Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joe Biden. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joe Biden. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. huhtikuuta 2025

Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikka toimii

Donald Trumpin talouspolitiikka siihen sisältyvine uhkailuineen on järjetöntä, eikä hän ole menestynyt myöskään rauhantuojana Ukrainan sotaan. Sen sijaan hänen maahanmuuttopolitiikkansa on tuottanut tulosta.

Ylen jutun mukaan maan etelärajalla otetaan nykyisin kiinni "vain " 21 000 laitonta maahantulijaa kuukaudessa, kun niitä oli Joe Bidenin kaudella pahimmillaan peräti 137 000. Tämän seurauksena amerikkalaisista puolet on tyytyväisiä hänen tapaansa hoitaa tätä asiaa kovilla otteilla, josta kirjoitellaan kaikenlaista täällä Suomessa.  

Tässä suhteessa Trumpin maahanmuuttopolitiikan kritisoijien kannattaisi miettiä toinenkin kerta. Ja lukea vaikkapa ihan aluksi eilinen Ilta-Sanomien juttu yli neljän vuoden linnatuomion saaneesta Agyemang Kwasista, joka taksia ajellessaan oli ottanut tavakseen raiskata juopuneita naisia. 

Tai pohtia mikä merkitys Suomen viime vuosikymmeninä harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ollut suomalaisen peruskoulutuksen romahdukseen, sillä edes toisen polven - suomenkieltä osaavat - maahanmuuttajanuoret eivät Pisa-tutkimusten mukaan pärjää likimainkaan yhtä hyvin kuin kantaväestön jälkeläiset. Ja joista osa aiheuttaa ympäristölleen - mukaan lukien opettajat - valtavia ongelmia. 

Siksi Suomessa - ja etenkin Etelä-Euroopassa - kannattaisi ottaa oppia niistä keinoista, joilla Yhdysvaltain eteläraja on saatu rauhoittumaan. Viitteeksi tähän kannattaa katsoa edellä linkittämästäni Ylen jutusta kohta, jossa todetaan, että "kovat puheet ja kovat teot toimivat pelotteena: rajalle ei kannata enää edes yrittää". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

maanantai 20. tammikuuta 2025

Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?

Tänään on se päivä, jota vihervasemmisto on odottanut kauhulla. Näin siksi, että Yhdysvalloissa vaihtuu presidentti Joe Bidenista Donald Trumpiksi. 

En ota tässä kantaa siihen, onko muutos hyvä vai huono. Sen sijaan kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomionne siihen, kuinka USA:n maahanmuuttopolitiikka muuttuu. 

Ylen jutun mukaan Trump aikoo perua USA:ssa laittomasti oleskeleville vanhemmille syntyneiden lasten automaattisen oikeuden maan kansalaisuuteen. Lisäksi hän vaatii, että etelästä tulevien turvapaikanhakijoiden tulee odottaa Meksikossa hakemuksensa käsittelyä. 

Trump on myös luvannut aloittavansa ensimmäisenä päivänä maan historian suurimmat joukkokarkotukset. Tämä koskisi noin 11 miljoonaa ihmistä, joista noin 435 000 on tuomittu rikoksesta. 

Nämä siis Ylen uutisten mukaan. Mielenkiintoista kyllä, Helsingin sanomat kertoi lisäksi, että Trump aikoo ottaa jälleen käyttöön ensimmäisellä presidenttikaudellaan vuodesta 2017 lähtien voimassa olleen muslimikiellon, jonka tarkoituksena oli estää maahantulo Syyriasta ja kuudesta muusta muslimienemmistöisestä maasta.

En osaa sanoa, oliko muslimikiellon pois jättäminen Ylen uutisesta vahinko vai tarkoituksellista, mutta se on hyvä huomata myös täällä Suomessa nyt, kun suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ollaan muuttamassa. Näin siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole tarkoitus soveltaa uskontoperusteista maahanmuuttolainsäädäntöä. 

* * *

Muslimeista kirjoittaessani tuli mieleen myös Israelin ja Hamasin välinen tulitauko, joka on astunut voimaan ja panttivankien vaihto rikollisiin on alkanut. Nähtäväksi kuitenkin jää, syntyykö tämän prosessin seurauksena juutalaisten ja arabien välille pysyvä rauha, vai alkavatko jälkimmäiset haavansa nuoltuaan jälleen toteuttaa terroristisia toimia.

Tarkoitan tällä lähinnä rakettien ammuskelua Israelin puolelle, joka on aiempina vuosikymmeninä ollut heille varsin tavanomaista. Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi, mutta saattaa hyvinkin olla, etteivät kaikki palestiinalaiset ole samaa mieltä.

Jos näin käy, niin hinnan siitä maksavat pikemminkin palestiinalaiset kuin juutalaiset. Sekä tietenkin eurooppalaiset, joilla on ollut tapana kuitata osa palestiinalaisten asuinalueiden jälleenrakennuksesta sen jälkeen, kun nämä ovat saaneet ärsytettyä Israelin iskemään takaisin.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Gazan kansanmurha
Vallanvaihto

lauantai 23. marraskuuta 2024

Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta

Ottawan miinakieltosopimus on Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997 saanut kansainvälinen valtiosopimus, joka kieltää henkilömiinojen eli jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin, varastoinnin ja kuljetuksen. Suomi liittyi siihen mukaan vuonna 2012. 

Sopimuksen taustalla on maailmalla yleinen vastuuton miinojen käsittely, jonka seurauksena esimerkiksi vuodesta 1999 vuoden 2004 syyskuuhun asti siviileille sattui kymmeniä tuhansia onnettomuuksia. Myös Suomessa kuoli toisen maailmansodan jälkeen ihmisiä saksalaisten Lapin sodan aikana pohjoisessa kylvämiin miinoihin. 

Suomen armeijan ohjesäännöt velvoittivat kuitenkin - ennen vuotta 2012 - merkitsemään miinakentät maastoon sekä dokumentoimaan niiden sijainnin siten, että kentät voidaan tarvittaessa purkaa turvallisesti. Tästä syystä suomalaiset miinat eivät ole koskaan olleet samanlainen ongelma kuin kansainvälisistä tilastoista voitaisiin päätellä.

* * *

Ukrainan sota on osoittanut miinankieltosopimuksen järjettömyyden. Tarkoitan sitä, että venäläiset käyttävät hyväkseen Ukrainan kuulumista kyseisen sopimuksen piiriin lähettämällä taisteluihin massiivisia jalkaväkiyksiköitä. Se ei olisi tehokasta, mikäli maasto olisi miinoitettu jalkaväkeä vastaan.

Suomen Ottawan sopimukseen liittymisen taustalla oli maan historian kelvottomimman presidentin - Tarja Halosen - sekä rauhanjärjestöjen ja silloisen ulkoasiainministeriön tahto, jonka toteuttamista puolustusministeriö ei saanut torjuttua. Siksi Suomen puolustusvoimat joutuisivat täsmälleen samaan tilanteeseen ukrainalaisten kanssa, mikäli Venäjä päättäisi suunnata maahamme hyökkäyksen - koska massiivisten jalkaväkiyksiköiden hyökkäystä vastaan ei olisi käytettävissä jalkaväkimiinojen tarjoamaa passiivista hidastetta. 

Yhdysvaltain väistyvä presidentti Joe Biden - tai ainakin hänen hallintonsa - on nyt todennut tilanteen mahdottomuuden ja lähetti ukrainalaisille miinoja. Mikäli ne menevät tehokkaaseen käyttöön, vaikeutuu venäläisten eteneminen rintamilla oleellisesti. Ja samalla niin sanottu miinakauhu heikentää entisestään hyökkääjien taistelutahtoa ja -kykyä.

Tämä sai ilmeisesti myös puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolan avaamaan suunsa miinoista. Hänen mukaansa niiden käyttöön ottamisesta uudelleen tulisi Suomessa aloittaa keskustelu, johon liitettäisiin myös pohdintaa "kaikista muistakin esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä tulevista vaihtoehdoista, joista voi olla hyötyä Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisessä".

* * *

Olkoon tämä blogimerkintä siis suomalaisen siviilin kannanotto tähän keskusteluun. Eli totean selväsanaisesti, että minä - aikanaan varusmieskoulutuksessa myös miinojen käyttöön perehtyneenä - ilmaisen tässä mielipiteeni.

Tai oikeastaan vaatimukseni. Eli vaadin, että Suomen hallitus ja eduskunta ottavat puolustusvoimain komentajan ehdotuksen tosissaan ja käynnistävät mahdollisimman pikaisesti prosessin, jolla Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta. Sekä ryhtyy kiireesti toimenpiteisiin palauttaakseen Suomen armeijalle kyvyn torjua massiivinen jalkaväkihyökkäys hyödyntäen passiivista aseistusta eli jalkaväkimiinoja sekä muita vastaavia taistelukeinoja. 

Erityisenä perusteluna vaatimukselleni esitän, että mahdollisen hyökkäyksen sattuessa vihollisella olisi suomalaisiin nähden moninkertainen miesylivoima: Suomen armeijan sodan ajan koko on 280 000 miestä ja naista, joita vastaan Venäjällä on asettaa 2,2 miljoonaa sotilasta. Tämän eron tasoittamiseksi jalkaväkimiinat ovat erinomainen ja halpa keino, joka lisäisi pelkällä olemassaolollaan kynnystä hyökkäyssodan aloittamiseksi maatamme vastaan. 

Toisin sanoen jalkaväkimiinojen uudelleen käyttöön ottaminen vahvistaisi rauhan säilymistä Suomen ja Venäjän välillä. Eli olisi vaikuttava teko rauhan puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä
Ottawan sopimus täytäntöön!
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta

maanantai 18. marraskuuta 2024

Syttyykö kolmas maailmansota?

Lehtitietojen mukaan USA:n väistyvä presidentti Joe Biden on antanut ukrainalaisille luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän puolelle. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarmo Limnell (kok) on pitänyt päätöstä hyvänä.

Näin siksi, että "itsenäisyyttään puolustava Ukraina on joutunut taistelemaan 'sodan nyrkkeilykehässä' toinen käsi selän taakse sidottuna. Nyt vapautuu toinenkin käsi."

Venäjällä asiasta ei sen sijaan innostuttu, vaan siellä jatkettiin uhkailulinjalla. Sikäläinen poliitikko Vladimir Dzhabarov nimittäin soitteli suutaan sanomalla, että "tämä on hyvin suuri askel kohti kolmannen maailmansodan alkua".

On siis kysyttävä, että onko nyt syttymässä - ei enempää eikä vähempää kuin - kolmas maailmansota, jonka ainakin minun nuoruudessani pelättiin tuhoavan koko ihmiskunnan ja siinä sivussa kaikki korkeammat elämänmuodot? Vai todistammeko jälleen pelkkää venäläistä retoriikkaa?

Ensin on todettava, etteivät Vladimir Putinin aiemmat Ukrainan länsiapuun liittyvät uhkailut ole toteutuneet. Ja toiseksi huomautettava Venäjän kärsivän varmuudella tappion, mikäli tilanne eskaloituu siiten, että se saa täysimittaisessa sodassa vastaansa USA:n. Näin siksi, että maiden sotilasteknologiassa on valtava ero, kuten länsiteknologiaa käyttävän Israelin isku venäläisasein varustettua Irania vastaan osoitti. 

Toisaalta on muistettava, ettei asialla ole juurikaan merkitystä, mikäli Venäjä päättää käyttää ydinaseita. Vaikka onkin selvää, että niistä suurin osa tai jopa kaikki saadaan tuhotuksi, aiheuttaisivat mahdollisesti läpi pääsevät ohjukset niin suurta tuhoa, ettei sodassa lopultakaan ole voittajia. 

Lisäksi on selvää, ettei Venäjällä ole kykyä torjua mahdollista länsimaista vastaiskua ydinaseilla, joten siellä syntyvät tuhot olisivat järkyttävän suuret. Ja siksi ydinaseilla tehtävä isku ei voi olla vastuullisen Venäjän johdon keinovalikoimassa ennen kuin äärimmäisessä - eksistentiaalisen uhan muodostavassa - tilanteessa. 

Sellaista Ukrainalle lahjoitettujen konventionaalisilla taistelukärjillä varustettujen amerikkalaisohjusten käyttäminen Venäjällä ei missään tapauksessa muodosta. Eikä järkevästi toimiva Venäjän johto tule siitä syystä turvautumaan ydinaseisiin. 

Siksi onkin kysyttävä, että onko Vladimir Putin ja muu Venäjän johto järkevää? Ja toivottava, että vastaus kaikista sen aiemmin nähdystä toimista huolimatta on "kyllä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys
Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?

keskiviikko 24. heinäkuuta 2024

Halpahintainen demokratia

Eilinen Ilta-Sanomien uutinen paljasti maailman ylivoimaisesti suosituimman presidentin. Hän on Ruandan kansanmurhan jälkeen valtaan noussut Paul Kagame, joka sai taannoisissa vaaleissa 99,18 prosenttia annetuista äänistä. Toisin sanoen hänen kaksi kilpailijaansa sai yhteensä vain vajaan prosentin äänistä.

Saavutettu vaalitulos oli myös Kagamen oma ennätys, sillä saman uutisen perusteella hän on aiemmin hän on yltänyt vain 98,8 prosentin suoritukseen. Vai olivatko kilpailevat ehdokkaat silloin suositumpia kuin nyt käydyissä vaaleissa? 

Oli myös mielenkiintoista huomata, että USA:n presidentti Joe Bidenin siirryttyä muutama päivä sitten syrjään keräsi varapresidentti Kamala Harris vaalikassaansa kahdessa päivässä 230 miljoonan dollaria. Se tarkoittaa lähes 115 miljoonaa dollaria päivässä. 

Tällä rahalla hän pääsee varmasti hyvään alkuun etenkin, kun Bidenin jo keräämät 96 miljoonaa päätynevät hänen käyttöönsä. Ja ehkäpä myös Bidenille jo 700 miljoonan dollarin tukipakettia tarjoamaan ehtineet tahot siirtävät lupauksensa varapresidentille. 

Tästä kaikesta näemme, ettei demokratia ole suuressa lännessä halpahintaista, sillä myös toinen ehdokas - Donald Trump - kerää epäilemättä muhkean summan käyttöönsä. Vertailun vuoksi muistettakoon, että presidenttiehdokas Alexander Stubb keräsi viime vaaleissa käyttöönsä vaatimattoman 2,7 miljoonan euron potin. 

Valitettavasti mediat eivät kuitenkaan ole kertoneet Kagamen vaalikassan suuruutta. Mutta jos saan arvata, se ei välttämättä sisällä kovinkaan suurta setelitukkua, sillä hänellä lienee ollut käytössään tehokkaampia keinoja. Jopa niin, että Ruandan demokratiaa voisi pitää halpahintaisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita

tiistai 23. heinäkuuta 2024

Vasemmistolaisia vaalikiemuroita

Läntisellä pallonpuoliskolla on tätä nykyä kaksi epäonnistunutta valtiota. Ne ovat afrikkalaistaustaustaisten ihmisten asuttama Haiti ja luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas sosialistinen Venezuela. Jälkimmäisessä sosialistinen realismi on johtanut jo siihen, että kotimaan surkeutta on paennut ulkomaille 7,7 miljoonaa ihmistä eli noin neljännes nykyisestä väkiluvusta. 

Tästä huolimatta Venezuela on valmistautumassa vaaleihin, joissa presidentti Nicolás Maduro tavoittelee kolmatta kautta. Sen edessä on kuitenkin kansa, jonka parissa - ainakin mielipidetiedusteluiden mukaan - opposition ehdokas Edmundo González on yli 20 prosenttiyksikkööä suositumpi kuin istuva presidentti.

Näin siitä huolimatta, ettei hänen ollut tarkoitus edes olla ehdokkaana, mutta ryhtyi toimeen siksi, että hallinto esti todellisen oppositiojohtajan María Corina Machadon ehdokkuuden. Tässä hän seurasi edellisten vaalien taktiikkaa, johon niin ikään kuului liian suosittujen vastaehdokkaiden hylkääminen. 

Tällä kertaa Maduron tehtävä on vaikeampi, sillä maan talousvaikeudet ovat tehneet oppositiosta aiempaa yhtenäisemmän. Ja siksi se saattaa olla valmis äänestämään ihan ketä tahansa Maduron vastaehdokasta. 

Nähtäväksi siis jää, miten Maduro ratkaisee ongelman. Julistautuuko hän vain yksinkertaisesti diktaattoriksi vai järjestääkö kaikesta huolimatta vaalit, joiden ääntenlaskentaa peukaloidaan. Vai tyytyykö epäilyksistäni huolimatta sittenkin demokraattiseen vaalitulokseen, kuten on luvannut.

* * *

Kirjoitin eilen englanninkielisessä blogissani, että Joe Bidenin väistyessä demokraattien "uusi ehdokas – kuka tahansa hän onkaan – pitää käsissään valttikorttia, ainakin jos hän on suhteellisen tuntematon useimmille äänestäjille. Näin hänen ensimmäinen valtakunnallinen esiintymisensä tekee äänestäjiin poikkeuksellisen suuren vaikutuksen."

Sekä edelleen: "jos tämä vaikutelma miellyttää enemmistöä äänestäjistä, Donald Trump on pulassa, sillä huolimatta suuresta suosiostaan, hän herättää myös paljon negatiivisia tunteita ihmisissä. Siksi, maassa jossa äänestysaktiivisuus on alhainen kuten Yhdysvalloissa, vetoava ehdokas saattaa motivoida jopa niitä äänestäjiä, jotka eivät voisi kuvitella luottavansa Bideniin tai Trumpiin."

Nyt amerikkalaisdemokraatit ovat kuitenkin valitsemassa ehdokkaakseen Bidenin varapresidentin Kamala Harrisin, joka tuskin on sillä tavalla tuntematon kuin tarkoitin eilen. Nähtäväksi siis jää, pystyykö hän valloittamaan puoluekannassaan horjuvat amerikkalaiset vai jääkö hän lopulta Trumpin jalkoihin.

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt

Kirjoitin eilen kyselytutkimuksesta, jonka mukaan massamaahanmuutto on noussut eurooppalaisnuorison suurimmaksi huolenaiheeksi. Tänään saimme sitten lukea, että maahanmuutto on myös amerikkalaisten äänestäjien keskuudessa suurempi huolenaihe kuin esimerkiksi inflaatio tai talous. 

Siellä kaksi kolmesta äänestäjästä on tyytymättömiä presidentti Joe Bidenin rajapolitiikaan - mukaan lukien 40 prosenttia demokraateista. Ja siksi myös Biden haluaa valtuudet sulkea maan eteläraja väliaikaisesti turvapaikanhakijoilta samaan tapaan kuin edellinen presidentti Donald Trump pystyi tekemään. 

Suomessa kansainvälisen suojelun hakemusten määrä on viimeisten parin vuoden ajan ollut laskusuunnassa, mutta edelleen korkeampi kuin ennen Ukrainan sotaa. Ylivoimaisesti suurin hakijajoukko ovat olleet ukrainalaiset, mutta viimeisen kahdentoista kuukauden aikana heidän jälkeensä seuraavaksi eniten hakemuksia ovat jättäneet somalit, syyrialaiset, irakilaiset ja afgaanit - yhteensä 2525 hakemusta. 

Samana aikana näistä maista tulleille on myönnetty kaikkiaan 895 turvapaikkaa, vaikka hakemukset pääosin hyväksyttiin. Toisin sanoen näistä maista tulevien turvapaikkahakemusten määrä on jälleen kasvussa. Tämän osoittaa se, että 13-24 kuukautta sitten näistä maista tulleet jättivät hakemuksia "vain" 1486, mikä on yli 40 prosenttia vähemmän kuin viimeisten 12 kuukauden aikana.

Siten näyttää vahvasti siltä, ettei nykyaikainen - länsimaiseen yhteiskuntaan heikosti sopeutuvia ihmisiä liikuttava - sosiaaliturvaperusteinen kansainvaellus ole suinkaan päättymässä, vaan pikemminkin kiihtymässä. Ja siksi Petteri Orpon hallituksen ja eduskunnassa vaikuttavien puolueiden on syytä toimia nopeasti vähentääkseen heidän määräänsä. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys

Euroviisuhumpan aikana on Israelin ja Hamasin yhteenotto Gazan kaistaleella siirtynyt uuteen vaiheeseen. Eli terroristien viimeinen pesäke on joutumassa Israelin hyökkäyksen kohteeksi, ja siksi juutalaisvaltion armeija on määrännyt siviilit poistumaan itäisen Ramahin alueelta.

Tähän lienee kolme syytä. Ensinnäkin näin ehkäistään siviiliuhrien määrää ja toiseksi estetään näiden käyttäminen terroristien ihmiskilpinä. Kolmanneksi väkimäärän pienentäminen helpottanee Hamasin panttivankeinaan pitämien israelilaisten löytämistä. 

Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että Eurooppa-neuvoston belgialainen puheenjohtaja Charles Michel paheksuu Israelin evakuointimääräyksiä. Olisiko hänen - EU:n presidentiksikin kutsuttuna virkamiehenä - mielestään siis parempi, jos palestiinalaisterroristeille annettaisiin mahdollisuus ihmiskilpien käyttöön ja kasvatettaisiin näin Gazan sodassa kuolleiden siviiliuhrien määrää entisestään? Tai jätettäisiin Hamasin kaappaamat panttivangit heidän haltuunsa?

Michelin mukaan "kaikkien ponnistelujen on jatkuttava kestävän aseleposopimuksen aikaansaamiseksi. EU on sitoutunut oikeudenmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun". 

Tämä toistaa sitä mantraa, joka vain vaikeuttaa Pyhän maan tilannetta, sillä kahden valtion ratkaisua eivät hyväksy kaikki palestiinalaiset, eivätkä israelilaisetkaan tule katsomaan sivusta sen seurauksena jatkuvia raketti-iskuja ynnä muita terroritoimia. Siksi palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin kahden maan ratkaisusta jankuttamisen sijaan luovaa ajattelua, jollaisesta tarjosin yhden esimerkin viime jouluna. 

Olisi myös hyvä, mikäli Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja olisi kuullut presidentti Paasikivestä. Ja ymmärtäisi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaisi USA:n presidentti Joe Bidenin esimerkin seuraamista. Eli sen ymmärtämistä, että "aselepo alkaisi huomenna, jos Hamas vapauttaisi panttivangit. Israel sanoi, että se on Hamasista kiinni, jos he haluavat tehdä sen, tämä voisi loppua huomenna".

Tämä(kin) herätti kysymyksen siitä, millä perusteella Euroopan Unioni valitsee korkeita virkamiehiään. Ilmeisesti ei ainakaan loogisen ajattelukyvyn tai vahvan ymmärryksen perusteella.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Ukrainan vaikeuksista on otettava oppia myös Suomessa

Aamun uutistarjonnan perusteella Ukrainan vaikeudet lisääntyvät jatkuvasti. Länsimaiden avun kangertelu on presidentti Volodymyr Zelenskiyn mukaan johtamassa siihen, että "ohjukset saattavat loppua" ja maa joutuu valitsemaan yhä tarkemmin mitä kohteita se suojelee ilmahyökkäyksiltä.

Suurin syyllinen asiaan on Yhdysvaltain kongressi, joka on jo lähes puoli vuotta estänyt Bidenin hallinnon suunnitteleman reilun 60 miljardin dollarin apupaketin toimittamisen Ukrainalle. Presidentti Vladimir Putin on luonnollisesti äärimmäisen tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kuten myös eurooppalaisten maiden harjoittamaan parikymmentä vuotta jatkuneeseen omien puolustusvoimiensa laiminlyönteihin, joiden seurauksena niiden kyky korvata USA:n avun takertelu on vajavainen. 

Tämä kokonaisuus on syytä panna merkille myös Suomessa. Mehän olemme nyt läntisen puolustusliiton jäsenmaa ja sikäli oletamme saavamme mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa riittävän avun puolustustoimillemme. 

Ukraina ei tietenkään ole NATO:n jäsenmaa, eikä länsimailla siinä mielessä ole velvoitetta auttaa sitä taistelussaan Putinin sotajoukkoja vastaan. Mutta toisaalta eurooppalaisten NATO-maiden fundamentaalinen kyvyttömyys Ukrainan tukemiseksi koskee yhtä lailla Suomea kuin sitäkin.

Siksi Suomen on NATO-maana edistettävä sitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii omasta sotilaallisesta kyvykkyydestään. Ja muistuttaa siinä yhteydessä myös siitä, että niiden resurssien on riitettävä tarvittaessa oman puolustautumisen lisäksi myös helpottamaan mahdollisen hyökkäyksen kohteena olevien jäsenmaiden taistelua oli kyseessä sitten Suomi tai jokin muu sotilasliiton jäsenmaa. 

* * *

Slovakiassa käytiin presidentinvaalit, joiden voittaja Peter Pellegrini suhtautuu negatiivisesti Ukrainan tukemiseen sen puolustustaistelussa Venäjän hyökkäystä vastaan. Näin entisen Tshekkoslovakian pienemmän puoliskon kansa jatkoi suomettumispolitiikkaansa Venäjän suhteen huolimatta siitä, että se on myös NATO:n ja EU:n jäsenmaa.

Me suomalaiset luonnollisesti tiedämme mitä suomettuminen tarkoittaa. Ja mihin se voi pahimmillaan johtaa. Nähtäväksi siis jää minkälaisia lieveilmiöitä Slovakiaan syntyy sen seurauksena.

Ukrainan osalta pääkysymys on kuitenkin se, että asettuuko Slovakia jossain vaiheessa vastustamaan Euroopan Unionin yhteisiä toimia Ukrainan auttamiseksi. Ja saako se siihen tukea esimerkiksi Unkarin samanmieliseltä hallitukselta.

Slovakia on kuitenkin demokratia ja vaalit olivat rehelliset, joten vaalitulosta on sikäli kunnioitettava myös täällä Suomessa. Samalla on kuitenkin syytä ymmärtää, että myös se korostaa tarvetta huolehtia Suomen oman puolustuskyvyn riittävyydestä ehkäisemään jo ennalta Venäjän mahdolliset aiheet loukata omaa suvereniteettiamme. 

Onneksi tästä asiasta vallitsee kohtuullisen suuri yhteisymmärrys suomalaispoliitikkojen kesken. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Onko terve, aktiivinen ja elinvoimainen mies vain vallan kulissi?

Presidentti Joe Bidenistä sanottiin vain muutama päivä sitten tehdyn lääkärintarkastuksen jälkeen, että hän on "terve, aktiivinen ja elinvoimainen 81-vuotias mies, joka on kelvollinen suorittamaan menestyksekkäästi presidentin velvollisuuksia". Eilen saimme tämän näkemyksen kanssa ristiriidassa olevan esimerkin, kun puheena oleva maailman johtavan suurvallan päällikkö tuli puheessaan sekoittaneeksi Ukrainan ja Gazan sodat toisiinsa.

Tosiasia on, että Bidenin muistissa on ilmeisiä häiriöitä, koska hänelle sattuu vastaavia kömmähdyksiä silmiinpistävän usein. Lisäksi miehen fyysinen suorituskyky on pahasti rappeutunut, kuten jokainen hänen kävelystään liikkuvaa kuvaa nähnyt on huomannut. 

On tietenkin ikävää, että vanhuuden vaivat tulevat riesaksi meille itse kullekin ennemmin tai myöhemmin. Ja siitä syystä ihmiset yleensä jättävät elämänsä loppupuolella - Suomessa alle 70-vuotiaina - työnsä jäädäkseen ansaitulle eläkkeelle jättäen samalla tehtävänsä nuorempien hoidettavaksi. 

Biden ei kuitenkaan aio tehdä näin, vaan on päättänyt pyrkiä vielä uudelle presidenttikaudelle. Siis hiukan samaan tapaan kuin Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen, jonka henkinen rappeutuminen alkoi jo vuosia ennen kuin hän oli pakotettu luopumaan vallastaan. Joka oli tosin siirtynyt tosiasiallisesti Kekkosen viimeisinä vuosina hänen lähipiirinsä jäsenille, jotka käyttivät vanhenevaa miestä häikäilemättömästi perusteluna ratkaisuille, joita olivat itse tehneet.

En olisi hämmästynyt, mikäli Bidenin tapauksessa olisi kyse jostain samantapaisesta. Eli vanhenevan miehen taustalla olisi vallankäyttäjiä, jotka eivät itse pysty nousemaan vallan huipulle demokraattisen prosessin kautta, vaan pyrkivät hyödyntämään dementoituvaa presidenttiä oman valtansa kulissina. 

Pidän tätä mahdollisena, vaikkei tällaista tietoa olekaan mistään saatavissa. Eikä asialla oikeastaan ole sen suurempaa merkitystäkään niin kauan kuin Yhdysvallat pitää kiinni roolistaan demokraattisen maailman johtajana ja rauhan turvaajana - siis roolista, jonka lipsumisesta on viime aikoina nähty yhä selvempiä merkkejä. 

Selvää kuitenkin on, että koko maailman kannalta olisi parempi, mikäli USA:n johdossa olisi nuorempi ja selväjärkisempi presidentti kuin kumpikaan käynnissä olevan vaaliprosessin kärkiehdokkaista. Valitettavasti tämä ei juuri nyt näytä mahdolliselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin
Risk of dementia in the U.S. presidential elections
Bidenin dementia ja Trumpin puheet saattavat parantaa Euroopan turvallisuutta

lauantai 17. helmikuuta 2024

Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin

Venäjän diktaattori Vladimir Putin tapatti ainoan edes mainitsemisen arvoisen sisäpoliittisen haastajansa - Aleksei Navalnyin - kaukana Siperiassa. Näin hän osoitti seuraavansa uskollisesti esikuvansa Josif Stalinin viitoittamaa tietä: johtajan valtaa uhkaavat on parempi lopettaa ennen kuin he käyvät todelliseksi vaaraksi - tai mieluummin jo silloin, kun asiasta herää epäilys diktaattorin sairaassa päässä.

Navalnyin murha ei tietenkään ollut mikään yllätys ottaen huomioon Venäjän aiemmat tapahtumat ikkunasta putoamisineen ja erilaisine myrkytyksineen. Yllätys ei tule myöskään olemaan se, että Putin teettää Navalnyin kuolemasta raportin, jolla ei ole totuuden kanssa minkäänlaista tekemistä, vaikka siinä näin väitetäänkin - это правда.

Navalnyin tapaukseen on otettu monenlaisia kantoja, merkittävimpänä Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin lausunto, jossa hän totesi suorasukaisesti, että "Venäjän viranomaiset kertovat oman tarinansa. Mutta älkää erehtykö, Putin on vastuussa Navalnyin kuolemasta".

Bidenin ulkoministeri Antony Blinken puolestaan totesi, että "hänen kuolemansa venäläisessä vankilassa sekä yhteen mieheen kohdistunut fiksaatio ja pelko vain korostavat Putinin rakentaman järjestelmän heikkoutta ja mädänneisyyttä". Ja osui siinä oikeaan - Vladimir kun on Josifinsa kaltainen myös neuroottisessa pelossaan, eikä siksi ole vaikea ennustaa hänen tulevan jatkossa tapattamaan ihmisiä entistäkin herkemmällä kädellä. 

* * *

Nähtäväksi jää, seuraako Putinin tämänkertaisesta operaatiosta sen enempää kuin aiemmistakaan. Eli kohdistetaanko häneen paljon moittivaa puhetta, mutta vain vähän todellisia toimia - ja nekin vain lyhytaikaisesti. 

Toivoa kuitenkin sopii, että Navalnyin murha johtaisi länsimaissa edes sotilaalliseen ryhdistäytymiseen ja Putinin uhriksi joutuneen Ukrainan niin runsaaseen avustamiseen, että venäläisjoukot joutuvat poistumaan maasta. 

Tietenkin sotilaallisen kyvykkyytensä hukanneiden eurooppalaisvaltioiden tyhjistä asevarastoista on vaikea nyhjäistä ennen kuin puolustusbudjetit on saatu korjattua. Mutta jos edes USA:n edustajainhuoneessa ymmärrettäisiin asian tärkeys ennen kuin ukrainalaiset joutuvat perääntymään muuallakin kuin Avdijivkassa? 

tiistai 13. helmikuuta 2024

Bidenin dementia ja Trumpin puheet saattavat parantaa Euroopan turvallisuutta

Maailma on ikävässä tilanteessa, koska Yhdysvaltain tuleva presidentti näyttäisi olevan joko Donald Trump tai Joe Biden. Heistä jälkimmäisen dementointuminen on käynyt yhä ilmeisemmäksi ja noussut asian suorasukaisesti todenneen niin sanotun Hurin raportin myötä läntisen suurvallan politiikan kuumaksi perunaksi.

Toki Bidenin tukijat ovat käyneet vastahyökkäykseen ja vakuutelleet presidentin muistin toimivan moitteettomasti sekä pyrkineet osoittamaan raportin poliittisesti motivoituneeksi. Selvää kuitenkin on, että sen tuoma epäilys tulee jäämään ihmisten mieleen ja Bidenin kohdalla pienikin julkinen kömmähtely tulee jatkossa vaikuttamaan oleellisesti hänen äänestäjiensä vähemmän fanaattiseen osaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Donald Trump olisi palaamassa valkoiseen taloon. Ensinnäkin hänen on saatava tukea USA:n korkeimmalta oikeudelta ja toiseksi hänen olisi jollain tavalla saatava äänestäjäkuntansa uskomaan koko vaalikamppailun aikana, etteivät kilpailijan epäilemättä rajuksi käyvät syytökset kapinan nostattamisesta edellisten vaalien yhteydessä pidä paikkaansa. 

Meidän eurooppalaisten kannalta ongelma on siinä, että on vaikea sanoa kumpi on kannaltamme parempi vaihtoehto - lähtökohtaisesti arvaamaton Trump vai jo fyysiseltäkin olemukseltaan ikämieheltä vaikuttava ja dementoitumassa olevan tuntuinen Biden. Eikä asiaa ainakaan paranna se, että Trump nosti jo etukäteen esille haluttomuutensa tukea Eurooppaa yksiselitteisesti, mikäli Venäjä valloittaa Ukrainan ja siirtää sen jälkeen huomionsa johonkin rajamaahan. 

Jälkimmäisen suhteen panin tyytyväisenä merkille, että tuleva presidenttimme Alexander Stubb ymmärsi Donald Trumpin olevan "lähtökohtaisesti oikeassa" siinä, että Euroopan on itse otettava enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Suomen kohdalta puolustuskyky on toki kunnossa, mutta Venäjän brutaali aggressiivisuus ei viime kädessä pysy aisoissa kuin joko Yhdysvaltain merkittävällä tuella tai Länsi-Euroopan suurten maiden - Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian - nykyistä paljon suuremmalla panostuksella sotilaalliseen kyvykkyyteensä.

Siinä mielessä USA:n kahden ikämiehen kilpailu maan johtajuudesta saattaa lopulta herättää maanosamme päättäjät ja sitä kautta lisätä Euroopan turvallisuutta. Ja aivan parhaassa tapauksessa Biden joutuu jättämään ehdokkuutensa ja korvataan nuoremmalla ja toivottavasti kyvykkäällä vaihtoehdolla, joka kykenee itse vaalissa voittamaan myös Trumpin ja vallassa ollessaan jopa vähentämään läntisen suurvallan äärimmäisen syväksi kasvanutta sisäistä jakautuneisuutta. 

Näin lopputuloksena voisi olla sotilaallisesti vahva Eurooppa, jonka tukena olisi turvallisuuspoliittisesti vastuullinen Yhdysvallat. 

maanantai 16. tammikuuta 2023

Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

Turkin sulttaanintekele Recep Tayyip Erdogan oli sunnuntaina sanonut, että Ruotsin ja Suomen on luovutettava 130 terroristia Turkkiin, jotta se hyväksyisi maiden jäsenyyden sotilasliitto NATO:on. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Ruotsin parlamentin olisi tehtävä lakimuutoksia ennen kuin Turkki voisi ratifioida Ruotsin Nato-jäsenyyden.

Erdogan ei ilmeisesti ymmärrä, että vaikka Ruotsi taipuisikin lakimuutoksiin, ei oikeusvaltiossa ole mahdollista soveltaa lakeja takautuvasti. Eikä sellaiselle olisi Ruotsin kansalaisten tukea. 

Ei etenkään siksi, että Erdoganin Turkki on prosessin aikana osoittautunut epäluotettavaksi neuvottelukumppaniksi muutellessan vaatimuksiaan. Siten ruotsalaisilla ei ole mitään takeita siitä, etteivätkö vaatimukset lisääntyisi, mikäli niihin ruvetaan taipumaan. 

Siksi olemme tulleet Suomen ja Ruotsin NATO-hakemusten suhteen mielenkiintoiseen tilanteeseen, jonka tulkinta on vaikeaa. Siinä suhteessa keskeinen kysymys liittyy siihen, kuinka tosissaan Erdogan pitäisi ottaa. 

Eli onko Erdoganin kommentti suunnattu Ruotsille ja Suomelle, vai onko sittenkin kyse vain Turkin sisäpolitiikasta. Eli ovatko sulttaanintekeleen vaatimukset suunnattu ensisijaisesti sikäläiselle vaalikarjalle, jotta Erdogan voittaisi Turkissa kesäkuussa järjestettävät vaalit.

Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet ovat erityisesti Yhdysvalloilla. Mikäli se haluaa tosissaan Suomen ja Ruotsin NATO:n jäseneksi, asettaa sen Erdoganin asekaupoille ehdoksi näiden hakemusten ratifioinnin. Ja päinvastoin, ellei aseta, voimme päätellä Bidenin hallinnon pitävän pohjoismaita Yhdysvaltain kannalta toissijaisina verrattuna Ottomaanien valtakunnan seuraajaan. 

Niinpä juuri nyt näyttää siltä, että NATO-hakemukset ratkeavat parhaassa tapauksessa siten, että Erdogan ratifioi Suomen ja Ruotsin hakemukset vaaliensa jälkeen ja tekee samalla asekaupat amerikkalaisten kanssa. Ja hänen nyt synnyttämänsä haavat maiden suhteissa korjaantuvat ajan myötä. 

Kohtuullisessa tapauksessa USA hylkää Suomen ja Ruotsin sekä tekee asekaupat Turkin kanssa ilman, että Erdogan hyväksyisi sotilasliittoon uusia jäseniä. Tällöin jonkinlaisena pohjoismaisena turvallisuusratkaisuna voisi olla kolmiliitto USA:n ja NATO:sta rannalle jätettyjen välillä, mutta suhteet Turkkiin jäätyisivät pitkäksi ajaksi. 

Suomen kannalta jollain tavalla kohtuullinen ratkaisu olisi sekin, jos Turkki hyväksyisi NATO:n jäseneksi Suomen, mutta ei Ruotsia. Se kuitenkin aiheuttaisi kitkaa pohjoismaiden välille ja vaikka ei aiheuttaisikaan, heikentäisi maamme sotilaallista asemaa suhteessa suureen itänaapuriin verrattuna molempien hakemusten hyväksyntään.

Kehnoimmassa tapauksessa USA jättäisi tekemättä Turkin kanssa asekaupat, mutta Erdogan ei siltikään taipuisi, vaan jättäisi Suomen ja Ruotsin rannalle sekä hakisi liittolaissuhdetta Putinin Venäjään. Tämä rampauttaisi NATO:n ja asettaisi erityisesti Ukrainan - ja sen myötä koko vapaan maailmaan - entistä hankalampaan asemaan. 

perjantai 23. joulukuuta 2022

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta myös Venäjän ja Ukrainan sodassa

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sai Helsingin sanomien mukaan "ansaitsemansa sankarin vastaanoton" Yhdysvalloissa. Lisäksi hänelle annettiin lupaus entistä tehokkaammasta aseistuksesta, sillä Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa kerrottiin, että "Patriot-ohjuspatteri on kriittinen apuväline Ukrainan kansalle, kun he puolustautuvat Venäjän barbaarisilta hyökkäyksiltä Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan".

Jo aiemmin on ollut selvää, ettei Venäjä tule voittamaan aloittamaansa sotaa Ukrainaa vastaan, mikäli länsimaat ja erityisesti USA pysyy puolustajan tukena. Ja juuri tästä Zelenskyi sai lupauksen presidentti Bidenilta, joten on vain ajan kysymys, kun viimeinenkin venäläinen sotilas on kaatunut, haavoittunut, antautunut tai poistunut Ukrainasta. 

Zenelskyi on vaatinut rauhan ehtona lisäksi sitä, että Venäjän olisi korvattava aiheuttamansa vahingot. Ja tässä saattaa olla nopean rauhan syntymisen suurin este. 

Näin siksi, ettei Ukraina voi ruveta valtaamaan Venäjän maaperää. Tämän estävät sekä Venäjän ydinaseet - joiden käytön sen maaperälle tunkeutuminen saattaisi oikeuttaa ainakin presidentti Putinin ajatuksissa - että länsimaiden kielteinen kanta Venäjän maaperällä tapahtuviin operaatioihin.

Niinpä Venäjälle ei voi syntyä sodasta sellaista eksistentiaalista uhkaa, jonka edessä se olisi pakotettu rauhaan hinnalla millä hyvänsä, kuten Suomelle kävi jatkosodan lopulla, jolloin maallemme asetettiin rauhan ehtona maksettavaksi massiiviset sotakorvaukset. Enkä ainakaan minä tästä syystä näe, millä keinoin Ukraina voisi saada vaatimansa massiiviset korvaukset kärsimistään valtavista vahingoista.

Periaatteessahan tässä asiassa on kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäisessä Putin säilyy vallassa tappiostaan huolimatta. Eikä hän tule missään tapauksessa hyväksymään Zelenskyin vaatimusta edes mahdollisten länsimaiden asettamien lisäpakotteiden uhkaamana. 

Jos taas Putin syrjäytettäisiin, ei Venäjän uusi hallinto pysyisi vallassa päivääkään, mikäli se ensimmäisenä toimenpiteenään ilmoittaisi köyhdyttävänsä venäläisiä entistä enemmän maksamalla edeltäjänsä sotaseikkailuista. Sen sijaan länsimailla olisi tällaisessa tilanteessa epäilemättä suuri intressi vakauttaa Venäjän olot tukemalla uutta hallintoa sekä edistää hyviä suhteita sen kanssa - ja vaatia siitä syystä Zelenkyiä luopumaan vaatimuksestaan. 

Toisin sanoen rauhan ehdot ja ajankohdan määrittää vanha totuus, jonka mukaan politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan sota Ukrainassa jatkuu ja kuinka pitkään Zelenskyin sinänsä täysin oikeutettu - mutta käytännössä mahdoton - vaatimus viivyttää rauhan tekemistä. 



torstai 20. lokakuuta 2022

USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Suomi on jo nyt varsin riippumaton fossiilisesta energiasta. Syinä siihen ovat merkittävä määrä käytössä olevaa ydinvoimaa sekä lähinnä metsästä tuotettu bioenergia, joiden molempien osuus on samaa suuruusluokka kuin öljyn. 

Lisäksi tuulimyllyjä nousee parhaillaan joka toiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan, joten maamme fossiiliton tulevaisuus näyttää varsin tyydyttävältä maailman nykyisessä tilassa, jossa uusiutuvan energian käytöstä on tehty yksi suurimmista synneistä. Ja näyttää jopa siltä, että myös ydinvoimakapasiteettimme saattaisi saada lisän vielä tämän vuoden aikana.

Siksi oli mielenkiintoista törmätä sosiaalisessa mediassa USA:n presidentin kolmen kohdan linjaukseen, jossa hän valaisi sitä, kuinka maailman johtava talousmahti on tarkoitus ohjata kestävään energiapolitiikkaan. 

Ensinnäkin Biden kertoi, että valtion energialaitos laskee maan strategisesta varmuusvarastosta markkinoille 15 miljoonaa barrelia öljyä helpottamaan yhteiskunnan toimintaa. Siis 15 miljoonaa kertaa barrelin tilavuus (159 litraa) öljyä. Melkoinen lisäys fossiilisen energian käyttöön näinä aikoina, vai mitä?

Toiseksi hän kertoi, että Yhdysvaltain tulee lisätä öljyntuotantoaan ilman, että se hidastaa siirtymistä puhtaaseen energiaan. Sen hän ajatteli saavuttavansa ostamalla hintojen laskiessa raakaöljyä strategisen polttoainevaraston rahastoon, minkä pitäisi kannustaa yrityksiä investoimaan bensiinin hintaa tulevaisuudessa laskevaan tuotantoon. 

Kolmanneksi presidentti Biden vaati energiayhtiöitä siirtämään alentuneet kustannukset kuluttajille, koska ne tekevät nykyisin kaksinkertaista tulosta normaaliin verrattuna - ja vähittäiskauppiaidenkin marginaalit ovat yli 40 % tyypillistä korkeammat. Näiden mehevien katteiden takia amerikkalaispumppujen hinnat ovat korkeampia kuin niiden pitäisi presidentin mielestä olla - ja se on hänen mielestään väärin.

* * *

Nähtäväksi jää, miten fossiilisen energian halpuutus toimii kannusteena Yhdysvaltojen siirtämisessä fossiilittomaan energiaan. Ainakin siinä on melkoinen ero eurooppalaiseen menetelmäkirjoon, joka on perustunut kokonaan toisenlaiseen ajattelun. Täällähän ihmiset pakotetaan siirtymään puhtaaseen energiaan tekemällä uusiutumaton energia veroteknisin keinoin fossiilista vaihtoehtoa kalliimmaksi ja siten ihmisiä ja yrityksiä houkuttelevaksi. 

Vai olisiko sittenkin niin, että Joe Biden haluaa jatkaa presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tai ainakin estää republikaanien häämöttävän voiton parin viikon päästä pidettävissä välivaaleissa. Eihän kummassakaan tapauksessa ole suurta merkitystä sillä, eteneekö vihreä siirtymä Amerikan ihmemaassa vai ei. 

Näin siksi, etteivät nopeaa vihreää siirtymää kannattavat demokraattien kannattajat siirry halpuutuksen seurauksena missään tapauksessa republikaanien ehdokkaiden äänestäjäksi, mutta edelle kirjaamillani toimilla Biden saattaa hyvinkin houkutella kannattajakseen joukoittain tavallisia amerikkalaisia, joille vapaa kulkeminen omalla autolla on yksi elämän tärkeimmistä oikeuksista.

tiistai 4. lokakuuta 2022

Venäjän armeija on romahtamassa

Eilinen ja pari edellistä päivää tultaneen muistamaan aikana, jolloin Venäjän armeija romahti Ukrainassa. Näin siksi, että otettuaan haltuunsa venäläisille tärkeän huollon solmukohdan ukrainalaiset onnistuivat murtamaan myös eteläisen Hersonin puolustuslinjan ja etenemään kymmeniä kilometrejä rintamalinjalta. 

Ukrainan menestystä ei käy epäileminen, koska asian ovat tunnustaneet myös venäläiset sotilaslähteet. Puolustusministeriön tiedottaja Igor Konashenkov nimittäin kertoi, että venäläiset joukot olivat siirtyneet "ennalta valmistellulle puolustuslinjalle". Lisäksi hän väitti, että venäläiset jatkoivat "valtaisten tulituhojen aiheuttamista" Ukrainan joukoille.

Hersonin alueella toimiva venäläinen virkamies Kirill Stremousov puolestaan myönsi, että Ukrainan joukot "ovat murtautuneet hieman syvemmälle". Hän kuitenkin väitti, että "kaikki on hallinnassa" ja että Venäjän "puolustusjärjestelmä toimii" edelleen alueella.

On kuitenkin selvää, että liikenteen tärkeää solmukohtaa ei sodassa luovuteta vapaaehtoisesti. Eikä mikään armeija pysty etenemään kymmeniä kilometrejä päivässä ilman, että vastustaja on kykenemätön puolustautumaan tehokkaasti. Siten tuoreet uutiset ovat tulkittavissa vain siten, että venäläiset joukot ovat joutuneet täydelliseen sekasortoon.

Samaan aikaan Ukraina on välttänyt rintamatilanteen kommentointia. Tämä tarkoittanee sitä, että maan sotavoimien operaatiot ovat edelleen kesken. Toisin sanoen venäläisten ahdinko tulee saamaan jatkoa tänään ja mahdollisesti myös seuraavina päivinä.  

Tämä kaikki on tapahtunut samaan aikaan kun Venäjän parlamentti eli duuma päätti liittää hallussaan pitämiään Ukrainan alueita itseensä niin sanotun kansanäänestykseen perusteella - tosin heidän armeijansa tappioiden seurauksena alueiden rajaaminen on käynyt hankalaksi. Jotain Putinia kohtaan duumassa tunnetusta pelosta kertoi se, ettei sieltä löytynyt ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi äänestänyt liittämistä vastaan. 

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tosiasiat olisi valkenemassa niin duuman jäsenille kuin muillekin venäläisille. Sen todisti kiistatta satojen tuhansien ihmisten pakeneminen maasta sen jälkeen, kun Putin julisti liikekannallepanonsa. 

Eikä tilanne ainakaan parane sen jälkeen, kun kutsuntojen kautta kootut - ja huonosti koulutetut - reserviläiset saadaan rintamalle tykinruuaksi ja sukulaiset rupeavat kyselemään heidän jälkeensä. Eikä näillä uhrauksilla tule olemaan edes oleellista merkitystä sodan kulkuun, sillä Ukrainan menestys perustuu maan sotilaiden korkean motivaation ja sitoutuneisuuden lisäksi heille toimitetun länsimaisen aseistuksen ylivoimaiseen suorituskykyyn suhteessa venäläiseen vastustajaansa. 

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että sotilaspoliittinen tilanne tulee muuttumaan nopeasti. Venäläisten rintaman romahtamiselle ei juuri nyt näyttäisi olevan muita esteitä kuin ukrainalaisten hyökkäystä rajoittava logistiikka eli armeijan huoltoketjujen ylläpidon vaikeus nopeasti liikkuvassa sodassa. 

Eikä tämä kaikki voi olla vaikuttamatta Vladimir Putinin asemaan maansa johdossa. Silti hänellä on vielä muutamia mahdollisuuksia: diktaattori voi luopua vallasta jääden joko Venäjälle tai paeten maasta, tai hän voi käskeä armeijaansa turvautumaan ydinaseistukseen kääntääkseen sodan kulun. Jälkimmäisen seurauksena länsimaat - ja etenkin USA:n presidentti Joe Biden - joutuisivat vaikean paikan eteen.

Eli kuinka vastata tekoon, jota ei voi hyväksyä missään tapauksessa. Yksi mahdollinen ratkaisu saattaisi olla USA:n konventionaalisin asein tekemä massiivinen hyökkäys Ukrainassa olevan Venäjän armeijan tukikohtiin pyrkimyksenä tuhota loputkin sen suorituskyvystä kertaiskulla. 

Toinen - ja paljon vaarallisempi - tapa olisi vastata venäläisille samalla mitalla eli ydinasein. Siihen en kuitenkaan usko amerikkalaisten ryhtyvän - ei ainakaan ilman heihin suoraan kohdistuvaa uhkaa. Sitä paitsi ei ole lainkaan varmaa, että venäläisten komentoketju edes toteuttaisi Putinin mahdollisen ydinasekäskyn. 

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Joe Biden uhkasi NATO:n riippuvalla reaktiolla

Kirjoitin muutama päivä sitten USA:n presidentti Joe Bidenin kommentista, joka hölmöydessään vertautui Britannian pääministeri Neville Chamberlainin toimintaan vuonna 1938. Silloinhan tämä siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression Münchenissä, minkä seurauksena oli toinen maailmansota. Bidenin lausahduksen jälkeen käynnistyi puolestaan meneillään oleva Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Ilokseni huomasin kuitenkin, että Biden lienee huomannut asian itsekin ja suuntasi kansanmurhaa tekemässä olevalle Vladimir Putinille viestin, jonka mukaan NATO ei katsoisi sivusta, mikäli tämän asevoimat käyttäisivät Ukrainassa kemiallisia aseita. Hänen mukaansa "reaktio riippuisi siitä, kuinka aseita käytettäisiin". 

Nähtäväksi siis jää, ottaako Putin viestin tosissaan. Ja ellei ota, niin tarkoittiko Biden sotilaallista vai jonkinlaista muuta reaktiota - ja syntyisikö Ukrainaan tilanne, jossa NATO:n ja Venäjän armeijat joutuisivat keskenään taisteluun.

Tässä tilanteessa paras ratkaisu olisi tietenkin se, että Putin tyytyisi Ukrainassa tavanomaisiin aseisiin ja todettuaan sotaretkensä hinnan aivan liian kovaksi vetäisi armeijansa pois naapurimaastaan. Huonoin ratkaisu puolestaan olisi se, että Bidenin puheet osoittautuisivat pelkäksi hämäysretoriikaksi, eikä NATO:lla olisi aikomustakaan lunastaa uhkaustaan aseellisesti. 

Tilanne itse sotatantereella on joka tapauksessa muuttumassa kaksijakoiseksi siten, että Kiovan seudulla Ukraina on ottanut yliotteen kun taas Venäjä on yhä lähempänä Mariupolin valtaamista. 

Lisäksi Ukraina on kertonut iskeneensä menestyksellisesti Venäjän laivastoa vastaan. Ja samaan aikaan joukko venäläisiä kansalliskaartin sotilaita on kieltäytynyt osallistumasta Ukrainan taisteluihin. 

Tässä tilanteessa erityisen mielenkiintoista on se, että Kiovan ympäristön sotatoimiin on ilmeisesti osallistunut myös amerikkalaisia vapaaehtoisjoukkoja. Nähtäväksi jää, onko heistä ja muista vapaaehtoisista sodan ratkaisijoiksi, vai jäävätkö he vain yhdeksi tämän tragedian vähäisistä alaviitteistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Joe Biden - Putinin hyväntahtoinen hölmö

MTV3:n lyhyen uutisen mukaan USA:n presidentti Joe Biden on Ukrainan sodan aikana kutsunut Putinia muun muassa sotarikolliseksi, roistoksi ja murhanhimoiseksi diktaattoriksi. Luonnehdinnat ovat nähdäkseni todenmukaisia. 

Venäjä on reagoinut näihin luonnehdintoihin lähettämällä nootin Bidenille. Maan ulkoministeriön mukaan sen ja USA:n väliset suhteet alkavat olla katkeamispisteessä.

Tosiasia kuitenkin on, että Joe Biden päästi sodan alla suustaan vuosisatamme suurimman möläytyksen, jolla hän todennäköisesti edisti Venäjän Ukrainaan suuntautunutta hyökkäystä alentamalla siihen ryhtymisen kynnyksen äärimmäisen matalaksi. Tarkoitan Bidenin etukäteen Putinille antamaansa lupausta, jonka mukaan USA ei tule missään tapauksessa puuttumaan asevoimin Venäjän hyökkäykseen.  

Tämän lupauksen seurauksena Biden kirjoitutti puumerkkinsä historiankirjojen samalle sivulle, jolle on aiemmin taiteiltu Britannian pääministeri Neville Chamberlainin nimi merkkinä siitä, että hän siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression vuonna 1938. Sivuhuomautuksena todettakoon, että saman sivun alaviitteestä voinee löytää pienellä kirjoitettuna myös suomalaisen Otto Wille Kuusisen nimen, koska hän suostui talvisodan alla pyhittämään Stalinin aggression Suomea kohtaan ryhtymällä Terijoen hallituksen johtajaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että maailma on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan täynnä hyväntahtoisia hölmöjä, jotka edesauttavat tai oikeuttavat vallanhimoisten diktaattoreiden hirmutekoja. Ukrainalaisten kannalta on kuitenkin harmillista, että heidän suhteensa sellaiseksi osoittautui kaikista maailman ihmisistä juuri se, jolla olisi ollut voima ja valta pysäyttää Putinin aloittama kansanmurha jo ennen sen alkamista. 

Eikä tuhottua maataan surevia ukrainalaisia taida juurikaan lohduttaa se, että Joe Bidenin nimi tuli kirjoitetuksi ikuisiksi ajoiksi yllä mainittuun kirjaan. Tai että hän on sittemmin yrittänyt korjata omien puheidensa seurauksia kovalta kuulostavalla retoriikalla - todellisten tekojen sijaan.

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Kirsikanpoiminta-ennusteita

Presidentit Sauli Niinistö ja Joe Biden tapasivat viime yönä Suomen aikaa ja tiedottivat sopineensa yhteistyön tiivistämisestä sekä energiaturvallisuudesta ja pyrkimyksistä vastata ilmastonmuutokseen. Tämä on erinomainen asia ja johtaa toivottavasti maallemme annettaviin turvatakuisiin joko suoraan tai NATO:n kautta. 

Tartun tässä kirjoituksessa presidenttien keskustelunaiheista turvallisuuspolitiikan sijasta ilmastonmuutoskysymykseen siksi, että - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - arktisen merijään sulamisen ajankohdan ennustetta muutettiin noin vuosi sitten 20 vuodella. Kirjoitin asiasta tuoreeltaan ja arvelin, että vuoteen 2030 osunut vanha ennuste olisi perustunut arktisen jään tilanteeseen vuonna 2007 ja uudempi - 2050-lukua veikkaava - siihen, ettei merijään minimikoko ollut pienentynyt vuoden 2012 jälkeen. 

Asia jäi vaivaamaan ja tein tähän asiaan liittyen aamusella Excelissä pienen laskuharjoituksen, joka perustui pohjoisen napajään maaliskuisiin pinta-aloihin. Ne on merkitty alla olevaan kuvaan ohuella sinisellä käyrällä. Sen jälkeen piirsin seuraavat - tulevaisuuteen ulottuvat - regressiosuorat eli lineaariset ekstrapolaatiot seuraavien osa-aineistojen perusteella.

1. Koko jälkimmäisen ennusteen aikana käytössä ollutta aineistoa eli vuosia 1979-2020 kuvaava suora (punainen).
2. Jään suurimmasta mitatusta pinta-alasta 1987 vuoteen 2007 kuvaava suora (ruskea).
3. Jään nopeimman sulamisvaiheen aikaan 1996-2007 perustuva suora (vihreä).
4. Jään nopeimman sulamisvaiheen alusta vuoteen 2020 perustuva suora (sininen).
5. Jään minimikoosta vuonna 2012 vuoteen 2020 perustuva suora (keltainen)




Näemme, että vuonna 2009 esitetty arvio pohjoisnavan sulamisesta vuonna 2030 on käytännössä perustunut arktisen merijään nopeimman sulamaisvaiheen kehityksen ekstrapolointiin ajassa eteenpäin (vihreä suora). Tätä kuvaava vihreä käyrä nimittäin päätyy yllä olevan kuvaajan mukaan vuoteen 2033. 

Uudempi ennuste jään sulamisesta vuoden 2050 paikkeilla näyttäisi puolestaan käytännössä perustuneen lineaariseen ekstrapolaatioon jään koon kehityksestä vuodesta 1996 vuoteen 2020 (sininen suora), vaikka asiasta kertoneessa julkaisussa puhutaankin 19 mallista ja monenlaisista simulaatioista. 

Molemmat ennusteet perustuvat siten älylliseen epärehellisyyteen eli tarkemmin sanottuna ns. kirsikanpoimintamenetelmään, jossa ennusteet on tehty arktisen merijään - ennusteen ajankohtana käytettävissä olleen - nopeimman sulamisvaiheen perusteella. Näin ollen on syytä kysyä, miksei ennusteita ole tehty esimerkiksi koko aineiston perusteella. Sellaisen analyysin mukaan pohjoinen merijää sulaisi joskus 2080-luvun lopulla, mikäli jään sulamisen kehitys jatkuu lineaarisena (punainen suora). 

Toisaalta jos katsomme mitä on tapahtunut jään maaliskuisen minimipinta-alan suhteen eli jään viimeaikaista kehitystä vuosina 2012-2020, voisimme väittää, että pohjoinen jäämeri lainehtisi vapaana vasta joskus hamassa tulevaisuudessa (keltainen suora). Valitettavasti oma elinikäni ei kuitenkaan taida riittää siihen, että näkisin sen ihmeen. 

Lopuksi lienee syytä palata muutaman päivän takaiseen kirjoitukseeni pohjoisen merijään pinta-alasta tuoreimpien tilastojen perusteella. Niiden mukaan se oli helmikuita koskevan 43-vuotisen mittaushistorian 28. ja tämän vuosituhannen (2001-2022) kymmenenneksi suurin. Toisin sanoen pohjoisen merijään pikainen sulaminen ei vaikuttaisi olevan juuri nyt kovin todennäköistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen

Venäläinen oligarkki Vagit Alekperovin johtama öljy-yhtiö Lukoil on käytettävissä olevien tietojen mukaan vaatinut sotilaallisen konfliktin välitöntä päättämistä ja kertonut tukevansa sodan ratkaisua neuvotteluiden ja diplomatian kautta. Näin se on astunut samalle tielle, jolla kaksi oligarkkia oli jo aiemmin. 

Sosiaalisessa mediassa oli puolestaan Venäjällä toimineen amerikkalaisjournalistin kommentti, jonka mukaan hän on lähtenyt Venäjältä, sillä raporttien maan rajat saattavat sulkeutua. Hänen mukaansa lähdössä oli myös paljon muita ihmisiä, jotka pelkääsivät jäävänsä loukkuun Venäjälle, joutuvansa pidätetyksi tai lähetettäväksi sotaan, jota he eivät tue. 

Nämä kaksi uutista ovat sikäli tärkeitä, että ne kertovat bunkkerimies Putinin kannatuksen rapisemisesta sotatoimien seurauksena. Tosiasia kuitenkin on, ettei paine häntä kohtaan liene vielä kovin suuri, eikä sota ole siksi loppumassa.

Sen sijaan oli mielenkiintoista huomata, että maailmalla on kuultu myös spekulaatioita Putinin terveydentilasta. Yksi merkittävimmistä oli väite, jonka mukaan hän kärsisi Parkinsonin taudista. 

Siihen liittyy tämän mukaan "autonomisen hermoston oireita eli äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja impotenssia. Lisäksi voi kehittyä puheentuoton vaikeutta, nielemisongelmia, hajuaistin heikentymistä, mikä usein voi edeltää muita oireita, sekä ihon rasvoittumista ja syljen valumista. Lisäksi sairauteen liittyy joskus unihäiriöitä, päiväaikaista uneliaisuutta ja voimakasta uupumusta. Myös muistihäiriöitä, ajatustoiminnan hidastumista ja masennusta voi ilmaantua. Harvoin kuitenkaan yksi ihminen saa näitä kaikkia oireita."

Meidän suomalaisten kannalta eilispäivän suuri uutinen oli Sauli Niinistön matkustaminen neuvottelemaan USA:n presidentin Joe Bidenin kanssa asioista, joita meille tavallisille kansalaisille ei kerrottu. Nähtäväksi siis jää, tuleeko hän takaisin Suomelle annettujen turvatakuiden tai NATO-kutsun kanssa. Vai kävikö hän vain antamassa tietoja ja ohjeita maailman suurimman sotilasmahdin johtajalle. 

Eilistä A-studiota katsoessa syntyi kuitenkin väkisinkin käsitys, jonka mukaan ainakin osa ohjelmassa mukana olleista poliitikoista olisi ollut hyvinkin perillä tulossa olevista puheenaiheista, mutta kieltäytyi kertomasta asiasta julkisuuteen. 

Nähtäväksi siis jää, mitä Washingtonissa tapahtuu. Samoin kuin se, miten tilanteet muuttuvat Ukrainassa tai Venäjällä. Sekä kuinka paljon meille kerrotaan tuoreeltaan Niinistön ja Bidenin tapaamisen tuloksista. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!