Suomi tarvitsee mahdollisimman tehokkaat henkilömiinat

Kun Suomi on nyt päättänyt palauttaa henkilömiinat puolustusvoimien käyttöön, kannattaa puolustusvoimien käyttää hetki aikaa sen pohtimiseen, minkälainen miinavarustus olisi tehokkainta. Tarkoitan tällä kahta asiaa.

Niistä ensimmäinen on miinatyypien valinta siten, että pelotevaikutus viholliseen on mahdollisimman suuri. Toki suomalaisilla oli ennen Ottawan sopimukseen liittymistä hyvä kirjo näitä aseita, mutta ehkäpä neljäntoista vuoden aikana tapahtunut tekninen kehitys mahdollistaa aivan uusia mahdollisuuksia nyt, kun lähdetään puhtaalta pöydältä. 

Toinen aivan oleellinen miinojen tehokkaaseen käyttöön liittyvä seikka on miina-aseistuksen huoltovarmuus. Tässä suhteessa paras vaihtoehto on oma tuotanto, jossa tekninen ja raaka-aineriippuvuus ulkomaista olisi mahdollisimman vähäinen. 

Uusia ja teknisesti erinomaisia miinoja voitaisiin myös myydä halukkaille ostajille. Ja siten kattaa Suomen miina-aseen uusvarustelu joko kokonaan tai osittain vientituloilla, mikäli niin halutaan. 

Tässä suhteessa on tietenkin selvää, ettei Suomen tai suomalaisyritysten pidä lähteä viemään miinoja sellaisiin valtioihin, joiden historia ja kulttuuri viittaavat sellaiseen mahdollisuuteen, että niiden käyttö olisi vastuutonta. Tämä tarkoittaa mahdollisten vientikohteiden rajaamista lähinnä länsimaiset arvot omaavien valtioiden puolustusvoimiin, erityisesti EU-maihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville

EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Euroopan Unioni on vuosien mittaan rakentanut sellaisen byrokratiakoneiston, että alueen taloudellinen kehitys on jäänyt pahasti muun maailman jalkoihin. Tämä huomio ei ole millään tavalla uusi, mutta nyt siihen on lopultakin herätty ja sen seurauksena EU-komissio aloitti oman yrityksensä sääntelyn keventämiseksi tällä viikolla. 

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että jokainen uusi byrokratiaa lisäävä uudistus on tehty hyvässä tarkoituksessa ja sellaisen uskon ajamana, että muutos tekisi maailmasta hiukan aiempaa paremman. Eikä hallintovallan kasvu siitä syystä johdu pahoista aikeista, vaan ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä (tässä valaiseva esimerkki).

EU:n keskushallinnon vuosikymmeniä tehtailema direktiiviviidakko ja maailmanparantamisyritykset ovat johtaneet pääsääntöisesti taloudellista yrittämistä vaikeuttaviin, hallintoa kasvattaviin ja ihmisten veronmaksajien elämää vaikeuttaviin kehityskulkuihin. Ja sitä kautta eurooppalaisten elämänlaadun heikkenemiseen. 

Tämä nähdään hyvin selkeästi vertailemalla eri alueiden talouskasvua. Se on viime vuosina ollut erityisesti USA:ssa ja Intiassa voimakkaan nousujohteista, mutta EU:n alueella erittäin heikkoa. Ja poikkeuksellisen lainkuuliaisessa Suomessa suorastaan katastrofaalista.

Siksi on hyvä yhtyä Helsingin Sanomain pääkirjoittajan loppukaneettiin, jonka mukaan "paatunut sääntelykoneisto tarvitsee pysyvän asennemuutoksen, ja siihen tulee nyt tilaisuus, kun EU:n painopiste siirtyy talouskasvuun ja turvallisuuteen". Ja toivoa, että tämä ymmärretään myös Brysselin vallan kammareissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta

Tarkastelin tänä aamuna Suomen väestötilastoja ja tein niistä varsin yllättäviä huomioita. Koska arvelin, että ne saattaisivat kiinnostaa myös teitä - arvoisat lukijani - päätin kirjoittaa tämän aamun tekstin tekemistäni havainnoista. 

Maamme väestöstä 4 757 476 henkilöä oli vuoden 2023 tilaston mukaan suomenkielisiä. Ruotsinkielisiä oli 286 030 ja Saamenkielisiä 2 051. Lisäksi maassamme oli 558 294 muunkielistä. Toisin sanoen noin 90 prosenttia maamme asukkaista puhui äidinkielenään kotimaisia ja loppu kymmenes vierasperäisiä kieliä. 

Vieraista kielistä selvästi yleisin oli Venäjä 99 606 puhujineen (1,8 prosenttia väestöstä). Sitä seurasivat viron- (50 202) arabian- (41 311) englannin- (33 796), ukrainan- (26 519), Somalin- (25 654) farsin-/persian- (20 421), albaanin- (17 779), kiinan- (13 778) ja kurdinkieliset (15 369).

Pelkkiä lukuja mielenkiintoisempaa oli kuitenkin tarkastella eri kieliä puhuvien väestönosien kehitystä viime vuosina. Siksi laskin edellä mainittujen kieliryhmien puhujien prosentuaalisen muutoksien vuodesta 2020 vuoteen 2023. 

Eniten oli kasvanut tietenkin ukrainankielisten määrä, peräti 345 prosentilla. Sen jälkeen seurasivat englannin (44 prosenttia), albanian (40 prosenttia), farsin/persian puhujat (35 prosenttia), kiinan (27 prosenttia), arabian (21 prosenttia) ja somalin puhujat (13 prosenttia).

Ainakin itselleni albaanien määrän huikea prosentuaalinen kasvu oli melkoinen yllätys, sillä en muista kiinnittäneeni heidän määräänsä minkäänlaista huomiota vuoden 2016 jälkeen. Odottamatonta oli myös se, että farsin/persian puhujien prosentuaalinen lisäys oli suurempi kuin arabian- tai somalinkielisten. 

Ihmisten määrinä tämä tilasto avautuu hiukan erilaisena. Eniten (20 558 henkilöllä) kasvoi toki ukrainankielisten määrä, mutta toisena tulivat venäläiset (15 416). Heitä seurasivat englannin (10 363), arabian (7 029), farsin/persian (5 316), albanian (5 115) ja somalin (2 860) puhujat. 

Toisin sanoen Suomessa ainakin toistaiseksi kasvavat eniten sellaisen vieraskieliset väestöryhmät, joita ei ole totuttu näkemään suhteettoman paljon rikosuutisissa - eli pitämään ongelmallisina maahanmuuttajina. Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta toisaalta se alleviivaa - jos mahdollista - entistäkin enemmän sitä, kuinka kelvottomia noissa uutisissa eniten näkyvät maahanmuuttajaryhmät tosiasiallisesti ovat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jo sveitsiläisetkin ihmettelevät meitä
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Yli puolet Helsingin tunnistetuista seksuaalirikosepäillyistä on maahanmuuttotaustaisia

Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Yleisradio teki jutun Suomen jengitilanteesta. Sen - ja tämän kirjoituksen sieltä lainaamani otsikon - mukaan "Suomi on onneksi kaukana Ruotsin tilanteesta". 

Ylen jutun tärkeimmän kohdat - sen itse nettisivulleen tekemän koosteen mukaan - ovat seuraavat. Suomessa on 11 katujengiä, joihin on assosioitunut noin 300 nuorta. Lisäksi Oulussa on ryhmittymä, joka ihannoi katujengejä. Määrä on pieni, jos sitä verrataan liivijengeihin, joita on noin 70 ja niissä jäseniä 700. Ampumatapauksiakin maamme kaduilla on vain muutama, kun taas Ruotsissa niitä oli viime vuonna yli 300.

Jostain syystä netissä ollut kooste jätti mainitsematta - uutisissa esitetyn ja juttuun upotetun videoartikkelin mainitseman - Tampereen, jossa tilanne on samankaltainen kuin Oulussa. Eikä siinä myöskään mainittu katujengien ja humanitaarisen maahanmuuton seurauksena syntyneen väestönosan välistä yhteyttä. 

Syitä Ylen toimittajan "unohduksille" voimme vain arvella, mutta itselleni jutusta jäi kaiken kaikkiaan sellainen käsitys, että sillä pyrittiin - kauniisti sanottuna - lieventämään ihmisten huolta tai - rehellisesti todettuna - vähättelemään tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin sidoksissa olevan uudenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamaa uhkaa suomalaisille. 

* * *

Jos olisin itse tehnyt samanlaisen jutun, olisin sisällyttänyt siihen esimerkiksi infograafin, johon olisi sisällytetty jengien ja niihin assosioituneiden henkilöiden määrien historiallista kehitystä kuvaavat käyrät Suomesta ja Ruotsista. Olisin myös kertonut, että niiden perusteella olemme niin ja niin monta vuotta jäljessä ruotsalaisten nykyisestä tilanteesta, ellemme onnistu katkaisemaan kehitystä. 

Koko jutun olisin lopettanut kahteen haastatteluun, joista ensimmäisessä olisin kysynyt poliisin edustajalta näkemystä siitä, miten infograafin perusteella väistämättömältä näyttävä Ruotsin tie voitaisiin välttää. Ja toisessa pyytänyt tämän ruotsalaista kollegaa kommentoimaan asiaa. 

Jutun nähtyäni jäinkin miettimään Ylen toimittajan motiivia valita nyt nähdyt ratkaisut. Enkä keksinyt niille ensimmäistäkään järkevää syytä - järjettömiä toki juolahti mieleeni, mutta ne joko perustuivat kelvottomalta kuulostavaan arvioon kyseisen toimittajan älykkyydestä tai kuulostivat liiaksi salaliittoteorioilta, jotta olisin katsonut asialliseksi esitellä niitä tässä blogissa.

* * *

Oikeusministeri Leena Meri (ps) lienee ymmärtänyt Suomen tilanteen Ylen toimittajaa paremmin. Ja siitä syystä hänen johtamansa ministeriö on suunnitellut toimenpideohjelman maahanmuuttajavaltaisen nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Valitettavasti ohjelmaan on käytettävissä vain rajallisesti resursseja, joten se painottuu pikemminkin ankaroittamaan rikollisen toiminnan seurauksia kuin ennaltaehkäisemään sen syntyä. 

Parempi kuitenkin edes näin kuin jättää länsinaapurissa vaaralliseksi osoittautunut yhteiskunnallinen kehityssuunta muhimaan itsekseen. Ja ainahan ehkäiseviä toimenpiteitä voi lisätä, mikäli tilanne jatkaa eskaloitumistaan ja valtion budjetista jossain vaiheessa löytyy lisävaroja sen pysäyttämiseksi. 

Sitä kai on kuitenkin turha toivoa, että kehityksen perussyytä - kansainvälisten humanitaaristen sopimusten turvaamaa Suomen väestön rikastumista - tultaisiin korjaamaan ennen kuin tilanne on karannut käsistä täydellisesti. Eihän sellaista käännettä ole nähty edes pahoissa ongelmissa pyristelevässä Ruotsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Kehitysmaalaistuminen etenee
Joka kymmenes maahanmuuttajataustainen järvenpääläisnuori on rikollisilla poluilla

Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka

Kirjoitin jokin aika sitten vihtiläisten osuudesta vuoden 1918 punakapinassa laillista hallitusvaltaa vastaan. Vaikka nuo tapahtumat eivät tainneet olla kunniaksi päähenkilöille, olivat ne kuitenkin onneksi Suomelle, kuten kaikki sosialismin kurjaan historiaan perehtyneet tietävät. 

Tosiasiassa yhteiskunnan rakenteellisesta köyhyydestä ponnistava sosialismi lienee nykyisin kadonnut - ellei kokonaan, niin ainakin melkein. Työväen sosialistien tilalle on tullut ns. shampanjasosialismi eli hyvinvoivien arvo-liberaalien ja valtiollisen keskushallinnon tavoittelijoiden yhdessä muodostama poliittista vihervasemmistoa kannattava ja vauras nyyhkyluokka.

Nyyhkyluokka siksi, että sen toimintaa ohjaa ennen kaikkea tulevaisuuden pelko, joka johtuu siitä, että nämä ihmiset kokevat ympärillään toinen toistaan kauheampia maailmanlaajuisia uhkia ja vääryyksiä. Siis sellaisia kuin ihmisoikeuksien puuttuminen eläimiltä, varmuuden puuttuminen omasta sukupuolesta, hallitsematon ilmastonmuutos tai hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lähinnä afrikkalaisten/muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. 

Länsimaissa nyyhkyluokan propaganda on saavuttanut sellaiset suhteet, että osa nuorisosta - erityisesti neitokaiset - kokevat syvää ahdistusta. Näin siitä huolimatta, että heillä on lämmin koti, suurin osa vuorokaudesta vapaana omille harrastuksille ja päivittäin lämmintä ruokaa pöydässä. 

* * *

Siksi ajattelin palata tämäntalviseen kiinnostukseni kohteeseen Vihtiin, mutta vähän varhaisempaan ajankohtaan kuin viimeksi. Tällä kerralla kopioin tekstinpätkän 1800-luvulla vaikuttaneen kirkkoherra Anders Johan Hippingin vuonna 1845 julkaisemasta teoksesta "Vihdin pitäjä".

Hän nimittäin kertoi siinä, että Vihdissä oli vuonna 1697 "joukko tiloja, jotka ovat nyt viljeltynä ja asuttuina, silloin autioina... Syynä autiuteen oli, kuten 1600-luvun henkikirjat osoittavat, että kullakin tilalla oli vain kaksi, joskus 3, mutta erittäin harvoin 4 työkykyistä henkilöä. Nämä eivät jaksaneet pitää kunnossa maanviljelystä, varsinkaan pitkällisinä ja vaikeina sotavuosina. Näiden lisäksi tulivat kauheat katovuodet, jotka usein ja varsinkin vuosina 1696 ja 1697 koettelivat Suomea. Kuinka suuri hätä silloin Vihdissä on ollut, voidaan päätellä siitä, että kirkonkassan laskuun kaivettiin 2 suurta hautaa, minne oli haudattava ne vainajat, jotka makasivat nälkään kuolleina maanteillä."

Sitä Hipping ei kerro, kuinka moni onneton noihin suuriin yhteishautoihin haudattiin, mutta Wikipedian mukaan 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina kuoli noin 28 prosenttia suomalaisista. Siis lähes yksi kolmesta. Ja lähes kaikki eloon jääneetkin kärsivät ravinnon puutteesta ja sen aiheuttamista sairauksista. 

Olisikin toivottavaa, että nyyhkyluokkalaiset tutustuisivat ihmiskunnan historiaan ja näkisivät, että joskus on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin ihmisillä oli myös Suomessa jokapäiväisiä eksistentiaalisia uhkia. Ja että niistäkin on lopulta selvitty ja kyetty rakentamaan yhteiskunta, jossa itse kukin voi rakennella omia ahdistuksiaan - kuka mistäkin syystä. 

* * *

Pitäisi myös ymmärtää, ettei taikasana tälle yhteiskunnalliselle muutokselle ole ollut tasapäistävä sosialismi eikä pelko tulevaisuudesta, vaan voiton tavoitteluun perustuvat yrittäminen, palkkaa vastaan tehty ahkera työ sekä uutta tietoa tuottava tiede yhdistettynä sitä hyödyntävään teknologiaan. Ja tietenkin kansan sivistäminen, jonka käytännöistä 1760-luvulla Hipping kertoi seuraavasti. 

Tuolloinen rovasti arveli että lukutaito "voitiin saavuttaa vain ankaruudella ja korotti sakot 2 hopeataalariin äärimmäisen hidasoppiselle ja huolimattomalle, jonka siinä tapauksessa, että parannusta ei tapahtuisi, tuli istua yhtenä sunnuntaina jalkapuussa... Vastahakoisia varttuneimpia lapsia kuritettiin, ja olikin tavallista, että lukkari tässä tarkoituksessa toi mukanaan keppejä lukukinkereille". 

Onneksi opetuksen keinot ovat sittemmin muuttuneet, mutta valitettavasti siirtyneet samalla yhtä yltiöpäiseen toiseen laitaan, jossa oppimista ei juurikaan tapahdu ja väkivallan tekijöiksi ovat muuttuneet oppilaat, ja uhreiksi saattavat joutua jopa opettajat. 

Tämän asian analysoiminen ei kuitenkaan kuulu tähän kirjoitukseen, jonka tarkoituksena on ainoastaan nostaa esille se, kuinka paljon meillä kaikilla on kiittäminen menneitä sukupolvia siitä, etteivät edelle kopioimani lainaukset Hippingin kirjasta millään tavoin kuvaa tätä päivää. Ja että nyyhkyluokkaan kuuluvien kannattaisi ryhdistäytyä, koska se olisi sekä heidän että koko yhteiskunnan etu.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Voiton tavoittelu pelasti maan
Suomen historian kurjin aika

Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Suomalainen terveydenhuolto on kriisissä ja sen ratkaisemiseksi ovat hyvä neuvot kalliita. Sellaisesta vihjaisi entinen HUS:in päällikkö Eero Hirvensalo. 

Hän nimittäin itsestäänselvyyden sanomalla, ettei "hyväksy sitä, että meidän ydintehtävästämme, potilaan hoidosta, joudutaan säästämään ja hallinto toimii samalla normaalisti". Toisin sanoen hän totesi, että lisäresursseja ihmisten hoitamiseen olisi saatavissa hyvinvointialueiden monikerroksista hallintoa supistamalla.  

Toivottavasti hyvinvointialueiden hulppeasti palkatut johtajat ymmärtävät asian ja ryhtyvät hallintohimmeleidensä saneeraamiseen. Ja suuntaavat siitä vapautuvat resurssit potilastyöhön. Vasta kun se on tehty, on mahdollista arvioida pitäisikö myös Petteri Orpon (kok) hallituksen avata rahahanoja.

* * *

Terveydenhuollosta kirjoittaessani tuli mieleeni nykyinen poliitikko ja aktiivinen sosiaalisen median vaikuttaja Aki Lindén. Tämä entinen kommunisti ja nykyinen sosiaalidemokraatti toimi nimittäin vuosina 2010–2018 - eli eläköitymiseensä asti - HUSin toimitusjohtajana.

Hänen kirjoituksiaan seuratessa alkaa nimittäin ymmärtää, miksi suomalainen terveydenhuolto on ajautunut vaikeuksiin. Otan vain kaksi esimerkkiä. 

Lindén julkaisi eilen viestin, joka paljasti turhankin selvästi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää edes talouden perusasioista. Eli "palkkojen hyvä nousu turvasi loppuvuonna ostovoimaa. Ja se on puolestaan yksinomaan palkansaajajärjestöjen ansiota, jotka ovat taistelleet korotukset jäsenilleen. Nyt @PetteriOrpo hallitus halua heikentää ay-liikettä. Sen seurauksena vaikeutuu palkkojen nostaminen."

Tästä ei voi päätellä muuta kuin sen, että Lindénin maailmassa palkat maksaa ilmeisesti ay-liike eikä työnantaja. Ilmeisesti tälle koko uransa julkisella sektorilla työuransa tehneellä eläkeläispoliitikolle ei ole koskaan tullut mieleen, että suomalaisten elintason - ja samalla julkisten palveluiden laadun - määrittävät viime kädessä yksityiset yritykset suorina veroina ja työntekijoidensä verotettavina palkkoina. 

* * *

Siltä varalta, että arvoisa lukijani epäilisi edelle kirjaamani sosiaalisen median viestin olleen Lindénille lapsus, joka ei oikeasti kuvaisi hänen ajatteluaan, otettakoon siitä malliksi myös hänen toissapäiväinen viestinsä.

Sen mukaan "henkilöstövajetta käytetään nyt perustelemaan sairaalaverkon supistamista ja julkisten menojen säästöä. @PetteriOrpo Nurinkurista. Tällä ajattelulla ei ole uskottavaa, että henkilstövaje helpottuisi. Ja juuri sen puolesta pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen."

Sairaalaverkoston supistaminen olisi toki sikäli ikävää, että se kasvattaisi etenkin syrjäseuduilla asuvien matkoja terveyspalveluihin. Mutta Lindén ei tässä kritisoinut sitä, vaan väitti, ettei sairaalarakennusten ylläpitokustannuksista säästyvillä varoja voitaisi käyttää lisähenkilöstön palkkaamiseen. 

Kuitenkin juuri resurssien nykyistä tehokkaampi kohdentaminen on ääneen lausuttu peruste hallituksen suunnitelmille. Ja perustuu sellaisena ministeriöiden asiantuntijoiden parhaalle mahdolliselle tiedolle ja ymmärrykselle. 

* * *

Tosiasiassa suomalaisen terveydenhuollon kriisin taustalla on kaksi vaikeasti ratkaistavaa perustekijää. Yksi on ikäluokkien supistuminen, joka tarkoittaa kaikille aloille pienempää työntekijämäärää. Ja toinen on lääketieteen jatkuva kehittyminen, joka mahdollistaa yhä useampien ja vakavampien sairauksien hoitamisen. Usein vielä suurella kustannuksella, joka tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa taakkaa julkiselle sektorille eli veronmaksajille. 

Tästä syystä terveydenhuollon kestävä ratkaisu edellyttäisi näiden ongelmien korjaamista. Maahanmuutosta voisi ainakin periaatteessa olla apua ikäluokkien supistumiseen - eli väestörakenteen ikääntymiseen - mutta valitettavasti Suomeen muuttaminen ei ole maailman ammattitaitoisille työntekijöille ensisijainen haave. 

Asiaa voisi auttaa korkeampi palkkataso tai ainakin nykyistä suurempi käteen jäävä ansio. Valitettavasti puolitoista vuosikymmentä velkaantunut suomalainen julkinen sektori ei pysty sellaisia tarjoamaan. Eikä humanitaarisista maahanmuuttajista - ehkä ukrainalaisia lukuun ottamatta - taida olla tekijöiksi yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Pientä toivoa on kuitenkin nähtävissä. Tieteen kehittyessä saattaa nimittäin olla mahdollista löytää terveydenhuollon työvoimapulaan apua sen robotisoimisesta. Ainakin se on yksi horisontissa yhä selvemmin siintävä ratkaisumalli.

Varsinaisen lääketieteen kehityksen osalta ratkaisu olisi periaatteessa helpompi. Eli määritettäisiin budjettiperusteisesti ne palvelut, jotka hoidettaisiin kaikille kansalaisille - ja erikseen muille maassa asuville - ne palvelut, jotka kustannettaisiin heille. Ja loput hoidot olisivat sitten saatavissa omalla kustannuksella yksityiseltä sektorilta. 

On kuitenkin selvää, ettei tällainen periaateratkaisu saisi puolisosialistiseen hyvinvointivaltioonsa tottuneiden suomalaisten kannatusta - vaan jo sellaisen ehdottaminen olisi kenelle tahansa poliitikolle tai puolueelle itsemurha. Ja siitä syystä lääketieteen kehityksen tuottama ongelma ei ole ratkeamassa, vaan eskaloituu tutkimus tutkimukselta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Ovatko ihmiset ajattelevia olentoja vai someapinoita?

Usein kuulee sanottavan, että sosiaalinen media jakaa ja polarisoi yhteiskuntaa. Tämä käsitys perustunee siihen, että erilaisilla keskustelufoorumeilla asioita kärjistetään huomion ja "tykkäysten" saamiseksi. Ja siihen, että erilaisten sovellusten uutissyötealgoritmit yksipuolistavat medioiden käyttäjien näkyville tulevien viestien sisältökirjoa. Siksi on hyvä, että asiaa on tutkittu ja meillä on siitä syystä käytettävissämme myös tuoretta tutkimustietoa.

Nature- ja Science-lehdissä julkaistiin nimittäin tutkimus, toinen, kolmas ja jopa neljäs, joissa sosiaalisten medioiden uutissyötealgoritmeihin tehtiin merkittäviä muutoksia. Niiden avulla haluttiin selvittää mitä tapahtuu, kun kaikki samanmielisten lähteiden sisältö sijoitetaan alaspäin, vähennetään uudelleenjaetun sisällön poistamisen vaikutuksia syötteestä tai ei tehdä minkäänlaisia viestien sijoituslaskelmia. 

Mikään näistä muutoksista ei vaikuttanut affektiiviseen polarisaatioon. Siis ilmiöön, jossa ihmiset muuttuvat myönteisemmiksi oman poliittisen puolueensa kannattajia kohtaan, mutta negatiivisemmiksi vastapuolen kannattajia kohtaan. Toisin sanoen esimerkiksi poliitikkojen kehut tai heidän kilpailijoidensa mustamaalaamiset sosiaalisessa mediassa eivät vaikuta ihmisiin sitä eikä tätä.  

Muutokset eivät myöskään vaikuttaneet mielipiteiden polarisoitumiseen, mukaan lukien ideologinen äärimmäisyys ja kantojen jyrkkyys suhteessa oman puolueen linjauksiin. Toisin sanoen esimerkiksi satojen humanitaarista maahanmuuttoa ylistävien tai moittivien viestien lähettäminen ei lopultakaan muuta sen enempää punavihreän kuin maahanmuuttokriittisenkään ihmisen omaa käsitystä tästä asiasta.

Vaikka tehdyt algoritmimuutokset eivät vaikuttaneet ihmisten itsensä ilmoittamiin asenteisiin ja mielipiteisiin, oli niillä muita havaittavissa olevia vaikutuksia. Esimerkiksi samanmielisten lähteiden sisällön sijoittaminen alemmas algoritmissa vähensi altistumista virheellisille tiedoille, vihamieliselle puheelle ja epäkohteliaalle sisällölle. 

Lisäksi uudelleenjakamisen poistaminen vähensi ihmisten altistumista epäluotettaville lähteille, mutta lisäsi altistumista epäkohteliaalle sisällölle. Myös viestien aikajärjestyksessä näyttäminen altisti sosiaalisten medioiden käyttäjiä epäluotettaville lähteille.

Kaiken kaikkiaan tutkimukset siis osoittivat, ettei samanmielisten lähteiden altistumisen vähentäminen ole mikään ihmeratkaisu polarisaatioon. Tämä on erinomainen asia, koska se osoittaa ihmisten - monista epäilyistä huolimatta - pystyvän itsenäiseen ajatteluun ja pitävän kiinni perustelluista näkemyksistään satunnaisen uutisvirran keskelläkin. 

Näin toivon tapahtuvan myös tämän blogin lukijoiden parissa. En pyri näillä kirjoituksillani muuttamaan ihmisten ajatuksia omieni kaltaisiksi, mutta toivon kuitenkin pystyväni antamaan virikkeitä heidän - teidän, arvoisat lukijani - oman ajattelunsa haastamiseksi ja kehittämiseksi. Ja ehkäpä hiukan omanikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pystyykö Yle itsekriittisyyteen?
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto
Blogin syvin olemus

Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Huomasin tänään otsikon, jonka mukaan "taide menee tänä kesänä komeasti metsään, joka onkin nerokas paikka esittää ympäristökriittistä nykytaidetta". Näin varmasti onkin, mutta sen luettuani jäin pohtimaan taiteen syvintä olemusta. 

Nähdäkseni sen tarkoituksena on synnyttää oivalluksia ja ehkäpä myös esteettistä nautintoa kohteensa mielissä. Ja näin se varmasti tekeekin - viime aikoina yhä useammin poliittisen punavihreyden viitekehyksessä. 

