Tekoäly ja kolibakteeri ne yhteen soppii, huomenna...

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna, että tekoäly eli kielimallit heijastelevat kehittäjiensä arvomaailmaa. Juttu perustui samoihin kysymyksiin, joita HS on esittänyt vaalien yhteydessä eri puolueiden ehdokkaille. Se mahdollisti vertailun puolueisiin ja niiden arvoihin.

Suurin osa kielimalleista on kallellaan arvoliberalismiin ja vasemmalle – lähinnä niitä ovat suomalaispuolueista SDP, Vihreät ja RKP. Ja vastaavasti kauimmaisimpana Perussuomalaiset. 

Tätä uutista lukiessa on hyvä muistaa että ihmiset tuskin kyselevät kielimalleilta juurikaan arvoista, vaan pikemminkin erilaisista faktoista. Niiden osalta nykyiset kielimallit ovat ainakin oman kokemukseni mukaan varsin luotettavia. 

* * *

Satuin eilen lukemaan myös tieteellisen artikkelin, jossa käsiteltiin aivan uudenlaista tekoälyyn perustuvaa lähestymistapaa, jossa Paul Ahavi ja kumppanit käyttivät kolibakteeria elävänä tiedonkerääjänä analysoimalla sen luontaisia kasvureaktioita COVID-19- eli koronapotilaiden plasmanäytteissä. Tämä tapahtui ilman geneettistä muokkausta tai erityislaitteistoa.

Käytännössä tutkijat luokittelivat COVID-19-taudin varhaisvaiheen plasmanäytteitä sen perusteella, kuinka vakavaksi tauti myöhemmin kehittyi. Luokittelu perustui ainoastaan bakteerien kasvudataan ja sitä analysoitiin koneoppimisen eli tekoälyn avulla. 

Tutkimus osoitti, että tekoäly pystyi analysoimaan kolibakteerin potilaiden plasmassa olevien metaboliitten vaikutukset kolibakteerin kasvuun ja yhdistämään ne taudin tulevaan kehitykseen. Toisin sanoen se onnistui bakteerikasvua analysoimalla erottamaan lieväksi kehittyvän taudin vakavasta - eli päättelemään kuka selvisi tartunnasta itsekseen ja kuka tarvitsi hoitoa.

Tulostensa perusteella – suora käännös – tutkijat "asemoivat biologisen reservoir-laskennan vankaksi, skaalautuvaksi ja edulliseksi alustaksi älykkäälle biosensoinnille, diagnostiikalle ja bio-digitaaliselle hybridilaskennalle. Samalla ne tarjoavat uusia mekanistisia näkökulmia elävien järjestelmien laskennallisiin kykyihin."

Kolibakteerin ja tekoälyn yhdistetty kyky ennustaa COVID-19-taudin kehitystä oli tarkkuudeltaan likimain samaa luokkaa kuin on mahdollista saavuttaa tarkoilla – ja erittäin hintavilla – biokemiallisilla mittauksilla. Tämä tarkoittaa, että yhdistelmä tarjoaa mitä ilmeisimmin aiempaa monin verroin edullisemman tavan analysoida laajoja potilasmääriä mitä erilaisimpien epidemioiden yhteydessä – ja jopa kehitysmaissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekoäly loi bakteereita tappavia viruksia

Yllättävää älykkyyttä
Outojen otusten tekoäly-analyysi tuotti lupaavia tuloksia

Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

Nobelisti Luc Montagnieriin näkee joskus viitattavan erilaisten salaliittoteorioiden yhteydessä. Siksi päätin tänä aamuna kääntää eilisen Nature-lehden hänestä julkaiseman muistokirjoituksen kommentoimatta asiaa sen enempää.

Luc Montagnier nousi merkittävään tieteelliseen asemaan saaden Nobel-palkinnon AIDS:ia aiheuttavan HIV:n löytämisestä yhdessä kollegoidensa kanssa. Hänen työnsä mahdollisti tämän viruksen diagnostisten testien ja sen aiheuttaman sairauden hoitojen kehittämisen ja sitä kautta lukemattomien ihmishenkien pelastamisen. 

Elämänsä myöhemmät vuodet Montagier käytti kovalla työllä saavuttamansa maineen murskaamiseen kannattamalla erilaisia vaihtoehtoisia teorioita ja vastustamalla rokotuksia. Hänen perusteettomia väitteitänsä COVID-19:stä – että rokotteet edistäisivät vaarallisten varianttien syntymistä tai että virus olisi ihmisen kehittämä – tuettiin valheellista tietoa levittävillä kampanjoilla. Montagnier kuoli 89-vuotiaana 8. helmikuuta. 

Montagnier syntyi 18. elokuuta 1932 Chabrisissa, Ranskassa. Hänen toisen maailmansodan aikaan osunutta lapsuuttaan varjostivat nälkä ja epävarmuus, mutta hänen kiinnostuksensa tieteeseen puhkesi myös varhain. Sen seurauksena hän aloitti toiminnan, joka on synnyttänyt lukemattomia tutkijoita eli räjähtävien yhdisteiden kanssa puuhastelun kotilaboratoriossa. 

Myöhemmin hän kiinnitti ajastettuja kuvia ottavan kameran mikroskooppiin ja tutki viherhiukkasten vastetta valoon. Virologiasta hän innostui kuultuaan vuonna 1957 tehdystä löydöstä, jonka mukaan tupakan mosaiikkiviruksen RNA voi välittää tartuntoja.

Montagnierin virologinen asiantuntemus kehittyi, kun hän työskenteli useissa laboratoriossa ennen siirtymistään Pariisin Pasteur-instituuttiin vuonna 1972. Pasteur-instituutissa Montagnier erikoistui retroviruksiin eli RNA-viruksiin, jotka voivat lisätä DNA-kopion geneettisestä materiaalistaan ​​isäntänsä genomiin. 

Tämä sekä immuunisolujen viljelyssä tapahtuneet edistysaskeleet ja interferoneiksi kutsuttujen antiviraalisia proteiineja blokkaavien yhdisteiden käyttö herättämään lepotilassa olevat retrovirukset olivat hyödyllisiä vuonna 1983. Silloin eräs kollega nimittäin lähetti hänelle imusolmukekudoksen, joka oli otettu ranskalaiselta muotisuunnittelijalta, jonka arveltiin olevan AIDS:in alkuvaiheessa.

Kun ihmisillä diagnosoitiin siihen aikaan AIDS, nämä elivät usein jo monien infektioiden, syöpien ja muiden sairauksien kanssa, mikä vaikeutti taudin lähteen etsimistä. Tämän epävarmuuden keskellä taudin syistä spekuloitiin villisti.

Monet kannattivat teorioita, joiden mukaan se aiheutuisi sienistä tai kemiallisista altistumisista. Toiset taas näkivät, että immuunisoluluokkaan CD4+ kuuluvat T-solut olisivat ehtyneet AIDS:ia sairastavilta ihmisiltä, ja he ihmettelivät oliko kehon immuunijärjestelmä ryhtynyt tuhoamaan niitä. Montagnieria muistutettiin tunnetusta retroviruksesta, joka saattoi tartuttaa CD4+ T-soluja sekä tarttui veren ja seksuaalisen toiminnan kautta.

Montagnierin virologian yksikössä Pasteur-instituutissa Françoise Barré-Sinoussi eristi uuden retroviruksen imusolmukenäytteestä. Ryhmä kutsui sitä lymfadenopatiaan liittyväksi virukseksi (LAV). Montagnier esitteli tämän havainnon syyskuussa 1983 pienen tieteellisen kokouksen myöhäisillan sessiossa Cold Spring Harbor Laboratoryssa New Yorkissa, mutta hänen yleisönsä oli skeptinen. Montagnier totesi myöhemmin Nobel-elämänkerrassaan, että "tämä tilanne ei ole harvinaista tieteessä, koska uudet löydöt herättävät usein kiistaa".

Pian Montagnierin esityksen jälkeen Yhdysvaltain kansallisessa syöpäinstituutissa Bethesdassa, Marylandissa, työskentelevän virologi Robert Gallon johtama työryhmä auttoi vahvistamaan AIDS:in ja Montagnierin tiimin löytämän viruksen välistä yhteyttä (viruksen viralliseksi nimeksi tuli HIV vuonna 1986). Gallo oli aiemmin löytänyt muita retroviruksia, jotka infektoivat ihmisen soluja, nimeltään ihmisen T-lymfotrooppinen virus (HTLV-I ja HTLV-II). Vuonna 1984 hänen tiiminsä eristi retroviruksen näytteistä, jotka oli otettu AIDS-potilailta, ja hän ryhtyi kutsumaan sitä HTLV-III:ksi. Se osoittautui identtiseksi LAV:n kanssa, josta Montagnier oli toimittanut näytteet Gallon laboratorioon.

Montagnierin ja Gallon tutkimusryhmät kävivät tämän jälkeen eeppisen patenttisodan siitä, kenelle kuuluvat immateriaalioikeudet virukseen perustuvasta diagnostisesta testistä. Lopulta vuonna 1987 kiistan ratkaisivat Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Ranskan pääministeri Jacques Chirac, jotka suostuivat jakamaan AIDS-testin immateriaalituotot maidensa kesken ja perustamaan kansainvälisen AIDS-tutkimus- ja koulutusrahaston.

Edellä kuvattujen tapahtumien perusteella monet olivat yllättyneitä, kun Gallo ei vuonna 2008 saanut osuutta Nobel-palkinnosta. Sen sijaan Montagnier jakoi fysiologian tai lääketieteen palkinnon Barré-Sinoussin kanssa. Samalla myös virologi Harald zur Hausen sai saman kunnian AIDS:iin liittymättömästä löydöstään, jonka mukaan ihmisen papilloomavirukset ovat yhteydessä kohdunkaulan syöpään.

HIV:n löytämisen jälkeen Montagnierin työ sai kuitenkin oudon käänteen. Hän nimittäin julkaisi sarjan kiistanalaisia ​​artikkeleita väittäen, että joidenkin patogeenien erittäin laimennettu DNA lähettää sähkömagneettisia aaltoja. 

Montagnier vetosi myös jo aiemmin hylättyyn käsitykseen vedellä olevasta muistista väittäen, että DNA muuttaa vettä tavalla, joka säilyttää jotkin molekyylien ominaisuudet, vaikka ne olisivat voimakkaasti laimennettuja (ranskalainen immunologi Jacques Benveniste oli väittänyt vedellä olevan tällaisen muistin vuoden 1988 Nature-julkaisussa, jonka todettiin myöhemmin perustuvan kokeisiin, joita ei pystytty toistamaan). 78-vuotiaana Montagnier lähti Ranskasta Kiinaan tutkimaan näitä asioita ja johtamaan tutkimuslaitosta Shanghain Jiao Tong -yliopistossa.

Ajan myötä Montagnier näytti olevan tyytyväinen tähän ristiriitaan ja lähti myös taistelemaan näkemyksensä puolesta. Hän omaksui homeopatian ja pseudotieteellisiä ajatuksia autismista saavuttaen aseman, josta Ranskan tiedeakatemian entinen presidentti Bernard Meunier totesi, että "hän ajautui tilaan, jossa yksikään tutkija ei kyennyt antamaan kommentteja tai selityksiä hänen myöhäisestä kehityksestään". Toiset olivat suoraviivaisempia ja esimerkiksi Science-lehden kolumnisti ja kemisti Derek Lowe kirjoitti vuonna 2012, että "Luc Montagnier on menettänyt otteensa".

COVID-19-pandemian aikana saavutettu Nobel-palkinto antoi uskottavuutta Montagnierin haitallisille näkemyksille, joiden mukaan COVID-19-rokote voisi olla haitallinen. Sen seurauksena hän antoi elämänsä viimeisissä vaiheissa kasvot sosiaalisessa mediassa rokotusvastaisille meemeille. Tuli vaikeaksi uskoa, että ne olivat kerran olleet muistopostimerkeissä johtuen hänen panoksestaan kansanterveyden hyväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Hölynpölyä
Tieteellinen huijaus

Evoluutio ja uudet lääkkeet muuttavat koronaviruksen tappajasta nuhakuumeen aiheuttajaksi

Viime päivinä on uutisoitu SARS-CoV-2-viruksen omikron-variantin uuden version esiintymisestä pohjoismaissa. Muunnos havaittiin ensin Ruotsissa, ja Tanskassa se on jo syrjäyttämässä aiempaa virusmuotoa. Nämä havainnot vahvistavat jo aiemmin nähdyn omikronin nopean evoluution.

Muilta osin uudella virusmuodolla ei sitten olekaan sen kummempaa merkitystä, koska sen taudinaiheuttamiskyky ei tanskalaisten mukaan ole sen kummempi kuin aiemmallakaan versiolla. Niinpä amerikkalaisasiantuntijat ovat toistaneet sen, mitä itse totesin jo yli kuukausi sitten, eli että pandemian loppu alkaa jo häämöttää. 

Viruksen itsensä eli sen viruksille tyypillisen virulenssia alentavan evoluution lisäksi tähän vaikuttaa lääketieteen kehitys. Rokotteiden ja maskien lisäksi markkinoille on tulossa ja osin jo tullut tehokkaita lääkkeitä, joiden avulla taudista johtuva kuolleisuus saadaan painettua olemattomaksi ainakin länsimaissa - kunhan näiden täsmälääkkeiden tuotanto saadaan täyteen vauhtiin.

Kuten arvoisa lukijani tietää, olen esitellyt tässä blogissa omikronin tartuntoja ja kuolleisuuslukuja Etelä-Afrikassa, missä kyseinen variantti tavattiin ensimmäisenä. Palaan näihin tilastoihin tässä, koska nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen, että omikron-viruksen kuolleisuusluvut ovat siellä kääntyneet laskuun. Asiaa havainnollistaa alla oleva kuva.  

Kuvassa on esitetty Etelä-Afrikassa havaittujen tartuntojen ja koronaan kuolleiden määrien kuvaajat, joiden huipuilla on 31 päivän ero. Periaatteessa kuvasta voi siis päätellä, että omikron aiheuttaa kuoleman keskimäärin 31 päivää sen jälkeen kun se on havaittu. Toisin sanoen sen aiheuttamat kuolemat toteutuvat hiukan myöhemmin kuin aiempien koronamuunnosten aiheuttamat hengenmenetykset.

Koronan osalta luin viime viikolla mielenkiintoisen artikkelin koronaviruksen aiheuttamasta soluvälitteisestä immuniteetista. Ne ovat soluja, jotka tuhoavat mm. elimistön sairastuneita soluja eli samalla solunsisäisiä taudinaiheuttajia kuten viruksia. 

Lukemani artikkelin mukaan soluvälitteinen immuniteetti tunnistaa viruksen tai rokotteen saaneilla ihmisillä myös uudet variantit - mukaan lukien omikronin. Eikä niiden teho laske yhtä nopeasti kuin veren vasta-aineiden. 

Jutussa haastatellun tutkijan mukaan Etelä-Afrikasta tulevat tiedot viittaavat siihen, että omikron-viruksen säyseys Etelä-Afrikassa johtuu todennäköisesti T-soluista. Ongelmana on kuitenkin se, että koronaviruksen ja soluvälitteisen immuniteetin välistä suhdetta on tutkittu kovin vähän, koska se on paljon vaikeampaa kuin vasta-aineiden määrittäminen verestä. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla tieteen kehitys lopulta kukistaa koronapandemian. Selvää kuitenkin on, että ilman uusia yllätyksiä se ei enää kestä kovin kauan, eivätkä edes uudet virusmuodot - mitä todennäköisimmin - tule enää lamaannuttamaan terveydenhoitojärjestelmäämme. 

On kuitenkin lähes varmaa, ettei SARS-CoV-2 tule katoamaan kokonaan, vaan se jää kiertämään ihmisten joukkoon monien muiden virusten tavoin - mutta ei enää hengenvaarallisena tappajana vaan kiusallisena nuhakuumeiden aiheuttajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Koronaviruksen omikron-muunnos on aiempia variantteja säyseämpi, mutta tukkii terveydenhuollon
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon

Suomessa äänestettiin 90 vuotta sitten kieltolain päättämisestä. Kansa ilmaisi silloin selvän tahtonsa ja maan poliittinen apparaatti noudatti sen kehotusta, minkä seurauksena alkoholi teki paluun lailliseksi päihteeksi 5. 4. 1932 kello 10. 

Kieltolaki oli säädetty sen jälkeen, kun maamme eduskunta aloitti toimintansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kerralla, koska tsaari kieltäytyi vahvistamasta autonomisen Suomen parlamentin yksimielistä päätöstä. Sen sijaan eduskunnan toinen yritys vuonna 1909 tuotti tulosta. 

Kieltolain seurauksena kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta ja koska siellä myytiin vain salakuljetettua viinaa - vettähän ei kannata kuljetella - syntyi Suomeen ennennäkemätön viinan salakuljetusruljanssi

Pirtua salakuljetettiin Suomeen erityisesti Virosta ja Saksasta, mutta myös viinan kotipoltto yleistyi etenkin syrjäseuduilla. Näin suomalaiset muuttuivat olutkansasta väkevien kuluttajiksi. Samalla alkoholin kulutus nousi 1,4 litrasta sataprosenttista alkoholia noin kahteen litraan asukasta kohden ja juopuneena tehtyjen rikosten määrä kasvoi. 

Muina kieltolain haittapuolina on syytä mainita rikollisuuden kasvu ja myös verotulojen menetys. Lisäksi kansan parissa epäsuosittu laki heikensi yleistä oikeuden kunnioitusta.   

Kaiken kaikkiaan kieltolailla oli yksi opetus ylitse muiden: se osoitti selkeästi, ettei pakko ole aina paras ratkaisu. Tämä oppi on kuitenkin hankala sovellettava, sillä lainsäädäntö on myös keino ohjata ihmisiä toimimaan siten, että yhteiskunta toimii kaikkien kannalta mahdollisimman hyvin ja oikeudenmukaisesti. 

Hyvä ja ajankohtainen esimerkki tästä on koronarokotteiden ottaminen tai ottamatta jättäminen. Pieni osa kansastahan ei syystä tai toisesta halua ottaa rokotuksia, vaikka koko yhteiskunnan kannalta se olisi erittäin järkevää. 

Toistaiseksi kieltolain opetus on kuitenkin pitänyt, eikä ihmisten terveyttä ole lähdetty turvaamaan pakkokeinoin.  Siitä huolimatta suurin osa kansasta on rokotettu, mikä yhdessä muiden suojautumistoimien kanssa on mahdollistanut terveydenhuollon resurssien riittävyyden. 

Nyt kun koronaviruksen evoluutio on johtanut aiempaa lievemmän viruskannan kehittymiseen ja valta-asemaan, on enää huolehdittava siitä, että se leviää hallitusti rokottamattoman kansanosan parissa ja tuottaa siten heille samanlaisen suojan, kuin rokotteen avulla olisi saavutettu - vaikka rokottamattomuus johtaakin edelleen joihinkin kuolemantapauksiin. 

Sen jälkeen voimme huokaista helpotuksesta aivan kuin suomalaisten enemmistö vuonna 1932. Ja palata takaisin normaaliaikaan, jossa alkoholinhuuruisia huvitteluitakaan ei tarvitse rajoittaa enempää kuin yleisen järjestyksen kannalta on välttämätöntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen omikron-muunnos on aiempia variantteja säyseämpi, mutta tukkii terveydenhuollon
Sukulaiseni on alkoholisti
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Askel kohti normaaliaikaa: omikron näyttää olevan aiempia koronaviruksia kesympi taudinaiheuttaja

Lupasin aamulla kirjoittaa SARS-CoV-2-viruksen omikronvariantin vaikutuksesta Etelä-Afrikan kuolleisuustilanteeseen. Aihe on juuri nyt erityisen otollinen, koska tänään on kulunut 20 päivää siitä, kun maan tartuntamäärät olivat lähteneet selvään nousuun omikronin ilmaantumisen myötä. Ja 20 päiväähän on se aika, joka kuluu tyypillisesti oireiden ilmaantumisen ja kuoleman välillä. 

Toisin sanoen, juuri nyt voidaan Etelä-Afrikan kuolleisuustilastosta tehdä johtopäätöksiä omikronin vakavuudesta taudinaiheuttajana. Niinpä seuraavassa ne neljä kuvaajaa, joiden vastineita esittelin viikko sitten. 

Kuten kuvista näkyy, on uusien koronatapausten määrä noussut edelleen, joskin aivan viime päivinä taittuen, mutta kuolemantapauksissa ei ole nähty samanlaista kehitystä. Sen seurauksena kuolleiden suhteellinen osuus on laskenut sekä verrattuna saman päivän että 20 päivää aiempaan tartuntamäärään (seitsemän päivän liukuva keskiarvo). Jälkimmäisessä vertailuluku on selkeästi viime viikolla raportoimaani tasoa korkeampi eli 564 päivittäistä tartuntaa 285:n sijasta.

Tällä perusteella voitaneen sanoa jo suhteellisen luotettavasti, ettei omikronmuunnos ole yhtä vakava taudinaiheuttaja kuin aiemman koronamuunnokset tai vaihtoehtoisesti sen aiheuttama tauti kehittyy oleellisesti niitä hitaammin. Näkemykseni on yhteensopiva sekä viime päivien uutisoinnin että yleisen virusten evoluutiota koskevan käsityksen kanssa. 

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, etteikö edelleen kannattaisi välttää koronaviruksen levittämistä tai olla suojautumatta siltä. Näin siksi, että myös omikronmuunnos kykenee aiheuttamaan vakavia oireita ja sellaisena tukkouttamaan teho-osastot ja jopa tappamaan uhrinsa. 

Tästä kaikesta huolimatta on selvää, että COVID-19 pandemian suhteen pahin alkaa olla ohi ja ensi kesän jälkeen edessä on mitä todennäköisimmin jälleen normaali arki. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Missä omikron syntyi ja miten tehokkaasti se on tappanut ihmisiä Etelä-Afrikassa?
Palauttaako Etelä-Afrikan uusi omicron-koronamuunnos meidät pandemialta?
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Missä omikron syntyi ja miten tehokkaasti se on tappanut ihmisiä Etelä-Afrikassa?

Tuoreimmassa Science-lehdessä oli pieni juttu, jossa pohdittiin Etelä-Afrikassa ensimmäiseksi havaitun omikronvariantin syntymiseen johtanutta kehityskulkua. Jutun mukaan omikron on niin erilainen muihin tunnettuihin SARS-Cov-2-kantoihin, että sen on täytynyt syntyä jo vuoden 2020 puolivälissä. Ongelmaksi jääkin, että missä se on voinut piileskellä näin kauan.

Mahdollisuuksia on kolme. Ensimmäisen mukaan virus olisi syntynyt jollain syrjäisellä eteläisen Afrikan alueella, mistä se olisi levinnyt vasta äskettäin Etelä-Afrikkaan, missä muita mustan maanosan valtioita tehokkaampi testausjärjestelmä olisi sen paljastanut.

Toisen mahdollisuuden mukaan virus olisi voinut kehittyä henkilössä, jonka elimistössä koronavirus olisi elänyt kroonisena infektiona esimerkiksi AIDS-lääkinnän aiheuttaman alentuneen immuniteetin takia. Siellä virus olisi lisääntynyt pidemmän aikaa sellaisessa ympäristössä, jossa luonnonvalinta olisi valikoinut sille uusia mutaatioita ilman, että tarve tartuttaa uusia ihmisiä olisi rajoittanut niiden elinkykyä. 

Tai sitten virus olisi kehittynyt jossain muussa eläimessä, josta se olisi siirtynyt takaisin ihmiseen. Tähän mahdollisuuteen liittyen Helsingin sanomat julkaisi tänään jutun, jonka mukaan belgialaisen eläintarhan virtahevot ovat saaneet koronatartunnan. 

Sen mukaan niiden nenät vuotavat. Täytyy siis toivoa, että virtahepojen hoitajilla on riittävästi suurikokoisia nenäliinoja. Ja että tutkijat saavat selvitetyksi, missä ja miten omikron kehittyi. 

* * *

Kirjoitin vajaa viikko sitten Etelä-Afrikan viime viikkojen koronatilanteesta todeten, ettei maan kuolleisuustilastoissa ole näkynyt nousua sen jälkeen, kun siellä alkoi levitä omikronvariantti. On siis tullut aika katsoa uudelleen, miltä tilanne näyttää nyt. 

Ensimmäiseksi jatkoin aiempaa kuvaajaani tautitapausten kehittymisestä viimeisen viikon aikana. Nyt se näytti näin hurjaa tapausmäärän kasvua.

Seuraavaksi jatkoin kuolleisuustilannetta samalla tavalla, jolloin muodostui seuraava kuvaaja.

Kuvassa näkyy lähinnä satunnaisvaihtelua, mutta ei kuolemantapausten nousua viime päivinä. Niinpä kuolemantapausten ja tartuntojen välinen suhde on omikronin ilmaantumisen jälkeen ollut nopeassa laskussa, kuten kolmas viikon takaisen kuvaajan jatkettu kaavio osoittaa.

Viimekertaisessa eli myös tämän blogimerkinnän yllä tehdyssä tarkastelussa on kuitenkin yksi ongelma. Se ei nimittäin huomioi sitä, että koronaviruksen saaneet kuolevat tyypillisesti vasta 20 päivää oireiden havaitsemisen jälkeen. 

Siksi päätin piirtää myös kuvaajan, jossa verrataan kuolleisuutta 20 päivän takaisiin tartuntalukuihin. Se tarkoittaa ajankohtaa 14.11., jolloin koronavirustartunnoissa ei vielä ollut nähtävissä nousua: seitsemän päivän liukuva keskiarvo oli 285, kun se oli viikkoa aiemmin ollut 265 ja kahta viikkoa aiemmin 357.  

Kuvaajan mukaan COVID-19:ään kuolleiden henkilöiden tartuntoihin suhteutetussa määrässä ei - edellä kirjoitetun valossa odotetusti - näy oleellista muutosta. Niinpä joudumme odottamaan vielä jonkin aikaa saadaksemme tiedon SARS-CoV-2:n omikronmuodon muita koronamuotoja paremmasta tai huonommasta kyvystä tappaa ihmisiä. 

Tarkemmin sanoen, kysymykseen saataneen ensimmäisiä vihjeitä ensi viikonvaihteeseen mennessä, jolloin 11.12. koronaan kuolevien eteläafrikkalaisten määriä verrataan 21.11. vallinneeseen tilanteeseen, jolloin koronatartuntojen määrä oli jo kääntynyt selvään nousuun (564 tapausta). Selkeä signaali saataneen kuitenkin vasta vähän ennen joulua, jolloin verrokkipäivien tartuntamäärät ovat nousseet jo tuhansiin ja koostuvat käytännössä pelkästään omikronvarianteista.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palauttaako Etelä-Afrikan uusi omicron-koronamuunnos meidät pandemialta?
Nyt tiedämme pääsikö korona karkuun kiinalaislaboratoriosta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Palauttaako Etelä-Afrikan uusi omicron-koronamuunnos meidät pandemialta?

Viime viikon suuri uutinen oli uusi koronavirusvariantti, joka sai nimekseen omicron. Ensin sen kerrottiin levinneen nopeasti Etelä-Afrikassa ja sittemmin saapuneen myös Eurooppaan. Ja tänään kuulimme sen saapuneen ehkä myös Suomeen.

WHO:n tuoreen päivityksen mukaan ei vielä ole tiedossa tarttuuko omicron aiempia SARS-CoV-19-kantoja nopeammin tai pystyykö se kiertämään rokotteiden tai aiemman tartunnan aiheuttaman immuniteetin. Eikä liioin onko se aiempia virusmuotoja virulentimpi vai lauhkeampi. 

Koska asia kiinnostaa minua kovasti, päätin ryhtyä seuraamaan koronaviruksiin liittyviä tilastoja Etelä-Afrikasta. Niinpä kokosin alla oleviin kuvaajiin uusien tartuntoja määrät, kuolleiden määrät sekä näiden välisen suhteen. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani!

Itse olen taipuvainen näkemään kuvaajista kolme asiaa. Ensimmäinen niistä osoittaa uusien tartuntojen määrän alkaneen lisääntyä noin 24. marraskuuta eli vajaa viikko sitten. 

Toinen kuvaaja taas osoittaa, että hiukan tuota käännettä aiemmin (22. marraskuuta) kuolleiden määrä oli romahtanut aiemmalta tasoltaan, mutta sen jälkeen noussut uudelleen tuota piikkiä edeltävälle tasolle. Tartuntojen ja kuolleiden määrän uuden nousun välistä parin päivän aikaeroa voisi selittää oireiden ilmaantumisen ja viruksen testaamisen välinen viive - mutta varmaa tämä ei ole. 

Kolmas kuvaaja on mielestäni kaikista tärkein. Sen mukaan kuolleiden osuus suhteessa tartuntoihin on alkanut romahtaa jo 10. marraskuuta eli selvästi ennen kuin tautitapausten määrä lähti uuteen nousuun. Eikä ole sen jälkeen noussut aiemmalle tasolleen, vaan on jatkanut laskuaan tartuntojen määrän lisääntymisestä huolimatta. 

Kolmannesta kuvaajasta voisikin tehdä oikopäätä sen johtopäätöksen, että omicron olisi oleellisesti lauhkeampi eli vähemmän virulentti kuin koronaviruksen aiemmat versiot. Sen perusteella voisi jopa ennustaa, että omicron on se tekijä, joka meidät lopulta pelastaa kuolettavalta koronavirukselta ja siihen liittyvältä elämisen hankaluudelta! 

En kuitenkaan vielä tee näitä johtopäätöksiä ja ennusteita monestakaan syystä - enkä suosittele sitä teillekään, arvoisat lukijani. Näin siksi, ettemme esimerkiksi tiedä omicron-tartunnan saaneiden eteläafrikkalaisten ikää eli alttiutta vakavalle tautimuodolle, vaikka sillä tiedetään olevan kuolleisuuteen todella radikaali vaikutus. Emmekä tiedä paljon muitakaan yksityiskohtia. 

Lisäksi on syytä huomata, että SARS-CoV-19 aiheuttaa kuoleman tyypillisesti vasta yli 17 päivän kuluttua tartunnasta eli viikon tai kahden kuluttua oireiden ilmaantumisesta. Siksi se ei välttämättä näy vielä lainkaan Etelä-Afrikan tilastoissa, jotka kääntymällä uuteen nousuun osoittaisivat edellä tekemäni ennusteen vääräksi - eli falsifioisivat sen. 

Tämä kaikki synnytti minussa niin paljon ajatuksia, että päätin kirjoittaa tämän ajatukseni heti työpäivän jälkeen ja jakaa tuotokseni päivän toisena bloggauksena (ensimmäinen tässä). Ja siksi aion lähiaikoina myös seurata tarkasti Etelä-Afrikan koronatilanteen jatkokehitystä ja mahdollista pandemian nopeaa päättymistä. 

Sitä ennen haluan painottaa, ettei edelle kirjoittamastani huolimatta ole vielä syytä huoahtaa. Sen sijaan edelleen on syytä huolehtia omasta ja läheisten turvallisuudesta kaikin tarjolla olevin keinoin! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt tiedämme pääsikö korona karkuun kiinalaislaboratoriosta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?

Miten meille käy kun koronarajoitukset poistetaan?

Suomen hallitus aikoo poistaa koronarajoitukset. Asialla on myös opposition tuki, joten ei liene epäilystä siitä, etteikö Marinin kabinetti saisi tahtoaan toteutetuksi. 

Suomalaisten kannalta tämä tarkoittaa tervetullutta paluuta puolisentoista vuotta sitten katkenneeseen tavalliseen elämänmenoon. On siis syytä toivoa, että kaikki menee hyvin, eikä yhteiskunnan vapautumisesta seuraa takaiskuja. Tätä riskiä voi pohdiskella Science-lehden tuoreen artikkelin tarjoamien esimerkkien valossa. 

Sen mukaan Tanska vapautti yhteiskuntansa syyskuun 10. päivänä. Perusteena rajoitusten purkamiselle oli yli 18-vuotiaiden 88 prosentin ja yli 60-vuotiaiden 97 prosentin täysi rokotekattavuus, eikä avautumisesta ole seurannut suurempia ongelmia: uusia tartuntoja on ollut päivittäin noin 450. Lukua voi verrata koronarajoituksia ylläpitävän, mutta selvästi heikomman rokotuskattavuuden saavuttaneen Suomen suunnilleen yhtä korkeisiin päivittäisiin koronalukuihin. 

Esimerkin epäonnistumisesta tarjoaa Britannia, missä rajoituksista luovuttiin heinäkuussa, jolloin vain puolet asukkaista oli saanut täyden rokotesuojan. Sen jälkeen koronatartuntojen määrä räjähti käsiin ja uusia tartuntoja ilmenee nykyisin päivittäin yli 30 000 - virukseen kuolleitakin tulee 100 hengen päivävauhdilla.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki on Israel, joka avautui jo kesäkuun alussa. Siellä tautitapausten määrä suorastaan räjähti kesän aikana lähes 10 000 päivittäiseen tartuntaan, mutta on sittemmin laskenut jonkin verran. 

Tartuntojen seurauksena Israelissa tulee koronakuolemia parinkymmenen ihmisen päivävauhdilla. Näin siitä huolimatta, että maan yli 60-vuotiaista noin 90 prosenttia on saanut kaksi rokotusta - se tarkoittaa, että rokottamattomien osuus riskiryhmäläisistä on noin kolminkertainen verrattuna tanskalaisiin.

Nähtäväksi siis jää, kuinka käy Suomessa. Science-lehden tarjoamien esimerkkimaiden perusteella ennuste ei kuitenkaan ole kovin hyvä, koska yli 60-vuotiaista täyden rokotesuojan on meillä saanut vasta alle 90 prosenttia. Toivottavasti tämä näkemys on kuitenkin väärä, ja Israelissa nähty koronaepidemian uusi nousu vältetään meillä - joko ihmisten vastuullisen käyttäytymisen tai uudelleen kiihtyvän rokotusinnon seurauksena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa
Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?
Hallitus päätti yhteiskunnan avaamisesta

Nyt tiedämme pääsikö korona karkuun kiinalaislaboratoriosta

COVID-19-pandemia on synnyttänyt monenlaisia salaliittoteorioita ja väitteitä. Yksi vakavimmin otettavista on ollut väite siitä, että virus olisi karannut kiinalaisesta tutkimuslaboratoriosta. 

Siksi oli kiintoisaa lukea tuoreesta Nature-lehdestä, että tähän asiaan liittyen on saatu uutta tutkimustietoa. Sen mukaan ensimmäisten vuosina 2019 ja alkuvuonna 2020 eristettyjen koronavirusten genomit jakautuvat kahteen erilaiseen ryhmään, jotka tunnetaan A- ja B-linjoina. 

B-linja on nykyisten koronavirusten esi-isä, mutta viruksen alkuperän suhteen oleellinen kysymys on, että ovatko nämä varhaiset linjat voineet kehittyä toisistaan ihmisessä, vai ovatko ne peräisin erillisistä tartunnoista eläimistä ihmisiin. Jos erillisiä, olisi viruksen alkuperä laboratoriokarkurina äärimmäisen epätodennäköistä.

A- ja B-linjat erotetaan toisistaan kahden nukleotidin perusteella, mutta on olemassa joitakin varhaisia virussekvenssejä, joissa toinen näistä tuntomerkkinä käytetystä nukleotidista on samanlainen kuin toisessa linjassa. Tämä on aiemmin tulkittu siten, että nämä virukset olisivat välivaiheita näiden eri linjojen evoluutiossa yhdestä toiseksi.

A- ja B-linjat eroavat kuitenkin myös monissa muissa sekvenssinsä kohdissa. Kun nyt tarkasteltiin niiden jakaantumista näiden välimuotoina pidettyjen virusten genomeissa, huomattiin että kussakin virussekvenssissä ne olivat samanlaisia kuin jommassakummassa linjassa, eivätkä linjojen välisiä sekamuotoja. 

Tällainen kaksijakoisuus olisi äärimmäisen epätodennäköistä, mikäli koronaviruksen linjat olisivat peräisin yhdestä virustartunnasta eläimistä ihmisiin. Näin uudet analyysit ovat käytännössä falsifioineet väitteen SARS-CoV-2 viruksen laboratorioalkuperästä, eikä kiinalaisilla tutkimuslaboratorioilla siten ole osaa eikä arpaa pandemian synnyssä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölynpölyä
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa

Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?

Amnesty international on esittänyt väitteen, jonka mukaan "se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa". Syynä näkemykseen on järjestön tahto rokotuttaa kehitysmaalaiset, eikä siis minkäänlainen rokotekriittisyys, päinvastoin. 

Amnestyn raportin mukaan suurimmat rokotevalmistajat ovat priorisoineet vauraita valtioita, vaikka rokotteita olisi tarvittu myös matalan tulotason maihin. Ne ovat sen mukaan myös kieltäytyneet jakamasta valmistukseen tarvittavaa dataa ja teknologiaa sekä pitäneet kiinni rokotepatenteistaan.

Näin ollen Amnesty syyttää korkean tulotason maita ja lääkeyhtiöitä pandemian pitkittämisestä.

* * *

Koronapandemia päättyy joka tapauksessa sitten, kun kaikki maapallon ihmiset ovat saaneet rokotesuojan tai sairastaneet itse taudin (olettaen ettei viruksesta evolvoidu immuniteetin kiertämään pystyviä muotoja). Valitettavasti viruksen leviämistä kehitysmaissa on kuitenkin vaikea seurata, koska niistä ei ole luotettavia tilastoja. 

Jotain tästä vaikeudesta kertonee esimerkiksi se, että virallisten tilastojen mukaan suhteellisen kehittyneessä 48 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikassa on tautiin kuollut yli 86 000 ihmistä, mutta sen kaaosmaisessa todellisuudessa elävässä 13 miljoonan asukkaan naapurissa Zimbabwessa vain neljä ja puoli tuhatta. Ero tuskin selittyy koronakuolemien yleisyydellä vaan tilastojen puutteellisuudella.

* * *

Amnesty on tunnetusti vasemmistoliberaali järjestö, jossa toimivat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että meillä on käytössämme rokotteita ainoastaan siitä syystä, että länsimaisilla ihmisillä on taito ja yrityksillä motivaatio kehittää sellaisia. Siksi rokotteiden ilmainen jakaminen ja/tai patenttisuojan murtaminen heikentäisi yhteiskuntiemme kykyä reagoida tuleviin pandemioihin.

Tällaisesta kehityksestä meillä on olemassa erinomainen esimerkki eli uusien antibioottien kehittämisen loppuminen. Niitähän tehtiin innokkaasti kymmeniä vuosia sitten, mutta samalla kun tuotteista saatavat voitot pienenivät, siirsivät lääkeyhtiöt tuotekehityksensä muihin tuotteisiin. Ja nyt meitä uhkaa sen seurauksena antibioottiresistenttien bakteereiden kehittyminen. 

On kuitenkin selvää, että siinä vaiheessa, kun länsimaiden ihmiset ovat saaneet omat väestönsä turvaan, jäävät jäljelle ainoastaan halpahintamarkkinat kehitysmaihin. Ja parempien liiketoimintamahdollisuuksien puuttuessa rokoteyhtiöt siirtyvät niille - toki tämä kaikki olettaen, etteivät rokotetta vaille jääneet ole sitten jo sairastaneet tautia.

Joka tapauksessa Suomi muiden EU-maiden kanssa on jo nyt lahjoittanut 100 miljoonaa Astra Zenecan rokotetta kehitysmaihin. Ja ainakin Suomi aikoo lahjoittaa niitä myös lisää.

Olisikin reilua, jos Amnesty sen sijaan, että se moittii länsimaita ja rokotevalmistajia niiden oman väestön suojelemisesta ja rokotteiden kehittämisestä ja tuottamisesta ansaitusta liikevoitosta, kiittäisi niitä. Mutta taitaa olla niin, että kiittämättömyys on tässäkin asiassa maailman palkka. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa
Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Hallitus päätti yhteiskunnan avaamisesta

Hallitus teki päätöksen suomalaisen yhteiskunnan avaamisesta koronaviruspandemian jälkeen. Sen mukaan maamme avautuu normaalitilaan heti, kun 80 prosenttia yli 12-vuotiaista on saanut ns. täyden rokotesuojan eli kaksi rokotetta. 

Päätös on periaatteessa järkevä, mutta tietyllä tavalla liberaalin demokratian vastainen. Lisäksi ainakin teoriassa on mahdollista, ettei tuota prosenttilukua saavuteta koskaan, jos maasta löytyy yli 20 prosenttia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät halua rokotuttaa itseään. 

Siksi olisi ehkä ollut syytä tehdä päätös, jonka mukaan yhteiskunta avataan silloin, kun kaikilla yli 12-vuotiailla suomalaisilla olisi ollut mahdollisuus saada kaksi rokotettaan. Näin jokaisella ihmisellä olisi vastuu omasta terveydestään sen sijaan, että tuo vastuu on nyt siirretty yhteiskunnan kontolle. 

Voidaan tietenkin kysyä, miksi hallitus päätyi sellaiseen ratkaisuun kuin päätyi. Ehkä kyse oli vain tyypillisestä sosialistisesta ajattelusta, jossa yksilöiden vapaudella ja vastuulla ei ole merkitystä, eikä muunlainen vaihtoehto käynyt edes mielessä. 

Tai ehkä kyse oli siitä, että rajan kytkemistä todennettuihin rokotusmääriin haluttiin käyttää painostuskeinona, jolla ihmiset saadaan vapaaehtoisuutta nopeammin hakemaan toinen rokotteensa. Näin toimien yhteiskunnassa voidaan suojata paremmin sellaisia ihmisiä, jotka eivät terveydellisistä syistä voi ottaa koko rokotetta, vaikka haluaisivatkin.

Joka tapauksessa nyt nähdyn päätöksen seurauksena jokaiselle suomalaiselle pitäisi olla selvää, että COVID-19-pandemiasta johtuneiden yhteiskunnan rajoitusten purkaminen on sitä nopeampaa, mitä pikemmin rokotuskattavuus nousee yli asetetun rajan. Siksi näihin rajoituksiin tyytymättömät - vielä täyttä rokotussuojaa ilman olevat - ihmiset käytännössä päättävät milloin Suomi palaa normaaliaikaan.

Sen jälkeen jää nähtäväksi, miten koronavirus tarttuu väestön keskuudessa. Ja kuinka paljon sen seurauksena kuolee rokotteista vapaaehtoisesti tai terveyssyistä kieltäytyneitä ihmisiä. Hyvää tässä on se, että vapaaehtoisesti itsensä rokottamatta jättäneet ihmiset ovat tehneet tietoisen päätöksen eli ottaneet vastuun itselleen. 

Huonoa asiassa on puolestaan se, että terveyssyistä rokottamattomat joutuvat yhteiskunnan palatessa normaalitilaan joka tapauksessa kuolemanvaaraan, ilman muuta mahdollisuutta siltä suojautumiselle kuin jatkaa omaa karanteeniaan. Eli pitääkseen itsensä turvassa, näiden ihmisten on jatkettava omaehtoista karanteenia aina siihen asti, kunnes SARS-CoV-2-virukselle löytyy tehokas lääkitys. Toki sen eteen tehdään juuri nyt valtavasti tutkimusta ympäri maailman.

Taustaksi ja tämän kirjoituksen lopuksi muistutan vielä, että tähän mennessä Suomessa on kuollut 1 030 ihmistä, ja tällä hetkellä koronataudin vakavaan muotoon sairastuneista ihmisistä ylivoimaisesti suurin osa on rokottamattomia. Koko maailmassa SARS-CoV-2 on tappanut lapsuuteni Suomen asukasmäärän verran ihmisiä. Eli 4 599 807. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karvasta oppia Uruguaysta
Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Hölynpölyä

Muun muassa tämän blogin keskustelupalstalla on ajoittain näkynyt epäilyjä rokotusten ja etenkin lapsille annettavien koronavirusrokotteiden turvallisuudesta. Tämä johtunee osittain siitä, että viruksen aiheuttama kuolleisuus on lapsilla alhaisempi kuin aikuisilla ja osittain siitä, että koronarokotteisiin liittyy harvinaisia sivuvaikutuksia (kuten kaikkiin muihinkin rokotteisiin).

Jotta nuo sivuvaikutukset asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiinsa, on syytä tuntea SARS-CoV-2-tartunnan seuraukset. Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin koronaviruksen aiheuttamista ongelmista Britanniassa. 

Artikkelin mukaan koronaan sairastuneille brittilapsille kehittyi varsin usein vähintään neljä viikkoa kestäviä pitäaikaisen sairauden oireita. Siis sellaisia kuin äärimmäinen väsymys, sydämentykytykset, hermosto-ongelmat ja niin edelleen.

Suurimmassa Britanniassa tähän mennessä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin 1 734 iältään 5-17-vuotiaan positiivisen koronatestituloksen saaneen lapsen tautihistoriaa. Akuutteja oireita löytyi neljän viikon jälkeen 77 tutkitulta lapselta. Toisin sanoen 4,4 prosenttia tartunnan saaneista oireili vielä lähes kuukauden tartunnan saamisen jälkeen. Kahdeksan viikon jälkeen tutkituista 1 379:stä lapsestakin vielä 25:llä eli 1,8 prosentilla oli oireita. 

Suomessa on Fimean mukaan annettu tähän mennessä kaikkiaan 5 923 422 rokoteannosta. Niistä on tehty sivuoireilmoituksia yhteensä 3 128 kappaletta. Toisin sanoen, sivuvaikutuksia on seurannut vain 0,05 prosentille rokotetuista eli koronatartunnan aiheuttamat yli kahdeksan viikkoa kestävät oireet ovat yli 30 kertaa yleisempiä kuin rokotuksiin liittyvät sivuoireet. Ja neljä viikkoa kestäviä oireita esiintyy yli 80 kertaa yleisemmin kuin rokotusten sivuoireita.  

Kun edellä kirjoitetut luvut yhdistetään siihen, että vakavien oireiden lisäksi korona myös tappaa lapsia - vaikkakin alhaisella frekvenssillä - ja rokotukset hidastavat viruksen leviämistä väestön keskuudessa, ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, että lasten rokottaminen on järkevää.

* * *

Toinen tämän blogin keskustelupalstalla usein esiintyneen väitteen mukaan koronavirusta ei olisi pystytty eristämään tai sen sekvenssiä määrittämään. Näitä kommentteja lukiessani olen joutunut ihmettelemään, että ovatko niiden esittäjät lainkaan perehtyneet aiheesta tehtyyn tutkimukseen, sillä molemista asioista on kasapäin tutkimusraportteja. 

Siltä varalta, että viruksen olemassaoloa epäileviät henkilöt sattuisivat lukemaan tämän kirjoituksen, kerron tästä  linkistä löytyvään yhden esimerkin koronaviruksen nukleotidijärjestyksestä. Eikä se suinkaan ole ainoa, vaan käyttämällä GenBankin hakutoimintoa esimerkiksi hakusanalla SARS-CoV-2 niitä löytyy joukoittain lisää.

Viruksen eristämisestä taas raportoidaan esimerkiksi täällä. Tutkimustarkoituksiin tehtävään eristämiseen erityisen sopivasta solulinjasta taas on kerrottu täällä. Ja täällä puolestaan on raportoitu koronaviruksen pintaproteiinin ja sen ihmissolussa olevan reseptorin välisistä interaktioista atomitasolla. 

Siten väitteet siitä, ettei virusta olisi edes olemassa, ettei sitä olisi pystytty eristämään tai ettei kukaan olisi onnistunut määrittämään sen genomin nukleotidijärjestystä ovat silkkaa hölynpölyä. Ja siksi pyydän, että blogin keskustelupalstan täyttäminen tällä hölynpölyllä loppuisi tähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa
Rokote- ja koronaskeptikon valta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Karvasta oppia Uruguaysta

Uruguay oli yksi niistä maista, jotka näyttivät pääsevän SARS-CoV2-viruksen (tässä jutussa on kuva eristetystä viruksesta) aiheuttamasta COVID-19-pandemiasta kuin koira veräjästä. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, koska pandemia räjähti siellä tänä keväänä käsiin. Vuoden 2020 19 100 tartunnan ja 180 kuolleen sijaan kuluvana vuonna on 3,5 miljoonaisen kansan parissa ollut tartuntoja jo nyt noin 350 000 ja kuolleita sen seurauksena peräti 5 300.  

Tätä kehitystä analysoitiin Nature-lehdessä. Sen mukaan maan hallitus noudatti heti viruksen ilmaannuttua tieteellisen ohjausryhmän neuvoja ajaen alas liiketoimintaa ja kouluja sekä rajoittaen matkustamista viime vuoden aikana. Uruguayssa kehitettiin myös oma testi SARS-CoV2:n tunnistamiseksi ja sitä käytettiin runsaasti, jolloin uudet tartuntaketjun saatiin nopeasti hallintaan.

Vuoden 2020 joulukuussa Uruguayn tautitilanne alkoi jälleen pahentua. Tälläkin kertaa tieteellinen ohjausryhmä antoi hallitukselle ohjeita, mutta nyt niitä ei noudatettu ja esimerkiksi ravintolat pidettiin taloudellisista syistä vapaasti auki. Niinpä tartuntaluvut nousivat nopeasti saavuttaen ajoittain maailman kärkitilan. 

Uruguayn ongelma ei kuitenkaan liittynyt pelkästään yhteiskunnan avaamiseen, vaan myös maantieteellä oli osansa pelissä. Maa rajoittuu Brasiliaan ja Argentiinaan ja monin paikoin näiden valtioiden välillä on Suomen ja skandinaavisten maiden rajojen tapaan vain veteen piirretty viiva. 

Tämä ei ollut suuri ongelma ennen kuin naapurimaissa yleistyi uusi aiempaa tarttuvampi viruksen gammamuunnos juuri silloin kun eteläisen pallonpuoliskon Uruguayssa alkoivat kesälomat, joiden aikana perheet ja tuttavat kerääntyivät ylläpitämään kulttuurinsa mukaisia tiiviitä sosiaalisia kontakteja. 

Lisäksi Uruguayn tilanteeseen vaikutti vielä se, että maan hallitus uskoi menestyksellisen vuoden 2020 jälkeen, että ongelma oli ohi. Niinpä se ehti julistaa voiton viruksista, joka heikensi oleellisesti kansalaisten halua noudattaa viruksen tartuntaa vähentäviä varotoimia.

Huvittavaa kyllä, Uruguayn hallituslähteet kieltäytyivät kommentoimasta Naturelle epäonnistumistaan. Pandemian loppu on nyt kuitenkin häämöttämässä, sillä hallitus on onnistunut rokottamaan väestöään erittäin tehokkaasti ja sen seurauksena tartuntaluvut ovat kääntyneet nopeaan laskuun samoin kuin koronakuolemat, joiden määrä on pudonnut peräti 95 prosentilla vain muutaman viikon takaisesta.

Suomessahan koronan torjunnassa on onnistuttu kohtuullisesti, eikä Uruguayn kaltaista katastrofia ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi rokotekattavuus suomalaisten parissa nousee ripeästi, joten COVID-19-ongelma poistunee päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana olettaen ettei virus onnistu muuntautumaan siten, että käytössä olevat rokotteet muuttuvat sitä vastaan tehottomaksi. 

Tästä huolimatta Suomessakin on syytä ottaa oppia uruguaylaisten epäonnistumisesta siltä varalta, että maailmaan ilmaantuu jälleen uusi tartuttava eläinperäinen taudinaiheuttaja. Eikä se oppi ole siinä, että tehdään kuten tälläkin kerralla, vaan että noudatetaan niitä ohjeita, jotka voidaan johtaa asiaan liittyvästä parhaasta mahdollisesta käytössä olevasta tieteellisestä tiedosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
Jälkiviisautta

Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) mukaan Pietarista koronaviruksen uutta muunnosta Suomeen tuoneita jalkapalloturisteja ei kannata syyllistää, koska he saivat Venäjällä ainutlaatuisen elämyksen. Perusteeksi hän kertoi, että moni onnistui käymään kisareissulla saamatta tartuntaa. 

Ottaen huomioon sen, ettei SARS-CoV2 ole kovinkaan herkkä tarttumaan, en olisi vakuuttunut siitä, että kaikki tartunnalta välttyneet olisivat toimineet Pietarissa tartuntaa vältellen. Sen sijaan epäilen, että useimmilla tartunnan välttäneillä kävi vain hyvä tuuri.

Lisäksi osalla oli jo kahden rokotuksen antama immuniteetti, joka ehkäisee tehokkaasti tartuntaa. Ja vielä useammalla yksi rokotus, joka sekin vähentää tartuntoja, vaikka ei niitä edes likimain kokonaan estäkään.

Siten on selvää, että maahan tuodut 386 tartuntaa kertovat huomattavan ja mahdollisesti jopa suurimman osan kisaturisteista vähät välittäneen tartuntariskistä ja jättäneen suojautumatta virukselta. On myös selvää, että näistä 386 tartunnasta lähteneet tartuntaketjut aiheuttavat ylimääräistä inhimillistä kärsimystä ja todennäköisesti myös kuolemantapauksia. 

Jo ennen kisoja oli myös tiedossa, että koronavirus ei ole Venäjällä hallinnassa, vaan siellä on ollut kisojen alla ja aikana uusi korona-aalto. Siksi jokaisen vähänkään ajattelukykyisen ilman täyttä rokotussuojaa olevan ihmisen olisi voinut kuvitella jättävän kisamatkan väliin tai ainakin suojautuvan sinä aikana mahdollisimman huolellisesti tartunnalta. 

Käska näin ei kuitenkaan ole tehty, kysyn ministeriltä, että voisiko kuitenkin Pietariin potkupalloelämyksiä hakemaan lähteneitä ja siellä koronavituksesta piittaamattomia ihmisiä kutsua tyhmiksi ja vastuuttomiksi, vaikka ei heitä syyllistäisikään? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mänttikuulaa Kirkkonummella
Persialaista pallopeliä
Yhteiskunnan pohjasakkaa

Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan

Koronapandemia on vähitellen irrottamassa otettaan eurooppalaisista, joten myös EU:n rajat avautuvat yksi toisensa jälkeen. Näin on Suomessa ja näin on muissa jäsenmaissa. 

Tätä tilannetta näyttää käyttävän hyväkseen lentokonekaappauksen takia vaikeuksiin joutunut Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka, joka on ryhtynyt rahtaamaan irakilaisia elintasopakolaisia Liettuan rajalle. Tarkoituksena lienee pakottaa EU pysymään erossa Valko-Venäjän asioista. 

On helppo arvata, ettei irakilaisten päämääränä ole Liettua, Latvia tai edes Viro. Sen sijaan he pyrkivät niihin EU-maihin - kuten Suomeen - joissa turvapaikanhakijoiden edut ovat parhaat ja velvollisuudet oman elämänsä ylläpitämiseksi pienimmät.

Tapaus alleviivaa sitä ongelmaa, että EU:n ulkorajojen valvonta ei ole riittävän tehokasta pitääkseen kansainvaellukset kurissa. Eikä sen jäsenmaiden lainsäädäntö sisällä juurikaan pykäliä, jotka ennaltaehkäisisivät kansainvaeltajien intoa hakeutua kotimaataan helpomman ja leveämmän leivän ääreen.

Valko-Venäjän ja Liettuan välinen tapaus innoitti minut katsahtamaan myös maahanmuuttotilastoja. Ne osoittivat, ettei kehitysmaalaisten turvapaikanhaun varjolla tapahtuva kansainvaellus Suomeen ole vielä voimistunut, mikä tietenkin selittyy sekä EU:n että myös Suomen rajoilla koronapandemian takia vielä käytössä olleilla matkustusrajoitteilla. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tilanne kehittyy jatkossa rajojen avauduttua kokonaan meillä ja muualla. Ja etenkin, mikäli Valko-Venäjän ja EU:n raja alkaa vuotaa - ja lisäksi tietenkin Välimeren pitkä rantaviiva, jota vastaan hyökkäys on taksiliikenteen avulla ollut käynnissä jo jonkin aikaa. 

Siksi EU:lla olisi juuri nyt erinomainen paikka osoittaa kyvykkyytensä ja tukkia Lukašenkan todennäköisesti Venäjä tuella masinoima ihmisvyöry. Ja samalla varmistaa myös eteläinen rantaviivansa esimerkiksi Tanskan lanseeraaman mallin mukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi kehitysmaalaisten kansainvaellus käynnistyi rytinällä
Välimeren pelastuspalvelu toimi jälleen
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!

HS historiallisten vääryksien äärellä

Olen pitänyt Etelä-Afrikan tasavaltaa eräänlaisena testilaboratoriona sille kysymykselle, että pystyykö Saharan eteläpuolinen alkuperäisväestö ylläpitämään järjestäytynyttä ja vaurasta yhteiskuntaa. Tämä on ollut perusteltua kahdesta syystä: ensinnäkin valkoinen apartheid-valta jätti maan parempaan taloudelliseen tilaan kuin mikään muu alueen valtio ja toiseksi maailmassa ei ole toista esimerkkiä länsimaista katsottuna hyvinvoivasta mustien johtamasta yhteiskunnasta. 

Aiemmissa kirjoituksissani olen todennut Etelä-Afrikan valkoisen väestön pienentyneen varsin tasaisesti vallanvaihdon jälkeen ja myöskin kiinnittänyt huomiota maan mustien johtajien suhteen tapahtuneeseen muutokseen. Siksi oli mielenkiintoista huomata Helsingin sanomien kirjoittaneen maata viime aikoina ravistelleesta maatilojen ryöstöaallosta.

Jutussa kuvattiin aluksi yksi ryöstöä, jossa uhrina oli valkoihoinen perhe ja ryöstäjinä mustia. Sen jälkeen painotettiin maassa esiintyvän myös mustiin kohdistuvan rasismia ja näiden joutuvan useasti ryöstöjen uhreiksi. 

Lopuksi luotiin jonkinlaista vaatimusta siitä, että vanhoja asioita pitäisi edelleen kaivella ja apartheidin aikaisiin rikoksiin syytettyjä saada vastuuseen. Sen sijaan ei pohdittu lainkaan sitä, että - kuten vaikkapa ns. Pyhän maan konflikti osoittaa - loputon historian vääryyksien kaivelu ei johda muuhun kuin ongelmien pitkittymiseen.

Tässä suhteessa varsin mielenkiintoinen seikka on Etelä-Afrikan taloudellisen kehityksen tilasto henkeä kohti lasketulla BKT:llä mitattuna. Sen mukaan maan talous kasvoi aina vuoteen 2014 asti, minkä jälkeen se on siirtynyt laskevaan trendiin romahtaakseen viime vuonna merkittävästi COVID-19 pandemian takia. 

Nähtäväksi siten jää, millä tavoin maan hallinto onnistuu korjaamaan tilanteen kunhan pandemia hellittää. Eli onnistuuko mustan Afrikan johtotähti edelleen ylläpitämään maanosansa viitekehyksessä korkeaa elintasoa ja rauhallista yhteiskuntaa, vai jatkuuko suunta kohti maanosan muiden valtioiden viitoittamaa tietä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa 
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?
Onko väestöllä väliä?

Palaako inflaatio?

Yhdysvallat on pumpannut talouteensa runsaasti rahaa COVID-19-pandemian käynnistyttyä. Ja samoin on tarkoitus tehdä EU:ssa, kuten hyvin tiedämme.

Lyhyellä tähtäimellä tarkoituksena on tietenkin se, että pandemian torjuntatoimet aiheuttaisivat mahdollisimman vähän tuhoa yrityskentässä. Tavoite on siis sinänsä hyvä.

Kaikilla teoilla on kuitenkin seurauksensa. Ja juuri nyt näyttää siltä, että Yhdysvalloissa on inflaatio lähdössä laukalle. Toki 4,2 prosentin lukema on vielä pieni meille, jotka olemme maksaneet asuntolainoistamme aikanaan jopa yli 10 prosentin vuotuista korkoa.

On todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua. Siitä syystä kannattaa jo nyt palauttaa mieliin, mitä inflaatiosta seuraa. Otettakoon siksi apuun aina kaiken tietävä Wikipedia. 

Sen mukaan yksi inflaation suurimmista ongelmista on sen vaihteluiden yllätyksellisyys: esimerkiksi pankkitalletus menettää arvoaan inflaation kiihtyessä, mikä on epäoikeudenmukaista pankkitalletuksen tehnyttä kansalaista kohtaan. Siten kenenkään ei kannata makuuttaa rahojaan ainakaan kiinteäkorkoisissa määräaikaistalletuksissa tai velkakirjoissa. 

Sen sijaan juuri nyt saattaisi kannattaa ottaa kohtuuhintaista lainaa, sillä inflaatio laskee lainan reaaliarvoa. Tämän seurauksena takaisin maksettavan rahan arvo pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä - toki olettaen, että käytettävissä oleva raha (palkka, yrittäjätulo, eläke tai vaikkapa lainalla tehty sijoitus) ylittää inflaation.

Inflaatio ei sinänsä ole haitallista, sillä jatkuva ja ennakoitava hintojen nousu edistää kuluttamista, koska samalla rahamäärällä saa huomenna vähemmän kuin tänään. Toki kuluttamisen edistämisen siunauksellisuudesta voidaan esittää ympäristöperusteinen vastalause. 

Inflaation seurauksena syntyy myös kustannuksia. Esimerkiksi yritykset joutuvat jatkuvasti päivittämään hinnastojaan ja palkkoja on nostettava useammin, mikä aiheuttaa kuluja. 

Hintojen nostaminen tiheästi lisää myös yleistä tyytymättömyyttä ja vaihteleva inflaatio vaikeuttaa pitkän aikavälin taloussuunnittelua. Uhkapelihenkisille se tarjoaa nykyistä vakaan rahanarvon aikaa parempia mahdollisuuksia keinotteluun - vaikkapa tekemällä sijoituksia lainaa ottamalla.

Jos sitten käy niin, että rahan pumppaaminen yhteiskuntaan vie uskon koko rahajärjestelmään, saattaa inflaatio karata kokonaan käsistä. Tästä Wikipedia esittää esimerkkinä sen, kuinka Saksan markan arvon romahdus 1920-luvulla johti Hitlerin valtaannousuun. 

Tuoreempiakin esimerkkejä olisi ollut. Esimerkkinä vaikkapa Mugaben Zimbabwe tai tämän päivän sosialismin nimiin vannova Venezuela.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka Yhdysvaltain inflaation kehitys jatkuu. Ja sen seurauksena voimme ruveta ennakoimaan, miten EU:n talous reagoi keskuspankkinsa rahanpumppaamiseen. 

Täytyy siis toivoa, että EU:n hallinto pystyisi tarvittavasti reagoimaan viiveettä USA:n tapahtumiin, ja muuttamaan linjaansa mikäli rapakon takana joudutaan ongelmiin. Tässä mielessä on kuitenkin vaikea nukkua yönsä rauhassa, sillä ikävä kyllä esimerkit EU:n kyvystä reagoida asioihin nopeasti ja järkevästi ovat valitettavan vähissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta Nokiaa odotellessa
Onnistumisen ei pitäisi olla vaikeata Marinin hallitukselle
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Helsingin sanomat kertoi, että maailman köyhemmille valtioille SARS-CoV-2-virusta vastaan valmistettuja rokotteita jakava WHO:n Covax-ohjelma on riippuvainen Intiassa tuotetuista rokotteista, mutta nyt se on joutunut vaikeuksiin, koska Intia pitää rokotteet itsellään käsiin räjähtäneen oman tautitilanteensa takia.

HS siteerasi jutussaan WHO:n maailmaa parantavaa naista, jonka mukaan rokotteiden jakautuminen epätasaisesti siten, että vauraammat maat ovat saaneet niitä kehitysmaita enemmän on ollut "törkeää niin eettisesti, moraalisesti kuin tieteellisesti”. 

Syyllisten penkille jutussa joutui erityisesti USA, joka on rajoittanut rokotteisiin tarvittavien materiaalien vientiä ulos maasta. Näin Intian rokotetuotanto on pienempää kuin se olisi, mikäli niiden kauppa kävisi normaalisti. Yhdysvaltain hallintoa syytettiin jutussa jopa "siitä, että se kylpee rokotteiden yltäkylläisyydessä" ehdittyään rokottamaan 41 prosenttia väestöstään. 

Myös EU:n kerrottiin harkitsevan intialaisten auttamista lähettämällä sinne pelastuspalveluhenkilöstöä. Sellaiseen kuuluu mm. lääkintähenkilöstöä, mutta rokotteista ei HS:n jutussa mainittu. 

Arvoisa lukijani saattaa tässä kohtaa ehkä kysyä, että missä luuraa nyt professorin oma ajatus kun hän vain referoi HS:n juttua. No tietenkin siinä älyllisessä epärehellisyydessä eli ilmeisen tarkoituksenmukaisessa harhaanjohtamisessa, minkä seurauksena HS:n toimittaja jätti yhden oleellisen asian mainitsematta halutessaan syyllistää Yhdysvaltoja ja samalla koko läntistä maailmaa. 

Tarkoitan tällä tietenkin sitä, että intialaisten tragedia juontaa vain ja ainoastaan heidän uskonnollisuudestaan ja yleisestä välinpitämättömyydestään. Nyt käsillä oleva tragedian käynnistymiseenhän johti ihmisten välinpitämättömyys suosituksista, minkä seurauksena he ovat osallistuneet tartuntariskistä piittaamatta viime kuukausina suuriin uskonnollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sekä häihin ja krikettiotteluihin.

Suomalaisen sanonnan mukaan niin makaa kuin petaa. Ja juuri näin on käynyt intialaisille. Ja täsmälleen sama koskee myös meitä suomalaisia, jotka olemme kohtuullisen hyvin välttäneet COVID-19-pandemian suhteen riskikäyttäytymistä ja päässeet sen seurauksena kohtuullisen vähällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?
Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Biden vahvisti vetovoimatekijöiden merkityksen elintasopakolaisuuden taustalla

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) on jo vuosikausia puhunut Suomen elintasopakolaisuuteen houkuttelevista vetovoimatekijöistä. Sellaisia ovat esimerkiksi vastikkeetta jaettava rahallinen ja muu tuki tai maahanmuuttajan oikeus pysyä maassa tekemällä rajattomasti uusia turvapaikkahakemuksia. 

Tämän näkemyksen mukaan länsimaihin suuntautuvasta ns. humanitaarisesta maahanmuutosta suurin osa perustuu pyrkimykseen kohentaa omaa elintasoa muuttamalla Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan nauttimaan niihin luodusta vauraudesta. Ja tämän muuttoliikkeen volyymiä keskeisesti määrittävä tekijä on todennäköisyys saada määränpäästä oleskelulupa.

Suomessa Halla-ahon teoria tuli testatuksi esimerkiksi vuoden 2015 kansainvaelluksessa, jolloin pääministeri Juha Sipilän (kepu) lupaus antaa oma asuntonsa maahanmuuttajien käyttöön sai irakilaiset sotilaskarkurit ja muut onnenonkijat ryntäämään Suomeen samaan aikaan kun muu Eurooppa otti vastaan kaaokseen joutuneen Syyria asukkaita.

Halla-ahon ajatukset vetovoimatekijöistä kansainvaelluksen taustalla ovat saaneet nyt uuttaa tukea, kun Joe Biden nousi USA:n presidentiksi luvattuaan mm. muuttaa edeltäjänsä nuivaa maahanmuuttopolitikkaa. Sen seurauksena Meksikon ja Yhdysvaltaisen rajan yli tunkeutui helmikuussa yli 100 000 latinoa eikä tulijavirralle näy loppua - heidän määränsä on päinvastoin nousussa.

Suomessa olisi tässäkin asiassa hyvä muistaa presidentti Paasikiven viisaus, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se tarkoittaa, että 1) vallassa olevien poliitikkojen tulisi pidättäytyä vetovoimatekijöiden luomisesta ja ylläpitämisestä sekä 2) äänestäjien tulisi ottaa asia huomioon kaikissa vaaleissa.

Näin toimien maamme välttyisi elintasopakolaisten uudesta kansainvaelluksesta COVID-19 pandemian jälkeen, ja pystyisi allokoimaan haluamansa rahamäärän ihmisten auttamiseen kotiseudullaan sekä ottamaan turvaan maamme rajojen sisälle sellaisia henkilöitä, jolla on kotimaassaan todellinen hengen tai terveyden menettämisen uhka.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vallanvaihto
Sitä saa mitä tilaa
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?