Kehitysavusta on kuin onkin hyötyä

Helsingin Sanomat on julkaisemassa juttusarjaa Sambiasta. Kyseessä on eteläisen Afrikan suhteellisen stabiili maa, jota ei ole juurikaan näkynyt lehtien otsikoissa.

HS:n juttusarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin, että sambialainen nainen synnyttää elinaikanaan keskimäärin 5,5 lasta. YK:n mukaan se on yksi kuudesta Afrikan maasta, joiden väestö yli viisinkertaistuu vuoteen 2100 mennessä.

Juttusarjan toisessa osassa puolestaan painotettiin sitä, että Sambian ravitsemustilanne on yksi maailman heikoimmista. Kolme viidestä sambialaisesta elää köyhyysrajan alapuolella ja kaksi viidestä äärimmäisessä köyhyydessä.

Jotain merkillisen ristiriitaista noissa kahdessa edellisessä kappaleessa on. Eli miten voi olla mahdollista, että köyhyydessä, jopa äärimmäisessä sellaisessa, elävä väestö kasvaa huikeaa vauhtia? 

Eivätkö sambialaiset ymmärrä, että raju lisääntyminen ajaa jälkeläisiä yhä pahenevaan kurimukseen? Etenkin, kun ilmastonmuutos on HS:n toisen jutun mukaan Sambiassa nopeampaa kuin muualla: 1,3 astetta noin puolessa vuosisadassa, minkä seurauksena vesi on karannut sadan metrin syvyyteen, viljelykaudet ovat lyhentyneet sekä kuivuus ja tulvat lisääntyneet ja voimistuneet.

Vastausta sambialaisten ymmärtämättömyyteen tekisi mieli hakea maan kulttuurista, mutta tämän päivän vieraskynäkirjoituksen mukaan sellainen olisi vain uutta rasismia. Selitykseksi ei taida käydä myöskään väestön yleinen tyhmyys, koska se olisi vanhanaikaista rasismia.

Mutta kävisikö selitykseksi sitten väestönkasvua ylläpitävä kansainvälinen kehitysapu? Sen suomalainen osahan on tullut tunnetuksi mm. korruptiosta ja yli 10 000 euron hintaisista huusseistaan, mutta mitä muuta sillä tehdään.

Se selviää ulkoministeriön nettisivulta, jonka avattuani hätkähdin. UM:n mukaan Sambia on nimittäin "poliittisesti vakaa ja turvallinen maa, jonka talous kasvaa nopeasti. Maa pyrkii keskituloisten maiden joukkoon vuoteen 2030 mennessä."

Olen havaitsevinani jonkinlaisen ristiriidan HS:n juttusarjan ja ulkoministeriön näkemyksissä. Sen hämmentämänä päätin turvautua nettitietosanakirjan tarjontaan.

Wikipedian mukaan "Sambia kuuluu maailman köyhimpiin valtioihin. Sen kehityksen suurimpana jarruna ovat laajalle levinneet HIV-tartunnat ja AIDS. Myönteisempää kehitystä on kuitenkin peruskoulutuksessa. Myös köyhyys on vähenemässä, vaikka hitaasti."

Huomasin myös, että Wikipedian mukaan Sambian väestönkasvu on 1,63 prosenttia vuodessa. Luku on toki suuri, mutta kalpenee esimerkiksi Zimbabwen (4,36%), Etelä-Sudanin (3,92%), Burundin (3,46%), Nigerin (3,28%, Ugandan (3,24%), Togon (2,762%), Mosambik (2,7%), Ruandan (2,7%), Etiopian (2,6%), Liberian (2,52%), Kongon demokraattisen tasavallan (2,5%), Nigerian (2,47%), Eritrean (2,2%), Ghanan (2,19), Norsunluurannikon (2,03%), Kamerunin (2,028%), Kongon tasavallan (1,94%) ja Somalian (1,75%) rinnalla. Katsomistani Afrikan maista vain Namibian (0,67%) ja Etelä-Afrikan (-0,45%) väestönkasvu oli hitaampaa kuin Sambiassa, joka HS:n mukaan on siis yksi kuudesta Afrikan maasta, jonka väestö yli viisinkertaistuu vuoteen 2100 mennessä.

Ihan kuin tässäkin olisi jonkinlainen ristiriita HS:n juttusarjan antaman kuvan kanssa? Kumpi on oikeassa: Wikipedia vai HS?

En tiedä, mutta ehkä ei kumpikaan, mikäli jälkimmäisen arvio perustuu siihen, että HIV poistuu Sambiasta yhtä nopeasti kuin se sinne aikanaan ilmaantuikin. Se ei tietenkään ole afrikkalaisessa kulttuuris... eikun hmmmh... ryökäleen uusrasismi...uudestaan...

Se ei ole jostain tuntemattomasta syystä mahdollista ilman, että länsimaiden tuella maahan saadaan toimiva HIV-terveydenhoito ja ilmaiset lääkkeet. Jos niin käy, on syynä Sambian väestön viisinkertaistumiseen vuoteen 2100 mennessä länsimaiden tarjoama kehitysapu, tarkemmin sanottuna maahan viety/vietävä tehokas terveydenhoito.

Palataan siis takaisin ulkoministeriömme nettisivuun. Sieltä selviää, että tuemme Sambiaa seuraavasti.

Yksityissektoria kehitämme usealla ohjelmalla. Uuteen yksityissektorin kehitysohjelmaan käytämme 9 miljoonaa euroa vuosina 2017-2021. Vihreät työpaikat –ohjelmaan sijoitamme 8,5 miljoonaa euroa vuosina 2014–2018. Yhteistyöhön kansallisen eläkelaitoksen kanssa annamme miljoona euroa vuosina 2018–2020. Paikallista yhteistyötä tuemme 0,9 miljoonalla eurolla.

Kehitämme myös demokraattisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa monin tavoin. Sosiaaliturvaohjelman puitteissa siirrämme Sambiaan suomalaisten rahoja 9,6 miljoonaa euroa vuosina 2016–2018. Annamme myös kansalaisjärjestötukea (Suomen pelastakaa lapset -järjestön kautta) sosiaaliturvaan, vaikka summaa sen enempää kuin vuosiakaan ei mainita. Mistähän syystä?

Lisäksi Metsä- ja luonnonvaraohjelmalle irtoaa 4,4 miljoonaa euroa vuosina 2015–2018 ja ympäristöalan kansalaisjärjestöjen rahastolle 4,6 miljoonaa euroa vuosina 2015– 2019. Isoja rahasummia nekin.

Kaikki edellä kirjoittamani sai minut pohtimaan - jälleen kerran - kehitysavun mielekkyyttä ja roolia maailman hädän keskellä. Onko se lopultakaan eduksi vai haitaksi. Ja jos on, niin kummalle: maailman hädälle vai ihmisten hyvinvoinnille?

Varmaa on kuitenkin, että kehitysapuklusterista leipänsä saavat tienaavat sillä. Näin siitä riippumatta ovatko he kansalaisuudeltaan suomalaisia tai vastaanottajamaalaisia. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä, kuin että kehitysavusta on kuin onkin hyötyä. Ainakin joillekin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto, väestösopimus ja realismi
Leila Omar koko mustan Afrikan esikuvaksi!
Miksi afgaanien lisääntymisterveyttä tuetaan verovaroista?