Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Traficom kertoi maahanmuuttajien järjestäytyneestä toiminnasta ajokorttiin ja taksinkuljettajan oikeuksien saamiseen vaadittavien kokeiden yhteydessä. Sen mukaan suomen kieltä sujuvasti puhuneet henkilöt ovat suorittaneet niitä kielitaidottomien ja ajotaidottomien maanmiestensä puolesta. 

Motiivina tälle toiminnalle ei ole maahanmuuttajien keskinäinen solidaarisuus, vaan huijarit ovat vaatineet palveluksistaan rahaa. Siten kyse ei ole millään mittapuulla hyväksyttävästä toiminnasta vaan yksiselitteisesti rikollisuudesta.

Sinänsä tällainen uutinen ei suuremmin yllätä ainakaan allekirjoittanutta. Onhan kyse "ainoastaan" yhdestä uudesta askeleesta Suomen kehitysmaalaistumisprosessissa, josta suurimman huomion ovat saaneet vielä tätäkin vakavammat rikostyypit.

* * *

Suomalaisen yhteiskunnan muutokseen maahanmuuton seurauksena liittyi sekin uutinen, jonka mukaan opetusministeri Anders Adlercreutz (ruots) ei kannata islamin lisäämistä ylioppilaskokeeseen, kuten katsomusaineiden uudistamista pohtinut kehittämisryhmä on ehdottanut. Sen sijaan hän ehdotti uskonnon korvaamista kaikille yhteisellä katsomusaineella. 

Ministerin ajatus ei ole uusi, vaan kouluissamme opetettavien uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineiden korvaamista yhdellä katsomusaineella on pohdittu jo viime vuosituhannella suomalaisten sekularisoitumisen takia. Siksi asia ei olisi itsessään mielenkiintoinen, ellei sen liikkeelle ajava voima olisi väärinymmärretty suvaitsevaisuus eli muslimimaahanmuuttajien vaatimusten edessä rähmällään oleminen.

Omalta osaltani olen kuitenkin tyytyväinen Adlercreutzin ehdotukseen, koska katson lasten uskonnollisen kasvatuksen kuuluvan heidän vanhemmilleen eikä yhteiskunnalle. Toisaalta näen kuitenkin tärkeäksi, että nuoret saisivat koulussa opetusta, joka auttaisi heitä sovittamaan omaa maailmankatsomustaan suhteessa muiden ihmisten uskomuksiin. Ja näin vähentäisi uskonnollisiin ääriliikkeisiin liittyviä riskejä.

Itse asiassa tällainen opetus olisi erityisen tärkeää juuri kehitysmaalaistuvassa Suomessa, jossa yhtenä polarisoitumisen akselina tulee epäilemättä olemaan islamin ja muiden uskomusten - tai niiden puutteen - välinen ristiriita. Ellei sitten käy niin onnellisesti, että suomalaiset poliitikot - tai oikeammin heidän äänestäjänsä - ymmärtävät huolehtia siitä, että maamme kehitysmaalaistumisen eteneminen pysäytetään järkevien poliittisten ratkaisujen kautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin
Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Suomalaisten tulevaisuus on karu

Yleisradio on kertonut tuoreimmasta viides- ja kahdeksasluokkalaisten liikunnallisuutta mittaavan Move-tutkimuksen tuloksista. Luin toki jo aiemmin 11. päivänä julkaistun jutun, mutta vasta eilen lukiessani tuoreempaa uutista havahduin. 

Tutkimuksen mukaan peräti 38 prosentilla viides- ja kahdeksasluokkalaisista fyysinen toimintakyky on huolestuttavalla tasolla. Tutkimuksesta  vastaavan apulaisprofessori Mikko Huhtiniemen mukaan heidän energiansa "ei välttämättä riitä siihen, että jaksaisi koulupäivän ja koulupäivän jälkeen vielä ehkä harrastuksia ja muuta vapaa-aikaa väsymättä. Siitä syntyy helposti negatiivinen kierre, jos koulupäivän jälkeen tuntuu, että on takki tyhjänä eikä meinaa jaksaa enää lähteä ulos tai puuhata mitään, niin helposti jämähtää sohvan nurkkaan, mikä edelleen ruokkii negatiivista kierrettä."

* * *

Koko karu totuus paljastui itselleni kuitenkin vasta eilen, kun luin liikunnanopettaja Henrik Johansénin kertoneen, että "liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa... Osa oppilaista pelkää hikoilemista, ja paha hengästyminen voi olla täysin uusi asia."

Ehkä vieläkin surkeampaa on se, että - edelleen Johansénin mukaan - "osa koululaisista ei pääse oikeaoppisesti kyykkyyn tai pysy asennossa kaatumatta". Sekä se, että osa lapsista ei ole ennen kouluikää koskaan kävellyt metsässä eikä osaa ylittää juurakoita. Jos pinta on vähänkin liukas tai pitäisi kiivetä, eivät riitä taidot tai uskallus."

Johansén listasi muitakin seikkoja, mutta nämä riittäköön vakuuttamaan teidät - arvoisat lukijani - että suuri osa nykyisistä suomalaisvanhemmista on epäonnistunut kertakaikkisen täydellisesti lastensa kasvatuksessa. Onhan selvää, että jos ihmisellä on edellä kuvatun kaltaisia heikkouksia jo yksitoista- ja neljätoistavuotiaina, on heillä vanhempana paljon ongelmia. 

Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että kun ihmisen notkeus ja kehonhallinta joka tapauksessa vähenevät iän myötä, niin miten nykyiset koululaiset selviävät vanhempana - eli painavampana ja iän tuoman lisääntyvän kankeuden ja kehon tukirakenteiden haperoitumisen heikentämänä - esimerkiksi juuri nyt ajankohtaisesta talvisesta liukkaudesta. 

Ja miten veronmaksajat selviävät muutenkin kustannuskriisissä olevan terveydenhuoltojärjestelmäämme kustannuksista nykyisten teinien kuormittaessa sitä tulevaisuudessa yhä enemmän murtuneilla luillaan, revähtäneillä lihaksillaan ja tärähtäneillä aivoillaan? 

Tai kuinka he ylipäänsä kykenevät edes parhaassa aikuisiässään - eli kaksi-kolmikymppisinä - tavallisiin arkiaskareisiin, joissa tarvitaan notkeutta, tasapainoa ja fyysistä suorituskykyä. Siis esimerkiksi kodin siivoamiseen (myös sohvien alta), pikkulasten nostelemiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen (kyykyssä ja juosten), lumen luomiseen (liukkaalla pinnalla ja voimalla), fyysisen työn tekemiseen tai varusmiespalveluksen suorittamiseen? 

Vastaus on ikävän yksinkertainen: eivät mitenkään tai ainakaan ilman suuria ponnisteluja. Siksi on asetettava uusi kysymys: miten maamme poliitikot aikovat korjata asian, vai korjaavatko lainkaan? 

Jos jälkimmäistä - kuten epäilen jo siitäkin syystä, että teinien liikuntakyvyn kehitystä luonnehdittiin kaikesta edellä mainitsemistani seikoista huolimatta positiiviseksi - niin samalla he tuomitsevat isolle osalle suomalaisista karun tulevaisuuden. 

JK kello 8:04. Lisään tähän vielä sen, että alokkaiden eilen uutisoitu lisääntynyt infektioriski saattaa hyvinkin olla seurausta nuorison heikentyneestä yleiskunnosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Berliinin poliisipäällikkö Barbara Slowik suositteli juutalaisia ja homoja välttämään turvallisuutensa vuoksi tiettyjä arabienemmistöisiä alueita. Tässä ei tietenkään ole mitään erikoista, koska kaikki vähänkään tosiasioita seuraavat ihmiset tietävät hyvin, millainen on muslimien enemmistön suhtautuminen kumpaankin mainittuun ihmisryhmään. 

