Ylen kateusjournalismia

Yleisradion toimituskunta selvitti suomalaisten perintöjen suuruuden. Lopputuloksena oli, että tavallisin sukupolven yli siirtyvä rahasumma on vain noin 15 000 euroa. 

Perintösummat ovat varsin tasaisia suurimmalla osalla väestöä, sillä vain aivan rikkaimmat eroavat muusta väestöstä. Ja se tapahtuukin sitten aika selkeästi, sillä rikkaimman prosentin keskimääräinen perintöosuus on 300 000 tuhatta euroa - mikä on itse asiassa yllättävän vähän, toisin kuin jutussa annettiin ymmärtää. 

Lisäksi tuo 300 000 euroa saatiin aikaiseksi siivuttamalla suurin yksi prosentti muusta suurimman kymmenen prosentin perintöjen joukosta. Tätä valaiskoon se, että jos tuo perintöjen sadasosa olisi sisällytetty ylimpään desiiliin - kuten tehtiin muissa perintöluokissa - olisi viimeisen pylvään korkeus ollut vain 89 000 euroa. 

* * *

Artikkeliaan varten Yle oli löytänyt haastateltavakseen apulaisprofessori Hanna Kuuselan, jonka mukaan "vauraus kasautuu. Ja perinnöt ovat siinä tosi tärkeä tekijä... Perintöveron lakkauttaminen ei olisi millään tavalla suomalaisten enemmistön intressissä, vaan päinvastoin."

Toisin sanoen Ylen toimitus oli hakenut asiantuntijan, jonka mielestä ihmisten omaisuuden sosialisointi on positiivinen asia. Tämä tuskin oli kenellekään yllätys ottaen huoomion Ylen toimituskunnan poliittisen värikirjon. 

* * *

Perintöjen suuruuden kannalta oleellista on kuitenkin kaksi toisiinsa kietoutuvaa asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, mistä suuret perinnöt ovat peräisin. 

Sen Yle kertoi hieman kiertäen, mutta kertoi kuitenkin. Kyse on yritysvarallisuudesta. 

Siis siitä, että perittävä on käyttänyt omia rahojaan riskillä siihen, että hän on saanut yrityksen pyörimään. Ja sitä kautta tuottanut Suomeen työpaikkoja ja mahdollisesti jopa vientituloja. 

Toinen tähän vaikuttava seikka on se, että uusien yritysten ja investointien yhtenä aivan keskeisenä edellytyksenä on sijoituskohdetta etsivä pääoma. Ja sitä voidaan saada ennen kaikkea ihmisiltä, joilla on rahaa - joko perittyä tai itse työllä hankittua. 

Tämä on asia, josta muun muassa Björn Wahlroos on puhunut. Ja todennut, että "jos maksatat, että ihmiset investoivat ja tekevät työtä sillä, että sitä verotetaan enemmän kuin kukaan muu omassa lähiympäristössä, niin sä saat vähän työntekoa, vähän investointeja ja vähän talouskasvua".

Näitä tosiasioita emme pääse mitenkään pakoon. Emme, vaikka kuinka haikailisimme ihmisten omaisuuden tasajakoa ja sosialismia ilman sen nimen mainitsemista, kuten Hanna Kuusela antoi ymmärtää. 

Ja siksi meidän on kestettävä se, että jokaisen tasa-arvo perintöjen suhteen ei ole realismia eikä edes mitenkään toivottavaa. Näin siitäkin huolimatta, ettei myöskään varallisuuden tolkuton epätasa-arvokaan ole sitä. 

Onneksi kuitenkin meistä jokainen voi - ja on voinut - itse omilla toimillaan vaikuttaa siihen, minkälaisen omaisuuden omat jälkeläisemme saavat käytettäväkseen. Ja siitä syystä Ylen juttu on nähtävä esimerkkinä niin sanotusta kateusjournalismista, jonka tavoitteena on ihmisten välisten ristiriitojen kasvattaminen ja sitä kautta poliittisen vasemmiston kannatuksen lisääminen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Onko maallamme malttia vaurastua?
Hyödyn aika

Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Suomen valtio on toiminut vielä tämän vuoden Sanna Marinin (sd) hallituksen laatiman budjetin varassa ja vajonnut sen seurauksena joidenkin kriteerien perusteella peräti paarialuokan taloudeksi. Vuodenvaihteessa meno kuitenkin muuttuu, minkä seurauksena julkiselle sektorille tulee leikkauksia ja kansalaisten verotus laskee. 

Näillä muutoksilla tavoitellaan sitä, että työtä vailla olevat ihmiset saataisiin työllistettyä, jo työssä olevat ahkeroimaan nykyistä enemmän ja maahamme kertyisi pääomia tukemaan talouselämän uudistumista. Toisin sanoen Suomen tulevaisuuden turvaamista.

Hallituksen suunnitelmat ovat aiheuttaneet protestointia sosialistisen ajatusmallin omaksuneiden ihmisten parissa (esimerkki) ja vihervasemmistolaisten poliitikkojen puheissa populistista höpinää rikkaiden suosimisesta köyhien kustannuksella. Näin siitä huolimatta, että Petteri Orpon (kok) kabinetin tavoitteena on Suomen velkaantumisen pysäyttäminen lisäämällä ihmisten kannusteita yrittämiseen ja työntekoon maassa, josta liiallisen verotuksen takia virtaa jatkuvasti korkeasti koulutettuja ihmisiä ulkomaille käteen jäävän palkan lisäämiseksi eikä Suomeen muuta korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia heidän jättämäänsä aukkoa paikkaamaan.

Ongelman taustalla on Suomen kansainvälisessä vertailussa äärimmäisen korkea veroaste ja erityisesti sen poikkeuksellisen jyrkkä progressio. Lisäksi meillä on edelleen käytössä perintövero, joka on ajat sitten poistettu esimerkiksi Ruotsissa. Tämän seurauksena maastamme lähtevät etenkin Björn Wahlroosin kaltaiset erityisen vauraat vanhenevat henkilöt.

Samasta syystä - eli korkean pääomaverotuksen takia - suomalaiset kasvuyritykset siirtyvät yksi toisensa jälkeen ulkomaille. Ja kaiken edelle kirjoittamani seurauksena maamme talouskehitys on polkenut paikallaan jo puolentoista vuosikymmenen aikana. 

Tämä kaikki voisi olla toisin, mikäli maamme edelliset hallitukset olisivat halunneet tai uskaltaneet sopeuttaa julkisia menoja tuloihin. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan julkinen sektori on velkaantunut jo samalle tasolle kuin 1990-luvun alun laman aikana, jolloin velkahanat olivat sulkeutumassa. 

Kuten edeltä ilmenee, hallituksen linjauksissa ei siis ole ensisijaisesti kyse tulonjaon oikeudenmukaisuudesta - eli rikkaiden suosimisesta köyhdyttämällä köyhiä entisestään - vaan taloutemme kokonaispotin kasvattamisesta koko kansan hyväksi. Tämän asian ymmärtämättömyys - rikkaiden suosimisesta ja köyhien köyhdyttämisestä paasaavien - vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten parissa jaksaa hämmästyttää itseäni kerta toisensa jälkeen. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko Petteri Orpon (kok) hallitus siinä, missä sitä edeltävät hallitukset ovat epäonnistuneet yksi toisensa jälkeen. Eli tervehdyttämään suomalaisen talouden ja pysäyttämään varallisuuden karkaamisen ulkomaille. Vai joutuuko sekin taipumaan sosialistien ajatusmallin omaksuneiden ihmisten painostuksen alla? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis

Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Verkkouutisissa oli juttu Björn Wahlroosin näkemyksistä. Se sisälsi melkoista ruoskaa viime aikojen suomalaisille päättäjille. Suosittelen lukemaan koko jutun, mutta kopioin tähän herkullisimmat palat. 

Taloustilanteesta. "Pidän tämänhetkistä taloustilannetta vakavampana kuin 1990-luvun alun talouskriisiä... Ei budjettitasapaino koskaan leikkauksilla korjaannu, vaan se korjaantuu talouskasvulla. Suuri probleema on, että meillä ei ole ollut talouskasvua 15 vuoteen."

Hallituksesta. "Meillä on nyt porvarihallitus, joka ensimmäistä kertaa vuosiin ymmärtää, että tilanne on vakava ja ymmärtää myös osin, miksi se on vakava ja suunnilleen, mitä pitäisi tehdä".

Ay-liikkeestä. "Yksittäiset ay-johtajat ymmärtävät, että tässä tarvitsisi tehdä jotain, mutta kun ne pannaan kaikki samaan huoneeseen, niin se johtava yhteinen näkemys on sitten jotain aivan muuta".

Perussuomalaisista. "Osa Perussuomalaisten johdosta on intellektuelleinta poliittista johtoa, mitä pystyt tänään suomalaisesta puoluekentästä löytämään. Perussuomalaisten johto on erittäin raikas tuuli ummehtuneessa suomalaisessa poliittisessa debattihuoneessa."

Euroopan Unionista. "Eurooppalainen regulaatiohulluus on kilpaillulle taloudelle kymmenen kertaa vaarallisempi kuin amerikkalaiset monopolit".

Liian korkeasta verotuksesta. "Kun joku varakas perhe tai yksilö alkaa suunnitella perintöään ja muuttaa ulkomaille, siinä ei mene pelkästään perintövero vaan siinä menevät pääoma- ja ansioverot samalla, jos henkilö on vielä töissä. Perintövero tuottaa sen efektin, että häipyy paljon muutakin verotusta."

Verokilpailusta. "Irlanti on vetänyt puoleensa valtavan määrän amerikkalaisia yhtiöitä ja niiden eurooppalaisia holdingyhtiöitä, joka on tuottanut Irlannille valtavan renessanssin... verokilpailu on entisestään koventunut. Suomi ei näytä edes ymmärtävän, että kilpailu on käynnissä."

Vihreästä siirtymästä. "Suurin osa tästä niin sanotusta vihreästä siirtymästä ja siihen liittyvistä investoinneista on täyttä huuhaata... Se tulee johtamaan katastrofiin tuulivoiman liian rakentamisen ja konkurssien kautta."

Talouselämän tukemisesta. "Lupaus siitä, että aletaan tukea osaa talouselämästä, kuten vihreää siirtymää, on kuin kärpäspaperi. Se tuo puoleensa kaikkein nopeimmin mutta myös kaikkein epäluotettavimmin toimivat kansainväliset sijoittajat."

* * *

Kun nyt sitten pääsin sitaattien makuun, niin otanpa vielä muutaman mehevän lainauksen Argentiinan tuoreelta presidentiltä Javier Milein puheesta, joka aiheutti sikäläisessä oppositiossa nikottelua. Suosittelen katsomaan koko edellä olevassa linkissä olevan englanniksi tekstitetyn videon, mutta tässä muutama herkkupala englannista vapaasti suomeksi käännettynä ja järjesteltynä loogisemmin kuin itse puheessa. 

Tästä hetkestä. "Vuosikymmenten epäonnistumisten, köyhtymisen, rappion ja anemian jälkeen aloitamme virallisesti jälleenrakennuksen polun".

Ideologiasta. "Ne ideat, jotka epäonnistuivat Argentiinassa, ovat samoja ideoita, jotka ovat epäonnistuneet koko planeetalla, koska kaikkialla missä niitä on kokeiltu, ne ovat olleet taloudellinen epäonnistuminen, sosiaalinen epäonnistuminen ja kulttuurinen epäonnistuminen. Lisäksi ne ovat vaatineet miljoonien ihmisten hengen. Sen opin jotkut voisivat nimetä vasemmistolaiseksi sosialismiksi, kommunismiksi, fasismiksi, mutta me kutsumme sitä kollektivismiksi. Se on ajattelutapa, joka laimentaa yksilön valtion vallan hyväksi... ja perustuu oletukseen, että valtio on tärkeämpi kuin kansakunnan yksilöt."

Uskomuksista. "Epäonnistumisen keskeinen osa on ollut valtion puuttuminen kansalaisten elämään. Tästä uskomuksesta, että poliitikot ovat ylemmän olennon asemassa ja heidän on hallittava jokaisen kohtaloa, nousee esiin institutionaalinen tukiranka, joka tekee mahdottomaksi työskennellä, käydä kauppaa, liikkua tai saada koulutusta ilman heidän lupaansa".

Historia. "Viimeisen 100 vuoden aikana poliitikot ovat olleet kiireisiä laajentamaan valtion valtaa argentiinalaisten kustannuksella. Tämä valtion laajeneminen on liittynyt historian suurimpaan valtion tuhoamiseen. Maassamme, joka oli 1900-luvun alussa vauraudessaan maailman ensimmäinen, on viimeisten 100 vuoden aikana ollut loputon kriisien kierto, joiden kaikilla juurilla on sama syy: valtion talousvaje."

Lopputuloksesta. "Tuloksena on maa..., joka tuhlaa niin paljon, ettei edes maailman korkein verotaakka riitä kattamaan kustannuksia."

* * *

Minulle jäi sellainen käsitys, että nämä kaksi herraa ovat kuin kaksi marjaa. Ja heillä molemmilla on meille kerrottavana vakava viesti. 

Kuten Wahlroos edellä kuvasi, on Suomi on viimeisen viidentoista vuoden aikana ajettu samaan pisteeseen kuin Argentiina oli ehkä joskus 1940-luvulla. Siis edelleen varsin vauras valtio, joka on holtittoman taloudenpidon seurauksena luisumassa taloudelliseen syöksykierteeseen. 

Siksi täällä Pohjantähden alla ei kannata enää jatkaa samojen virheiden tekemistä kuin Etelän ristin alla on tehty viimeisen sadan vuoden ajan. Lopputuloshan olisi epäilemättä täsmälleen samanlainen kuin presidentti Milein johtoonsa saamassa konkurssipesässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Järki voitti oudossa näytelmässä

Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita

Suomen heikkous kansainvälisten yritysten investointikohteina tuli jälleen esille kun UPM:n päätös uuden jalostamonsa sijainnista Kotkan sijasta Rotterdamiin julkistettiin, kuten Björn Wahlroos totesi joulukuussa ja itsekin pari päiväää sitten arvelinkin. Kyse on toki suurelta osin logistiikasta, mutta myös Sanna Marinin (sd) hallituksen poliittisista linjauksista, ympäristöjärjestöjen käyttämästä vallasta sekä Euroopan Unionin linjauksista. 

Tämä oli jo neljäs kerta kun Suomi todettiin sopimattomaksi kansainvälisten toimijoiden - jollainen myös UPM on huolimatta suomalaisista juuristaan - investointien sijoituspaikaksi. Edelliset olivat Vaasan havitteleman akkutehtaan sijoittaminen Ruotsiin, Nesteen päätös rakentaa mahdollinen oma jalostamonsa Rotterdamiin sekä suomalaisen oikeusjärjestelmän päätös kieltää pitkälti kiinalaisella rahalla toimivan yrityksen sellutehdas Kallajärven rannalta. 

Hallituksen vastuun tässä asiassa vahvisti Kotkan kaupunginjohtaja, joka viestitti, että "tässä on hyvä valtiovallankin ottaa peili käteen, kun lyhyellä aikavälillä jo toinen miljardihanke lähtee maan rajojen ulkopuolelle. Kannattaisiko valtiovallankin nyt tarkastella toimintatapojaan, jos tänne teollisia investointeja halutaan."

Mutta eipä hätäillä. Asiassa voi nimittäin nähdä roppakaupalla hyviä puolia. Nythän huutava työvoimapulamme ei pahene työpaikkojen lisääntymisen myötä, mutta hoivasektorilla työskentelevien suhteellinen palkkataso nousee, koska hyväpalkkaisten teollisuuden työntekijöiden määrä ei lisäänny. 

Tästä syystä myöskään miesten ja naisten palkkatasa-arvo ei heikkene, koska UPM:n biojalostamon työntekijät olisivat kuitenkin olleet voittopuolisesti miehiä. Lisäksi paine luonnonvarjojen käytön suhteen vähenee, jolloin mm. biodiversiteetille ja metsien rauhoittamiselle hiilinieluiksi jää enemmän tilaa. Näin pystymme tarjoamaan Keski-Euroopan vahvalle fossiilitaloudelle kompensaatiomahdollisuuksia hyvään hintaan.

