Länsi-Eurooppa on ollut siitä onnellisessa asemassa, että Yhdysvallat on rahoittanut leijonanosan sen puolustuksesta toisen maailmansodan jälkeen. Maan kiistelty presidentti Donald Trump on kuitenkin nostanut kissan pöydälle ja vaatinut nostamaan Nato-liittolaistensa puolustusmenot sovitulle kahden prosentin tasolle.
Trumpin vaatimus on mielestäni enemmän kuin ymmärrettävä pelkästään kustannusten jaon perusteella. Siitä huolimatta toimittaja Teemu Muhonen epäili Trumpin motiiviksi asian esille nostamiselle amerikkalaisen puolustusteollisuuden bisnesmahdollisuuksista huolehtimisen.
On tietenkin todennäköistä, että iso osa Euroopan kohonneista puolustusmenoista kanavoituisi amerikkalaisen sotatarviketeollisuuden tilauskantaan. Ja voi olla, että Trump on ajatellut tätäkin.
Mutta vielä enemmän totta on se, että ihmisen lajityypilliseen käytökseen kuuluu oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ja juuri sitä vastaan ovat eurooppalaiset toimineet jättämällä puolustuksensa amerikkalaisten veronmaksajien kontolle.
Tässä mielessä Iltalehden pääkirjoittaja oli enemmän kuin oikeassa vaatiessaan eurooppalaisia ottamaan vastuun omasta puolustuksestaan. Tämä koskee - kuten pääkirjoittaja toteaa - myös itse aseiden valmistusta.
Sen sijaan IL:n pääkirjoittaja oli hakoteillä pohtiessaan, että kannattaisiko Suomen hankkia ennemmin eurooppalainen kuin amerikkalainen hävittäjälentokone. Perusteluksi hän esitti, että Trumpin kaudella ja ehkä yleisemminkin Yhdysvallat on vähentämässä läsnäoloaan maailman kriiseissä.
Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että kriisitilanteen asetoimitukset toimisivat sen paremmin Euroopasta kuin Amerikastakaan. Asia on ehkä jopa päinvastoin.
Tarkoitan sitä, että mikäli aseita Suomelle toimittanut Euroopan maa olisi erossa mahdollisesta Suomen ja Venäjän yhteenotosta, saattaisivat asetoimitukset riskeerata sen oman turvallisuuden. Ja jos ne taas olisivat mukana sodassa, olisivat niiden omat sotavoimat asejärjestelmien ensisijainen toimituskohde. Ja Suomi vasta toissijainen.
Niin tai näin. Asejärjestelmät ovat nykyisin niin kalliita, etteivät suomalaisten omat resurssit riitä hävittäjäkoneiden kilpailukykyiseen valmistamiseen. Parhaassa tapauksessa ehkä muokkaukseen, kuten vaikkapa toisessa maailmansodassa tehtiin ranskalaisille Morane-Saulnier-hävittäjille, jotka ehostettiin Mörkö-Moraneiksi.
Siksi puolustusvoimien hankinnoissa on hyvä muistaa, ettei köyhän kannata ostaa huonoa eikä halpaa. Ja samasta syystä puolustusvoimien kaikissa hankinnoissa on pidettävä ensisijaisesti kiinni niiden operatiivisesta käytettävyydestä. Eli ostettava taistelukäytön kannalta parasta, mitä käytettävissä olevalla rahalla saa. Oli se sitten eurooppalaista tai amerikkalaista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella
Lajityypillistä käytöstä
Tekstit
-
Puolustusvoimien asehankinnoissa huomaa että mistä pienet pojat erottaa isoista pojista, niillon kalliimmat lelut, esimerkkinä vaikkapa näm suomen merivoimien udet laivat, jotka sopii huonosti suomen rannikkoolosuhteisiin, mutta onpahan muutama kiva iso purtilo, jotka on helppo ampua ensimmäisenä merenpohjaan..
VastaaPoistaTrumpissa puhuu liikemies kun vaatii eurooppalaisia nostamaan puolustusbudjettinsa 2 prosenttiin tai jopa enemmän, kiliseehän joka euro jenkkiläisen aseteollisuuden kassoihin, tässä pitäs saksan ruveta kasvattamaan aseteolisuuttaan, mutta tätä jenkit taitaa pelätä, sekmanni kyllä osaa kehittää aseita jos halauavat.
Hävittäjistä, kallita leluja, joilla loppujen lopuksi ei ole niin suurta merkitystä, samalla rahalla asaisi tehokkaamman ilmatornnunnan ja paljon ilmatorjuntaohjuksia, eivät jenkitkään missään ole lentokoneilla loppujen lopuksi juri mitään ratkaiseet, maavoimilla ne on tehty ..
Luottaisin tässä hankinta-asiassa kuitenkin alan ammattilaisiin. Ja kuten kirjoitin, ei ole oikeudenmukaista, että eurooppalaiset maksattavat puolustuksensa amerikkalaisilla.
PoistaVänrikki Nappulako siinä haastelee eltaantuneella vasemmistoklangilla?
Poista