Mittaushistorian lämpimin tammikuu

Aamun uutisten mukaan kulunut tammikuu oli koko maailman mittakaavassa mittaushistorian lämpimin. Tarkalleen ottaen sen kerrottiin olleen 0,79 astetta lauhempi kuin ilmastollisen vertailukauden eli vuosien 1991–2020 tammikuiden keskimääräinen lämpötila eli 1,75 astetta kuumempi kuin esiteollisena aikana.

Tämä sai minut luonnollisesti katsomaan, että olisiko myös arktinen merijää sulanut ajankohtaan nähden mittaushistoriansa pienemmäksi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sen tammikuinen keskipinta-ala oli vuonna 2018 tämänvuotista pienempi. 

Merijäälle on kuitenkin kaksi mittaustatapaa, joista toista kutsutaan jään laajuudeksi. Näitä kahta voisi verrata reikäjuustoleikkeen mittaukseen. Eli jään "laajuus" vastaa juustosiivun mittoja reiät mukaan lukien kun taas "pinta-alasta" on poistettu reiät. 

Siksi oli jonkinlainen "pettymys" havaita, ettei jään tammikuinen keskilaajuus ollut mittaushistorian pienin, vaan myös se oli vuonna 2018 laajempi kuin viime kuussa. Toisin sanoen näyttää siltä, että arktisella alueella ilmakehän ja/tai meren lämpötilat ovat olleet vuonna 2018 korkeammat kuin kuluneena tammikuuna.

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että lämpimimmästä tammikuusta kertoneen uutisen mukaan ilmakehän lämpötila oli erityisen korkea Etelä- ja Itä-Euroopassa mukaan lukien Venäjän länsiosat, mutta koko Euroopassa "vain" mittaushistorian toiseksi lämpimin. 

* * *

Kuten kaikki lienevät huomanneet, oli kulunut tammikuu lämmin myös Suomessa, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Näin siksi, että tammikuu oli tämänvuotista lämpimämpi Sodankylässä toissavuonna ja Helsingissäkin viisi vuotta sitten. 

On myös hyvä huomata, että jo vuoden 1925 tammikuu oli molemmilla paikkakunnilla lämpimämpi kuin tänä vuonna. Ja Sodankylässä oli kulunutta vuotta leudompaa jo koko tilaston toisena mittausvuonna 1909.

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista huomata, että yksi maailman ilmastoa seuraavista toimijoista eli NASA:n Goddard Institute for Space Studies on omissa tilastoissaan muokannut Helsinki-Vantaan lentoaseman tilastoja alla olevassa kuvassa näkyvällä tavalla. Siinä alkuperäiset mittaustulokset näkyvät vihertävällä ja muokattu data mustalla. Sodankylän data on entisellään.

* * *

Lopuksi kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomion siihen, että pohjoisen merijään tilanne on muuttunut tammikuun jälkeen. Sen laajuus - josta on käytettävissä päivittäistä dataa toisin kuin pinta-alasta - nimittäin suorastaan romahti tammikuun 28. ja helmikuun 3. päivän välillä, minkä seurauksena se on helmikuun 1. päivästä lähtien ollut - ajankohtaan nähden - vuodesta 1979 alkaneen mittaushistoriansa pienin.

Nähtäväksi siis jää, nähdäänkö kuluvana vuonna selviä merkkejä ilmaston lämpenemisestä myös pohjoisella napa-alueella, vai palautuuko sitä peittävä jää vuoden kuluessa jälleen entisiin mittoihinsa. Eli sulaako arktinen merijää kuluvana kuukautena mittaushistoriansa pienimpään kokoon, vai jääkö se lopulta suuremmaksi kuin vuosina 1984 tai 2018. 

Palaan luonnollisesti asiaan jälleen, kun siitä on jotain kommentoitavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Virallisen totuuden mukaan ihmisryhmillä ei ole eroa älykkyydessä tai muissakaan henkisesti tärkeissä asioissa. Tämä on sikäli merkittävää, että kyseisen "totuuden" perusteella voidaan kehitysmaiden kurjan tilanteen syynä pitää yli puoli vuosisataa sitten päättynyttä imperialismia. 

Olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut tähän aiheeseen liittyen afrikkalaistaustaisista ihmisistä, koska edellä mainitusta virallisesta totuudesta voidaan johtaa sellainen oletus, että kaikkien ihmisryhmien hallitsemat valtiot tulevat ajan myötä saavuttamaan samanlaisen elintason kuin vaikkapa Euroopassa on. Tai jos sellainen on olemassa jo valmiiksi, se säilyy sukupolvesta toiseen samaan tapaan kuin eurooppalaisillakin. 

Jälkimmäisen tapauksen "mannekiinina" toimii apartheidin vuonna 1993 taakseen jättänyt Etelä-Afrikka. Siellä valta on ollut mustaihoisella väestön enemmistöllä jo 30 vuotta, jonka aikana maan BKT:lla mitattu talouskehitys per asukas on jakaantunut kahteen osaan. 

Vuosina 1993-2011 maan talous kasvoi nopeasti, mutta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tämä positiivinen kehitys on halvaantunut. Toisaalta maan taloudessa ei ole tapahtunut myöskään varsinaista romahdusta.

Jos sitten pyytää edellä linkitetyltä maailmanpankin tilastosivulta maita, joiden talous on kooltaan samankaltainen kuin Etelä-Afrikan, saa katsottavakseen Valko-Venäjän, Botswanan, Thaimaan sekä Bosnian ja Herzegovinan BKT-käyrät. Näistä erityisesti kahden ensin mainitun talouskehitykset muistuttavat selvästi Etelä-Afrikkaa nousuineen ja halvaantumisineen. 

Botswanan kohdalla syynä samankaltaisuuteen lienee maantieteellinen ja taloudellinen läheisyys Etelä-Afrikkaan, mutta Valko-Venäjällä syyn täytyy olla jossain muualla. Kyse lieneekin lähinnä Venäjän nykyisen stalinissimuksen eli Vladimir Putinin toimien negatiivisista vaikutuksista nukkevaltioonsa.

Siksi oli mielenkiintoista havaita Ilta-Sanomissa pikku-uutinen siitä, kuinka Etelä-Afrikan valtapuolue Afrikan kansalliskongressi on lähettänyt korkeita edustajiaan Venäjälle. Sen tarkoituksena on keskustella "maailmanjärjestyksen uudistamisesta" Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä-puolueen kanssa. 

 

Nähtäväksi jää, minkälaisiin maailmanjärjestyksen uudistamistoimiin eteläafrikkalaiset ja venäläiset lopulta ryhtyvät. Ja vielä mielenkiintoisempaa on nähdä, millä tavoin Saharan eteläpuolisen Afrikan vauraimman talouden tulevaisuus muotoutuu Putinin kainalossa. Ja mitä sen seurauksena voidaan mahdollisesti tulkita sitä hallitsevan ihmisryhmän älykkyydestä ja muista henkisesti tärkeistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi

Tuleeko maailmasta parempi paikka?

Eilisen uutisen mukaan maailma muuttui hiukkasen paremmaksi paikaksi. Tarkoitan tietenkin sitä, että ISIS-johtaja Abu Ibrahim al-Qurashi räjäytti itsensä ja perheensä. Sitä en sitten osaa sanoa, pääsikö hän tällä teollaan nauttimaan paratiisiin 72 neitsyen palveluksista. Tai mitä hänen vaimonsa - kuinka monta heitä nyt sitten onkaan - siitä tuumaavat. 

Vaikutuksiltaan vielä hankalammin tulkittava on sisäministeri Krista Mikkosen (vihr) ilmoitus siitä, että virkamiestyöryhmä selvittää parhaillaan, millä tavalla Suomi varautuu mahdolliseen hybridivaikuttamiseen rajoillaan ja onko tähän liittyvissä säädöksissä korjattavaa ja laeissa uudistettavaa.

On tietenkin selvää, että turvapaikkahakemusten käsittelyssä on sekä tehostamisen että kriteereiden tiukentamisen varaa. Mutta kun asiaa hoitava ministeri on poliittiselta kannaltaan vihreä, pelkään virkamiesraportin joutuvan joko mappiin öö tai vaihtoehtoisesti tulevan tulkituksi todellisesta sisällöstään riippumatta siten, että kehitysmaalaisten maahantulo helpottuu entisestään. 

Toivon tietenkin olevani tässä asiassa väärässä, mutta eduskunnan eilinen keskustelu turvapaikkapolitiikasta ei oikein viittaa sellaiseen. Siellähän puhuttiin jopa laittomasti maassa oleskeleville tulossa olevasta oikeudesta välttää maasta poistuminen hankkiutumalla opiskelijaksi. 

Jussi Halla-ahon (ps) mukaan esitys houkuttelee suomalaisten elätettäväksi "käytännössä maksuttomalla eli verovaroin kustannetulla opetuksella, avokätisellä oleskelulupapolitiikalla ja sosiaaliturvalla, joka kattaa kenet tahansa, jopa laittomasti maassa olevat". Tämän ministeri Tuula Haatainen (sd) kuitenkin kiisti ja vakuutti, että kaikille opiskellijoile asetetaan toimeentulovaatimus.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla asiassa edetään. Joka tapauksessa on selvää, että välittömästi COVID-19-pandemian päätyttyä EU:n alueelle pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyy. Ja siksi juuri nyt olisi aika tiukentaa turvapaikkapolitiikkaa ja vähentää Suomeen saapumisen vetovoimatekijöitä.

Lisäksi heidän aiheuttamansa kustannukset saattavat nousta entisestään, kuten Wille Rydman (kok) huomasi todetessaan, että henkilö, joka on saanut yhden tai ehkä useammankin kielteisen turvapaikkapäätöksen, alkaa kuormittaa järjestelmää toisen prosessin kautta. Hän sanoi, että tällöin vääränlaisia henkilöitä on sekä turvapaikkaprosessissa että esimerkiksi koulutukseen liittyvässä prosessissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaihtoehtoisia tulkintoja
Turha selvitys laittomista maassaolijoista
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta

Onko G7-maiden ehdotus yritysverotuksen minimitasosta Suomen etu vai uhka?

Yleisradio uutisoi peräti kolmessa jutussa (yksi, kaksi, kolme) G7-maiden sovusta yritysverotuksen suhteen. Kyse on tekeillä olevasta sopimuksesta, jonka mukaan yritysten pitäisi maksaa veronsa siihen maahan, jossa niiden toiminta tapahtuu - eikä tuo vero voisi olla alempi kuin 15 prosenttia. 

Verorahoitteinen mediamme välitti kansalaisille huolensa siitä, että uudistuksen seurauksena Suomi saattaa muiden maiden tavoin joutua laskemaan yrityksiin kohdistuvaa verotustaan mainitulle tasolle nykyisen 20 prosentin sijasta. Samalla saattaisi maamme verokertymä laskea sekä tästä syystä että suomalaisyritysten kansainvälisen toiminnan verotuksen siirtyessä muualla verotettavaksi. 

Ylen käyttämän asiantuntijan mukaan Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten verotus ei riittäisi kompensoimaan tätä, mikäli veroprosentti tosiaan laskisi. Toisaalta saattaisi käydä niin, että sopimus koskisi vain aivan maailman suurimpia yrityksiä, joihin ei kuulu suomalaisia yhtiöitä.

Myös MTV3 teki aiheesta jutun. Sen sanoma oli kovin toisenlainen kuin verotulojen laskemista pelkäävän Ylen. Pöllökanavan uutisessa nimittäin kerrottiin OECD:n työkalun perusteella lasketun, että pelkkä siirtyminen 15 prosentin globaaliin minimiverotukseen lisäisi Suomen verotuloja vähintään 113 miljoonalla eurolla.

* * *

Oli varsin mielenkiintoista huomata, ettei suomalainen mediakenttä ainakaan vielä veisaa kaikissa asioissa samaa virttä. Omalta osaltani jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, ettei kumpikaan media kiinnittänyt erityisemmin huomiotaan siihen, että yritysveron minimitason määrittävä sopimus tasaisi eri valtioiden kilpailukykyä kansainvälisestä liiketoiminnasta kilpailtaessa - ja toimisi nimenomaisesti veroparatiisien tappioksi. 

Viime kädessähän juuri tämä on G7-maiden tarkoitus ja kuten hyvin tiedämme, ei kotoinen Suomemme suinkaan kuulu veroparatiiseihin. Tosiasia kuitenkin on, että investointien saaminen tänne pohjolaan edellyttää yritystoiminnan kannusteiden kilpailukykyisyyttä muutenkin kuin yritysverotuksen kautta. 

Se tarkoittaa nopeasti toimivaa byrokratiaa, hyvää sisäistä turvallisuutta, julkisen talouden ennustettavuutta ja osaavan työvoiman tarjontaa. Siis yritysten kannalta ennakoitavia lupien käsittelyaikoja, yhteiskunnallisen polarisaation hallintaa, vastuullista talouspolitiikkaa sekä kansalaisille tarjottavaa koulutusta ja kilpailukykyistä henkilöverotusta.

Siksi olisi erityisen tärkeää, että juuri nyt istuva hallitus byrokratian lisähaaveineen, maailmanparannuskiihkoineen, jakopolitiikkoineen ja kansalaisten verotushimoineen olisi mennyttä siinä vaiheessa jos ja kun G7-maiden esittämä tavoite on valmis toteutettavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
Ohisalo kaipasi lisää veroja