Frank Johansson on taakka suomalaiselle ihmisoikeustyölle

Päivän toisena merkintänä (ensimmäinen tässä) nostan esille Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin. Hän oli nimittäin rinnastanut eilisillan uutisen mukaan Suomen puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolaa natseihin. Tämä panee kieltämättä miettimään, mihin tällaisella retoriikalla pyritään ja mitä se kertoo esilletuojastaan. 

Onko tavoitteena kerjätä Vladimir Putinin huomiota vai mustamaalata Suomea ja sen puolustusvoimia maailmalla? Tai kenties yrittää rikkoa suomalaisten poikkeuksellisen vahvaa puolustustahtoa? Vai jotain aivan muuta.

* * *

Oman poliittisen vihervasemmistolaisen sitoutumisensa takia Johansson ei muutenkaan ole ollut kovin vakavasti otettava henkilö sitoutumattoman järjestön johdossa, mutta hänellä näyttää siitä huolimatta olevan edelleen pääsy tiedotusvälineisiin (esimerkki, toinen). Siksi hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä on syytä kiinnittää huomiota. 

Erityisesti näin kannattaisi tehdä Amnestyn Suomen osastossa, koska järjestön nimeltä lausuttu tehtävä – ihmisoikeuksista huolehtiminen – on äärimmäisen tärkeää. Ja siksi sitä pitäisi pyrkiä hoitamaan faktapohjaisesti ja asiakysymyksin sekä ennen kaikkea ilman puoluepoliittisia ambitioita. Puhumattakaan yksittäisiin ihmisiin menevistä valheellisista henkilökohtaisuuksista, jollaiseen Johansson näyttää syyllistyneen. 

Näillä sanoilla jään odottamaan Amnestyn johtokunnan reaktiota tapahtuneeseen. Annetaanko Johanssonin jatkavan leimakirveensä heiluttamista Amnestyn kilven suojissa, vai ymmärretäänkö hänet siirtää pois tehtävästään jo ennen ensi vuoden syksyllä tapahtuvaa eläköitymistä? Ja sitä kautta vapauttaa järjestö taakaksi muuttuneesta toiminnanjohtajastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu

Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus

Vaalien lähestyessä näyttää siltä, että Perussuomalaisten jo pitkään harjoittama maahanmuuttopolitiikka saa kannatusta yhä laajemmin myös muiden puolueiden parissa. Muistamme äskettäiset SDP:n linjaukset ja nyt on avautunut myös Kokoomuksen Antti Häkkänen. 

Hänen mukaansa "Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee lisää työntekijöitä. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua sinisilmäisesti. Meidän pitää varmistaa, että kyse on yhteiskuntaa hyödyttävästä työnteosta. Jos esimerkiksi henkilö tekee hyvin vähän töitä ja elää muuten sosiaaliturvan varassa, järjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti."

Sekä edelleen, että "tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka tekevät töitä, hakevat töitä, kouluttautuvat, maksavat veroja ja osallistuvat yhteiskuntaan. Sen sijaan emme kannata sellaista maahanmuuttoa, jossa ihmiset tulevat maahan vailla realistisia mahdollisuuksia työllistyä ja päätyvät myöhemmin pysyvästi sosiaaliturvan varaan... Oikeistolaisessa maahanmuuttopolitiikassa korostuvat yksilön velvollisuudet."

* * *

Toki sekä SDP:n että Kokoomuksen linjaukset ovat edelleen heikommin jäsenneltyjä kuin Perussuomalaisten, mikä johtunee mielenmuutoksen äskettäisyydestä. Niinpä Häkkänenkin kertoi, että hän on "jo kymmenen vuotta korostanut, että maahan tulleiden vakaviin rikoksiin pitää suhtautua erittäin tiukasti. Mutta Suomi on oikeusvaltio. Ei voida toimia niin, että ihmisiä poistetaan maasta mielivaltaisesti ilman asianmukaista prosessia. Yhteiskunnan pitää perustua lakiin, poliisiin ja oikeuslaitokseen, jotka selvittävät, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllistynyt rikokseen."

Kommentti on sikäli outo, ettei kukaan valtakunnantason poliitikko ole vaatinutkaan ihmisten mielivaltaista karkottamista. Sen sijaan Joakim Vigelius (ps) esitti aiemmin tällä viikolla, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta – oikeuden päätöksen jälkeen – eikä heille annettaisi enää mahdollisuutta vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten SDP:n ja Kokoomuksen linjaukset vaikuttavat suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ensi vuoden vaalien jälkeen. Ovatko nyt kuulleet puheet pelkkää vaaliretoriikkaa, vai ovatko niiden uudet linjaukset todellisia? 

Jonkinlainen muutos on kuitenkin joka tapauksessa tapahtunut, sillä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi aiemmin kesällä, että hänen parin vuosikymmenen takaisissa – tuolloin radikaaleina pidetyissä blogimerkinnöissä – "puhutaan itsestäänselvyyksistä", koska "yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta."

Toivottavasti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suomalainen maahanmuuttopolitiikkaan tällä hallituskaudella tullut muutos jää pysyväksi, ja sen yhteiskunnan kannalta haitallisia käytäntöjä karsitaan edelleen, eikä tällä hallituskaudella korjattuja järjettömyyksiä edes harkita palautettaviksi. Äänestäjän kannalta on toki selvää, että varminta on edelleen äänestää sitä puoluetta, joka on saanut aikaan edellä kuvaamani laajenevan yhteiskuntapoliittisen muutoksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa

Suomen sosialidemokraattinen puolue pääsi yllättämään pahemman kerran. Ja vieläpä positiivisesti. Ehkä. 

Eilisen uutisen mukaan SDP nimittäin haluaa kovennuksia järjestäytyneen rikollisryhmän osana tehtyihin rikoksiin, alaikäisen yllyttämiseen vakavaan rikokseen sekä toistuvaan vakavaan väkivalta- tai seksuaalirikollisuuteen. Tärkeimpänä demarit kuitenkin korostavat alueiden eriytymisen torjuntaa ja ennaltaehkäiseviä palveluita.

SDP linjasi myös, että maahanmuuttajien tulee sitoutua suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin arvoihin ja toimintatapoihin sekä hylätä sellaiset lähtömaansa tavat, jotka eivät ole näiden kanssa yhteensopivia. Varapuheenjohtaja Tytti Tuppuraisen mukaan demokratia, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ovat arvoja, joista demarit pitävät kiinni. Ja siksi he vaativat, että kaikkien täällä elävien täytyy noudattaa niitä.

Demarit vaativat Suomeen asettuneilta maahanmuuttajilta myös Suomen kielen oppimista. Tämän edistämiseksi he olisivat valmiita harkitsemaan maahanmuuttajien sosiaaliturvan sitomista kielen opiskeluun sekä maksuttomien tulkkauspalveluiden saatavuuden rajoittamista tietyn maassaoloajan jälkeen.

Koulupolitiikassaan puolue olisi valmis palaamaan kohti toimivaksi todistettuja perusteita, joissa korostuvat selkeät ja vakaat rakenteet, rauhallinen ympäristö, säännöt ja turvallinen aikuiskontakti. Eikä siinä kaikki, sillä demarit haluavat myös, että kouluilla tulee olla valmius palata eriytettyihin oppimisympäristöihin.

* * *

Ihan kuin olisin kuullut yhdeltä suomalaiselta puolueelta tällaisia linjauksia jo vuosia sitten. En nyt viitsi mainita miltä, mutta huomasin, että Tuppurainen kielsi demareiden ottavan askeleita juuri tällaisista linjauksista epäilemäni puolueen linjan suuntaan.

Tai sitten demarit vain juksasivat. Ovathan seuraavat vaalit vasta ensi huhtikuussa, joten tuskin he vielä päästelevät suustaan luikur... hrmhm... valhei... ei kun katteettom... siis rehellisiä  vaalivalh... kröhöm vaalipuheita. 

Hyvä kuitenkin, että demarit näin tunnustivat perussuomalaisten maahanmuutto- ja koulutuspolitiikan järkevyyden verrattuna vihervasemmiston perinteisiin linjauksiin. Näin siitä huolimatta, että he – mitä ilmeisimmin vaalitaktisista syistä – kielsivät tehneensä näin. 

* * *

Vaikka demareiden puheita tuskin kannattaa vielä ottaa tosissaan, tuo julkilausuma vaikuttaa sellaiselta, ettei hallitusyhteistyö Perussuomalaisten kanssa ole sittenkään – ainakaan ohjelmapoliittisista syistä – mahdotonta, vaan Riikka Purra (ps) voisi jatkaa ministerinä jopa demarivetoisessa hallituksessa. Tai päinvastoin: ehkäpä Perussuomalaisten kannatuksen nousu jatkuu seuraavien kahdeksan kuukauden ajan ja Antti Lindtman (sd) ryhtyy Riikka Purran ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeriksi. 

Siis mikäli demaripuolue on vakavissaan maahanmuutto- ja koulutuspoliittisissa linjauksissaan. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, vaan katsotaan ensin, miten puolue ja etenkin sen sisäisen opposition kärkinainen – Nasima Razmyar – noudattavat puheissaan ja teoissaan puolueensa uusia linjauksia. Vai noudattavatko lainkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa

Tyhmimmän kansanosan suuruus

Eilisen kahden kirjoituksen (yksi, kaksi) "juhlapäivän" jälkeen on aika palata arkeen. Ja mikäpä siihen kävisi paremmin kuin demareiden politiikan tarkasteleminen. 

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmania (sd) nimittäin kävi melkein sääliksi, kun hän puolueensa kesäkokouksessa yritti keksiä kritisoitavaa hallituksen talouspolitiikasta. Niinpä hän tarjoili sekä jakopolitiikkaa että tempputyöllistämistä potentiaalisille äänestäjilleen. 

Lindtmanin jakopoliittinen lista sisältäisi alle 30-vuotiaille työttömille työ-, harjoittelu-, oppisopimus- tai koulutuspaikkaa veronmaksajien tuella, eläkkeelle pääsyä pitkäaikaistyöttömille, valtionraha yrityksille pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä, kotitalousvähennystä, pienyrityksille 25 prosentin verohyvityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta ja arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista sekä sosiaaliturvan suojaosien uudistamista työn vastaanottamisen kannustamiseksi.

Eikä Lindtman unohtanut myöskään retoriikkaa, vaikkei mikään varsinainen ruuneperi olekaan. Niinpä hän huomautti sinänsä aivan oikein, että työllisiä on nyt noin 70 000 vähemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka Suomi lähti tälle vaalikaudelle historiansa korkeimmasta työllisyydestä. 

* * *

Suomalaisten työllisten määrän vähenemiseen ovat vaikuttaneet sekä pitkään jatkunut heikko suhdannetilanne – johon maailmanpoliittiset tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet – että Petteri Orpon (kok) hallituksen toimet, jotka pitkällä aikavälillä pyrkivät lisäämään työn tekemisen ja työvoiman palkkaamisen kannustimia, mutta samalla heikentävät lyhyen aikavälin kokonaiskysyntää. Toisin sanoen talouden pohjaa on tervehdytetty vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Orpon hallitus on siten tehnyt toimia, joiden seurauksena suomalainen talous voi nyt lähteä taloudellisesti terveeseen kasvuun, jossa yrittäminen ja työllistäminen kannattavat aiempaa paremmin. Ja sitä kautta Suomen taloudesta tulee aiempaa dynaamisempi markkinatalouden ristiaallokossa.

Antti Lindtmanin ja koko opposition kannalta tilanne on ikävä. Hallituksen talouspolitiikan tulokset ovat alkaneet nyt näkyä suomalaisten yritysten ja sitä kautta koko kansantaloutemme toiminnassa. Siitä on viime aikoina raportoinut Tilastokeskus, jonka mukaan esimerkiksi teollisuustuotanto kasvoi kesäkuussa 2026 sekä edellisestä kuukaudesta että vuodentakaisesta, teollisuuden liikevaihto kasvoi 13,5 % vuoden 2026 kesäkuussa, rakentamisen liikevaihto kasvoi vuoden 2026 kesäkuussa 12,4 % vuodentakaisesta, teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 kesäkuussa 16,6 % vuodentakaisesta ja vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2026 kesäkuussa. 

Alla olevasta kuvasta näkyy viime kesäkuun talouskasvun poikkeuksellisuus tällä vuosikymmenelle. Eikä siten ole mikään ihme, että esimerkiksi Osuuspankin ekonomistit ennustivat eilen Suomen talouden kasvavan ensi vuonna kaksi prosenttia. 

* * *

Kysymys tietenkin kuuluu, että mitä Antti Lindtmanin ja SDP:n pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Koska himo valtiolaivan peräsimeen on kova, ei Orpon hallitukselle voi antaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Siten vaihtoehdoksi jää alussa kuvaamani vasemmistolainen retoriikka, joka uppoaa tyhmimpään kansanosaan.

Tämän seurauksena kevään eduskuntavaalit ratkaiseva kysymys on tyhmimmän kansanosan suuruus armaassa kotimaassamme. Ymmärretäänkö Orpon ja hänen oikean kätensä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johtaman hallituksen tekemä suurtyö suomalaisen yhteiskunnan taloudellisten raamien tervehdyttämiseksi ja annetaan nykyiselle hallituspohjalle neljän vuoden jatkoaika? Vai langetaanko Lidtmanin ja hänen vieläkin vasemmistolaisempien kumppaneidensa sujuvasanaiseen – mutta järjettömään – retoriikkaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä
Vihreät talouskasvua vastaan

0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista

Kokoomuksen kaverikapitalismi-yritys sai odotetun onnellisen lopun, kun eduskunta päätti olla hyväksymättä SDP:n välikysymystä Garden-areenan rahoittamisesta. Toivoa sopii, että tämä kesäteatteri ehkäisee jatkossa julkisen rahankäytön jakamista puolueiden lähipiirille. 

Sen edistämiseksi on syytä huomata muutama esille noussut seikka. Ehkä merkittävin sellainen kuultiin kansanedustaja Pia Kaumalta (kkok), joka ihmetteli sitä, kuinka "SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on toistuvasti vaatinut ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden palauttamista, ja hän on jopa ilmoittanut sen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi seuraavalle hallitukselle, jos SDP on siinä mukana. Hän siis ajaa suoraan SDP:n vaalirahoittajan asiaa."

Demareiden toiminta ay-liikkeen poliittisena siipenä ei tokikaan ole mikään salaisuus, vaan erinomaisesti tunnettu tosiasia. Sama koskee myös Vasemmistoliittoa, vaikka kukaan ei ilmeisesti maininnutkaan siitä eilen.

* * *

Värikkäästä retoriikastaan tunnettu Teemu Keskisarja (ps) linjasi puolestaan, että "minä kestän politiikan henkilökohtaisuudet helposti, mutta en kestä kaverikapitalismia, enkä kestä kaverisosialismia ja kaverikepulaisuutta. Ne ovat paitsi markkinatalouden sukupuolitauteja myös kansantalouden kuolemantauteja".

Tämä kommentti oli luultavasti koko Garden-keskustelun rehellisin tuodessaan esille suomalaisen korruption ulottumisen läpi puoluekentän. Se kun ei rajoitu pelkästään Petteri Orpoon (kok) ja lobbari Jan Vapaavuoreen (kok), vaan ulottuu laajalle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tästä esimerkkinä on RKP:tä rahoittavan säätiökentän pyrkimys suomenruotsalaisten etujen ajamisesta, jota tämä "yhden asian puolue" tunnetusti edistää hallituksesta toiseen. Maaseudun asioita edistäviä kepulaisia tukee muun muassa Maataloustuottajien Keskusliitto, eikä liene syytä unohtaa sen puheenjohtaja Antti Kaikkosen aikanaan saamaa vankeusrangaistusta luottamusaseman väärinkäytöstä. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Petteri Orpon kujanjuoksu Garden-areena-teatterin läpi vaikuttaa tähän suomalaiseen korruptioon. Vaikka lieneekin turhaa toivoa sen häviämistä kokonaan suomalaisesta politiikasta, on kuitenkin syytä toivoa, että se ainakin nostaisi rimaa erilaisille suhmuroinneille.

Sinänsä Garden-kohussa oli kyse "vain" 35 miljoonasta eurosta, joka sekin olisi käytetty ainoastaan, mikäli hallin loppurahoitus olisi saatu kerätyksi kokoon. Summa vastaa 0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista, joten tästä eteenpäin niin hallituksen kuin oppositionkin on syytä keskittyä sen lopun eli 99,961 prosentin käyttöön meidän suomalaisten hyväksi. Ja ennen kaikkea siitä puuttuvan lähes kymmenentuhannen miljoonan euron rahoitusvajeen paikkaamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Helsingin sanomat ja suojelupoliisin valvonta

Helsingin sanomat kirjoitti jutun pohjoiskaukaasialaisista muslimimiehistä, jotka ovat suojelupoliisin mukaan uhka Suomen turvallisuudelle. Siinä miehet – vähemmän yllättävästi – kertoivat, etteivät he ole uhaksi kenellekään, eikä toimittaja kyseenalaistanut tätä näkemystä. 

Jutusta ei jäänyt lukijalle käteen kuin se, että osa miehistä on ollut tekemisissä ISIS:ssä toimineen Belgiassa tuomitun terroristin kanssa. Ja siksi ainakin neljän haastatellun pakolaisasema ja oleskelulupa on peruttu ilman muuta perustetta kuin väite heidän aiheuttamastaan turvallisuusuhasta. 

Venäjälle miehiä ei kuitenkaan palauteta, koska siellä heidän henkensä saattaisi olla vaarassa. Ja siksi he elävät jatkossa edelleen Suomessa Kelan toimeentulon varassa, millä – yhden turvallisuusuhaksi luokitellun mukaan – pärjää kyllä. Mutta minkä suojelupoliisi toivoo olevan niin hankalaa, että miehet poistuisivat kaikessa hiljaisuudessa maastamme.

Toimittaja kertoi myös, ettei suojelupoliisi perustele päätöksiään millään tavalla, koska se vaarantaisi tulevaisuuden tiedonhankinnan. Tämä on toki lähtökohtaisesti oikeusvaltion näkökulmasta ongelmallista, mutta maamme turvallisuuden kannalta välttämätöntä. 

* * *

Jutun luettuani jäin hiukan ristiriitaisiin tunteisiin. Onhan selvää, että Suomessa elävien ihmisten turvallisuus on ensisijaisen tärkeää, ja jos joku on sille uhaksi, ei hänen oleskelunsa maassamme ole suotavaa. 

Yhtä selvää on, että suojelupoliisin tulee kyetä suorittamaan tehtäväänsä tehokkaasti, eikä sen toimia tai edes toimintatapoja kannata – eikä edes voi – siksi läpivalaista julkisuudessa. Sen sijaan sitä tulee valvoa ilman julkisuutta. 

Jutussa kerrottiin, että suojelupoliisin päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta se johtaa äärimmäisen harvoin päätösten muuttumiseen. Lisäksi valitusten käsittely tapahtuu sikäli poikkeuksellisesti, ettei valittaja saa tietoa päätösten perusteluista.

Toisin sanoen toimittaja antoi epäsuorasti ymmärtää, että suojelupoliisin toiminnassa olisi sellaisen mielivallan mahdollisuus, joka ei sovi oikeusvaltioon. Ja että sen uhreina olisi juuri nyt joukko muslimimiehiä.

* * *

Jostain syystä HS:n toimitus jätti kuitenkin kertomatta, ettei suojelupoliisi suinkaan ole valtio valtiossa, vaan myös sen toiminta on jatkuvan valvonnan alaista. Tuo valvoja on tiedusteluvalvontavaltuutettu, jonka tehtävänä on vahtia laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelussa. 

Valtuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jolla on rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin asiakirjoihin ja tietoihin sekä pääsy tiloihin ja tietojärjestelmiin, jotta hän voi tehdä tarkastuksia. Hänellä on myös oikeudessa puheoikeus, ja hän voi kannella tuomioistuimen ratkaisusta, jos se on tehty väärin perustein. 

Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi valvoa tiedustelumenetelmien käyttöä myös reaaliaikaisesti, ja hänellä on oikeus keskeyttää niiden käyttö. Lisäksi hänellä on velvollisuus ilmoittaa esitutkintaviranomaisille, jos hän havaitsee laittomuuksia. 

Tiedusteluvalvontavaltuutetun lisäksi eduskunnassa on tiedusteluvalvontavaliokunta, joka valvoo yleisellä tasolla sitä, millaista tietoa tiedustelulla tuotetaan ja miten tiedustelua tehdään. Sillä on oikeus ottaa oma-aloitteisesti käsiteltäväksi mikä tahansa suojelupoliisin valvontaan kuuluva asia ja mahdollisuus laatia mietinnön eduskunnan täysistunnolle, jos se katsoo asian merkityksen vaativan sitä. 

* * *

Minusta näyttääkin siltä, ettei Helsingin sanomat suinkaan pyrkinyt edellä linkittämälläni jutulla suinkaan kertomaan lukijalleen objektiivisesti suojelupoliisin toiminnasta, vaan sen sijaan vaikuttamaan lukijoidensa maahanmuuttopoliittisiin asenteisiin jättämällä jutusta pois oleellisesti asiaan liittyviä faktoja. Tällainen saattaa – muiden salaliittoteorioiden tapaan – olla vaikuttavaa retoriikkaa, mutta samalla myös ilmeisen tarkoituksellista harhaanjohtamista. 

Toki valistuneet lukijat ymmärtävät tämän, mutta valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia. Ja siksi laatulehtenä yleisesti pidetyn HS:n artikkelin jutussaan harjoittama puolitotuuden viljely ei ole omiaan parantamaan yhteiskuntamme ilmapiiriä sen enempää kantaväestön kuin maahanmuuttajienkaan kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttaja löytyi, mutta kuva sensuroitiin
Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?

Presidentti Donald Trump piti viime yönä tämänvuotisen kansakuntansa tilaa käsittelevän puheensa. Meille suomalaisille siitä kertoi tuoreeltaan Yleisradio. 

Valtionyhtiömme – toisin kuin sen kaupallinen kilpailija – jätti kuitenkin kertomatta yhdestä varsin mielenkiintoisesta kohdasta presidentin puheessa. Tarkoitan sitä, kun Trump pyysi sellaisia kongressin jäseniä nousemaan ylös, jotka ajattelevat, että Yhdysvaltain hallituksella on velvollisuus suojella Amerikan kansalaisia ​​laittomilta maahanmuuttajilta.

Tuollaisen kysymyksen olisi luullut johtavan kaikkien kongressin jäsenien ylösnousuun – ehkä äärimmäistä DEI-vasemmistoa lukuun ottamatta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten mitä meidän pitäisi ajatella siitä, että käytännössä kaikki Demokraattisen puolueen edustajat jäivät istumaan. Ja että sen seurauksena presidentti totesi heillä olevan syytä hävetä itseään. 

Tapaus kertoo siitä, kuinka syvästi Yhdysvallat on jakautunut kahtia, sillä Trump ei pyytänyt ihmisiä kannattamaan ajatusta siitä, että hallitus suojelisi kansalaisia maahanmuuttajilta, vaan nimenomaisesti laittomilta maahanmuuttajilta. Siis sellaisilta, joilla ei Yhdysvaltain lain mukaan ole edes oikeutta oleskella maassa. 

* * *

Minusta olisi mielenkiintoista, mikäli esimerkiksi Tasavallan Presidentti Alexander Stubb, kysyisi sopivassa tilaisuudessa Arkadianmäellä istuvilta kansanedustajilta pitäisikö suomalaisia suojella laittomilta maahanmuuttajilta. Ja nähdä, miten meidän kansanedustajamme reagoisivat. 

Näin tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, koska poliitittinen retoriikka on meillä erilaista, eikä siinä suosita USA:n kongressissa nähdyn kaltaisia teatraalisen näyttäviä demonstraatioita. Tämä on tietenkin monella tavalla hyvä asia, samoin kuin se, ettei meidän yhteiskuntamme ole yhtä syvästi polarisoitunut kuin maailman johtava suurvalta. 

Sen sijaan kaikki eduskuntaryhmämme olivat yksimielisiä Ukrainan tukemisesta maahan hyökännyttä Venäjää vastaan. Ja lähes yksimielisiä siitä, että Suomen talouden velkaantuminen on saatava kuriin: vain Vasemmistoliitto osoittautui vastuuttoman populistiseksi.

Siten sopii toivoa, että suomalaiset kansanedustajat olisivat yksimielisiä myös siitä, ettei laittomuuksia sallita maassamme – ei edes maassamme ilman lupaa oleskelevilta maahanmuuttajilta. Ja että he ymmärtäisivät  itsensä ja virkavallan velvollisuudeksi ihmisten suojelemisen kaikilta lainrikkojilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
Al-Holin "suomalaiset" ja Syyrian tulevaisuus
Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Sofia Virta ja Veronica Honkasalo löivät leimakirveellä

Perussuomalaiset valitsivat tehtävänsä jättäneen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tilalle erinomaisesti elinkeinoministerinä aiemmin toimineen Wille Rydmanin (ps). Valinnassa ei sinänsä ollut mitään erikoista, sillä hallitus on vallassa enää reilun vuoden, joten entisen ministerin valinta oli kaikin puolin järkevää, jotta hallitusohjelmaan liittyvät päätökset saataisiin vietyä läpi ilman ministerin tehtäviin kuuluvien rutiinien opetteluun kuluvaa aikaa. 

Tästä huolimatta valinta meni suomalaisen laitavasemmiston ihon alle. Asiasta kertoneen Ilta-Sanomien mukaan Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta sortui törkeällä tavalla leimakirveen heilutteluun väittämällä, että "Rydmanilla on tunnetusti epäinhimillinen ja ihmisiä eriarvoistava ote politiikkaan". 

Häntä säesti Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo nostamalla esille – sinänsä aivan oikein – Rydmanin kokemattomuuden johtoonsa saamansa ministeriön tehtäväkentästä. Mutta hänkään ei malttanut pitäytyä asiallisissa argumenteissa, vaan väitti lisäksi, että perussuomalaisille olisi ollut tärkeintä saada tehtävään ministeri, jolla ”ei ole mitään armoa” leikkausten suhteen.

Tosiasiassa kaikki ministerit ovat velvoitettuja viemään omalla hallinnonalallaan tavalla tai toisella läpi ne päätökset, jotka on yleisellä tasolla tehty koko hallituksen tasolla eli pää- ja valtiovarainministerin johdolla. Käytännössä Rydman vie siten reilun – reilun vuoden mittaisessa pestissään – vain loppuun edeltäjänsä johdolla tehdyt hallitusohjelman mukaisten päätösten kohdistukset, kuten Honkasalo epäilemättä tietää.

Nähtyjen ulostulojen jälkeen näyttääkin siltä, ettei meidän vihervasemmistomme – ainakaan Virran ja Honkasalon kohdalla – ole niin sanotusti sisäsiisti, vaan on valmis epäinhimillistävään retoriikkaan kilpailijoitaan kohtaan. Toivoa tietenkin sopii, että myös vasemmistolaisen politiikan kannattajat huomaavat tämän ja osaavat tehdä tarvittavat johtopäätökset. Eli antaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänensä Vihreitä ja Vasemmistoliittoa rakentavammille poliittisille voimille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?
Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

Totuus, jonka kaikki tietävät valheeksi

Eduskunta on Suomen korkein yhteisistä asioista päättävä elin. Siksi voisi kuvitella, että kansanedustajan ammatti olisi hyvinkin arvostettu. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan se oli vasta sijalla 351 – siis juuri ennen tanssijaa ja pari pykälää kosmetologin takana. Valitettavasti tähän on selvät syynsä.

* * *

Kansanedustaja Martin Paasi (kok) kirjasi sosiaaliseen mediaan ajatuksia herättävän huomion: "eniten politiikassa v*tuttaa älyllinen epärehellisyys. Eli viljellään sanomisia joita valheelliseksi tiedetään, istuntosalissa, mediassa ja somessa, ja kaikki aika menee tämän arvottoman retoriikan vatvomiseen". 

Eilen hän sitten huomasi, ettei ollut ensimmäinen, jolla oli tämänsuuntaisia ajatuksia. Presidentti Risto Ryti oli nimittäin todennut jo kauan sitten, että "pahimmat viholliset keskuudessamme ovat ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiita uhraamaan kansakunnan elinedut, ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi".

Muistutettakoon tämän blogimerkinnän lopuksi vielä presidentti Alexander Stubbin todenneen pari päivää sitten Eduskunnan avajaisissa pitämässään puheessa, että "tänä päivänä usein se, joka sanoo räväkimmin, saa eniten näkyvyyttä. Provokaatiot palkitaan huomiolla. Ylilyöntejä luullaan rohkeudeksi. Liioittelua totuudenpuhumiseksi."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?

Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"

SDP:n kansanedustaja Jani Kokko kirjoitti sosiaalisessa mediassa toiselle ihmiselle seuraavan virkkeen: "Kaksi kuukautta sitten sovittu työreissu vastuunpakoilua? Oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?" Kyse oli vastauksesta kommenttiin, jossa ihmeteltiin Kokon katoamista ulkomaille kesken viime aikoina esillä ollutta häirintäkohua. 

Tänään – edelleen sosiaalisessa mediassa – tiedusteltiin tämän epäasiallisen kommentin hyväksyttävyyttä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Tytti Tuppuraiselta. Tätä kirjoitettaessa hän ei ole vastannut. 

* * *

Minun nähdäkseni kyse on laajemmaltikin SDP:n vaikeuksista kohdata kritiikkiä. Siitä on kertonut esimerkiksi Helsingin sanomat, jossa ihmeteltiin sitä, ettei puolueella ole ohjenuoraa tilanteeseen, jossa sen jäsen on toiminnallaan rikkonut yleisiä käyttäytymissääntöjä esimerkiksi ahdistelemalla työtovereitaan. 

On myös huomionarvoista, ettei SDP:n johto – omien sanojensa mukaan – ollut millään tavalla tietoinen kohua herättäneen pikkujoulun tapahtumista, vaikka kaiken järjen mukaan sellainen olisi pitänyt olla. Puolueen sisälle on kuitenkin rakennettu – tai ainakin sanotaan rakennetun – käsittelyketju, joka ehkäisee tapauksiin liittyvän tiedon etenemisen puolueen tai eduskuntaryhmän johdolle. 

Niin tai näin, tekisi SDP:n eduskuntaryhmä nyt palveluksen puolueelle ja koko suomalaiselle poliittiselle kentälle käsittelemällä Marko Asellin, Kim Bergin ja Jani Kokon tapaukset avoimesti ja perinpohjaisesti sekä rankaisemalla heitä sopivaksi katsomallaan tavalla, joka kestää myös yleisemmän tarkastelun.

Tässä yhteydessä olisi hyvä tuoda julkisesti esille myös puolueen näkemys tämän viestin alussa kuvaamaani kansanedustaja Jani Kokon kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa. Erityisesti olisi syytä linjata, kuuluuko ihmisten nimitteleminen kylähulluksi tai lapsiinsekaantujaksi Suomen Sosialidemokraattisen puolueen hyväksyttyihin viestintätapoihin.

Päivän aiempi merkintä:
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Häirintää
Täysjärkinen demari
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Ilta-Sanomat julkaisi suojelupoliisin päällikön Juha Marteliuksen haastattelun, joka sisälsi muutamia äärimmäisen mielenkiintoisia asioita, jotka kaikkien suomalaisten tulisi tietää. Niistä ehkä tärkein löytyi jutun loppupuolelta, joka pitkän artikkelin tapauksessa jää suurelta osalta ihmisiä lukematta

Niinpä päätin nostaa sen esiin tässä merkinnässäni. 

Koulun sijasta kotiopetukseen osallistuvien lasten määrä on nimittäin runsastunut vain kymmenessä vuodessa – reilusta 300 lapsesta lähes 900 lapseen vuodessa. Ja tämä on ongelma, sillä lapset radikalisoituvat Marteliuksen mukaan helposti poliittisia äärilaitoja edustavissa perheissä annettavassa kotiopetuksessa ja kotikouluissa.

Sellaisen pyrkiviä perheitä on sekä kantasuomalaisissa että maahanmuuttajataustaisissa, ja suojelupoliisin huoli liittyy nimenomaan niihin vanhempiin, jotka pyrkivät istuttamaan omaa ääri-ideologiaansa lapsiin. Lopputuloksena on riski siitä, että kotiopetus eriyttää väestöryhmiä toisistaan.

Suomessa väkivaltaiset ryhmittymät ovat toistaiseksi joko jihadistisia tai äärioikeistolaisia. Vasemmistolaiset sen sijaan vain töhrivät ja pysäyttelevät liikennettä, mutta muualla Euroopassa myös väkivaltaiset äärivasemmistolaisryhmät ovat lisääntymässä. Lienee siis vain ajan kysymys kun myös tämä ilmiö saapuu Suomeen.  

Olisikin toivottavaa, että suojelupoliisimme päällikön nyt selkeästi tuotua esiin väkivaltaisten ideologioiden taustan ja todennäköisen muutossuunnan, että asia tiedostettaisiin sekä poliittisessa johdossa että meidän tavallisten kansalaisten parissa. Ja monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme kiinnitettäisiin erityistä huomiota kotiopetuksen väärinkäyttämiseen ääri-ideologioiden siirtämiseen jälkipolville sekä haettaisiin ratkaisuja sellaisen estämiseksi.

* * *

Jutun alkupuolella Martelius puhui Venäjän uhasta. Sitä lukiessa ainakin itselleni tuli sellainen käsitys, että suojelupoliisi tietää mitä sen tulee tehdä - ja osaa myös toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. 

Erityinen huomio kannattaa kiinnittää siihen, että Martelius näkee Ukrainan sodan loppumisen olevan riski Suomelle. Hänen mukaansa maamme on Venäjän retoriikassa siirtynyt epäystävällisestä valtiosta vihollisvaltioksi ja sen äänenpainot ovat koventuneet.

Siksi Venäjällä "Suomea pyritään selkeästi eriyttämään ja kertomaan, että Suomi olisi jotenkin erilainen maa kuin aiemmin. Luulen, että tämä aika voimakas ja kova narratiivi on suunnattu myöskin Suomeen, mutta ennen kaikkea kotimaan yleisölle."

Tätä taustaa vastaan on ollut hyvä huomata, että Suomi on viime aikoina ryhtynyt vahvistamaan omaa puolustustaan ja myös NATO:n kautta valmiuttaan torjua mahdolliset sotilaalliset aggressiot. Samalla on yhä tärkeämpää, että Suomella on oikea käsitys siitä, mitä idästä on odotettavissa. 

Tässä suhteessa oli hyvä huomata, että suojelupoliisin päällikön mukaan "meillä on hyvä kuva siitä, miten Suomea vastaan tiedustelua harrastetaan". Ja epäilemättä myös käsitys Venäjän maatamme koskevista suunnitelmista ja mahdollisista toimista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys
Suomen turvallisuus ja terrorismi

Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Arvoisa lukijani lienee jo havainnut, että pääministerimme Petteri Orpo (kok) Orpo ei ymmärrä eikä hyväksy Teemu Keskisarjan (ps) A-studiossa esittämiä puheita väestönvaihdosta. Tämä oli nimittäin sanonut, että "väestönvaihto on ruma v-sana, mutta tosi. Yhden sukupolven saatossa yli kuusisataatuhatta ulkolaista Suomeen. Heitä on jo kaksi kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia".

Lisäksi Keskisarja lähetti huomautuksen "väestönvaihtajille". Sen mukaan "pidot eivät parane väkeä vaihtamalla, pikemminkin päinvastoin. Siivot, suomalaiset pidot muuttuvat kehitysmaalaiseksi, sikalaksi ja verilöylyksi. Siksi väestönvaihto sapettaa minua ja perussuomalaisia."

Keskisarja kysyi keskustelukumppaneiltaan myös retorisen kysymyksen siitä, että "onko joku meistä neljästä sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset ja lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti, ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset?"

* * *

En ole nähnyt kyseistä keskustelua, joten edellä olevat kommentit ovat peräisin Ylen siihen liittyvästä artikkelista. Siitä huolimatta ajattelin tarjota teille, arvoisat lukijani hiukan faktatietoa tänä vuonna tilastoidusta maahanmuutosta - nimittäin taulukon maahamme myönnetyistä oleskeluluvista (sisältäen kaikenlaisen maahanmuuton) tämän vuoden aikana. 

Siispä tässä teille tarkasteltavaksi Maahanmuuttoviraston tilastojen perusteella koostamani taulukko, jossa oleskeluluvan saaneiden ihmisten lähtömaat on järjestetty tulijoiden määrien perusteella. Ainakin omasta mielestäni taulukko on varsin mielenkiintoinen, mutta jätän omat selittelyni sikseen ja siirrän tulkintavastuun teille itsellenne, arvoisat lukijani. 

Olkaapa siis hyvät!

Päivän aiempi merkintä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio salasi Mohammed Ahmedin nimen
Isojen kaupunkien väestökehityksen korrelaatio työllisyys- ja työttömyyasteen muutokseen on korkea
Kolmesta espoolaistapauksesta

Petteri Orpo moraaliposeerasi

Hallituksen ykkösmies Petteri Orpo (kok) sanoi pääministerin haastattelutunilla, että "hallitusohjelmaneuvotteluissa linjattiin selkeästi pakolaiskiintiön kooste ja sitä ei muuteta". Toisin sanoen hän kertoi yksiselitteisesti panevansa kiintiöpakolaiset suomalaisten edelle juuri nyt, kun julkisista menoista etsitään säästökohteita, joista osa iskee hyvinkin voimakkaasti kansamme vähävaraisimpiin henkilöihin. 

Tämä oli sellainen viesti, jonka olisin erityisen mielelläni halunnut olla kuulematta pääministeriltä. 

Eikä siinä kaikki, sillä hän ilmoitti myös harkitsevansa sairaalahoitoa tarvitsevien palestiinalaisten lasten tuomista hoitoon Suomeen. Näin siitä huolimatta, että Suomen Punaisen Ristin Marko Korhonen totesi mahdollisten potilasmäärien olevan niin pieniä, ettei niillä olisi merkitystä Gazan terveystilanteeseen. Sen sijaan oleellista olisi potilaiden hoitomahdollisuuksien parantaminen kriisialueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

Tästä syystä - etenkään jälkimmäistä - pääministerin kannanottoa ei voi pitää minään muuna kuin niin sanottuna moraaliposeerauksena. Ja vieläpä erityisen huonona sellaisena, koska hän samassa tilaisuudessa ilmoitti, ettei hallitusohjelmaa voi muuttaa ensin mainitun asian takia, mutta - hänen mukaansa - näin olisi mahdollista kuitenkin toimia jälkimmäisessä tapauksessa. 

Toivon mukaan Orpo itsekin huomaa puheidensa ongelmallisuuden ja pyrkii jatkossa loogisesti kestävään politiikkaan. Sekä säästämään julkisista menoista siten, että etusijalla ovat suomalaisten tarpeet hänen omien moraaliposeeraushaaveidensa sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen peli
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

USA:n presidentti Donald Trump kertoi iranilaisille, että "nyt on aika rauhalle". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ilmavoimat oli iskenyt kolmeen iranilaiseen kohteeseen, jotka liittyivät islamistivaltion ydinohjelmaan. 

Iskuissa käytettiin B2-pommikonetta sekä USA:n jättimäistä bunkkerin hajottamiseen tarkoitettua pommia. Iran ei kuitenkaan ole vahvistanut Trumpin väitettä, että hyökkäyksen pääkohde - Fordowin ydinlaitos - tai muut hyökkäyksen kohteena olleet laitokset olisi tuhottu. 

Trump näytti kuitenkin olevan luottavainen saavutettujen tulosten suhteen ja käytti mafiamaista retoriikkaa ilmoittamalla, että "joko tulee rauha tai Iranille koituu tragedia, joka on paljon suurempi kuin mitä olemme nähneet viimeisen kahdeksan päivän aikan". Nähtäväksi jää, miten Iranin pappishallinto siihen suhtautuu. 

* * *

Näin länsimaisena ihmisenä sitä tietenkin toivoisi, että Iranin hallitus nostaisi kätensä pystyyn, lopettaisi ydinaseohjelmansa ja avaisi ydinenergiaan liittyvät laitoksensa aidosti kansainvälisen valvonnan alaisiksi. Sekä tunnustaisi Israelin olemassaolon oikeuden ja lakkauttaisi samalla tukensa Hamasille ja Hizbollahille mahdollistaen näin myös Palestiinan arabien aseman ratkaisemisen. 

Valitettavasti kansainväliset asiantuntijat kuitenkin arvelevat, ettei näin olisi käymässä, vaan epäilevät Iran hallinnon jättävän tunnustamatta tosiasiat ja sen sijaan pyrkivän jatkossa hyökkäämään myös amerikkalaisia vastaan. Ja haaveilevan edelleen Israelin juutalaisten puskemista mereen.

* * *

Tässä suhteessa oli masentavaa huomata, että YK:n pääsihteeri António Guterres oli tapansa mukaan pihalla kuin lumiukko ja asettui Iranin tueksi ilmaisemalla huolensa Yhdysvaltain iskuista. Hän myös tuomitsi USA:n hyökkäyksen vaarallisena eskaloitumisena alueella, joka on jo valmiiksi kriisin reunalla.

Guterres väitti myös, että "sotilaallista ratkaisua ei ole. Ainoa tie eteenpäin on diplomatia. Ainoa toivo on rauha." Epäselväksi kuitenkin jäi millaisesta rauhasta hän puhui. 

Sellaisestako, jossa Iran nousee ydinasevaltojen joukkoon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan - ilman pelkoa itseensä kohdistuvasta hyökkäyksestä - toimiaan Israelin hävittämiseksi Lähi-idästä? Sekä jatkamaan iranilaisten naisten ja tyttöjen alistamista varhaiskeskiaikaisten oppien mukaisesti? Ja toimimaan edelleen länsimaissa toimivien islamististen terroristien johtotähtenä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?
Isku ja uho
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan

Ministeri Kaisa Juuson (ps) avustaja Mikko Talso oli Ylen mukaan ottanut Facebookissa kantaa köyhyyteen kirjaamalla, että "jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne."

Tämä on kieltämättä kovasti sanottu, eikä siten ole ihme, että avustajan lausunto nousi yli mediakynnyksen. Tällä kertaa se oli myös hyvä asia, sillä Talso pääsi kertomaan, että hän tarkoitti sanalla "luuseri" sellaisia - ja vain sellaisia - ihmisiä, jotka eivät edes hae töitä eli niin sanottuja ideologisia työttömiä. 

Tähän näkemykseen on jokaisen työtä tekevän - ja korkeita veroja maksavan - helppo yhtyä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi kustantaa myös sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat sinänsä täysin työkykyisiä, mutta loisivat mieluummin toisten kustannuksella kuin vaivautuvat itse hankkimaan elantonsa? 

* * *

Tästä huolimatta tapaus on sikäli merkittävä, että sen herättämä pieni kohu - ettenkö sanoisi myrsky vesilasissa - on syytä huomioida poliittisissa piireissä. Näin siitäkin huolimatta, että Yle - ja myös MTV3 ja Uutissuomalainen - uutisoivat tapauksesta asiallisesti. Myös Helsingin sanomat kertoi kommentista aika lailla samoin sanakääntein, mutta pyrki tekemään asiasta myös itseään suurempaa yrittämällä saada Riikka Purraa ja Jani Mäkelää kommentoimaan asiaa.

HS:n toimituksen pyrkimys osoittaa, että alkuperäisen viestin retoriikkaa olisi voitu hyödyntää myös tarkoituksellisessa mustamaalaamisessa. Näin siitä huolimatta, että siihen sisältyivät sen tarkasti lukeneille myös sanat "ilman, että nostatte persettänne", jotka jo itsessään ilmaisivat, etteivät työtä etsivät olleet Talson moitteiden kohteena. 

Tästä huolimatta on mahdollista, että ministeri Juuson avustajan kommentti nousee jonkin ajan kuluttua uudelleen esille - mutta poliittisen vihervasemmiston suunnasta aseena perussuomalaisten mustamaalaamiseksi tai hallituksen yhtenäisyyden horjuttamiseksi - ja nimenomaisesti tahallaan väärin ymmärrettynä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Rasisminvastaista retoriikkaa
Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?

Presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi tänään sosiaalisessa mediassa, että "armeijamme on vanginnut kaksi Kiinan kansalaista, jotka taistelivat osana Venäjän armeijaa. Tämä tapahtui Ukrainan alueella – Donetskin alueella. Heidän hallustaan ​​löytyi henkilöllisyystodistuksia, pankkikortteja ja henkilötietoja.

Meillä on tietoa, jonka mukaan miehittäjäyksiköissä on paljon enemmän Kiinan kansalaisia ​​kuin nämä kaksi. Tarkistamme parhaillaan kaikkia tosiasioita – tiedustelupalvelu, Ukrainan turvallisuuspalvelu ja asevoimien asiaankuuluvat yksiköt työskentelevät asian parissa.

Olen kehottanut Ukrainan ulkoministeriä ottamaan välittömästi yhteyttä Pekingiin ja selvittämään, miten Kiina aikoo vastata tähän.

Venäjän osallistuminen muiden maiden kanssa suoraan tai välillisesti tähän sotaan Euroopassa on selvä merkki siitä, että Putin aikoo tehdä kaikkea muuta kuin lopettaa sen. Hän etsii tapoja jatkaa taistelua. Tämä vaatii ehdottomasti vastausta - vastausta Yhdysvalloista, Euroopasta ja kaikilta niiltä ympäri maailmaa, jotka haluavat rauhaa.

Vangitut Kiinan kansalaiset ovat nyt Ukrainan turvallisuuspalvelun hallussa. Asiaa koskevat tutkinta- ja operatiiviset toimet ovat käynnissä."

* * *

Nähtäväksi jää, miten Kiina vastaa tietoon vai vastaako lainkaan. Samoin kuin se, miten Donald Trump ja hänen hallintonsa reagoivat. 

Jälkimmäisen osalta minua kiinnostaa erityisesti se, mitä Trumpin vastaus kertoo hänen ja Vladimir Putinin välisestä suhteesta ja Venäjän diktaattorin taskussa mahdollisesti oleskelevien olentojen identiteetistä.

Näin myös siitä syystä, että Trump on viime päivinä ilmaissut olevansa tyytymätön siihen, että Putinin armeija on jatkanut ihmisten tappamista Ukrainassa. Voisi siis kuvitella, että kiinalaisten taisteleminen Venäjän joukoissa johtaisi muuhunkin kuin maailman voimakkaimman suurvallan johtajan retoriseen mahtailuun ja käsien heilutteluun. 

Ellei hän sitten satu olemaan taskussa, joka on liian ahdas mihinkään muuhun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Alexander Stubb väänsi rautalankaa

Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia

Volodymyr Zeneskyin vierailu USA:ssa ei päättynyt ukrainalaisten kannalta hyvin. Sen sijaan siitä tuli tapaus, joka muistetaan vielä kymmenien vuosien kuluttua. 

Näin siksi, että historiassa saadaan mennä kauas ennen kuin löydetään vastaavanlaista käyttäytymistä valtionpäämieheltä. Tarkoitan korkean vieraan vaatetuksen kommentointia, tämän neuvotteluaseman kiistämistä, päälle puhumista ja lopuksi vielä uussuomalaisen katugangstan käyttäytymisen kaltaista kunnioituksen vaatimista.

Tapausta on käsitelty ja käsitellään myös jatkossa kaikissa medioissa niin maailmalla kuin myös Suomessa. Niinpä kirjaan tähän vain muutaman Trumpiin performanssista mieleeni tulleen seikan. 

* * *

Ihan ensimmäiseksi eilisillan Ylen uutisia katsellessani nousi mieleeni takavuosien väite, joiden mukaan Donald Trump olisi astunut jo 1980-luvulla moskovalaiseen hunaja-ansaan. Eli päätynyt peuhaamaan kameroiden ja mikrofonien eteen venäläisten prostituoitujen kanssa. 

Näin siksi, että se selittäisi varsin hyvin USA:n nykyinen presidentin hampaattomuuden Vladimir Putinin suhteen. Eikä antaisi Zelenskyille ja ukrainalaisille toivoa Trumpin hallinnon tuesta myöskään jatkossa. 

Samalla se asettaisi kyseenalaiseksi sen, että saako Suomi tarvittaessa amerikkalaisten täyttä tukea, mikäli Putin päättää kokeilla Suomen puolustusta. Näin siitäkin huolimatta, että Suomi ja USA ovat NATO:n jäseniä, joita velvoittaa sopimus hyökkäyksen kohteeksi joutuneen auttamisesta.

* * *

Toinen mieleeni välittömästi noussut seikka löytyi kaukaa historiasta, sillä Trumpin retoriikka Zelenskyitä kohtaan näyttäisi olevan samankaltaista kuin Ruotsin ja Venäjän hallitsijat päästivät suustaan lähes 500 vuotta sitten. Olen kirjoittanut tapauksesta tämän blogin alkumetreillä, mutta ehkäpä kertaus on opintojen äiti. Ja siksi kopioin vanhan tekstini tähän.

Venäjän tsaari Iivana IV Julma kirjoitti Ruotsin kuninkaalle Juhana III Vaasalle 17.7.1571. "Me Iivana Vasiljevitsh, kaiken Venäjän herra ja suuriruhtinas, Vladimirin, Moskovan, Novgorodin jne... hallitsija, kirjoitamme Juhana Kustaanpojalle, joka oman väittämänsä mukaan on Ruotsin, Göötan ja Venden kuningas ja joka isän puolelta polveutuu eräästä Smoolannin kylästä. Sinä et ollenkaan tiedä, miten sinun olisi kirjoitettava meille." 

Ja jatkoi, ettei Ruotsi ole mikään "valtava kuningaskunta, joka pystyisi puolustamaan Sinua kaikkia vihollisiasi vastaan".  

Lopuksi tsaari totesi että "kirjoitit viime kirjeessäsi, että haluat pitää rauhan kanssamme. Jos olisit järkevä, ymmärtäisit että maasta on pitkä matka taivaaseen".

Juhana Kustaanpoika Vaasa vastasi tsaarin diplomaattisiin sanakäänteisiin 18.4.1573 päivätyssä kirjeessään seuraavasti. "Mitä järjetöntä ja moukkamaista ylimielisyyttä, valheita ja vähättelyä kohdistatkaan meihin. Varmaan on isäsi ollut joku munkki tai maamoukka, koska kirjoitat niin taitamattomasti, aivan kuin olisit kasvanut talonpoikien ja irtolaisten parissa, jotka eivät ymmärrä kunniasta yhtään mitään." 

Edelleen Juhana jatkoi: "kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaat ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu, paitsi tietenkin Sinä, jolla on vain sian järki." 

Lopuksi Juhana tyhjensi sanallisen pajatsonsa lausuen: "Tulkoon sinusta itsestäsi stratnikki ja kunniaton orja ja epäkristillinen päävalehtelija ja tyranni, joka jo todella oletkin, koska et pidä arvossa lupausta, kunniaa, sinettiä, kirjettä etkä totuutta, mikä on hyvinkin todistettu".

* * *

Kolmanneksi on syytä todeta, että eilisen jälkeen Eurooppa ja sen johtajat voivat lopettaa toiveajattelun ja keskittyä siihen, kuinka Venäjän imperialistiset pyrkimykset kohti länttä pysäytetään niin Ukrainassa kuin myös muualla maan länsirajalla. Trumpin performanssin jälkeen - etenkin, jos Putinilla on alussa mainitsemaani kiristysmateriaalia hallussaan - Venäjän hallinto saattaa nimittäin hyödyntää hänen nelivuotista presidenttikauttaan kokeilemalla jonkin NATO-maan puolustustahtoa ja -kykyä. 

Näin erityisesti siinä tapauksessa, että Trump päättää vetää amerikkalaiset sotilaat pois Euroopasta. Tällaisessa tilanteessa Suomi ei vahvojen puolustusvoimiensa takia ole todennäköisin kohde, mutta ei myöskään kokonaan poissuljettu. Sen sijaan varsinkin Baltian mailla on syytä varautua mahdolliseen aggressioon.

* * *

Lopuksi haluan vielä todeta, että jos USA:n - ja varsinkin republikaanien - sisällä nousee nyt nähdyn performanssin suhteen voimakas kapinaliike Trumpia vastaan, saattaa hänen suhtautumisensa Ukrainaan vielä muuttua. Tosin vain siinä tapauksessa, etteivät epäilyt hänen vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta astumisestaan hunaja-ansaan pidä paikkaansa. 

Näin siksi, ettei taskurotalla ole edellytyksiä nousta isäntäänsä vastaan, vaan hänen on jatkettava peliään loppuun asti. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että hän olisi valmis kantamaan vastuun virheistään.

Tosiasia kuitenkin on, ettei minulla eikä kenelläkään muulla ole kristallipalloa, joten vain aika näyttää kuinka käy Ukrainalle ja sen myötä koko Euroopalle. Juuri nyt kuitenkin näyttää siltä, että vanhalla mantereella on syytä varautua pahimpaan ja korjata viime vuosikymmeninä tehdyt virheet niin nopeasti kuin mahdollista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
EU:n kolme tärkeintä tehtävää

Rasisminvastaista retoriikkaa

Poliittinen vihervasemmisto on lehdistön tuella haukkunut Petteri Orpon (kok) hallitusta rasistiseksi siitä alkaen kun se nousi valtaan. Erityishuomiota siltä on saanut toiseksi suurin hallituspuolue Perussuomalaiset. 

Tänä aamuna luin uutisen, jonka mukaan hallituksen - näiden syytösten seurauksena - perustama rasismikampanja ei ole saanut kuin 62 osallistujaa. Eikä mukana ole Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen lisäksi yhtään muuta puoluetta. 

Valtioneuvoston kanslian johtava asiantuntijan mukaan tämä johtuu siitä, että "kampanjaan liittyminen edellyttää organisaatioilta enemmän kuin kampanjan viestin jakamista somessa. Konkreettisia toimia ovat esimerkiksi henkilöstön ja vastuuhenkilöiden koulutukset ja harjoittelupaikkojen tarjoaminen vähemmistötaustaisille nuorille."

Toisin sanoen kampanjaan osallistuminen edellyttää todellista tahtoa kitkeä osallistuvalta yhteisöltä - yritykseltä, kansalaisjärjestöltä tai vaikkapa puolueelta - omassa piirissä esiintyvä rasismi. Jostain syystä etenkään eniten rasismista huutaneet oppositiopuolueet eivät kuitenkaan ole halunneet toimia näin.

Tähän voi olla erilaisia syitä. Vihervasemmistolaisissa puolueissa - Vasemmistoliitto, SDP ja Vihreät - sen on annettu ymmärtää johtuvan siitä, että heille rasisminvastainen työ on arkipäivää. Näin siitä huolimatta, että rasismi rehottaa myös niiden omissa joukoissa  (esimerkki ja toinen). 

Siksi on selvää, että vihervasemmiston päätös boikotoida hallituksen käynnistämää kampanjaa osoittaa, ettei näillä puolueilla ole tahtoa toimia rasisminvastaisina esimerkkeinä tai edes kitkeä omassa joukossaan rehottavaa rasismia. Sen sijaan rodullisten ennakkoluulojen esillä pitäminen ja korostaminen ovat niille ainoastaan kannatuksen nostamiseen tähtäävää älyllisesti epärehellistä retoriikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!
Toiveeni Petteri Orpon rasisminvastaiselle keskustelulle
Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa

Syttyykö kolmas maailmansota?

Lehtitietojen mukaan USA:n väistyvä presidentti Joe Biden on antanut ukrainalaisille luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän puolelle. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarmo Limnell (kok) on pitänyt päätöstä hyvänä.

Näin siksi, että "itsenäisyyttään puolustava Ukraina on joutunut taistelemaan 'sodan nyrkkeilykehässä' toinen käsi selän taakse sidottuna. Nyt vapautuu toinenkin käsi."

Venäjällä asiasta ei sen sijaan innostuttu, vaan siellä jatkettiin uhkailulinjalla. Sikäläinen poliitikko Vladimir Dzhabarov nimittäin soitteli suutaan sanomalla, että "tämä on hyvin suuri askel kohti kolmannen maailmansodan alkua".

On siis kysyttävä, että onko nyt syttymässä - ei enempää eikä vähempää kuin - kolmas maailmansota, jonka ainakin minun nuoruudessani pelättiin tuhoavan koko ihmiskunnan ja siinä sivussa kaikki korkeammat elämänmuodot? Vai todistammeko jälleen pelkkää venäläistä retoriikkaa?

Ensin on todettava, etteivät Vladimir Putinin aiemmat Ukrainan länsiapuun liittyvät uhkailut ole toteutuneet. Ja toiseksi huomautettava Venäjän kärsivän varmuudella tappion, mikäli tilanne eskaloituu siiten, että se saa täysimittaisessa sodassa vastaansa USA:n. Näin siksi, että maiden sotilasteknologiassa on valtava ero, kuten länsiteknologiaa käyttävän Israelin isku venäläisasein varustettua Irania vastaan osoitti. 

Toisaalta on muistettava, ettei asialla ole juurikaan merkitystä, mikäli Venäjä päättää käyttää ydinaseita. Vaikka onkin selvää, että niistä suurin osa tai jopa kaikki saadaan tuhotuksi, aiheuttaisivat mahdollisesti läpi pääsevät ohjukset niin suurta tuhoa, ettei sodassa lopultakaan ole voittajia. 

Lisäksi on selvää, ettei Venäjällä ole kykyä torjua mahdollista länsimaista vastaiskua ydinaseilla, joten siellä syntyvät tuhot olisivat järkyttävän suuret. Ja siksi ydinaseilla tehtävä isku ei voi olla vastuullisen Venäjän johdon keinovalikoimassa ennen kuin äärimmäisessä - eksistentiaalisen uhan muodostavassa - tilanteessa. 

Sellaista Ukrainalle lahjoitettujen konventionaalisilla taistelukärjillä varustettujen amerikkalaisohjusten käyttäminen Venäjällä ei missään tapauksessa muodosta. Eikä järkevästi toimiva Venäjän johto tule siitä syystä turvautumaan ydinaseisiin. 

Siksi onkin kysyttävä, että onko Vladimir Putin ja muu Venäjän johto järkevää? Ja toivottava, että vastaus kaikista sen aiemmin nähdystä toimista huolimatta on "kyllä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys
Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?

Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

USA:n politiikka on tunnettu vuosi vuodelta syvenevistä jakolinjoista eli puoluevihamielisyydestä republikaaneja ja demokraatteja kannattavien ihmisten välillä. Siksi siellä olisi paljon käyttöä toimille, jotka vähentäisivät epädemokraattisia asenteita ja eri puolueita kannattavien henkilöiden välistä vihamielisyyttä. 

Tuoreessa tutkimuksessa Jan G. Volkel ja hänen kollegansa valitsivat tutkijoista ja käytännön toimijoista koostuneen asiantuntijapaneelin kanssa 25 mahdollista keinoa vähentää ihmisten epädemokraattisia asenteita ja puoluevihamielisyyttä. Sen jälkeen he testasivat niiden vaikutuksia yli 30 000 vastaajan verkkokyselyllä, jossa oli kiintiöity demokraattien ja republikaanien kannattajat sekä keskeiset demografiset muuttujat.

Tulokset osoittivat, että peräti 23 keinoa vähensi puoluevihamielisyyttä. Lisäksi kuusi keinoa vähensi tukea epädemokraattisille käytännöille ja viisi puolueväkivallalle. Puoluevihamielisyyden vähentämiseksi tehokkaita olivat sellaiset keinot, jotka toivat esille sympatiaa herättäviä, mutta poliittisesti erilaisia henkilöitä tai korostivat ihmisten yhteisiä identiteettejä. 

Tehokkaita strategioita epädemokraattisten käytäntöjen tukemisen vähentämiseksi taas olivat sellaiset keinot, jotka korjasivat väärinkäsityksiä kilpailevan puolueen jäsenten näkemyksistä. Myös demokratian romahduksen riskin esille tuominen vähensi epädemokraattisten käytäntöjen tukea. 

Puolueväkivallan tukemisen vähentämiseksi tehokkaita keinoja olivat väärinkäsitysten korjaaminen toisen puolueen näkemyksistä ja poliittisten eliittien demokraattisille periaatteille antaman tuen esille tuominen. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että useat keinot vähensivät myös muita asenteita, jotka voivat olla ongelmallisia demokratian terveelle toiminnalle, kuten epädemokraattisille ehdokkaille annettua tukea, puolueiden välisen yhteistyön vastustusta, sosiaalista epäluottamusta, sosiaalista etäisyyttä ja politisoitujen faktojen puolueellista arviointia. 

Toisaalta jotkut epädemokraattiset asenteet - erityisesti tuki epädemokraattisille käytännöille ja puolueväkivallalle - eivät liittyneet suoraan puoluevihamielisyyteen. Siitä huolimatta juuri puoluevihamielisyyden vähentäminen olisi tärkeää, koska se on yhteydessä polarisaatioon ja amerikkalaisten halukkuuteen tukea epädemokraattisia ehdokkaita.

* * *

Suomalainen poliittinen ilmasto on toki aivan erilainen kuin amerikkalainen, vaikka myös täkäläisessä yhteiskunnassa näkee jopa poliitikkojen joukossa yhä useammin samankaltaisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat USA:ssa. Siis sellaisia kuin kilpailevan puolueen edustajien sanojen vääristelyä ja tahallista väärinymmärrystä. Ja toki myös tavallinen kansa käyttää poliitikoista tai heidän puolueistaan usein luonnehdintoja, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua rakentavaksi demokraattiseksi keskusteluksi. 

Tästä huolimatta myös monien suomalaisessa yhteiskunnassa toimivien poliitikkojen - laidasta laitaan - olisi syytä käyttää hetki sen ajattelemiseen, että edistääkö heidän kielenkäyttönsä varmuudella demokratiaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Vai onko se pikemminkin yhteiskuntaa polarisoivaa ja sitä kautta viime kädessä suomalaisen yhteiskunnan toimintaa heikentävää?    

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuheesta
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vasemmistolaista retoriikkaa