Varoitus

Helsingin sanomat julkaisi uutisen, jonka mukaan epärehellisin keinoin valtiopäiville päässeen somaliehdokkaan asuinalueen ihmiset suhtautuivat vihaisesti paikalle menneisiin toimittajiin. Lisäksi he kieltäytyivät uskomasta vaalivilppiin.

Tämä on tietenkin tavallaan inhimillistä, eikä Paasikiven toteamus siitä, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, liene tunnettu Ruotsin somaliyhteisöissä. Siitä huolimatta sen totuusarvo on kiistaton myös maahanmuuttajien kohdalla. 

* * *

Vaikka asialla ei sinänsä olekaan sen suurempaa merkitystä, HS:n toimittajien kohtaama asenne kertoo jotain oleellista ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Siihen kasvanut valtava maahanmuuttajien joukko elää edelleen omassa kulttuurissaan eikä ole omaksunut länsimaisia arvoja. Ei edes tosiasioiden tunnustamista silloin, kun on jääty kiinni. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten tilanne etenee länsinaapurissamme, mutta olisi tärkeää tietää, millä tasolla on suomalaisen maahanmuuttajayhteisöjen jäsenten suhtautuminen tosiasioiden tunnustamiseen. Ja tietenkin vaalivilpin tekemiseen, mikäli sellaiseen tarjoutuisi mahdollisuus. 

* * *

Suomessa on tapana, että vaalien rehellisyyttä varmistetaan sillä, että äänestyspaikoilla on paikalla useiden puolueiden edustajia. Mutta miten käy – edellä kirjoittamani valossa – sitten, jos jollain maahanmuuttajavaltaisen alueen äänestyspaikalla on läsnä vain maahanmuuttajataustaisia henkilöitä?

Toimivatko he siellä ensisijaisesti edustamiensa puolueiden edustajina vai maahanmuuttajayhteisön jäseninä? Ja onko heille tärkeämpää oman puolueen menestys vai maahanmuuttajaehdokkaan pääsy eduskuntaan – tämän puolueesta riippumatta?

* * *

Vielä ei toki olla tässä tilanteessa, sillä Suomesta puuttuvat vielä täysin maahanmuuttajien asuttamat asuinalueet. Kehitys kuitenkin kulkee sellaisia kohti, eikä tilanne ole välttämättä sama enää seuraavan hallituskauden jälkeen. 

Siksi yhteiskuntamme on syytä alkaa varautua siihen jo nyt, kun varoitus on saatu läntisestä naapurimaastamme. Ei sitten tarvitse olla koko maailman ihmeteltävänä, kuten Ruotsi on juuri nyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsi on matkalla sivistyneestä demokratiasta kohti henkistä kehitysmaata
Valaiseva tapaus Ruotsista
Mohamed Abdukadir Alin vaalivilppiepäilystä

Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Tilastokeskus julkaisi eilen tiedotteen, jonka mukaan sekä työllisyys- että työttömyysaste ovat nousseet Suomessa. Lisäksi se mainitsi, että työvoiman ulkopuolella olevien määrä pieneni. 

Toisin sanoen työmarkkinoiden käytössä olevien ihmisten määrä lisääntyi hiukan nopeammin kuin työpaikkojen määrä. Siten Suomen talous on kasvussa, mikä on erinomainen asia, vaikka vauhti ei olekaan vielä erityisen suuri. 

* * *

Uutinen sai palstatilaa myös suurimmissa suomalaismedioissa. Niistä MTV3 kirjoitti otsikolla "Työttömien ja työllisten määrä kasvoi helmikuussa". Täsmälleen samoja sanoja käytti myös Uutissuomalainen. Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti, että "Työttömien ja työllisten määrä kasvoi viime vuodesta". 

Entä mitä teki meidän kaikkien kustantama Yleisradio. No, otti ja otsikoi oman juttunsa sanoilla "Tilastokeskus: Työttömyysaste nousi helmikuussa" ja jätti myös sen sisällöstä pois sekä työllisyysasteen että työvoiman määrän kasvun. 

Tätä ratkaisua on mahdotonta nähdä minään muuna kuin tahallisena Suomen taloustilanteen vääristelynä sekä tarkoituksellisena suomalaisten harhaanjohtamisena. Sen motiivista kertoo kaiken se, että vaikka Demokraatti otsikollaan "Tilastokeskus: Työttömiä melkein 50 000 enemmän kuin vuotta aiemmin" oli Ylen kanssa samoilla linjoilla, senkin toimittaja kuitenkin – toisin kuin Yle – toi itse tekstissä esille myös työllisyyden ja työvoiman määrän kasvun.

* * *

Kyse ei voi olla muusta kuin Yleisradion toimituksen tarkoituksellisesta toiminnasta Suomen hallitusta vastaan. Eli vaalityön tekemisestä vihervasemmiston puolesta ajatellen ensi kevään vaaleja. 

Niihin on kuitenkin aikaa vielä yli vuosi, joten nähtäväksi jää, mitä kaikkea Ylen toimituskunta vielä keksiikään saadakseen maahamme demarivetoisen hallituksen. Eli kuinka koville kierroksille veromediamme toimituskunta piiskaakaan itsensä seuraavien reilun 12 kuukauden aikana, kun jo nyt on lähdetty jopa demareita avoimesti kannattavaa puoluelehteä härskimpään disinformaation levittämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu
Yrittäjä Jesse Rauhamo avautui Yleisradion käytännöistä
Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?

Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa

Toimittaja Sanna Ukkola julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa tuloksia vielä virallisesti julkaisemattomasta Nordic Journalism Students 2025 -kyselystä. Sen mukaan Tampereen yliopistossa opiskelevista "suomalaisista journalistiopiskelijoista 78 prosenttia äänestää vasemmistopuolueita (vas 44 %, vihr 20 %, Sdp 14 %)".

Jos ja kun luvut vastaavat todellisuutta, on suomalaisen journalismin tulevaisuudennäkymä karu. Sen ymmärtämiseksi pitää huomata, että tulevista journalisteista 64 prosenttia kannattaa – ei pelkästään vasemmistoa vaan – arvoiltaan ultraliberaalia äärivasemmistoa eli Vasemmistoliittoa ja Vihreitä.

* * *

Toki jo aiemminkin on tiedetty, että journalistiikan opiskelijoiden aatemaailma on kallistunut poliittisesti vasemmalle. En kuitenkaan ole ennen ymmärtänyt opiskelijoiden viehtymystä suoranaiseen äärivasemmistolaisuuteen, jolla on varsin synkkä jalanjälki niin Suomen kuin maailmankin historiassa. 

Toki saattaa olla, etteivät kaikki journalismin opiskelijat – ja jo valmistuneet journalistit – ole perehtyneet kannattamansa aatteen juuriin tai kuvittelevat nykyisen vihervasemmiston jotenkin poikkeavan historiallisista edeltäjistään. Ja toimivat siten pikemminkin – Leninin suuhun pantua termiä lainatakseni – hyödyllisinä idiootteina, jotka uskovat toimivansa moraalisesti oikein, kuin tosiasiallisina orwellilaisen yhteiskunnan puolesta taistelevina vaikuttajina.

Tämä näkyy myös siinä, että monet toimittajat haluavat puolueettoman journalismin sijaan ohjata ihmisten mielipiteitä ja muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Joillekin tahto vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on ollut jopa keskeinen syy hakeutua toimittajaksi.

Tämä tilanne on tietenkin ikävä sekä näiden opiskelijoiden, heidän työnsä tuloksia lukevien ja kuuntelevien ihmisten, että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Näin siitä huolimatta, että iän karttuessa osa journalisteista havaitsee kannattaneensa totalitaristisia ajatuksia ja siirtyy pois äärivasemmiston kaartista. Mutta valitettavasti vain osa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Lastenkasvatus ennen ja nyt

Yleisradio kertoi, että lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea, koska heistä osa on niin ahdistuneita, ettei opiskelu luokassa onnistu. Jutun mukaan tämä johtuu siitä, että lukioihin otetaan aiempaa enemmän nuoria, jotka tarvitsevat nykyistä enemmän tukea opinnoissa pärjäämiseen.

Erityistä tukea ei lukiossa kuitenkaan pystytä tarjoamaan samalla tavalla kuin peruskoulussa. Lisäksi koulun aikana kaikkien on saavutettava samat minimioppimäärät, eli niistä ei voi – eikä pidäkään – tinkiä: jokaisen tulisi pystyä läpäisemään ylioppilaskirjoitukset koulunkäynnin lopuksi. 

Eikä siinä kaikki, vaan juuri lukion käyneiden pitäisi aikuisena ottaa tämän maan tulevaisuus käsiinsä. Eli opiskella korkeakoulututkintoja ja asettua niiden mukaisesti asiantuntija- ja tuotekehitystehtäviin sekä nousta päättäviin asemiin yrityksissä ja yhteiskunnassa. Sekä kestää niissä mitä erilaisimpia stressejä ilman, että se vaikuttaa tehtävän työn tuloksiin.

* * *

Minun mielestäni tämä kuulostaa hurjalta. Ja siksi on kysyttävä, että mistä tällainen muutos johtuu. 

Ovatko nuorten mielenterveysongelmien syinä jutussa mainitut koronapandemia tai oppivelvollisuuden laajentuminen Sanna Marinin (sd) hallituksen päätöksellä? Vai kenties medioissa jo pitkään vellonut negativistinen maailmankäsitys, jonka mukaan ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan ilmastonmuutoksen, luontokadon tai jonkin muun syyn takia? Ellei sitten suorastaan digitaalisten pelien ja sosiaalisen median mieltä rappeuttava vaikutus?

Tähän liittyen selvä fakta on se, että jo pari vuotta sitten Lääkärilehti kirjoitti erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden räjähdymäisestä kasvusta. Sen mukaan "nuorista 78 prosenttia koki huolta sodan, 76 prosenttia ilmastonmuutoksen, 65 prosenttia luonnonkatastrofien ja 47 prosenttia pandemioiden uhkiin liittyen. 

Nämä syyt osoittavat lasten mielenterveysongelmiin syyllisiksi erityisesti suomalaista toimittajakuntaa, jonka sensaatiohakuinen ja yksipuolinen uutisointi erityisesti kolmen ensimmäisen aiheen – sotien, ilmaston ja luonnon – kohdalta näyttäisi ottaneen täydellisen niskalenkin nuorten terveestä ja kriittisestä ajattelusta. Pahinta tässä on se, että – Lääkärilehden haastatteleman asiantuntijan mukaan – "kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea."

* * *

Itse nostaisin näiden ongelmien yhteydessä esille myös toisen – yhteiskunnassamme lähes vaietun – mahdollisuuden. Se on lastenkasvatuksen muutos viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Omassa lapsuudessani lapsilta vaadittiin jo varsin pienenä omatoimisuutta ja selviytymistä tavallisista arjen askareista – ja myös osallistumista niihin. Siten minäkin kuljin kuusivuotiaana aamuisin parin kilometrin matkan leikkikouluuni ja illalla takaisin. Ja kotona tehtäväni oli siivota leikkikalut joka ilta paikalleen sekä viedä tarvittaessa roskat roskikseen.

Seuraavasta vuodesta lähtien kuljin myös kouluun ensimmäisestä luokasta lähtien ilman saattajia sekä huolehdin – tai jätin huolehtimatta – läksyni itsenäisesti. Kävin myös lähikaupassa tekemässä äidin antaman listan mukaan pikkuostoksia eli maitoa, perunoita ynnä muuta tarpeellista. Yhdeksän- tai kymmenvuotiaasta lähtien tehtäviini kuului myös siivomiseen osallistuminen – mukaan lukien mattojen tamppaaminen muutaman kerran vuodessa.

Kaupassa käyminen ja etenkin mattojen tamppaaminen harmittivat syvästi, mutta niiden tekemättä jättämisellä olisi ollut seurauksia, jotka ovat nykyisin laittomia – ja saattoivat olla jo silloin. Samalla kuitenkin sisu kasvoi ja kyky kestää ikäviä asioita kehittyi.

* * *

Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaisten asioiden vaatiminen lapsilta tai nuorilta ole enää nykyisin kovinkaan yleistä. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi lasten itsenäinen kulkeminen kuusivuotiaana kaupungin keskustan läpi esikouluun – saati sieltä kotiin lähteminen ilman noutajaa – ei olisi edes mahdollista, vaan johtaisi vanhempien syytteeseen lapsen heitteille jättämisestä.

Samalla on kuitenkin käynyt niin, että edellytykset suomalaisten lasten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kehittymiselle ovat heikentyneet. Eikä mielestäni olisi kummoinenkaan ihme, ellei tämä heijastuisi yhä useamman nuoren elämässä kyvyttömyytenä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman tukea – ja vaikeutena suhtautua vuosi vuodelta yhä hirvittävämmiltä kuulostaviin ilmasto- ja sotauutisiin realistisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nuorten naisten mielenterveys
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu

Yleisradiomme teki sosiaalisen median algoritmeista jutun otsikolla "Sosiaalisen median algoritmit uhkaavat demokratiaa Suomessa, osoittavat huippututkijat". Sen mukaan "jopa 67 prosenttia kaikesta poliittisesta somesisällöstä on Suomessa". 

En ota juttuun sen enempää kantaa, mutta kiinnittäisin teidän – arvoisat lukijani – huomion sen lopussa olevaan toimittajan pyyntöön. Se kuuluu seuraavasti.

"Etsimme haastateltavaksi perheitä, joissa sukupolvien välinen arvokuilu on aiheuttanut ristiriitoja. Haluamme haastateltavaksi vanhempia ja lapsia.

Ovatko lapsesi sinua konservatiivisempia tai vanhempasi sinua liberaalimpia? Millaista kitkaa se aiheuttaa kotona?

Yhdellä vastauksella voit ilmoittaa samalla kertaa itsesi ja toisen perheenjäsenesi."

* * *

Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi Yle haluaa haastatella nimenomaisesti perheitä, joissa vanhemmat ovat arvoliberaalimpia kuin lapset? Mikseivät sitä kiinnosta perheet, jossa lapset ovat vanhempiaan liberaalimpia? 

Näin siksi, että veromediamme sanoi etsivänsä "perheitä, joissa sukupolvien välinen arvokuilu on aiheuttanut ristiriitoja". Ja siksi on kysyttävä, että eikö kokonaiskuvan saaminen – näin määritellystä asiasta – edellyttäisi haastatteluja myös sellaisista perheistä, joissa lapset ovat arvoliberaalimpia kuin vanhempansa?

Lisäksi on syytä huomata, että poliittiset näkemykset ovat suomalaisnuorten parissa eriytyneet voimakkaasti: alle kolmekymppiset naiset kannattavat arvolibeeraalia vasemmistoa huomattavasti useammin kuin saman ikäiset miehet. Naiset ja yliopistotutkinnon suorittaneet olivat myös miehiä useammin arvoliberaaleja, joten Ylen haastateltavaksi tulee lähinnä vähemmän koulutettuja nuoria miehiä vanhempineen, ellei juttua tekevä toimittaja kiinnitä asiaan erityistä huomiota.

* * *

Onneksi kyseessä ei ole oikea tutkimus, sillä näin vinoutunut aineisto suhteessa ilmoitettuun kysymyksenasetteluun tuottaisi mitä todennäköisimmin vääristyneen kuvan sellaisista perheistä, joissa esiintyy sukupolvien välistä poliittista erimielisyyttä. Siten sellainen tutkimus jäisi todennäköisesti julkaisematta – ainakin arvostetuissa tiedesarjoissa – koska sellaisten käyttämät vertaisarvioitsijat epäilemättä toteaisivat, ettei kysymyksenasettelun suhde käytettyyn aineistoon ole validi.

Toisaalta Yle – tietenkin – päättää itse, mitä se julkaisee. Ja siitä syystä se tulee mitä todennäköisemmin julkaisemaan haastattelujensa perusteella tehdyn jutun näyttävästi ja tehden siitä tieteelliseltä vaikuttavia johtopäätöksiä. 

Sille myös annetaan – niin sanottuna tutkivana journalismina – epäilemättä paljon palstatilaa. Toivon mukaan siinä yhteydessä kuitenkin tuodaan esille myös haastatteluiden lähtökohtaisesti vinoutunut rakenne ja rajataan johtopäätökset sen mukaisesti antamatta ymmärtää, että ne koskisivat yleisesti perheitä, joissa vanhemmilla ja lapsilla on toisistaan poikkeavat arvot.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapset tekevät naisista konservatiiveja
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Onko Päivi Räsänen Suomen maineen likaaja?

Nyt kun on noussut kova meteli Päivi Räsäsen (krist) piipahduksesta Yhdysvaltain kongressissa, on tullut pohtia tapahtunutta myös tässä blogissa. Aloitetaan siis alusta. 

Kaikki alkoi siitä, kun Päivi Räsänen tuli kirjoittaaneeksi sanat "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö", joilla hän tarkoitti ihmisen seksuaalisuuden suuntautumista omaan sukupuoleensa. Siihen tarttui suomalainen syyttäjälaitos tulkiten sanat kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. 

On kuitenkin biologinen tosiasia, että eliöiden seksuaalisuus on kehittynyt juuri siksi, että niiden geenit voisivat sekoittua eli rekombinoitua niiden jälkeläisissä. Siksi seksuaalisuus kohdistuu luontaisesti toiseen sukupuoleen, vaikka myös omaan sukupuoleen liittyvät käyttäytymistavat ovat luonnossa yleisiä. 

Tässä mielessä homoseksuaalisuus – erityisesti pääasiallisena seksuaalisena käyttäytymistapana – on tosiaan jonkinlainen kehityshäiriö. Se ei kuitenkaan tee ihmistä sen paremmaksi tai huonommaksi kuin muitakaan, eikä Räsänen ole niin väittänytkään.  

* * *

En tiedä onko edelle kirjoittamani ymmärretty käräjä- ja hovioikeudessa, mutta on joka tapauksessa oikein, että ne vapauttivat Räsäsen syytteistä. Selvää lienee silti, ettei syyttäjä ole ymmärtänyt asiaa sen enempää ennen syytteiden nostamista kuin oikeuden päätösten jälkeenkään, vaan jatkaa prosessia korkeimpaan oikeuteen jatkaen samalla edelleen Räsäsen sananvapauden loukkaamista. 

Näin Päivi Räsänen ja Suomi ovat epäilemättä saaneet huonoa kansainvälistä mainetta sellaisten ihmisten parissa, jotka pitävät sananvapautta arvokkaana asiana. Sellaisia on erityisesti Yhdysvalloissa, mutta toki myös muualla kuten Suomessa. 

* * *

Tässä puheena oleva tapaus muistuttaa itse asiassa tilannetta, jossa väkivaltaisessa parisuhteessa elävä nainen astuu julkisuuteen kertomaan miehensä tekemisistä, minkä jälkeen tämän sukulaiset moittivat häntä perheensä ja puolisonsa kunnian likaamisesta. Tässä analogiassa "väkivaltainen parisuhde" = "sananvapauden kieltämisvaatimus", "nainen" = "Räsänen", "mies" = "syyttäjä", "sukulaiset" = "Räsästä moittiva media".

En usko, että juuri kukaan järkevä ihminen ajattelisi edellä olevassa analogiassa naisen olevan kunnian likaaja. Siitä huolimatta suomalaisella toimittajakunnalla ei ole vaikeuksia syyttää Räsästä maamme maineen likaamisesta hänen kertoessaan kokemastaan jatketusta  sanavapauden rajoittamisyrityksestä Yhdysvalloissa. 

Syitä siihen voin vain arvailla, mutta epäilen, että kyse on toimittajakuntaamme pesiytyneestä wokellushenkisestä maailmakatsomuksesta, joka estää journalisteiltamme kyvyn loogiseen ajatteluun erityisesti silloin, kun vastakkain ovat kristillinen ja arvoliberaali maailmankatsomus. Tätä näkemystäni tukee muun muassa juuri popularisoitu tutkimustieto.  

Päivän aiempi merkintä:
Punamultahallitusta pukkaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista

Ylellinen raiskausvihje

Ylen mukaan 20-vuotiaalla miehellä oli jopa 15 alaikäistä uhria, minkä seurauksena hänet tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen seksuaali­rikoksista. Luulisi, että näin "ansioituneen" raiskaajan henkilötiedot – tai ainakin jonkinlainen kuvaus hänen tuntomerkeistään – olisivat julkaisemisen arvoisia. 

Näin ei kuitenkaan näytä olevan, sillä verorahoitteinen mediayhtiömme jätti kaikki raiskaaja-ahdistelijan tiedot julkaisematta, koska – jutun mukaan – se haluaa turvata uhrien yksityisyyden. Niinpä me Ylen toiminnan maksaja-asiakkaat saamme tyytyä tarinoihin "parikymppisestä euralaismiehestä".

* * *

Mahtavatkohan Yle ja sen toimituskunta ymmärtää, että jättämällä rikollisen taustan kokonaan arvailujen varaan, he tulivat samalla vihjaisseeksi, että tuomittu raiskaaja on Eurassa asuva maahanmuuttajataustainen muslimi tai musta afrikkalainen. Ainakin minä – ja uskoakseni vähintään miljoona muuta suomalaista – oletamme niin. 

Yleisradio korjatkoon, mikäli päätelmämme on väärä. Näin jo siitäkin syystä, että olisi perin ikävää, jos maahanmuuttajien piikkiin pantaisiin Yleisradion salailun takia kantasuomalaisten tekemiä rikoksia.

Päivän aiempi merkintä:
Turvapaikanhakijoiden kustannuksissa yli viisinkertainen ero

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?
Johtopäätöksiä – joko oikeita tai vääriä
Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset

Miksei Mikkelissä asunut puukottaja ollut "mikkeliläismies"?

Kuten arvoisa lukijani tietää, on suomalaismedioilla tapana uutisoida somaleiden, irakilaisten ja muiden kehitysmaalaisten tekemiä rikoksia kuvaamalla heitä "espoolaismies"-tyyppisillä nimityksillä. Näiden rikollisten etniseen taustaan viitataan useimmiten vasta sen jälkeen, jos oikeus on tuominnut heidät – ja silloinkin vain, mikäli heidät on passitettu vähintään kahden vuoden vankeuteen.

Siksi minun kulmakarvojani nostatti otsikko, jonka mukaan "ukranalaisäiti ja lapset saivat suojelua Suomen viranomaisilta, mutta perhettään vuosia jäljittänyt mies pääsi puukottamaan – oikeudenkäynti alkaa Tampereella". Uhri oli saanut Suomesta humanitaarista suojelua sen jälkeen, kun mies oli kohdistanut häneen ja heidän lapsiinsa väkivaltaa.

* * *

Kulmakarvojani liikutti siis se, että ukrainalaisnainen oli vähintäänkin samanlainen pakolainen kuin Suomessa oleskelevat kehitysmaalaiset, mutta siitä huolimatta hänen ja hänen ukrainalaisen miehensä etninen tausta tuotiin esille jo ennen oikeudenkäynnin alkamista – toisin kuin tehdään rikoksista epäiltyjen afrikkalaisten tai lähi-itäläisten konnien kanssa. 

Ja itse asiassa, juttuun nyt perehdyttyäni huomasin, että pariskunnan ukrainalaisuus tuotiin esille jo silloin, kun nyt oikeuteen edenneestä puukotuksesta uutisoitiin. Miksei Mikkelissä asuneesta miehestä käytetty silloin ilmaisua "mikkeliläismies", vaikka se olisi ollut loogista siinä valossa, että vaikkapa Turussa asunutta somalipuukottajaa olisi epäilemättä kutsuttu "turkulaismieheksi".

* * *

En tietenkään väitä, että ongelma tässä kaikessa olisi ukrainalaismiehen kutsuminen ukrainalaiseksi. Sen sijaan pidän ongelmana lehdistön kehitysmaalaisiin kohdistuvaa tekijän etniseen taustaan liittyvää harhaanjohtamista ja salailua, joka – nyt kulmiani nostattaneen tapauksen valossa – kohdistuu vieläpä epätasa-arvoisesti eri maahanmuuttajaryhmiin. 

Siksi esitän lopuksi myös arvauksen siitä, miksi lehdistömme eli suomalainen toimittajakunta asettaa Suomessa asuvat ihmiset etnisen taustansa perusteella eriarvoiseen asemaan. Kyse on mitä ilmeisimmin pyrkimyksestä arvoliberalismiin kallellaan olevien journalistiemme yhteisestä pyrkimyksestä pimittää suomalaisilta maassamme harjoitetun humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan seurauksia. Siis – selkokielellä sanottuna – toimittajien lukijakuntaansa kohdistamasta röyhkeästä harhaanjohtamisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Henri, Mikael ja "äijä" Jennan kimpussa

Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista

Yleisradio on viime aikoina pyrkinyt kaatamaan Petteri Orpon (kok) hallitusta perussuomalaisiin poliitikkoihin kohdistuvilla rasismipuheillaan. Menestys on kuitenkin ollut heikko, kuten hallituksen kuluneella viikolla tekemä ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitys osoittavat. 

Ylen toimituskunnan hyökkäys on kuitenkin sikäli merkittävä, että Perussuomalaisten puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Riikka Purra on lähtenyt vaatimaan yhtiötä poistamaan valheellisen tiedon syyskuun neljäntenä päivänä julkaisemastaan uutisesta. Hän teki tämä sosiaalisessa mediassa samana päivänä kuin uutinen julkaistiin.  

Hän sai tähän vaatimukseensa vastauksen, jonka mukaan "ei ole toimituksen mielestä olennaista asiavirhettä, joka vaatisi oikaisua. Kyse on journalistisesta tulkinnasta, jolle on perusteet". Toisin sanoen Ylen toimitus kyllä tunnusti – epäsuorasti – uutisensa sisältäneen virheellisen väitteen, josta se oli tehnyt oman tulkintansa ja pannut sen Purran suuhun, mutta kieltäytyi siitä huolimatta paksunahkaisesti korjaamasta asiaa. 

Niinpä valtiovarainministeri pyysi Yleä korjaamaan uutisensa useampaan kertaan, ja välitti myös – edelleen sosiaalisessa mediassa - suojelupoliisin näkemyksen puheena olleesta sanamuodosta kansalliselle radioyhtiöllemme. Yle ei kuitenkaan ole reagoinut edes tähän, vaan pitää edelleen virheellistä tulkintaansa näkyvissä nettisivuillaan.

Tapaus on siksi mielenkiintoinen, että se osoittaa Ylen toimituskunnan elävän paksunahkaisesti omassa maailmassaan. Eivätkä sitä kiinnosta edes journalistin ohjeet, joiden mukaan "olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu."

* * *

Edelle kirjoitettamani havainnot eivät tietenkään yllätä ketään, joka on perillä Yleisradion toimituskunnan poliittisesta suuntautumisesta. Se on ensinnäkin kallellaan vasemmalle, kuten maamme toimituskunta yleensäkin, mutta lisäksi erittäin perussuomalaisvastainen. 

Tämän osoittaa yhtiön toiminta budjetin julkaisemisen yhteydessä, kun se sitä alustavassa A-studiossa vielä jatkoi itse rasismikohuksi nostattamansa Teemu Keskisarjan kommenttien vatvomista, vaikkei asialla ollut mitään tekemistä julkaistavan tulo- ja menoarvion kanssa. Tässä suhteessa olikin valaisevaa huomata, mitä kunta- ja aluevaalien alla Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen oli puhunut ilman, että Ylen toimitus olisi korvaansa lotkauttanut. 

Kaikkosen mukaan "me lähdemme siitä, että tänne voi tulla, jos tulee tekemään tänne työtä. Eli emme rikollisia, emme pummeja tänne kaipaa." 

En toki väitä, etteikö Kaikkosen kommentti olisi ollut asiallinen, mutta – arvoisat lukijani – oleellista onkin, että miksi se ei ollut Ylen toimituskunnan mielestä epäasiallinen, jos kerran saman poppoon mielestä Riikka Purran puheet Suomen väestörakenteen tilastollisesti todelliseksi osoitettavasta Suomen väestön muutoksesta olivat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Perussuomalaisuusko aijoi kijroitusvihreeseen?

Käviköhän komennus Perussuomalaisten puoluekokoukseen Ilta-Sanomien toimittajan tunteisiin, kun hänen julkaistu tekstinsä näytti seuraavalta tänään 14.6. kello 10.10.

"Purran mukaan perussuomalaisilta vaaditaan paljon lisää. Hän toteaa, että PS on kriistänyt maahnmuuttoa. Hän kritisoi koulutusperäistä maahanmuuttoa.

Purra: Hiljentyminen on raukkamaista

- Dystopiaa, pelottelua, liitoittelua, Purran kannatuspaniikkia, hän sanoo.

Purran mukaan mukaan on pahinta hilejntyä ja katsoa sivusta, kun yhteiskunnassa on ongelmia. Hänenm ukaansa Suomea ei saa päästää tilaan, jossa Birtannia, Ranska ja Saksa ovat nyt.

- Hiljentyminen on raukkamaista.

Purra sanoo, että perussuomalaiset ovat tämän maan toivo, joten he eivät saa pelätä."

Luulen kyllä, että jutun kirjoitusvirheet tullaan korjaamaan päivän mittaan.

Päivän aikaisempi blogimerkintä:
Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Ylen kehitysvammainen
Palopommeista naisen logiikkaan

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

Ylen kehitysvammainen

Yle julkaisi eilen tiedon, jonka mukaan vuonna 2001 syntynyt mies sai kuuden vuoden vankeusrangaistuksen raiskattuaan ja yritettyään huumepäissään tappaa naisen lenkkipolun varrella Jyväskylässä. Verorahoitteinen valtionradiomme ei kuitenkaan kertonut miehen nimeä tai edes etnistä taustaa, koska tämä oli lievästi kehitysvammainen.

Tosiasia kuitenkin on, ettei rikollisten koko nimi sinänsä kiinnosta juuri ketään. Sen sijaan tieto kaikenlaisten roistojen etnisestä taustasta olisi tärkeä tieto, jotta suomalaiset saisivat oikean käsityksen maassamme harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksia. 

Yleisesti ottaen olisi paras, jos esimerkiksi raiskaajista kerrottaisiin vaikkapa hänen etnisen taustansa tyyliin suomalaistaustainen, ukrainalaistaustainen tai somalitaustainen. Vaihtoehtona kävisi tietenkin esimerkiksi pelkän etunimen (oikean) mainitseminen, koska myös siitä voisi päätellä riittävällä tarkkuudella, liittyikö puheena oleva tapaus maassamme harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan tehdä, lienee valtamedioidemme toimittajien tarkoituksena pitää maahanmuuton negatiivisia seurauksia pimennossa tavallisilta kansalaisilta. Tämä ei tietenkään ole kiellettyä yksityisrahoitteisten medioiden tapauksessa, mutta verovaroista kustannetun Ylen toimituskunnan kohdalla kyse on yksiselitteisesti aseman väärinkäyttämisestä oman agendan ajamiseksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta
Serge Mballa Assolon ja Jacob Donner-Amnellin oppitunti Minja Koskelalle

Palopommeista naisen logiikkaan

Lähi-idän juutalaisiin kohdistuva viha on johtanut kaukana Yhdysvalloissa rikokseen. Siinä egyptiläissyntyinen turvapaikanhakija päätti heitellä palopommeja Israelia tukevien mielenosoittajien joukkoon. 

Nähtäväksi jää, mitä tapauksesta seuraa. Pääseekö polttopullomies heittelynsä seurauksena pysyvästi Yhdysvaltoihin eli lukemaan loppuelämänsä ajaksi tiilenpäitä? Vai kuljetetetaanko hänet muitta mutkitta USA:n rajojen yli muiden kansakuntien riesaksi? 

Asiasta kertoneen jutun mukaan vaikuttaisi siltä, että ensin mainitsemani vaihtoehto olisi todennäköisempi. Ja siksi puheena oleva humanitaarinen maahanmuuttaja saisi rikoksen kautta tahtonsa läpi - tosin tavalla, joka saattaa jälkeenpäin alkaa kaduttaa. 

* * *

Meillä Suomessa taas Ilta-Sanomien naispuolinen toimittaja oli ajanut taksilla. Sen kuljettaja ei ollut käyttäytynyt asiallisesti, vaan oli ensin avautunut omista asioistaan ja lopulta intoutunut kyselemään asiakkaaltaan vastenmielisiä kysymyksiä. 

Yksi niistä oli suorasukainen tiedustelu siitä, että oliko naispuolinen toimittaja koskaan harrastanut seksiä mustan miehen kanssa. Ja sitä seurasi vielä kysymys siitä, että pelottaako naista. 

Tämän seurauksena toimittaja oli sitten päättänyt kirjoittaa - perimmältään harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneestä - taksien turvallisuusongelmasta, tosin mainitsematta maahanmuuttoa millään tavalla. Ei, vaikka juuri siitähän hänen mainitsemassaan takseihin liittyvien seksuaalirikosten kymmenkertaistumisessa on perimmältään kyse. 

Sen sijaan toimittaja arveli, että ongelman syy saattaisi olla joitain vuosia sitten tehdyssä taksiliikenteen uudistamisessa. Ja ehdotti takseihin muun muassa pakollisia mikrofoneja ja valvontakameroita sekä sijaintitietojen automaattista tallentamista. 

Tämä jos jokin on Spede Pasasen vuosikymmeniä sitten lanseeraamaa naisen logiikkaa. Sen sijaan, että kajottaisiin millään tavalla havaitun ongelman perussyyhyn - siis harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan - toimittaja ehdottaa tieteisromaaneista ja diktatuurivaltioista tuttujen totalitaaristen valvontamenetelmien soveltamista suomalaiseen taksiliikenteeseen. Eli myös meidän aivan tavallisten ihmisten seurantaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu

Helsingin sanomien Erja Yläjärvi kirjoitteli taannoin tekoälystä ja toimittajan työstä. Hän kertoi kolumnissaan, että tekoälyä voi käyttää esimerkiksi sen tutkimiseen, onko lehden uutisointi johonkin suuntaan kallellaan.

Minä kun olen yllytyshullu niin tartuin riemusta kiljahdellen ideaan ja esitin ChatGPT:lle kysymyksen "kerropa minulle miten Helsingin sanomat, Uutissuomalainen, Yle, Iltalehti ja MTV3 sijoittuvat toisiinsa nähden oikeisto-vasemmisto ja arvoliberaali-arvokonservatiiviasteikolla".

Tekoäly teki työtä käskettyä, enkä ala sitä sensuroimaan eli jätän tekoälyn vastauksen sellaisenaan teidän pohdittavaksenne, arvoisat lukijani. Olkaapa siis hyvät, katsokaa, ihmetelkää ja - jos siltä tuntuu - kommentoikaa! 

Ja miettikää samalla, miten nämä vastaukset auttaisivat päätoimittaja Erja Yläjärveä hänen työssään. Eikä pelkästään häntä, vaan erityisesti meidän kaikkien pakkokustantaman Yleisradion päätoimittajaa Panu Pokkista poliittista neutraaliutta edellyttävässä työssään.

Helsingin Sanomat (HS)

Oikeisto–vasemmisto: Keskivasemmalla, ehkä lievästi keskellä. Historiallisesti liberaalikeskustalainen, nykyään yleisesti maltillinen, mutta moni lukee HS:n talousnäkemyksiä hieman oikealle kallellaan.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Selvästi arvoliberaali. Korostaa yksilönvapauksia, ihmisoikeuksia, monikulttuurisuutta.

Uutissuomalainen

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä aavistus oikealle. Muistetaan, että Uutissuomalainen kokoaa uutisia maakuntalehdille, joten sävy on "kansanläheinen" ja tasapainotettu.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Hieman konservatiivisempaan suuntaan verrattuna pääkaupunkiseudun mediaan, mutta ei erityisen jyrkkä. Eli lievästi arvokonservatiivinen.

Yleisradio (Yle)

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä tai vasemmalla (monien mielestä enemmän vasemmalla etenkin kulttuuri- ja sosiaaliasioissa).

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Erittäin arvoliberaali, painottaa moninaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

Iltalehti

Oikeisto–vasemmisto: Oikealla, etenkin talous- ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Nostaa usein esiin kriittisiä näkökulmia julkiseen sektoriin ja maahanmuuttoon.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Arvokonservatiivinen. Näkyy erityisesti kolumneissa ja uutisotsikoinnissa.

MTV3 (Uutiset)

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä hieman oikealle (mutta vähemmän selvästi kuin Iltalehti). Haluaa säilyttää laajan katsojakunnan, joten välttää äärilaitoja.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Kevyen arvoliberaali, mutta pyrkii olemaan "turvallinen" ja varovainen isoissa kysymyksissä, eli neutraaliuteen tähtäävä linja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Helsingin sanomat julkaisi tämän kuun 18. päivänä ensin kello 11.52 ja sitten kello 14.32 kaksi artikkelia, joissa kerrottiin Riikka Purrasta (ps) tehdyistä epäinhimillistävistä graffiteista, joista uudempaan oli kuvattu jopa veitsi iskettynä hänen rintansa läpi. Jutussa ei tuomittu graffitin tekijöitä millään tavalla. 

Sen sijaan HS tarjosi ensimmäisen graffitin tekijälle julkista palstatilaa haastattelemalla häntä tekosensa poistamisesta. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa omassa toiminnassaan, eikä myöskään sen tilalle maalatussa veitsigraffitissa.  

HS:n ensimmäisen jutun jälkeen kesti yli vuorokauden ennen kuin ensimmäinen poliittista vasemmistoa edustava poliitikko tuomitsi graffitin julkisesti. Hän oli Tytti Tuppurainen (sd), jonka mukaan "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Yleisradio kommentoi asiaa vasta eilen noin viiden aikaan iltapäivällä. Jutussa annettiin ensin palstatilaa ensimmäisen graffitin tehneelle töhrijälle, joka ei nähnyt siinä minkäänlaista ongelmaa. Sen jälkeen haastatellut ohikulkijat suhtautuivat kuitenkin vielä näkyvissä olleeseen puukkokuvaan negatiivisesti.   

* * *

Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka suurimmat suomalaiset mediat hyväksyvät jopa äärimmäiseen väkivaltaan yllyttämisen silloin, kun kohteena on perussuomalainen poliitikko. Vaikka HS:n ja Ylen negatiivinen suhtautuminen puolueeseen ja sen edustajiin on tunnettu jo aiemmin, ainakin itseäni hämmästytti, ettei Krista Kiurun äskettäinen tapaus ja siinä yhteydessä käyty keskustelu epäinhimillistävän retoriikan poliittista väkivaltaa lisäävästä vaikutuksesta ollut millään tavoin vaikuttanut heidän asenteisiinsa.

Olisihan nimittäin voinut kuvitella, että juuri nyt toimittajat olisivat ymmärtäneet edes "sisäsiisteyssyistä" ottaa kriittisen kannan valtiovarainministerin dehumanisointiin ja jopa tämän puukotukseen yllyttäviin seinäpiirroksiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, enkä keksi tälle kuin yhden syyn.

Minusta nimittäin näyttää siltä, että Ylen ja HS:n toimittajat ovat ajaneet itsensä niin suureen persuvihaan, etteivät he enää kykene näkemään näitä edes ihmisinä, vaan vastustettavina monstereina, joita eivät  koske samat ihmisoikeudet kuin muita poliittisen kentän toimijoita. Toivoa kuitenkin sopii, etteivät suomalaiset ota näiden medioiden - omasta mielestään - tähtitoimittajia tosissaan, vaan jättävät heidän yllytyksestään huolimatta tekemättä kaikenlaisen poliittisen väkivallan. 

Tämä toiveeni on syytä ottaa tosissaan, sillä vaikka meillä suomalaisilla onkin tapana pitää itseämme rauhallisena kansana, on kuitenkin tosiasia, että meillä on nähty peräti kaksi veristä sisällissotaa: 1500-luvun lopussa nuijasota ja reilu sata vuotta sitten punakapina, jotka molemmat olivat äärimmäisen julmia ja verisiä. Eikä sellaisen manaaminen kolmatta kertaa ole järkevää tai sopivaa edes maamme valtalehdistön tiedostavaisille toimituksille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittista kiihotusta
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Onko Ylen toimittaja narsisti?

Ylen nettisivuja katsoessani aloin epäillä, että yhdellä Yleisradion toimittajalla olisi äärivasemmistolaisuudesta versonut narsistinen luonnehäiriö. Siis mielisairaus, jonka keskeinen piirre - Wikipedian mukaan - on "antagonismi eli toisten henkilöiden vastustaminen, vastakkaisuus. Häiriötasoinen narsisti usein janoaa valtaa ja julkisuutta. Narsistin muihin yksilöihin kohdistamat hyökkäykset ja vahingonteot voivat täyttää poliittisen väkivallan määritelmän."

Valtiorahoitteisen radioyhtiömme toimittaja Inka Haukka aiheutti epäilyni tämän asian osalta jutussaan, johon hän valitsi antagonismiin viittaavan kuvan USA:n uudesta oikeusministeristä, Pam Bondista. Siis sellaisen otoksen, jossa kohteena oleva Donald Trumpin valitsema ministeri näyttäytyy mahdollisimman vastenmielisenä. 

Valittavana olisi toki ollut parempiakin kuvia. Ja sellaisia luonnollisesti käytettiin sellaisissa medioissa, joiden toimitusta ei näyttäisi vaivaavan narsismi. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta kuvasarjasta.

Yleisradio/Inka Haukka:

West Virginia Watch:

Foreign Policy:

Bloomberg:

Financial Times:

Wikipedia:

Jätän arvoisan lukijani arvioitavaksi sen osuiko epäilyni Ylen toimittajan narsismista oikeaan. Joten eipä tällä kertaa muuta. Paitsi muistutus siitä, että kirjoitin jo aamulla blogimerkinnän, joka löytyy täältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia

Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?

Aloitin tämän aamun lukemalla Israelin odotetusta iskusta Iraniin. Se oli ilmeisesti vähäisempi kuin yleisesti odotettiin ja siksi en kirjoita siitä tämän enempää, vaan kiinnitän huomioni kotimaiseen uutiseen, jonka mukaan nykyisin taksikuskina toiminut Ismail Mohamed Jeelen sai vuonna 2020 tehdystä raiskauksesta kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion.

Jeeleen ei oman kertomansa mukaan kuitenkaan toiminut taksikuskina raiskausta tehdessään, vaan on siirtynyt ammattiin vasta myöhemmin. Nainen oli puolestaan ollut tolkuttomassa kännissä ja joutunut siitä syystä miehen viemänä tuntemattomaan osoitteeseen, missä itse raiskaus oli tapahtunut. 

Raiskatuksi joutunut nainen on tietenkin syytön tapahtuneeseen, enkä sinänsä halua syyllistää häntä. Ihmettelen kuitenkin sitä, että suomalainen nainen edelleenkin suostuu astumaan aamuyöstä autoon - oli se sitten taksi tai ei - jossa hän joutuu olemaan yksin niin sanotuista MENA-maista tulevan miespuolisen henkilön kanssa. 

Ja siksi on syytä kysyä, että johtuuko tämä siitä, ettei suomalainen media ole kirjoittanut riittävästi - tai oikeastaan lainkaan - tällaisen teon aina sisältämästä kohonnesta riskistä joutua seksuaalirikollisen uhriksi. Ja tästä syystä pyydän arvoisaa lukijaani - etenkin naispuolisia - pohtimaan myös sitä, että tulisiko suomalaista valtamediaa syyllistää tapahtuneesta, koska se ei ole huolehtinut asiallisesti sille kuuluvasta tehtävästä tiedottaa merkittävästä naisiin kohdistuvasta vaarasta. 

* * *

Tämän aamun uutiset kertoivat myös varsin oudon uutisen Paraisilta, missä arabiankielinen maahanmuuttajaperhe on joutunut naapurinsa vihatekojen kohteeksi. Tapahtumat olivat alkaneet heti, kun maahanmuuttajaperhe oli muuttanut omakotitaloon.

Naapuri oli syyllistynyt muun muassa perheen auton töhrimiseen ulosteella ja sen renkaiden puhkomiseen, huudellut maahanmuuttajaperheen lapsille sekä hyökännyt perheen 17-vuotiaan pojan kimppuun. Tämän kaiken naapuri tosin kiisti oikeudessa, mutta hänelle määrättiin siitä huolimatta lähestymiskielto.

Ulkopuolisen on tietenkin mahdotonta sanoa, mikä oli johtanut naapurin oikeudessa todettuihin järjettömiin tekoihin. Asiasta kertoneen uutisen mukaan kyseessä olisi kuitenkin puhdas rasismi, jossa ei ole järjen häivää. 

Siksi huomautan tässä, ettei maahanmuuton seurauksia ainakaan vähennetä tällaisella toiminnalla, vaan pikemminkin päinvastoin. Näin etenkin siinä tapauksessa, että arabiankielinen perhe olisi Suomeen hyvin integroitunut ja siten hankkinut asuntonsa omakotialueelta omilla ansioillaan. 

Tällaisissa yhteyksissä on yleisellä tasolla syytä ymmärtää, että tähän mennessä maahamme saapuneet maahanmuuttajat tulevat olemaan pysyvästi osana yhteiskuntaamme. Ja siksi olisi tärkeää, että heidän joukostaan nousisi henkilöitä, jotka menestyvät suomalaisessa yhteiskunnassa ja toimivat siten positiivisina esimerkkeinä myös muille samasta kulttuuritaustasta tuleville. 

Ja huomata, ettei naapurin vihanpito ainakaan edistä tällaista kehitystä, vaan ainoastaan lisää polarisaatiota maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. 

* * *

Edellä käsittelemäni kaksi tapausta kertovat siitä vaikeudesta, johon suomalainen yhteiskunta on joutunut maassamme harjoitetun harkitsemattoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eivätkä nämä ongelmat ratkea ilman, että tunnustetaan tosiasiat ja tehdään niistä oikeat johtopäätökset.

Tämän soisi tulevan ymmärretyksi myös suomalaisten poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien - kuten journalistien - parissa. Ja tietenkin heidän esimerkkinsä ohjaamana myös ihan tavallisen kansan keskuudessa, sillä vain sitä kautta voimme minimoida tehdyistä päätöksistä juontuvat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma
Vihapuhetutkimus ja empatia

Ylen taitavaa propagandaa

Kirjoitin pari päivää sitten englanninkielisessä blogissani siitä, kuinka Hizbollah kehotti - tai määräsi - ihmisiä pysymään kotonaan sen jälkeen, kun Israel oli varoittanut näitä tulevasta sotilaallisesta iskusta. Tämän tarkoituksena oli se, että terroristijärjestön taistelijat voisivat suojautua siviilien joukkoon eli käyttää näitä ihmiskilpinä. 

Osa libanonilaisista noudatti Hizbollahin pyyntöä ja nyt saamme nähdä Ylen uutisista kuinka Israelin iskuissa on kuollut siviilejä ja jopa lapsia.  Sen sijaan en ole huomannut mainittavan, että tämä johtuu Hizbollahin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkovasta tavasta käyttää näitä taistelijoidensa suojana. 

Tämä on malliesimerkki siitä, miten hienosti Ylen toimittajat taitavat ihmisten harhaanjohtamisen ja suoranaisen aivopesun. Ja siksi näin tarpeelliseksi nostaa asian esille tässä, jotta tämä tosiasia tiedostettaisiin mahdollisimman laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja nähtäisiin tarve palauttaa Ylen toimittajat poliittisen propagandan polulta neutraalin uutisoinnin tielle.

* * *

Toinen esimerkki Ylen poliittisen propagandan toimintatavoista nähtiin eilen TV:n pääuutislähestyksessä, jossa näytettiin pääministeri Petteri Orpo (kok) eduskunnan puhujapöntössä sanomassa "emme me näitä pahuuttamme tee. Me teemme tämän siksi, että me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ja me tarvitsemme siihen terveen julkisen talouden. Kyllä se on aivan selvä ja jokainen sen ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin ei ole palveluita".

Näyttämättä ja mainitsematta jäi kuitenkin pääministerin puheenvuoron keskeisin osa, jossa hän luetteli ne konkreettiset toimet, jotka hallitus on tehnyt Suomen talouden oikaisemiseksi: "hallitus on tehnyt valtavan määrän kasvutoimia, uudistuksia työmarkkinoille, sosiaaliturvaa verotukseen, uudistamme luvitusjärjestelmää, pistetään miljardi tutkimukseen ja kehitystyöhön... Samaan aikaan me joudumme sopeuttamaan, koska me olemme eläneet ja me elämme yli varojemme".

Arvoisa lukijani ymmärtää epäilemättä ilman minun selityksiänikin, mikä vaikutelmaero on uutisissa näytetyllä ja näyttämättä jääneellä osalla Orpon puheesta. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö juuri tämä seikka olisi määrittänyt, mitä Yle valitsi näytettäväksi ja näyttämättä jätettäväksi.

* * *

Koska ei kahta ilman kolmatta, päätin vielä kääntää tähän myös eilisen englanninkielisen kirjoitukseni, vaikka Ylen toimittajat eivät olekaan nähneet tarpeelliseksi uutisoida aiheesta. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

Ruotsi on ollut tunnettu kulttuurisesta ja tiedollisesta osaamisestaan. Sekä erityisesti kansankodista, jossa jokaisesta pidetään huolta ja heille annetaan erinomaiset eväät elämää varten. 

Fria Tider julkaisi eilen tiedon, että Ruotsin tilastokeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan nyt on kuitenkin käynyt niin, että noin 780 000 aikuista ihmistä Ruotsissa on luku- ja kirjoitustaidottomia. Syynä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kelvoton koulujärjestelmä, vaan Ruotsin väestön nopea muutos humanitaarisen maahanmuuton myötä. 

Ratkaisu ongelmaan on periruotsalainen, eli sille on tyypillistä kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Niinpä ruotsalaiset lapset - olivatpa he sitten kantaväestöä ja sujuvasti lukevia tai kirjaimia tunnistamattomia maahanmuuttajia - saavat jatkossa istua peruskoulussa kokonaista kymmenen vuotta. 

Muutos astuu voimaan syksyllä 2028, jolloin luku- ja kirjoitustaidottomien määrän on arveltu lähenevän jo miljoonaa ihmistä. Humanitaarista maahanmuuttoa ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää, vaan sitä on tarkoitus jatkaa entiseen malliin. 

Nähtäväksi siis jää, miten ruotsalaisten ja "ruotsalaisten" luku- ja kirjoitustaito kehittyvät jatkossa. Ja missä vaiheessa kehitys alkaa näkymään rikostilastojen lisäksi myös maan taloudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sweden is Soon Set to Surpass the One Million Mark for Illiterate People
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Hezbollah Uses Human Shields While the Green-Left Looks Away