lauantai 6. heinäkuuta 2019

Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?

Yle uutisoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan puiden istuttaminen olisi ylivoimaisesti tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta. Jutun mukaan maapallon metsäpinta-alaa voitaisiin lisätä ilman maatalousmaahan tai kaupunkeihin koskemista 25 prosenttia eli 0,9 miljardia hehtaaria, jolle voitaisiin kasvattaa yli 500 miljardia puuta.

Istutettavat puut imisivät ilmakehästä 50-100 vuoden kuluessa täysikasvuiseksi kasvaessaan noin 200 gigatonnia hiilidioksidia. Se tarkoittaisi noin 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

En epäile tutkijoiden laskelmia, mutta haluaisin tehdä kaksi reunahuomautusta. Niistä ensimmäinen on se, ettei noiden puiden istuttamisella ole juurikaan merkitystä, mikäli samalla 50-100 vuoden ajanjaksolla ihmisten määrä lisääntyisi ennakoidusti eli usealla miljardilla henkilöllä.

Ei etenkään, mikäli noista ihmisistä huomattava osa siirtyisi länsimaihin korkean elintason eli suuren ympäristöjalanjäljen piiriin. Lisäksi näille miljardeille ihmisille tarvittaisiin asuinpaikat ja ruokaa eli kaupungit ja pellot laajenisivat nykyisestä vähentäen metsiin käytettävissä olevan alueen pinta-alaa.

Toinen reunahuomautukseni koskee sitä, että pelkkä puiden istutus ei riitä, vaan uusista metsistä pitäisi olla myös paikallisille asukkaille kouriintuntuva hyöty. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että puiden elossa pitämisen täytyisi olla heille houkuttelevampaa kuin esimerkiksi niiden käyttäminen polttopuuna. Ellei näin ole, eivät istutettavat metsät tule koskaan saavuttamaan mainittua 50-100 vuoden ikää eivätkä siis sitomaan 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

Tällä kirjoituksellani en tarkoita, etteikö puita kannattaisi alkaa istuttaa kehitysmaihin. Sen sijaan ehdotan, että jos ja kun tähän ryhdytään, tulisi samalla lopultakin keksiä ja panna täytäntöön ne toimenpiteet, joilla väestöräjähdys ja kehitysmaalaisten kansainvaellus kohti rikasta pohjoista pysäytettäisiin. Ja samalla keksiä ne taloudelliset kannustimet, jotka motivoisivat metsien ympäristössä asuvat ihmiset säilyttämään istutetut puut hengissä eli sitomassa ilmakehän hiilidioksidia.

Pelkään kuitenkin pahoin, että nykymaailmassa vallitseva poliittiseksi korrektiudeksi kutsuttu älyllinen epärehellisyys estää toteuttamasta edelle hahmottelemani kokonaispaketin. Ja sitä kautta puiden istuttamisesta tulee monin paikoin ilmastontorjuntateon sijasta pelkkä hyväuskoisten hölmöjen rahastuskeino.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

14 kommenttia:

  1. Spekuloimalla ilmastonmuutoksen korjaamiseen tähtääviä puiden istutuksia ym. vippaskonsteja, professori osoittaa uskovansa poliittiseen ilmastonmuutokseen. Enpä olisi uskonut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monet kerrat todennut, etten ole vakuuttunut ihmisen roolista ilmaston viimeaikaisessa lämpenemisessä - ja esitellyt tässä blogissa ne syyt, jotka ovat johtaneet skeptisyyteeni. Ilmastomallien mukaan - mikäli vallitseva käsitys on oikea - seuraukset ovat kuitenkin sen verran vakavat, että kasvihuonepäästöjen pienentämiseksi kannattaa tehdä se, mistä ei ole muulle elämänmenolle suurempaa haittaa. Puiden istuttaminen lienee sellainen toimenpide etenkin, mikäli se vireyttää globaalia biotaloutta tai vähentää kansainvaellusta kehitysmaista länsimaihin.

      Poista
    2. http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278044-ilmastotiede-uusiutuu-sisalta-pain-osa-vi

      Osat 1-5 kommentteineen valaisevat hyvin myös "ilmastonmuutoskeskustelua".

      T: Denialisti

      Poista
  2. Kyllähän tuo poliittisen korrektiuden syöpä on todellinen ongelma. YLE, HS ja muu valtamedia väistävät vastuunsa ja ovat ihan tietoisesti älyllisesti epärehellisiä. Ei ole enää kysymys siitä mikä on totta tai mikä ei, vaan kyse on pelkästään siitä, ettei "suojeltaviksi" mielletyistä ihmisryhmistä saa puhua mitään kielteistä. Ei vaikka ne tuhoaisivat Euroopan massamittaisen kansainvaelluksen myötä tai tosiaan tuhoaisivat maapallon pelkän lisääntymisensä myötä.

    Voimme kuvitella miten Bill Clinton harjoitteli peilin edessä sanomaan painokkaalla äänellä: "Minulla ei ole ollut seksisuhdetta miss Leweinskyn kanssa, toistan: minulla ei..." -- Ihan samaan tapaan varmaan YLE:n uutistenlukijat harjoittelevat sanomaan yhtä vakuuttavasti ensin: "Eurooppa käyttää aivan liikaa luonnonvaroja", ja sitten: "Eurooppa tarvitsee lisää maahanmuuttajia."

    Yhtä varmasti ja vakuuttavasti. Kognitiivisia dissonansseja noteeraamatta. Kuin tosiasioita itsessään: tosiasia yksi, tosiasia kaksi. Ajattelu kielletty. Tarvitaan vain vakuuttava uskottava äänensävy.

    Kukaan ei tässä poliittisten korrektiuksien kielimaailmassa enää edes tunnista kognitiivisia dissonansseja. "Nuohan ovat aivan eri asioita", on aika yleinen reaktio. -- Kun koherentti ajattelu on kadonnut, kuinka sitten pääsisimme todellisten ongelmiemme kimppuun? Ne sijaitsevat tietoisen käsitteellisen ajattelun pinnan alla, alitajunnassa. Tarkoitan sellaisia kuin uhriajattelu ja narsismi, jotka nykyään sanelevat jokseenkin kaiken mitä yhteiskuntaelämämme näkyvällä pinnalla on esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukavaa saada Keijo Kaarisateen kommentteja näihin blogeihin (vai onko jo?).

      Poista
  3. ”Pelkään kuitenkin pahoin, että nykymaailmassa vallitseva poliittiseksi korrektiudeksi kutsuttu älyllinen epärehellisyys estää toteuttamasta edelle hahmottelemani kokonaispaketin”.

    Onko tuossa kysymys poliittisesta korrektiudesta vai uskonnollisluonteisesta dogmatismista, on oma kysymyksensä. Älyllisestä epärehellisyydestä siinä on joka tapauksessa kyse. Itse näen tämän ilmiön lähinnä uskonnollisena dogmatismina, korvikeuskontona, joka ei kulje uskonnon nimellä mutta sisältää kaikki oleelliset uskonnon piirteet. Uskonnolliselle dogmatismille on ominaista, että on tabuja, joista ei saa puhua, ja joista pitää puhua kieroilmauksin ja myötäsukaisesti, jos puhumista ei voi kokonaan välttää. Väestön kasvu, ilmaston muutoksen, ympäristön köyhtymisen ja muiden suurten ongelmien tärkein ajuri, on tällainen tabu. Toinen uskonnolliselle dogmatismille ominainen piirre on se, että on tiettyjä uskon kappaleita, iskulauseita ja muita mantroja, joita täytyy jatkuvasti toistella. Kolmas piirre on se, että ne asiat, jotka uskonto on totuudeksi määritellyt, siirtyvät kriittisen tarkastelun ulkopuolelle. Niitä ei saa arvioida eikä kyseenalaistaa. Niinpä nämä korvikeuskonnot ovat vaarallisempia ja vahingollisempia kuin uskonnon nimellä kulkevat uskonnot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, mutta en ole varma tuosta vertailusta varsinaisten uskontojen haitallisuuteen.

      Poista
    2. Uskontojan kohdalla muotoilu oli huono. Tämän lisäksi uskontojen välilläkin on suuria eroja. Tarkoitus oli sanoa, että enimmillä uskonnoilla on oma toimintalueensa. Ne eivät pyri sanelemaan esimerkiksi tieteen tekemiselle sitä, mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mikä pakollista. Niillä ei myöskään katsota olevan auktoriteettiasemaa oman alueensa ulkopuolella. Näiden korvikeuskontopjen kohdalla asia on toisin. Ne pyrkivät olemaan kaiken kattavia normien asettajia.

      Poista
  4. Jaha! Mä tein oman osuuteni ilmastotalkoista kesällä 1965, jolloin olin 3 viikkoa Tapion taimitarhalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa metsätalous onkin kestävää. Ongelma ei siis majaile Suomessa (kuten vihervasemmisto tahtoo meidän uskovan), vaan eteläisemmillä leveysasteilla.

      Poista
    2. "Ongelma ei siis majaile Suomessa"

      Siksipä Rinteen hallitus aikoo estää ilmaston lämpenemisen antamalla muulle maailmalle esimerkin. Sen lisäksi Afrikan ongelmat ratkaistaan koulutusta myöten. Vanha teoriahan on, että kouluttamalla lisääntymistahtikin talttuu (epäkorrekti huomautus: teoria tuskin pätee Afrikassa). Rinteen on tähän päästäkseen hoidettava henkisiä ja hengellisiä esteitä: on mm. voitettava länsimaista koulutusta vihaava islamistiterroristijärjestö Boko haram.

      Hallitus varmaan onnistuu, kun sillä on vain kaksi avaintulosta tavoitteenaan. Pidetään peukkuja.

      Poista
  5. Kun kansainvaellus etenee, pitää ottaa huomioon takaisinkytkennät. Kun läsimaihin virtaa nuoria "hädänalaisia" miehiä kymmenin miljoonin, houkutustekijät väistämättä ehtyvät. Esimerkiksi Suomen verovarat, velanotto ja kansallisvarallisuus eivät riitä satojen tuhansien tulijoiden ylläpitoon. Yhteiskunta ei myöskään kestä järjestäytyneenä kovin suurta julkisen rahoituksen varassa elävää väestöä, josta osa on sitä paitsi järjestelmän kumoamiseen pyrkivää. Varsinkaan, kun meillä on omasta takaa pääluvultaan massiivinen julkinen sektori.

    Verovarojen epäoikeudenmukaisen käytön ja lainkäytön tuplastandardien viljeleminen johtavat siihen, että kantaväestö turvautuu pakon edessä yhä enemmän harmaaseen talouteen ja omavaraisuuteen, aivan kuin Neuvostoliitossa. Lisäksi, kun kansainvaelluksen rahoitus loppuu, tulee kenraali talvi apuun Suomen leveysasteilla.

    Päättäjät kyllä ymmärtävät kehityksen mahdottomuuden, vaikka hyödylliset nuoret antifa-idiootit raivoavat oikeasti kaduilla. Liittovaltiofanatismi, ilmastohysteria, monikulttuuri, uhriutumistalkoot, telaketjufeminismi yms. ovat rahamaailman ja vihervasemmiston tyokaluja vallan saamiseksi ja keskittämiseksi äänestäjien ulottumattomiin. Kun tilanne menee kaoottiseksi, mitä vain voi tapahtua. Ainakin voi sanoa, että biologia ja vaistotoiminnot astuvat kuskin paikalle.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!