Turha selvitys laittomista maassaolijoista

Eduskunnassa käytiin eilen keskustelua laittomasti maassa olevien oleskelun laillistamisesta. Sen aloitti Jenna Simula (ps), joka osoitti kysymyksensä hallitukselle sanomalla, että "te kaavailette heille oleskelulupia sisäministeriössä. Ihmisille, jotka ovat saaneet jo useita kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, ihmisille, joilla ei ole mitään perustetta olla maassamme. Tällä tavoin te romutatte koko turvapaikkajärjestelmän, ja viimeisetkin rajoitteet hallita Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa."

Kysymykseen olisi pitänyt vastata sisäministeri Krista Mikkosen (vihr), mutta hänen myöhästyttyään vastaamaan kiiruhti Annika Saatikko (kepu), joka kielsi hallituksen tehneen tällaista esitystä ja kertoi ettei sisäministeri ollut sellaista edes esittänyt hallitukselle. Asian vahvisti paikalle kesken kaiken pölähtänyt Mikkonen, joka sanoi, että "en tiedä, mistä on lähtenyt leviämään käsitys, että sisäministeriössä ollaan valmistelemassa jotain, emme me ole". 

Mutta jatkoi sitten, että "kun selvitys on tehty, me tiedämme, mitä selvityksessä on ja sitten sitä asiaa käsitellään". Kysymys tietenkin kuuluu, että miksi hallitus sitten tekee selvityksiä veronmaksajien rahoilla, ellei sen tarkoituksena ole valmistella?

Asiaan palasi vielä Annika Saarikko, joka kertoi, että "tämä, johon te nyt kysymyksenne kohdistatte, ei ole hallitusohjelman mukainen ja sellaisesta ja sen edistämisestä ei ole hallituksessa keskusteltu enkä myöskään sitä henkilökohtaisesti tue". Toivottavasti Saarikkoon voi tässä asiassa luottaa - tosin Keskustan maine puolueena ei ole kovin rohkaiseva, kuten kaikkien tuntema sanonta "Kepu pettää aina" tuntuisi vihjaavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?
Laittomien terveydenhuolto on älyllisesti epärehellistä
Työoikeus laittomasti maassa oleville

Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?

Suomen sosialidemokraattinen puolue on ottanut koronaviruksen tukemana niskalenkin maamme muusta poliittisesta kentästä. Näin voisi ainakin päätellä Alma Median mielipidekyselystä.

SDP:n kannatus oli nimittäin noussut peräti 24,1 prosenttiin, eli tasolle, jolla se ei ole ollut aikoihin. Seuraavina tulivat oppositiopuolueista Perussuomalaiset, jonka suosio oli pudonnut 18,8 prosenttiin ja Kokoomus 16,2 prosentin kannatuksella.

Myös Keskusta oli saanut koronalisää ja sen kannatus oli noussut toivottomuuden alhosta edes 12,9 prosenttiin. Vihreiden maailmanparannuslinja oli sen sijaan torpannut ohisalolaisilta koronalisän ja puolueen kannatus on laskenut vain 9,7 prosenttiin. Kadonneet vihreiden äänet eivät olleet menneet hallituksen toiselle maailmanparannusliikkeelle, koska Vasemmistoliitonkin kannatus oli vain 7,3 prosenttia.

Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka puolueiden kannatus suhtautuu koronaepidemian ja sen jälkiseurausten tuleviin vaiheisiin. Niin kauan kuin pandemiatilanne on päällimmäisenä, olettaisin SDP:n ja Keskustan kannatuksen säilyvän tai jopa lisääntyvän edelleen.

Sen sijaan sitten kun talouden alamäki alkaa tosissaan vaikuttamaan ihmisten elämään, saattaa näiden puolueiden kannatuksessa tapahtua suuriakin muutoksia. Se riippuu kuitenkin EU:n ja maamme hallituksen tekemistä ratkaisuista.

Eli mitä tiukemmalle ihmiset joutuvat omassa elämässään, sitä suuremmassa vaarassa on hallituspuolueiden kannatuksen koronalisän haihtuminen. Samaan suuntaan vaikuttanee myös mahdollinen mukaanmeno EU:n yhteisvastuisiin Italian, Espanjan ja Ranskan pelastamiseksi. Ja tietenkin äärimäisen vihervasemmiston ajama rahavirta maailmanparantamiseen.

Jos hallitus taas onnistuu luovimaan siten, että ihmiset kokevat lopulta päässeensä suhteellisen helpolla koronapandemiasta, saattavat johtavat hallituspuolueet päästä pitkään kestävän kannatusaallon harjalle. Tämä on tekijä, joka saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, millä keinoilla taloutta lähdetään elvyttämään.

Esillä olleista ratkaisuista jonkinlainen helikopteriraha olisi tietenkin houkutteleva, etenkin jos se onnistuttaisiin jakamaan siten, ettei inflaatio lähtisi kovin voimakkaasti liikkeelle. Ja ettei talousjärjestelmän muu toiminta häiriintyisi kovin vakavasti - valitettavasti näiden riskin toteutuminen olisi kuitenkin varsin todennäköistä.

Ellei käytettävissä ole helikopterirahaa, voi valtio tietenkin aina ottaa velkaa. Tämän velan maksaminen veroja keräämällä saattaisi kuitenkin aiheuttaa ajan myötä kasvavaa tyytymättömyyttä. Näin etenkin, jos julkisia velkoja kerrytettäisiin siirrettäväksi EU:n sisäisen solidaarisuuden nimissä maamme rajojen ulkopuolelle.

Hallituspuolueiden kannatukselle olisi tietenkin melkoista myrkkyä sekin, jos yrityksiä ja työpaikkoja alkaisi kadota suuria määriä. Siksi niiden pelastamisen voisi kuvitella Marinin kabinetin ensisijaisena tavoitteena, vaikka politiikan vasemmalla laidalla kapitalistien tukeminen voikin tuntua vastenmieliseltä. Pelissä ovat kuitenkin kapitalistien rahojen lisäksi myös työläisten ansiot.

Ja sitten on vielä poliittisesti aktiivinen eläkeläisten joukko. Kuten muistamme, ehdotti Antti Rinne (sd) jo ennen koronakriisiä eläkevarojen sosialisointia, eikä eläkeyhtiöiden omaisuuden käyttämisen houkuttelevuus koronakriisin seurausten paikkaamiseen liene tällä hetkellä ainakaan vähäisempi kuin viime syksynä.

Jos eläkevaroihin kuitenkin koskettaisiin kansalliseen hätään vedoten, tulisivat eläkeläiset varmuudella reagoimaan siihen. Poliittisesti aktiivisena, väestörakenteemme takia kasvavana ja etenkin SDP:n kannalta tärkeänä ryhmänä eläkeläisten reaktiot olisivat varsinkin Marinin puolueelle valtava riski.

Lyhyessä blogikirjoituksessa ei voi tietenkään käydä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja yksityiskohtia läpi, enkä muutenkaan osaisi sitä tehdä. Kuitenkin jo edelle kirjoittamani muutamat vaihtoehdot osoittavat, että hallituksella on edessään hankalia päätöksiä, joita tehdessä yksikin harha-askel saattaa viedä kannatukselta koronalisän korkoineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen yritystuen ongelmat ovat opettavaisia
Koska rajoitustoimet kannattaa purkaa?
Hallituksen päätökset

Hallituksen päätökset

Suomen hallitus päätti pitkällisen harkinnan jälkeen ryhtyä tiukkoihin toimiin koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi maassamme. Näin Suomi hiljenee epämääräiseksi ajaksi ja saa toivottavasti vastineeksi lavennettua epidemian kestoa siten, että terveydenhoitojärjestelmämme pystyy reagoimaan kaikkiin vakaviin sairaustapauksiin.

Tehtyjen päätösten seurauksena syntyy samalla suunnaton taloudellinen ongelma, joka saattaa ajaa etenkin matkailu- ja palveluyrityksiä sekä Finnairin ongelmiin. Samalla julkinen sektori velkaantuu sekä verotulojen pienentymisen että yritysten hengissä pitämiseksi käytettävien tukirahojen seurauksena. Näiden tosiasioiden seuraukset näkyvät yhteiskunnassamme vielä pitkään.

Kaiken kaikkiaan eilisen päivän päätökset kuitenkin loivat uskoa hallituksen kykyyn johtaa maata myös vaikeassa tilanteessa. Tästä kertoi jotain se, että kaikki maamme puolueet - siis myös oppositiossa - ottivat päätökset tyytyväisinä vastaan. Tämä on hyvä.

Tehdyillä päätöksillä lienee positiivinen vaikutus myös hallituksen - tai ainakin jämäkästi esiintyneen pääministeri Sanna Marinin (sd) oman puolueen - alamaissa mataneeseen kannatukseen. Näin ainakin, lyhyellä aikavälillä. Tästä pitää huolen kansan taipumus asettua kriisitilanteissa vallanpitäjien tueksi.

Pidemmän aikavälin veikkaaminen onkin sitten vaikeampaa. Jos yhteiskunnan seisokki kestää kovin kauan - tai odotuksista huolimatta ei tehoa viruksen leviämiseen - saattaa koko tilanne kääntyä maan hallitusta vastaan. Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole merkkejä.

Toisaalta pidemmällä aikavälillä yhteiskunnan seisahtuminen johtanee - kuten jo aiemminkin olen todennut - jonkinlaiseen vaurauden uusjakoon. Ainahan löytyy ihmisiä, jotka pystyvät hyödyntämään kriisiolojen tarjoamia mahdollisuuksia samalla kun vähemmän nokkelat ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin.

Mikäli näin käy kovin mittavasti, saattaa se pidemmällä aikavälillä johtaa tyytymättömyyteen vallanpitäjiä kohtaan, yhteiskunnan polarisoitumiseen ja pahimmillaan jopa levottomuuksiin. Myös tästä syystä olisi tärkeää, että poliittiset päättäjämme pystyisivät pitämään yhteiskunnan, yritysten ja myös palkansaajien tilanteen vakaana.

Koska en ole oraakkeli enkä selvännäkijä, en lähde spekuloimaan sen enempää. Sen sijaan muistutan vielä siitä, että nyt tehtyjen toimenpiteiden tavoitteena on ennen kaikkea suojella riskiryhmiä. Pyrkimyksenä ei siis varsinaisesti ole viruksen leviämisen pysäyttäminen kokonaan vaan sen aiheuttamien ongelmien kontrollointi, ajan antaminen läkketieteelliselle tutkimukselle sekä tartuntojen suuntaaminen niihin, joille siitä on vähiten haittaa.

Ongelman muuttuminen vähämerkitykselliseksi on edessä kuitenkin vasta sitten, kun virustartunnan saaneiden määrä on noussut erittäin korkeaksi tai saamme käyttöömme rokotteita tai virustartuntaa oleellisesti helpottavia lääkkeitä.

Ollaan kuitenkin tyytyväisiä, että elämme 21. vuosisadan alkupuolta emmekä esimerkiksi sata vuotta sitten. Tuolloin koronavirus olisi levinnyt koko maapallon väestöön - joskin nykyaikaa hitaammin - eikä sen taltuttamisesta olisi ollut juurikaan toivoa (kuten nähtiin espanjantaudin tapauksessa). Näin etenkin kaikkien maiden vanhusväestöstä olisi huomattava osa kuollut.

Tämä tosiasia suunnattakoon erityisesti kaikille niille, joiden mielestä ennen oli kaikki paremmin ja ihmiskunnan teknistaloudellinen kehitys on ollut pelkästään pahasta. Heistä poiketen pidän itse hyvinkin mahdollisena, että lääketiede tarjoaa meille helpotusta koronavirukseen jo kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt
Pandemia
Afrikka ja koronavirus

Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?

Arvoisa lukijani heräsi tänä aamuna kanssani uuteen aikaan - ainakin, mikäli hän nukkui yönsä Suomessa tai muualla EU:n alueella. Näin siitä huolimatta, että kellojen siirtelyn on osoitettu aiheuttavan ongelmia ja että Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa.

Toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta.

Asian ääneen ihmettely ei ole retorista kyselyä, vaan nykymaailmassa asioita tapahtuu nopealla tahdilla. Siten Unionin pitäisi pystyä päättämään ja panemaan toimeen nopeita toimia esimerkiksi silloin, jos Turkki päättää lähettää Egeanmeren yli muutamia miljoonia syyrialaisia tai mikäli Italia ajautuu nykyisen jakopolitiikkaa harrastavan hallituksensa johdolla vararikkoon.

Entä miten paljon Suomi voi luottaa EU:n tukeen, mikäli Venäjältä saapuu pieniä vihreitä miehiä turvaamaan Itä-Suomessa sijaitsevia venäläisomisteisia huviloita eli datshoja. Tai löydetäänkö nopeita toimintamalleja silloin, jos Ruotsi vajoaa etnisesti värittyneeseen sisällissotaan?

Minulla ei tietenkään ole vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin. Mutta tämän kellofarssin perusteella vastaukset ovat kaikin puolin ikäviä nyky-EU:n kansalaisten kannalta.

Tätäkin kannattaa miettiä sen perimmäisen kysymyksen kanssa - eli pitäisikö EU:ta kehittää federalistisen liittovaltion suuntaan vai palata kohti puhdasta talousunionia. Erityisen oleellista olisi vastaus siihen, että tuottaisiko nykyistä keskitetympi päätöksentekojärjestelmä nopeampia ja tehokkaampia päätöksiä, vai pysyisikö hallinto nyt nähdyn tahmeana? 

Eli ovatko nykyiset kansallisvaltiot esteitä EU:n päätöksenteolle, mutta toisaalta toimivan kansallisen päätöksentekojärjestelmän tukipilareita, jotka pystyvät hoitamaan paikallisia tarpeita silloin kun unionitason päätöksentekojärjestelmä takkuaa. Entä olisiko EU-federaatiolla yhtenäinen kriisinhallintamekanismi, joka toimisi osana läntistä puolustusliittoa, mutta kattaisi siis myös nykyiset NATO:on kuulumattomat valtiot?

Ja vihoviimeiseksi tulee kysymys siitä, että huomioisiko liittovaltio-EU kansalaistensa mielipiteet paremmin kuin sen 84 prosentin näkemykset kellojen siirtelyasiassa. Eli toimisiko se tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti unionilaisten tahdon mukaan sellaisissakin päätöksentekotilanteissa, joissa ns. eliitin näkemys poikkeaa väestön enemmistön tahdosta. Kuten vaikkapa väestönvaihtopoliittisissa kysymyksissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?
Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa