Yksi Sanna Marinin (sd) hallituksen haluamista uudistuksista on oppivelvollisuuden nostaminen 18 ikävuoteen asti. Näin siksi, että ihmisten työttömyysaste on sitä korkeampi, mitä vähemmän he ovat käyneet kouluja. Niinpä hallituksen logiikan mukaan koulutusta lisäämällä paranee myös ihmisten työllistyminen.
Oppositiossa Marinin hallituksen tavoitetta on kritisoitu pääosin kahdesta syystä. Ensinnäkin pakollinen koulutus olisi kunnille erittäin kallista ja toiseksi pakollisuus ei poista toisen asteen koulutuksessa opintonsa keskeyttävien motivaatio-ongelmia. Siksi käytettävissä olevat lisäpanokset olisi sekä Perussuomalaisten että Kokoomuksen mielestä satsattava lapsiin ja peruskouluikäisiin, jotta näiden motivaatio-ongelmien syyt voitaisiin ehkäistä tai ainakin korjata heti niiden alkaessa ilmaantua.
Eilen sitten kuulimme, että ainakin lukioiden rehtorit ovat tässä kiistassa asettuneet selkeästi opposition kannalle. Heistä 50 prosenttia vastustaa ja 47 prosenttia toivoisi lykkäystä hallituksen suunnitelmiin. Asiasta vastaava ministeri Li Andersson (vas) osoitti olevansa vieraantunut hallinnonalansa todellisuudesta ja olevansa rehtoreiden näkemyksestä yllättynyt.
Andersson nimittäin arveli, että "että rehtorit tietävät, mikä yhteys on toisen asteen koulutuksen ja työllistymisen välillä. Yli puolet heistä, jotka ovat pelkän perusasteen varassa, eivät ole työelämässä. Pelkällä peruskoululla ei enää pärjää."
Näin arvelen minäkin. Sen sijaan en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että heikosti motivoituneiden oppilaiden pakottaminen lisäisi heidän työllistymisastettaan. Pikemminkin luulen niin, että näiden nuorten koulun keskeyttäminen on pikemminkin seuraus kuin syy. Mikä edelleen on sitten syy sille, että he eivät tule edes 18-vuotiaaksi asti koulua käytyään valikoiduksi tarjolla oleviin työtehtäviin.
Syrjäytyneiden oppivelvollisuuspakko ei myöskään lisää tarjolla olevien työpaikkojen määrää. Siihen nimittäin tarvitaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita perustamaan yrityksiä tai pystyvät tuottamaan nykyisille työnantajille sellaista lisäarvoa, joka mahdollistaa uusien rekrytointien tekemisen. Siten heikoimpien pakkokoulutus voisi parhaimmillaankin vaikuttaa ainoastaan työttömyyden jakautumiseen ihmisten kesken.
Tässä tilanteessa hallituksen olisikin aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pyörtää kallis ja hyödytön oppivelvollisuusuudistuksensa ja käyttää ylimääräiset lainarahansa - mikäli sellaisia on - lasten varhaiskasvatukseen ja peruskoululaisten erityiseen tukemiseen rehtoreiden ehdotuksen mukaisesti. Jos siinä onnistutaan, nousee syrjäytymisvaarassa olevien joukosta varsin todennäköisesti myös sellaisia henkilöitä, jotka perustavat uusia yrityksiä tai tuottavat innovaatioita, joiden varassa jaettava kakku eli työpaikkojen määrä voi ajan myötä jopa kasvaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta
Naisopettajat sorsivat poikia!
Älykäs vai kiinnostunut - kas siinäpä vasta kysymys!
Tekstit
"...ihmisten työllisyysaste on sitä korkeampi, mitä vähemmän he ovat käyneet kouluja…"?
VastaaPoistaVai olisiko korkeampi, mitä enemmän?
Kiitos. Korjasin työttömyysasteeksi.
Poista"...ihmisten työttömyysaste on sitä korkeampi, mitä vähemmän he ovat käyneet kouluja."
PoistaVai olisiko sittenkin työllisyysaste :)
Komento takaisin äsköisestä kommentista. Luin tekstin liian nopeesti ja pääsi aivopieru.
PoistaJotenkin epäloogista koulutuksen merkitys esim. Suomen kohdalla maan menestystä ajatellen. Esim. Pisatutkimusten mukaan olemme olleet maailman huipulla, mutta maamme huippukoulutetut kansalaiset ovat ryssineet maamme sellaiseen kuntoon, josta saamme päivittäin lukea ja kuulla esim. talouden osalta.
VastaaPoistaSuomi on hyvinkoulutettu kehitysmaa, jolta puuttuvat kuitenkin kehitysmaille kuuluvat tuet; päinvastoin maksamme luikurimaiden kulut suuressa ja mahtavassa Eurostoliitossa. Mikähän mättää?
Työllisyysaste nousisi, jos Suomi eroaisi EU:sta, karkottaisi täältä ulkomaalaiset työntekijät sellaisilta aloilta, jotka suomalaiset voisivat hoitaa itse, lopettaisi Venäjään suunnatut pakotteet sekä lopettaisi rahan törsäämisen pakoloisiin ja muihin typeriin maailmanparannuskohteisiin. Verotusta voitaisiin keventää, jolloin työmotivaatio paranisi. Ympäristötekona asetettaisiin tullit persreikämaiden halparomuille, jolloin suomalaiset pääsisivät itse valmistamaan laatutuotteita. Maahan tulisi tekemisenriemu. Pian Suomen kansalla olisi enemmän rahaa kotimaiseen kulutukseen, mikä osaltaan nostaisi työllisyysastetta.
VastaaPoistaTulee mieleen, että rehtoreilla saattaa olla realistisempi kuva koulumaailman ongelmista kuin Li Anderssonilla. Opettajiltahan tulee viestiä, että resursseja pitäisi suunnata nimenomaan koulutaipaleen alkuvaiheisiin, jotta kaikki pysyisivat mukana. Jos ei opi alkuvaiheessa lukemaan tai laskemaan, on hyvin vaikea pärjätä jatkossakaan. Varsinkin erityishuomiota tarvitsevat oppilaat tarvitsisivat omat opettajansa, ja heidän pitäisi sijoittaa omiin ryhmiinsä, kuten aiemmin tapahtui. Nykyisin he pilaavat oppimisen mahdollisuudet koko porukalta häiriköimällä tai vaatimalla opettajan kaiken huomion. Lisäksi kaikilla pitäisi olla oma luokka ja pulpetti, jolloin ei tarvitsisi harhailla suuressa tilassa etsimässä itselleen paikkaa joka aamu. Myös ns. itseohjautuvuus, jossa lapsen pitäisi jopa laatia itse oma lukujärjestyksensä, on tuhoon tuomittu konsepti. Vain hyvin pieni osa lapsista on kypsiä itse ohjaamaan opiskeluaan. Todellisten asiantuntijoiden eli juuri rehtoreiden ja opettajien käsitysten olisi oltava keskipisteessä koulun kehittämisessä.
VastaaPoistaKouluja käymällä voi tulla myöskin (jotku) tyhmäksi. Sanoi eräs kirjailija aikoinaan.
VastaaPoistaOlisiko nykyinen opetuskanisteri hyvä esimerkki moisesta?? Ja onhan siinä se hyvä puoli tuossa oppivelvollisuuden jatkamisessa, eli työllisyystilastot kanunistuu, kun siletä siivotaan iso joukko opiskelijoiksi jotka muutoin olisivat työttömien kirjoilla.
PoistaHuru-ukko
Koululaitoksen ongelmista on näkyvillä vain jäävuoren huippu, ja traagista on, että siitäkin on luettavissa koko yhteiskuntaa psykohistoriallisesti rasittavat riippakivet sekä se tosiasia, että vaikka olemme niin sanottujen kympin tyttöjen johdolla uppoamassa, hoemme edelleen vain koulumenestyksen korulauseita ja huudamme apua feminismin oppikirjoista.
VastaaPoistaTraagista on että meillä voi olla presidentti, ministerit, kansanedustajat, korkeat virkamiehet, kulttuuriväki ja jopa yhteiskuntatutkijat, jotka eivät pysty ymmärtämään durkheimilaisen sosiologian perusasioita. Että jos ministeriltä kysyy, miksi raiskattu nainen tuntee syyllisyyttä ja häpeää, vaikka on rikoksen uhri, ymmärrys ei riitä vastauksen antamiseen.
Mammuttimainen ajatusvirhe sisältyy jo siihen, että kuvitellaan sivistyksen ja aineellisen hyvän jotenkin kuuluvan samaan kuvaan ja liittoutuvan yhteen. Kannattaa lukea monumentaalinen Egon Friedellin "Uuden ajan kulttuurihistoria", jossa käydään läpi noin 1300 historiaamme pysyviä jälkiä jättäneen neron elämänkerran, ja selvääkin selvemmäksi opetukseksi jää, ettei juuri kukaan heistä ole toiminut aineellisten palkkioiden motivoimana. Ja aika moni niistä joiden elänäntyöstä yliopistoilla väitellään on ollut koulupudokas.
Miten siis pitäisi ylläolevan perusteella menetellä käsillä olevassa tilanteessa ? Mihin vähäiset resurssit pitäisi kohdentaa ?
PoistaEnsin pitää nähdä maailma oikein. Toimenpiteet seuraavat sen jälkeen itsestään. Aivan kuten nyt nähdään maailma väärin ja toimenpiteet ovat seurausta siitä.
PoistaPoliitikon vastaus.
PoistaSiteerasin Wittgensteinia.
PoistaOk. Tässä tapauksessa uskon, että rehtorit ja opettajat näkevät maailman oikein, ja Li Andersson väärin.
PoistaMm. poliittinen korrektius ja intersektionaalinen feminismi estävät oikeista ratkaisuista puhumisenkin. Onnistuneet yksilöt ovat etuoikeutettuja syyllisiä ja pahimmat ongelmatapaukset ovat uhreja, joita pitää palkita ja suosia.
PoistaJos Marxinsa lukeneiden ministerien peruslähtökohdatkin ovat pielessä, ei niiden varaan voi perustaa muuta kuin propagandaa.
Eikös tuo ministeri Andersson ole mitä tyypillisin kympin tyttö, päättymättömästi pälpättävä täydellinen käsitetiedon puhemylly, oikea koulusivistyksen ja keskustelukulttuurin kouluesimerkki. Luulisi että jokainen rehtori ja opettaja olisi juuri tuollaisesta otettu ja ylpeä. Marxinsakin lukenut, tosiaankin, ja varmaan ymmärtänyt, koska Marxin oma ymmärryskin oli vähän samaa laatua -- että sana ajaa jatkuvasti toista takaa mutta mitään ei saada tuhansista sivuista huolimatta koskaan kiinni.
PoistaJa sitten on näitä niin "ihmisarvo- ja -oikeusideologiansa" läpiuitettuja repsukoita, kuten tämä ministeri Ohisalo, että melkein aina kun suunsa avaa sieltä pullahtaa jokin ihmisoikeussammakko.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaRehtorit ovat koulutuksen käytännön asiantuntijoita. Heillä on koulunkävijöistä paljon realistisempi kuva kuin Liillä konsanaan. Li vain ei välitä kuunnella, ei varsinkaan sellaista viestiä, joka ei sovi yksiin hänen yksikertaisen fis-ideensä kanssa.
VastaaPoistaKoulun ongelma ei ole kouluvuosien määrässä vaan koulun laadussa. Nykyisenkaltainen koulu ei sovi kaikille, mutta kollektivistiseen ajatteluun sitoutunut Li ei halua ymmärtää, että ne, joita on yritetty survoa heille sopimattomaan muottiin kymmenen vuotta, eivät hyödy mitään siitä, että siihen lisätään pari vuotta lisää. Todennäköisesti siitä on vain haittaa. Haittaa sekä niille, joita pakotetaan heidän kannaltaan vääränlaiseen kouluun, että koululle, joka saa niskoilleen rasitteeksi sellaisia oppilaita, jotka olisivat mieluiten jossakin muualla.
Itse tunnen ja uskon, että moni muukin tuntee kavereita, joille koulu ei maistunut. Päästyään käytännön töihin, kiinnostus koulutuksen hankkimiseenkin heräsi, kun sille tiedolle oli löytynyt aivan oikea käyttökohde. Läheisenä esimerkkinä minulla on sukulaispoika, jonka koulu meni niin kuin meni, mutta joka työt aloitettuaan innostui myös koulusta, luki itsensä dipl.inssiksi ja reissaa nyt ympäri maailmaa firman ongelmanratkaisijana. Ja tämäntyyppisestä lähtökohdasta, käytännön ja teorian yhteensaattamisesta, koulua tulisi lähteä kehittämään, mikäli sen halutaan oikeasti kehittyvän. Se on kuitenkin paljon haastavampaa, paneutumista ja ymmärrystä vaativaa. Siksipä on helpompi juuttua tuohon ”kaksi vuotta lisää samaa putkea, vaikka se ei toimikaan” -malliin. Kaavamainen ajattelu ja näyttämisen halu on kuitenkin huono yhdistelmä.
Nykyiselle koulutusjärjestelmälle tulisi ylipäänsä tehdä isoja muutoksia. Käytännössä melkein kaikki ihmiset saadaan motivoitua oikeanlaisella koulutustavoilla ja mahdollisuuksilla. Porkkanoilla.
VastaaPoistaMiten tyhmä täytyy olla, ettei näe miten syy-seuraussuhde tässä asiassa oikeasti menee? Ihminen ei syrjäydy siksi, ettei sillä ole toisen asteen koulutusta vaan se toisen asteen koulutus jää hankkimatta koska ihminen on JO syrjäytynyt, tai ainakin hyvällä tiellä.
VastaaPoistaNykymaailmassa on muutenkin pakko pikkuhiljaa ymmärtää, hyväksyä ja sopeutua siihen että osa porukasta on syystä tai toisesta kyvytöntä selviämään nykyajan työelämässä. Tai nykymaailmassa ylipäänsä.
Tarvitaan leipää ja halpoja sirkushuveja (kuten tosi-tv) hyödyttömälle rahvaalle, että se pysyy rauhallisena.
Ennen kuin joku älähtää, itsekin kuulun hyödyttömään rahvaaseen, joten minulla on täysi oikeus todeta että osa porukasta ei oikeasti yksinkertaisesti kykene pysymään nykyajan kelkassa.