Suomen Vantaalla taas ei ole varoiteltu ketään muista ihmisistä, mutta Ilta-Sanomat kertoi, että siellä nuorisoporukka oli yrittänyt ryöstää kaupan. Mukana oli ollut myös alaikäisiä. 

Jutussa ei kuvattu ryöstön yrittäjiä, mutta Vantaan Sanomat kertoi muutama vuosi sitten, että "Länsimäki on kiva alue" ja että Vantaan kaupunginosista suhteellisesti eniten vieraskielisiä asuu Länsimäessä, 46,3 prosenttia väestöstä". Siten me emme tiedä, oliko näillä asioilla jotain tekemistä ryöstön kanssa.

Keski-Uusimaa-lehti puolestaan kertoi pari päivää sitten Keravalla tapahtuneesta vakavasta väkivaltatapauksesta, jossa useampi lapsi oli käynyt viisivuotiaan kimppuun tavalla, joka olisi voinut johtaa vakaviin seurauksiin. Tapausta oli jutun mukaan selvitelty asiallisesti ja - sinänsä omituisen suomalaisen käytännön tapaan - uhri oli vaihtanut päiväkotia.

Sielläkin oli esiintynyt väkivaltaa, johon oli kuitenkin puututtu tiukemmin kuin ensimmäisessä päiväkodissa. Ja väkivallan kierteen syntyminen oli ilmeisesti saatu katkeamaan.

On tietenkin järkyttävää, etteivät lapset ole turvassa suomalaisissa päiväkodissa, vaan niihinkin on levinnyt ilmiöitä, jotka on aiemmin liitetty lähinnä kouluihin. Oman mausteensa tälle tarinalle antoi lisäksi väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen äidin kommentti päiväkotien tilanteen yleisestä kehityksestä.

Hän ei pidä "normaalina, että kahdessa päiväkodissa aivan eri puolilla Keravaa ilmenee näin kovaa väkivaltaa. Jokin roti tähän on saatava." 

Lisäksi - ja tästä syystä tartuin aiheeseen - äiti näkee ilmiön taustalla osittain myös sen, että nykyään on paljon erilaisia kulttuureita ja lapsia eri taustoista. Ja sen seurauksena "vanhemmilla on niin erilaisia kasvatustyylejä". 

Lisäksi on ilmoitti, että "en usko, että kaikki sopeutuvat suomalaiseen kulttuuriin ja siihen, että täällä ei hyväksytä väkivaltaa ollenkaan". Eikä siihen valitettavasti pysty uskomaan myöskään allekirjoittanut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Sukurutsa on nostettava pöydälle
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Itkevät yliopisto-opiskelijat

Eräs kollega vinkkasi minulle sosiaalisen median viestin, jossa yliopisto-opettaja kertoi nuorten oppilaidensa olevan luontokadon ja ilmastonmuutoksen takia niin ahdistuneita, että "esimerkiksi sukupuuttoja koskevan luennon aikana usein joku itkee". Toisessa viestissään samainen yliopisto-opettaja kertoi, että hänen opiskelijansa "varsin usein kokevat, että heidän on ratkaistava ilmastokriisi ja pysäytettävä sukupuuttoaalto". 

Tämä on merkittävää siksi, että korkeakoulutetut ihmiset tulevat mitä todennäköisimmin johtamaan Suomea myös tulevaisuudessa. Eikä se ole lasten leikkiä, vaan edellyttää luovien ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristöasiat saadaan hoidetuksi ilman kohtuutonta taloudellista hintaa. Siis kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Onko siis niin, että olemme kasvattamassa nyt opintojaan suorittavaa sukupolvea painetta kestämättömiksi ja toimintakykynsä hukanneiksi ihmisiksi? Siis sellaisiksi, että he romahtavat itkeä pillittämään silloin, kun olisi tehtävä kaikkia intressiryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja, joissa joutuu hyväksymään ja sovittamaan yhteen omien näkemystensä kanssa ristiriitaisia intressejä. 

* * *

Maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto on sinänsä tieteellinen tosiasia, joka johtuu lähinnä aiemmin käyttämättömän maan/vesialueiden valjastamisesta ihmisen käyttöön sekä jo käytössä olevien alueiden entistä intensiivisemmästä käytöstä. Sitä ei kuitenkaan ratkaista viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa on huomioitava myös kaikkien ihmisten elämän edellytysten säilyminen. 

Myös ilmaston lämpeneminen 1800-luvulta tähän päivään on tieteellinen tosiasia. Tosin ainakaan pohjoisen merijään perusteella sen suhteen tilanne ei ole niin kestämätön kuin uutisvirrasta voisi päätellä, sillä juuri saavutettu tämänvuotinen napajään syyskuinen pinta-alaminimi jäi suuremmaksi kuin vuonna 2012. 

Näin siitä huolimatta, että ennätysvuodesta on kulunut jo yli vuosikymmen ja juuri nyt on ilmastoa lämmittävä El Niño-vuosi, jonka aikana vanhojen ennätysten olisi voinut olettaa tulleen lyödyiksi. Siten ainakin tällä hetkellä opiskelijoidenkin kannattaisi hiukan hengähtää ja itkuun pillahtamisen sijaan panna tyytyväisenä merkille, että sekä ilmaston lämpenemisen että luontokadon suhteen on - ainakin lähes - koko maailma herännyt tekemään asioita, joiden kautta molempien katastrofien voi olettaa jäävän lievemmiksi kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten voitiin pelätä.

Siksi myös nyt opiskelevien nuorten kannattaisi keskittyä kehittämään omia kykyjään ja taitojaan löytää rakentavia ratkaisuja. Ja oppia katsomaan rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sen sijaan, että pelkäävät itkua tuhertaen pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista. Tällaista kehitystä kannattaisi myös yliopisto-opettajien tukea opetuksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Outoja Juhannus-uutisia

Juhannuksen aikana saimme seurata kolmea outoa uutista. Niistä suurinta huomiota sai Venäjällä nähty kapina, joka päättyi yhtä yllättäen kuin se aloikin. 

Vaikka erilaiset asiantuntijat ovat spekuloineet kaikenlaista kapinan syistä ja seurauksista, näyttää toistaiseksi siltä, ettei meillä ole juurikaan faktoja heidän väitteidensä pohjaksi. Toivoa kuitenkin sopii, että tapaus tavalla tai toisella johtaisi Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

* * *

Toinen outo uutinen kuultiin kotimaasta. Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäki oli nimittäin sotkenut ns. graffiteilla julkista tilaa. Toisin kuin Venäjän tapauksessa, tässä ei ole mitään epäselvää.

Teollaan Arhinmäki osoitti jälleen kerran olevansa ns. iso lapsi, jollaisella on huonosti kasvatetun pikkupojan itsekontrolli ja epärealistisen suuri ego. Ja sellaisena henkilönä hän on ymmärtämättömien äänestäjien tukemana noussut asemaan, johon henkisen pikkupojan ominaisuudet tuskin riittävät. Toivon mukaan tämä ymmärretään myös Helsingissä. 

* * *

Kolmas outo uutinen kuului Tukholmasta, jossa huvipuiston laite rikkoontui aiheuttaen ihmishengen menetyksen sekä useita loukkaantumisia. Tapauksesta ei vielä tiedetä kovin paljoa, mutta asiasta kuullun silminnäkijän mukaan paikalla olleet kuulivat tapahtuman yhteydessä kolme tai neljä kovaa pamausta. 

Nähtäväksi jää, mistä pamaukset aiheutuivat ja miten ne liittyivät onnettomuuden kokonaisuuteen. Sen verran harvinaisia tällaiset tapaukset kuitenkin ovat, että asia on - kuten nuo kaksi edellä mainitsemaanikin - varsin outo. 

Näin siitä huolimatta, etteivät ihmishenkien menetykset ole nyky-Ruotsissa kovin harvinaisia tapauksia, kuten vaikkapa Visbyssä tapahtunut puukotus osoitti. Taitaakin olla niin, että läntinen naapuri on jättämässä yhä kauemmas sen ajan, jolloin se oli maailman turvallisin ja paras paikka asua.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Ilta-Sanomat kertoi, etteivät ylöjärveläisen koulun rehtorit päästäneet kahdeksasluokkalaisia luokkaretkelle maauimalaan, koska joku saattaisi hukkua tai hyppytornien takia voisi syntyä vaaratilanteita. Jutussa haastateltiin naispuolista rehtoria. 

Tämä kertoi uskovansa, "että perheiden, oppilaiden ja opetushenkilöstön etu on se, että koulu on huolellinen näissä turvallisuusasioissa kuten muidenkin lakien, asetusten ja määräysten noudattamisessa". Sekä lisäksi hän kertoi mielipiteenään vastuun kasvamisen olevan "hyvä asia, koska jos jotain sattuu ennakoinnista ja varovaisuusperiaatteista huolimatta, niin prosessit selvitetään ja hoidetaan kuntoon. Sitten vastuut selkeytyvät ja kaikilla on turvallisempaa."

Taustalla on tapaus, joissa selvästi pienempi lapsi oli hypännyt syvään hyppyaltaaseen, vaikka ei ollut osannut uida. Näin tehtyään hän oli saattanut vaaraan myös toisen pikkulapsen, koska oli tarttunut tähän kiinni pysyäkseen pinnalla. 

Jäin suu auki miettimään tätä uutista ja tein google-haun, joka tarjosi ensimmäisillä tulossivuilla runsaasti uutisia tapauksesta, jossa seitsenvuotias oli hukkunut Porvoon uimahallissa vuonna 2020. Lisäksi vuonna 2017 oli uimahallissa hukkunut nelivuotias ja yhdessä jutussa kerrottiin muutamia ihmisiä hukkuvan vuosittain sairauskohtausten takia. 

Sen sijaan en löytänyt murrosikäisten hukkumisista kertovia uutisia, mutta niiden sijaan huumorisivun, jossa ehdotettiin uimahallissa käynnin edellytykseksi tutkinnon kautta saatavaa uimakorttia sekä itse halleihin hukkumiskiellosta kertovaa kylttiä. 

* * *

Nähdäkseni ylöjärveläisten rehtoreiden asettama uimahallikielto on heikosti perusteltu ja osoitus siitä paineesta, jonka yhteiskunta on asettanut koulujen aikuisille. Murrosikäisten lasten vanhemmilla tai edes kahdeksasluokkalaisilla lapsilla ei nähdä mitään vastuuta kasvatuksesta (uimaan opettaminen, ryhmätaidot) tai omasta käyttäytymisestään.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät opettajat tai yhteiskunta voi ottaa kaikkien ihmisten elämästä vastuuta, vaan se kuuluu viime kädessä jokaiselle itselleen. Ja vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus opettaa normaalissa elämässä tarvittavat tiedot ja taidot - siis sellaiset kuin uimataito tai muiden huomioon ottaminen hyppytornin kaltaisissa yleisesti vaarallisissa paikoissa. 

Toki myös koulussa pitäisi liikunnan oppimäärään kuului uimataidon ja muiden huomioon ottamisen opettaminen - jotka uutisen perusteella päätellen lienevät jääneet tekemättä Ylöjärvellä. Näin siitä huolimatta, että näiden taitojen opettaminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja saattaa herättää opetettavissa myös vastustusta.

Pahinta tässä kaikessa on se, että ylisuojelemalla lapsia ja nuoria kouluissa - ja ehkä kotonakin - näille ei synny normaalin kehityksen mukaista vastuuta itsestään. Ja sen seurauksena he ovat neuvottomia elämässä väistämättä vastaan tulevissa tilanteissa, joissa vaaditaan kykyä käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti kulloisessakin tilanteessa. Eikä heille siten synnyt myöskään normaaliin aikuisuuteen kuuluvaa kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. 

* * *

Kerrottakoon lopuksi, että minä olen käynyt ekaluokkalaisena kavereideni kanssa maauimalassa lukemattomat kerrat - siis ilman ensimmäistäkään valvovaa äitiä, isää tai opettajaa. Ei siellä tietenkään kukaan hukkunut, sillä mehän osasimme kaikki uida - kuka paremmin ja kuka huonommin, mutta kerta kerran jälkeen yhä taitavammin. 

Myöhemmin keskikoululaisina kävimme koulun kanssa tai kaveriporukassa useinkin uimahallissa. Siellä oli myös korkea hyppytorni, josta loikimme kavereiden kanssa alas milloin minkäkinlaisella tyylillä. Opettaja tuli joskus oikein kehaisseeksikin kuinka taitavia olimme. 

Liikuntatunnilla opetettiin tietenkin myös erilaisia uimatyylejä - ja pantiin nuoret uimaan kilpaa toisiaan ja kelloa vastaan. Tämän kaiken seurauksena uskon, että meillä kaikilla on elämämme aikana ollut vesillä ja niiden ääressä paljon turvallisempaa kuin näillä ylöjärveläisnuorilla, joita ei päästetä edes opettelemaan veteen liittäviä taitoja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt

Rangaistuksia vaiko ei - kas siinäpä vasta kysymys

Helsingin sanomat kertoi, että suurin osa vasta valituista kansanedustajista haluaa kitkeä nuorisorikollisuutta muilla keinoilla kuin rangaistuksilla. Sen mukaan vain perussuomalaiset ja harkimolaiset ovat selkeästi rangaistuksen kannalla. 

On tietenkin selvää, että etenkin nuorison tapauksessa olisi suotavaa, ettei järjestyksenpidossa tarvitsisi turvautua rikosoikeudellisiin toimiin. Toisaalta - ottaen huomioon viime aikoina esillä olleen nuorisorikollisuuden erityisluonteen - on kysyttävä, että kuinka pitkään on järkevää pidättäytyä rangaistuksista. 

Eli suoraan suomeksi sanottuna, koska tulee se raja, että ongelmia aiheuttavalle nuorisolle osoitetaan yhteiskunnan toimesta raja, jonka yli ei voi astua. Tämä kysymys on erityisen tärkeä jo siitäkin syystä, että nyt käynnissä oleva nuorisorikollisuusaalto poikkeaa aikaisemmista nuorison aiheuttamista ongelmista siten, että se on etnis-uskonnollis-kulttuurisesti vinoutunut.

Toisin sanoen puhumme pitkälti maahanmuuttajanuorison rikollisuudesta. Siis rikollisuudesta, jonka tekijät erottuvat ainakin uskonnollisesti, kulttuurisesti, kielellisesti ja ulkonäöltään muusta väestöstä. Ja siksi vaarana on, että tämän nuorison parissa syntyy tulkinta, jonka mukaan heihin kohdistuvat toimet ovat osoitus syrjinnästä - ellei suorastaan rasismista. Ja sen seurauksena heidän suhteensa yhteiskuntaan polarisoituu entisestään.

Tuleva hallitus ja eduskunta joutuvat siten pohtimaan, millä keinoilla tämä nuorisofraktio saadaan järjestykseen. Tapahtuuko se puuttumalla helposti väärintulkintoihin johtavilla pehmeillä keinoilla - kuten jopa lapsikaappauksiksi väitettyjen lasten huostaanottojen kautta - vai olisiko sittenkin parempi kohdistaa selkeä rikosoikeudellinen rangaistus täsmällisesti niille, jotka ovat kiistatta jääneet kiinni tekosistaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen

Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet

Dosentti Hanna Wass esiintyi Ylen A-studiossa päällään melko seksikäs vaate. Satuin katsomaan ohjelman puolisoni kanssa ja vähän ihmettelimme hänen pukeutumisratkaisuaan: arvelimme molemmat, että hän halusi erikoisella ratkaisulla saada itselleen huomiota.

Ja sitä hän tosiaan sai: syntyi nimittäin keskustelu misogyniasta eli naisvihasta. Sen - minun silmiini sattuneista - kiihkeimmän ulostulon teki Ilta-Sanomien 29-vuotias uutispäällikkö Noora Hapuli,

Hänen mukaansa "palasimme nanosekunneissa 50 vuotta ajassa taaksepäin... Tämän perusteella nainen on yhä ennen mitään muuta katseen kohde, vaikka hän olisi millainen asiantuntija. Olet tehnyt vuosikymmeniä pitkän uran omalla tieteenalallasi? Sinut pyydetään televisioon puhumaan asiantuntijana? Hienoa, mutta valitettavasti olkapääsi näkyi."

Hänen mukaansa koko "keskustelu on absurdi. Emmekö me ole jo päässeet sen yli, että naisen ulkonäkö minimoisi älykkyyden tai uskottavuuden?"

Lopulta itsensä suureen kiihkoon yllyttänyt uutispäällikkö kirjasi ylös näkemyksenään, että "jos katsoja ei kykene yhtä aikaa kuuntelemaan asiasisältöä ja suhtautumaan neutraalisti keskustelijoiden asuvalintoihin, ei ehkä kannata katsoa televisiota ollenkaan". Ja kehotti Wassia olemaan pyytelemättä ratkaisuaan anteeksi. 

Omalta osaltani en A-studiota katsellessani hetkeäkään ajatellut, etteikö Wass olisi ollut asiantunteva, joskin hänen pukeutumisensa - tai pikemminkin sen paljastama iho - kieltämättä vei kykyäni keskittyä hänen sanomaansa. Tälle asialle on nimittäin syvälle ulottuvat biologiset perusteet.

Tämän pitäisi olla kaikkien vähänkin sivistyneiden ihmisten tiedossa, onhan aiheesta kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Edellisestä linkistä löytyy esimerkiksi seuraava teksti (käännettynä suomeksi). 

"Toissijaiset seksuaaliset ominaisuudet ovat niitä sukupuoliviettisesti eriytyneitä ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan mukana lisääntymisessä. Miehillä toissijaisia ominaisuuksia ovat kasvo- ja rintakarvat, lisääntynyt kehon karvoitus, lantion rakenne (pyöreän lantion sijaan), lihaksikas ylävartalo ja kyky kehittää lihaskasvua nopeammin kuin naisilla. Naisilla toissijaisia seksuaalisia ominaisuuksia ovat suhteellinen kehon karvojen vähäisyys, paksu hiusten kasvu päässä (joissain tapauksissa), pyöristynyt lantio/figuuri, vähentynyt kyky kehittää lihaskasvua nopeasti, vähentynyt ylävartalon voima, rinnat, kyky imettää lapsia, kuukautiskierto ja lisääntynyt kehon rasvaprosentti."

Suurin osa näistä toissijaisista eli sekundaarisista seksuaalisista ominaisuuksista ovat juuri niitä asioita, jotka kiinnittävät vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Ja siksi esimerkiksi kovin karvainen nainen ei yleensä sytytä miehissä seksuaalista kiinnostusta, kun taas sopivasti kurvikas vartalo tekee sen.

Tällainen ominaisuus on myös naisen miehen vastaavasta poikkeava karvaton ja tasainen iho sekä uroiden voimaa uhkuvien kulmikkaiden hartioiden sijasta Wassin hentoinen ja siro olkapää. Ja juuri näitähän dosentti tarjoili - omien sanojensa mukaan - huomaamattaan TV-katsojille. 

Länsimaiset miehet ovat toki oppineet suhtautumaan rauhallisesti näkemäänsä, eivätkä käy vähäpukeisen naisen kimppuun tarkoituksenaan välitön ilman kohteen lupaa suoritettava kopulaatio. Siitä huolimatta myös suomalaisen miehen autonomisesti eli tahdosta riippumatta toimivat hormonit hyrräävät ja katse kohdistuu väkisinkin paljaaseen ihoon - etenkin silloin, kun sitä näkee yllättävissä yhteyksissä.

Toki myös naiset tunnistavat toistensa sekundaariset sukupuoliominaisuudet, joiden esittely miehille herättää heissä yhtä lailla vahvoja tunteita. Ovathan näkyvillä juuri sellaiset houkuttimet, joiden avulla naiset ovat satojen tuhansien ellei miljoonien vuosien aikana kilpailleet - enemmän tai vähemmän asian tiedostaen - keskenään saadakseen houkutelluksi itselleen puolison tai ainakin sopivan lasten siittäjän. 

Siksi siinä, että Wassin pukeutuminen TV:n ajankohtaisohjelmassa herätti paljon huomiota ei pitäisi olla mitään yllättävää. Miehet epäilemättä katselivat paljasta pintaa mielellään, mutta saattoivat toki avointa seksuaalisuutta suitsimaan pyrkivän tyypillisen suomalaisen kasvatuksen seurauksena kokea tarpeelliseksi paheksua näkemäänsä ainakin julkisissa kannanotoissaan.  

Käsittääkseni enimmät negatiiviset kommentit dosentin pukeutumisesta tulivat kuitenkin juuri naisilta. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, sillä Ilta-Sanomien uutispäällikön tavoin he kokivat vähäpukeisen Wassin - alitajuisesti - vaarallisena kilpailijanaan vastakkaisesta sukupuolesta. 

Siinä missä monet naiset kuvastivat negatiivisilla kommenteillaan varsin suoraan tätä kilpailuasetelmaa, osasi nyky-yhteiskunnassa suositun feministisen maailmankatsomuksen omaava toimittaja kuitenkin suunnata - ainakin lehtiartikkelin tasolla - ärtymyksensä Wassin pukeutumisesta yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ellei hän sitten edusta seksuaalivähemmistöä, jolloin naisten toissijaisilla sukupuoliominaisuuksilla ei tietenkään ole sitä vaikutusta, jota varten ne ovat alkujaan kehittyneet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Huippukauppakorkeakoulut syrjivät naisia
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Tämän aamun Helsingin sanomissa oli useampi niin sanottuun koulushoppailuun liittyvä artikkeli. Oleellisin niistä oli anonyymin mielipidekirjoittajan viesti, jossa tehtiin ehdotus radikaalista muutoksesta lasten kouluihin jakamiseen. 

Sen mukaan "isompien koulupiirien perustaminen ja lasten jakaminen kouluihin tasaisemmin sosioekonomisen taustan perusteella on välttämätöntä ja vaatii päättäjiltä rohkeutta". Toisin sanoen maahanmuuttajalapset jaettaisiin tasaisemmin eri koulujen välille. 

Ehdotuksesta voisi todeta, että siinä on kyse maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneen ongelman jakamisesta tasaisesti kaikille. Näin koulujen väliset erot tasoittuisivat ja ongelmat jäisivät pienemmiksi kuin niissä kouluissa, joissa ne ovat jo karanneet käsistä.

On myös ehkä mahdollista, ettei kouluihin syntyisi ainakaan ihan heti nykyisen kaltaisia ongelmia, koska opettajat pystyisivät ainakin aluksi hallitsemaan nykyisiä ongelmakouluja paremmin suhteellisesti pienempää opetuksellisesti ja kasvatuksellisesti haastavaa oppilasainesta.

En kuitenkaan olisi tästä aivan varma, sillä Helsingin koululaisista jo joka neljäs oli vieraskielinen. Toki heistä kaikki eivät ole ongelmallisia kouluympäristössä, mutta toisaalta kaupungin väestöstä eniten jälkeläisiä saavat väestöryhmät ovat nimenomaan niitä, jotka tarjoavat suurimmat haasteen. 

Siten esitetty ratkaisumalli ei yksinään toisi kouluihin pysyvää työ- ja oppimisrauhaa ilman, että puututaan niihin syihin, jotka tekevät tietyistä väestöryhmistä ongelmallisia. Tässä yhteydessä olisi hyvä myös ymmärtää, ettei  kouluongelmien syynä ole lapsen tai nuoren äidinkieli vaikka koulujen ongelmista puhutaankin termillä S2-kieliset. Jos näin olisi, eivät virolais- tai venäläistaustaiset oppilaat pärjäisi suomalaiskoulussa selvästi paremmin kuin vaikkapa somalitaustaiset nuoret. 

Siten syy suorastaan romahtamalla laskevien oppimistulosten taustalla on jokin muu seikka. Eikä Suomessa näköjään pystytä edes keskustelemaan siitä ilman, että jo pelkästään kouluongelmien juurisyyn - tiettyjen väestöryhmien kulttuurin, arvojen ja kasvatusperiaatteiden - haitallisuuden mainitseminen nostaa vastalauseiden myrskyn suuressa osassa poliittisia päättäjiä. 

Nähtävästi onkin niin, ettei suomalaispoliitikoilla ole halua tai rohkeutta lähteä etsimään koulujen ongelmiin todellisia ratkaisuja. Ja siksi saamme huomata jopa lastensa tulevaisuudesta huolissaan olevien - mutta "poliittisen oikeaoppineisuuden" omaksuneiden - vanhempienkin ehdottavan vain ratkaisumalleja, jotka eivät pitkän päälle ole kestäviä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pesäpallomailalla hampaisiin
Raha ratkaisee
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?

Raha ratkaisee

Helsingin sanomat kertoi eilen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajalapset - erityisesti pojat - pärjäävät koulujen alaluokilla erittäin huonosti. Osa heistä ei osannut edes lukea kunnolla siirtyessään kolmannelle luokalle.

Tänään oli sitten selitysten ja korjaustoimien aika. Niinpä helsinkiläisen maahanmuuttajarikkaan kaupunginosan koulun rehtori kertoi, että kaupungilta saadulla ylimääräisellä "rahalla on palkattu enemmän opetushenkilökuntaa, hankittu monipuolisia oppimateriaaleja sekä pidetty luokkien oppilasmäärät kohtuullisina". 

Irwinin laulun sanoinhan "raha ratkaisee", mutta näin käytetty rahamäärä on pois jostain muusta tarkoituksesta. Vaikkapa sitten muiden kuin maahanmuuttajalasten opetuksesta tai kaupungin vihreästä siirtymästä. 

Ministeri Li Andersson (vas) pääsi taas kertomaan, että "on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan vieraskielisiä oppilaita". Ja löysi luovan ratkaisun ongelman ratkaisemiseksi: hänen mukaansa meidän "täytyy tasata tilannetta tasa-arvorahoituksen avulla". 

Tasa-arvorahalla on tarkoitus vahvistaa opetusta siellä, missä on eniten ongelmia. Vuosille 2022–2023 sitä on varattu valtion budjettiin yhteensä 90,4 miljoonaa euroa.  Siten Helsingin koulujen ongelmat siirtyvät pääkaupunkilaisilta myös koko Suomen veronmaksajien kontolle. Koska raha ratkaisee. 

Niinpä ministerin mukaan "tätä asiaa ei voi tarkastella maahanmuutto-ongelmana". Ja siksi tarvitaan entistä enemmän resursseja vieraskielisten lasten opetukseen. Koska raha ratkaisee.

Oululaisen koulun rehtori puolestaan kertoi, että "jos lapsi ei ole ollut varhaiskasvatuksessa, hänellä voi olla isoja vaikeuksia ihan tällaisissa perusjutuissa, kuten miten koulussa ollaan, miten toimitaan ryhmässä tai miten omaa vuoroa pitää koulussa odottaa". Niinpä eroa on alkuopetuksessa pyritty kuromaan pitämällä opetusryhmät tavallista pienempinä. Eikä se ole ilmaista.

Oululaisrehtori kertoi myös, etteivät ongelmia muodosta ainoastaan lapset. Hänen mukaansa "siinäkin on kulttuurisia eroja, mitä lapselta odotetaan missäkin iässä. Opettajat voivat joutua opettamaan myös vanhempia siinä, mitä koulunkäynti Suomessa tarkoittaa." 

Synkältä siis kuulostaa. Mutta onneksi jotkut pystyvät näkemään myös ratkaisuja. 

Sellaisen pohjaksi turkulaisen koulun rehtori totesi, että maahanmuuttajalapset, jotka "ovat käyneet suomalaisen päiväkodin ja esikoulun ja joilla on suomen- tai ruotsinkielisiä kavereita, aloittavat opinnot yleensä ihan samalta viivalta kuin kantasuomalaisetkin, vaikka kotona jotain muuta kieltä puhuttaisiinkin". 

Lapsiasianvaltuutettu puolestaan sanoi suoraan, että "niiden lasten, joiden kotona ei puhuta äidinkielenä suomea, olisi tärkeä päästä viimeistään kolmivuotiaina suomenkieliseen kieliympäristöön". Ja tämä - juuri tämä - olisi myös opetusministerin ymmärrettävä. 

Jos ja kun maassamme on harjoitettu sellaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin on harjoitettu, tulisi meidän toimia siten, ettei ongelmia enää lisättäisi hyvää tarkoittavalla - mutta yhä pahempiin ongelmiin johtavalla - tasa-arvopolitiikalla. Sen sijaan tulisi tunnistaa tosiasiat ja velvoittaa humanitaarisin syin maahamme tulleet maahanmuuttajat - joiden lapset epäilemättä ovat tässä puheena olevan ongelman keskiössä - viemään lapsensa viimeistään kolmivuotiaana suomen- tai ruotsinkieliseen päiväkotiin. 

Tosin eivät päiväkotipaikatkaan ole ilmaisia. Mutta vielä kalliimmaksi tulevat länsimaiseen yhteiskuntaan kelvottomat, yläkoulussa koulukavereitaan terrorisoivat ja lopulta rikolliselle polulle hakeutuvat maahanmuuttajanuorukaiset. Siksi tässäkin asiassa ratkaisee raha - kunhan se sijoitetaan viisaasti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...

Astmainen äiti tartuttaa tautiriskin lapseensa kohdussa

Ihmisillä on nykyisin paljon enemmän hengityselinsairauksia kuin aiemmin. Syynä siihen näyttäisi olevan liian korkea hygienia eli turhan vähäinen mikrobialtistus, jolloin immuunijärjestelmä kääntyy omaa elimistöä vastaan. 

Sivumennen sanoen, tämä ns. hygieniahypoteesi on sikälikin mielenkiintoinen, että sitä ovat olleet kehittämässä suomalaistutkijat Tari Haahtela ja Ilkka Hanski ryhmineen. Ja siksi aihetta on tavallistakin mukavampi seurata näin sivullisena. 

Astma ei johdu pelkästään ympäristöaltistuksesta, vaan taipumus siihen on periytyvää. Erityisesti äidin astma näyttää olevan liityksissä lapsuudessa alkavaan astmaan. Ja juuri tästä yhteydestä on nyt saatu uutta tietoa. 

Amerikkalaistutkimuksessa nimittäin tutkittiin keuhkoputken epiteelisoluissa DNA:n kemiallisia muokkauksia 96 astmaisesta ja 46 terveestä tapauksesta. Ja niissä havaitut muokkaukset onnistuttiin liittämään tiettyihin geenien säätelyreitteihin ja sitä kautta lääketieteellisiin vaikutuksiin eli äidiltä perittyyn astmaan. 

Saaduista tuloksista voitiin päätellä niin ikään, että astmaisen äidin elimistö välittää kohdussa olevalle sikiölle raskauden aikana samanlaisia geenien ilmentymistä sääteleviä DNA:n muokkauksia kuin siinä itsessään on. Ja tämän seurauksena astmaiselle äidille syntyvällä lapsella on kohonnut riski periä sairaus.

Nähtäväksi jää, johtaako edelle lyhyesti kuvaamani tutkimus uudenlaisiin astman hoitokeinoihin. Niitä odotellessa on pienten lasten äitien ja isien kuitenkin joka tapauksessa syytä huolehtia - Haahtelan ja Hanskin aikanaan esittämien - suositusten mukaisesti jälkeläistensä riittävän monipuolisesta mikrobialtistuksesta eli vältettävä ylilyöntejä puhtauden ja siisteyden saralla sekä annettava näiden möyriä metsissä ja multakasoissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen uusi syötävä antibiootti 20 vuoteen
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Allergia ja astma - uutta tutkimustietoa

Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?

Isät ja äidit toivovat lähes poikkeuksetta pelkkää hyvää lapsilleen. Sen sijaan vanhempien käsitykset siitä, mitkä asiat tuottavat hyvää poikkeavat oleellisesti toisistaan. 

Joidenkin mielestä parasta on suojella lastaan kaikelta pahalta ja ikävältä kun taas toiset ajattelevat haasteiden kasvattavan jälkikasvua kohtaamaan myöhempiä vastuksia. Yhdet ovat sitä mieltä, että lasten pitää saada kasvaa vapaasti ja ilman rajoja, kun taas toiset kannattavat tiukkaa kuria. 

Nykyajassa on se hyvä puoli, että meillä on käytettävissämme tieteellistä tietoa erilaisista asioista. Ja yksi sellainen - vanhempien ja lasten suhteeseen liittyvä - tiedonpala sai minut tarttumaan itseensä.

Luin nimittäin Norjassa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli selvitetty vanhempien ja lasten tahtoa suhteessa kilpailuttamiseen. Siitä selvisi, että vanhempien toisistaan poikkeava halu kilpailuttaa jälkeläisiään vaikuttaa näiden myöhempään elämään. 

Käytännössä kymmenennellä luokalla olevilla lapsilla teetettiin matemaattistyyppisiä tehtäviä, joista he saivat palkkion joko siten, että kaikki saivat saman rahan tai niin, että osallistuja sai hiukan enemmän rahaa ollessaan parempi kuin satunaisesti valittu samanikäinen. Valinnan siitä, kumpaan kategoriaan lapsi osallistui, päätti hänen isänsä tai äitinsä - mutta siten, ettei lapsi tiennyt siitä. Myös lapsilta itseltään kysyttiin kumpaan sarjaan hän haluaisi osallistua.

Tämän kaiken seurauksena selvisi, että vanhemmat olivat valmiita asettamaan pojat tyttöjä useammin kilpailemaan muiden kanssa, mutta lasten itsensä parissa ero oli vieläkin suurempi. Tämä sukupuolten välinen ero vanhempien päätöksissä selittyy suurelta osin heidän käsityksellään lastensa kilpailukyvystä.  

Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että vanhempien valinnat ennustivat lasten myöhemmän elämän vaiheita - erityisesti heidän kouluttautumistaan. Eli niiden vanhempien lapset, jotka olivat valmiita panemaan jälkeläisensä kilpailemaan muita vastaan, kouluttautuivat myös pidemmälle kuin lapsiaan kilpailulta suojelevien äitien ja isien jälkikasvu.

Näyttää siis siltä, että vanhemmat osaavat ennustaa lastensa kyvyt varsin hyvin. Tai vaihtoehtoisesti he kasvattavat lapsensa siten, että näille syntyy - tai on syntymättä - kyky ja halu jatkaa muita pidemmälle opintiellään. 

Niin tai näin. Tämän tiedon varassa jokainen vanhempi voi pohdiskella missä suhteessa antaa haastetta omalle jälkeläiselleen - tai suojaa tätä muiden lasten kilpailulta. 

Omalta osaltani olen luonnollisesti tehnyt tuon valinnan jo aikoja sitten, eikä asia enää kosketa minua. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - tunsin jonkinlaista tyytyväisyyttä luettuani tässä kirjoituksessa käsittelemääni tutkimusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokellusta päiväkodissa
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta

Wokellusta päiväkodissa

Helsingin sanomien tänään julkaiseman mielipidekirjoituksen mukaan kirjoittajan poika on viime viikon naistenpäivän jälkeen "ottanut useasti esille sen, miten juhlapäivää hänen päiväkodissaan vietettiin. Tytöt saivat päättää leikeistä ja muista asioista ilman neuvottelemista, ja heille laulettiin laulu. Kun pojat kysyivät, milloin olisi heidän vuoronsa päättää tai milloin heitä juhlittaisiin, heille oli kerrottu, että tytöt saivat tehdä päätökset naistenpäivänä, koska pojat ja miehet tekivät päätökset vuoden muina päivinä."

Kuten lukijani varmasti huomasi, on lapselle annetussa perustelussa kyse suorasta valheesta - miehethän eivät todellakaan tee kaikkia päätöksiä "vuoden muina päivinä". Eivät politiikassa, eivät työelämässä, eivät vapaa-ajalla, eivätkä etenkään perheissä - eivätkä varsinkaan Suomessa. Sitä paitsi pienet pojat eivät päätä kaikista asioista myöskään lasten leikeissä, mikäli niihin osallistuu molempia sukupuolia. 

On myös selvää, että kirjoittajan kuvaaman sukupuolten vastakkainasettelun korostaminen kasvatuksessa on väärin kaikki lapsia kohtaan. Sen välittämä sanoma on tasa-arvon vähentämisen sijaan lasten ihmiskuvaa vääristävä ja sellaisena vaikutuksiltaan pienten ihmisten henkiselle kasvulle äärimmäisen haitallista. 

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä tapauksessa on se, kuka teki päätöksen mielipidekirjoittajan mainitsemasta tavasta viettää naistenpäivää päiväkodissa. Oliko se omavaltaisesti kyseisen lastentarhan henkilökunta, kaupungin hallintovirkamies tai poliittinen johto vai peräti opetusministeriö? 

Oli syyllinen kuka tahansa, on tapahtunut karu esimerkki siitä, minkälaisiin älyttömiin vinoutumiin Atlantin toiselta puolelta meille rantautunut wokelluskulttuuri on johtanut. Eikä se olisi ollut mahdollista ilman suomalaispoliitikkojen ja -medioiden kritiikitöntä hypetystä tätä ilmiötä kohtaan. 

Onhan jopa nykyinen hallitus linjannut tasa-arvopolitiikkansa perustuvan intersektionaaliseen feminismiin, joka liittyy kiinteästi samaan uhriajattelusta ponnistavaan uusvasemmistolaiseen suuntaukseen kuin wokelluskin. Ja joka on - jos mahdollista - vielä 1970-luvun neuvostojohtoista taistolaisuuttakin järjettömämpi tapa hahmottaa maailmaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Poikien päivä oli ja meni
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja

Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus

Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli miesten ja naisten välisistä eroista. Sen taustana oli tutkimustulos, jonka mukaan tasa-arvoisissa maissa ammattien segregaatio on vieläkin suurempaa kuin epätasa-arvoisissa. 

Jutussa pohdiskeltiin kovasti, olisiko kyse miesten ja naisten biologisista, vai ei-biologisista eroista. Lopputuloksena minulle jäi käsitys, että ensimmäiselle vaihtoehdolle löytyy enemmän tukea. 

Artikkelissa todettiin myös, että kouluissa tyttöjen osaaminen poikkeaa edelleen pojista, mutta on muuttunut aiemmasta, jolloin pojat olivat selvästi tyttöjä parempia matematiikassa, mutta heikompia lukemisessa. Pisa-tulosten perusteella yläasteikäiset tytöt ovat kirineet matematiikan eroa kiinni - ja Suomessa menneet jopa ohi - mutta pojat ovat lukutaidon osalta jääneet entistä enemmän jälkeen. 

Tälle asialle on luonnollinen eli biologinen selitys, jota toimittaja ei osannut nostaa esille: poikien kehitys on nimittäin murrosiässä oleellisesti tyttöjä hitaampaa ja sen seurauksena heidän aivonsa saavuttavat aikuisuuden vasta reilusti yli 20-vuotiaina, jotkut vasta lähes kolmikymppisinä. Niinpä 15-vuotiaiden lasten Pisa-testi mittaa sukupuolten välillä pikemminkin kehitys- kuin lahjakkuuseroja.

Tämä kaikki vastaa myös omaa käsitystäni, joka on syntynyt omien ja läheisteni jälkeläisten seuraamisesta. Kyllä tyttö on pääsääntöisesti tyttö ja poika on poika pienestä pitäen - siis ihan synnynnäisten ominaisuuksiensa ohjaamana - eikä sitä muuteta kovin helposti ns. tasa-arvokasvatuksella.

Tähän tosiasiaan liittynee myös päivän toinen uutinen, josta kertoi esimerkiksi Yleisradio. Sen mukaan ahdistus ja masennus ovat korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa yleisempiä kuin muussa aikuisväestössä ja naisopiskelijoista peräti 40 prosenttia kertoi ahdistuksen ja masennuksen oireista.

Uutisen mukaan kaikista opiskelijoista kolmannes kärsi masennuksesta, joten miesopiskelijoissa ahdistusta ja masennusta koki "vain" noin neljännes. Sukupuolten välinen ero on siten tässäkin asiassa erittäin suuri.

Se saattaa johtua - lopulta käännekohtansa saavuttaneen - koronapandemian aiheuttamasta eristyneisyydestä, kuten Ylen jutussa arveltiin, mutta kyllä se voisi juontua myös sukupuolten välisistä biologisista eroista. Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia ns. pehmeistä arvoista ja sen mukaisesti kokevat esimerkiksi ilmasto- ja monimuotoisuuskriisit miehiä voimakkaammin. Ja näitä kahtahan on totta tosiaan tuotu esille viime aikoina enemmän kuin koskaan aiemmin - ja vieläpä erittäin uhkaavin sanakääntein. 

Voisiko siis olla niin, että nuoret naiset ovat miehiä ahdistuneempia tässä ajassa yksinkertaisesti siksi, että heidän biologiset ominaisuuteensa johtavat miehiä herkemmin ympäristöpelkoon? Ja että ratkaisu tähän ongelmaan olisi niinkin yksinkertainen, että puhuttaisiin mieluummin tosiasioista kuin maalattaisiin hirmuisia uhkakuvia surkeasta tulevaisuudesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Menneiden aikojen perheidylli
Ahdistuneen naisen henkilökuva
Kuinka nainen eroaa miehestä?

Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta

Oman luonnehdintansa mukaan "Etu-Töölön lukion rehtori, päivystävä feministi, musailija ja ihmisystävä" Joanna Ovaska (vihr) kutsui johtamansa koulun vieraaksi punavihermilitantin Elokapina-järjestön edustajia. Asian nosti eilen esille perussuomalainen kansanedustaja Pia Kopra.

Toki Ovaska oli kutsunut koululleen myös muita vieraita, kuten yhteiskunnallista muutosta tekevän ajatushautomo Demosin sekä kirjailija Elina Hirvosen, joka tunnetaan myös entisenä Ylioppilaslehden ja Vihreän Langan kolumnistina sekä Tulvan päätoimittajana. Sen sijaan hän ei maininnut kutsuneensa yhtään kouluvierasta, jonka maailmankatsomus poikkeaisi selkeästi vihervasemmistolaisesta ajatusmaailmasta. 

Suomessa rehtori tekee koulussaan mitä tekee ja koulun johtokunta hyväksyy tai on hyväksymättä hänen tekemisensä. Nähtävästi Etu-Töölön lukion johtokunta on kuitenkin joko jättänyt havaitsematta rehtorin ilmiselvän poliittisen agendan tai vaihtoehtoisesti hyväksynyt sen. Selvää on kuitenkin, ettei se ole vaatinut rehtoria noudattamaan kouluvieraidensa valinnoissa sellaista tasapuolisuutta, jota suurin osa suomalaista epäilemättä odottaa koululaitokseltamme. 

Kouluissa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun sekä lasten ja nuorten demokraattisen kasvatuksen tulisi joka tapauksessa olla poliittisesti neutraalia ja tasapuolista suhteessa eri poliittisiin liikkeisiin. Eikä sen tulisi missään tapauksessa suosia avoimesti laittoma keinoja käyttäviä ja sellaisiin yllyttäviä Elokapinan kaltaisia järjestöjä. 

Siksi olisi hyvä, jos Etu-Töölön lukion johtokunta aktivoituisi suhteessaan koulun rehtoriin. Tai ellei se sitä tee, Helsingin kaupungin kaupunginvaltuusto ja/tai virkamiehistö ottaisi kyseisen lukion opetuksen linjauksen omiin käsiinsä. Tai elleivät edes he, niin ainakin lastensa monipuolisesta kasvatuksesta kiinnostuneet vanhemmat voisivat nousta pohtimaan koulun sisällä - tai jopa julkisesti - onko rehtori Ovaska osoittanut poliittisluonteisilla toimillaan kykenemättömyytensä toimia suomalaisen lukion rehtorina.

Lieneehän selvää, ettei Suomessa ole syytä palata omiin poliittisesti yksipuolisiin lukioaikoihini, jolloin koulun tiloissa näytettiin vuosittain suomalais-neuvostoliittolainen propagandaelokuva "Luottamus", jota nykyinen Wikipedia luonnehtii sanoilla "edustaa vahvasti suomettumisen ajan henkeä". Ei edes siksi, että lukion rehtori tuntee vetoa suomettumisen tai jopa stalinismin ajan perintöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä
Laura Huhtasaari nosti esille mätäpaiseen, joka on selvitettävä ja korjattava

Nasima Razmyar tosiasioiden äärellä

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) nosti esille mielenkiintoisen seikan liittyen Suomen viime vuosikymmenten maahanmuuttopolitiikan. Hän nimittäin totesi, että joihinkin kouluihin on vaikea saada työntekijöitä.  

Apulaispormestari ei syyllistänyt opettajia, vaan totesi rehellisesti, että on vain luonnollista, jos opettaja valitsee niin sanotun hyvän alueen koulun, jossa työn kuormittavuus on matalampi kuin jossain muualla. Ratkaisuksi hän esitti palkankorotusta opettajille, jotka valitsevat vaativamman oppilasaineksen ja työympäristön. 

Sama ongelma koskee Rasmyarin mukaan myös koulupsykologeja ja varhaiskasvatusta. Niinpä hän totesi sen kaikkia työpaikkoja koskevan tosiasian, että "jos tekijöitä ei ole, ollaan pulassa". 

Yhtenä ratkaisuna hän näki myös vieraskielisen työvoiman lisäkouluttamiseen varhaiskasvatuksen tehtäviin, vaikka kielitaito ei ihan riittäisikään. Ongelma ei kuitenkaan ollut hänen mukaansa kovin paha, sillä helsinkiläislapsista neljännes on jo ihan lähiaikoina maahanmuuttajataustaisia.

* * *

Nähdäkseni Razmyar on käsillä olevan ongelman analyysissään aivan oikeassa: suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena pääkaupunkimme varhaiskasvatuksen ja koulujen tilanne on epäilemättä ehtinyt ajautua sellaisiin vaikeuksiin, että nyt tarvitaan luovaa ajattelua sekä uudenlaisia ja mahdollisesti jopa epätoivoisia ratkaisuja.

Samalla on kuitenkin muistettava, että epätoivoiset ratkaisut voivat hyvin helposti - tai jopa todennäköisesti - johtaa ojasta allikkoon. Sellainen on vaarana etenkin epäpätevän ja toisesta kulttuurista tulevan työvoiman palkkaaminen kasvattamaan lapsia pätevän henkilöstön sijaan. 

Pätevän työvoiman palkanlisät taas kuormittavat jo entisestään verotaakkansa alla tuupertumassa olevaa helsinkiläistä veronmaksajaa. Ja samalla ne lisäävät sitä useamman miljardin euron kustannusta, joka on jo seurannut suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. 

Lisäksi lienee kiistaton tosiasia, että niin kauan kuin ei ole keksitty poliittisesti korrekteja keinoja vaihtaa tulijoiden alkukantaista kulttuuria suomalaisemmaksi, ei edes äärimmäisen pätevä henkilöstö pysty tekemään sellaista ihmettä, että viimeisen 30 vuoden aikana Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta saataisiin sen paremmin onnistunutta kuin on saatu muuallakaan länsimaissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kouluvalintojen syistä
Pyrrhoksen voittoja
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Kansanedustaja Riikka Purra (ps) ihmetteli eilen, mikä saa feministit puolustamaan naisten alistamista. Tähän hänet innoittivat Veronica Honkasalo (vas) ja Maria Ohisalo (vihr), jotka ovat puhuneet islamilaisen huivin käytön puolesta. 

Purra esitti ihmetyksensä perusteluiksi joukon järkyttäviä tosiasioita, jotka on syytä tuoda esille tässäkin kirjoituksessa.  

Purran mukaan muslimihuivi "kertoo, että nainen on pohjimmiltaan miehen omaisuutta, ilman autonomiaa. Naisen tulee peittää itsensä, naisen tulee suojella siveyttään, naisen tulee palvella miestä. Islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään missään asiassa, mikäli ymmärrämme tasa-arvon, kuten se tavataan länsimaissa ymmärtää".

Hän huomautti myös, että "monissa maailman maissa naiset joutuvat vaikeuksiin, vankilaan, heitä kidutetaan, jopa tapetaan, heidän kieltäydyttyään käyttämästä islamin heille pakottamia asuja". Lisäksi myös politiikan punavihreällä laidalla olisi hyvä ymmärtää, että "suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksymistä".

* * *

Itselleni Purran näkemykset ovat itsestäänselvyyksiä. Ja niin niiden luulisi olevan myös Honkasalolle ja Ohisalolle. Mutta mitä ilmeisimmin näin ei ole ja arvelen myös tietäväni syyn: se on se sama älyllinen epärehellisyys, joka ylipäätään saa kyseiset naiset kannattamaan pohjimmiltaan ihmisten luonteeseen liittyvään väärinkäsitykseen perustuvaa poliittista aatettaan.

Ihminenhän on  vihervasemmistolaisen näkemyksen mukaisesti ensisijaisesti altruistinen olento, joka on valmis uhrautumaan lähimmäisensä puolesta. Edes uusi neuvostoihminen ei kuitenkaan ollut sellainen stahanovilainen kuin viime vuosisadan propagandassa esitettiin. Mutta siitä huolimatta hyvinvoivassa lännessä on syntynyt poliittisia liikkeitä, jotka perustuvat tällaiselle näkemykselle. 

Altruismin sijaan ihmistä ohjaa viime kädessä sosiaalisuus ja oman edun tavoittelu, joiden seurauksena jokainen meistä hakee oman ympäristönsä hyväksyntää. Punavihreässä viitekehyksessä se tarkoittaa muun muassa yliampuvaa erilaisuuden korostamista ja eri ihmisryhmien sosiaalisten erojen kieltämistä, mikä näkyy muun muassa väitteinä kaikkien kulttuureiden tasa-arvosta, vaikka ihmiskunnan historia todistaa jostain aivan muusta.

Ja siksi punavihreille ihmisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan 21. vuosisadan länsimaiselle viitekehykselle tyypillinen pyrkimys ihmisten aitoon vapauteen esimerkiksi pukeutumisessaan ja islamilaisille yhteiskunnille ominainen naisten pakkopukeminen - joka toki usein toimii kasvatuksen avulla ehdollistetun "omana tahdon" varassa. Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, ettei länsimaissakaan ole kovin kauaa siitä, kun naista pidettiin miehen omaisuutena - mitä voi pitää myös yhtenä merkkinä nykyisen länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin erilaisesta kehitysasteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Mikä aiheutti sosionomin ahdingon?

MTV3 kertoi lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Jutussa haastatellun lastensuojelussa työskentelevän sosionomin kuvaama todellisuus on enemmän kuin hätkähdyttävä.

"Minua uhkaillaan ja haukutaan. Jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Sitten on ollut ihan fyysistä väkivaltaa sillä tavalla, että lapsi on alkanut riehua ja käynyt suoraan päälle. Tilanne on kuitenkin sellainen, että aikuisen on oltava siinä paikalla ja sitten on hyökätty kohti."

"Pari kertaa on purtu sellaisia verijälkiä, että on pitänyt käydä ottamassa antibioottikuuri. Nyrkistä on tullut kasvoihin niin voimalla muutamaan otteeseen, että on tarvinnut käydä tarkastuksessa."

"Se on todella hurjaa. Ei sitä voi kuvitella millä tavalla he uhkailevat ennen kuin sen kokee. He saattavat sanoa aivan tarkasti, että pääni halkaistaan kahtia ja sieltä kaivetaan aivot ulos ja mitä niille aivoille sitten tehdään."

Edelle kopioimani kuvaus koskee lapsia, joista nuorimmat ovat vain kymmenvuotiaita. Hätkähdyttävintä tässä on se, että neljä vuotta alalla toiminut haastateltava on havainnut tilanteen huonontuneen jo tänä aikana - mutta toki kehitys on hänen mukaansa jatkunut jo pidempään eikä se siten johdu ainakaan kokonaan koronapandemiasta.

Jutun luettuani jäin miettimään, että mistä moinen nopea kehitys on johtunut. Eli mitä me teemme väärin suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Käytännössä sosiaalidemokraattinen Suomi on muuttunut minun lapsuudestani ja nuoruudestani puoli vuosisataa sitten paljon pehmeämmäksi. Kaikki lapset huomioidaan koulunkäynnissä, eikä kansaa jaeta kahtia kymmenvuotiaana. Elintaso on noussut merkittävästi ja sosiaaliturva on aivan oleellisesti kattavampi.

Siksi jäin pohtimaan, että voisiko tämä yhteiskunnan pehmeneminen olla perimmäinen syy sosionomin kertomalle kehitykselle? Vai liittyykö se Suomen väestön kansainvälistymiseen ja monikulttuuristumiseen - eli ettei tässä puhutakaan etnisesti suomalaisten lasten vaan maahanmuuttajien jälkeläisten ongelmista. 

Jos kyse on jälkimmäisestä, niin miksei sitä kerrottu MTV3:n uutisessa.  Ja vastaavasti - ellei liity - niin miksei jutussa suljettu tätä epäilemättä varsin monelle mieleen tulevaa vaihtoehtoa.

Joka tapauksessa on selvää, että jos ja kun tilanne on uutisessa haastatellun sosionomin kertoman mukainen, on sille syytä tehdä jotain. Ja että tehokkain tapa toimia on puuttua ongelman juurisyihin - eli siihen millä tavalla me eli vaaleissa valtakirjamme saavat poliitikot ohjaavat tätä armasta kotimaatamme kohti tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava