen päänsilittely on valtava karhunpalvelus paitsi yhteiskunnalle yleensä myös maahanmuuttajille erikseen."

Tämän valossa meillä kaikilla suomalaisilla - ja erityisesti maan johtohenkilöillä - olisi ollut mahdollisuus nähdä Ruotsin ja Suomen tulevaisuus. Ja tehdä jo silloin sellaiset päätökset, joiden perusteella ruotsalaisia ei olisi ahdistettu epätoivoon, eikä Suomessa tarvitsisi pelätä Ruotsin tietä. 

Ruotsissa ja Suomessa valittiin kuitenkin toisin. Ja sen valinnan hedelmiä korjataan nyt: kaksikymmentä vuotta Halla-ahon blogimerkinnän ilmestymisen jälkeen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Toivottavasti Milan Jaffin pahoinpitely motivoi häntä

Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle

Presidentti Sauli Niinistö liittyi eilen niiden ihmisten joukkoon, jotka näkevät nuorison väkivallan ja jengiytymisen ongelmaksi. Hän kertoi olevansa siitä huolissaan ja arvioi, että olemme tässä asiassa Ruotsin tiellä. 

Niinpä hän vaati rikosten seuraamusjärjestelmän uudelleen tarkastelua, jotta se olisi linjassa maahanmuuttajarikollisuutensa kanssa vielä meitäkin suurempiin vaikeuksiin joutuneiden - ja politiikkaansa muuttaneiden - muiden pohjoismaiden kanssa. Toisin sanoen, tasavallan presidentti oli tässä näkemyksessään samoilla linjoilla Perussuomalaisten ja muun opposition kanssa.

Tämä oli tärkeä linjaus, sillä presidentin valta on ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta riisuttu lähes olemattomiin. Valtionpäämiehellä on kuitenkin edelleen puheoikeus, jonka painoarvo on suoraan liityksissä hänen nauttimaansa arvostukseen kansan parissa. 

Siksi on tärkeää, että huolen esitti nimenomaisesti Sauli Niinistö, joka nauttii korkeaa luottamusta kansan parissa. Ja siksi myös maamme hallituspuolueissa on lopultakin syytä ymmärtää, että viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä ei voi enää siirtää syrjään jonkinlaisena fasitisrasistiseksi leimattuna älämölönä, vaan se on otettava tosissaan. Ja tehtävä muutos parempaan.

Ellei tuota muutosta tapahdu tämän hallituksen aikana esimerkiksi Vihreiden, RKP:n ja Vasemmistoliiton vastustuksen takia, on se tehtävä seuraavassa hallituksessa. Ja siksi asiaa hallitusneuvotteluissa vastustavat puolueet on jätettävä valtioneuvoston ulkopuolelle kevään vaalien jälkeen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Presidentin puheen tärkeimmät kohdat
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi

Apinarokko on apinarokkoviruksen aiheuttama infektiotauti. Tämä virus on sukua mm. lehmärokkovirukselle, ontelosyylävirukselle, sekä isorokkoa aiemmin aiheuttaneelle virukselle, joka on onnistuttu hävittämään rokotusten avulla. 

Apinarokkoa esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikan sademetsäalueilla ja siitä tunnetaan kaksi eri muotoa, joista Kongon altaan alueella esiintyvä aiheuttaa vakavampaa tautia kuin Länsi-Afrikassa esiintyvä virus. Kuluvan vuoden aikana virusta on löydetty enemmän kuin koskaan aiemmin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa - myös ihmisillä, jotka eivät ole käyneet Afrikassa.

Amerikkalainen tiedelehti Science kertoi tuoreimmassa uutiskatsauksessaan, että Maailman terveysjärjestö (WHO) on ilmoittanut alkavansa kutsua apinarokkotautia nimellä "mpox", koska nykyinen nimi on sen mukaan herättänyt rasistisia stereotypioita ja ihmisten leimaamista. Nimitys apinarokko syntyi siitä syystä, että virus tunnistettiin alun alkaen laboratorioapinoissa. Mpox-minityksen loppuosa lienee lainattu isorokon nimestä (englanniksi "smallpox"), mutta en tiedä mistä tuo "m" tulee loppuosan "pox" eteen. Ei kai vain sanasta "monkey"? 

Siinä mielessä nimenvaihto oli ymmärrettävä, että apinarokko-nimitys on ollut tavallaan virheellinen, koska virusta kantavat luonnossa todennäköisimmin jyrsijät. Mutta miksi taudin nimi haluttiin muuttaa helposti muistettavasta apinarokosta vaikeasti mieleen jääväksi kirjainyhdistelmäksi, jos sen alkukirjain tuo joka tapauksessa mieleen apina-sanan?

Samalla WHO muutti mpoxvirusten kahden eri muodon nimet, koska ne olivat perustuneet alueisiin, joissa ne ensin tunnistettiin. Kongon altaan muodosta tuli kladi I ja Länsi-Afrikan viruksesta kladi II. Wikipedian mukaan "kladi eli monofyleettinen ryhmä tai kehityslinja on evoluutioon perustuva eliöiden kladistinen ryhmä, joka käsittää kantamuodon (´esi-isän´) ja kaikki siitä polveutuvat eliölajit".

Science-lehden mukaan mboxtapaukset ovat kääntyneet maailmanlaajuiseen laskuun elokuusta lähtien, mutta edelleen raportoidaan viikoittain satoja uusia tartuntoja, joiden vähentämiseksi terveysviranomaiset vaativat riskiryhmien rokottamista. Sellaisia ovat etenkin miehet, joilla on seksiä miesten kanssa - ja heistä aivan erityisesti sitä useiden eri seksikumppaneiden kanssa harrastavat.

Jutun luettuani jäin pohdiskelemaan syitä sille, minkälaisiin ihmisiin kohdistuvat ne rasistiset stereotypiat ja ihmisten leimaamiset, jotka WHO on liittänyt apinarokkonimeen ja joiden takia sekä itse virusten että sen eri muotojen nimet piti vaihtaa. Olivathan vanhat nimet ehtineet jo vakiintua ja - kuten edellä totesin - ne olivat helposti mieleen jääviä verrattuna näihin uusiin. 

Sitä paitsi apinarokko-nimitys oli nähdäkseni hyvin linjassa monien muiden tautien - lintuinfluenssa, sikaflunssa, hullun lehmän tauti, myyräkuume, lehmärokko - kanssa. Ovatko nämäkin nimet rasistisia ja leimaavia, ja tulisi siksi korvata jonkinlaisilla kirjainyhdistelmillä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti
Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Puoli vuotta valehtelusta

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa nainen oli valehdellut miehen raiskanneen itsensä, minkä seurauksena hänen poikansa oli puukottanut tätä. Sen jälkeen poliisi otti miehen kiinni ja vei hänet ns. pahnoille. 

Tapaus selvisi kun nainen tunnusti keksineensä koko jutun ja sai höpinöistään kuuden kuukauden mittaisen ehdollisen vankeusrangaistuksen. Lisäksi hänet velvoitettiin maksamaan miehelle 3 000 euroa kärsimyksestä. 

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että raiskaus on äärimmäisen tunteita herättävä rikos. Ei ole kuin pari päivää siitä, kun Iltalehti kertoi hovioikeuden alentaneen rappukäytävässä tapahtuneen raiskauksen tehneen miehen tuomiota ehdolliseksi. Perusteluksi se kertoi, ettei teko sisältänyt erityisen pelottavia elementtejä, ettei siinä käytetty kovaa väkivaltaa eikä se kestänyt kuin muutaman minuutin. 

Jälkimmäinen tuomio herätti itsessäni ja monessa muussa ihmisessä tyrmistystä. Omalta osaltani eniten varsin omituisten perustelujensa takia. 

Mutta tyrmistystä herätti myös MTV3:n kertoman tapauksen tuomio. Ainakaan se ei lisännyt kynnystä sille, että naiset syystä tai toisesta käyttäisivät keksittyä raiskausta miesten maineen tahrimiseksi. 

Ongelmahan muodostuu siitä, että pelkkä vihjaus miehen tekemästä seksuaalisesta - tai myös muusta - väkivallasta leimaa ihmisen loppuiäkseen. Tosin puheena olevassa tapauksessa leimautuminen on todennäköisesti kohtuullisen vähäistä, koska nainen tunnusti keksineensä koko jutun. 

On kuitenkin varmaa, että osassa näytön puutteen takia vapauttavaan tuomioon johtaneista raiskausjutuista kyse on keksityistä tapauksista. Eikä niistä syntynyt ikävä leima poistu helposti ainakaan asian pitkään muistavassa miehen lähipiirissä.

Siksi väärästä ilmiannosta tulisi mielestäni antaa tuomio, joka vastaa väitetystä rikoksesta tyypillisesti annettavaa tuomiota. Erityisen tärkeää tämä olisi erilaisten seksuaali- ja väkivaltarikosten suhteen, sillä juuri niihin liittyneitä väitteitä naisten tiedetään käyttävän parisuhdeongelmien ja avioeroihin liittyvien huoltajuuskiistojen yhteydessä. 

Ja siksi yhteiskunnan tulisi huolehtia siitä, että tällaiselle valehtelulle olisi mahdollisimman korkea kynnys. Eikä puolen vuoden ehdonalainen rangaistus ole sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teinitytön jorinat johtivat opettajan murhaan
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
Yle raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla

Uutta tietoa faktantarkastajille

Viime vuosina on puhuttu paljon valeuutisista ja niiden merkitsemisestä. Äskettäisessä tutkimuksessa testattiin riippuuko faktatiedon pidemmän aikavälin vaikutus siitä, milloin ihmiset saavat ilmoituksen valeuutisesta. 

Tutkimuksesta tehdyssä kahdessa kokeessa yhteensä 2 683 osallistujaa luki sosiaalisesta mediasta otettuja oikeita ja valheellisia otsikoita. Niihin liitetyt fakta/valeuutinen-merkinnät tulivat näkyviin joko ennen kuin koehenkilö luki otsikon, lukemisen aikana tai sen jälkeen. Kontrolliryhmän osallistujat eivät saaneet tietoonsa lainkaan faktantarkistusvaroituksia. 

Kaikki kokeisiin osallistuneet arvioivat viikkoa myöhemmin samojen otsikoiden totuudenmukaisuutta. Silloin ilmeni, että fakta/valeuutinen-merkinnän ilmaantuminen jälkikäteen paransi tosiasioiden tunnistamista enemmän kuin samojen merkintöjen ilmaantuminen heidän näkyviinsä lukemisen aikana tai sen jälkeen. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla tutkimuksen tulokset vaikuttavat erilaisten sosiaalisen median alustojen toimintaan tulevaisuudessa. Sananvapauden kannalta tutkimuksessa on positiivista joka tapauksessa se, että se osoittaa ennakkosensuurin olevan tehoton tapa vaikuttaa lukijoiden mieliin. 

Vähän puhuttu, mutta ilmeisen todellinen, ongelma koko asetelmassa on kuitenkin se, että leimojen lyöminen langettaa suuren vastuun faktantarkastajille. Tässä todellisessa maailmassahan asiat eivät useinkaan ole mustia eivätkä valkoisia, vaan pikemminkin erilaisia harmaan sävyjä elleivät suorastaan värikarttoja. 

Eivätkä faktantarkastajatkaan ole koskaan erehtymättömän neutraaleja henkilöitä, vaan omien ennakkoasenteidensa ja näkemystensä varaan harmaan sävyjä tai värikarttoja tulkitsevia inhimillisiä olentoja. Siten yksinkertaisen fakta/valeuutinen-leiman lyöminen saattaa ajan mittaan tuottaa sosiaalisen median käyttäjille suurempaa haittaa kuin heiltä itseltään tunnistamatta jääneiden valeuutisten oikaisematta jääminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhat poliitikot ja sananvapaus
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Vakava media

Uusi askel kohti ruotsalaistyyppisiä maahanmuutto-ongelmia

Ruotsalaisessa maahanmuuttajajengitodellisuudessa autonpolttojen, kranaatinheittojen tai ampumistapausten tutkinnoissa ei juuri koskaan löydy henkilöitä, jotka kertoisivat tapahtumista viranomaisille. Tuoreen uutisen mukaan tämä käyttäytymiskoodi on levinnyt myös suomalaisen maahanmuuttajanuorison pariin. 

Kyse on niin sanotusta Alppilan tapauksesta, jossa kymmenkunta nuorta ryösti puukolla uhaten - ja sitä myös käyttäen - kaksi 15-vuotiasta poikaa tilanteessa, jolla on täytynyt olla kymmeniä silminnäkijöitä. Sellaisia ei kuitenkaan ilmoittautunut poliisille, koska tapauksesta ei ole haluttu kertoa joko pelon tai vasikaksi leimautumisen takia.

Ilmiö on erittäin huolestuttava ja vie pohjaa ministeri Maria Ohisalon (vihr) jokin aika sitten esittämältä väitteeltä, jonka mukaan suomalainen maahanmuuttopolitiikka ei seuraisi ruotsalaisen jalanjälkiä, vaan olisi jotenkin sitä onnistuneempaa ja onnistuisi välttämään siellä kohdatut ongelmat. Todellisuudessa nuo ongelmat ilmenevät Suomessa vain viiveellä, koska humanitaaristen maahanmuuttajien määrä on ollut pienempi.

Juuri nyt humanitaarinen maahanmuutto on ollut aika lailla pysähdyksissä COVID-19 pandemian aiheuttamien kulkurajoitusten takia. On kuitenkin odotettavissa, että kansainvaellus etelästä pohjoiseen jatkuu välittömästi sen jälkeen, kun matkustaminen muuttuu jälleen helpommaksi.

Sitä varten olisi Suomen ja sitä johtavan hallituksen - jonka asiasta vastaavana ministerinä on juuri edellä mainittu Ohisalo - ryhdyttävä pikaisiin lainsäädäntötoimiin, joilla maamme houkutusvoimaa tulijoiden parissa saataisiin vähennettyä. Valitettavasti ministeri ei asennevammansa takia ole aloitteellinen asiassa, eikä tällaiseen työhön olla ryhtymässä. Eikä asia näyttäisi käyvän edes pääministeri Sanna Marinin (sd) mielessä.

Siten on todennäköistä, että maahanmuuttajien virta EU:n alueelle ja siellä myös Suomeen jatkuu ensi syksystä alkaen vähintäänkin pandemiaa edeltäneellä tasolla. Ja sitä myöden Ruotsissa nähty kehitys maahanmuuttajien aiheuttamien ongelmien suhteen jatkuu länsinaapurin viitoittamalla tiellä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Huomatkaa vaikenemisen kulttuuri ja turkkilainen maahanmuuttajaperhe
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta

Halla-aho otti kantaa väitteisiin

Jussi Halla-aho (ps) otti kantaa entisiksi valtiomiehiksi kutsumiensa Jari Lindströmin ja Simon Elon väitteeseen, jonka mukaan hän olisi heti puheenjohtajaksi tultuaan suositellut Laura Huhtasaarta ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Halla-ahon mukaan "väite on helposti osoitettavissa valheeksi. Siitä on huomautettu tiedotusvälineille toistuvasti, mutta silti sitä kierrätetään. Tämä on hyvä osoitus todellisuuskäsityksen hajoamisesta ja polarisoitumisesta. Jos väite sopii haluttuun narratiiviin, se on totta, vaikkei olisi."

Todisteeksi väitteelleen hän tarjosi videon ensimmäisestä puheestaan puolueen puheenjohtajana. Siinä hän sanoi, ettei puheenjohtaja tee puoluetta, vaan jäsenistö. Ja näin tulee olemaan myös jatkossa. Huhtasaaresta hän ei mainitse sanaakaan. 

Halla-aho otti kantaa myös väitteisiin, joissa hänet yhdistetään natsien Thule-järjestöön. Väite tällaisesta yhteydestä sisältyy hänen mukaansa Lauri Nurmen tuoreeseen kirjaan - ja sen tarkoituksena on leimata perussuomalaiset natseiksi. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Halla-aho ei ole koskaan edes osallistunut kyseisen lukupiirin toimintaan. 

Kolmanneksi Halla-aho mainitsi Elon väitteen, jonka mukaan "Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla". Hänen mukaansa tämäkin on luikuria, sillä "pikaisella vilkaisulla puolueen tai eduskuntaryhmän johdossa tai puoluehallituksessa ei ole yhtäkään Sisun jäsentä".

Twitterissä Halla-aholta kysyttiin edelle , että miksei hän ole suostunut Nurmen pyyntöön yhteisestä julkisesta tapaamisesta, jos kerran tämän väitteet poikkeavat niin selvästi hänen omista näkemyksistään. Siihen Halla-aho vastasi ihmettelemällä, että miksi hänen pitäisi markkinoida Nurmen kirjaa.

Vastaukseksi Hallo-aho sai kommentin, jonka mukaan kyseessä ei ole kuka tahansa kirjailija, vaan mm. presidentti Niinistö on tavannut tämän. Siihen Halla-aho reagoi linkittämällä jutun, jonka otsikon mukaan "Presidentti Niinistö suositteli ammatinvaihtoa hänestä kriittisen kirjan tehneelle Lauri Nurmelle".

Itse jutussa käsiteltiin keskustelutilaisuutta, jossa presidenttiä pyydettiin kertomaan, mitä virheitä Nurmen hänestä tekemässä kirjassa on. Tämä vastasi toteamalla, että "niin, meillä on ymmärtääkseni vain 40 minuuttia aikaa". 

Tähän voinee todeta vain sen, että onneksi Nurmen lailla muunneltua totuutta levittämällä pahaa oloaan hoitavilla Elolla tai Lindströmillä ei ole senkään vertaa aikaa suomalaisen politiikan huipulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aholle tehtiin ongelma faktoja valikoimalla
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
Simon Elo muunteli olkiukkoa

Saksalainen dilemma

Saksassa Thüringenin osavaltiossa valittiin pääministeriksi Vapaan demokraattipuolueen (FDP) Thomas Kemmerich, joka kuitenkin erosi saman tien. Tämä johtui siitä, että hän oli saanut tukea Vaihtoehto Saksalle -puolueelta (AfD), jota muut merkittävät poliittiset tahot pitävät äärioikeistolaisena. Se on Saksassa historiallisista syistä vakava leima, jolla tarkoitetaan 1930-luvulla maassa valtaan noussutta kansallista sosialismia.

Minä en tiedä kovinkaan tarkasti mikä on AfD:n poliittinen linja. Mutta ottaen huomioon, että jopa liittokansleri Angela Merkel (CDU) on vaatinut osavaltioon uusia vaaleja Kemmerichin saaman "anteeksiantamattoman" tuen takia, jäin hetkeksi pohtimaan tapausta.

Taustaksi selvitin AfD:n saaman vaalituloksen ja hämmästyin. Se nimittäin sai osavaltion asukkailta peräti 23,4 prosentin kannatuksen. Toisin sanoen lähes joka neljäs osavaltion asukas kannatti tätä muiden mielestä äärioikeistolaista puoluetta. Samalla huomasin, että Saksissa sen kannatus oli vielä nelisen prosenttiyksikköä korkeampi.

Jäin ihmettelemään mitä tämä oikein tarkoittaa? Jos puolue kerran on äärioikeistolainen tai jopa kansallissosialistinen, niin voiko tosiaan olla, että noin suuri osa joidenkin Saksan osavaltioiden äänestäjistä kaipaa takaisin Hitlerin aikoja?

Tämä kuulostaa kyllä kovin uskomattomalta. Mutta jos näin on, olisi kenties hyvä jos Angela Merkel ja muut katsoisivat peiliin tai ainakin valtakautensa kätten jälkiä ja pyrkisivät rehellisesti tunnistamaan ja korjaamaan ne virheet, joiden seurauksena Thüringenin ja muiden korkean AfD:n kannatuksen osavaltioiden asukkaat ovat äänestäneen kuten ovat äänestäneet.

Entä jos kyse on sittenkin siitä, että Saksan muut merkittävät puolueet leimaavat AfD:n ja sitä äänestävän merkittävän osan kansastaan syyttä äärioikeistolaisiksi ja jopa Hitlerin seuraajiksi? Pitäisikö siitä olla enemmän vai vähemmän huolissaan kuin AfD:n mahdollisesta äärioikeistolaisuudesta? En tiedä, mutta avoimen demokratian periaatteita sellainen käytös ei ainakaan kunnioittaisi.

Kaiken kaikkiaan saksalaisilla on käsissään melkoinen dilemma. Täältä ulkoa päin nimittäin näyttää siltä, että joko maan hallitseva eliitti on epäonnistunut politiikassaan niin, että natsien perilliset ovat jälleen nousussa tai vaihtoehtoisesti he ovat leimaamassa suuren osan väestöstään syyttä suotta kansallissosialisteiksi. Kumpi vaihtoehto mahtaakaan olla pahempi - kas siinäpä vasta ongelma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaa Bremenissä
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä
Saksassa 20 prosenttia pakolaisista on töissä

Puuttuuko JSN tähän likasankojournalismin kukkaseen?

Luin tänään yhden omituisimmista koskaan vastaani tulleista kirjoituksista. Sen otsikkona oli raflaavasti: "Kissat ovat arvokkaampia kuin köyhät ihmiset, ajattelee salamyhkäinen miljardööri Robert Mercer – hän vaikuttaa tyttärensä kanssa Trumpin taustalla eikä mielellään puhu mitään".

Ajattelin otsikon nähdessäni, että onpa omituinen kaveri ja kiinnostuin artikkelista. Siinä todettiin, että "Mercer pitää kissoista... tiettävästi enemmän kuin ihmisistä. Etenkin enemmän kuin köyhistä ihmisistä."

Tässä vaiheessa kiinnitin huomiotani sanaan "tiettävästi". Mutta jatkoin kuitenkin lukemista.

Heti perään tuli selitysteksti, jonka mukaan "köyhät ihmiset ovat hänen mielestään arvottomia. Tai tarkemmin ottaen köyhät eivät ole Mercerin mielestä edes arvottomia, vaan heidän arvonsa on negatiivinen. He vain kuluttavat yhteisiä rahoja käyttämällä sosiaalitukia.

Siksi kissat ovat Mercerin mukaan arvokkaampia kuin köyhät. Kissat sentään tuottavat jotain: iloa ja mielihyvää ihmisille pelkällä olemassaolollaan."

Ajattelin, että onpa tosiaankin omituinen kaveri, joka on mennyt puhumaan tuollaisia. Toki ihmisillä on mielipiteenvapaus, mutta siitä huolimatta olin typertynyt siitä kuinka huolettomasti miljardööri oli ohittanut ihmisten itseisarvon.

HS mainitsi ohimennen kirjoittaneensa The New Yorker -nimisen amerikkalaislehden jutun pohjana ja jatkoi Mercerin omituisten mielipiteiden listaamista. Jonkinlaisena helmenä tuli vastaan tieto siitä, että "Mercerin mielestä... ihmisen arvon määrittelee ainoastaan se, kuinka paljon rahaa ihminen ansaitsee."

Mutta sitten vastaan tuli melkoinen journalistinen pommi.

Sen mukaan "Mercereistä tehdyt lehtijutut perustuvat pääosin toisen käden lähteisiin eli Mercerin tuttujen ja työkavereiden kertomaan. Mercer itse ei suostu puhumaan toimittajille mitään. Eikä oikein muillekaan, sillä Mercer on ilmeisen introvertti ihminen."

Helsingin Sanomat on siis leimannut juttunsa otsikkoa myöden amerikkalaismiljardöörin ihmisvihaajaksi ja äärimmäiseksi materialistiksi huhupuheisiin perustuen. Mihin unohtuivat journalistin ohjeiden kohdat 10, 12 ja 15?

Siis nämä kohdat.

10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

Aloitetaan kohdasta 15. Hyvän journalismin mukaisesta otsikosta olisi pitänyt ilmetä, etteivät siinä esitetyt näkemykset ole faktaa vaan toisen käden arveluja. Siis esimerkiksi näin: "Miljardöörin väitetään pitävän enemmän kissoista kuin ihmisistä".

Kohtien 10 ja 12  osalta on mielenkiintoista, että englanninkielinen Wikipedia kertoo seuraavaa: "in its November 1, 2004 issue, the magazine for the first time endorsed a presidential candidate, choosing to endorse Democrat John Kerry over incumbent Republican George W. Bush. This was continued in 2008 when the magazine endorsed Barack Obama over John McCain, in 2012 when it endorsed Obama over Mitt Romney, and in 2016 when it endorsed Hillary Clinton over Donald Trump."

Toisin sanoen lehti on tukenut vuodesta 2004 alkaen demokraattien presidenttiehdokkaita republikaaneja vastaan. HS:n jutun mukaan Mercer puolestaan tuki Donald Trumpia viime vaaleissa.

Tämän perusteella on selvää, että HS:n käyttämällä lähteellä voi olla journalistin ohjeiden kohdan 12 mukainen "hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus". Siitä huolimatta HS ei ilmaisen millään tavalla tarkastaneensa sen tietoja.

Ei edes siksi, että - Wikipedian mukaan - tietolähteenä käytetyn lehden "perusti toimittaja Harold Ross yhdessä vaimonsa Jane Grantin kanssa tarkoituksenaan luoda älykäs ja huumoripitoinen aikakauslehti". Siis "huumoripitoinen".

Lopuksi on todettava, etten ennen tämän aamun uutisen lukemista tiennyt yhtään mitään miljardööri Merceristä tai hänen ajatuksistaan. Myöskään hänestä kertova englanninkileinen Wikipedia-sivu ei kerro mitään hänen näkemyksistään kissojen ja ihmisten välisestä arvosta.

Summa summarum. Tulinpa lukeneeksi jälleen kerran varsinaista likasankojournalismia ja vielä maksaneeksi siitä. Hyvä puoli asiassa on se, että sain jälleen kerran aiheen kirjoittaa siitä, kuinka omaa agendaansa ajava lehtikirjoittelu voi levitellä ilkeämielisiä juoruja huolimatta siitä, että se väittää valheellisesti noudattavansa hyvän journalismin ohjeita.

Nähtäväksi jää, puuttuuko valtamedian omavalvojana toimiva julkisen sanan neuvosto oma-aloitteisesti tässä analysoituun tapaukseen. Ainakin siihen olisi perustellut syyt, sillä jutussa on kiistatta rikottu journalistin ohjeita vastaan eikä huhupuheiden perusteella epäinhimillistetyn miljardöörin voi olettaa lähtevän itse tonkimaan tätä suomalaisen likasankojournalismin kukkasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys
Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti
HS:n journalismi on vastuutonta ja lukijakuntaa halveksivaa

Rasistileiman julma seuraus?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään julma ja järkyttävä tarina Suomessa asuneesta afrikkalaisisästä ja hänen kahdesta tyttärestään. Lyhyesti kerrottuna isä oli joutunut 2000-luvun alussa vankeuteen raiskattuaan vanhempaa tytärtään, mutta pikkusiskon tapausta ei oltu edes tutkittu ennen kuin paljon myöhemmin.

Silloinkin tutkinta kesti erittäin kauan, ja lopulta käräjäoikeus sinänsä uskoi tytön tarinan, mutta näyttö ei riittänyt tuomioon. Tapaus mennee vielä hovioikeuteen.

Jutussa ihmetellään monen haastatellun suulla sitä, miksi tapausta ei tutkittu aiemmin ja miksi sen tutkinta kesti niin kauan. Minä en ihmettele, vaan esitän veikkauksen, että syynä oli ihmisten pelko rasistiksi leimautumisesta.

Tuo pelko on osoittanut voimansa länsimaissa jo kauan sitten. Pahin tunnettu tapaus lienee Iso-Britanniassa 16 vuotta toiminut Rotherhamin raiskausrinki, jota viranomaiset hyssyttelivät vuosikausia pelätessään rasistileimaa.

On siis olemassa erinomaiset syyt veikata, että myös HS:n tänään julkaiseman tapauksen poikkeuksellisen kehno tutkinta on johtunut asiaa käsitelleiden viranomaisten rasistiksi leimautumisen pelosta. Ja toivoisin, että vaikkapa yleinen syyttäjä ottaisi tämän asian - siis virkamiesten toiminnan - tutkimisen agendalleen.

Lopuksi minun on tässä yhteydessä ihan akateemisesta mielenkiinnosta kysyttävä, että ovathan kaikki muita ihmisiä rasisteiksi leimanneet nyt tyytyväisiä leimakirveensä aikaansaannoksiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi