Kolmannes pinta-alasta on suojeltava

Yle kertoi YK:n alaisen työryhmän vaatimuksesta, jonka mukaan "maapallon maa- ja merialueista ainakin 30 prosenttia tulisi muuttaa luonnonsuojelualueiksi. Näistä alueista kolmannes tulisi olla 'tiukan suojelun alaisia'".

Työryhmän mukaan näin voitaisiin pysäyttää eliölajien kuoleminen sukupuuttoon. Tosin se toteaa samaan hengenvetoon, että muutoksen toteutuminen on hyvin epätodennäköistä, sillä se vaatisi valtavaa käännöstä yhteiskuntien taloudellisessa, sosiaalisessa, poliittisessa ja teknologisessa toiminnassa.

Lisäksi luonnoneläinten ja -kasvien kauppa olisi saatava kestävälle tasolle ja ihmisten kulutustottumuksia pitäisi hillitä. Tämä kaikki samaan aikaan, kun maapallon lisääntyvän väestön ruuan ja puhtaan veden saanti turvattaisiin.

Työryhmä totesikin, että tehtävä on vaikea, koska sekä ihmiskunnan koko että sen maapallolle asettama rasitus kasvavat koko ajan. Ylen jutun mukaan näistä ensimmäiselle ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä mitään - eikä myöskään sen lähteenä olleen CNN:n uutisen. En aamukiireessä ehtinyt kokonaan lukea työryhmän omaa paperia, mutta pikaisella vilkaisulla en löytänyt väestönkasvun pysäyttämistä myöskään sieltä.

Mikä on sitten tämän hetken todellisuus?

Ympäristöhallintomme mukaan noin viidennes eli 20 prosenttia Euroopan maapinta-alasta on suojeltu. Suomessa tosin oleellisesti vähemmän: vain noin yhdeksän prosenttia. Lisäksi ainakin talousmetsissämme tehdään toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Koko maapallon maapinta-alasta suojeltua on noin 13 prosenttia eli Venäjän kokoinen alue. Meristä sen sijaan rauhoitettua on vain neljä prosenttia. Koko planeettamme pinta-alasta kolmanneksen suojeleminen olisi siis valtava muutos nykytilanteeseen. Niin valtava, ettei se tule missään tapauksessa toteutumaan.

Ei ainakaan ilman vippaskonsteja. Näitäkin on tosin ehdotettu: esimerkiksi luonnonsuojelujärjestön suojeluohjelman johtaja totesi vuonna 2012, että "yksi vaihtoehto voisi olla, että esimerkiksi alkuperäiskansojen hallinnassa olevia alueita määriteltäisiin entistä enemmän suojelluiksi."

Nähtäväksi siis jää, millä tavoin YK:n alaisen työryhmän ehdottamaan tavoitteeseen suhtaudutaan reaalitodellisuudessa. Ja millä tavalla maapallon - erityisesti Afrikan - ripeästi kasvava väestö malttaa pitäytyä poissa edes nykyisiltä suojelualueilta.

Sitä en kuitenkaan epäile, etteikö Suomessa suhtauduttaisi työryhmän tavoitteeseen vakavasti. Siksi odotankin suurella jännityksellä miten sen seurauksena käy esimerkiksi valtion maille, jotka nykyisin ovat paljolti talouskäytössä. Tai minkälaisia vaatimuksia hallintomme osoittaa yksityisessä omistuksessa oleville maille.

Lopuksi todettakoon, että biodiversiteetin suojelu on omasta mielestäni tärkeää. Mutta samalla tavalla kuin ihmisten kansainvaellukset, myös tämän asian hoitaminen vaatisi ihmiskunnan kasvuun puuttumista. Eli kehitysmaiden väestönkasvuun eli kulttuuriin eli yksittäisten kehitysmaalaisten elämänmenoon puuttumista.

Siksi oli tragikoomista, että YK:n alainen työryhmä - tai ainakin sen näkemyksistä uutisoinut media - vaikeni tästä asiasta. Onhan selvää, etteivät siinä - tai toimittajina - istuneet epäilemättä korkeasti koulutetut ja älykkäät ihmiset ole voineet olla ymmärtämättä väestönkasvun keskeistä roolia maailman biodiversiteetin uhanalaistumiselle. Siksi lieneekin niin, että näistä tosiasioista puhuminen YK:n piirissä tai valtamediassa taitaa olla liian hapokasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen
Kuinka maapallo pelastuu?