Tuhoutuvatko koralliriutat lähivuosina?

Tuore tiedeuutinen kertoi, että 160 tutkijan allekirjoittaman raportin mukaan koralliriuttojen tuhoutuminen on nyt lähes varmasti peruuttamatonta. Sen mukaan suurin osa koralliriutoista kuolee, kun ilmaston lämpeneminen ylittää 1,5 asteen rajan esiteolliseen aikaan verrattuna. 

Juuri nyt ilmasto on tutkijoiden mukaan lämmennyt 1,4 astetta, joten riuttojen peruuttamattomaan tuhoutumiseen johtava lämpötila tulee nykyisten ennusteiden mukaan tapahtumaan lähivuosina. Silloin esimerkiksi Grönlannin ja Läntisen Etelämantereen jäätiköt romahtavat. 

Eikä siinä kaikki, sillä raportin johtavan tutkijan Tim Lentonin mukaan yksi keikahduspisteistä on nykyisten merivirtausten romahdus, millä olisi katastrofaalisia vaikutuksia. Jos se tapahtuisi Pohjois-Atlantin kiertoliikkeeksi (AMOC) kutsutun merivirtausjärjestelmän kohdalla, se mullistaisi globaalin ilmaston ja muun muassa viilentäisi Suomen ja muun Euroopan talvia.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että raportissa on selkeä ennuste, jota on mielenkiintoista – jos toki myös pelottavaa – seurata tulevina vuosina. Se on erityisen kiintoisa siksi, että aikajänne on "lähivuosina", mikä ainakin omissa korvissani kuulostaa pikemminkin alle kuin yli kymmenen vuoden aikajaksoa. Eikä ainakaan useiden vuosikymmenten odottelua, kuten alle kopioimani Berkleyn yliopiston pari vuotta sitten julkaisema kuva osoittaa.

Niinpä yritän muistaa seurata tätä asiaa tulevina vuosina. Ja raportoida siitä tässä blogissa, ellen sitten muutu vanhuudenhöperöksi ennen koralliriuttakatastrofin tapahtumista. 

* * *

Sitä ennen muistutan kuitenkin vuoden takaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan koralliriuttojen ennallistaminen vauhdittaa korallipeitteen ja karbonaattituotannon nopeaa elpymistä siten, että niiden nettokarbonaattibudjetit muistuttavat terveitä riuttoja jo neljän vuoden kuluessa. Ja tämä tapahtuu siis nykyisessä eli esiteolliseen aikaan verrattuna 1,4 astetta nousseessa ilmastossa. 

Eikä siinä kaikki, sillä tänä vuonna julkaistiin myös uusi tutkimus, jonka mukaan on olemassa myös sellaisia koralliriuttoja, jotka ovat tervehtymässä. Niitä on ainakin Chagos-saarilla, joiden eturiutalla ja laguunilla korallipeite kasvoi 59–67 % useiden vuosien vaalenemisen jälkeen. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä suunnanmuutos vain väliaikaista, vai jääkö se pysyväksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: 2040-2050-luvulla syntyy ilmasto- ja ympäristökriisien sarja
Jos tädillä olisi munat, hän olisi...
Diversiteettikeskusten kestävyys

Itkevät yliopisto-opiskelijat

Eräs kollega vinkkasi minulle sosiaalisen median viestin, jossa yliopisto-opettaja kertoi nuorten oppilaidensa olevan luontokadon ja ilmastonmuutoksen takia niin ahdistuneita, että "esimerkiksi sukupuuttoja koskevan luennon aikana usein joku itkee". Toisessa viestissään samainen yliopisto-opettaja kertoi, että hänen opiskelijansa "varsin usein kokevat, että heidän on ratkaistava ilmastokriisi ja pysäytettävä sukupuuttoaalto". 

Tämä on merkittävää siksi, että korkeakoulutetut ihmiset tulevat mitä todennäköisimmin johtamaan Suomea myös tulevaisuudessa. Eikä se ole lasten leikkiä, vaan edellyttää luovien ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristöasiat saadaan hoidetuksi ilman kohtuutonta taloudellista hintaa. Siis kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Onko siis niin, että olemme kasvattamassa nyt opintojaan suorittavaa sukupolvea painetta kestämättömiksi ja toimintakykynsä hukanneiksi ihmisiksi? Siis sellaisiksi, että he romahtavat itkeä pillittämään silloin, kun olisi tehtävä kaikkia intressiryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja, joissa joutuu hyväksymään ja sovittamaan yhteen omien näkemystensä kanssa ristiriitaisia intressejä. 

* * *

Maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto on sinänsä tieteellinen tosiasia, joka johtuu lähinnä aiemmin käyttämättömän maan/vesialueiden valjastamisesta ihmisen käyttöön sekä jo käytössä olevien alueiden entistä intensiivisemmästä käytöstä. Sitä ei kuitenkaan ratkaista viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa on huomioitava myös kaikkien ihmisten elämän edellytysten säilyminen. 

Myös ilmaston lämpeneminen 1800-luvulta tähän päivään on tieteellinen tosiasia. Tosin ainakaan pohjoisen merijään perusteella sen suhteen tilanne ei ole niin kestämätön kuin uutisvirrasta voisi päätellä, sillä juuri saavutettu tämänvuotinen napajään syyskuinen pinta-alaminimi jäi suuremmaksi kuin vuonna 2012. 

Näin siitä huolimatta, että ennätysvuodesta on kulunut jo yli vuosikymmen ja juuri nyt on ilmastoa lämmittävä El Niño-vuosi, jonka aikana vanhojen ennätysten olisi voinut olettaa tulleen lyödyiksi. Siten ainakin tällä hetkellä opiskelijoidenkin kannattaisi hiukan hengähtää ja itkuun pillahtamisen sijaan panna tyytyväisenä merkille, että sekä ilmaston lämpenemisen että luontokadon suhteen on - ainakin lähes - koko maailma herännyt tekemään asioita, joiden kautta molempien katastrofien voi olettaa jäävän lievemmiksi kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten voitiin pelätä.

Siksi myös nyt opiskelevien nuorten kannattaisi keskittyä kehittämään omia kykyjään ja taitojaan löytää rakentavia ratkaisuja. Ja oppia katsomaan rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sen sijaan, että pelkäävät itkua tuhertaen pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista. Tällaista kehitystä kannattaisi myös yliopisto-opettajien tukea opetuksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus

Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli miesten ja naisten välisistä eroista. Sen taustana oli tutkimustulos, jonka mukaan tasa-arvoisissa maissa ammattien segregaatio on vieläkin suurempaa kuin epätasa-arvoisissa. 

Jutussa pohdiskeltiin kovasti, olisiko kyse miesten ja naisten biologisista, vai ei-biologisista eroista. Lopputuloksena minulle jäi käsitys, että ensimmäiselle vaihtoehdolle löytyy enemmän tukea. 

Artikkelissa todettiin myös, että kouluissa tyttöjen osaaminen poikkeaa edelleen pojista, mutta on muuttunut aiemmasta, jolloin pojat olivat selvästi tyttöjä parempia matematiikassa, mutta heikompia lukemisessa. Pisa-tulosten perusteella yläasteikäiset tytöt ovat kirineet matematiikan eroa kiinni - ja Suomessa menneet jopa ohi - mutta pojat ovat lukutaidon osalta jääneet entistä enemmän jälkeen. 

Tälle asialle on luonnollinen eli biologinen selitys, jota toimittaja ei osannut nostaa esille: poikien kehitys on nimittäin murrosiässä oleellisesti tyttöjä hitaampaa ja sen seurauksena heidän aivonsa saavuttavat aikuisuuden vasta reilusti yli 20-vuotiaina, jotkut vasta lähes kolmikymppisinä. Niinpä 15-vuotiaiden lasten Pisa-testi mittaa sukupuolten välillä pikemminkin kehitys- kuin lahjakkuuseroja.

Tämä kaikki vastaa myös omaa käsitystäni, joka on syntynyt omien ja läheisteni jälkeläisten seuraamisesta. Kyllä tyttö on pääsääntöisesti tyttö ja poika on poika pienestä pitäen - siis ihan synnynnäisten ominaisuuksiensa ohjaamana - eikä sitä muuteta kovin helposti ns. tasa-arvokasvatuksella.

Tähän tosiasiaan liittynee myös päivän toinen uutinen, josta kertoi esimerkiksi Yleisradio. Sen mukaan ahdistus ja masennus ovat korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa yleisempiä kuin muussa aikuisväestössä ja naisopiskelijoista peräti 40 prosenttia kertoi ahdistuksen ja masennuksen oireista.

Uutisen mukaan kaikista opiskelijoista kolmannes kärsi masennuksesta, joten miesopiskelijoissa ahdistusta ja masennusta koki "vain" noin neljännes. Sukupuolten välinen ero on siten tässäkin asiassa erittäin suuri.

Se saattaa johtua - lopulta käännekohtansa saavuttaneen - koronapandemian aiheuttamasta eristyneisyydestä, kuten Ylen jutussa arveltiin, mutta kyllä se voisi juontua myös sukupuolten välisistä biologisista eroista. Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia ns. pehmeistä arvoista ja sen mukaisesti kokevat esimerkiksi ilmasto- ja monimuotoisuuskriisit miehiä voimakkaammin. Ja näitä kahtahan on totta tosiaan tuotu esille viime aikoina enemmän kuin koskaan aiemmin - ja vieläpä erittäin uhkaavin sanakääntein. 

Voisiko siis olla niin, että nuoret naiset ovat miehiä ahdistuneempia tässä ajassa yksinkertaisesti siksi, että heidän biologiset ominaisuuteensa johtavat miehiä herkemmin ympäristöpelkoon? Ja että ratkaisu tähän ongelmaan olisi niinkin yksinkertainen, että puhuttaisiin mieluummin tosiasioista kuin maalattaisiin hirmuisia uhkakuvia surkeasta tulevaisuudesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Menneiden aikojen perheidylli
Ahdistuneen naisen henkilökuva
Kuinka nainen eroaa miehestä?

Kadolle löytyi syy

Vuosi sitten puhuttiin kovasti hyönteiskadosta, jonka olen itsekin havainnut autoni tuulilasiin kertyvien hyönteisten määrän vähenemisestä viimeisten 40 vuoden aikana. Sen arveltiin vaarantavan lukuisten eläinlajien tulevaisuuden ja romahduttavan ihmisille tärkeitä ekosysteemipalveluja. 

Hyönteistuhon pääsyyksi epäiltiin nykyaikaista maataloutta torjunta-aineineen, mutta myös ilmastonmuutoksen arveltiin olevan merkittävä tekijä. Eikä asfaltointiakaan unohdettu. 

Eilen ilmestyneessä Science-lehdessä kerrottiin hyönteiskatoon liittyvistä uusista tutkimuksista. Jutun mukaan hyönteistuhoon nimittäin vaikuttaa erittäin merkittävästi ulkovalaistus. Siis erilaiset ihmisten asettamat katuvalot, valomainokset ynnä muut sellaiset. 

Selkein osoitus tästä oli hollantilainen pitkäaikaistutkimus, jossa havaittiin yöperhosten vähentyneen neljässä vuodessa 14 prosenttia alueilla, joilla oli valaistusta, kun ilman valoja oleville verrokkialueilla ei havaittu muutoksia. 

Toinen hätkähdyttävä tieto oli se, kuinka kirkkaasti valaistu pelikaupunki Las Vegas houkuttelee heinäsirkkoja. Sen taivaalla oli nimittäin yöllä 27. heinäkuuta vuonna 2019 havaittu peräti 42 miljoonaa heinäsirkkaa, massaltaan noin 30 tonnia. 

Tämän jälkeen jään odottamaan, kuinka Suomenkin hyönteisistä huolissaan olevasta Helsingin punavihreästä kuplasta alkaa kuulua vaatimuksia kaupungin pimentämistä öiseen aikaan hyönteisten pelastamiseksi. Tosin hengitystäni en aio niitä odotellessani pidättää, koska epäilen, ettei syyllinen tällä kertaa ollut sellainen, johon tämä taho tahtoisi puuttua. Toivon tietenkin olevani väärässä, koska hyönteisillä on oikeasti suuri merkitys ympäristömme hyvinvoinnille esimerkiksi pölyttäjinä ja ravintoketjun osina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa
Seksin katsominen synnytti uuden kulttuurin

Metaanivallankumous on julistettu!

Arvoisa lukijani on varmasti kuullut siitä, kuinka Siperian ja muiden pohjoisimpien alueiden ikiroudan alaiset laajat metaanivarastot saattavat purkautua ilmakehään ilmaston lämmettyä riittävästi ja kiihdyttävän siten ilmastonmuutoksen täysin hallitsemattomiin mittoihin.

Tänään tulin kuitenkin lukeneeksi aiheesta jotain aivan vallankumouksellista. Niinpä päätin näin viikonvaihteen alkajaisiksi kirjoittaa tälle perjantaipäivälle - aamuisen älykkyyden rapistumista pohtineen ajatukseni lisäksi - myös toisen blogimerkinnän.

Science-lehdessä oli nimittäin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty viime jääkauden loppumisen aikaisen ilmakehän nopean globaalin lämpenemisen vaikutuksia metaanin vapautumiseen. Tulosten mukaan ne olivat vähäisiä.

Tämän mukaisesti julkaisun tehneet tutkijat (M. N. Dionisius ja hänen kollegansa) kertoivat työnsä johtopäätöksenä, että "koska suhteellisen suuri maailmanlaajuinen lämpeneminen viime jääkauden sulamisvaiheessa (joka sisälsi suuria ja nopeita alueellisia lämpenemisiä pohjoisilla leveysasteilla) ei synnyttänyt metaanipäästöjä vanhoista hiilivarastoista, sellaisten syntyminen nykyisen ihmisen aiheuttaman lämpenemisen yhteydessä näyttää epätodennäköiseltä. Tuloksemme sen sijaan tukevat hypoteesia, jonka mukaan luonnolliset metaanipäästöt sisältäen samanaikaiset hiilipäästöt suoalueilta tulevat todennäköisesti lisääntymään lämpenemisen edetessä."

Tämän uutisen luulisi olevan onnellinen asia meille kaikille ilmastonmuutoksen uhan alla eläville ihmisille. Toivottavasti uutinen siis uutisoidaan mahdollisimman laajalti ja monessa mediassa, jotta ainakin lasten ilmastoahdistus edes hieman helpottaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumpi ompi pahempi: ilmastonmuutos vai sen ehkäisy?
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Johtuivatko metsäkuolemat happosateista?

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa puhuttiin puolen vuosisadan takaisista happosateista ja sen yhteydessä mainittiin, että "Keski- ja Itä-Euroopassa koettiin laajoja metsäkuolemia". Suuresta kohusta huolimatta yhteyttä happosateiden ja metsissä havaittujen tuhojen välillä ei kuitenkaan koskaan onnistuttu osoittamaan.

Sen sijaan tutkimukset osoittivat, että ajoittaiset neulaskadot johtuivat kuivuudesta, puiden korkeasta iästä, vuoristoisuudesta, meren läheisyydestä sekä hyönteis- ja sienituhoista. Ja itse asiassa happosateita aiheuttaneet typpilaskeumat lisäsivät Keski-Euroopan metsien kasvua viime vuosisadalla.

Myös Suomessa kohkattiin 1980-luvulla metsäkuolemista. Syynä oli erityisesti mäntyjen huonovointisuus, jonka Keski-Euroopan keskustelun ja yleisen ympäristötietoisuuden kasvun vaikutuksesta väitettiin myös meillä johtuneen happosateista ja saasteista. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kyseessä oli sienitauti, joka hyötyi 1980-luvun kylmistä kesistä. Pohjois-Suomessa tuhoja aiheutti myös porojen ylilaidunnus.

En tällä kirjoituksella tarkoita, etteikö maaperää ja vesistöjä happamoittavien päästöjen väheneminen
olisi ollut hyvä asia. Kyllä se tietenkin oli, vaikka toimet perustuivatkin valheellisiin väitteisiin, joita näköjään toistellaan edelleen.

Sen sijaan korjaan virheen, joka pisti silmiini ja aiheutti muistoja oman nuoruuteni kiihkeästä ympäristökeskustelusta. Kirjoitin siitä ihan ensimmäisessä blogitekstissäni vuonna 2010.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijoilta uusi metsäkannanotto
Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?

Helsingin Sanomat kertoo, että Antarktiksen rannikolla meren päällä olevat jäähyllyt sulavat nyt nopeasti. Osa on jo sulanutkin.

En epäile lainkaan itse sulamisuutista. Sen sijaan samassa jutussa kerrotaan Etelämantereen lämpötilan nousseen viime aikoina valtavan nopeasti: 2,5 astetta puolessa vuosisadassa. Asia kiinnosti minua, joten eipä muuta kuin katsomaan asiaa GISS:in sivuilta.

Ajattelin, että asia selviäisi yksinkertaisimmin katsomalla mantereen keskeltä, eli Amundsen-Scotin asemalta saatavissa olevia lämpötilatietoja. Nehän löytyvät täältä, josta seuraava kuvakaappaus.

Ainakaan mantereen keskiosan lämpötila ei siis näytä nousseen lainkaan vuodesta 1957. Pikemminkin päin vastoin. Uutinen koko mantereen lämpenemisestä on siis silkkaa potaskaa, kuten vähän arvelinkin jo HS:n uutista lukiessani ja päättäessäni tarkistaa sen lämpötilafaktat. Tai no, ei se ollut pelkkä arvelu, vaan pikemminkin muistikuva.

Itse sulamisuutisessa puhuttiin kuitenkin Larsen C -nimisestä jäähyllystä eikä mantereen keskiosasta. Se taas on yksi monista mannerta kiertävistä jäähyllyistä ja nimenomaisesti sen pitkän kohti Etelä-Amerikkaa kurottavan niemekkeen kyljessä.

Arvelinkin seuraavaksi uutisessa tarkoitetun, että Larsen C:n lämpötila on noussut nopeasti. Onneksi GISS:in sivustolla on oikein oma lämpötilasarja myös Larsenille, josta asian voi tarkistaa helposti. Seuraava kuvakaappaus on siis Larsenin lämpötilasarjasta GISS:in sivustolta.

Mitenkäs se menikään. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näppäimistöni jäätyi.

Näppäimistöni toimintakyvyn palauduttua etsin vielä kolmatta lämpötilasarjaa tuolta alueella ja löysin Faraday-aikasarjan. Se on mitattu samalta niemimaalta ja osoittaa lämpötilan tosiaan nousseen, mutta vain 1990-luvulle asti. Sen jälkeen ilman lämpötila näyttää vakiiintuneen myös Faradaylla. Lisätään nyt tähän kuva vielä siitäkin.

Minusta on jännittävä huomata, kuinka kahden varsin lähellä toisiaan (noin 200 km) sijaitsevan mittausaseman lämpötilatiedot voivat poiketa niin hurjasti (noin kymmenen astetta) kuin kaksi edelle kopioimaani kuvaa osoittavat.

Yksinkertainen selitys lienee meren vaikutus, joka poikkeaa merkittävästi Larsenin ja Faradayn mittareiden sijoituspaikoissa. Tai sitten toisen aikasarjan lukuja on korjailtu jälkikäteen.

Vieläkin jähmeällä näppäimistöllä on tähän lopuksi kuitenkin todettava, että Helsingin Sanomain tiedetoimittaja ja mahdollisesti myös uutisen lähde Cryosphere näyttävät siis harrastaneen varsinaista laatujournalismia. Valitettavasti se ei viime aikoina ole ollut harvinaista ilmastosta puhuttaessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilmaston lämepenemiseen

Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?

Talvivaaran konkurssipesä sai oikeuden johtaa jätevesiään Sotkamon Nuasjärveen. Kaivos on tähän mennessä saastuttanut pilalle lähinnä vain pieniä järviä, vaikka vaikutuksia näkyy niiden alajuoksullakin. Nuasjärvi on kuitenkin selvästi suurempi ja nyt jätevesi on siis tarkoitus johtaa suoraan sinne.

Päätöksen taustalla on tietenkin vesien jatkuva kertyminen itse kaivosalueelle, joten asialle on pakko tehdä jotain. Ja tämä jotain on siis vesien johtaminen aiempaa suurempaan järveen, jossa sen suhteellisen vaikutuksen toivotaan olevan vähäinen jos sitäkään.

Jotenkin päätöksen tekijäkään ei tunnu uskovan tähän. Vai miten pitäisi ymmärtää se, että kaivos on määrätty samalla maksamaan ns. kalatalousmaksua, jonka tuotolla maksetaan korvauksia ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille aiheutuvista haitoista.

Itse päätöksessä on mielenkiintoista myös se, että kaivos saa johtaa Nuasjärveen jätevettään vähemmän kuin se lupaa hakiessaan pyysi. Jäänkin suurella jännityksellä odottamaan pysyykö se lupaehdoissaan. Ainakaan toteutuneen historian valossa se ei ole todennäköistä, vaan päätös vaikuttaa pikemminkin silmien sulkemiselta ja korvien peittämiseltä.

Jokainen tätä blogia lukenut tietää, etten ole mikään ympäristöhörhö. Samoin jokainen tätä lukeva tietää, etten kannata sellaista suunnitelma- ja sääntely-yhteiskuntaa kuin viimeisten vuosikymmenien aikana on rakennettu.

Silti olen tullut Talvivaaran suhteen siihen lopputulokseen, että kaivoksen toiminnalle on yksinkertaisesti saatava loppu. Sen toiminta on ollut yksiselitteisesti haitallista eikä sitä pidä jatkaa muuten kuin hoitamalla ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet loppuun sillä ainoalla mahdollisella keinolla eli veronmaksajien rahoilla.

Samalla kaivosasioista päättävien virkamiesten on syytä kohottaa ammattitaitoaan, jotta Sotkamossa nähty ympäristö- ja talouskatastrofi ei saa jatkoa jossain muualla. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun Suomessa on käynnissä vahva kaivosbuumi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle

Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki

Vihreällä puolueella ei mene hyvin. Tilanne on uusi puolueelle, joka on ollut myötätuulessa käytännöllisesti katsoen koko olemassaolonsa ajan.

Eero Paloheimo on ollut merkittävä toimija ja ajattelija vihreässä puolueessa. Nyt hän on päättänyt lähteä - tosin jo toista kertaa. Ensimmäinen kertahan liittyi vihreistä eronneen ja lyhytikäiseksi jääneen Ekologisen puolueen perustamiseen. Eronsa syyksi Paloheimo mainitsi maahanmuuton. Onko entinen vihreä siis kääntänyt takkinsa ja unohtanut ympäristöasiat.

No ei varsinaisesti. Monikulttuurikriittisiä kannanottoja Paloheimolla on ollut jo pitkään (esimerkki). Koulutettuna miehenä Paloheimo on myös ajat sitten ymmärtänyt, että maailman ympäristökatastrofin (ja sen puoleen myös Afrikan elintaso-ongelmien) tärkein syy on liiallinen väestönkasvu. Niinpä hän on vaatinut nykyisen kehitysapupolitiikan täyskäännöstä siten, että sen tavoitteeksi pitäisi asettaa väestökatastrofin torjuminen.

Tämä ei sovi nykyisen vihreän puolueen linjaan, sillä väestöräjähdyksen torjunnan sijaan puolue on toiminut nykyisen hallituksen lojaalina jäsenenä, joka on nostanut perinteistä hyödyttömäksi jo ajat sitten havaittua kehitysapua, jonka merkittävin aikaansaannos on ollut lapsikuolleisuuden alentaminen. Ja sen seurauksena väestöräjähdyksen pahentaminen.

Vihreä liitto on myös takertunut hyödyttömiin ratkaisuihin ympäristön tilan kohottamiseksi, esimerkkinä paljon puhuttanut jätevesilaki, joka on kallis ja tehoton. Tai niin sanottu vihreä verouudistus, jonka seurauksena suomalainen maailman tehokkain lämmön ja sähkön yhteistuotanto vaarantuu. Myös turvetuotanto sai erityiskohtelun siitä huolimatta, ettei sitä voi laskea sen enempää ympäristöystävälliseksi kuin uusiutuvaksi energiaksi. Niin, ja vihreillä on ohjelmassaan tunnetusti iso rooli seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten aseman kohottamisella sekä humanitaaristen maahanmuuttajien määrän nostamisella. Ja kuluuhan puolueen johdon aikaa myös turkistarhauksen vastustamiseen ja hallituksen jäsenenä myös ydinvoiman lisäämiseen näennäisestä vastustuksesta huolimatta.

Paloheimo siis mitä ilmeisimmin turhautui koko Vihreän liiton politiikkaan, jota hän pitänee näpertelynä samaan aikaan kun maailma on hänen oman näkemyksensä mukaan ajautumassa kohti tuhoa.

En ota tässä kantaa siihen, onko Paloheimo enemmän oikeassa kuin puolueensa nykylinja. Sen sijaan väitän, että tässä on Vihreillä edessään todellinen kohtalon kysymys: kadottaako puolue keskuudestaan loogisesti ajattelevat ja ympäristöstä tosiasioiden pohjalta huolissaan olevat jäsenet ja kannattajat. Vai onnistuuko se sittenkin säilyttämään heidät edelleen saman sateenvarjoan alla kuin puhtaammin vaihtoehtoihmiset. Etenkin kun myös jälkimmäisten suosiosta on kilpailemassa kovasti vihertynyt ja perinteiset kannattajansa hylännyt vasemmistoliitto.

Niin tai näin. Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki.