Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille. 

Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista. 

"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."

"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."

"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."

"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta

Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja

Tanskassa on julkaistu raportti maahanmuuttajaryhmien taloudellisen merkityksen välisistä eroista vuonna 2018. Sieltä löytyy muun muassa seuraava kuvio. 

Kuviossa on esitetty eri alkuperää olevien ihmisten nettovaikutus julkiseen talouteen iän mukaan. Kuten arvoisa lukijani huomaa, eivät MENAPT-maista (Keski-Aasia, Pohjois-Afrikka, Pakistan, Turkki) tulleet ihmisryhmät muodostu elämänsä missään vaiheessa yhteiskunnan nettomaksajiksi toisin kuin etenkin tanskalaiset ja muut länsimaalaiset.

Tämä ei tietenkään ollut tämän blogin lukijoille kovin suuri yllätys, enkä siksi esitä näiden lisäksi kuin kaksi muuta kuvaa (yllä olevan linkin takaa löytyy paljon lisää, mikäli kiinnostaa). Toinen niistä liittyy siihen, että monet maahanmuuttofanaatikot väittävät maahanmuuttajien heikon menestyksen johtuvan ikärakenteesta tai maassaoloajasta. Tämä asia on eritelty seuraavassa taulukossa. 

Siinä on merkitty mustalla todellinen ja punaisella ikävakioitu maahanmuuttajaryhmien kustannus tanskalaiselle yhteiskunnalle. Kuten jokainen voi nähdä, eivät MENAPT-maista tulevat maahanmuuttajat muutu yhteiskunnalle kannattaviksi sen enempää ikävakioinnin kuin seuraavan sukupolvenkaan (efterkommare) suhteen.   

Seuraavassa erittäin mielenkiintoisessa kuvassa on tarkasteltu eri kansallisuuksien taloudellista merkitystä (ilman ikävakiointia).

 

Kuten arvoisa lukijani voi havaita, aiheuttavat somalit, syyrialaiset, libanonilaiset, irakilaiset ja afgaanit tanskalaisten taloudelle suurimpia rasitteita. Sen sijaan britit, ranskalaiset, hollantilaiset, jenkit ja italialaiset ovat parhaiten mukana yhteiskunnan rakentamisessa, mutta myös esimerkiksi intialaisten ja kiinalaisten maahanmuuttajien saldo on selvästi positiivinen. 

En epäile hetkeäkään, etteikö tilanne olisi varsin samankaltainen myös Suomessa. Mutta ihmettelen suuresti, miksi näitä tosiasioita ei huomioida maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa edes silloin kun jopa humanitaarisen maahanmuuton perusteena käytettään suomalaisen yhteiskunnan väestörakennetta eli tulossa olevaa työvoimapulaa ja siitä juontuvaa julkisen talouden kestävyysvajetta.

Jos huomioitaisiin, tulisi yhteiskunnan suojautua mahdollisimman hyvin MENAPT-maalaisten maahanmuutolta, koska sieltä tulevien ihmisten nettovaikutus on kestävyysvajeen kannalta negatiivinen sekä tulijoiden että heidän jälkeläistensä suhteen. Erityisesti tämä koskee Suomen suurimpia humanitaarisen maahanmuuton ryhmiä eli somaleita ja irakilaisia, mutta myös lähiaikoina vahvasti tyrkylle tulevia afgaaneja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Pakolaisia Honkongista
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?

Kysymyksiä Jarkko Elorannalle (SAK)

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on käynyt taisteluun ammattiliittojen vallan puolesta. Hänen mukaansa metsä- ja teknologiateollisuuden lanseeraama paikallinen sopiminen johtaisi siihen, että työntekijöiltä katoaisivat niin lomarahat, ylityökorvaukset, vuoro- ja pyhälisät, palkalliset vanhempainvapaapäivät, palkallinen sairausloma, neljää viikkoa pidemmät alakohtaiset vuosilomat, 37,5-tuntiset työviikot, sairaan lapsen hoitomahdollisuudet, sairausajan palkka, työajan lyhennykset sekä ilta-, yö- ja lauantailisät.

Kovaa tekstiä ay-johtajalta. Mutta onko meidän uskominen sitä?

Tukea hänen ajatuksilleen antaa se, että historiallisesti tarkasteltuna työnantajat ovat olleet haluttomia antamaan työntekijöille tes-neuvotteluissa uusia etuja eivätkä he liene koskaan myöskään ehdottaneet yleistä palkkatason nostamista. Mutta oleellinen kysymys tässä yhteydessä on se, että miten hyvin tämä menneisyys kuvaa tulevaisuutta?

Tosiasiahan kuitenkin lienee, että Suomessa eletään jatkossa pikemminkin työvoimapulan kuin työvoiman puutteen tilassa. Tästä kertoo myös se, että maamme hallitus haluaisi kiireellä helpottaa myös alhaisen koulutuksen saaneiden työperäisten maahanmuuttajien Suomeen saapumista - korkeasti koulutetuille suuripalkkaisille ulkomaalaisille asiantuntijoillehan ei ole ollut sen kummempia esteitä aiemminkaan. 

Oleellista tässä on ymmärtää, ettei suomalaisten työmarkkinoiden historiassa ole ollut työvoimapulaa oikeastaan koskaan, sillä Suomen väestö on kasvanut nopeasti aina 1700-luvulta lähtien. Sikäli tilanne on kuitenkin muuttunut, että väestömme on nyt vanhenemassa nopeasti, mikä on johtanut huoltosuhteen nopeaan alenemiseen eli työikäisen väestön suhteellisen osuuden vähenemiseen.

Näin ollen työntekijöistä tulee olemaan jatkossa pulaa. Markkinatalouden oloissa se tarkoittaa, että yritysten välinen kilpailu työntekijöistä kiristyy. Eli jokaisen työnantajan intressi houkutella hyviä työntekijöitä lisääntyy aiemmasta. Sen sijaan automaatio tulee korvaamaan bulkkitehtäviä hoitavia ihmisiä, jotka muuttuvat tarpeettomiksi sitä nopeammin, mitä korkeampaa korvausta he saavat suhteessa omaan tuottavuuteensa - riippumatta millä mekanismilla nämä edut on saavutettu.  

Siksi haluaisin kysyä SAK:n puheenjohtajalta, että millä logiikalla tässä tilanteessa työnantajan kannattaisi heikentää työvoiman työsopimusehtoja kautta linjan? Eikö sen pikemminkin kannattaisi henkilöstöpolitiikassaan huolehtia siitä, etteivät etenkään työnsä asiallisesti hoitavat henkilöt halua siirtyä pois palveluksesta? Eli tarjota heille entistä parempia sopimuksia, jollaisia jo nyt on tapana tarjota erityistä osaamista omaaville asiantuntijoille.

En tietenkään voi näitä kysymyksiä esittää - tai siis saada niihin vastauksia - mutta en myöskään usko, että puheenjohtaja osaisi antaa niihin uskottavasti perusteltuja vastauksia. Sen sijaan olen varma siitä, että hänen ulostulonsa on hätähuuto ay-liikkeen vaikutusvallan säilyttämisen puolesta.

Tosiasia kun joka tapauksessa tulee olemaan, että työvoiman vähentyessä palkka- ja etuushaitarit tulevat kussakin tehtävässä kasvamaan. Asiansa hyvin hoitava työvoima tulee saamaan työnantajiltaan parempaa korvausta uhraamastaan ajasta kuin työnsä leväperäisesti hoitava joukko. Siten osa ihmisistä tulee kokemaan muutoksen vapauttavaksi toisten tuntiessa itsensä kaltoin kohdelluksi. 

Työnantajien kannalta työvoimakustannukset tulisivat paikallisesti sopien kuitenkin jakaantumaan tarkemmin työsuoritusten ja yrityksen kannattavuuden mukaan kuin nykyisessä järjestelmässä. Parhaassa tapauksessa tämä voisi johtaa myös suomalaisen elinkeinoelämän nykyistä parempaan kannattavuuteen, mikä lienee myös paikallista sopimista ajavien perimmäinen tarkoitus. Nykymuotoiselle ay-liikkeelle työmarkkinoita jäykistävänä elementtinä tässä yhtälössä ei sen sijaan näyttäisi jäävän paikkaa - ei ainakaan ilman oleellista ajatusten ja tavoitteiden uudistamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älyllisesti epärehellisen palkka
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
Miksei It-veteraani työllisty?

Opettajien tarve vähenee

Lasten vähäinen syntyvyys on Suomessa muuttunut tosiasiaksi. Syitä ei täysin tunneta, mutta ainakin hedonismin, ilmastohuolen ja koulutusjärjestelmämme roolit ovat ilmeisiä.

Ongelma johtaa yhä pahenevaan kestävyysvajeeseen seuraavan neljännesvuosisadan kuluessa. Tämän aamun Helsingin Sanomissa Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava lisäsi vielä yhden jo tämän hetken syntyvyysluvuista johtuvaa kestävyysvajetta aikaisemmin realisoituvan huolenaiheen: opettajilta vähenevät työt ja heitä tullaan jatkossa irtisanomaan yhä kiihtyvällä tahdilla.

Sama koskee ajan myötä myös muita palvelualoja. Ensimmäisenä vähenee päivähoidon tarve. Sen jälkeen koulutuksen ja vasta sitten tulee vastaan työntekijöiden määrän aleneminen.

Työntekijöiden suhteen syntyy itse asiassa kaksi eriävää muutostrendiä. Tavaratuotannon ja vanhemmalle väestölle suunnattujen palveluiden aloilla syntyy työvoimapula, nuorille kohdistetuilla palvelualoilla taas työntekijöiden tarve vähenee. Tämän ongelman lievittämiseksi yhä useamman ihmisten tulee jatkossa kyetä vaihtamaan uransa aikana työpaikkaa ja -alaa.

Jos tässä kehityksessä haluaa nähdä positiivisia puolia, niin ainakin etnisesti suomalaisten ympäristöön kohdistaman kokonaisrasituksen määrä pienenee. Tosin se ei vaikuta ns. suomalaisten ylimenopäivään, koska siinä ei huomioida väestön kokoa eikä maamme käytettävissä olevia resursseja.

Samalla tänne saapuneiden maahanmuuttajien työllistyminen helpottuu. Ellei työnhaun innokkuuden tai osaamisen, niin ainakin vähenevien verovarojen eli katoavien tukien pakottamana.

Samalla työikäisen väestön vähetessä nousee myös työllistymisaste 15-64 -vuotiaiden väestöosuuden pienentyessä. Näin tulevien hallitusten tavoite sen nostamiseksi yhä korkeammalle tasolle helpottuu. Se tosin ei tarkoita samaa kuin vakaan väestömäärän olosuhteissa, koska eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa.

Nämä positiiviset asiat lienevät kuitenkin laiha lohtu tässä tilanteessa. Lisäksi nekin menetetään, mikäli väestön luonnollinen kasvu korvautuu maahanmuutolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksessa jälleen uusi käänne
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Suomalaislasten vähenemisen taustalla on maamme koulutusjärjestelmä

Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan

Suomessa on syntyvyyden nopea aleneminen aiheuttanut likimain paniikkireaktion. Sen yhtenä ilmentymänä on väläytetty eläkeiän nostamista, jotta huoltosuhde voitaisiin pitää siedettävänä.

Toki ongelma voidaan sinänsä poistaa yleisellä eläkeiän nostamisella. Tämä olisi kuitenkin äärimmäisen epäreilua, sillä siitä kärsisivät myös ne suomalaiset, jotka eivät ole aiheuttaneet ongelmaa. Siis ne, jotka ovat huolehtineet omalta osaltaan omien eläkkeidensä maksajista eli maamme huoltosuhteesta hankkimalla kaksi tai useampia lapsia.

Yleinen eläkeiän nostaminen olisi epäreilua myös siksi, että lapsia hankkineet ovat käyttäneet osan työurastaan lasten kasvatukseen. Tällöin heidän omat työuransa ovat lähtökohtaisesti kärsineet ja tulotasot - sekä sen seurauksena myös eläkkeet - jääneet pienemmäksi kuin vastaavan uran tehneillä lasten hankinnasta pidättäytyneillä.

Lisäksi on huomattava, että ainakin osa lasten hankkimisesta pidättäytyneistä on tehnyt sen voidakseen jatkaa lapsista vapaana omaa elämäntapaansa yli hedelmällisen iän. Tämä koskee paitsi edellä mainitsemaani työuraa myös vapaa-aikaa. Toisin sanoen he ovat priorisoineet lasten hankinnan sijasta oman elämänsä jättäen huoltosuhteen ylläpitämisen muiden huoleksi.

Toisaalta on selvää, ettei ihmisiä pidä pakottaa lasten hankkimiseen, vaan ongelmalle on löydettävä ratkaisu vapaaehtoisuuden kautta. Siis luomalla sellaisia kannustimia, jotka vähentävät ihmisten halua jäädä lapsettomiksi eli kannustavat lapsentekoon.

Siksi ehdotan yhdeksi uudeksi keinoksi väestörakenteen korjaamiseksi eläkeiän valjastamista syntyvyyden nostamiseen. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti siten, että lisätään lapsettomien nykyisen lain määrittämään minimieläkeikään kaksi vuotta ja vain yhden lapsen hankkineille yksi lisävuosi. Kahden tai useamman lapsen eli oman osuutensa huoltosuhteesta hoitaneiden vanhempien eläkeikä olkoon entisellään.

Tällä tavalla lyödään kaksi toisiaan täydentävää kärpästä yhdellä iskulla. Niistä ensimmäinen ja tärkeämpi on lasten hankkimisen tekeminen nykyistä houkuttelevammaksi. Toinen on todennäköisesti edelleen optimaalista heikommaksi jäävän huoltosuhteen paikkaaminen ylimääräisellä työnteolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestävyysvaje väestöpyramidin valossa
Portugalin ja Suomen eläkeläiset
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?

Kunniaväkivallan uhri sen kertoi

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna yhden tapauksen suomenirakilaisesta kunniaväkivallasta. Tapauksessa ei ollut mitään yllättävää lähi-idän kulttuureja edes etäisesti tuntevalle. Sen sijaan jutun keskivaiheilla oli lause, jossa kulminoitui suomalaisen kotouttamispolitiikan yksi kulmakivi.

Sen kertoi kunniaväkivaltaa kokenut nainen, jonka mukaan hänen miehensä oli Irakissa hankkinut toimeentulonsa työtä tehden. Suomessa näin ei ollut, vaan mies eli työmarkkinatuella ja oli todennut vaimolleen, että "miksi kävisin töissä, kun saan rahaa helpomminkin?"

Tämän väkivaltaisen irakilaismiehen työllistymisen esteenä ei siten näyttäisi olevan ensisijaisesti työpaikkojen puute eikä suomalaisten työnantajien rasismi, vaan työmarkkinatuen tarjoama irakilaisittain korkea elintaso. Siten mies ei nykytilanteessa myöskään tule sen enempää korjaamaan kestävyysvajetta kuin helpottamaan työvoimapulaakaan.

Sen sijaan olemme saaneet kymmeniksi vuosiksi elätettäväksemme yhden väkivaltaisen maahanmuuttajamiehen, jolla ei ole aikomustakaan omaksua suomalaista elämäntapaa. Tapaus on tuskin ainoa, eikä ilmaisen rahan jakaminen ainakaan lisää hänen kaltaistensa intoa ryhtyä uutta kotimaataan rakentavaksi nettoveronmaksajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Kestävyysvaje väestöpyramidin valossa

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon kestävyysvajeesta. Siis siitä kuinka suurten ikäluokkien eläköityminen heikentää huoltosuhdetta ja siten yhteiskuntamme taloudellista perustaa ja hyvinvointivaltion olemassaoloa.

Asiaa voidaan tarkastella väestöpyramidin avulla. Muokkasin sen tähän hiukan eri muotoon kuin yleensä on totuttu näkemään.

Kuviosta nähdään, että Suomessa suurin ikäluokka väestöpyramiditilastoa tehtäessä olivat 67-vuotiaat. Heidän jälkeensä 66- ja 68-vuotiaat. Siis ikäluokat, jotka ovat jo lähes kokonaan eläkkeellä. Tästä voisi äkkinäinen tehdä sen johtopäätöksen, etteihän meillä olekaan ongelmaa, koska enää ei ole eläkkeelle siirtymässä yhtä suuria ikäluokkia.

Johtopäätös on kuitenkin väärä ainakin jos oletamme huoltosuhteen olevan suoraan liityksissä työikäisiin ikäluokkiin. Niiden osalta näemme, että suomalaiset ihmiset vähensivät jostain syystä lisääntymisvolyymiään noin 25 vuotta sitten. Tämä näkyy alle 25-vuotiaiden vanhempia ikäluokkia pienemmissä määrissä.

Koska nyky-Suomessa suurin osa ihmisistä astuu työelämään juuri 20-25-vuotiaina, pienenee työelämässä toimiva väestö vuodesta toiseen ainakin seuraavan 25 vuoden ajan. Näin siksi, että eläkkeelle jäävät ikäluokat pienenevät työelämään astuvia merkittävästi hitaammin ja ovat jo lähtökohtaisesti suurempia.

On kuitenkin syytä tiedostaa, että pienenevät syntyvyysluvut myös vähentävät kestävyysvajetta, sillä vanhemmilla on niiden seurauksena yhä vähemmän huollettavia. Toisaalta väestön ikä kasvaa jatkuvasti, mikä painottaa vanhempien ikäluokkien merkitystä kestävyysvajeen kannalta.

Valitettavasti en löytänyt ennustetta, jossa työikäisten määrä olisi rajattu 20-25-vuotiaisiin, vaan virallisissa tilastoissa käytetään aina 15 vuoden ikärajaa, joka ei Suomen kaltaisessa koulutusyhteiskunnassa ole todellinen. Sellaisen väestöennusteen/tilaston mukaan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2014 lopussa 57,1 sataa 15-64-vuotiasta kohden.

Ennusteen mukaan 60 huollettavan raja ylittyisi tänä vuonna (2017) ja 70 huollettavan raja vuoteen 2032 mennessä. Vuonna 2060 väestöllinen huoltosuhde olisi 76.

Todellisuudessa huollettavien osuudet ovat siis suuremmat kuin virallisessa tilastossa, koska säännöllinen työelämä ei meillä yleensä ala 15 vuoden iässä vaan paljon myöhemmin. Suuntaa antava virallinen tilasto toki lienee.

Kestävyysvaje on siis ikäpyramidin perusteella todellinen ja edelleen kasvava ongelma. Sen selättämiseksi on siten löydettävä ratkaisuja.

Pitkällä aikavälillä on nähtävissä kolme mahdollisuutta. Ensimmäinen on työn tuottavuuden nostaminen siten, että jokainen työtä tekevä pystyy osallistumaan entistä enemmän työelämän ulkopuolella olevien elättämiseen.

Tässä aivan keskeinen tekijä on toisaalta nettovarallisuutta tuottavan (lähinnä) yksitysen sektorin ja toisaalta huollettavien ylläpitoon osallistuvan (lähinnä) julkisen sektorin tehokkuus. Lienee sanomattakin selvää, että suuret hallintorakenteet ovat tässä suhteessa pelkkä rasite.

Toinen keskeinen tekijä on työurien pituus. Jos eläkkeelle siirrytään nykyistä myöhemmin, helpottaa kestävyysvaje. Samalla tavalla työelämän aikaistaminen johtaa kestävyysvajeen helpottamiseen. Valtiovalta on puhunut molemmista: sitähän eläkeuudistus ja toisaalta puhe jatko-opintojen nykyistä nopeammasta aloittamisesta tarkoittivat.

Työelämään siirtymisen aikaistaminen ei kuitenkaan liene realismia. Näin siksi, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä yhteiskunnassa ammatit muuttuvat yhä vaativammiksi ja siten myös niihin valmistava koulutusaika pitenee.

Sen sijaan eläkkeen myöhäistäminen on hyvinkin perusteltua eliniän pidentyessä. Ongelmaksi siinä saattaa muodostua se, että ikääntyneet työntekijät muodostavat tulpan nuoremmille ja siten lisäävät työelämästä syrjäytymistä.

Ongelma ratkeaa vasta sitten, jos yhteiskuntaan syntyy työvoimapula. Se ei valitettavasti juuri nyt ole näköpiirissä, sillä Suomessa on virallisesti 213 000 työtöntä, mikä tarkoittaa noin 21-kertaisesti 65- ja 20-vuotiaiden määrien eroa. Käytännössä iso osa työttömistä on kuitenkin vaikeasti työllistettäviä nykyisessä työelämässä, joten tilanne ei ole koulutuksesta valmistuvien nuorten kannalta aivan näin paha (eikä kestävyysvajeen kannalta hyvä).

Kolmas kestävyysvajeen ratkaisumalli liittyy ikäluokkien kokoon. Pitkällä aikavälillä kestävän kehityksen kannalta paras ratkaisu on väestön koon säilyminen ennallaan tai lievässä laskussa.

Siten ikäluokkien nykyisen kaltainen nopea pieneneminen ei missään tapauksessa ole suotavaa. Optimaalinen taso saavutettaisiin silloin, kun lapsia syntyisi keskimäärin noin 2,1 tai hiukan vähemmän jokaista naista kohden. Suomalaisten naisten nykyinen hedelmällisyysluku on vain 1,65 (2015).

Todettakoon tässä, että maahanmuuton lisääminen voi myös olla ratkaisu kestävyysvajeelle. Se tarkoittaa sellaisen väestön rekrytoimista, joka työllistyy ongelmitta.

Siten nykyisin paljon huomiota saanut kehitysmaista Suomeen suuntautuva pakolaisuus ei ole kestävyysvajeen kannalta toimiva ratkaisu, koska suurimmat maahamme humanitaarisin perustein saapuneet väestöryhmät eivät näytä työllistyvän riittävän hyvin edes pitkällä aikavälillä, ja siten muodostuvat pysyväksi taakaksi koko yhteiskunnalle lisäten kestävyysvajetta entisestään.

Lopuksi on vielä todettava, että huoltosuhde ei ole käytännössä muuttunut ongelmaksi työelämälle. Maassamme on edelleen työttömiä, jotka voidaan tarvittaessa rekrytoida työelämään. Sen sijaan se on omiaan lisäämään painetta verojen nostoon ja julkisen sektorin paisuttamiseen.

Väestöpyramidista näemme, että jatkossa tilanne tulee mitä todennäköisimmin heikkenemään, ellei sitten työelämän kehittyminen - robotisaatio ja tuotannon siirtyminen ulkomaille - tee suomalaisesta työvoimasta pysyvästi tarpeetonta ja pane koko kestävyysvaje-ajattelua uusiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?
Lapsettomuus ja kestävyysvaje
Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet

Turvapaikkasirkus hiipumassa?

Helsingin Sanomat kertoi aamulla, että Tornioon saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskussa. Se on hyvä, mutta tosiasiassa tulijoita on edelleen tolkuttomasti. Helsingin Sanomien mukaan Tornioon oli eilenkin saapunut noin 300 turvapaikanhakijaa. 

Sillä tahdilla saapujia tulisi loppuvuoden aikana noin 28 000. Se on lähes kymmenkertainen määrä koko viime vuoden saldoon verrattuna.

Hallitus onkin toisen Helsingin Sanomien jutun mukaan innostunut valmistelemaan kuntia pakottavia lakeja, joiden perusteella vastaanottokeskus voitaisiin perustaa minne tahansa vastoin kunnan omaa tahtoa. Tämä on hävytöntä, mutta ymmärrettävää sitä taustaa vastaan, että jonnekin nämä ihmiset on sijoitettava tutkinnan ajaksi. Ihmisten asenteita suunniteltu pakkolaki tuskin kuitenkaan muuttaa nykyistä myönteisemmäksi kansainvaellusta kohtaan.

Turvapaikan saaneiden käytöstä uusi laki ei muuta. He muuttanevat jatkossakin mahdollisimman nopeasti maamme suuriin kaupunkeihin rasittamaan niiden vuokra-asuntotarjontaa ja sosiaaliturvaa. Näin tapahtuu niin kauan, kuin hallitus tulkitsee lakia siten, että tulijoilla on vapaa oikeus sijoittua sinne minne haluavat. 

Tuossa ensin linkittämässäni jutussa rikoskomisario Janne Koskela sanoo: "emme tiedä mikä on vaikuttanut siihen, että hakijoita tuli viikonloppuna vähemmän kuin aiempina päivinä. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä vetää mitään johtopäätöksiä siitä, että virta olisi hiipumassa".

Rikoskomisarion jälkimmäinen virke pitää varmasti paikkansa. Tulijavirta voi hiipua pysyvästi tai kääntyä uuteen nousuun. Kaikki riippuu niistä tiedoista, jotka liikkuvat iPhonien ja sosiaalisen median kautta Eurooppaan virtaavien ihmisten tietoisuuteen.

Sen sijaan poliisin ensimmäinen virke on roskaa. Tulijavirran lakkaaminen johtuu lähes varmasti niinikään iPhonesta ja sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Iltalehti on kertonut irakilaisista, jotka ovat pettyneet Suomeen ja myös tiedottaneet näkemyksestään. Myös tieto Suomen maahanmuuttopolitiikan uusista linjauksista lienee levinnyt maailmalle.

Toisin sanoen tässä toimii sama logiikka kuin ongelman räjähtämisessä. Kun pääministeri Sipilä ilmoitti ottavansa itsekin hyysättäväkseen maahanmuuttajia uutinen levisi maailmalle ja tulijamäärä räjähti. Nyt tämä tieto on vanhenemassa ja tilalle on tullut parempaa elintasoa hakevia vähemmän houkuttelevia uutisia. 

Eivät turvapaikan hakijat ole mitään aivottomia apinoita, vaan ajattelevia ihmisiä, jotka toimivat rationaalisesti kussakin tilanteessa. Nyt se tarkoittaa Suomen houkuttelevuuden vähenemistä. Jatko puolestaan riippuu niistä viesteistä, joita iPhonet ja sosiaalinen media syytävät turvapaikanhakijoiden tietoisuuteen.

Suomen etu olisi, että tuo viesti kertoisi Suomesta mahdollisimman nuivaa tietoa. Hallitus on eilen esitellyt uuden budjetin, joka on jouduttu hallituksen tahdosta huolimatta rakentamaan entistä suuremmaksi huolimatta kantasuomalaisten elämän moniin keskeisiin toimintoihin, tulevaisuuteen ja kehitysapuun vaikuttavista tiukennuksista. Syynä tähän ovat maahanmuuton kustannukset, jotka hallituksen itsensäkin mukaan nousevat sadoilla miljoonilla euroilla.

Avaimet Tornion rajanylityspaikan tilanteeseen ovat siis suomalaisilla itsellään. Ehdotan, että myös pidämme ne itsellämme. 

Tulijat otettakoon asiallisesti vastaan, mutta hyysäysmentaliteettiin ei tule enää sortua. Sen hinta tulee liian kalliiksi, sillä ainakaan suurimmista humanitaarisista maahanmuuttajaryhmistä ei näyttäisi olevan koskaan elättämään itseään työssäkäyvien määrän jäädessä siihen tarkoitukseen nähden aivan liian alhaiseksi: vuoden 2010 tilastojen mukaan arabiankielisistä miehistä töissä kävi 37% ja naisista 14%, kurdinkielisistä miehistä 33% ja naisista 24% sekä somaliankielisistä miehistä 24% ja naisista 14%. 

Humanitaarisen maahanmuuton millenium-palkinto voitaisiinkin antaa sille, joka keksisi miten nämä ihmiset saataisiin töihin ja siten kantamaan vastuuta uuden kotimaansa hyvinvoinnista. Uskon, että samalla myös heidän näkyvyytensä toisessa heihin liittyvässä ongelmassa eli rikostilastoissa vähenisi. 

Näin siksi, että arvaan avainten löytyvän heidän perinteisen kulttuurinsa muuttamisesta. Kulttuurinvaihto on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin ilmapiirissä, missä näkyvä osa suomalaisista ei ymmärrä todellisuutta vaan odottaa kieli pitkällä kaikenlaisten vieraiden kulttuurien valtaavan sijaa maassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisnaiset burkhaan
Vesa Puuronen puhuu viisaita
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?

Kuinka julkisista menoista vähennetään kuusi miljardia?

Valtiovarainministeriö on laskenut julkisen sektorin supistamistarpeen ja päätynyt kuuteen miljardiin euroon. Siitä valtion kontolle tulee neljä ja kuntien hoidettavaksi kaksi miljardia. Ja mikä ikävintä: päätöksillä on kiire, koska velka lisääntyy noin 30 miljoonalla eurolla joka päivä.

Jotkut puolueet ovat ilmoittaneet VM:n lukuihin verrattuna pienistä säästötoimista. Selkein on ollut Perussuomalaisten ilmoitus säästää maailmanparantamisesta eli maahanmuutosta ja kehitysavusta sekä EU-maksuista ja tuulivoiman syöttötariffeista.

Muut puolueet ovat olleet huomattavasti niukkasanaisempia. Esimerkiksi Kokoomus puhuu työttömyysturvasta, indeksien jäädyttämisestä ja kuntien menoista säästämisestä spesifioimatta jälkimmäistä sen kummemmin.

Keskusta puolestaan on puhunut kuntien säästöistä ja nostanut esille sosiaalietujen indeksit, julkisten tilojen käytön ja tietojärjestelmien tehostamisen sekä koulutusmenojen supistamisen. Maataloustuista se ei ole maininnut säästökohteena.

Neljäs suurempi puolue eli demarit säästäisi valtion tietotekniikkahankkeista. Vihreät poistaisi yksityisen terveydenhuollon korvaukset ja asuntolainojen korkovähennykset. Vasemmistoliitto sen sijaan ei säästäisi vaan lisäisi lainanottoa.

Joka tapauksessa on selvää, että mikäli valtiovarainministeriön virkamiehet ovat oikeassa, ei millään puolueistamme ole valmiuksia hoitaa Suomen taloutta kuntoon. Niinpä niiden kaikkien pitäisi vielä kerran miettiä säästösuunnitelmansa uusiksi.

Tässä ikävässä tilanteessa annan myös itse tulevalle hallitukselle ja eduskunnalle ohjeen: säästäkää kaikesta siitä, mitä alla olevaan (ja aiemminkin julkaisemaani) listaan ei sisälly. Ja jos se ei riitä, harkitkaa vielä näitäkin.

Väkivaltamonopolin ylläpito. Maassa ei voi olla vieraita joukkoja tai "no go" alueita. Siellä ei voi olla mahdollista harjoittaa rikollista toimintaa ilman huomattavaa riskiä kiinnijäämisestä. Tällainen yhteiskunta ei olisi stabiili, turvallinen eikä ennustettava ja johtaisi lopulta taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kaaokseen.

Tutkimuksen ja koulutuksen edistäminen. Kansakunnan hyvinvointi on näistä kiinni, sillä länsimaista elintasoa ei pitkällä aikavälillä voi pitää yllä millään muulla keinolla kuin innovaatioilla ja osaavalla työvoimalla. Tässä suhteessa julkisella sektorilla on erityinen velvollisuus huolehtia maailmanluokan perustutkimusedellytyksistä ja siitä juontavasta soveltavasta tutkimuksesta. Tämän linjan päästä voivat yritykset sitten ottaa kiinni ja luoda tuotekehityksen kautta menestystuotteita. Tämä oli aikanaaan yksi Nokian nousun kulmakivistä.

Terveydenhuollosta huolehtiminen. Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että julkisella sektorilla toteutettu terveydenhuolto on yksityistä tehokkaampaa. 

Yhteiskunnan turvaverkon säilyttäminen. Tämän pitää olla riittävä ylläpitämään yhteiskuntarauha, mutta ei missään tapauksessa työntekoa passivoiva. Jälkimmäisestä seuraa se, että viimeaikainen huutelu turvan tasosta on tässä taloustilanteessa vastuutonta ja käsittämätöntä. 

Muut yhteiskunnan ylläpitämät toiminnot eivät nähdäkseni ole välttämättömiä, joten lama-aikana säästöt pitää kohdistaa niihin rankalla kädellä. Kaikkien valtion kulujen tarpeellisuus on tässä tilanteessa  harkittava perusteellisesti, laaja-alaisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. Ja on uskallettava tehdä kipeät päätökset. On kuitenkin huomattava, että julkisella sektorilla kannattaa ylläpitää sellaisia toimintoja, jotka tuottavat enemmän kuin niihin panostaminen maksaa. Siten esimerkiksi liikunnan tukeminen lienee perusteltua terveydenhoitokulujen tehokkaana leikkaajana.

Lisäksi seuraavan hallituksen tulee pohtia, miten kaikenkokoisten yritysten toimintaedellytyksiä Suomessa voitaisiin parantaa siten, että niiden toiminnasta julkiselle sektorille kiertyvät tulot kasvaisivat. Ilmeinen parantamisen kohde on kaikenlaisen sääntelyn purkaminen. Näin saadaan lisätyksi valtion tuloja terveellä tavalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi enää ei ole varaa piikoihin?
Antti Lindtman väärällä asialla
Valtion tehtävät

Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?

Nuorisotyöttömyys on uusimpien tietojen mukaan noussut lähes 19 prosenttiin. Kasvua vuoden takaisesta on noin 2,3 prosenttiyksikköä.

Kaikkiaan Suomessa on laskentatavasta riippuen joko 220 000 tai 330 000 työtöntä ihmistä. Ero johtuu lähinnä siitä, lasketaanko mukaan ne työttömät, jotka yrittävät työllistyä aktiivisesti.

Tätä taustaa vastaan tuntuu jotenkin irvokkaalta hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen päätös nostaa suomalaisten eläkeikää. Uskotaanko politiikan huipulla todella siihen, että työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys korjaantuvat pakottamalla vanhat ukot ja akat töihin entistä pidempään? Tai että työelämästä lopullisesti syrjäytyneiden nuorten armeija tulee kestävyysvajeen kannalta jotenkin halvemmaksi kuin eläkeläisten kasvava joukko?

Tässä tilanteessa ei voi kuin toivoa, että työttömyys katoaa Suomesta nopeammin kuin eläkeratkaisu alkaa vaikuttaa. Tämä edellyttäisi nykyiseltä tai ainakin vaalien jälkeiseltä hallitukselta yksityisen sektorin kasvua ehkäisevän lainsäädännön pikaista muuttamista.

Ensisijaisesti kyse on yrittämisen edellytyksistä kuten yrityksiin liittyvän byrokratian purkamimsesta, holhouksen vähentämisestä, innovaatiotoiminnan edellytysten turvaamisesta ja työllistämisen helpottamisesta.

Näihin nähden toissijaisiksi on katsottava esimerkiksi palkansaajien verotus, yhteiskunnan heikoimpien sosiaaliedut, kansainvälinen hyväntekeväisyys tai eläkeläisten elintaso. Näihin voidaan investoida vasta sitten kun ensisijaiset, eli talouden moottoria kasvattavat, sijoituset alkavat tuottaa uutta varallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Romahtaako Ruotsin velkatalous
Miksi Kataja hyökkäsi Sipilän kimppuun?
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Eduskunnassa keskusteltiin eilen Suomen taloustilanteesta. Helsingin Sanomien mukaan: "perussuomalaiset pe­rä­si­vät hal­li­tuk­sel­ta ra­jum­pia ra­ken­teel­li­sia uu­dis­tuk­sia: ener­gia­po­li­tii­kan suun­nan­muu­tos­ta ko­ti­mai­sen ener­gian suun­taan, ke­hi­tys­avun kor­vaa­mis­ta kan­sa­lai­sil­ta ke­rät­tä­väl­lä oma­eh­toi­sel­la avul­la ja "pö­höt­ty­nei­den lu­pa­pro­ses­sien trim­maa­mis­ta."

Vii­mek­si mai­ni­tus­ta kaik­ki puo­lueet edus­kun­nas­sa oli­vat yh­tä miel­tä: yrit­tä­mi­sen es­tei­tä on pu­ret­ta­va.

Kaj Tu­ru­nen oli kuul­lut Elin­kei­no­elä­män kes­kus­lii­tos­ta ar­vion, et­tä lu­pa­pro­ses­seis­sa sei­soo täl­lä het­kel­lä yli 3,5 mil­jar­din edes­tä in­ves­toin­te­ja."

Uutisista viimeinen on samanaikaisesti sekä hiukset pystyyn nostattava että lupauksia antava, sillä mikäli Elinkeinoelämän keskusliiton nimiin laitettu arvio pitää paikkansa, osoittaa se kiistatta suomalaisen hallintokulttuurin talouden rattaita ja siten myös suomalaisten hyvinvointia ehkäisevän vaikutuksen. Mutta samalla se tarjoaa 3,5 miljardin euron täsmälääkkeen pysähtyneen talouden uudelleenkäynnistämiseksi.

Ja mikä parasta, julkisen talouden kestävyysvajeeseen on saatavissa kolmen neljännesmiljardin verran lisäapua valtion maksaman kehitysavun pienentämisellä vajaaseen neljännekseen nykyisestä yli miljardista eurosta.

Toivottavasti hallitus tarttuu tarjottuihin keinoihin. Ainakin pääministeri Stubb lupasi pohtia asiaa yhdessä oppositionpuolueiden kanssa. Annan sille tässä tukeni.

Lisäapua saa tarvittaessa esimerkiksi kilpailutuslainsäädännön tai ainakin sen käytäntöjen järkeistämisestä. On nimittäin selvää, että laki julkisista hankinnoista on jähmeyttänyt koko julkisen sektorin toimintaa erittäin merkittävästi hidastamalla kaikkia merkittäviä hankintoja kuukausi- tai jopa vuosikausia.

Talouden piristyskeinoja on siis paljonkin, mutta hallituksella halua tarttua niihin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Akava vaatii työllistämiskynnyksen nostamista
Suomi tukehtuu; miksei hallitus tee mitään?
Soini avasi

Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

Muistatteko sadun hölmöläisistä, jotka yrittivät pidentää liian lyhyttä peittoa leikkaamalla palan toisesta päästä liittääkseen sen toiseen päähän? Tuloksena ei tietenkään ollut peiton pidentyminen, vaan runsaasti työtä sekä arvatenkin entistä huonompi peitto.

Satu tuli mieleeni kun luin Yle:n nettisivulta eilisessä Ajankohtaisessa kakkosessa esitetystä ohjelmasta, jossa käsiteltiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n rajujen budjettileikkausten seurauksia. Niiden myötä mm. hoitovirheiden karsimisohjelma on päätetty lopettaa.

Vaan eipä hätää, sillä ministerillä on tähän ongelmaan "ratkaisu". Itse Paula Risikon sanoin: "vaikka hanke loppuu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella, niin meillä otetaan koppi sosiaali- ja terveysministeriössä. Juuri tänä aamuna olen saanut siitä dokumentin, että miten se täällä jatkuu". 

Ja edelleen Ylen mukaan "Risikon mukaan strategia päivitetään, tutkimukseen panostetaan ja potilaita osallistavia menetelmiä lisätään yhteistyössä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa."

Arvoitukseksi tästä kaikesta jää, mitä tästä kustannussäästöstä jää veronmaksajalle ja terveydenhuollon asiakkaalle käteen? 

Vastaanpa itse, tuskin yhtään sen enempää kuin peittoaan jatkaneelle hölmöläiselle - ellei mukaan sitten lasketa hoitovirheiden karsimisohjelman uudelleen organisoimisesta aiheutuvia huomattavia lisäkustannuksia. Hölmöläisen hommaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen alasajo alueellistamalla?
Tieteen innovatiivisuus ja strategisen tutkimuksen rahoitusväline
Miljoonia poliittisiin pamfletteihin - näin on hallitus päättänyt

Kansalaispalkka

Asia nousi esiin marjasadon kypsyttyä tavallista nopeammin: ulkomaiset poimijat olivat tulossa Suomeen vasta sadon kypsymisen jälkeen, jolloin osan sadosta pelättiin pilaantuvan pellolle. Samalla huomattiin, ettei mansikanpoiminta houkuttele suomalaisia nuoria tai työttömiä. Taustalla on mansikanpoiminnasta saatavan palkkion alhaisuus.

Marjanpoimijaongelma on vain yksi esimerkki niin sanotuista kannustinloukuista eli tilanteista joissa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan tekemällä enemmän töitä. Yleensä ongelma juontaa erilaisista sosiaalisista tulonsiirroista, jotka vähenevät henkilön saadessa mitä tahansa muuta tuloa.

Yksi selkeimmistä keinoista välttää kannustinloukut olisi kaikkia koskeva perustulo eli kansalaispalkka. Itse muistan kirjoittaneeni joskus keskikoululaisena ainekirjoituksen tulevaisuudesta, jossa robotit hoitaisivat "ikävien töiden" tekemisen ja ihmisille maksettaisiin kansalaispalkkaa. Visiossani työnteko olisi kuitenkin mahdollista ja siihen hakeutuisivat minimiä korkeampaa elintasoa, itsensä kehittämistä, sosiaalista arvostusta yms hamuavat.

No, en ollut murkkuikäisenä ajatuksen ensimmäinen esittäjä, vaan sen juuret juontavat ainakin 1700-luvun lopulle, jolloin Thomas Paine ensimmäisenä unelmoi kansalaispalkasta. Suomessa kansalaispalkasta ovat viime aikoina eniten puhuneet vihreät ja vasemmistoliittolaiset, mutta ajatus on saanut kannastusta kautta koko poliittisen kentän.

Kansalaispalkan on väitetty olevan liian kallis toteutettavaksi. Toisaalta nykyinen harkinnanvarainen tulonsiirtojärjestelmä elättää valtavan kallista byrokratiaa, josta voitaisiin pääpiirteissään luopua kun tulonsiirtojen tarvetta ei enää tarvitsisi pohtia.

Näin suurin osa Kelan kuudentuhannen työntekijän palkkatuloista ja muista kuluista vapautuisi jaettavaksi kansalaispalkkana. Samalla itse työntekijät vapautuisivat täyttämään yksityisen sektorin työntekijätarvetta ja helpottamaan väestörakenteesta syntyvää kestävyysvajetta.

Kansalaispalkka tulisi siis kaikkien kansalaisten käyttöön, eivätkä siihen vaikuttaisi muut tulot. Näin kannustinloukkuja ei syntyisi lainkaan. Samalla poistuisi ongelma elämiseen riittämättömistä työtuloista, jotka esimerkiksi Yhdysvalloissa pakottavat ihmiset tekemään kahta tai useampaa pienipalkkaista työtä.

Toisin sanoen minimipalkasta voitaisiin luopua kokonaan, jolloin monet sellaiset tehtävät, joita nykyisin ei kannata teettää tulisivat tekijöilleen kannattaviksi. Näin pienipalkkaisia työpaikkoja lisäämällä voitaisiin helpottaa työttömyyttä ja välttää esimerkiksi nuorten syrjäytymistä. Tässä ratkaisussa on vaikea nähdä häviäjiä.

Kansalaispalkalla olisi toinenkin seuraus: kansalaispalkan kokoinen summa voitaisiin vähentää suoraan työntekijöiden palkasta, jolloin yritysten kipailukyky luonnollisesti nousisi. Vaihtoehtoisesti verotusta voitaisiin kiristää kansalaispalkan verran, jolloin saataisiin lisärahoitusta yhteiskunnan kuluihin tai esimerkiksi kansalaispalkan rahoittamiseen. Käytännön ratkaisussa kannattaisi varmasti huomimoida molemmat näkökohdat.

Kuten lukija on havainnut, olisi kansalaispalkka mielestäni erinomainen ratkaisu moniin Suomen nykyisiin ongelmiin. Yhden valtavan suuren riskin kuitenkin näen mikäli se toteutuu - se on Euroopan Unionin lainsäädäntö.

Unionihan on määrittänyt, että EU-kansalainen on oikeutettu saamaan "asuinmaansa" sosiaaliturvaa. Toisin sanoen, vaarana on työtä vieroksuvien EU-kansalaisten massasiirtyminen Suomeen kansalaispalkan toivossa. Tämä ei vielä sellaisena aiheuta ongelma, sillä lähtömaan ja Suomen sosiaaliviranomaiset ratkaisevat jokaisen tukea hakevan "asuinmaan" - sitä ei siis voi ilmoittaa itse.

Yrittäjistä tuskin kuitenkaan olisi pulaa, enkä pitäisi mahdottomana tilanteita, joissa erilaiset hyvää tarkoittavat henkilöt hieman Anna Kontulan tapaan tarjoaisivat apuaan, jotta erilaiset huonossa asemassa olevat eurooppalaiset pääsisivät mukaan järjestelmään. Tämä voisi johtaa hallitsemattomaan kustannustason nousuun ja koko kansalaispalkkajärjestelmän kaatumiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Mitäs minä sanoin?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Onko Etelä-Afrikan tie myös Suomen tie?

Mitähän hallitus ajattelee hoitamalla valtion velanhoito-ongelmaa leikkaamalla kuntien valtionosuuksia  - vähentämättä smalla kuitenkaan niiden velvollisuuksia. Ainakaan kyseinen toimenpide ei vaikuta mitenkään julkisen sektorin kestävyysvajeeseen, sillä niin kauan kuin julkiselta sektorilta edellytetään nykyisiä palveluja, ei säästöjä synny sen enempää euroina kuin henkilötyövuosina mitaten. Eri asia sitten, jos palveluja karsitaan. Mutta tätähän ei ole ainakaan julkisanotusti tarkoitus tehdä.

Yksi vaikutus kuntien valtionosuuksien leikkaamisella kuitenkin on: julkisten menojen rahoituslähde siirtyy entistä enemmän valtionverotuksesta kunnallisverotukseen. Koska valtionverotus on progressiivinen ja kuntavero ei, siirtyy verotusjärjestelmämme jälleen askeleen kohti tasaverojärjestelmää.

Minulle melko suurituloisena kansalaisena tämä tietenkin sopii, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Tosin mikäli sama kehitys jatkuu, syntyy Suomeen pidemmällä aikavälillä entistä suurempia varallisuuseroja, jotka voivat sitten aikanaan räjähtää kuten Britanniassa on nähty.

Tätä ongelmaa on äärevimmissä yhteiskunnissa, kuten Etelä-Afrikassa, hallittu palkkaamalla joukoittain aseistettuja vartijoita ja rakentamalla vauraiden asuinalueiden ympärille muurit. Tämäkö on se malli, johon haluamme Suomen kehittyvän?

Mikäli Etelä-Afrikan tie ei ole Suomen tie, ehdottaisin hallitusta vielä kerran tarttumaan säästötavoitteisiinsa ja katsomaan vakavalla mielellä mistä voidaan oikeasti säästää. Tästä aiheesta olen aiemminkin kirjoittanut, joten kopion sieltä vähän ohjenuoraa: valtion tärkeimmät tehtävät ovat väkivaltamonopolin ylläpito, tutkimuksen ja koulutuksen edistäminen, terveydenhuollosta huolehtiminen ja yhteiskunnan turvaverkon säilyttäminen.

Ennen kuin näiden tasoa heikennetään, on kammattava läpi kaikki muut julkisen sektorin toiminnot. Toisin sanoen juuri niihin pitäisi hallituksen uskaltaa kohdistaa säästötoimensa - vieläpä riittävän rankalla kädellä. Vain siten voidaan saada kestäviä tuloksia. Toivotan hallitukselle menestystä tässä urakassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia ja mellakoita
Valtion tehtävät
Miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

Liikunta pidentää ikää!

Koululaisten huonosta kunnosta on oltu huolissaan. Samoin armeijan alokkaiden. Tämä kehitys näkyy hyvin esimerkiksi palvelukseen astuvien varousmiesten Cooperin testin tulosten rajuna heikkenemisenä.

Tämä kehitys on ollut huolestuttavaa, sillä kaikki varmasti tiedämme, että liikunta on terveellistä. Esimerkisi entisen suurhiihtäjän, Tapani Nikun kirjan Murtomaata. Suomalaisen murtomaahiihdon uranuurtaja muistelee mukaan hiihtäjät elävät työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan noin seitsemän vuotta pidempään kuin suomalaiset keskimäärin. 

Kestävyysharjoittelu näyttäisi olevan terveellistä myös rotille. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös ne hyötyvät liikunnasta. Tutkimuksessa käytettiin sellaisia rottia, joiden mitokondrioihin syntyy helposti mutaatioita. Tällaisten rottien tiedettiin jo aiemmin vanhenevan nopeasti, ja niitä on pidetty todisteena uudelle teorialle, jonka mukaan mitokondrioissa tapahtuvat mutaatiot aiheuttaisivat vanhenemisen (sivumennen sanoen tämä tieteellinen teoria on myös hyvä esimerkki hyödyllisestä maahanmuutosta sillä yksi teorian kehittäjistä on Tampereen yliopistolla työskentelevä maahanmuuttajaprofessori).


Nyt julkaistussa uudessa tutkimuksessa puolestaan osoitettiin, että 45 minuutin liikuntasessio kolmesti viikossa piti mutanttirotat nuorina. Ne eivät enää menettäneet rasva- ja lihaskudosta, eivät sairastaneet anemiaa, eivätkä harmaantuneet. Eivätkä ne myöskään kuolleet ennenaikaisesti.


Uutta rottakoetta ei ole toistettu ihmisillä, mutta on erittäin todennäköistä että me reagoimme samalla tavalla. Tähän viittaa se, että liikunnan on osoitettu muun muassa pidentävän elinikää, mikä on sopusoinnussa Nikunkin kirjassa todetun hiihtäjien pitkäikäisyyden kanssa. 


On siis syytä ohjata kaikkia ihmisiä, niin nuoria kuin vanhempiakin, liikunnan pariin. Tässä suhteessa etenkin nuorten esikuviksi nousevat huippu-urheilijat toimivat hyvinä motivaattoreina. Mikäli ihmisten liikkumisaktiviteettia saadaan nostetuksi, voidaan samalla vähentää vanhenemisesta johtuvia sairauskuluja ja siten säästää julkisia menoja. Samalla ihmisten tarve siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle pienenee. Näin myös julkisen talouden kestävyysvajetta voidaan hiukkasen pienentää.


On siis katsottava mistä julkisia menoja leikataan, ja mistä ei.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtion tehtävät
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?

Kiinan tie

Kiina on tunnettu halvasta mutta ahkerasta työvoimasta, jonka avulla se houkuttelee teollisuutta länsimaista. Tätä on pidetty meillä suurena ongelmana, sillä taakse jää vaikeuksiin joutuvia teollisuuspaikkakuntia kuten Kemijärvi, Kouvola ja niin edelleen

Kiinan menestyksen salaisuutena on ollut lähinnä runsas työvoimareservi ja alhainen palkkataso. Niiden avulla sen talous on 1970-luvulta asti ollut hurjassa kasvukierteessä, joka epäilyksistä huolimatta jatkuu edelleen. Samalla Kiinan sotilaallinen mahti kasvaa, vaikka ei vielä kykenekään haastamaan amerikkalaisia.

Kiinan kasvu ei voi jatkua nykyisten tekijöiden varassa loputtomasti. Kiinalaiset ovat vaurastuneet ja sen seurauksena teollisuus on alkanut etsiä halvempia maita laitoksilleen. Kiinan johto ei ole kuitenkaan jäänyt tilanteessa toimettomaksi, vaan on päättänyt pyrkiä myös tieteen huipulle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi se on valmis ennennäkemättömiin ratkaisuihin. Se aikoo esimerkiksi luvata 23 miljoonaa dollaria kymmenelle maailman eturivin tutkijalle, mikäli he muuttavat Kiinaan tekemään tutkimusta. Siis 23 miljoonaa US dollaria.

Aiemmilla rahallisesti paljon vaatimattomammilla mutta silti avokätisillä ohjelmilla kiinalaiset ovat tähän mennessä rekrytoineet lännestä yhteensä 1143 tutkijaa, heidän joukossaan toinen HIV:n löytäjistä - nobelisti Luc Montagnier. Tämän 78-vuotiaan ranskalaisen tutkimusote on kuitenkin pahasti lipsunut sitten hänen uransa loiston päivien ja nykyisin vanhuksen päätarkoituksena on löytää tieteellisiä perusteita homeopatialle.

Huolimatta ilmeisestä hukkainvestoinnista Montagnieriin Kiina pyrkii siis tosissaan tieteen suurvallaksi. Asialla on myös varjopuolensa, on selvää että uudet hyvin rahoitetut tulokkaat ovat luonnollisesti herättäneet kateutta muissa kiinalaisissa. Tämä saattaa koitua koko ohjelman akilleen kantapääksi. Ohjelmaa halutaan kuitenkin jatkaa, ja huippututkijoiden lisäksi kiinalaiset aikovat palkata muualta maailmasta myös nuorempia, vasta uransa luovimmassa ja tuottavimmassa vaiheessa olevia tutkijoita.

Kaikki edelle kirjoittamani kertoo siitä, että Kiina aikoo tosissaan haastaa muun maailman tieteellis-taloudellisessa kilpailussa. Ja sen seurauksena aikanaan myös sotilaallisesti. Aika näyttää, miten tässä käy, mutta nähdäkseni heidän lähestymistapansa on täsmälleen oikea: vain tutkimuksen ja koulutuksen kautta voidaan saavuttaa pysyviä edistysaskeleita. Aika näyttää, riittävätkö maan yksipuoluejärjestelmä ja mielipiteenvapauden puute sekä auktoriteetteja kyseenalaistamaton perinne tämän kehityksen esteeksi.

Kiinalaisen yhteiskunnan ratkaisut on hyvä pitää mielessä myös Suomessa, jonka viime vuosikymmenten hyvinvointi  on mitä suurimmassa määrin perustunut osaamiseen. Aivan kuten kiinalaiset ovat oivaltaneet: tutkimus ja koulutus ovat ainoa tie ylläpitää muuta maailmaa korkeampaa elintasoa. Toivottavastii maamme päättäjät ymmärtävät tämän myös julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisuja hakiessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtion tehtävät
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Kiinalainen juttu
Asiaan!

Valtion tehtävät

Metsäteollisuus on vanhastaa luonut suomalaista hyvinvointia. Metsäntutkimuslaitoksen parin päivän takaisen tiedotteen mukaan sen viennin reaaliarvo kasvoi vuonna 2010 kokonaista 17% edellisestä vuodesta. Komea prosenttiluku, vaikka edellinen vuosi olikin taantuman painama.

Metsäteollisuuden koko vienti on 11 miljardia euroa. Se on paljon: 20% koko Suomen tavaraviennin arvosta. Suurimman suomalaisen metsäjätin eli UPM:n koko liikevaihto oli viime vuonna 8,9 miljardia euroa, josta voittoa 731 miljoonaa, eli vajaa 10%. Vastaavasti ICT-alan jättiläisen Nokian liikevaihto oli 42,4 miljardia euroa, josta liikevoittoa 1,8 miljardia eli reilut neljä prosenttia.

Valtion talousarvioesitys vuodeksi 2011 päätyy puolestaan  loppusummaan 50,4 miljardia euroa, josta 8,8 miljardia on uutta velkaa. Näin koko valtionvelka kasvaa noin 85 miljardiksi euroksi. Tästä pääsemmekin Suomen valtiontalouden keskustelun ytimeen.

Ylle keräämistäni luvuista näemme, että Suomen valtio elää velaksi nyt suunnilleen sellaisella vauhdilla, joka vastaa koko metsäteollisuuden vuotuisen viennin arvoa tai yhden suuren metsäjätin koko liikevaihtoa. Koko tähän asti kerätty velka puolestaan vastaa suunnilleen maan suurimman rahasammon Nokian vuoden liikevaihtoa - tai toisin päin ajatellen sen maksamiseksi pitäisi käyttää Nokian 45 vuoden tai UPM:n 115 vuoden liikevoitto.

Valtiontalouden ongelma on siis jättimäinen ja pahenee sitä enemmän, mitä pidempään nykyistä valtiotalouden linjaa jatketaan.

Ongelma näyttää olevan tiedostettu, vaikka aliuutisoitu. Tähän viittaa se, että poliitikot ovat esitelleet talouskasvutoiveita ja menojen leikkauslistoja (esimerkki, esimerkki, esimerkki). Toisaalta joitain kommentteja kuunnellessaan (esimerkki, esimerkki, esimerkki) tuntuu siltä, ettei ihan koko ongelman vakavuutta ole vieläkään ymmärretty.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen valtiolla on tolkuton määrä velkaa. Ehkä vähemmän kuin monella muulla, mutta silti tolkuttomasti. Ja se on otettu tarkoituksella taloustaantuman lieventämiseksi. Hyvä niin, mutta nyt on kuitenkin tullut aika maksaa laina.

Tässä työssä aiemmin esittämäni tarpeellisten julkisten toimintojen lista toimii hyvänä ohjenuorana. Tärkeitä julkisia tehtäviä ovat seuraavat neljä.

Väkivaltamonopolin ylläpito. Maassa ei voi olla vieraita joukkoja tai "no go" alueita. Siellä ei voi olla mahdollista harjoittaa rikollista toimintaa ilman huomattavaa riskiä kiinnijäämisestä. Tällainen yhteiskunta ei olisi stabiili, turvallinen eikä ennustettava ja johtaisi lopulta taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kaaokseen.

Tutkimuksen ja koulutuksen edistäminen. Kansakunnan hyvinvointi on näistä kiinni, sillä länsimaista elintasoa ei pitkällä aikavälillä voi pitää yllä millään muulla keinolla kuin innovaatioilla ja osaavalla työvoimalla. Tässä suhteessa julkisella sektorilla on erityinen velvollisuus huolehtia maailmanluokan perustutkimusedellytyksistä ja siitä juontavasta soveltavasta tutkimuksesta. Tämän linjan päästä voivat yritykset sitten ottaa kiinni ja luoda tuotekehityksen kautta menestystuotteita. Tämä oli aikanaaan yksi Nokian nousun kulmakivistä.

Terveydenhuollosta huolehtiminen. Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että julkisella sektorilla toteutettu terveydenhuolto on yksityistä tehokkaampaa. 

Yhteiskunnan turvaverkon säilyttäminen. Tämän pitää olla riittävä ylläpitämään yhteiskuntarauha, mutta ei missään tapauksessa työntekoa passivoiva. Jälkimmäisestä seuraa se, että viimeaikainen huutelu turvan tasosta on tässä taloustilanteessa vastuutonta ja käsittämätöntä.

Muut yhteiskunnan ylläpitämät toiminnot eivät nähdäkseni ole välttämättömiä, joten lama-aikana säästöt pitää kohdistaa niihin rankalla kädellä. Kaikkien valtion kulujen tarpeellisuus on tässä tilanteessa  harkittava perusteellisesti, laaja-alaisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. Ja on uskallettava tehdä kipeät päätökset. On kuitenkin huomattava, että julkisella sektorilla kannattaa ylläpitää sellaisia toimintoja, jotka tuottavat enemmän kuin niihin panostaminen maksaa. Siten esimerkiksi liikunnan tukeminen lienee perusteltua terveydenhoitokulujen tehokkaana leikkaajana.


Koska valtiontalouden tila on vakava, on vaalilupauksia syytä kuunnella tarkalla korvalla. Nyt tarvitaan poliittista suoraselkäisyyttä, ja puheet tuottamattomista lisämenoista tai valtionvelan vähättelystä on syytä kuulla tarkasti. Ja lisätä sellaisten esittäjät sille listalle, jolta ehdokasta ei valita. 


Nyt jos joskus on päättäjiksi saatava vaikeisiin mutta oikeudenmukaisiin päätöksiin kykeneviä ihmisiä - siis sellaisia jotka toimivat äänestäjänsä parhaaksi.  


Ollaan siis tarkkana siellä äänestyskopissa!


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asiaan!
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara
Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?