Maahanmuuttaja löytyi, mutta kuva sensuroitiin

Suomalainen lehdistö (esimerkki, toinen) teki eilen mielenkiintoisen ratkaisun poistamalla kuvan, jonka se oli saattanut julkaistavaksi poliisin pyynnöstä. Kyseessä oli henkilö, jonka epäillään syyllistyneen Espoossa törkeään seksuaaliseen kajoamiseen, törkeään pahoinpitelyyn, seksuaalista ahdisteluun ja raiskauksen yritykseen. 

Kyseisen – ilmiselvästi maahanmuuttajataustaisen henkilön – kuvan voi toki nähdä edelleen sosiaalisessa mediassa niin halutessaan. Eikä kuvan poistamisella siten ole saavutettu muuta kuin entistäkin suurempi kiinnostus hänen henkilöllisyyteensä. 

* * *

Koska maamme lehdistön aiemmin julkaiseman vakavista rikoksista epäiltyjen suomalaismiesten kuvat ovat edelleen näkyvissä (esimerkki ja toinen), ainakin itselleni syntyi tapahtuneesta epäilys, ettei nyt sensuroitua kuvaa poistettu lehtien nettisivuilta siksi, että miestä suojeltaisiin syytteiden mahdollisen kaatumisen takia. Sen sijaan arvelen – tai olen suorastaan vakuuttunut siitä – että se poistettiin vain ja ainoastaan hänen ilmeisen – mitä todennäköisimmin humanitaarisen – maahanmuuttajataustaisuutensa takia. 

Toisin sanoen tarkoituksena näyttäisi olevan vaikuttaminen tavallisten suomalaisten käsityksiin maahanmuuttajista. Siis eräänlainen ihmisten aivopesu tai ainakin harhaanjohtaminen. 

* * *

Sellainen ei tietenkään ole journalistin ohjeiden mukaista. Näin siksi, että niihin sisältyy muun muassa kohdat, joiden mukaan "yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu" ja "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Nähtäväksi siis jää, miten suomalainen lehdistö tulee jatkossa käsittelemään rikoksista epäiltyjen kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten kuvia. Poistetaanko ne nyt nähdyn esimerkin mukaan jälkikäteen aina sen jälkeen kun haettu henkilö on saatu kiinni, vai koskeeko jälkisensuuri vain ulkomaalais- tai peräti pelkästään kehitysmaalaistaustaisia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa ajatuksia herättävän viestin. Siinä nimittäin uhattiin, että "jatkossa ilmoitan kaikki saamani rikoksen tunnusmerkistön täyttävät vihaviestit poliisille".

Razmyarin ulostulon aiheutti ilmeisesti toisen kansanedustajan - Wille Rydmanin (ps) - niin ikään sosiaalisessa mediassa julkaisema viesti ja siihen liittyneet vastaukset. Pääviestin mukaan "demaripomo Nasima Razmyar on erikoinen poliitikko. Hän kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista, ja vastustaa yhtä järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä olisi suomalaisille hyödyllistä.

Hän haluaa rajat auki Venäjän organisoimalle välineellistetylle maahantulolle. Hän haluaa ajaa alas suomalaista ruokatuotantoa. Hän haluaa rajoittaa Suomen kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Hän haluaa jakaa suomalaisten rahoja ulkomaalaisille sekä kehitysapuna että tukina kotimaassa. Ja ennen kaikkea hän haluaa, että Suomessa asuisi mahdollisimman paljon kaikkia muita kuin suomalaisia."

Vastauksissa oli myös vielä kovempia luonnehdintoja, joista yksi oli Wille Rydmanin sedän Sampsa Rydmanin viestissä. Sen mukaan "'Kabulin teurastajan' tyttären ei olisi koskaan pitänyt edes päästä Suomeen. Moskovassa asuneena KGB-perheenä heitä ei olisi pitänyt kohdella pakolaisina."'

* * *

Kommenttien taustalla lienevät Nasima Razmyarin viime aikojen poliittiset kannanotot. Kokosin niistä muutaman tähän. 

Razmyar: "Yritystuet, ja ympäristölle haitalliset tuet – niiden leikkaus lisäisi meidän tulopuolta. Ja maataloustuet, varmasti sieltä tarkistetaan asioita, jotka olisivat paitsi ympäristölle mutta myös maatalouden kehittämiselle haitallisia. Ja Kela-korvaukset... Pidän tärkeänä osinkovero­uudistusta ja lähdeveroa."

Razmyar: "Palestiinan valtion tunnustaminen tarkoittaa sitä, että sille annetaan itsenäisen valtion oikeudet ja velvollisuudet. Se on teko Palestiinan puolesta, mutta Hamasia vastaan."

Razmyar myös äänesti eduskunnassa Venäjän hybridisodan takia säädettyä rajalakia vastaan. Ja teki saman uudelleen viime kuussa, kun lakia päätettiin jatkaa. 

Tämä riittänee tällä erää Razmyarin poliittisen linjan kuvaukseksi. Ja edellä kuvaamieni kommenttien ja niiden mahdollisten seurausten taustaksi. Uskoisin, että niiden perusteella  itse kukin voi arvioida, täyttävätkö Wille Rydmanin kommentit rikoksen tunnusmerkit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Georgian vaalit tuottivat uskottavuuskriisin

Georgian vaalit ovat tuoneet mieleeni Iso-Britannian toisen maailmansodan aikaisen pääministerin, Sir Winston Churchillin. Hänen mukaansa on nimittäin niin, että "monia valtiomuotoja on kokeiltu ja kokeillaan tässä synnin ja murheen maailmassa. Kukaan ei väitä, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkitietävä. Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu."

Näin siksi, että tätä kirjoitettaessa käytettävissäni olevan tiedon mukaan ovensuukyselyt antavat georgialaisten äänestystuloksesta hyvin erilaisen kuvan. Valtiollisen televisiokanavan mukaan maata hallitseva Georgialainen unelma -puolue olisi ottamassa yli 56 prosenttia äänistä, kun taas televisioaseman tilauksesta tehdyssä tutkimuksessa opposition kannattajien määrä nousisi liki 52 prosenttiin.

Maata hallitsevan Georgialainen unelma -puolueen asettamien vaaliviranomaisten mukaan se olisi saamassa 53 prosenttia äänistä, kun 70 prosenttia vaalipiireistä on laskettu. Länsimielistä oppositiota taas olisi äänestänyt vain noin 38 prosenttia ihmisistä, vaikka maan länsimielinen media väittää sen olevan johdossa ääntenlaskennassa.

On siis syytä odottaa lopullisia vaalituloksia. Ja todeta, että jo tässä vaiheessa vaalien rehellisyyteen on syytä suhtautua varauksella, minkä merkiksi oppositio on jo ääntenlaskennan tässä vaiheessa syyttänyt Georgialainen unelma -puoluetta perustuslaillisesta vallankaappauksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettemme me täällä Suomessa voi tietää - ainakaan tässä vaiheessa - varmuudella, mitä georgialaisissa vaaleissa on tapahtunut. Mutta siitä huolimatta nämäkin vaalit tarjoavat meille oppitunnin demokratian heikoimmasta kohdasta. 

Koko järjestelmähän on nimittäin rakennettu sen varaan, että ihmiset käyvät vaaliuurnilla ilmaisemassa tahtonsa, minkä jälkeen viranomaiset laskevat heidän antamansa äänet rehellisesti. Jos näin ei käy - tai jos siitä jää edes varteenotettava epäilys - menettää koko demokraattinen järjestelmä uskottavuutensa. 

Valitettavasti Georgiassa näyttäisi olevan käymässä juuri näin, ja siksi sen vaalitulokseen ja ylipäätänsä georgialaiseen demokratiaan on syytä suhtautua varauksella. Sekä toivoa, että maan asukkaat kykenevät itse ratkaisemaan tämän uskottavuuskriisin huolimatta naapurissa vaanivasta isosta karhusta. 

Samalla on syytä ymmärtää, että Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeä huolehtia siitä, että meillä järjestettävät vaalit säilyvät rehellisinä ja antavat oikean kuvan kansan tahdosta myös jatkossa. Näin siitäkin huolimatta, että jokaisten vaalien jälkeen osa äänestäjistä joutuu pettymään ja hakemaan lohtua vaikkapa lukemalla tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa, mitä tilaa
Vladimir-karhu ja rohkea kettu
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Raiskauslain muutos epäonnistui

Yleisradio kertoi tapauksesta, jossa mies oli ryhtynyt naisen kanssa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Se oli alkanut molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä, mutta daami oli kesken kaiken halunnut keskeyttää aikuisten leikin. Ja näin oli myös tapahtunut. 

Seuraavana päivänä nainen oli kuitenkin kertonut kaverilleen ja vielä muutaman päivän kuluttua myös seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitetun Seri-keskuksen väelle, että mies olisi ensin kuristanut häntä ja sen jälkeen vielä raiskannut. Siten hän sai kokonaisuuden vaikuttamaan vahvasti siltä, että kertomus pitäisi mitä todennäkäisimmin paikkansa, vaikka mies tietenkin kiistäisikin asian oikeudessa.

Ellei tapauksesta olisi ollut muuta tietoa, olisi oikeus joutunut tilanteeseen, jossa vastakkain olisivat olleet naisen tarina ja niitä vahvistavat kertomukset ulkopuolisille sekä miehen väite yhteisymmärryksestä illan aikana. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan miehellä oli lisäksi älykellossaan äänitaltiointi lemmenpuuhien ajalta. Eikä siitä ilmennyt mitään naisen kertomusta tukevaa, joten mies vapautettiin syytteistä. 

Asiasta kertonut Ylen uutinen ei mainitse, tuliko naiselle oikeudessa seurauksia valehtelusta tai väärän syytöksen esittämisestä. Toivottavasti näin, mutta se ei ole tämän jutun pääasia. 

 

Tapaus nimittäin osoittaa erinomaisesti sen, kuinka heikossa tilanteessa syytön ihminen on silloin, kun häntä yritetään tarkoituksella lavastaa syylliseksi seksuaalirikoksesta. Ilman äänitallennetta syytteessä ollut mies olisi hyvinkin todennäköisesti voinut saada tuomion "todennäköisin syin" raiskauksesta tai ainakin jäänyt - oikeudenkäynnistä tietoisten ihmisten mielissä - ikuisesti leimatuksi rikoksesta mitä hän ei ollut tehnyt. Ja vaikkei edes kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi toteutunut, on hän joka tapauksessa joutunut kestämään äärimmäisen tunnemyrskyn, johon on sisältynyt myös ahdistusta ja epätoivoa.

Tästä syystä teidän, arvoisat lukijani, on syytä panna merkille tutkinnanjohtaja Jutta Antikaisen vastaus kysymykseen siitä, että mahdollistaako uusi raiskauslaki aiempaa helpommin tutkintapyynnön kiusallaan tekemisen toisesta henkilöstä poliisille: "kyllä se on mahdollista".

On tietenkin selvää, ettei oikeusvaltiossa saa olla lainsäädäntöä, jonka perusteella ihminen on helposti lavastettavissa syylliseksi vakavaan rikokseen. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan tulisi mitä pikimmin ryhtyä toimiin vuoden 2023 alussa voimaan tulleen lain muuttamiseksi vastaamaan tarkoitustaan eli mahdollistamaan seksuaalirikollisten rankaisemisen ilman, että sitä voidaan käyttää helposti syyttömien ihmisten saattamiseen vaikeuksiin. 

Asia on vakava, sillä raiskauksen lavastamisyrityksiä tulee esille silloin tällöin (esimerkki ja toinen). Siitä huolimatta perättömien syytösten todellinen määrä on arvoitus, koska on mahdollista - ja nykyisen lainsäädännön perusteella jopa todennäköistä - että osa yrityksistä johtaa myös väärään tuomioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden kuukauden raiskauksia

Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena

Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki

Hamasin terroristit aloittivat kymmenien tuhansien palestiinalaisten hengen vaatineen sodan viime lokakuun 7. päivänä. He tekivät sen kiduttamalla, raiskaamalla, tappamalla ja ottamalla panttivangeiksi israelilaisia ja muita siviilejä musiikkifestivaaleilla. 

Nyt on käynyt ilmi, että Suomenkin rahoittaman YK:n alaisen ja palestiinalaisia tukevan UNRWA:n henkilöstö on mitä todennäköisimmin osallistunut sodan aloittaneeseen verityöhön. Sen seurauksena Suomi on - kuten pitääkin - lopettanut rahoituksensa järjestölle. Samoin ovat tehneet useat muutkin länsimaat.

* * *

Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta on kertonut, ettei mikään avustusjärjestö voi toimia ilman kytköksiä tahoon, joka aluetta hallinnoi tai hallitsee. Ja Hamas on hallinnut Gazaa vuodesta 2007 lähtien.

Tätä asemaansa se on käyttänyt väärin monella tavalla. Tässä käsiteltävän kysymyksen kannalta oleellisia ovat olleet unrwalaisiin kohdituvien terrorismisyytösten lisäksi sosiaalisessa mediassa esiintyneet kuvamateriaalin tukemat väitteet (esimerkki, toinen) siitä, kuinka UNRWA:n jakama humanitaarinen apu on toiminut myös Hamasin huoltoreittinä. Ja tukenut siten terroristien taistelua. 

Siksi myös YK:ssa olisi syytä huomata, ettei Hamas enää hallitse Gazaa, vaan Israel on ottanut alueesta suurimman osan sotilaallisen määräysvaltaansa. Ja siksi olisi syytä selvittää, voitaisiinko palestiinalaisille suunnattava hätäapu toimittaa yhteistyössä sen hallinnon kanssa. Sekä perustaa sitä varten uusi järjestö UNRWA:n sijaan.

Uuden järjestön perustamisen tarvetta alleviivaa myös se, että UNRWA:n johtaja on järkyttynyt terrorismin tukemiseen ryhtyneen järjestönsä rahoituksen katkaisemisesta - ainakin - tarkemman tutkinnan ajaksi. Tämä osoittaa, että kyseinen johtaja on kyvytön puolueettoman avustusjärjestön johtamiseen ja tulisi siksi siirtää vähemmän vaativiin tehtäviin. Näin siinäkin tapauksessa, että väitteet unrwalaisten osallistumisesta lokakuun terrorismi-iskuun tai Hamasin huoltoon osoittautuisivat vääriksi.

Joka tapauksessa on hyvä, että Suomen hallitus katkaisi UNRWA:lle suunnatun suomalaisen rahavirran nopeasti. Toivottavasti hallituksessamme ymmärretään myös, että apu voidaan käynnistää uudelleen vasta sitten, kun se voidaan kanavoida alueelle muuten kuin nyt tutkinnassa olevan järjestön kautta - tai UNRWA:an kohdistuneet väitteet ovat osoittautuneet täysin perättömiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elina Valtoselle osoitettu kirje osoittaa laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää tosiasioita
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä
YK:n pääsihteeri valitsi historiallisen alkupisteen

Valtakunnan ykköshomon ajatuksista

Yle antoi itsensä valtakunnan ykköshomoksi nostaneelle miehelle tilaa kertoa ajatuksistaan. Hän valitti yksittäistapaukseen viitaten, että "ei vaadita kuin normaali elämä, että joku kokee oikeudekseen käydä päälle". 

Miehen syyttävä sormi osoitti kohti "poliitikkoja, jotka ovat voineet tehdä vuosikymmenien uran pitkälti sen varaan, että he vihaavat homoja" - keitä he sitten lienevätkään. Ja kertoi omakohtaisena kokemuksenaan tapauksesta, jossa hänen esiinnyttyään meikattuna ja kynnet maalattuina oli käynyt niin, että "tällaiset pohjanmaalaiset pojat kommentoivat, että ´tässä tätä homoseksuaalista agendaa meille tungetaan´". 

Ei liene syytä epäillä, etteikö valtakunnan ykköshomon omakohtainen - ikävä - kokemus pitäisi paikkaansa. Lieneehän selvää, että Suomessa asuu kaikenlaisia ihmisiä, ja kun sosiaalinen media on muutenkin johtanut kommentointikynnyksen alenemiseen, saatetaan helposti kommentoida ihmisten käytöstä ja ulkonäköä. 

Toisaalta seksuaalivähemmistöt ovat viime vuosina olleet esillä näyttävästi niin julkisessa sanassa kuin kaduilla ja toreillakin. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, on tarkoituksena nimenomaisesti herättää keskustelua heidän asemastaan maassamme. 

Siksi koin hiukan oudoksi se, että kun sitä keskustelua on sitten syntynyt, se ei kelpaakaan. Toiveena näyttäisi pikemminkin olevan, että keskustelu olisi puhtaan yksisuuntaista tai ehkä jopa seksuaalivähemmistöjä hymistelevää. 

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisissa kuten muissakin ihmisissä on monenlaista väkeä. Suurin osa hyväksyy ihmiset enemmän tai vähemmän sellaisina kuin he ovat ja katsovat seksuaaliasiat yksityisiksi - olivat ne sitten homo- tai heteroluonteisia. Arvoisalle lukijallenikin lienee tuttu - usein itsenikin käyttämä - muotoilu, joka mukaan "suomalaisia ei kiinnosta mitä itse kukin tekee makuuhuoneessaan, kunhan se tapahtuu aikuisten kesken ja vapaaehtoisesti". 

Kuten jo edellä totesin, eivät seksuaalivähemmistöt ole tyytyneet pitämään intiimejä asioitaan normaalina yksityisasiana, vaan homoseksuaalisuutta on viime vuosina tuotu julkisuuteen varsin aktiivisesti, mikä on herättänyt vastareaktion. Eli ykköshomon luonnehdintaa käyttäen: jotkut heteroseksuaalit "pohjanmaan pojat" ovat tympääntyneet asiaan ja ilmaisevat omat ajatuksensa suoraan.

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisten yleinen suhtautuminen homoseksuaaleihin

on kaiken kaikkiaan muuttunut myönteisemmäksi 2000-luvun aikana. Ja siinä mielessä heidän asemansa on parempi kuin koskaan. Siksi on syytä kysyä, että kannattaisikohan näiden ihmisten hyväksyä tämä fakta ja omaksua suomalaisten enemmistön asenne seksuaalisuuteen yksityisasiana? Ja jättää intiimit asiansa - heteroseksuaalisten suomalaisten tapaan - makuuhuoneidensa verhojen taakse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmyydestä toisinajattelijoihin
Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Päijät-Hämeen käräjäoikeus on päättänyt vangita 28-vuotiaan miehen epäiltynä terrorismirikoksista. Asiasta kertoneet uutiset (esimerkki ja toinen) ovat maininneet, että mies on kantasuomalainen ja osallistunut äärioikeistolaiseen toimintaan.  Lisäksi uutisissa on mainittu, että mies on aikanaan toiminut Perussuomalaisissa ja sittemmin Sinimustassa liikkeessä, vaikka tapaus on vasta esitutkintavaiheessa.

Toki epäilyt kuulostavat vakavilta. Niiden mukaan mies olisi tehnyt terroristisessa tarkoituksessa törkeän ampuma-aserikoksen ja kouluttautunut terrorismirikoksen tekemistä varten. 

Asiaa kommentoinut rikoskomisario kuitenkin on todennut, "ettei poliisilla ole tiedossa kenenkään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa akuuttia uhkaa". Eikä varsin tarkasti kuvattua miestä ole tuomittu epäillystä rikoksesta, joten häntä on ainakin toistaiseksi - syyttömyysolettaman perusteella - pidettävä syyttömänä. 

Asiaan liittyvä median tiedotus on kuitenkin joka tapauksessa ollut esimerkillisen avointa ja antanut epäillyn teoista ja hänen taustastaan melko tarkan kuvan. Ja siihen olen mediatietojen kuluttajana voinut olla sikäli tyytyväinen, ettei tällä kertaa ole tarvinnut arvailla, minkälaisesta ihmisestä tapauksessa on ollut kyse.

Toivonkin siksi, että edellä kuvaamani uutinen edustaa muutosta medioiden suhtautumisessa rikosuutisointiin. Tarkoitan, että jatkossa kerrottaisiin yhtä tarkasti myös muista vakavista rikoksista ja niiden tekijöistä - esimerkkinä vaikkapa ympäristöään terrorisoineiden katujengien jäsenten teoista ja taustoista - jo esitutkintavaiheessa toisin kuin aiemmin on ollut tapana toimia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin vaaleissa meno oli kuin kehitysmaassa
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus

Takaisku amerikkalaiselle woke-kulttuurille

Amerikkalainen biologi ja syöpätutkija, David Sabatini, teki vielä pari vuotta sitten loistavaa tieteellistä uraa. Siitä vankkana todisteena toimi hänen professuurinsa yhdessä maailman johtavista yliopistoista - Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT) - sekä Yhdysvaltain tiedeakatemian jäsenyys, jollaisen saavat vain parhaat. 

Sitten kuitenkin kävi niin, että MIT:n tutkimuksessa todettiin Sabatinin rikkoneen yliopiston seksuaalisten suhteiden politiikkaa. Tämä erosi tehtävästään, mutta kiisti syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään sekä nosti kunnianloukkausoikeudenkäynnin.

Viime vuonna Sabatini haki työpaikkaa New Yorkin yliopistosta, mutta opiskelijoiden ja joidenkin opettajien protestoitua veti nimensä pois käsittelystä. Näytti siltä, että amerikkalainen anteeksiantamaton woke-kulttuuri oli pysyvästi tuhonnut hänen uransa. 

Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin kuitenkin yllättävästä käänteestä. Sen mukaan kaksi lahjoittajaa on päättänyt rahoittaa uuden laboratorion Sabatinille. Miljardööri hedge-rahastonhoitaja Bill Ackman nimittäin sanoi viime viikolla, että hänen säätiönsä - jolle Sabatini on tehnyt aiemmin palveluksia - aikoo yhdessä kumppaninsa kanssa rahoittaa Sabatinille uuden laboratorion viidellä miljoonalla dollarilla vuodessa viiden vuoden ajan. 

Ackman oli Science-lehden mukaan kertonut soittaneensa Sabatinille ja sanoneensa, että "luulemme, että on tärkeää, että palaat töihin." Tapaus on herättänyt kovaa keskustelua, jossa Sabatinin puolustajat ovat väittäneet, että biologin tapaus oli epäoikeudenmukainen ja rangaistus suhteeton. 

Hänen kriitikkonsa puolestaan ovat ilmaisseen kantanaan, että nyt annettu rahoitus nöyryyttää naisia ja muita tieteen parissa työskenteleviä, jotka joutuvat sellaisen vanhemman tutkijan ahdistelun kohteeksi, josta he ovat riippuvaisia. Nähtäväksi siis jää, kuinka tapaus etenee. 

On kuitenkin selvää, että Sabatinin tapaus on suora isku wokeltavalle amerikkalaisvasemmistolle. Sehän on onnistunut tuhoamaan monien tunnettujen tiedemiesten uran - esimerkkeinä vaikkapa kuuluisa evoluutiobiologi ja filosofi Francisco Ayala tai italialainen molekyylibiologi Pier Paolo Pandolfi. Jälkimmäisen tapauksessa ura tuhoutui hänen osoitettuaan puheilla ja sähköposteilla kiinnostuksensa ohjaamalleen tutkijatohtorille, joka tunsi niiden takia itsensä häirityksi.

Edellä mainituista Pandolfi onnistui palaamaan hetkeksi työelämään, mutta hänen työnantajansa joutui niin kovan painostuksen kohteeksi, että se päätti perua työsopimuksen. Nähtäväksi jää, kuinka Sabatinille tukensa osoittaneen Bill Ackmanin ja hänen kumppaninsa käy. Eli onnistuuko USA:n wokeltava vasemmisto painostamaan myös heidät perumaan päätöksensä rahoittaa seksuaalisen häirinnän takia pois potkitun tutkijan paluu tieteen pariin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltajat harhateillä
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä
Oikeus antoi luvan ahdistella, mutta wokeltajat syyllistyivät shamanismiin

Poliittisen oikeaoppisuuden alttari

Helsingin sanomat julkaisi eilen pääkirjoituksen, jossa se herjasi perussuomalaisia näiden maahanmuuttopolitiikan takia. Kirjoituksen loppuun oli kirjattu väite, jonka mukaan "Perussuomalaiset kieltäytyy hyväksymästä tosiasioita".

Kyse oli luonnollisesti HS:n poliittista vasemmistoa tukevasta linjasta, joka yleensä toimii varsin hienovaraisesti. Tällä kertaa lehden toimituksessa sorruttiin kuitenkin edelle kirjaamani johtopäätöksen lisäksi vihjailemaan puolueen rasistisuudesta ja jopa äärioikeistolaisen terrorismin ruokkimisesta. 

Lehden kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se julkaisi nopeasti Perussuomalaisten vastineen. Sen oli allekirjoittanut puolueen puheenjohtaja Riikka Purra. 

Siinä todettiin, että "Perussuomalaiset pohjaa maahanmuuttopoliittisen linjansa pilvilinnojen rakentelujen sijaan tutkimus- ja tilastotietoon". Sekä perustellaan puolueen näkemyksiä kertomalla se itsestäänselvyys, että "pysyvä nettomaahanmuuton kasvu auttaa pienentämään kestävyysvajetta vain, jos tulijoiden työllisyysaste ja tulotaso eivät poikkea suuresti kantaväestöstä", sekä toteamalla, ettei Suomessa täyty kumpikaan näistä edellytyksistä. 

Sen sijaan "meillä on OECD-maiden yksi suurimmista työllisyysaste-eroista kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Tulijoiden keskimääräiset tuotannontekijätulot jäävät huomattavasti suomalaisia matalammiksi ja sosiaaliturvariippuvuus on suurempaa".

Lisäksi Purra totesi puolueensa kannattavan korkeasti koulutettujen maahanmuuttoa siinä missä muutkin puolueet, mutta ihmetteli Suomessa käytävää keskustelua, "jossa matalapalkka-aloille kohdistuva maahanmuutto nähdään myös välineenä pitää Suomen väkilukua tietyllä tasolla. Kotoutumisen ongelmat ovat suuret jo nykyisellä määrällä. Demografiset tilastolliset tosiseikat eivät ole salaliittoteoria. Ruotsista voi katsoa, mitä tällaisen maahanmuuton liiallisesta kasvattamisesta seuraa."

Tämän blogin lukijat ovat luonnollisesti perillä maahanmuuton vaikutuksista ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Eikä kehitysmaalaisten invaasion vaikutus ole jäänyt huomaamatta myöskään Suomessa, vaikka yhden ruotsalaisen maahanmuuttajajengin pääsy maahamme onnistuttiinkin pysäyttämään. 

Asian ei luulisi olevan vieras myöskään HS:n päätoimittajalle. Ja siksi en voi olla ihmettelemättä tämän tarkoitusperiä. Eihän kai tarkoituksena kuitenkaan voi olla suomalaisen yhteiskunnan talouden ja turvallisuuden tahallinen tuhoaminen uhrilahjana vihervasemmistolaisen poliittisen oikeaoppisuuden alttarille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Will an ongoing trial open the eyes of politicians?
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Politiikan ensimmäinen uhri

Minne vie Wille Rydmanin tie?

Kansanedustaja Wille Rydman (kok) joutui Helsingin sanomien levittämien - ainakin osittain perättömien - juttujen kohteeksi, minkä seurauksena hänet pakotettiin eroamaan puolueensa eduskuntaryhmästä. Sen jälkeen syyttäjä on todennut, ettei ole syytä epäillä hänen syyllistyneen mihinkään rikolliseen toimintaan. 

Eilen Rydman kävi blogissaan läpi suhdettaan Kokoomukseen sekä erityisesti sen johtomiehiin Petteri Orpoon ja Kai Mykkäseen, jotka eivät ole ottaneet kantaa hänen poliittisen tulevaisuutensa jatkoon puolueessa. Kirjoitus loppui sanoihin "kun nyt näyttää ilmeiseltä, ettei kokoomuksesta puolueena löydy riittävästi väkeä näitä sen johdon linjauksia kyseenalaistamaan, niin luonnollista toki on, että itsekin osaan asiasta omat johtopäätökseni vetää".

Tuo johtopäätös lienee uuden poliittisen kodin etsiminen. 

Asiaa ajateltuani tulin siihen johtopäätelmään, että mikäli Rydman jättää Kokoomuksen, olisi hänelle luonnollisinta liittyä Harry Harkimon Liike Nyt-puolueen riveihin. Sen poliittinen linja on erittäin lähellä nykyisen puolueensa oikeaa laitaa edustavan Rydmanin näkemyksiä sekä talouden, maahanmuuttopolitiikan että Eurooppapolitiikan suhteen. 

Muita Rydmanille edes periaatteessa mahdollisia vaihtoehtoja ovat Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit, RKP ja Keskusta. Niistä ensin mainittu tuskin tulee kyseeseen, koska sen ja Rydmanin EU-linjaukset ovat pahasti ristiriidassa. RKP taas sulkeutuu pois ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikkansa takia. 

Sen sijaan Kristillisdemokraatit saattaisivat periaatteessa haluta ja saada Rydmanin joukkoonsa, mutta voi olla, että tässä puheena olleen vyyhdin aloittanut Helsingin sanomien juttu on lyönyt Rydmaniin sellaisen leiman, ettei hänen olisi helppoa löytää kannatusta uskonnollista seksuaalimoraalia korostavassa puolueessa tai sen äänestäjäkunnassa. 

Sen sijaan poliittisesti varsin linjaton Keskusta saattaisi houkutella Rydmania. Toki puolueen kannatus on ollut syöksykierteessä, mutta se on selvinnyt ahdingosta ennenkin. Jos niin kävisi, voisi Rydman puolueen nosteessa kohota jopa ministeriksi - ainakin paljon helpommin kuin pienpuolue Liike Nytin tai useimpien muiden puolueiden vieroksuman Perussuomalaisten riveistä. 

Ja niin. Vielä on toki sekin mahdollisuus, että Rydmanille löytyy sittenkin Kokoomuksen sisältä niin vahva tuki, ettei hän vaihda puoluetta. Siinä vaihtoehdossa ongelmana lienee kuitenkin se, että hänen ministeritiensä olisi joka tapauksessa tukossa niin kauan kuin Orpo tai hänen poliittinen linjansa jatkaa puolueen ohjaksissa.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan, minkä puolueen listoille Rydman lopulta asettuu. Ja ryhmittyykö vaalikarja hänen taakseen - koska suomalaiset tyypillisesti tuntevat sympatiaa väärin kohdeltua kohtaan - vai onko HS:n toimittaja sittenkin onnistunut mustamaalaamaan Rydmanin niin syvästi, ettei hänelle enää löydy kannatusta. 

Omalta osaltani toivon, että Rydman menee läpi - asettui hän minkä tahansa puolueen listoille. Näin siksi, että vaihtoehto olisi sikäli karmea, että sen voisi tulkita tarkoittavan likasankojournalismin olevan tehokas tapa hankkiutua eroon median mielestä vastenmielisestä poliitikosta. Eikä sellainen olisi hyväksi sen enempää Suomen, demokratian, oikeudenmukaisuuden kuin lopulta itse mediankaan kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen
Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman

Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen

Aloitetaan alusta eli Helsingin sanomien artikkelista, jossa annettiin useiden naisten haastatteluihin viitaten ymmärtää, että kansanedustaja Wille Rydman (kok) olisi syyllistynyt ahdistavaan käytökseen naisia kohtaan. Jutun mukaan osa uhreista olisi ollut tapahtuma-aikaan alaikäisiä, ja osa olisi kertonut alkoholin tuputtamisesta ja väkivallasta. 

Valtakunnan päälehti väitti edelleen, että Rydmanin kiinnostuksesta nuoriin naisiin ja tyttöihin olisi puhuttu laajasti, mutta ulospäin siitä olisi vaiettu. Ja mainitsi Rydmanin kiistäneen, että hän olisi toiminut epäasiallisesti.

Artikkeli oli sikäli merkittävä, että se loi Rydmanin ylle varjon asioista, joille ei suomalaisten parissa juurikaan löydy ymmärrystä. Lisäksi Kokoomuksen eduskuntaryhmä erotti kansanedustajansa joukostaan. Näin siitä huolimatta, että Rydman kommentoi HS:n väitteitä nopeasti omassa blogissaan sisällyttäen siihen kuvakaappauksia, jotka osoittivat hänen puhuneen totta.

Tuossa vaiheessa heräsin asiaan itsekin kirjoittamalla, että "minun asiani ei ole tässä yhteydessä ottaa kantaa Rydmanin ja naisten väliseen tapaukseen, sillä koko vyyhti tullee käsiteltäväksi oikeudessa. Haluan kuitenkin tällä viestillä saattaa Rydmanin vastineen teidän - arvoisat lukijani - tietoonne, jotta ette olisi pelkästään toisen osapuolen antamien väitteiden varassa."

* * *

Eilen saimme sitten kuulla syyttäjän todenneen, ettei Wille Rydmania vastaan nosteta syytettä väitetystä raskausrikoksesta. Näin siksi, että "ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi". 

Asian voisi siksi kuvitella olevan nyt selvä. Etenkin kun Rydman itse osoitti muutama päivä sitten - jälleen kuvakaappausten tukemana - kuinka yksi niistä naisista, joiden puheiden perusteella koko HS:n juttu oli kirjoitettu, oli levittänyt hänestä perättömiä juttuja eli valehdellut. Kuten kaikesta päätellen oli tehnyt koko se naiskatras, jota oli haastateltu HS:n alkuperäiseen artikkeliin.   

Tapaukseen liittyen on käynnissä toinenkin tutkimus. Se perustuu Wille Rydmanin tekemään tutkintapyyntöön Helsingin sanomien toiminnasta. Nähtäväksi jää, tuleeko lehdelle, sen silloiselle päätoimittajalle tai artikkelin kirjoittajalle seurauksia. 

Tässä suhteessa mielenkiintoista - ellei suorastaan käsittämätöntä - oli se, että Rydmanin syyttömäksi todenneen HS:n uutisen otsikko ei edes vihjaa maan suurimman sanomalehden toimituksen ymmärtäneen toimineensa väärin. Sen mukaan "Kansanedustaja Wille Rydman ei saa syytettä raiskauksesta". 

Muotoilu tuo mieleen tunnetun kompleksikysymyksen "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?". Siis yhden tunnetuimmista argumentointivirheistä, joka on muotoiltu siten, että vastaaja on joka tapauksessa lyönyt vaimoaan, koska hän voi vastata ainoastaan "kyllä" (hän on lyönyt vaimoaan aiemmin) tai "ei" (hän lyö yhä vaimoaan). 

Niinpä HS:n otsikko tarkalleen luettuna väittää Rydmanin raiskanneen, mutta tämä ei vain saa teostaan syytettä. 

* * *

Tähän tapaukseen liittyy myös joukko muita kysymyksiä. Juuri nyt näyttäisi siltä, että Rydmanin väitetyistä tekemisistä kertoneille naisille ei ole tulossa minkäänlaisisa seurauksia tapahtuneesta. Ainakaan julkisten tietojen mukaan Rydman tai kukaan muukaan ei ole tehnyt heistä tutkintapyyntöjä tai rikosilmoituksia. 

Tämä on sikäli harmillista, että jos ja kun syyttäjän päätös on tosiasioiden mukainen, tulisi myös Rydmanista perättömiä väitteitä esittäneiden henkilöiden joutua puheistaan vastuuseen. Muussa tapauksessa se alentaa ainakin naisten kynnystä kostaa miehille keksimällä näistä ikäviä tarinoita esimerkiksi parisuhteiden takkuillessa. 

Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei Rydman halua sorkkia asiaa sen enempää nykyisessä wokeltavassa ilmapiirissä. Eikä etenkään nyt, kun maan johtava sanomalehti jatkoi vielä tänä aamunakin hänen mustamaalaamistaan kirjoittamalla juttunsa hyödyntäen virheellisen mielikuvan luovaa tekstin muotoilua. 

* * *

Entä Rydmanin poliittinen ura tästä eteenpäin?

Siltäkin osin Kokoomuksen maahanmuuttokriittistä siipeä edustava Rydman sai kylmää vettä niskaansa. Sitä hänelle tarjosi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen, joka ei vielä halunnut ottaa kantaa hänen mahdollisuudestaan palata ryhmään. 

Sen sijaan Mykkänen kertoi ryhmän palaavan asiaan, "jos kokonaisharkintamme epäasiallisen käytöksen takia menetetystä luottamuksesta Rydmanin kohdalla muuttuu. Poliisi ja syyttäjä tutkivat rikosvastuuta, ja sen yhteydessä syntyvät selvitykset ovat luottamusta arvioitaessa yksi lähde. Tutustumme tähänkin syyttäjän päätökseen."

Tämä kommentti on tietenkin Rydmanille kuin märkä rätti kasvoille, vaikka hän itse totesikin nöyrästi, ettei eduskuntaryhmään paluu ole vielä ajankohtaista. Nähtäväksi siis jää, jatkaako Rydman tulevaisuudessa Kokoomuksessa vai lähteekö hän johonkin muuhun puolueeseen. 

Nähdäkseni ainakin Perussuomalaisten ja Liike NYT:in politiikassa on paljonkin yhtäläisyyksiä Rydmanin poliittiseen linjaan. Enkä olisi siksi hämmästynyt, jos niitä kiinnostaisi edellä käsitellyssä jutussa uhristatuksen saaneen Rydmanin todennäköisesti varsin huomattavaksi nouseva äänisaalis kevään vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman
Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa

Wokeltajat harhateillä

Helsingin sanomat julkaisi lauantaina artikkelin, jossa se kertoi wokelluksen tuhonneen joidenkin Helsingin yliopiston laitosten ilmapiirin. Koska kyse ei ole ns. kovien tieteiden yhteisöistä vaan pikemminkin humanistiseen opetukseen liittyvästä ongelmasta, saattaa ilmiö johtaa näillä aloilla tehtävän suomalaisen riippumattoman tutkimuksen ja opetuksen lopulliseen tuhoutumiseen.  

Suomi ei kuitenkaan ole wokelluksen suurvalta, vaan Yhdysvalloissa ja muualla anglosaksisissa maissa tämä fanaattinen ajatussuunta on paljon keskeisempi yhteiskunnallinen piirre kuin meillä Suomessa. Ja aivan erityisesti asia on ollut esillä sikäläisissä yliopistoissa. 

Siksi ajattelin tänään kertoa teille - arvoisat lukijani - parista tuoreesta uutisesta, jotka olen lukenut arvovaltaisesta tieteellisestä julkaisusta. Tapaukset ovat mielestäni varsin mielenkiintoisia. 

Ensimmäinen uutinen kertoi arvostetusta perulaissyntyisestä amerikkalaisprofessorista, joka erotettiin vuonna 2019 USA:n tiedeakatemiasta jouduttuaan syytetyksi seksuaalisesta häirinnästä. Perulainen oikeus kuitenkin ratkaisi asian professorin eduksi ja määräsi väärän ilmiannon tehneen naisen 48 400 dollarin sakkoihin sekä langetti tälle vuoden ja kahdeksan kuukauden mittaisen ehdonalaisen vankeustuomion.

Professori ei kuitenkaan ole jättänyt asiaa, vaan on viemässä USA:n tiedeakatemian oikeuteen, koska "he osoittavat edelleen piittaamattomuutta olemalla julkisesti kääntämättä kurssia" hänen julkisessa kohtelussaan. Amerikkalaiseen tyyliin perulaisprofessorilla on myös merkittävä vahingonkorvausvaatimus: peräti viisi miljoonaa dollaria. 

Nähtäväksi jää, kuinka asia ratkeaa. Jotain wokelluskulttuurin lonkeroiden ulottumisesta ympäri maailman kertoo kuitenkin se, että YK julkaisi näkemyksen, jonka mukaan "olemme huolissamme siitä, että häirintäilmoituksen tehneen naisen tuomitsevaan alemman oikeuden tuomioon ei sisältynyt uhrikeskeistä ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa". 

Ja jatkoi edelleen, että "jos tuomioistuimen päätös pysyy voimassa, se voi vaientaa muut seksuaalisen väkivallan uhrit ja eloonjääneet sekä estää heitä puhumasta hyökkääjiään vastaan". Näin siis siitä huolimatta, ettei - oikeuden mukaan - tapaukseen liittynyt lainkaan seksuaalisen väkivallan uhreja, saati eloonjääneitä tai hyökkääjiä. 

Nähtäväksi jää, kuinka tapaus etenee. Toivottavaa tietenkin on, että 1) perulaisoikeus olisi alun perin ratkaissut asian oikein - eli mitään väärää ilmiantoa pahempaa laittomuutta ei olisi tapahtunut - ja että 2) professorin ja USA:n tiedeakatemian välisen oikeustapaukseen saataisiin oikeudenmukainen tai ainakin lakiin perustuva ratkaisu.

Toinen tapaus liittyi siihen, että NASA kieltäytyi aikanaan muuttamasta avaruuteen sijoitetun teleskoopin - James Webb Space Telescope - nimeä, vaikka sitä vaadittiin. Vaatimukset perustuivat siihen, että James Webb oli mahdollisesti auttanut homomiesten puhdistamisessa liittovaltion työvoimasta.

Tästä on nyt saanut itkupotkuraivarin The Royal Astronomical Society - eli Britannian kuninkaallinen tähtitieteen seura. Se on nimittäin päättänyt, ettei sen kustantamissa sarjoissa julkaistuissa tiederaporteissa saa enää käyttää teleskoopista sen oikeaa nimeä, vaan sitä on kutsuttava JWST:ksi. 

Tapauksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että NASA:n virallinen historioitsija yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa oli selvittänyt Webbin roolia koskevia arkistoja, mutta ei ollut löytänyt nimen vaihtamista edellyttäviä todisteita. Tätä taustaa vastaan Brittien päätös ei näyttäisi olevan kunniaksi tieteelliselle seuralle, jollaisen luulisi toimivan pikemminkin tosiasioiden kuin muodissa olevien poliittisen aatteiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä
Tyttöjen katselu ennen ja nyt