Näin ollen taide luo ihmisille vääristynyttä kuvaa, josta puuttuu paljolti viime vuosisatojen tieteellis-teknologisen kehityksen luoma hyvä. Me länsimaiset ihmisethän emme enää elä äärimmäisessä köyhyydessä eivätkä katovuodet aiheuta väestöjen huomattavien osien kuolemista 1600-luvun suurten kuolonvuosien tapaan. Näin ei käy edes heikoimmin asiansa hoitaneissa kehitysmaissa, joiden väestö pelastetaan katastrofiavun kautta. 

Tieteellis-teknisen kehityksen seurauksena me länsimaalaiset emme myöskään elä kummallisten henkiolentojen pelossa, eikä ihmisen elämä määräydy siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan hän sattuu syntymään. Saati että vanhemmat määräisivät lapsilleen puolison näiltä kysymättä tai taudit tappaisivat neljätoista prosenttia syntyvistä pikkulapsista.

Eikö siis olisi vähintäänkin kohtuullista ja oivaltavaa, että tätä tieteellis-teknistä muutosta juhlistettaisiin myös taiteen kautta? Ja sitä kautta muistutettaisiin ihmisille, että juuri nykyisin elävät ihmiset saavat nauttia koko maailmanhistorian parhaasta ajasta elää elämäänsä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Pienten kansojen luonnollisesti alisteisesta asemasta suhteessa suurvaltoihin
Suomen historian kurjin aika

Varokaa juhannusviruksia!

Ihmisten on parempi elää länsimaissa ja Itä-Aasiassa kuin muualla maailmassa ennen kaikkea siksi, että näissä yhteiskunnissa tiede on korvannut uskonnollisen mystiikan tai muut epämääräiset tavat ratkoa ongelmia. Onhan selvää, että tutkitun tiedon perusteella kehitys kehittyy tehokkaammin kuin perustamalla tulevaisuus vanhoille uskomuksille. 

Tässä suhteessa erinomaisen esimerkin tarjoavat monenlaiset tartuntataudit. Vielä pari vuosisataa sitten niiden uskottiin olevan jumalien ihmisille antamia vitsauksia ellei suorastaan rangaistuksia. Nykyään sen sijaan tiedetään, että ne ovat mikro-organismien ja virusten aiheuttamia. 

Mikrobit saatiin toisen maailmansodan jälkeen suurelta osin kuriin, kun keksittiin lääkitä niiden uhreiksi joutuneita ihmisiä antibiooteilla. Virukset sen sijaan ovat olleet kovempi pala, mutta rokotusten avulla myös niiden merkitys on vähentynyt: isorokko on hävitetty koko maailmasta ja poliokin sivistyneistä yhteiskunnista. 

Kehitys kuitenkin kehittyy edelleen ja siitä tarjosi mainion esimerkin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty pienten hiukkasten vaikutuksia influenssavirusten tartuntaan ja leviämiseen hiirten keuhkoissa. Työn tuloksena nimittäin havaittiin, että ilmansaasteille tyypilliset pienet hiukkaset kuljettavat influenssavirusta syvälle koe-eläinten keuhkoihin, joista ne leviävät edelleen veren mukana sisäelimiin. 

Siten tutkimuksessa löydettiin mahdollinen selitys sille, miksi saastuneessa ilmassa elävillä ihmisillä on yleensä puhtaassa ilmastossa eläviä pahempia virustartuntoja. Tutkimuksen tehnyt kiinalainen tutkimusryhmä havaitsi, että kokeisiin käytetyistä neljästä eri hiukkastyypistä Pekingin ilmasta kerätyt hiukkaset houkuttelivat eniten viruksia pintaansa, jonka jälkeen tulivat maissintähkistä tai fossiilisista polttoaineista palamalla syntyvä noki ja viimeisenä piidioksidi-pöly.

Oleellinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että nämä hiukkaset kuljettivat viruskuormansa keuhkosoluihin ilman, että taudinaiheuttajien olisi tarvinnut tavalliseen tapaan sitoutua mihinkään solureseptoriin. Ja sen seurauksena hiukkasiin kiinnittyneet virukset tuottivat hiirten soluissa enemmän jälkeläisiä kuin soluissa, jotka olivat saaneet tartunnan pelkästään viruksista. 

Tutkijat havaitsivat myös, että viruksilla lastatut hiukkaset levisivät heidän kokeissaan elävien hiirien keuhkoihin, pernaan, maksaan ja munuaisiin, aiheuttaen tulehdusta ja kudosvaurioita koko 

elimistössä. Siten taudinaiheuttajille oli tarjolla tavallista enemmän kudostyyppejä, joiden kautta aloittaa lisääntyminen ja samalla taudin oireet uhrissaan. 

Nähtäväksi jää, miten tutkimuksen tulokset toistuvat ihmisillä. Samoin se, millä tavalla niitä hyödynnetään ihmisten terveyden parantamisessa. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa, että kun tutkijat ymmärtävät tauteja vuosi vuodelta paremmin, on poliittisilla päättäjillä ja ihmisten terveydestä huolehtivilla virkamiehillä valittavanaan vuosi vuodelta enemmän vaihtoehtoja ihmisten terveyden vaalimiseen. 

Tällä positiivissävytteisellä kirjoituksella haluan toivottaa teille, arvoisat lukijani, mitä parhainta keskikesän juhlaa. Muistakaa varoa juhannusviruksia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Koiraflunssa
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Helsingin sanomien muut lehdet-palstalla oli lainattu Kehitys-lehteä. Sen haastatteleman filologin mukaan suomalaiset olivat mukana sortamassa kehitysmaita. Väitteen perusteeksi annettiin myös lista esi-isiemme pahoista teoista. 

"Suomessa muun muassa innostuttiin mahdollisuudesta muuttaa Karibialle Ruotsin vuonna 1784 haltuunsa ottamalle St. Barthélemyn saarelle, jossa käytiin vilkasta orjakauppaa. Reilut sata vuotta myöhemmin kymmeniä suomalaisia lähti Leopold II:n ja Belgian Kongoon konemiehiksi jokilaivoille, jotka kuljettivat raaka-aineita Kongosta Eurooppaan. Suomalaisia työskenteli myös Kongon Katangan kuparikentillä ja osallistui Etelä-Afrikassa buurisodan taisteluihin vuosina 1899–1902.”

”Suomeenkin tuotiin kolonialistisen tuotannon hedelmiä sokerista puuvillaan, ja suomalaiset hyötyivät kolonialistisesta kaupasta. Se, että suomalaiset ovat joskus olleet sorrettuja tai altavastaajia, ei sulje pois suomalaisten osallisuutta kolonialismiin ja rasistiseen perintöön."

Toisin sanoen suomalaiset olivat lähteneet eurooppalaisten valtioiden siirtomaihin tekemään töitä, tuoneet niistä kauppatavaraa tai toimineet palkkasotilaina Afrikkaan muuttaneiden englantilaisten ja hollantilaisten välisessä sodassa. Jos joku näkee tämän kehitysmaiden moitittavaksi hyväksikäytöksi tai rasismiksi, on päästään vialla tai ainakin hänen kykynsä ymmärtää kohtuullisen yksinkertaisiakin asioita on alentunut. 

* * *

Suomen monin tavoin ankea kohtalo Ruotsin suurvallan osana päättyi sen romahdukseen Suuressa pohjan sodassa, jonka aikana - Wikipedian mukaan - "venäläiset ryöstivät suomalaisia orjiksi itselleen ja kaupattaviksi... arviolta 20 000–30 000. Heitä käytettiin peltotöissä ja palvelijoina ja myytiin muslimeille. Lapsista ja vaaleista naisista saattoi saada hyvän hinnan, poikia kastroitiin eunukeiksi. 

Suuren Pohjan sodan aikana Suomesta vietiin orjia Venäjälle suhteessa väkilukuun enemmän kuin monista Afrikan alueista Amerikkoihin...Venäläiset veivät suomalaisia väkisin Venäjälle muun muassa maaorjiksi, seksiorjiksi ja rakennustöihin. Osalta oli ensin omaiset tapettu tai kidutettu heidän nähtensä... Pietari Suuri määrännyt kansanmurhan Ruotsin armeijan heikentämiseksi."

Kuten arvoisa lukijani lienee kuullut, on suomen kielessä vanha sanonta, jonka mukaan "ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi". Niinpä ei liene kenellekään omaa historiaamme tuntevalle yllätys, että venäläiset vievät ukrainalaislapsia Venäjälle. 

Sehän on ainoastaan samaa vakaata venäläispolitiikkaa, jonka uhreiksi suomalaiset joutuivat reilut 300 vuotta sitten. Ja osoittaa, että edellä mainitsemani kotoperäinen sanontamme tavoittaa erinomaisesti venäläisyyden syvimmän olemuksen.

Tuosta venäläisyyden syvimmästä olemuksesta voi tietenkin väittää, ettei se välttämättä koskisi kaikkia venäläisiä, vaan pikemminkin venäläistä yhteiskuntaa ja sen toimintatapoja. Siksi ei ole yllättävää, että venäläismedioissa kirjoitetaan - Ilta-Sanomien mukaan - suomalaisten varautuvan nälänhätään.

Kyseessä on niin paksu vale, ettei sen luulisi menevät läpi itäisen naapurin ihmisille. Niinpä on venäläisten omaa tyhmyyttä, mikäli he ottavat todesta tämän ja muut omien medioidensa tarinat. Luulisi, että viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen olisi osoittanut sikäläisen valtamedian epäluotettavuuden, kun tyhmimmillekin neuvostokansalaisille paljastui työläisten paratiisin ankeus suhteessa seitsemän vuosikymmentä parjattuihin länsimaihin. 

Kysymys siis kuuluukin, että kuinka suuri osa venäläisistä uskoo omiin medioihinsa? Jos nämä ihmiset ovat enemmistönä, lienee syytä jättää epäilyt vähemmälle ja uskoa rajan tälläkin puolella, ettei mainittu sanonta koske pelkästään venäläistä yhteiskuntaa, vaan kuvaa yleisellä tasolla hyvinkin tarkasti itänaapurimme väestöä. Valitettavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valkoisia idiootteja
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Suomen historian kurjin aika

Suomen luonnollinen kehitys noudattaa Ruotsin tietä

Ruotsin tie on aihe, jota olen käsitellyt tässä blogissa varsin paljon. Eikä syyttä, sillä liitettiinhän oma kotimaani keskiajalla osaksi tuota kuningaskuntaa ja irrotettiin siitä vain reilut kaksi vuosisataa sitten. 

Tämä pitkä yhteiselo johti siihen, että vielä nykyisinkin suomalainen yhteiskunta muistuttaa monella tavalla ruotsalaista. On vain köyhempi ja ottanut vastaan vähemmän maahanmuuttajia.

Siten Suomen luonnollinen kehityssuunta tulkittuna historiallisen jatkuvuuden kautta johtaa lähes automaattisesti samankaltaiseen kehitykseen kuin länsinaapurissa. Ja siksi poikkeaminen Ruotsin tieltä vaatisi Suomessa erityisen päätöksen toimia toisin. 

Asia nousi jälleen ajankohtaiseksi siitä syystä, että maahanmuuttajien tekemät ampumiset ja räjäytykset ovat viime päivinä kiihtyneet jälleen huomattaviin mittoihin Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa. Kyse ei ole pikkuasiasta, sillä tilanteen rauhoittamiseksi siirretään länsinaapurin muista osista peräti sata poliisia rauhoittamaan tilannetta. Ja samalla maan pääkaupunkiin on julistettu poikkeuksellinen tila. 

Suomessa puoluekenttä on viimeisinä vuosikymmeninä ollut lähes yksimielinen siitä, että maamme tulee edetä maahanmuuttopolitiikassaan Ruotsin tietä. Ainoan merkittävän poikkeuksen siihen on muodostanut Perussuomalaiset, joka on vastustanut tätä kehitystä etenkin kahden viimeisen puheenjohtajansa eli Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran aikana. 

Heistä jälkimmäinen ihmetteli eilen Twitterissä, kuinka sokeita suomalaispoliitikot ovat ruotsalaisen yhteiskunnan kehitysmaalaistumisen edessä. Ja kirjoitti sarkastisesti, että "viime yön saldo kansankodin pääkaupungissa: kolme ampumista ja yksi räjähdys. Ei liity mihinkään. Näin nyt vain on."

Tosiasia kuitenkin on, että meillä väestö ymmärtää yhä selkeämmin, että ongelma liittyy yhteiskunnan kestävyyden kannalta liian suurimittakaavaiseen humanitaariseen maahanmuuttoon, jonka seurauksena maahanmuuttajat eivät omaksu länsimaisia elämäntapoja. Sen sijaan he muodostavat valtion sisälle omia rinnakkaisyhteiskuntiansa, joissa vallitsevat heidän lähtömaidensa tavat ja käytännöt.

Tämän ymmärryksen kasvaminen on ollut pääasiallinen ajuri sille, että Perussuomalaiset ovat nousseet yhdeksi suurista suomalaisista puolueista. Mutta sama asia on johtanut myös siihen, että etenkin vasemmisto- ja muut arvoliberaalit puolueet kieltäytyvät hallitusyhteistyöstä Purran puolueen kanssa. 

Näiden puolueiden asenteen syynä on heidän maailmankuvansa, joka lähtökohtaisesti kieltää ihmisten ja heidän kulttuureidensa perimmäisen erilaisuuden. Ja erityisesti vastustaa niiden luokittelemista minkäänlaiselle arvoasteikolle. 

Niinpä näissä puolueissa nähdään länsinaapurimme ajautuminen Ruotsin tielle kantaväestön syyksi sen sijaan, että ymmärrettäisiin sen syvimmältään johtuneen maahanmuuttajayhteisöjen samankaltaisesta luonnollisesta kehityksestä, jonka takia Suomi muistuttaa niin paljossa länsinaapuriamme. 

Toivottavasti tukholmalaiset maahanmuuttajat nykyisillä aktiviteeteillaan osoittavat mahdollisimman monelle äänestäjille, että Suomen poliittisen valtavirran näkemys on virheellinen. Ja äänestävät sen puolesta, että maamme ymmärtää poiketa historiansa määrittämältä luonnolliselta kehityspolultaan ja irtisanoutuu ruotsalaistyyppisestä maahanmuuttopolitiikasta tulevan hallituksensa päätöksellä.    

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?

Suomessakin on lopulta herätty siihen, että nuorisomme oppimistulokset ovat heikentyneet. Ja selvitystä asiaan vaaditaan aina ministeriötä myöden. 

Syytä onkin, sillä suomalaisten nuorten aikuisten koulutustaso on OECD-vertailussa pudonnut Turkin ja Chilen väliin. Eikä tämä luo hyvää pohjaa korkeaan osaamiseen perustuvan yhteiskunnan ylläpitämiselle - saati sen edelleen kehittämiselle. 

Näin vanhempana professorina minusta kuitenkin tuntuu, etteivät asiasta vastaavat - tai ainakaan siitä puhuvat - tahot halua katsoa tosiasioita silmiin. Vedotaan siihen, että julkiset koulutusmenot ovat maassamme pienentyneet kahdella promilleyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen tai että hyvinvointivaltiossamme sosioekonomiset erot ovat jonkin verran kasvaneet. 

Syyttävä sormi osoittaa myös yhteiskunnan teknologiseen muutokseen, joka on tunnetusti johtanut lasten ja nuorten vapaa-ajan mullistumiseen siten, etteivät he enää lue likimainkaan yhtä paljon kuin ennen. Tässä saattaa toki jo olla vähän perääkin, ainakin jos puhumme tekstin ymmärtämisestä ja tuottamisesta.

Jos minulta kysyttäisiin, nostaisin esille eli selvitettäväksi erityisesti kaksi seikka. 

Niistä ensimmäinen ja tärkeämpi on siirtyminen vanhoista opetusmenetelmistä uusiin. Siinä missä opettaja ennen vanhaan opetti ja piti kuria - ja oppilaat oppivat - on opetus yhtä enemmän painottunut lasten ja nuorten omaehtoiseen puuhasteluun tai siitä luistamiseen. Tämä sopii kyllä erinomaisesti niille, jotka ovat oman kehityksensä myötä siihen valmiita, mutta ei sellaisille, joiden aivot saavuttavat aikuisuuden asteen vasta kolmannen elinvuosikymmenensä puolivälissä.  

Tätä näkemystäni tukee se, että koulutuksessa on revennyt ero poikien ja tyttöjen välille jälkimmäisten hyväksi, joka korreloi vahvasti siihen, että poikien henkinen kehitys on tyttöjä hitaampaa. Ja sen seurauksena etenkin korkeakoluissa opiskelevien sukupuolijakauma on kääntynyt vuosi vuodelta yhä naisvaltaisemmaksi. 

Toinen seikka, johon kiinnittäisin erityistä huomiota on maamme etnis-kulttuurisen väestörakenteen muutos. Erityisesti olisi syytä tutkia kehitysmaataustaisten lasten heikon koulumenestyksen syiden lisäksi heidän vaikutustaan etnis-kulttuurisesti suomalaisten luokkakavereidensa menestykseen. Minulle kantautuneen ns. puskaradiotiedon mukaan vaikutus on valtava.  

 

Nähtäväksi siis jää, polkaiseeko Li Anderssonin (vas) ja Petri Honkosen (kepu) johtama opetus- ja kulttuuriministeriö pystyyn selvityshankkeen, jossa tutkitaan (myös) edellä mainitsemiani seikkoja, vai pidättäydytäänkö niiden huomioimisesta esimerkiksi jonkinlaisten poliittisen korrektiuden vaatimusten tähden. Ministeriössä olisi kuitenkin hyvä huomata, etteivät ikävät ongelmat katoa unohtamalla. Ja siksi edelle esittämieni seikkojen maton alle lakaiseminen olisi karhunpalvelus koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Tieteen kehitys on hidastumassa

Länsimainen hyvinvointi perustuu ennen kaikkea tieteeseen perustuvaan teknistaloudelliseen osaamiseen. Ilman sitä nykyisen kaltainen tietoyhteiskunta ei olisi mahdollinen, vaan eläisimme edelleen pääosin maatalouden varassa. 

Tieteen kehitys on jo satojen vuosien ajan nopeutunut, ja sen myötä yhteiskunta muuttunut kiihtyvällä tahdilla. Ja me ihmiset olemme oppineet pitämään asiaa itsestäänselvyytenä ja odotamme siksi lastemme saavan elää elämänsä yhä kehittyneemmässä ja rauhallisemmassa maailmassa, jossa elintaso nousee, erilaiset tekoälysovellukset helpottavat elämää, nykyisin tappavat sairaudet voidaan hoitaa, ihmisten elinkaari pitenee ja ympäristönkin tila kohentuu ainakin länsimaissa. 

Siksi oli mielenkiintoista lukea tutkimuksesta, joka loi synkkiä pilviä edellä kuvaamani kehitysoptimistisen näkemyksen ylle. Sen mukaan viime vuosikymmenien aikana uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen määrän kertyminen on nopeutunut, mutta se ei enää ole johtanut samanlaisiin suuriin edistysaskeliin kuin aiemmin. Itse asiassa monet seikat viittaavat pikemminkin tieteellisteknisen edistyksen hidastumiseen. 

Tutkijat nimittäin analysoivat 45 miljoonan tieteellisen julkaisun ja 3,9 miljoonan patentin merkitystä ja vaikutusta. Sen seurauksena he havaitsivat, että uusien tieteen suuntaa muuttavien havaintojen määrä oli romahtamassa. Eli tiede on alkanut tuottaa yhä enemmän aiempia näkemyksiä tarkentavia havaintoja, mutta vähemmän sellaisia, joiden seurauksena käsityksemme tutkituista asioista olisivat muuttuneet oleellisesti. 

Tutkijoiden mukaan heidän havaintonsa tarkoittaa oleellista muutosta tieteen ja teknologian luonteessa. Mikäli he ovat oikeassa, on odotettavissa myös maailmanlaajuisen tieteeseen perustuvan tieteellisteknologisen kehityksen hidastuminen. 

Se puolestaan tulee ajan myötä näkymään monella tavalla taloudellisen kasvun varaan rakennetun maailmantalouden yskimisenä ja sitä kautta ihmisten elinolosuhteiden muuttumisena. Ja sitä kautta arvaamattomana tulevaisuutena, joka saattaa pahimmillaan osoittautua varsin kaoottiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi

Suomi on liberaali länsimaa, jossa ihmisillä on perustuslaissa taattu uskonnon- ja sananvapaus. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan vuodesta 1634 alkaen meilläkin oli vain yksi sallittu uskonto. Se oli luterilainen versio kristinuskosta. Tämä pakko katosi vähitellen alkaen vuodesta 1741, jolloin ulkomaalaisille annettiin lupa harjoittaa myös muuta protestanttista uskontoa kuin evankelis-luterilaista.

Uskonnonvapaus on kovin rajoitettua monissa maissa vielä tänäkin päivänä. Saudi-Arabiassa voi harjoittaa vain islamin uskoa ja Pohjois-Koreassa ei uskontoa voi harjoittaa lainkaan. Itse asiassa Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden toimikunnan mukaan 28 maata vainoaa aktiivisesti kansalaisiaan heidän uskonnollisten näkemystensä takia. Niissä asuu 57 prosenttia maailman väestöstä. 

Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä julkaistiin tutkimusraportti, jossa selvitettiin uskonnollisen vainon pitkäaikaisvaikutuksia. Käytännössä tarkastelussa olivat Espanjan inkvisition 1480-1820 pitämät oikeudenkäynnit. 

Inkvisitiohan vahti ihmisten uskonnollista puhdasoppisuutta ja siten kahlitsi vapaata ajattelua. Käytännössä se yhdisti uskonnollisen vainon valtion tukemaan totalitaariseen hallintoon, joka tutki ja kontrolloi jokapäiväisen elämän kaikkia osa-alueita ruokailutottumuksista pukeutumiskoodiin, kirjoihin ja keskustelunaiheisiin. Ja rangaistavat löytyivät usein ihmisistä näiden läheisten tekemien ilmiantojen perusteella.

Tutkimus osoitti selkeästi, että ne Espanjan kunnat, joissa inkvisitio oli vahvin, ovat tänäkin päivänä taloudeltaan, koulutustasoltaan ja luottamukseltaan muuta Espanjaa heikompia. Toisin sanoen maailmankatsomuksellisen ahdasmielisyyden ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen kontrolloinnin vaikutukset näkyvät vielä 200 vuotta niiden loppumisen jälkeen. 

Tutkimuksen tulokset selittänevät osaltaan sitä, miksi demokraattiset ja asenteiltaan liberaalit länsimaat ovat toimineet jo pitkään globaalin kehityksen vetureina. Tässä yhteydessä on todettava, että liberaaleina itseään pitävät uusvasemmistolaisten aatteiden - kuten ympäristöfanatismin tai wokelluksen - edustajat eivät tässä mielessä lukeudu liberaaleihin, vaan ovat pikemminkin ihmisten ajatuksen-, sanan- ja käytöksen vapautta kahlitsevia rakennelmia. Ja sellaisina ne ovat - ainakin edellä kuvaamani tutkimusten tulosten perusteella - valtaan mahdollisesti päästyään yhteiskunnallisesti aivan yhtä vahingollisia kuin ulkomaailman poissulkeva uskonnollinen konservatismi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Allardtin näkemyksen mukaan valta on annettava Perussuomalaisille!
Tutkimaton tieto, tukahdutettu ajatus ja ääneen lausumaton näkemys

Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?

Valta kuuluu kansalle -puolueen Ano Turtiainen kulutti eilen eduskunnan aikaa kysymällä, millä tavalla Suomi aikoo juhlistaa kesällä ratifiointinsa 30-vuotispäivää viettävää Suomen ja Venäjän välistä valtiosopimusta. Pääministeri Sanna Marin (sd) vastasi, että "näissä vallitsevissa olosuhteissa olettaisin, että emme mitenkään". 

Marinin vastaus nauratti kansanedustajia, mutta tosiasia on, ettei Turtiaisen performanssissa ollut mitään huvittavaa. Venäjähän on johtajansa Vladimir Putinin hallintokauden aikana ajautunut yhä enemmän eristyksiin ja sitä kautta heikkouden tilaan. Nykyisin maan talous toimii kuin kehitysmailla eli perustuu ennen kaikkea raaka-aineiden vientiin. 

Samalla maan bruttokansantuote on laskenut merkittävästi verrattuna kymmenen vuoden takaiseen. Ja päätelleen Venäjän heikosta sotamenestyksestä Ukrainassa on myös sen sotilaallinen voima rapautunut. 

Tämä tilanne on surullinen sekä venäläisten että maailman muiden ihmisten kannalta. Neuvostoliiton perillisen kehitys Turtiaisen mainitseman sopimuksen aikana on ollut äärimmäisen kaukana niistä mahdollisuuksista, joita Venäjällä olisi ollut Putinin astuttua demokraattiseen markkinatalousyhteiskuntaan tähdänneen Boris Jeltsinin seuraajaksi. 

Toki historia on sellainen tieteenala, ettei siinä voi testata vaihtoehtoisia teorioita kontrolloiduin kokein, mutta arvoisan lukijan lienee helppo päätellä, miltä Venäjän elinolot ja talous näyttäisivät, mikäli maassa olisi vallinnut todellinen monipuoluedemokratia ja sananvapaus, se olisi aikanaan integroitunut globaaliin talousjärjestelmään ja siten houkutellut oleellisesti enemmän ulkomaisia investointeja, sikäläisten lasten ja nuorten koulutus olisi perustunut oikeaan tieteelliseen tietoon ja maassa syntynyt varallisuus olisi ohjattu takaisin talouteen sen sijaan, että se on kanavoitu presidentin lähipiirille sijoitettavaksi ulkomaille. 

Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan entinen suurvalta on tuhonnut itsensä viimeistään presidenttinsä käynnistämän Ukrainan sodan myötä. Jatkossa sen talous - hylkiövaltiona - on entistä suuremmissa vaikeuksissa ja voi parhaimmillaankin pelastautua vain jonkinlaiseksi Kiinan raaka-ainelähteeksi. Siis samaan rooliin, johon idän suurvalta on jo pitkään ohjannut Afrikan maita.  

En tiedä mitä Turtiainen eilen ajatteli kysymystä asetellessaan, mutta minun nähdäkseni Venäjällä nähdyssä kehityksessä on viimeisten vuosikymmenien aikana näkynyt kovin vähän juhlimisen aihetta. Ellei kansanedustajalla sitten ollut mielessään ilakointi Venäjän nykyisestä alennustilasta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa
Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän

Nykyaikainen länsimainen ihminen saa lapsuudessaan paljon koulutusta. Sen lopputuloksena hän kerää valtavan tietopääoman, jota usein kutsutaan yleissivistykseksi.

Sen perusteella esimerkiksi aikuiset suomalaiset tietävät muun muassa, että länsimainen sivistys perustuu antiikin perinnölle, jonka keskeisiä lähteitä ovat juutalaisuuden ja kristinuskon traditiot sekä kreikkalaisen filosofian perintö tai että Neuvostoliitto aloitti talvisodan lavastamalla suomalaisen aggression ampumalla omia kansalaisiaan ns. Mainilan laukauksissa. Tai että isorokko on saatu hävitetyksi koko maailmasta lehmärokkovirukseen perustuvien rokostusten avulla. 

Valitettavasti yleissivistys ei ole levinnyt kaikkialle, vaan monissa maailman kolkissa se on heikoissa kantimissa. Yksi näistä maista on Venäjä, jossa MTV3:n uutisen mukaan valtiovalta levittää parhaillaan propagandaa, jonka mukaan "Venäjä ei ole koskaan hyökännyt mihinkään". 

Tämä on sikäli vaarallinen narratiivi, että sen antamalla "oikeutuksella" Venäjän johto voi puolustella omaa aggressiivista käyttäytymistään naapurimaitaan - tällä hetkellä erityisesti Ukrainaa - kohtaan. Eikä sanoman uskottavuutta haittaa ihmisten yleissivistyksen tuoma tietoisuus tosiasioista likimainkaan yhtä vahvasti kuin vastaavassa tilanteessa tapahtuisi vaikkapa Suomessa. 

Tilanteen tekee meidän suomalaisten kannalta vaaralliseksi se, että Venäjä on sotilaallinen suurvalta, jonka maamme kansalaiset - kiitos yleissivistyksen - tietävät 1930-luvun lopulla toimineen pitkälti samaan tapaan suhteeessa Suomeen. Mutta kaikeksi onneksi - kiitos edelleenkin yleissivistyksen - suurin osa suomalaisista tietää varsin hyvin, ettei naapurimaa ole sotilaallisesta mahdistaan huolimatta taloudellinen suurvalta, eikä tiukan paikan tullen pärjäisi edes sotilaallisesti läntiselle puolustusliitolle - eikä luultavasti edes Kiinalle.

Nähtäväksi siis jää, mitä Ukrainassa tapahtuu kuluvan vuoden aikana. Positiivista kuitenkin on, että Yhdysvallat ja Nato vaativat venäläisjoukkojen vetämistä pois Ukrainasta, Georgiasta ja Moldovasta taloudellisten sanktioiden uhalla. Toivottavasti tämä vaatimus saa myös tavallisen venäläisen pohtimaan tämän kirjoituksen alussa kuvattua valheellista propagandaa, ja toteamaan sen seurauksena Putinin hallinnon mädännäisyyden. 

Sillä tosiasia on, että luonnonvaroiltaan rikkaan Venäjän tulevaisuus voisi olla loistava, mikäli sen kansa ei vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sallisi toinen toistaan surkeampaa hallintoa, joka korvaa todellisen kehityksen propagandalla ja korostaa länsisuhteissaan vastakkainasettelua yhteistyön sijaan. Ja sen seurauksena tavallisen Venäjän kansalaisen elintaso mataa kaukana siitä, mistä länsimaalaiset ihmiset saavat nauttia, eikä sen enemmistö sivistyneisyyden puutteessaan tunnu osaavan edes vaatia parempaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älyllistä epärehellisyyttä
Venäjä ratkaisee sen, liittyykö Suomi Natoon
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?

Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen

Yleisradio ja Helsingin sanomat nostivat esille tuoreen raportin, jossa todettiin peruskoulunsa päättäneiden matematiikan taitojen romahtaneen. Eroja selittivät sekä oppilaiden maantieteellinen jakautuminen, sukupuoli että koulujen väliset erot. 

Syyksi ongelmille löydettiin koronapandemiaan liittyvästä etäopetuksesta ja koulushoppailusta, joista jälkimmäinen liittyy maahanmuuttajiin. Siis heidän suomalaisiin kohdistuvaan työntövoimaansa, jonka seurauksena koulut ovat profiloitumassa hyviin ja huonompiin vastuullisten vanhempien etsiessä jälkeläisilleen mahdollisimman maahanmuuttajavapaan opinahjon. 

Tämä on oikeasti huolestuttavaa, sillä matematiikan osaaminen liittyy loogisen ajattelun oppimiseen, joka puolestaan muodostaa keskeisen tekijän yhteiskunnan kehittymisen suhteen. Eikä kyse ole nyt mistään pikkueroista, sillä heikoimmat yhdeksäsluokkalaiset eivät tahdo selvitä edes kolmasluokkalaisten matematiikasta. 

Minun aikanani sen ikäisenä opeteltiin kerto- ja jakolaskuja, ja niin näyttäisi olevan tänäkin päivänä. Keskikoulun lopussa taas ratkottiin yhtälöitä, ja niin kai pitäisi tehdä myös nykyisen peruskoulun viimeisellä luokalla.

Hyvä uutinen Ylen ja HS:n uutisissa oli kuitenkin se, että 15-vuotiaiden nuorten parhaimmisto oli erittäin osaavaa - he olisivat selvinneet jopa lyhyen matematiikan ylioppilaskokeen tasoisista tehtävistä. Siten matematiikan osaamisvaje tuskin muodostuu ongelmaksi insinööri- ja muiden matematiikan erityisosaajien koulutuksessa.

Sen sijaan koulujen matematiikan toisen tehtävän suhteen on odotetavissa valtavia ongelmia. Tarkoitan siis yleisen älykyyden ja loogisen ajattelun kehittymistä, joiden puute johtaa tulevissa sukupolvissa syy-seuraussuhteiden hämärtymiseen. 

Tämä yhä yleisemmäksi käyvä ymmärryskyvyn heikkeneminen tulee nimittäin näkymään negatiivisesti aivan kaikilla elämänalueilla poliittisesta päätöksenteosta tavalliseen työelämään - ja aivan erityisesti muita heikommin koulussa pärjäävien maahanmuuttajien ympäröivään yhteiskuntaan integroitumisen vaikeutumisessa. Eikä sillä tule olemaan ensimmäistäkään hyvää seurausta, kuten Ruotsin hyvin tunnettu esimerkki on osoittanut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen syy, että maahanmuuttajanuoret ajautuvat jengeihin?
Kouluvalintojen syistä
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on useampia jälkeläisiä. Niinpä tiedän erittäin hyvin sen, kuinka erilaisia lapset voivat olla. Jotkut ovat villejä kuin viidakon apinat eivätkä malta odottaa hetkeäkään kun tiedossa on jotain mukavaa - ja vaikkapa suklaalevyn saatuaan ahmivat sen parissa minuutissa loppuun. Toiset taas ovat hyvinkin rauhallisia ja harkitsevaisia, ja saattavat suklaalevyn saatuaan syödä sen hitaasti jakaen herkun jopa usean päivän ajaksi. 

Niinpä oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa seurattiin isoa ihmisjoukkoa 45 vuotta ja analysoitiin näiden lapsena osoittaman itsehillintäkyvyn vaikutusta elämän laatuun sen myöhemmissä vaiheissa. Jo aiemmin oli selvitetty, että lapsena hyvän itsehillinnän omaavat ihmiset elävät pidempään.

Parempaa itsehillintää lapsena osoittaneiden henkilöiden aivot vanhenivat hitaammin, mikä näkyi siinä, että tutkimuksessa mm. magneettikuvien perusteella määritellyt aivojen ikäpisteet olivat alhaisemmat. He myös kävelivät nopeammin, mikä viittaisi siihen, että heidän kehonsa vanheni hitaammin. Lisäksi he näyttivät nuoremmilta ulkopuolisille testihenkilöille näytetyissä kasvokuvissa.

Lapsena hyvin itsensä hillinneillä oli myös paremmat valmiudet hallita erilaisia aikuiselämän terveys-, taloudellisia ja sosiaalisia vaatimuksia. Tätä osoittivat kyselyt, joiden perusteella heillä oli enemmän käytännön terveystietoa, optimistisempia mielipiteitä ikääntymisprosessista ja he olivat luottavaisempia elämäänsä jatkumiseen vähintään 75-vuotiaaksi. 

Hyvän itsehillinnän lapsena omanneilla oli myös enemmän käytännön taloudellista tietoa, heidän taloudenpitonsa oli suunnitellumpaa ja heillä oli vähemmän taloudellisia ongelmia kuin heikosti halujaan hillinneillä. Lisäksi he olivat luoneet elämänsä aikana paremman sosiaalisen tukiverkoston, tunsivat itsensä vähemmän yksinäisiksi ja olivat ylipäätään tyytyväisempiä elämäänsä. 

Nämä lapsuusajan itsehillinnän vaikutukset nähtiin myös silloin, kun huomioitiin tutkittavien sosiaalinen luokka ja älykkyys. Mielenkiintoista kyllä, aikuisuuden itsehillinnän taso voitiin tutkimuksessa erottaa osin lapsuudesta ja sillä oli samankaltaisia vaikutuksia ihmisten elämään kuin lasten itsehillintäkyvyllä. Tutkijat arvelivatkin, että erilaiset huonosti tunteitaan hillitsevien lasten ja myös aikuisten elämään tehtävät interventiot voisivat parantaa näiden elämää.

Edellä kuvaamani tutkimus oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja siksi päätin jaksaa sen kanssanne, arvoisat lukijani. Omalta osaltani jäin kuitenkin miettimään tuota interventiokysymystä. 

Erityisesti jäin pohtimaan sitä, että jos itsehillintä määräytyy pelkästään elämänaikaisten kokemusten (kuten kasvatuksen, kavereiden tai koulutuksen vaikutuksen) perusteella, ovat intervention mahdollisuudet saavuttaa hyviä tuloksia luonnollisesti erinomaiset. Sen sijaan, jos lapsuuden ja/tai aikuisuuden aikainen itsehillintä ovat vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia, lienevät onnistumisen mahdollisuudet oleellisesti heikommat. 

Erityiskysymyksenä mieleeni nousivat myös erilaisten ihmisryhmien välisen itsehillinnän erot. Jos sellaiset ovat yhteisöjen kulttuuriin liittyviä, voisi sen manipulointi tuottaa erinomaisia tuloksia. Jos kyse on taas eri yhteisöihin kuuluvien ihmisten erilaisesta genetiikasta, lienevät interventioiden mahdollisuudet hyvin rajallisia myös ihmisryhmien tasolla. 

Nämä kysymykset liittyvät oleellisesti jälleen akuutiksi muuttumassa oleviin maahanmuuttokysymyksiin. Joihinkin ihmisryhmiin kuuluvilla henkilöillähän tiedetään olevan keskimäärin hyvin erilaisen itsehillinnän tasot. Siten sen asian selvittäminen, onko kysymys kulttuurisesta vai perinnöllisestä ilmiöstä olisi mitä tärkein asia pohdittaessa erityisesti humanitaariseen maahanmuuttoon liittyviä ongelmia – ja tietenkin etsittäessä ratkaisuja monikulttuurisuuden tuomiin negatiivisiin ilmiöihin seksuaalirikollisuudesta jengiytymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä
Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa
Taikatemppu ja sähköshokki

Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi

Olen pitänyt Etelä-Afrikkaa jo vuosien ajan jonkinlaisena osoituksena - ja samalla testinä - siitä, että myös Afrikan musta väestö kykenee ylläpitämään valtiota, jossa on kelvollinen elintaso. Toki maa on alkujaan saanut tämän aseman valkoisen väestönosan apartheid-ajan perintönä ja sen ylläpitämisessä auttaa edelleen yli nelimiljoonainen valkoinen väestönosa. Siitä huolimatta maan tulevaisuus on ennen kaikkea mustien käsissä.

Nyt Etelä-Afrikka on joutunut valtavien mielenosoitusten kouriin. Ne ovat aiheutuneet entisen presidentin Jacob Zuman vangitsemisesta hänen uhmattuaan tuomioistuinta. Sen seurauksena sinänsä kelvottoman ex-presidentin kannattajat ovat lähteneet kaduille aikaansaaden nyt jo noin 340 ihmisen kuoleman. 

Etelä-Afrikan valkoisten maastapako on muutamien viime vuosien aikana laantunut, mutta siitä huolimatta heidän osuutensa koko väestöstä on pienentynyt. Valkoisten suhteellinen osuus on laskenut sadan vuoden takaisesta yli 20 prosentista alle kahdeksaan prosenttin koko väestön kasvamisen seurauksena. Tämä tarkoittaa, että korkean elintason ylläpitäminen maassa on siirtymässä yhä enemmän mustan enemmistön ja ns. värillisten vastuulle.

Talousmielessä Etelä-Afrikka on ollut varsin stabiili ja esimerkiksi BKT:n muutos on ollut lähes kaikkina vuosina positiivinen. Korona-pandemia toki aiheutti syvän notkahduksen, mutta jo viime vuoden lopulla suunta kääntyi jälleen positiiviseksi - sama suunta on jatkunut kuluvan vuoden puolella. 

Nähtäväksi jää, mikä on Jacob Zuman kannattajien mellakoinnin vaikutus Etelä-Afrikan tulevaisuuteen. Tähän mennessa mellakoiden keskiössä olevan KwaZulu-Natalin alueen talous on kärsinyt 1,4 miljardin euron vahingot. 

Peräti 161 kauppakeskusta, 11 tavarataloa ja kahdeksan tehdasta on saanut merkittäviä vaurioita. Mielenkiintoisina yksityiskohtina 161 viinakauppaa, 90 apteekkia, 300 pankkia ja 1 400 pankkiautomaattia on vandalisoitu. 

Nykyisestä presidentti Cyril Ramaphosasta ei ole kuultu negatiivista uutisointia, joten hän lienee joka tapauksessa katkaissut Etelä-Afrikan johtajien pitkään jatkuneen heikentymiskierteen, vaikka aluksi epäilinkin toisin. Tämä oli kuitenkin itse asiassa odotettavissa ottaen huomioon hänen menneisyytensä liike-elämän palveluksessa ja tiukat otteet kaivosmiesten laittomuuksien edessä.  

Nähtäväksi jää, onko Ramaphosa se mies, joka vakiinnuttaa Etelä-Afrikan maailman menestyvien valtioiden joukossa, vai onnistuuko vanha korruptoitunut valta kampeamaan hänen pois asemastaan. Siinä mielessä nyt nähtävissä olevat mielenosoitukset ovat mustan vallan kyvykkyyden koetinkivi ja niiden rauhoittaminen avain Afrikan eteläkärjen hyvälle tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?
Onko väestöllä väliä?

Työläiset ymmällään suomalaisen kommunismin vahvimmissa linnakkeissa

Ennen vanhaan tunnettiin kolme punaista K:ta, eli kommunistien hallitsemaa teollisuuskaupunkia. Ne olivat Kemi, Kotka ja Karkkila. Viikonloppuna käytyjen kunnallisvaalien tulos on näiden kaupunkien osalta varsin mielenkiintoinen. 

Kemissä Vasemmistoliitto jäi 26,9 prosentin kannatuksellaan - SDP:n jälkeen - toiseksi kärsittyään 6,8 prosenttiyksikön rökäletappion. Keskusta oli kolmas ja Perussuomalaiset neljäs. 

Kotkassa Vasemmistoliiton kannatus on romahtanut jo aiemmin, eikä se saanut enää kuin 10,7 prosenttia annetuista äänistä - pudotusta edellisistä kuntavaaleista tuli tällä kertaa yli kolme prosenttiyksikköä. Sitä suositumpia olivat SDP, Kokoomus ja Perussuomalaiset, joten kovin oli kauhtunutta punaisuus myös siellä.

Kaupungeista pienin on Karkkila. Siellä kehitys on ollut mielenkiintoista, sillä suurimman valtuustoryhmän sai puolueiden ulkopuolinen Karkkilaan sitoutuneet yhteislista peräti 29 prosentin kannatuksella. Puolueista suurimpia kokojärjestyksessä olivat SDP, Kokoomus ja Vasemmistoliitto, jonka kärkipaikka vaihtui siten neljänteen sijaan.  

Kolmen punaisen K:n poliittisten valtasuhteiden muutos kertoo nähdäkseni lähinnä siitä, ettei perinteisellä vasemmistolla ole enää mitään annettavaa varsinaisille työläisille. Puolueen huomion keskiössä ovat jo pitkään olleet aivan muut seikat maahanmuuton edistämisestä seksuaalivähemmistöihin. Ja tämä todellisuus valkenee yksi toisensa jälkeen myös rasvakourille. 

Vaihtoehdoksi työläisille ei kelpaa myöskään ympäristösosialistiseen unelmaan nojaava Vihreät, joiden poliittinen profiili on - jos mahdollista - vieläkin sateenkaaren värisempi kuin vasemmistoliitolla. Yhdessä nämä puolueet ajavat alas suomalaista talouselämää, eli luovat työttömyyttä erityisesti vanhoille teollisuuspaikkakunnille. 

Niinpä kolmessa punaisessa K:ssa myös äänestysprosentit olivat masentavaa luettavaa: Kemissä 51,0, Kotkassa 47,7 ja Karkkilassa 51,8 prosenttia. Jos toimivan demokratian jonkinlaisena kriteerinä pidettäisiin sitä, että puolet äänioikeutetuista käy vaaliuurnilla, oltaisiin näissä kaupungeissa jo demokratian uskottavuuden katoamisen partaalla. 

Samalla on selvää, ettei myöskään Perussuomalaiset ole täysin onnistunut vakuuttamaan perinteistä työläistä. Kannatus kolmessa K:ssakin on toki noussut, mutta se on kuitenkin vielä varsin alhaisella tasolla Kemissä (11,9 prosenttia) ja Karkkilassa (9,0 prosenttia). Kotkassa puolue on kuitenkin saanut jalansijaa kerättyään 20,4 prosentin kannatuksen. 

Tosiasia lieneekin, että sitä mukaa kun perinteiset työläisammatit ovat katoamassa, katoaa myös puolueiden kiinnostus heidän asioitaan kohtaan. Selitys on luonnollinen, koska kohderyhmän supistuminen vähentää vuosi vuodelta sen merkitystä - eikä sellainen ole tietenkään eduksi valtapyrkimyksille. 

Nähtäväksi siten jää seuraavatko kolme K:ta Karkkilaa siinä, että valtaan nousevat puolueisiin sitoutumattomat ryhmät, vai saavatko paikalliset perussuomalaiset vakuutettua työläiset omasta erinomaisuudestaan. Joka tapauksessa näidenkin vaalien tulosten perusteella on selvää, että marxilais-leninistisen kommunismin tie on lopussa sielläkin, missä se aikanaan oli kaikista vahvinta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kemiläisten puheet ja äänestyskäyttäytyminen ristiriidassa
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Suoraa toimintaa Karkkilassa