Itävalta on kieltämässä muslimihuivit lapsilta

Itävalta on kieltämässä islamilaiset päähuivit alle 14-vuotiailta lapsilta. Lisäksi siellä on suunnitteilla nuorille musliminaisille jonkinlaisia voimaantumisohjelmia, vanhempainiltoja ja toimenpiteitä tukemaan nuoria tyttöjä heitä islamilaisen moraalin nimissä huivia käyttämään painostavia nuoria islamistimiehiä vastaan. 

Tätä tyttöjen alistettua asemaa vastaan suunnattua toimenpideohjelmaa vastustetaan luonnollisesti sillä perusteella, että Itävallassa saattaa olla nuoria tyttöjä, jotka nauttivat muslimihuivin pitämisestä. Ja samaan hengenvetoon puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, jota huivikiellon väitetään loukkaavan. 

Jokainen järkevä ihminen luonnollisesti ymmärtää, että muslimihuivipakko loukkaa kaikkien musliminuorten tasa-arvoa, mutta huivikielto loukkaisi enimmilläänkin vain harvojen ääriuskonnollisten tyttöjen oikeuksia. Toisin sanoen huivikiellon vastustamisessa on kyse yksinkertaisesti vain yrityksestä väärinkäyttää länsimaista tasa-arvokäsitystä islamistisen partiarkaatin ylläpitämiseksi. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko itävaltalaiset vapauttamaan musliminaiset islamilaisten muslimimiesten - ja ilmeisesti valitettavan usein myös islamististen teokraattien aivopesemien naisten - pakkovallasta. 

Toki voimme myös ihmetellä, että mahdetaanko myös Suomessa puuttua jonain päivänä muslimityttöjen ja -naisten kokemiin tasa-arvoloukkauksiin. Toistaiseksi sitä on kuitenkin pyritty lähinnä ainoastaan tukemaan kehittelemällä erilaisia erityisratkaisuja - kuten omia uimavuoroja - kauniimpaa sukupuolta edustaville muslimeille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Suomessa on sanonta, jonka mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Satuin eilen paikalle todistamaan tällaista tapahtumaa käydessäni Helsingissä. 

Kyseinen joukko koostui lähinnä naisista, joiden joukossa nenärenkaan käyttö näytti olevan ehdotonta muotia. Eikä näiden ihmisten muukaan vaatetus jättänyt epäilyksen sijaa sille, mitä poliittista äärisuuntausta he edustivat. 

Mediatietojen mukaan tästä joukosta noin 70 joutui poliisin kiinniottamaksi, mutta pääsi pian vapaaksi. Lisäksi he päässevät kasvattamaan yhteiskunnan yhteistä kassaa pienellä sakkomaksulla - joka tuskin kuitenkaan kattaa edes heidän paimentamisestaan poliisille syntyneitä kuluja. 

* * *

Aivan toisenlaista tyhmyyttä edusti puolestaan kolmen alaikäisen espoolaispojan joukko, joka yritti viime viikon lopulla polttaa sikäläisen päiväkodin. Se ei onnistunut, mutta koko koko porukka joutui poliisin kiinniottamaksi. 

Tämän joukon motiiveista ei ole - ainakaan julkista - tietoa, mutta on selvää, ettei heidän touhunsa ainakaan edistä heidän omaa tulevaisuuttaan. Tahtoo nimittäin olla niin, että tässä pätee toinen suomalainen sanonta, jonka mukaan "tyhmyydestä sakotetaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Pari päivä sitten sosiaalisessa mediassa uutisoitu naisten pukeutumisohje Suomen Mogadishussa eli Itäkeskuksessa näyttää ylittäneen rajan, jota edes Vihreät ei hyväksy. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että puolueen puheenjohtaja Sofia Virta otti asiaan jyrkän kannan.

Hänen mukaansa "yksikään nainen ei tarvitse ohjetta miten pukeutua - jokainen saa pukeutua juuri kuten itse haluaa. Eikä pukeutumisella pidä olla mitään vaikutusta siihen, miten ihmiseen suhtaudutaan. Sen pitäisi olla itsestäänselvää. Tälläiset törkeät kyltit roskalavalle asap."

Tapaus herättää kuitenkin kysymyksen siitä, että vasta nytkö vihreät ovat heränneet siihen todellisuuteen, jonka Suomessa vuodesta 1990 harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on tuonut tullessaan? Tarkoitan sitä, kun ensimmäiset somalialaiset turvapaikanhakijat saapuivat Suomeen Neuvostoliiton kautta. 

Siis ylittivät kahden heille turvallisen maan rajan laittomasti itäisen naapurimme tahdosta ja siitä huolimatta, että silloinen hallitus totesi Suomen voivan "palauttaa kyseiset maahantulijat Neuvostoliittoon". Näin ei kuitenkaan toimittu, vaan maahan saapuneet somalit jäivät Suomeen pysyvästi houkutellen perässään yhä enemmän maanmiehiään.

Kuluvana vuonna 281 somalia on jättänyt hakemuksen kansainvälisestä suojelusta, mikä tekee heistä ukrainalaisten jälkeen suurimman turvapaikanhakijaryhmän. Samana aikana myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukselleen on saanut 181 afrikansarvelaista ja Suomen kansalaisuus on myönnetty 600 somalille. 

Näin ollen näyttää siltä, että etenkin poliittisen vihervasemiston kannattama - ja niin sanotun keskustaoikeiston hyväksymä - maahanmuuttopolitiikka kantaa edelleen hedelmää. Näin tapahtuu somalien lisäksi myös muissa islamilaisissa tulijaryhmissä, joten Sofia Virran kauhistelemien ohjeiden mukaiselle naisten pukeutumisen opastukselle on maassamme vuosi vuodelta yhä enemmän kannatusta. Hyvä kuitenkin, että asiaan on nyt kiinnitetty huomiota edes yhden vihreän poliitikon kynästä.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että puheenjohtaja Virran ulostulo johtaisi Vihreiden maahanmuuttopoliittiseen ohjelman oleelliseen muuttamiseen. Siis esimerkiksi seuraavien sieltä löytyvien tavoitteiden poistamiseen. 

1. Edistetään turvallisemman tilan periaatteita kaikissa julkisissa tiloissa, toiminnoissa ja palveluissa.
2. Ei rajoiteta uskonnollisten symbolien käyttöä pukeutumisessa vapaa-ajalla tai työtehtävissä, joissa tietyn virka-asun käyttö ei ole välttämätöntä.
3. Varmistetaan, että kuntien kulttuurilaitokset edistävät kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä yleisötyön että henkilöstöpolitiikan osalta osana perustoimintaa.
4. Edesautetaan maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa kulttuuria ja kieltä osana kulttuurilaitosten toimintaa ja omien kulttuurikeskusten ja yhdistysten avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?

Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia

Suomen 106. itsenäisyyspäivä lähestyy ja sen myötä erilaiset juhla- ja muut tapahtuvat. Suurimman kiinnostuksen kohteena tullee luonnollisesti olemaan luonnollisesti olemaan viimeinen presidentti Sauli Niinistön vastaanotto daamien avonaisine juhlapukuineen ja herkullisine ruokalistoineen. Sen tekee kansainvälisestikin äärimmäisen erikoiseksi se, että tapahtuma televisioidaan koko kansalle - tai pikemminkin, että puoli kansaa katselee sitä innoissaan. 

Lisäksi järjestetään muita tapahtumia kuten puolustusvoimien valtakunnallinen paraati Oulussa. Siellä esitellään suomalaista väkivoimaa, jotta mahdolliset vihollisemme ulkomailla ymmärtäisivät, että tämä kansa on valmis puolustamaan itsenäisyyttään. Toivottavasti asia menee perille. 

Muista tapahtumista Ilta-Sanomien eilinen juttu mainitsi Helsingissä järjestettävät äärioikeistolaiseksi leimatun Suomi Herää -mielenosoituksen, kansallismieliseksi perinteeksi muodostuneen 612-soihtukulkueen, ylioppilaiden perinteisen soihtukulkueen sekä Rauhan puolesta -nimisen ryhmän tapahtuman. Sekä Helsinki ilman natseja -porukan järjestämän tapahtuman, jonka aika ja sijainti näyttäisivät valitun siten, että he pääsisivät häiritsemään 612-soihtukulkuetta. 

Suomalainen poliisi on onneksi hereillä ja ilmoittanut, etteivät nämä äärioikeistolaisten ja natsien vastustelijoina itseään pitävät äärivasemmistolaiset rettelöitsijät voi pitää mielenosoitustaan tahtomassaan paikassa ja aikataulussa. Tämä ei tietenkään ole miellyttänyt tätä tappelunhauista "rauhanporukkaa", joka on kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta järjestysvallan kanssa. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka poliisi onnistuu turvaamaan lailliset mielenosoitukset häirinnältä. Toivottavasti se kuitenkin onnistuu ja jokainen suomalainen pääsee tahtoessaan osallistumaan turvallisesti haluamaansa itsenäisyyspäivän tapahtumaan. 

Kovin lupaava ei kuitenkaan ole natsinvastustajien ilmoitus nettisivullaan, jonka mukaan he eivät aio antaa periksi - mitä ikinä he sitten tarkoittaakin sillä. Tyhjänpäiväistä uhoa vai juhlamielistä putkareissua? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Miksi täysmulkuille annetaan TV-aikaa?
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet

Dosentti Hanna Wass esiintyi Ylen A-studiossa päällään melko seksikäs vaate. Satuin katsomaan ohjelman puolisoni kanssa ja vähän ihmettelimme hänen pukeutumisratkaisuaan: arvelimme molemmat, että hän halusi erikoisella ratkaisulla saada itselleen huomiota.

Ja sitä hän tosiaan sai: syntyi nimittäin keskustelu misogyniasta eli naisvihasta. Sen - minun silmiini sattuneista - kiihkeimmän ulostulon teki Ilta-Sanomien 29-vuotias uutispäällikkö Noora Hapuli,

Hänen mukaansa "palasimme nanosekunneissa 50 vuotta ajassa taaksepäin... Tämän perusteella nainen on yhä ennen mitään muuta katseen kohde, vaikka hän olisi millainen asiantuntija. Olet tehnyt vuosikymmeniä pitkän uran omalla tieteenalallasi? Sinut pyydetään televisioon puhumaan asiantuntijana? Hienoa, mutta valitettavasti olkapääsi näkyi."

Hänen mukaansa koko "keskustelu on absurdi. Emmekö me ole jo päässeet sen yli, että naisen ulkonäkö minimoisi älykkyyden tai uskottavuuden?"

Lopulta itsensä suureen kiihkoon yllyttänyt uutispäällikkö kirjasi ylös näkemyksenään, että "jos katsoja ei kykene yhtä aikaa kuuntelemaan asiasisältöä ja suhtautumaan neutraalisti keskustelijoiden asuvalintoihin, ei ehkä kannata katsoa televisiota ollenkaan". Ja kehotti Wassia olemaan pyytelemättä ratkaisuaan anteeksi. 

Omalta osaltani en A-studiota katsellessani hetkeäkään ajatellut, etteikö Wass olisi ollut asiantunteva, joskin hänen pukeutumisensa - tai pikemminkin sen paljastama iho - kieltämättä vei kykyäni keskittyä hänen sanomaansa. Tälle asialle on nimittäin syvälle ulottuvat biologiset perusteet.

Tämän pitäisi olla kaikkien vähänkin sivistyneiden ihmisten tiedossa, onhan aiheesta kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Edellisestä linkistä löytyy esimerkiksi seuraava teksti (käännettynä suomeksi). 

"Toissijaiset seksuaaliset ominaisuudet ovat niitä sukupuoliviettisesti eriytyneitä ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan mukana lisääntymisessä. Miehillä toissijaisia ominaisuuksia ovat kasvo- ja rintakarvat, lisääntynyt kehon karvoitus, lantion rakenne (pyöreän lantion sijaan), lihaksikas ylävartalo ja kyky kehittää lihaskasvua nopeammin kuin naisilla. Naisilla toissijaisia seksuaalisia ominaisuuksia ovat suhteellinen kehon karvojen vähäisyys, paksu hiusten kasvu päässä (joissain tapauksissa), pyöristynyt lantio/figuuri, vähentynyt kyky kehittää lihaskasvua nopeasti, vähentynyt ylävartalon voima, rinnat, kyky imettää lapsia, kuukautiskierto ja lisääntynyt kehon rasvaprosentti."

Suurin osa näistä toissijaisista eli sekundaarisista seksuaalisista ominaisuuksista ovat juuri niitä asioita, jotka kiinnittävät vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Ja siksi esimerkiksi kovin karvainen nainen ei yleensä sytytä miehissä seksuaalista kiinnostusta, kun taas sopivasti kurvikas vartalo tekee sen.

Tällainen ominaisuus on myös naisen miehen vastaavasta poikkeava karvaton ja tasainen iho sekä uroiden voimaa uhkuvien kulmikkaiden hartioiden sijasta Wassin hentoinen ja siro olkapää. Ja juuri näitähän dosentti tarjoili - omien sanojensa mukaan - huomaamattaan TV-katsojille. 

Länsimaiset miehet ovat toki oppineet suhtautumaan rauhallisesti näkemäänsä, eivätkä käy vähäpukeisen naisen kimppuun tarkoituksenaan välitön ilman kohteen lupaa suoritettava kopulaatio. Siitä huolimatta myös suomalaisen miehen autonomisesti eli tahdosta riippumatta toimivat hormonit hyrräävät ja katse kohdistuu väkisinkin paljaaseen ihoon - etenkin silloin, kun sitä näkee yllättävissä yhteyksissä.

Toki myös naiset tunnistavat toistensa sekundaariset sukupuoliominaisuudet, joiden esittely miehille herättää heissä yhtä lailla vahvoja tunteita. Ovathan näkyvillä juuri sellaiset houkuttimet, joiden avulla naiset ovat satojen tuhansien ellei miljoonien vuosien aikana kilpailleet - enemmän tai vähemmän asian tiedostaen - keskenään saadakseen houkutelluksi itselleen puolison tai ainakin sopivan lasten siittäjän. 

Siksi siinä, että Wassin pukeutuminen TV:n ajankohtaisohjelmassa herätti paljon huomiota ei pitäisi olla mitään yllättävää. Miehet epäilemättä katselivat paljasta pintaa mielellään, mutta saattoivat toki avointa seksuaalisuutta suitsimaan pyrkivän tyypillisen suomalaisen kasvatuksen seurauksena kokea tarpeelliseksi paheksua näkemäänsä ainakin julkisissa kannanotoissaan.  

Käsittääkseni enimmät negatiiviset kommentit dosentin pukeutumisesta tulivat kuitenkin juuri naisilta. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, sillä Ilta-Sanomien uutispäällikön tavoin he kokivat vähäpukeisen Wassin - alitajuisesti - vaarallisena kilpailijanaan vastakkaisesta sukupuolesta. 

Siinä missä monet naiset kuvastivat negatiivisilla kommenteillaan varsin suoraan tätä kilpailuasetelmaa, osasi nyky-yhteiskunnassa suositun feministisen maailmankatsomuksen omaava toimittaja kuitenkin suunnata - ainakin lehtiartikkelin tasolla - ärtymyksensä Wassin pukeutumisesta yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ellei hän sitten edusta seksuaalivähemmistöä, jolloin naisten toissijaisilla sukupuoliominaisuuksilla ei tietenkään ole sitä vaikutusta, jota varten ne ovat alkujaan kehittyneet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Huippukauppakorkeakoulut syrjivät naisia
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Oikein hyvää ja salaista joulua!

Tänään on jouluaatto. Siis se päivä, jolloin suurin osa länsimaisista lapsista odottaa Joulupukkia - ja monet heistä mieltävät hänet vieläpä Suomesta tulleeksi.

Joulupukkia toki odottelen myös minä, vaikka en enää lapsi olekaan. Vaikka sanotaanhan toisinaan, että ihminen muuttuu uudelleen lapseksi, kun on elänyt riittävän pitkään. Miksi en siis minäkin?

Tänä vuonna odotan pukkia aivan erityisestä syystä, sillä minulla on seurattavana sekä pieniä että vähän suurempia lapsia. Ja siksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka he suhtautuvat punanuttuiseen. Ja nähdä jälleen kerran se ihme, etteivät isommat paljasta pienemmilleen karua totuutta Korvatunturilta tulleesta.  

Minusta on nimittäin vaikea ymmärtää, kuinka isoveli tai -sisko on lähes poikkeuksetta heti Joulupukin salaisuudesta perille päästyään juonessa mukana ja valmis vaikenemaan asiasta nuoremmilleen. Näin siitä huolimatta, että varmasti mieltä polttelisi päästä valaisemaan asiaa. 

Taitaa kuitenkin olla niin, että vielä enemmän heitä kiinnostaa päästä mukaan siihen joukkoon, joka jymäyttää mukavalla tavalla perheen pienimpiä. 

Näillä sanoilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää ja salaista joulun aikaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nauttikaa joulusta!
Joulumuisto
Joulusatu

Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Vantaan kaupunki päätti sallia naisille burkinin käytön uimahalleissa. Uudistuksella haluttiin madaltaa musliminaisten kynnystä vesiliikunnan harrastamiseen ja yhtenäistää uima-asuun liittyviä ohjeistuksia muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa. 

Kyseinen asuste on ollut asiasta kertoneen uutisen mukaan jo aiemmin sallittua Helsingissä. Siten asia ei ole uusi, vaan siitä on kokemusta. 

Tästä syystä haluaisin tietää, onko maamme pääkaupungissa selvitetty muutamia asioita, joita on uimahalleissa pidetty aiemmin itsestäänselvyyksinä. Ensimmäinen liittyy pesemiseen: riisuvatko burkinin käyttäjät uima-asunsa ja peseytyvät välttääkseen viemästä ihollaan olevaa likaa uima-altaaseen? 

Toinen liittyy uimahalleissa oleviin saunoihin. Eli käyvätkö burkinin käyttäjät niissä? Ja mikäli käyvät, ottavatko he siellä burkinin pois päältään välttääkseen kuljettamasta mikrobikasvua edistävää hikeä uima-altaan veteen? 

Ja kyllä. Tiedän, etteivät kaikki nuoret pojat riisu uimahousujaan uimahallien saunoissa käydessään, vaikka heitä siihen patistetaankin valvojien toimesta. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että koko vartalon peittävänä asuna burkini kuljettaa uima-altaaseen monikertaisen määrän hikeä verrattuna poikien uimahousuihin. Ja siksi niistä muodostuu moninkertainen ongelma, mikäli kokovartalon peittävissä asuissa uivia ilmaantuu uimahalleihin suuria määriä. 

Lisäksi haluaisin tietää, ovatko pääkaupunkiseudun päättäjät tulleet ajatelleeksi, että hyväksymällä burkinin käytön, he tulevat samalla tukeneeksi musliminaisten alistettua asemaa omassa yhteisössään samalla tavalla kuin hyväksyessään muslimiyhteisöiden sisäisen huivinkäyttöpakon. Siis asian, jonka poistamisen puolesta iranilaiset naiset ovat viime aikoina osoittaneet mieltään jopa kuolemaa uhaten. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Jumalan vihollinen
Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Burkineista ja naisten tasa-arvosta

"Burkineista käyty keskustelu on osa suurempaa arvokeskustelua... Nykyinen kielto ei syrji uskonnon tai sukupuolen perusteella. Islamilainen pukeutumissääntö koskee vain naisia ja on täten ristiriidassa tasa-arvon kanssa. Jokaiselle naiselle pitäisi suoda mahdollisuus vapautua alistavista rakenteista... Alistaminen selittyy taustalta kumpuavalla patriarkaalisuudella, jolla naiset pakotetaan pukeutumaan siveellisesti. Asiaa perustellaan uskonnolla ja kulttuurilla. Tämä estää länsimaissa elävien musliminaisten sopeutumisen paikalliseen kulttuuriin... Tällöin me sallisimme aidon suvaitsevaisuuden sijaan sellaisia perinteitä ja tapoja, jotka ovat selkeästi ristiriidassa eurooppalaisten arvojen kanssa. Eikö suvaitsevaisuudellakin ole rajansa?"

Edelle lainaamani teksti ei ole peräisin natseilta tai fasisteilta, vaan kansalaisaktivisti Seida Sohrabilta ja kokoomuksen Manolis Huukilta. Siis maahanmuuttajilta, jotka ovat sopeutuneet yhteiskuntaamme ja halunneet jakaa kanssamme suomalaisen elämäntavan ja arvot.

Lainaus on myös vastaus yhdenvertaisuusvaltuutetullemme Kirsi Pimiälle, joka otti kantaa burkinien ja yleisemminkin musliminaisten eristämisen puolesta. Toivottavasti Pimiä ymmärsi olleensa ymmärtämätön ja ajaneensa muslimifundamentalistien ja islamistien asiaa naisten tosiasiallista tasa-arvoa vastaan.

Samalla soisi suomalaisessa yhteiskunnassa - tai ainakin poliitikkojen ja viranomaisten piirissä - ymmärrettävän, ettei tähän asiaan ole syytä palata, vaan astua askel eteenpäin ja kieltää tasa-arvon vastaisina myös burkan ja niqabit - eli kasvot peittävät vaatteet, joita ei todellisuudessa käytetä kuin uskonnollis-maskuliinisen painostuksen alla tai ääri-islamilaisen kiihkon vallassa. Näin ottaisimme suomessakin askeleen kantaväestön ja islamilaisten maahanmuuttajien välisen konfrontaation purkamisessa eli uussuomalaisten integroitumisessa yhteiskuntaamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Poistaisiko lisäraha maahanmuuton ongelmat?
Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa

Mytologisia tapahtumia

Katselin televisiosta 50 kilometrin hiihtokilpailua. Suomalainen kulki edellä, mutta venäläinen saavutti häntä kilometri kilometriltä. Lopulta tämä tuli suomalaisen kannoille kuin huuhkaja ja meni jopa ohi. Ero suomalaiseen oli selvä ja näytti siltä, että Suomelta karkaisi arvokisojen kultamitali jälleen kerran.

Peli ei ollut kuitenkaan vielä pelattu, sillä suomalainen lisäsi vauhtia ja meni uudelleen venäläisen ohi. Tahti tiivistyi tiivistymistään ja ladulta kuului venäjänkielistä pulinaa. Lopulta suomalainen karkasi ja venäläinen jäi sekunti sekunnilta. Suomeen tuli maailmanmestaruus.

Niin. Edellä oleva kuvaus on Ylä-Tatran MM-hiihtojen kuninkuusmatkalta vuodelta 1970. Neuvostoliiton Vjatseslav Vedenin oli jo voittanut kisoissa kultaa ja hiihti minuutin lähtöeron Kalevi Oikaraiseen kiinni. Kyse oli siis väliaikalähdöstä eli suomalainen oli enimmillään yli minuutin venäläisen perässä.

Kuten kaikki muistamme, voitti Iivo Niskanen viime sunnuntaina 50 kilometrin hiidon olympiakultaa kilpailussa, jonka tapahtumat voisi kirjoittaa lähes identtisillä sanoilla kuin Oikaraisen voiton 48 vuotta sitten. Yhteistä miehille oli myös susi.

Niskanen nimittäin kuvattiin voiton jälkeen susiturkissa, jollainen liittyy hiihtokansan mytologiaan. Se puolestaan lienee saanut alkunsa siitä, kun "Susi-Kalle" Oikarainen hiihti iltahämärissä suden väsyksiin ja ampui sen kuolleeksi.

1960-luvulla suden ampuminen oli vielä uroteko, eikä kukaan tiettävästi moittinut Oikaraista pedon kellistämisestä - päin vastoin. Niskanen sen sijaan sai someloukkaantujien ryöpyn niskaansa käyttäessään vanhaa turkkia, jonka alkuperäinen kantaja ei palaisi henkiin vaikka karvavaatteelle antaisi tekohengitystä.

Siksi someloukkaantuminen oli sekä tekopyhää että perinteitä halveksivaa. Susiahan kaadetaan Suomessa sekä laillisesti että laittomasti. Niskasen turkki on kuitenkin nyljetty venäläisen suden päältä jo vuosikymmeniä sitten.

Eikä Suomessa liene muutenkaan sellaisia markkinoita uusille susiturkeille, että se vaikuttaisi susien laittomaan kaatamiseen. Sille on aivan muut - sinänsä yhtä mytologiset syyt.

Tosiasia kuitenkin on, että 50 kilometrin hiihdon suomalainen olympiakulta on paljon yleisempi tapahtuma kuin suden aiheuttamat ihmisvahingot: kultaa on tullut vuoden 1900 jälkeen neljästi kun suden tappamia ihmisiä ei ole ollut ainuttakaan. Siksi tappamiseen johtavat mytologiset syyt eivät ole hyväksyttäviä, vaikka toimivatkin hyvänä perusteena petokannan lailliselle säätelylle.

Annetaan siis hiihtäjien pitää mytologinen turkkinsa. Ja huolehditaan samalla siitä, ettei susiin kohdistu laitonta vainoa vaan kanta pidetään kurissa luvallisella metsästyksellä.

Näin voittavat sekä suomalainen kulttuuri että maamme ainoa peto, jolla on merkitystä ylisuuren hirvikannan aiheuttamien vahinkojen säätelyssä. Sillä on nimittäin varsin suuri merkitys myös ihmishenkien menetyksen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Iivo Niskanen, maailmanmestari
Sundby vaatii väliaikalähtöä arvokisojen kuninkuusmatkalle
Sus siunatkoon

Burkhinikielto on signaali muslimien integroitumisen puolesta

Tämän päivän Helsingin Sanomissa moitittiin ranskalaisia päätöksiä kieltää burkhini-uimapuvut. Ne eivät kirjoittajan mukaan aiheuta pelkoja enempää kuin muutkaan uskonnolliset vaatteet, mutta niiden kieltäminen estää monilta musliminaisilta pääsyn uimarannoille. Kirjoittajan mukaan kielto koskee muslimeja jopa enemmän kuin Ranskassa voimassa oleva burkhakielto.

Olisikohan kyse kuitenkin siitä, että Ranskassa ovat loppuneet keinot ja usko yhteiskunnan rauhallisena pitämiseksi. Lisäksi gallialaisten maahan kohdistuneet terroriteot ovat saattaneet kaikki muslimit epäilyksenalaisiksi tavallisten ranskalaisten silmissä.

Näin ajateltuna burkhini-kielto voitaisiin nähdä vakavana signaalina muslimiyhteisölle. Muslimeille se viestittäisi sitä, ettei terroritekoihin tunnetusti kytköksissä olevalle islamismille näkyvine tunnusmerkkeineen ole Ranskassa sijaa.

Viestin voi katsoa kertovan myös, ettei Ranskassa sallita naisten epätasa-arvoista kohtelua edes uskontoa keppihevosena käyttäen. Sitähän peittävän vaatetuksen vaatiminen jopa uimarannalla käytännössä tarkoittaa. Ihana samalla tavalla kuin burkhaan pakottaminenkin.

Toisin sanoen ranskalaisten mitta yhteiskunnassa rinnakkaista elämää elävälle ääriaineksia kasvattavalle muslimiyhteisölle on tullut täyteen, ja kielloilla halutaan viestiä, että Ranskassa on syytä integroitua yhteiskuntaan kaikissa suhteissa. Vaatteiden kiellot eivät tietenkään tuota tulosta yhdessä vuodessa eivätkä edes sukupolvessa, mutta pidemmällä aikavälillä musliminaisten alistaminen ja etnis-uskonnollinen rinnakkaisyhteisö menettänevät jalansijaa.

Näin ajateltuna uimarantojen burkhakielto on ymmärrettävä ja hyväksyttävä siitä huolimatta, että sekulaarin Ranskankin luulisi sallivan ihmisille uimarannoilla juuri sellaisen vaatetuksen kuin nämä haluavat. Niinhän meillä Suomessakin sallitaan - joskin vaatetus on edelleen joitain poikkeuksia lukuun ottamatta pakollinen.

Mutta meilläpä muslimit eivät olekaan surmanneet joukoittain ihmisiä huudellen samalla arabiankielellä Jumalan suuruutta. Eivätkä toivottavasti tee sitä tulevaisuudessakaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Aasialaisen miehen jalanjälki
Mutta kuka puolustaisi sananvapautta?

Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Brysselin iskut osoittivat jälleen kerran, että meillä on käsissämme valtava ongelma, joka kytkeytyy islamilaisista kulttuureista suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Ongelma näyttäisi juuri nyt korostuvan Belgiassa, jonka asukkaista vain 5,9 prosenttia tunnustaa Muhammedin profeetakseen.

Eilisten iskujen valossa oli mielenkiintoista kuulla, mitä terrorismiasiantuntija Hussein al-Taeella oli sanottavana tapahtuneesta. Hänen ykkösviestinsä ainakin edellä linkitetyn uutisen mukaan on tässä tilanteessa se, että poliitikkojemme pitäisi "yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta".

Lisäksi hän kertoi, että "suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet ISIS:iä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta ISIS ei ole lähettänyt ihmisiä."

Terrorismiasiantuntijan sanoma on siis lähinnä se, että vaikka osa muslimeista harrastaakin terrorismia, ei heidän virtaansa Eurooppaan saa lopettaa. Päin vastoin, se olisi taipumista terroristien tahtoon, sillä ISIS pyrkii kertomaan Euroopan sydämessä tapahtuvilla terroriteoilla, että "pakolaisuutta ei kannata harrastaa... koska  teidän elämänne tulee olemaan todella tukalaa, olitte sitten leireissä Irakissa ja Turkissa tai sitten muualla".

Asiantuntijan mukaan tekojen kaksi muuta motiivia olivat länsimaiden painostaminen poistumaan Irakista ja Syyriasta sekä sen osoittaminen, että muslimimaissa tapahtuneissa terroriteoissa kuolleista ei välitetä yhtä paljon kuin länsimaissa tapahtuneiden iskujen uhreista. Eli länsimaalaisiin kohdistuvan katkeruuden herättäminen ja vahvistaminen muslimeissa.

Asiantuntijalla oli myös ehdotus siitä, kuinka meidän tulisi torjua muslimiterrorismia. Hänen mukaansa "niiden yhteisöjen ja erityisesti muslimiyhteisöjen, jotka ovat täällä ja vakiintuneet tänne, intressinä on estää ISIS:iin rekrytoitumista ja radikalisoitumista. He haluavat näyttää hyvältä ja antaa islamista paremman kuvan. Yhteistyö näiden kanssa poikii yleensä sen, että ideologiaa vastaan taistellaan ideologialla. Eli käytetään islamia siihen, että estetään Isistä ja värväytymistä siihen. Se on erittäin tärkeää, ja sitä täytyy tapahtua laajemmin Suomessa."

Summa summarum. Asiantuntijamme mukaan johtopäätös Brysselin terrori-iskuista on siis se, että poliitikkojemme tulee harrastaa vahvaa itsesensuuria, jatkaa maahamme kohdistuvaa muslimi-invaasiota sekä luottaa täällä jo oleviin muslimiyhteisöihin terrori-iskujen torjunnassa.

Sitä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että länsimaiden muslimiyhteisöstä iso osa kannattaa terroritekoja. Eikä sitäkään, että Pariisin viimesyksyisten tapahtumien perusteella itse tulijoita hanakampia terroristeja ovat heidän länsimaissa syntyneet lapsensa. Entä mahtaako hän olla tietoinen siitä, että jo ennen eilisiä iskuja 96% suomalaisista halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa?

Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista.

Onneksi sentään suojelupoliisi lienee tilanteen tasalla, koska ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi samassa uutisessa, että "viranomaisten on kyettävä hankkimaan tietoa myös sellaisilta alueilta, joita kutsutaan tiedustelukatveiksi. Eli alueita, joilla esimerkiksi ympäröivä yhteisö sallii laittoman toiminnan ja sen valmistelun, ja joista on äärimmäisen hankala – joskus jopa mahdotonta – saada sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin puuttua siihen toimintaan."

Voiko tuon sanoa suoremmin: meilläkin esiintyy yhteisöjä, jotka suojelevat ja tukevat terroristeja. Toivottavasti ylitarkastaja ei kuitenkaan tarkoittanut terrorismiasiantuntijan mainitsemia vakiintuneita muslimiyhteisöjä, vaan joitakin vähäisempiä ja löyhempiä porukoita.

Portaankorvakaan ei puuttunut Suomeen kohdistuvan terrorismiuhan perimmäiseen syyhyn, eli maahamme kohdistuvaan muslimi-invaasioon. Onneksi siinä asiassa aktiivinen toimija löytyi tasavallan poliittiselta huipulta.

Presidentti Sauli Niinistö nimittäin sopi venäläisen kollegansa Vladimir Putinin kanssa eilen siitä, että rajaliikennettä rajoitetaan Lotta–Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemilla. Rajoitukset koskevat kolmansien maiden kansalaisia, siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Ja jotka esimerkiksi Belgian, Ranskan, Espanjan ja Iso-Britannian  kokemusten valossa ovat turvallisuusriski myös meidän maallemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta

Puoluekannatukset maailmanpolitiikan turbulenssin pyörteissä

Helsingin Sanomat julkaisi tänään uusimman puoluekannatusarvionsa. Sen mukaan puolueilla oli helmikuussa seuraavat kannatuslukemat ja muutokset edelliseen kuukauteen verrattuna.

Puolue	kannatus	muutos
Keskusta	21,5	0,1
SDP	21,4	0,2
Kokoomus	17,4	-0,6
Vihreät	10,9	0,1
Perussuomalaiset	10,2	0,3
Vasemmistoliitto	8,3	-0,2
RKP	4,5	0,2
Kristillisdemokraatit	3,5	-0,2
Muut	2,3	0,1

HS:n mielipidetiedustelun virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa suurimpien puolueiden osalta. Siten puolueiden kannatuksissa ei voi oikeastaan sanoa tapahtuneen kuukauden aikana minkäänlaisia muutoksia. Mutta katsotaan kuitenkin kuinka HS uutisoi puolueittain muuttuneet mittaustulokset.

Merkittävin ja jo otsikossa näkyvä linjaus on se, että Kokoomuksen kannatus on alhaisin vuoteen – Keskusta ja SDP jakavat kärkipaikan. Kokoomuksen kannatuksen kerrotaan myös olevan tasaisessa laskussa ja että nyt heitä äänestävien määrä on alhaisin vuoteen.

Syyksi arvellaan hallituksen politiikka, josta kovimman hinnan on lehden mukaan maksanut Perussuomalaiset. Jutussa mainitaan myös, että hallituspuolueista vain Keskusta on kasvattanut viime eduskuntavaalien aikaista kannatustansa.

Perussuomalaisista uutinen mainitsee myös sen, että puolueen kannatus on noussut aallonpohjastaan, mutta Vihreät on edelleen sitä suurempi puolue. Näitä pienempiä puolueita ei käsitellä jutussa kuvan muodossa annettuja mittaustuloksia lukuun ottamatta lainkaan.

* * *

Edelle tekemäni huomiot eivät anna aihetta kovin suuriin moitteisiin HS:n uutisointilinjaa kohtaan. Pientä poliittista vaikuttamista voi halutessaan nähdä Perussuomalaisten vertaamisessa vihreisiin sekä Kokoomuksen kannatuksen tasaisen laskusuunnan mainitsemisessa. Toisaalta molemmat huomiot ovat kyllä hyvin perusteltavissa.

Itse mielipidetiedustelun merkittävin uutinen taitaakin tällä kertaa sisältyä lehden mielipidevaikuttamisen sijasta puoluekannastaan epätietoisten suureen määrään. Se on jutun mukaan 38 prosenttia eli korkein sitten tammikuun 2011. Tuolloinhan elettiin Jytkyä edeltänyttä aikaa, jolloin Perussuomalaisten kannatus oli epäilemättä jo noussut korkeaksi, mutta ihmiset eivät ilmeisesti median harrastamasta puolueen mustamaalauksesta johtuen halunneet ilmaista kantaansa.

Kirjoitin itse tammikuussa 2011 Ylen silloisen gallupin perusteella arvion, jossa veikkasin Perussuomalaisten kannatukseksi kevään 2011 vaaleissa 17-23 prosentin kannatusta. Totuus osui tuolloin noin 19 prosenttiin. Laskelmieni perusteena käytin aiemmista vaaleista laskemaani Perussuomalaisten gallupkannatuksen ja toteutuneen kannatuksen välistä eroa.

* * *

Tämän mielipidetiedustelun ja seuraavien eduskuntavaalien välillä on vielä monta vuotta, joten näiden tulosten perusteella ei kannata ryhtyä arvailemaan seuraavan eduskunnan kokoonpanoa. Sen sijaan on hyvä panna merkille se, että suuri kannastaan epävarmojen määrä saattaa johtaa merkittäviin poliittisen kentän muutoksiin.

Tarkoittaako se sitten uuden puolueen nousemista haastamaan vanhoja. Ainakin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien piirissä on ollut tyytymättömyyttä Perussuomalaisten hallitustaipaleeseen, mikä saattaa kanavoitua uuden entistä radikaalimman maahanmuuttokriittisen puolueen kautta. Siis vähän kuin Ruotsissa tai Saksassa.

Toisaalta myös poliittisen keskustelun vasemmalla laidalla on esiintynyt tyytymättömyyttä hallitukseen. Se kanavoitunee kuitenkin lähinnä perinteisen vasemmiston kautta, eikä maahamme liene odotettavissa uutta äärivasemmistopuoluetta entisten lisäksi. Aika paljon kuitenkin riippuu keneen osuu valinta seuraavaksi Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi.

Ehdokkaista Li Andersson olisi vaarallisin Vihreiden ja turvallisin Perussuomalaisten kannalta. Aatteeltaan tummanpunavihreä jakopoliitikko asemoisi puolueensa Vihreiden kanssa samalle tontille ja karkottaisi varsinaisen työväestön joko Perussuomalaisten, nukkuvien tai pienten sirpalekommunistipuolueiden äänestäjiksi.

Jari Myllykoski puolestaan saattaisi olla myrkkyä Perussuomalaisille ja veisi näiltä todennäköisesti loputkin työväenluokkaiset kannattajat. Paitsi niitä, jotka ovat ymmärtäneet humanitaarisen maahanmuuton haitallisuuden palkkatyöläisten työehtojen ja sosiaaliturvan kannalta. Vihreille Myllykoski olisi luonnollisesti lottovoitto ja nostaisi heidän kannatustaan useilla prosenttiyksiköillä.

Kolmas ehdokas eli Aino-Kaisa Pekonen olisi Vasemmistoliiton itsensä kannalta potentiaalisesti paras ehdokas, joka saattaisi miellyttää sekä perinteistä työväestöä että urbaaneja punavihreitä. Ellei hän sitten liian hailakkana onnistuisi kadottamaan molempia. Perussuomalaisten ja Vihreiden kannalta hän olisi tasapuolisesti hankala, mutta ei yhtä vaarallinen kuin (puolueesta riippuen) jompikumpi muista puheenjohtajaehdokkaista.

* * *

Totuus kaiken edellä kirjoitetun taustalla on kuitenkin se, että elämme maan tulevaisuuden kannalta keskeistä kevättä. Koska vaaleihin on pitkä matka, on poliitikoilla tilaisuus tehdä aatteista suhteellisen vapaata politiikkaa, joka oikeaan osuessaan nostaa maan talouden nousuun. Mikäli näin käy, sataa onnistuminen kaikkien hallituspuolueiden laariin.

Jos taas Suomen talouden alamäki jatkuu koko hallituskauden, julkisen talouden supistukset puraisevat yhä useampia ihmisiä ja maa täyttyy sosiaaliturvan varassa elävistä maahanmuuttajista on tulevaisuus arvaamaton. Elämme siis politiikan kannalta poikkeuksellisen mielenkiintoista aikaa, jonka petasi päätöksiin täysin kykenemätön Kataisen hallitus, jonka pysäyttämää junaa Sipilän kolme ässää yrittää saada liikkeelle ja joka ei ole millään tavalla vapaa maailmanpolitiikan tapahtumien vaikutuksista.

Jääkäämme siis odottamaan mihin nyt käynnissä oleva turbulenssi lopulta johtaa. Pystyykö pohjoinen kansa nousemaan tässä tilanteessa voittajaksi vai jääkö se ajopuuna suurempien heiteltäväksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin vaaliennuste 2015
Muutama huomio kansalaisten poliittisesta liikehdinnästä
Laskennallisia vaalitulosennusteita gallupkannatuksen pohjalta