keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Susikoe saa jatkoa

Yhdysvaltain Michiganissa sijaitsevalla Isle of Royal -saarella on ollut käynnissä yksi maailman merkittävimmistä tutkimuksista. Se alkoi vuonna 1949 kun susipari asteli Lake Superiorin peittänyttä jäätä pitkin saarelle, jonne oli aiemmin siirretty hirviä metsästettäväksi.

Tutkijat ryhtyivät seuraamaan mielenkiinnolla tilanteen kehitystä ja tuottivat havainnoistaan ainutlaatuisen tieteellisen havaintosarjan, jonka kautta monia ekologian ilmiöitä saatiin vahvistetuksi ja selvennetyksi.

Sudet lisäääntyivät aluksi hyvin ja pienensivät tehokkaasti hirvikantaa, kunnes saarelle saapui koiran mukana virus, joka aiheutti epidemian sukurutsaisissa susissa. Tilanne korjaantui kun vuonna 1997 saarelle ilmaantui yksi uusi susi, jonka saapuminen piristi populaatiota.

Lisäsusia ei kuitenkaan ole saapunut kahteen vuosikymmeneen ja populaation geneettinen kapeus on ajanut sen uudelleen ahdinkoon. Samalla hirvikanta on jälleen kasvanut valtavan suureksi ja tuhoaa saaren kasvillisuutta kiihtyvällä tahdilla.

Parin viikon takainen Science-lehti kertoi, että saarelle on nyt päätetty siirtää lisää susia. Ja tällä kertaa ensin kuusi kappaletta USA:sta ja myöhemmin lisää Kanadasta kerättynä siten, että geneettinen diversiteetti on mahdollisimman korkea.

Näin legendaarinen tutkimus saa jatkoa ja tuottaa toivottavasti runsaasti uutta ekologista perustietoa. Yksi itseäni kiinnostava kysymys on se, että pariutuvatko uudet sudet vielä jäljellä olevan kahden geneettisesti degeneroituneen ja keskenään lisääntymiskyvyttömän alkuperäistä populaatiota olevan suden kanssa. Ja jos pariutuvat, syntyykö siitä jälkeläisiä osaksi saaren tulevaa susipopulaatiota.

Arvoisa lukijani voi tietenkin kysyä, onko edellä kuvaamaani tutkimukseen järkevää sijoittaa aikaa ja resursseja. Näin voi tietenkin tehdä, mutta muistuttaisin siitä, että ihminen on pohjimmiltaan utelias eläin, jonka tekemisiä on läpi historian ohjannut tiedonhalu. Ilman sitä asuisimme edelleen Afrikan luolissa ja söisimme raakana eteemme sattuneita raatoja.

Siksi tiede elää meilläkin instituutiona ja oleellisena osana sivistysmaan kulttuuria. Näin siitä huolimatta, että nykyaikainen tiedepolitiikka on kohtuuttomasti vaikeuttanut sen tekemistä, kuten professori Atte Korhola muutamia päiviä sitten totesi Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Susisopu
Sus siunatkoon

5 kommenttia:

  1. Tuosta tuli mieleen, että vaikka talvi ja jatkososta olivat karjalaisille onnetomuus, niin Suomen genettisen perimän kannalta oli hyvä että eri Suomalaiset heimot sekottuivat vähän sekasin, tätä sanoi joskus sukulaistuttavanki ,joka oli karjalan evakoita ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet luultavasti oikeassa. Tosin vielä tärkeämpää on ollut, että puolison haku on siirtynyt pienistä kyläyhteisöistä laajemmalle.

      Olen itse hyvä esimerkki: vanhempani ovat syntyneet noin 400 km päässä toisistaan. Heidän vanhempansa puolestaan alle 30 km päässä toisistaan. Tosin en ole onnistunut löytämään kummankaan puolen esi-isistäni yhtään sukulaisavioliittoa, vaikka tunnen heidät sukuselvityksen kautta enimmillään yli 10 sukupolven ajalta. Sikäli heidänkään sukusiittoisuuden asteensa ei liene ollut kovin korkea.

      Poista
  2. Kyllähän se on Suomen kapealle geneettiselle perimälle vaan hyväksi, että vahvimmista vahvimmat matut tuovat osaltaan geneettistä monimuotoisuutta. Vaikka väkisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin voisi periaatteessa olla. Toisaalta esimerkiksi USA:n ns. mustassa eli todellisuudessa puoliverisessä väestössä eivät juuri näy heterotsygotia-asteen kohoamisen tuottamat edut, sillä he eivät ole menestyneet siinä määrin kuin puhtaasti valkoinen väestö, päinvastoin. Syitä voi jokainen arvailla.

      Poista
    2. Susien osalta sisäsiittoisuus on kuitenkin oleellinen asia jo Ruotsissa. Siellä kapean perimän susipopulaatiossa on ollut ongelmia, joita on ainakin haluttu korjata siirtämällä naapurimaahan suomalaisia susia (en muista onko siirretty). Meidän susillamme ei ole ongelmia, koska populaatioon kohdistuu jatkuva geenivirta itärajan yli.

      Poista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!