Nämä asiat tulivat tänä aamuna päällimmäisinä mieleeni. Toivottavasti päivän myötä sinne juolahtaa vieläkin positiivisempia ajatuksia - ja jopa sellaisia, jotka eivät kuulostaisi sarkasmilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen

Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen

EU on hyväksynyt mm. metsiä koskevan kestävän rahoituksen ilmastoluokittelun, jota jopa Suomen punavihreä hallitus (vaikkakaan ei äärimmäinen vihervasemmisto) vastusti - samoin kuin EU:n toinen suuri metsätalousmaa Ruotsi. Voidaan tietenkin kysyä, millä viisaudella metsätalouden osalta vähäiset maat ajoivat läpi luokittelun, jota asianosaiset demokraattiset valtiot eivät halunneet? 

Asia häiritsi suomalaista metsäteollisuusyrityksiä jopa niin paljon, että ne julkaisivat englanninkielisen tiedotteen, jonka mukaan hyväksytty taksonomia luo kyllä byrokratiaa, mutta ei tuo oleellisia ilmastohyötyjä. Varsin rankkaa tekstiä.

Vielä rankemmaksi pani UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Hänen mukaansa "se perustuu väärinymmärrykseen. Suomalainen metsäteollisuus on sekä erittäin kestävällä pohjalla että itse asiassa rakentaa paljon tehokkaampia hiilinieluja kuin se tapa, jolla metsää hoidetaan tuolla Keski-Euroopassa."

* * *

Sivumennen sanoen Wahlroos totesi samassa yhteydessä eilen käsittelemääni aihetta sivuten seuraavasti: "luokanopettaja oli opettanut heidät laulamaan jonkun tällaisen lähes taistelulaulun omaisen ilmastonmuutosta vastustavan laulun, niin kyllä siinä ihan aitoa kunnon taistolaisperinnettä vietiin taas eteenpäin – en tarkoita spesifisti samassa asiassa, vaan että nuoria ja lapsia, joilla ei ole minkäänlaista edellytystä faktapohjaisesti tiedostaa tai ymmärtää, minkä kanssa ollaan tekemisissä, niin heille opetetaan joku laulu tai runo tai jotain muuta jonka he sitten esittävät – se on aina minua hyvin pitkään ainakin pelottanut, siinä on sellaista Hitler Jugendin tunnelmaa."

Tästäkös ilmasto- ja luontoväki pillastui. Esimerkiksi Twitterissä eräs luontotiedon alkutuottajaksi esittäytynyt henkilö kimpaantui kirjoittelemaan, että "Ei jumalauta nyt. Nuorten ilmastotoiminta vertautuu natsismiin?... Tämmöistä elävää stereotypiaa narsistisesta käppäukkoilusta olisi mahdoton edes parodioida mitenkään." 

Itse asiasta eli Suomen taloustilanteesta Wahlroos totesi samassa yhteydessä varsin realistisesti, että "talous ei kasva ja Suomeen ei investoida". Niinpä hän toivoi muutoksia mm. työnteon kannustavuuteen sekä siihen, että Suomen pitäisi olla myös sijoittajille houkutteleva maa.

Mitäpä tuohon lisäämään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus
Komission metsästrategia
EU ja Suomen metsävarat

Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt

Hallituksen johtavista ministereistä ainakin Sanna Marin (sd) ja Li Andersson (vas) ovat reagoineet UPM:n päätökseen Kaipolan tehtaan lopettamisesta kiukuttelemalla kuin teinitytöt. Marin on moralisoinut sillä, että hyvää taloudellista tulosta jakanut yritys on jakanut monen laihan vuoden jälkeen omistajilleen noin viiden prosentin osinkoa. Andersson puolestaan on väittänyt UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosen asiasta julkaiseman kirjeen pohjaavan virheellisiin tietoihin.

Yksi näistä virheelliseksi väitetyistä seikoista on ollut Pesosen väite suomalaisten paperimiesten Saksaa ja Ruotsia oleellisesti suuremmasta palkkatasosta. Jopa jotkut tutkijat olivat ehtineet kyseenalaistamaan sen. Lopulta Iltalehti otti selvää asiasta ja tuli siihen tulokseen, että suomalaisen paperityöntekijän palkkaa on toimitusjohtajan kirjeen mukaisesti kolmanneksen suurempi kuin saksalaisen.

Paperiliiton Petri Vanhala puolestaan kyseli, miksei Pesonen julkaissut kirjettään esimerkiksi puoli vuotta sitten. Tässä hän unohti, että kyllä Pesonen sekä myös UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos olivat samalla asialla jo viime talvena. Lyhyt on siis ay-jäärän muisti.

Hallituksen ministereiltä ja miksei ammattiyhdistysväeltäkin voisi odottaa julkisen kiukuttelun sijaan tosiasioiden tunnustamista sekä linjauksia siitä, kuinka Suomi voisi välttyä jatkossa metsä- ja muun teollisuuden supistamispäätöksiltä maamme rajojen sisäpuolella. Toki energiaverotuksen laskeminen on ollut esillä, mutta se on vain yksi Pesosen mainitsemista ongelmista.

Tosiasia joka tapauksessa on, että kansainvälisessä kilpailussa yritykset joutuvat joka päivä optimoimaan toimintaansa. Muuten niille käy ennemmin tai myöhemmin ohraisesti eli kilpailijat ajavat ne ahdinkoon. Siksi edes UPM:llä ei missään tapauksessa ole varaa sellaiseen yhteiskuntavastuuseen, jota pääministeri peräänkuulutti.

Tähän asiaan puuttui mm. Suomen yrittäjien toiminnanjohtaja Mikael Pentikäinen todeten, että pääministeri antaa miljarditolkulla investoivalle UPM:lle neuvoja siihen, mihin investoida, ja haikailee työllisyyslääkkeeksi irtisanomisten vaikeuttamista, vaikka hänellä ei ole tietoa UPM:n päätösten perusteista, saati osaamista yritysten johtamisesta. Niinpä hän toteaakin, että Marinin johtamassa Suomessa yrityksillä on "kylmä kyyti".

Tämä kaikki osoittaa, että COVID-19 epidemiaa hoitaessaan osaavan vaikutuksen tehnyt pääministeri onnistui esiintymistaidollaan harhauttamaan ihmisiä luulemaan, että hän olisi korkeaan tehtäväänsä pätevä. Nyt käsille tullut kriisi osoittaa, ettei näin ole, vaan faktapohjaisen reagoinnin sijaan hän sortui turhanaikaiseen kiukutteluun. Se ei ainakaan paranna hänen hallituksensa ja maamme yrityselämän välejä.

Toivottavasti Marin tai ainakin hänen virkamiehensä ymmärtävät tämän ja maan hallinto siirtyy tavalla tai toisella tekemään niitä päätöksiä, joiden tavoitteista se on puhunut ja joita siltä on odotettu. UPM:n ja muidenkin Suomessa toimivien yritysten ikävien päätösten synnyttämässä tilanteessa olisi ennen kaikkea tärkeää tehdä päätöksiä siitä, millä tavoin niin suurten kuin pientenkin yritysten toiminta Suomessa voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Ellei Marinin kabinetti tähän pysty, tulisi sen itse tehdä tarvittavat johtopäätökset ja käydä ilmoittamassa presidentille hallituksen eroamisesta. Ja antaa näin tilaa osaavampaa yritys- ja teollisuuspolitiikkaa ajaville poliittisille tahoille. Mitä pikemmin, sitä parempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lintilä syytti hallituskumppaneitaan pikku- ja mielikuvapolitikoinnista
Kaipolan paperitehtaan lopettaminen toimikoon vakavana varoituksena hallitukselle ja medialle
Kuka nousisi vastustamaan Kemin tulevaa sellutehdasta

Himoverotuksella on Suomessa vahva kannatus

Maaseudun tulevaisuus teetti mielipidekyselyn siitä, millä tavalla koronakriisin aiheuttamat talousongelmat tulisi ratkaista. Se oli erittäin valaiseva kaikessa etukäteen ennustettavuudessaan.

Entistä himokkaampaa verotusta kannatti nimittäin 24 prosenttia vastanneista, mikä oli suurin joukko, ellei mukaan lasketa niitä, jotka eivät ottaneet asiaan kantaa. Julkisia palveluita sen sijaan karsisi 18 prosenttia ja sosiaaliturvaa sekä muita etuuksia leikkaisi vain 12 prosenttia. Vähiten kannatusta sai eläkeiän nosto, jota suosi 6 prosenttia vastaajista. 14 prosentilla oli omia ideoita.

Etukäteen ennustettavaa oli myös vastausten puoluesidonnaisuus. Veronkiristyksiä tahdottiin puolueittain seuraavassa järjestyksessä: Vasemmistoliitto (51 %), Vihreät (45 %), SDP (42 %), Kokoomus (17 %), Keskusta (16 %) ja Perussuomalaiset (13 %).

Merkille pantavaa tässä oli Keskustan kannattajien sijoittuminen Kokoomuksen kannattajien taakse, jota tosin saattoi selittää se, että Maalaisliiton jälkeläisten kannattajista huomattavan suuri joukko ei osannut ottaa minkäänlaista kantaa. Sekä tietenkin valtava railo vihervasemmiston ja muiden puolueiden kannattajien välillä.

Julkisten palvelujen supistamisen suhteen järjestys oli seuraava: Kokoomus (30 %), Keskusta (23 %), Perussuomalaiset (22 %), SDP (17 %), Vihreät (13 %) ja Vasemmistoliitto (4 %). Etuuksien suhteen vastaavat luvut olivat seuraavat: Kokoomus (25 %),  Keskusta (20 %), Vihreät (9 %), Vasemmistoliitto (6 %) ja SDP (2 %). Perussuomalaisten kannattajien osalta ei MT:n jutussa mainittu etuuksiin vähentämisetä kannattavien osuutta, mutta heistä peräti 22 % ehdotti jotain muuta keinoa.

Kaiken kaikkiaan MT:n kysely paljasti jälleen kerran mielenkiintoisella tavalla sen, että suuri osa meistä suomalaisista on opetettu siirtämään tulomme jaettavaksi poliitikkojen päätöksin. Samalla kysely demonstroi sen fundamentaalisen poliittisen eron, joka edelleen vallitsee vasemmiston ja oikeiston välillä: puolueiden kannattajien näkemykset jakaantuivat kaikissa kolmessa kysymyksessä siten, että punavihreät muodostivat oman vahvasti jakopoliittisen blokkinsa ja muut omansa.

Näitä näkemyksiä on hyvä verrata myös eilisen kirjoitukseni aiheena olleisiin Björn Wahlströmin näkemyksiin siitä, millä keinoilla Suomi voisi helpoiten nousta koronaviruksen myötä syntyneestä ja edelleen pahenevasta talousahdingosta. Sen oleellinen sisältöhän oli, että meillä ei ole varaa entistä suurempiin julkisiin investointeihin, vaan tarvitsemme tuottavia, teollisuuteen ja teknologiaan kohdistuvia yksityisiä investointeja.

Tämä siis muistaen, mitkä puolueet juuri nyt johtavat tasavaltaa hallitusvastuussa istuen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?
Katri Kulmuni ja poliittinen realismi

Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus

Mainitsin eilisessä kirjoituksessani Vesa Vihriälän työryhmän ehdotuksesta, jonka mukaan maassamme pitäisi ensin huolehtia yritysten selviämisestä akuutin koronakriisin yli ja sen jälkeen alkaa tehdä julkisia investointeja talouden elvyttämiseksi. Tämän aamun Helsingin Sanomissa Björn Wahlroos nosti esille tähän asiaan liittyvän mielenkiintoisen näkemyksen. 

Hänen mukaansa "emme tarvitse, eikä meillä ole varaa entistä suurempiin julkisiin investointeihin. Itseään ei voi tukasta vetäen nostaa. Me tarvitsemme tuottavia, teollisuuteen ja teknologiaan kohdistuvia yksityisiä investointeja."

Wahlroos totesi myös sen, että "emme rakenna Suomen taloudellista tulevaisuutta sillä, että koronaelvytyksellä rakennetaan maata kattava pyöräilybaana. Jos meillä olisi fantastisia julkisia projekteja, ne olisi jo toteutettu."

Ja edelleen, että menestyvimpien yritystemme toiminta on pitkälti ulkomailla, koska niiden investointien sijaintiin vaikuttavat sellaiset tekijät kuin raaka-aineiden saatavuus, kuljetusyhteydet ja asiakkaiden läheisyys - eikä Suomi useinkaan ole näiden suhteen paras vaihtoehto. Siksi maahamme suuntautuvien investointien kannalta keskeisiä tekijöitä ovat kilpailukykyinen verotus ja kohtuulliset investointikustannukset.

Wahlroos näyttäisi siis ajattelevan, että Vihriälän työryhmän ehdottamat veroja kasvattavat julkiset investoinnit heikentävät juuri näitä tekijöitä ja ovat siten vaikutuksiltaan lopulta negatiivisia. Näkemys ei tietenkään ole yllättävä yksityisen talouden merkkimiehelle, mutta se on myös hyvin looginen. 

Toisaalta Vihriälän työryhmän ajatus julkisista investoinneista ei olisi aivan niin kallista kuin pelkistä numeroista voisi päätellä. Onhan niin, että työllistämisen kustannuksista veronmaksajille olisi poistettava ainakin työttömyysturvasta palkansaajaksi nousseen työntekijän työttömyystuet sekä hänen palkastaan maksamat verot. Ja onhan asia Wahlroosin skeptismistä huolimatta myös niin, että jos investoinnit onnistuvat parantamaan teollisuuden toimintaedellytyksiä, lisää se myös Suomen kilpailukykyä yksityisistä investoinneista.

Itse näkisinkin, että talouden julkista liikkeelletöytäisyä verovaroin kannattaa kyllä käyttää, mutta investoinnit on suunnattava siten, että ne palvelevat ensisijaisesti suomalaista elinkeinoelämää ja vientiteollisuutta. Siten Wahlroosin mainitseman pyöräilybaanan tapaiset rahareiät on syytä unohtaa listalta ja pitäytyä - erityisesti vientiin suuntautuvaa - elinkeinoelämää tavalla tai toisella edistävissä hankkeissa. 

Samalla olisi syytä supistaa sellaisia julkisia menoja, joiden perusta on pikemminkin ideologinen kuin taloudellinen. Näin verorahaa uudelleen allokoimalla voitaisiin edistää maamme taloudellista nousua koronakriisin jälkeen ilman, että se lisäisi veroastetta ja sitä kautta heikentäisi vientiyritystemme toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Onko SDP saavuttanut kannatushuipun?

Hyvä veli!

Valtion tehtävät

Hyvä veli!

Veljeni, tunnen etuni uhatuksi Sveitsin kansanäänestyksen ja Euroopan unionin päätöksen jälkeen. Jos hyvien veljesten välistä keskinäistä etujenjakoa häiritään jatkossakin näin törkeästi, en millään voi ymmärtää kuka haluaa enää työskennellä erilaisten yhtiöiden hallituksissa ja toimivina johtajina. Onhan selvää, ettei kuukausipalkalla tehdä töitä, vaan se riittää ainoastaan töihin raahautumiseen. Bonukset ne miehen työssä pitää.

Tuntiessani oloni näin uhatuksi, tahdon kiittää veli Nallea siitä, että hän on asettunut julkisesti puolustamaan hyvä veli -etujamme. Olisihan se suorastaan kommunismia tai fasismia, mikäli yrityksen omistajat saisivat itse päättää yrityksensä todellisten vallankäyttäjien palkkioista. Heidän tehtävänään on vain maksaa ne - ellei muuten, niin luopumalla osingoistaan. Sitä paitsi myös tavallisen työntekijän kunniatehtävänä on tinkiä palkastaan meidän veljesten hyväksi.

Hyvä veli. Minua pelottaa, ettemme tulevaisuudessa ehkä voi enää jakaa kaikkea hyvää keskenämme kuten ennen. Jos niin käy, niin mistä sitten saadaan yrityksille omistajien ja työntekijöiden etuja luotettavasti vartioivia hallitusten puheenjohtajia ja taloon sitoutuneita toimitusjohtajia?

Mutta toisaalta, ainahan sitä voi vaihtaa työpaikkaa tai nostaa maataloustukea; kyllä niilläkin keinoin joitain roposia saa. Tai jos lähtisikin vaihteeksi kiertämään mualimaa sopimalla Jyrki-boyn kanssa jonkinlaisen selvityksen tekemisestä?

Lopuksi tahdon sanoa sinulle, hyvä veliseni, ettei kannata ryhtyä opiskelemasta historiaa. Se saattaa aiheuttaa ikäviä ajatuksia, eikä sivistys muutenkaan ole meille kovin tärkeää.

Mukavaa kevään jatkoa,
Veljesi Hyväkäs

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hei, me tehdään laivoja!
Hyvä veli iski jälleen!
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset