Luin tänään yhden omituisimmista koskaan vastaani tulleista
kirjoituksista. Sen otsikkona oli raflaavasti: "Kissat ovat arvokkaampia kuin köyhät ihmiset, ajattelee salamyhkäinen miljardööri Robert Mercer – hän vaikuttaa tyttärensä kanssa Trumpin taustalla eikä mielellään puhu mitään".
Ajattelin otsikon nähdessäni, että onpa omituinen kaveri ja kiinnostuin artikkelista. Siinä todettiin, että "Mercer pitää kissoista... tiettävästi enemmän kuin ihmisistä. Etenkin enemmän kuin köyhistä ihmisistä."
Tässä vaiheessa kiinnitin huomiotani sanaan "tiettävästi". Mutta jatkoin kuitenkin lukemista.
Heti perään tuli selitysteksti, jonka mukaan "köyhät ihmiset ovat hänen mielestään arvottomia. Tai tarkemmin ottaen köyhät eivät ole Mercerin mielestä edes arvottomia, vaan heidän arvonsa on negatiivinen. He vain kuluttavat yhteisiä rahoja käyttämällä sosiaalitukia.
Siksi kissat ovat Mercerin mukaan arvokkaampia kuin köyhät. Kissat sentään tuottavat jotain: iloa ja mielihyvää ihmisille pelkällä olemassaolollaan."
Ajattelin, että onpa tosiaankin omituinen kaveri, joka on mennyt puhumaan tuollaisia. Toki ihmisillä on mielipiteenvapaus, mutta siitä huolimatta olin typertynyt siitä kuinka huolettomasti miljardööri oli ohittanut ihmisten itseisarvon.
HS mainitsi ohimennen kirjoittaneensa The New Yorker -nimisen amerikkalaislehden jutun pohjana ja jatkoi Mercerin omituisten mielipiteiden listaamista. Jonkinlaisena helmenä tuli vastaan tieto siitä, että "Mercerin mielestä... ihmisen arvon määrittelee ainoastaan se, kuinka paljon rahaa ihminen ansaitsee."
Mutta sitten vastaan tuli melkoinen journalistinen pommi.
Sen mukaan "Mercereistä tehdyt lehtijutut perustuvat pääosin toisen käden lähteisiin eli Mercerin tuttujen ja työkavereiden kertomaan. Mercer itse ei suostu puhumaan toimittajille mitään. Eikä oikein muillekaan, sillä Mercer on ilmeisen introvertti ihminen."
Helsingin Sanomat on siis leimannut juttunsa otsikkoa myöden amerikkalaismiljardöörin ihmisvihaajaksi ja äärimmäiseksi materialistiksi huhupuheisiin perustuen. Mihin unohtuivat
journalistin ohjeiden kohdat 10, 12 ja 15?
Siis nämä kohdat.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
Aloitetaan kohdasta 15. Hyvän journalismin mukaisesta otsikosta olisi pitänyt ilmetä, etteivät siinä esitetyt näkemykset ole faktaa vaan toisen käden arveluja. Siis esimerkiksi näin: "Miljardöörin väitetään pitävän enemmän kissoista kuin ihmisistä".
Kohtien 10 ja 12 osalta on mielenkiintoista, että
englanninkielinen Wikipedia kertoo seuraavaa: "in its November 1, 2004 issue, the magazine for the first time endorsed a presidential candidate, choosing to endorse Democrat John Kerry over incumbent Republican George W. Bush. This was continued in 2008 when the magazine endorsed Barack Obama over John McCain, in 2012 when it endorsed Obama over Mitt Romney, and in 2016 when it endorsed Hillary Clinton over Donald Trump."
Toisin sanoen lehti on tukenut vuodesta 2004 alkaen demokraattien presidenttiehdokkaita republikaaneja vastaan. HS:n jutun mukaan Mercer puolestaan tuki Donald Trumpia viime vaaleissa.
Tämän perusteella on selvää, että HS:n käyttämällä lähteellä voi olla journalistin ohjeiden kohdan 12 mukainen "hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus". Siitä huolimatta HS ei ilmaisen millään tavalla tarkastaneensa sen tietoja.
Ei edes siksi, että -
Wikipedian mukaan - tietolähteenä käytetyn lehden "perusti toimittaja Harold Ross yhdessä vaimonsa Jane Grantin kanssa tarkoituksenaan luoda älykäs ja huumoripitoinen aikakauslehti". Siis "huumoripitoinen".
Lopuksi on todettava, etten ennen tämän aamun uutisen lukemista tiennyt yhtään mitään miljardööri Merceristä tai hänen ajatuksistaan. Myöskään hänestä kertova
englanninkileinen Wikipedia-sivu ei kerro mitään hänen näkemyksistään kissojen ja ihmisten välisestä arvosta.
Summa summarum. Tulinpa lukeneeksi jälleen kerran varsinaista likasankojournalismia ja vielä maksaneeksi siitä. Hyvä puoli asiassa on se, että sain jälleen kerran aiheen kirjoittaa siitä, kuinka omaa agendaansa ajava lehtikirjoittelu voi levitellä ilkeämielisiä juoruja huolimatta siitä, että se väittää valheellisesti noudattavansa hyvän journalismin ohjeita.
Nähtäväksi jää, puuttuuko valtamedian omavalvojana toimiva
julkisen sanan neuvosto oma-aloitteisesti tässä analysoituun tapaukseen. Ainakin siihen olisi perustellut syyt, sillä jutussa on kiistatta rikottu journalistin ohjeita vastaan eikä huhupuheiden perusteella epäinhimillistetyn miljardöörin voi olettaa lähtevän itse tonkimaan tätä suomalaisen likasankojournalismin kukkasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys
Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti
HS:n journalismi on vastuutonta ja lukijakuntaa halveksivaa