Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Vanhan suomalaisen viisauden mukaan ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Tämä tuli jälleen todistetuksi, kun Suomen kansalaisuuden saanut venäläinen oli toimittanut kiellettyä teknologiaa Venäjän sotateollisuuden käyttöön. Kaverina hänellä oli ollut serbialainen slaavi.

Outoa tässä tapauksessa on vain se, että Yle uutisoi tapauksen siten, että itse juttuun perehtymätön voisi kuvitella Putinin kätyreiden olleen suomalaisia. Otsikoksi oli nimittäin pantu sanat "kaksi suomalaista tarjosi apua Venäjän sotakoneistolle". 

* * *

Hyvää tässä on tietenkin se, että kansainvälisten sopimusten perusteella kielletyn tavaran toimittamisesta Moskovan hallinnolle on jääty kiinni ja asiasta ylipäätään kerrottiin meille suomalaisille. Sekä ennen kaikkea se, että kielletyn tavaran kauppa Suomesta Venäjälle on loppunut – kiitos amerikkalaisen tiedustelutoiminnan, joka pääsi Luumäellä asuvan venäläismiehen puuhastelun jäljille.

Näin edellytykset Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation menestymiselle ja ukrainalaisten siviilien terrorisoimiselle ovat taas hiukan heikommat. Sen sijaan ukrainalaisten sotilaallisesti perustellut iskut ovat jälleen tuottaneet tulosta: eilisten uutisten perusteella Pietariin on tehty erityisen onnistunut isku, joka tuhosi sikäläisen jättimäisen datakeskuksen, öljyterminaalin ja logistiikkakeskuksen. 

* * *

Itse rintamatilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia eli kumpikaan osapuoli ei ole kyennyt laajoihin valloituksiin. Siitä huolimatta on syytä huomata, että Ukraina on jälleen päässyt niskan päälle, sillä sen hallitsema alue laajeni syyskuun aikana 122 neliökilometriä – eli noin puolet Turun tai kuudesosan Helsingin maapintalasta. 

Tämä ei tietenkään ole paljon, mutta muutos saattaa kuitenkin olla merkki sitä, että Ukrainan viimeaikaiset onnistuneet iskut venäläisen sotakoneiston infrastruktuuriin yhdistettynä ukrainalaisten oman sotateollisuuden kehitykseen olisivat tuottamassa toivottua tulosta. Eikä asiaa ainakaan paranna – venäläisten kannalta – se, että ukrainalaisilla on pian käytössään vieläkin vaikeammin torjuttavia aseita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin järjetön sota
Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana
Sodankäynnin suuri muutos

Uhkauksia ja huumoria

Iranin hallinto uhkasi tuhota Persianlahden maiden vedenpuhdistuslaitokset, mikäli USA ryhtyy tuhoamaan sen energialaitoksia. Tämän seurauksena miljoonat ihmiset joutuisivat hirvittävään tilanteeseen – olettaen, että vedentuotanto kärsisi pahasti – sillä alueen luontaiset vesivarat eivät riitä heidän tarpeisiinsa. 

Tällä uhkauksella – tai ainakin sen toteuttamisella – iranilaiset rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, jotka kieltävät hyökkäykset siviilien elintärkeään infrastruktuuriin, kuten juomavesijärjestelmiin ja patoihin. Siis toimisivat samoin kuin venäläiset ovat tehneet Ukrainassa – ilman, että siitä on ollut heille sen kummempia seurauksia. Ja ovat tekemässä edelleen. 

Näin ollen Putinin kolmen päivän erityisoperaatiossa on luotu ennakkotapaus, joka rohkaisee iranilaisia toimimaan kyseenalaisella tavalla. Ja joka samalla osoittaa kansainvälisen lainsäädännön hampaattomuuden siviilien suojelemisen suhteen.

* * *

Jemenin huthikapinalliset on yksi merkittävimmistä Iranin proxytoimijoista alueen muita valtiota ja niiden hallintoja vastaan. Se on kuitenkin ollut suorastaan merkillisen passiivinen "isäntäänsä" kohdistuneen hyökkäyksen aikana – ehkä puhtaasti itsesuojeluvaiston pakottamana. 

Nyt huthit ovat kuitenkin ilmoittaneet aikovansa liittyä sotaan Iranin hallinnon puolella, mikäli Yhdysvallat tai Israel käyttävät Punaistamerta sitä vastaan. Käytännössä huthien kyvykkyys rajoittuisi kuitenkin vain merta kulkevien laivojen terrorisointiin. 

Valitettavasti on kuitenkin niin, että pelkästään sillä olisi merkittäviä taloudellisia seurauksia maailmankauppaan. Ja siksi – mikäli näin kävisi – joutuisi muu maailma pohtimaan, että olisiko lopultakin tullut aika ryhtyä todellisiin toimiin terroristisen huthi-hallinnon tuhoamiseksi? 

* * *

Jos kaksi edelle kirjoittamaani uhkausta ovatkin äärimmäisen vakavia, on kolmas huomiotani kiinnittänyt tapaus pikemminkin huvittava. Tarkoitan Venäjän uhkausta lopettaa bensiinin vienti ulkomaille. Tämä siis sen jälkeen kun sen öljyinfraa on kerta toisensa jälkeen tuhottu – viimeksi jopa Suomenlahden rannikon satamissa.

Toki venäläisten uhkaus osoittaa, että he ovat ymmärtäneet käyttää tapahtunutta hyväkseen. Ja keräävät pisteitä tekemällä välttämättömyydestä hyveen. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko sen uhkauksella jonkinlaista vaikutusta sodan taisteluihin, joissa Ukraina on tämän vuoden aikana päässyt selvästi niskan päälle ja näyttäisi sittenkin selviävän sodan voittajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Kannatuksen katoamisella on seurauksensa

Tämän aamun suomalaisessa kansainvälisten uutisten tarjonnassa oli kaksi ylitse muiden. Niistä ensimäinen koski Gazan sotaa, mutta Suomen kannalta merkittävämpi liittyi Iso-Britannian konservatiivipuolueeseen, jonka kannatus on ollut viime aikoina syöksykierteessä. 

Tämän entisen valtapuolueen kannatus oli vielä vuoden 2020 gallupeissa yli 50 prosentin, mutta siitä on sittemmin sulanut yli kaksi kolmasosaa. Puolue aikoo uuden puheenjohtajansa Kemi Badenochin johdolla kuitenkin palata takaisin parrasvaloihin ja sinne päästäkseen se on tavallaan palannut juurilleen. 

Helsingin sanomien mukaan se on nimittäin luvannut poistaa oman asunnon varainsiirtoveron, leikata sosiaalikuluja, poistaa yksityiskoulujen arvonlisäveron, keventää verotusta ja supistaa julkista velkaa. Lisäksi Badenoch on puhunut maansa eroavan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, jotta maasta häädettyjen valitusoikeuksia voitaisiin vähentää ja sitä kautta päästä eroon maassa laittomasti oleskelevia sadoista tuhansista ihmisistä.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Toryt onnistuvat muodonmuutoksessaan. Onhan vastassa kovalla maahanmuuttokritiikillään maan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi noussut Reformipuolue, jonka uskottavuus lienee ainakin maahanmuuttoasioissa oleellisesti suurempi kuin takkinsa kääntäneillä konservatiiveilla. 

Tavallisen äänestäjän – niin Britanniassa kuin Suomessakin – kannalta oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että kannatuksen katoamisella on kuin onkin vaikutusta poliittisten puolueiden agendaan. Ja sitä kautta demokratiaa voi ohjata kohti terveempää suuntaa jopa nykyisenä aikana, jolloin journalistit kautta läntisen maailman ovat pikemminkin wokeltavan vasemmiston propagandan kuin puolueettoman tiedonvälityksen asialla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja

On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!

Eteläisen naapurimme Viron parlamentti on päättänyt eilen, että maa voi irtautua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Tallinnassa istuvan 101-paikkaisen parlamentin edustajista 81 äänesti sopimuksesta irtautumisen puolesta, joten venäläisten advokaatteja oli Suomenlahden eteläpuolellakin noin viidennes kansanedustuslaitoksen jäsenistä.

Sopimuksesta irtautuminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua irtisanoutumisesta. Tosin tämäkin edellyttää, ettei maa ole irtautumishetkellä osallisena aseellisessa konfliktissa. Toisin sanoen Putinilla on ainakin kansainvälisen lain mukaan eräänlainen veto-oikeus päätöksen mitätöimiseen niin sanotun erikoisoperaation avulla

Sama koskee luonnollisesti myös Suomea, mikäli maamme päättäisi luopua samasta sopimuksesta. Siksi ei suinkaan ole samantekevää, mitä Virossa tapahtuu tulevina kuukausina. 

Toisaalta on selvää, että Putinin armeija on juuri nyt juuttunut korviaan myöden kiinni Ukrainaan, joten hänellä tuskin riittää edes "pieniä vihreitä miehiä" virolaisten kiusaamiseen. Puhumattakaan Suomen kaltaisesta kokoonsa nähden sotilaallisesti vahvasta maasta.

Sitä paitsi, hätätilanteessa Viro voi toki ottaa käyttöönsä maamiinat, vaikka säädetty kuuden kuukauden ehto ei toteutuisikaan. Ovathan vastakkain valtion alueellinen koskemattomuus ja jopa itsenäisyys sekä toisaalta paperi, jolla on sotilaallisen hyökkäyksen sattuessa lähinnä vain vessapaperin arvo.

Tästä huolimatta tuo kuuden kuukauden ehto on hyvä huomata myös Suomessa, ja viedä oma irtautumisemme Ottawan sopimuksesta läpi mahdollisimman nopeasti. Eli sinä aikana kun Putinin sotilaallinen voima on kiinni Ukrainan aroilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Valtamediat harjoittivat jälleen uutisten piilotusleikkiä

Yhdeksän EU-maan (Italia, Tanska, Itävalta, Belgia, Tshekki, Viro, Latvia, Liettua ja Puola) johtajat ovat allekirjoittaneet viime torstaina Giorgia Melonin ja Mette Frederiksenin johdolla avoimen kirjeen, jossa he vaativat Euroopan ihmisoikeussopimuksen uudelleentulkintaa. 

Allekirjoittajat katsovat, että rikoksia tehneiden maahanmuuttajien karkottamisen pitäisi olla helpompaa ja vaativat siitä syystä ihmisoikeussopimuksen tulkinnan uudelleenarviointia. Kirjeen mukaan "on tärkeää arvioida, onko tuomioistuin joissakin tapauksissa laajentanut sopimuksen soveltamisalaa alkuperäisiin tarkoituksiin nähden liiallisesti, ja siten muuttanut suojattavien etujen välistä tasapainoa".

Frederiksenin ja Melonin mukaan kirjeellä pyritään "avaamaan poliittinen keskustelu joistakin eurooppalaisista yleissopimuksista ja siitä, kykenevätkö nämä sopimukset käsittelemään aikamme suuria kysymyksiä — alkaen juuri muuttoliikkeestä."

Kirjeessä ehdotetaan muun muassa, että valtioille annetaan vapaus päättää, milloin karkottaa ulkomaalaisia henkilöitä. Lisäksi siinä vaaditaan valtioille mahdollisuutta toimia tehokkaasti sellaisia valtioita vastaan, jotka pyrkivät käyttämään länsimaisia arvoja ja oikeuksia EU-maita itseään vastaan organisoimalla maahanpyrkijöitä Unionin rajoille.

* * *

Tulin huomanneeksi edelle kirjoitetun uutisen sosiaalisesta mediasta. Ja siksi yritin etsiä siitä kertovaa suomalaismedian uutista netistä - ilman tulosta. Ainoa suomalaislinkki koski aina valveilla olevaa PT-Mediaa. Toisin sanoen suuret suomalaiset mediayhtiöt ovat joko katsoneet uutisen merkityksettömäksi tai päättäneet piilottaa sen tavallisilta ihmisiltä, joiden ainoa tietolähde ovat valtamediat. 

Tässä yhteydessä on tietenkin huomattava, että medioilla on sananvapaus ja sen mukaisesti oikeus julkaista mitä ne itse haluavat. Toisaalta - mikäli tiedon julkaisematta jättäminen on ollut tarkoituksellista - on kyse, ainakin eettiseltä katsantokannalta katsoen, sananvapauteen liittyvän määräävän markkina-aseman väärinkäytöksestä.  

Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ainutlaatuista suomalaisessa mediakentässä, jolla on koko tämän blogin olemassaolon ajan ollut taipumus vähätellä humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamia ongelmia. Eikä linja näyttäisi muuttuneen, vaikka - kuten edellinen kirjekin osoittaa - muissa EU-maissa asia näyttäytyy yhä suurempana ongelmana, joka halutaan pois päiväjärjestyksestä.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Maanantai-aamun puiset jalat

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Median tulisi tarkkailla erityisesti konfliktiteollisuustaustaisia päättäjiä
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Ihmisoikeusjärjestöjen raportti osoittaa kansainvälisten sopimusten muutostarpeen

Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla

Tuore uutinen kertoi, että Helsingin yliopistolla oli järjestetty eilisiltana muutamien kymmenien ihmisten palestiinalaisia tukeva mielenosoitus, jolla ei ollut lupaa. Niinpä poliisi joutui määräämään mielenosoittajia poistumaan rakennuksesta.

Toisin kuin normaalit ihmiset, nämä mielenosoittajat ryhtyivät pullikoimaan virkavaltaa vastaan ja ainakin yksi heistä pyrki myös palaamaan takaisin yliopiston rakennukseen. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä ihmistä otettiin poliisien pahnoille epäiltynä niskoittelusta ja kokoontumisrikkomuksesta.

Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska palestiinalaisten asema on jo pitkään ollut vasemmisto-opiskelijoille hyvä tekosyy imagonnostatukselle ja riehumiselle. Näin lienee ollut myös eilen, koska ei poliisin toistuvaa vastustamista voi selittää oikein muutenkaan. 

* * *

Itse palestiinalaisten asema on toki tällä hetkellä ikävä, mutta se tuskin korjaantuu Helsingin yliopiston tiloissa riehumisella. Sen sijaan Hamas pystyisi todennäköisesti auttamaan asia yksinkertaisesti lopettamalla itsensä sekä ennen kaikkea luopumalla - moneen kertaan turhaksi osoittautuneesta - aseellisesta vastarinnasta ja antamalla taisteluvälineensä pois sekä vapauttamalla viimeisetkin panttivankinsa. 

Näyttää kuitenkin siltä, ettei Gazaa ennen nykyistä sotaa hallinneella joukolla ole siihen halua, vaan he näkevät palestiinalaisten mieluummin vaikka kuolevan nälkään tai tulevan siirretyksi pois Gazan alueelta. Siihen heitä kannustanee tieto siitä, että näin toimimalla on mahdollista saada tukea ja sympatiaa länsimaiselta vasemmistolta. Ja onhan palestiinalaisten johtaminen tuottanut heille myös runsain mitoin henkilökohtaista hyötyä.

* * *

En kuitenkaan tahdo sanoa, että hyväksyisin Israelin viimeaikaiset toimet. Päinvastoin, ihmisten näännyttäminen militantin järjestön vallan kukistamiseksi - saati palestiinalaisten pois häätämiseksi - on yksinkertaisesti epäinhimillistä ja kansainvälisen lain vastaista. Eikä sitä voi sellaisena hyväksyä.

Tästä huolimatta ymmärrän, että maan hallinto saattaa juuri nyt nähdä mahdollisuuden lopettaa - niin ikään kansainvälisten lakien vastainen - terroristinen väkivalta, jota erityisesti Gazan alueella toiminut Hamas on vuosikymmeniä kohdistanut raketti-iskuilla ja muilla tavoilla israelilaisia siviilejä vastaan. Ja siksi luulen, että Netanjahun hallinto on päättänyt tällä kertaa katsoa pelin loppuun asti, jotta maan sisäisen turvallisuuden suurin uhka poistuisi lopullisesti. 

Tätä päätöstä saattaa tukea myös se, että ikääntyvällä pääministerillä on ollut vakavia terveyshuolia, joten hänen elinajanodotteensa saattaa olla hyvinkin lyhyt. Ja siksi vastuu mahdollisista sotarikoksista saattaa olla hänen kohdallaan hyvinkin teoreettinen kuoleman kurkistellessa jo oven takaa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne etenee jatkossa. Netanjahulla näyttäisi olevan vahva tuki Donald Trumpilta, mutta nähtäväksi jää, että riittääkö se lopulta Israelin tavoitteiden loppuun viemiseen asti. Ja ellei riitä, jatkaako Netanjahu siitä huolimatta niin kauan, kunnes hän on saavuttanut tavoitteensa. 

Jos näin käy, se on selkeä tappio kansainväliselle oikeusjärjestykselle ja tavallaan "oikeuttaa" muutkin vastaavat järjestelyt monikansallisissa yhteiskunnissa. Ja voi sitä kautta johtaa ympäri maailmaa vähemmistökansallisuuksien aseman heikkenemiseen ja jopa kansanmurhiin.

Tästä huolimatta on selvää, ettei opiskelijoiden riehumisella suomalaispoliisien kanssa ole kansainvälisen oikeusjärjestyksen tulevaisuuden tai edes palestiinalaisten tulevan aseman suhteen mitään merkitystä. Mutta tarjoaahan se sentään osallistujilleen mukavia egotrippailuhetkiä vakavan asian varjolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Gazan kansanmurha

Ihmisoikeusjärjestöjen raportti osoittaa kansainvälisten sopimusten muutostarpeen

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tehneet raportin, jonka mukaan kansainvälisten sopimusten perusteella laittomat käännytykset ovat tulleet normaaliksi käytännöksi EU:n ulkorajoilla. Näin on käynyt viime vuonna peräti 120 000 ihmiselle.

Raportin mukaan rajavartijat ovat myös pahoinpidelleet ihmisiä ja hylännyt heitä merelle. Kaiken kaikkiaan laittomista käännytyksistä on tullut järjestelmällinen käytäntö EU:n ulkorajoilla. 

Tällainen tilanne ei tietenkään ole millään tavalla hyväksyttävä ja siksi kansainvälisiä sopimuksia olisi muutettava vastaaman todellisuutta. Eli ottamaan huomioon myös vastaanottavien maiden asukkaiden tahdon ja oikeuden omaan kotimaahansa ja turvallisuuteen. 

Käytännössä se tarkoittaisi EU-maille laillista mahdollisuutta suojautua haitalliselta pakolaistulvalta. Eli olisi tehtävä sopimus, jonka perusteella ihmisten pääsy tai ainakin asettuminen turvallisiin maihin voidaan estää silloin, kun käynnissä on pikemminkin sosiaaliturva- ja/tai elintasoperäinen kansainvaellus kuin eksistentiaalista uhkaa pakenevien ihmisten turvapaikanhaku. 

Olaus Petrin sanoin: "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Eikä se voi olla myöskään nykyinen kansainvälinen sopimus, jonka perusteella EU:ssa on viime vuosikymmeninä nähty kantaväestön tappamista, raiskaamista ja nöyryyttämistä sen lisäksi, että se on tuottanut Unionin kansalaisille valtavia kustannuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaismiesten 288 000 euron bisnes - syyt ja seuraukset
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto
Kansainvälinen pakolaissopimus on korvattava oikealla ja kohtuullisella lailla

Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) on antanut haastattelun, jossa hän on maalannut niin sanotusti piruja seinille. Eli kertonut pelkäävänsä, että kolmas maailmansota on jo käynnissä, mutta sitä ei olla halukkaita näkemään.

Hänen mukaansa nykytilanne on samankaltainen kuin toiseen maailmansotaan johtanut tilanne 1930-luvun lopulla. Siksi ajattelin muistuttaa teitä, arvoisat lukijani siitä, mitä tuolloin tapahtui. 

* * *

Toisen maailmansodan yhtenä syynä pidetään ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtyä Versaillesin rauhaa, jonka ehdot koettiin Saksassa kohtuuttomiksi. Miehittiväthän sen sotilaat vielä sodan lopussakin sekä idässä että lännessä vihollisen maita toisin kuin toisen maailmansodan lopulla. 

Alueiden menetyksen lisäksi Saksan armeijaa supistettiin rajusti, mutta Hitler ei välittänyt siitä, vaan aloitti 1930-luvun puolivälissä maansa sotilaallisen voiman kehittämisen. Siihen ei puututtu, vaan esimerkiksi Iso-Britannia teki Saksan kanssa laivastosopimuksen, jossa määriteltiin sen laivaston kooksi 35 prosenttia heidän oman - silloin maailman mahtavimman - laivastonsa koosta.

Toista maailmansotaa edelsi Espanjan sisällissota, jonka lopputuloksena kenraali Francisco Franco nousi valtaan syrjäyttämällä vaaleilla valitun vasemmistolaisen hallituksen. Tässä sodassa Francoa tukeneet Saksa ja Italia - sekä tasavaltalaisia tukenut Neuvostoliitto - pääsivät testaamaan omien aseidensa toimintaa ja kehitystarpeita.

Vuonna 1936 Hitler hyödynsi kasvanutta sotilaallista voimaansa myös siten, että hän palautti armeijansa demilitarisoidulle Reininmaalle. Ranska protestoi, mutta britit hyväksyivät tapahtuneen, eikä Saksaan lopulta kohdistunut sotilaallista uhkaa. Sen sijaan Hitler järjesti Reininmaalla "kansanäänestyksen", jossa 98,8 prosenttia kantansa ilmaisseista tuki hänen toimiaan.

Hitler junaili myös Itävallan liittämisen osaksi Saksaa, vaikka sellainen oli kielletty Versaillesin rauhansopimuksessa. Tähän hän sai tukea Italialta. 

Osa itävaltalaisista vastusti itsenäisyyden menetystä mellakoilla. Ne kuitenkin loppuivat, kun maiden yhdistymistä junaillut sisäministeri Arthur Seyss-Inquart kutsui Hitlerin armeijan rauhoittamaan tilanteen. 

Seuraava vaihe Hitlerin matkalla kohti sotaa oli Tshekkoslovakian saksankielisten sudeettialueiden liittäminen valtakuntaan. Siinä tilanteessa Tshekit olisivat halunneet puolustautua, mutta sen kanssa liitossa olleet Ranska ja Neuvostoliitto kieltäytyivät auttamasta. Niinpä asia ratkaistiin Iso-Britannian pääministerin - lordi Neville Chamberlainin - johdolla solmitulla Münchenin sopimuksella, jonka mukaan sudeettialueet liitettiin Saksaan.

Sudeettialueiden saamisen jälkeen Hitler liitti myös Tshekin alueen itseensä ja alisti Slovakian nukkevaltioksi. Pian sen jälkeen Unkari liitti itseensä Slovakian unkarinkieliset alueet.

Näiden tapahtumien jälkeen Hitler ryhtyi vaatimaan Memelin eli nykyisen Klaipedan luovuttamista Saksalle. Tälläkin kertaa Saksan uhri eli Liettua pyrki saamaan ulkovalloilta apua, mutta siitä kieltäydyttiin. 

Vielä on muistettava, että ennen toista maailmansotaa Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jossa Euroopan itäosa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Sen mukaisesti Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuun alussa 1939 ja Neuvostoliitto miehitti vastaavasti maan itäosan. 

Tämän seurauksena Ranska ja Iso-Britannia julistivat lopulta sodan Saksalle, mutta eivät Neuvostoliitolle. Näin oli siirrytty toiseen maailmansotaan, vaikka Saksan ja Ranskan rajalla ei juuri taisteltukaan ennen kuin vuoden 1940 toukokuussa. Sitä ennen Hitler oli ehtinyt miehittää Tanskan ja edetä aina Pohjois-Norjaan asti, mihin reagoivat myös Ranska ja Iso-Britannia - tosin vielä tässä vaiheessa tappiolle joutuen.

* * *

Jos sitten tarkastelemme edelle kuvaamiani tapahtumia Halla-ahon näkemyksen valossa, niin voimme tehdä seuraavia havaintoja. 

Ensinnäkin Putin näyttäisi pitävän Neuvostoliiton hajoamista samankaltaisena tapahtumana kuin Versaillesin rauha oli Saksalle. Venäjähän oli menettänyt siinä valtavan osan hallitsemistaan alueista alkaen Baltian maista ja päätyen Keski-Aasiassa itsenäistyneisiin valtioihin. 

Venäjän toiminta Syyriassa oli menestyksellistä ja vahvisti epäilemättä Putinin käsitystä sotavoimiensa tehokkuudesta samaan tapaan kuin Espanjan sisällissota Hitlerin ja Mussolinin mielikuvia. Sen sijaan hänen armeijansa ei ole kyennyt hyödyntämään Syyrian kokemuksiaan Hitlerin armeijan tavoin käytettävissään olevan aseistuksen kehittämiseen, mistä suorastaan huvittava esimerkki on ollut maan sotateollisuuden mainostaman Armata-panssarivaunun kyvyttömyys osallistua Ukrainan sotaan.

Itävallan ja Saksan yhdistymistä vastaavaa tapahtumaa emme ole vielä nähneet, mutta viime aikoina puhuttanut Valko-Venäjän liittäminen Venäjään vastaisi sitä varsin hyvin. Lisäksi minusta vaikuttaa hyvinkin siltä, että Krimin liittäminen Venäjään toistaisi vuoden 1938 Tshekkoslovakian tapahtumia: Ukraina olisi halunnut taistella, mutta länsimaat eväsivät siltä tuolloin sotilaallisen tuen ja jättivät sen yhtä yksin kuin olivat aikanaan jättäneet Tshekkoslovakian. 

Lisäksi osasta miehitettyä Ukrainaa (Donetski ja Luhanski) tehtiin vähäksi aikaa Venäjän nukkevaltioita samaan tapaan kuin Hitler oli tehnyt Slovakiasta. Ja tämän kaiken länsimaat halusivat siunata niin sanotussa Minskin sopimuksessa, joka vastasi paremmin kuin hyvin Tshekkoslovakian kohtalon vuonna 1938 varmistanutta Münchenin sopimusta.

Hitlerin hyökkäys Puolaan vertautuu tietenkin varsin hyvin Ukrainan tilanteeseen vuodesta 2022 eteenpäin. Länsimaat eivät tosin ole julistaneet sotaa Venäjälle, mutta eihän vuoden 1939 länsirintamallakaan sodittu oikeasti. 

Länsimaat kuitenkin tarjoavat ukrainalaisille jonkin verran aseapua, joka on mahdollistanut - ukrainalaisten itsensä urheuden ohella - puolustautumisen, mutta ei hyökkääjän ajamista pois maasta. Puolalle taas ei ehditty nopeasti edenneen sodan aikana tarjota edes aseapua. 

* * *

Entä onko olemassa nykyaikaista Chamberlainia ja 1930-luvun Iso-Britanniaa? Eikö tämä ole itsestään selvää? 

Vai mitä pitäisi ajatella Saksan Olaf Scholzista, joka on pyrkinyt parhaansa mukaan minimoimaan Ukrainalle tarjottavaa aseapua ja siten pelannut Venäjän pussiin samaan tapaan kuin Iso-Britannian pääministeri aikanaan. 

Edelle kirjoittamani osoittaa, että puhemiehen näkemys nykytilanteen ja toista maailmansotaa edeltävien tapahtumien samankaltaisuuden välillä pitää hämmästyttävän hyvin paikkansa. Näen kuitenkin myös muutamia eroja. 

Niistä merkittävin on se, ettei Putinin Venäjästä ole Hitlerin Saksan kaltaiseksi suurvallaksi. Toki sillä on ydinaseet, mutta niillä käytävillä sodilla ei ole voittajia. Ei ainakaan suursodassa, jollaisessa USA:n vastaisku olisi väistämätön ja siksi liian suuri riski venäläisille. 

* * *

Toisaalta meillä on myös Kiina, joka on nousemassa yhä vahvemmaksi sotilasvallaksi. Sillä on toki omat intressinsä etenkin Taiwanin suhteen, mutta ryhtyisikö se sotimaan Venäjän apulaisena koko maailmaa vastaan?

Vastaus on minusta yksiselitteinen. Ja se on ehdoton "ei" - etenkin suoralle sodankäynnille. Kiina ei lähde länsimaiden vastaiseen suursotaan, ei ainakaan niin kauan, kuin se onnistuu saamaan valtaa ja vaurautta muilla keinoilla. 

Vielä jää kuitenkin kysymys siitä, että voisiko Kiina hyödyntää Venäjän heikkoutta ja valloittaa vanhat kiinalaisalueet Itä-Aasiasta? Koska tilanne vertautuu paljolti Taiwanin tapaukseen, on vastaus "mahdollisesti kyllä". Mutta silloin ei enää puhuta kolmannesta maailmansodasta, vaan paikallisista sotatoimista.

JK kello 10.19. Viitaten nimimerkin 29051453 kommenttiin kello 9.54 totean, että olen Halla-ahon (ja monien muiden) kanssa samaa mieltä siitä, että on parempi varautua sotaan jo ennen sen alkamista kuin olla hyväuskoinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Germany Then and Now Resemble Each Other
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kutsui Lappiin muutamia EU-maiden johtajia keskustellakseen heidän kanssaan Unionin yhteisistä asioista. Mukana olivat Ruotsin, Kreikan ja Italian pääministerit sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. 

Heistä viimeksi mainitsemani virolainen Kaja Kallas totesi yksiselitteisesti, että jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen on EU:n jäsenmaiden oma päätös. Sekä kertoi, että myös muissa EU-maissa käydään keskustelua samasta aiheesta. 

Hän arveli myös, että miinat ovat sodassa tehokkaita, mutta voivat rauhan aikana vahingoittaa eläimiä tai lapsia. Paitsi että Suomessa jalkaväkimiinat ovat rauhan aikana miinavarastoissa pois lukien ne yksittäiset tapaukset, joissa niiden tehoa testataan eli demonstroidaan esimerkiksi varusmiehille. Ne eivät siten aiheuta rauhan aikana koskaan vahinkoa lapsille tai eläimille. 

Miinat eivät ylipäänsä aiheuta vahinkoa kenellekään sen enempää kuin autotkaan ajavat itsekseen väkijoukkoihin Saksassa. Sen sijaan vastuuttomat käyttäjät saattavat aiheuttaa vahinkoja autojen tai miinojen avulla, kuten esimerkiksi Pekka Haavisto (vihr) on todennut. 

Siksi olisi hyvä, joskin epätodennäköinen asia, että Ukrainassa vastuutonta sodankäyntiä harjoittanut Venäjä lopettaisi miinojen valmistuksen ja käytön sekä liittyisi Ottawan sopimukseen. Ja vastaavasti miinojen riskit sivullisille huomioon ottava Suomi irtautuisi siitä mahdollisimman nopeasti.

* * *

Orpon palaverissa Italian Giorgia Meloni totesi Venäjän uhan EU-maille olevan paljon kuviteltua laajempi. Hänen mukaansa "se koskee demokratiaamme, julkiseen mielipiteeseen vaikuttamista, Afrikan tapahtumia, raaka-aineita ja maahanmuuton välineellistämistä... Pitää ymmärtää, että rauha ja turvallisuus kuten olemme sen vuosia ymmärtäneet ja jota on pidetty itsestään selvänä, ei ole sitä enää."

Tämän näkemyksen ilmaisivat jakavansa sekä Kreikan pääministeri että EU:n Kaja Kallas. Sekä toivottavasti myöskin kaksi muuta palaveriin osallistunutta eli Petteri Orpo ja Ruotsin Ulf Kristersson. 

* * *

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä juuri nyt ja ensi vuonna Euroopan keskeinen haaste on edelleen Ukrainan sota. Sen viimeisimpänä käänteenä ukrainalaiset tuhosivat Kazanilaisen pilvenpiirtäjän, minkä seurauksena Venäjän presidentti ryhtyi jälleen uhoamaan kuin mentaalisesti häiriintynyt pikkulapsi. 

Onhan nimittäin aivan selvää, että Putin tekee jo nyt kaikkensa voittaakseen käynnistämänsä sodan. Eikä hän siksi pysty lisäämään kuin kaikkien mahdollisten kansainvälisten sopimusten vastaista terroria, josta viimeisimmäksi puhuttanut aihe koskee venäläisten ottamien sotavankien murhaamista. 

Siksi Putinin kommentti alleviivaa sitä, että hänen johtamansa Venäjä on vain halveksuttava roistovaltio, jolle sivistyneiden kansojen ei tule antaa minkäänlaista sotilaallista etua. Ei etenkään niin sanottujen ihmisoikeuksien varjolla. 

Tästä syystä Suomen irtautuminen Ottawan sopimuksesta ei olisi pelkästään hyväksyttävää vaan oikea ja jopa välttämätön päätös myös ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Onhan maallamme Venäjän kanssa noin 1 300 kilometriä pitkä raja, jonka puolustaminen ilman miinoja olisi vaikeaa, mikäli Putinin tai jonkun hänen seuraajansa hallinto päättäisi jatkaa Ukrainan sodan jälkeen naapurimaidensa terrorisoimista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän

Ukrainan sodassa nähtiin jälleen käänne

Ukrainan sodassa oli jonkin aikaa sikäli mielenkiintoinen tilanne, että venäläiset etenivät maan itäosissa samaan aikaan kun Ukrainan hyökkäys Kurskin suuntaan eteni yhä syvemmälle Putinin valtakuntaan. Vaikka jälkimmäinen sotatoimi onkin osoittautunut menestykseksi - ja on sitä edelleen - on venäläisten etenemistä itäukrainalaiseen liikenteen solmukohtaan, Pokrovskiin, pidetty erittäin huolestuttavana Ukrainan kannalta.

Näin on ollut ilmeisesti myös ukrainalaisten mielestä, koska he ovat siirtäneet alueelle pienehkön valiojoukon, joka näyttää kyenneen vastahyökkäyksellään pysäyttämään venäläisten etenemisen - tai jopa työntämään näitä takaisin. Nähtäväksi jää, pystyvätkö venäläiset jatkamaan etenemistään, vai oliko se tällä kertaa tässä.

Toinen uutinen Ukrainasta koskee Zelenskiyn armeijan käyttöönsä saamia uudenlaisia aseita. Niistä ensimmäinen on pitkän kantaman ohjus/drooni, jota seurannee piakkoin myös ballistinen ohjus. Nähtäväksi jää, miten Ukraina hyödyntää näitä aseitaan. 

Toinen ukrainalaisten uusi ase on lohikäärmedrooni, joka pystyy polttamaan pitkän pätkän maastoa pudottamalla vihollisen niskaan palavaa ainetta kuin liekinheittimet. Voi vain kuvitella, miltä venäläissotilaista tuntuu taisteluhaudassa sellaisen hyökätessä.

Nähtäväksi tietenkin jää, minkälainen vaikutus näillä uusilla asejärjestelmillä on sodan kulkuun. Ja missä vaiheessa venäläiset kehittävät oman lohikäärmedrooninsa, jolloin taistelu muuttuvat myös ukrainalaisten puolella entistä helvetillisemmiksi. 

* * *

Oma kysymyksensä on sitten se, että kuinka sota etenee. Juuri nyt näyttää siltä, ettei sille ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua suuntaan eikä toiseen. Ja siksi sodan kitaan syötetään myös jatkossa sekä venäläisiä että ukrainalaisia sotilaita - ja lisäksi Putinin armeija jatkaa terroristisia hyökkäyksiään siviilikohteisiin.

Kaiken kaikkiaan sota osoittaa kaikelle maailmalle, kuinka järjetöntä on venäläinen imperialismi, jonka takia tätä idioottimaista sotaa käydään. Peiliin katsomisen paikka on myös Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla, jotka yhdessä venäläisten kanssa uskottelivat ukrainalaisille näiden itsenäistyessä, että ne takaavat sille itsenäisyyden ilman ydinaseitakin. 

Tätä ne eivät ole tehneet, vaan ovat antaneet venäläisten harjoittaa vapaasti omaa terroristista valtapolitiikkaansa Ukrainaa kohtaan. Ja osoittaneet, etteivät kansainväliset sopimukset ole juuri sen arvokkaampia kuin se paperi - tai nykyisin kai tietokoneen muisti - jolle ne on kirjoitettu. Tämä on lievästi sanottuna häpeällistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa
Mitä vikaa venäläisissä?
Liikahduksia järjettömässä sodassa

Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja

SDP:ssä käydään kovaa vääntöä siitä, pitäisikö hallituksen valmistelemalle rajalaille antaa tukea vai olla tukematta eli seistä poliittisen laitavasemmiston rinnalla. Viimeksi puolueen kansanedustajista Timo Harakka ja Nasima Razmyar ovat ilmoittaneet vastustavansa sitä. 

Tässä yhteydessä en malta olla lainaamatta Iso-Britannian johtavan Venäjä-asiantuntijan Keir Gilesin äskettäin suomeksi käännettyä kirjaa "Venäjän sota jokaista vastaan". Siinä kommentoidaan Venäjän rajalla jo vuonna 2015 nähtyä maahanmuuttajia välineellistänyttä hybrioperaatiota seuraavasti.

"Venäjä... lennätti siirtolaisia Irakista ja puski heitä naapurimaidensa rajojen yli... Venäjän valtiojohto kontrolloi operaatiota, jonka käytännön toteuttamisessa Venäjän mafialla oli tärkeä rooli alusta loppuun... Venäjä pystyi testaamaan Suomen johdon reagointia samalla kun se sääteli painetta kriisin eri vaiheissa."

"Lopulta Venäjä onnistui pakottamaan Suomen kahdenväliseen sopimukseen. Se oli periaatteellinen viesti siitä, että Suomi tunnusti kuuluvansa niihin maihin, joissa Venäjä voi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin."

"Näin Venäjä osoitti pystyvänsä toimittamaan siirtolaisia Euroopan rajoille tarpeen vaatiessa sen mukaan, suostutaanko sen toiveisiin muilla aloilla. Sen jälkeen Venäjä voi käyttää välineellistettyä maahanmuuttoa kiristämään yhteiskunnallista jännitystä pitkin Eurooppaa. Tätä tarkoitusta varten Venäjä voi suurennella uutisia - joskus totuuspohjaisia, joskus täysin keksittyjä - osoittaakseen, että ihmisvirrat uhkaavat niitä vastaanottavia yhteiskuntia." 

"Välikohtaus havainnollisti sitä, miten Venäjä luo ongelmia ja kriisejä saadakseen puristetuksi myönnytyksiä vastikkeeksi ongelmien poistamisesta... Aiemmin Moskovan suurlähettiläänä toiminut henkilö kirjoitti... 'Venäläinen varastaa sinulta sata puntaa. Olet raivoissasi. Protestoit, hypit tasajalkaa, taot nyrkillä pöytää, uhkailet, imartelet - venäläinen katselee välinpitämättömästi. Sitten hän antaa sinulle 20 puntaa ja sanoo: ´tässä, olen tehnyt myönnytyksen, nyt on SINUN vuorosi tehdä myönnytys.´'"

* * *

Toivon todella, että tämä kirjoitus saavuttaisi myös Timo Harakan, Nasima Razmyarin (sd) ja muut rajalain vastustajat, jotta he ymmärtäisivät, mistä tässä laissa on kyse. Ja ei, se ei ole ihmisoikeudet, maahanmuutto tai edes Suomen sisäinen turvallisuus. 

Niiden sijaan kyse on koko Euroopan ulkoisesta turvallisuudesta, aseriisunnasta, kiristyksestä ja hyödyllisistä idiooteista. Tarkemmin sanottuna nyt puhutaan yhden tehokkaaksi osoittautuneen aseen poistamisesta aggressiiviselta diktaattorilta, jolla on halu ja tahto edistää omaa ja diktatuurinsa etuaan kiristämällä eurooppalaisia yhteiskuntia. 

Ja siksi Suomen eduskunnan olisi syytä olla mahdollisimman yksimielinen tässä asiassa ilman, että jotkut timoharakat tai nasimarazmyarit päättävät ymmärtämättömyyttään ryhtyä kyseiselle diktaattorille palveluksia tekeväksi hyödyllisiksi idiooteiksi, sillä en jaksa uskoa, että he sentään olisivat Johan Bäckmanin tai Tarja Cronbergin tapaisia Putinin kätyreitä?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?
Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu

Suomi sulki viime marraskuussa itärajansa, koska Venäjä oli ryhtynyt hybridisotaan maatamme vastaan. Aseina sodassa käytettiin sosiaaliturvaperusteisia maahanpyrkijöitä. 

Sen jälkeen itäinen naapurimme on pitänyt omalla maaperällään ainakin satoja ellei tuhansia kehitysmaalaisia odottamassa mahdollista iskun paikkaa. Tällä passiivisuudella halutaan todennäköisesti vähentää suomalaisten poliitikkojen intoa säätää lakeja, jotka mahdollistaisivat tehokkaan hybridisodan torjunnan. 

Petteri Orpon (kok) hallitus ei kuitenkaan ole tarttunut Putinin syöttiin, vaan on valmistellut lakiesityksen hybridisodan ehkäisemiseksi. Ja perustuslakivaliokunta on hyväksynyt esityksen sillä ehdolla, että siihen lisätään kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle tosiasiallinen oikeus ja mahdollisuus kannella kielteisestä päätöksestä tai hakea siihen oikaisua. 

Laki vaatii peräti viiden kuudesosan enemmistön eduskunnassa tullakseen hyväksytyksi. Se tarkoittaa, ettei se mene läpi pelkästään vastuullisten hallituspuolueiden tuella, vaan mukaan tarvitaan myös osa oppositiosta. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Keskustan ja Liike Nytin lisäksi myös SDP on saatava lain taakse, koska Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet asettuneensa hybridisotaa valmistelleen Vladimir Putinin tueksi. Eikä tämä ole jäänyt huomaamatta edelliseltä pääministeripuolueelta, joka vaatii lakiesitykseen sisällytettäväksi sellaista järjestelyä, jonka perusteella kansainvälistä suojelua tosiasiassa tarvitseville voidaan tarjota suojelua. Käytännössä tämä tarkoittaisi mahdollisuutta esittää rajavartijalle todisteet omasta kansainvälistä suojelua vaativasta tilanteestaan. 

Jos ja kun hallitus tekee vaaditut muutokset, pitäisi laki viedä vielä perustuslakivaliokuntaan, minkä jälkeen suurin osa suurimman oppositiopuolueen kansanedustajista voisi hyväksyä sen. Se tarkottaisi mitä todennäköisimmin lain läpimenoa, sillä vain kaksi demarikansanedustajaa - Nasima Rasmyar ja Elisa Gebhard - on ilmoittanut tukevansa Venäjän hybridisotaa - eli suhtautuvansa lakiesitykseen joka tapauksessa kielteisesti. Lisäksi hallituspuolueiden kansanedustajista Eva Biaudet (ruots) asettunee Putinin tueksi. 

Tästä kaikesta jokaisen suomalaisen olisi hyvä ymmärtää, että Suomen turvallisuuden kannalta parhaassakin saavutettavissa olevassa tilanteessa rajalakiin on tulossa työkalu, jota hybridihyökkäyksen toteuttaja voisi hyödyntää. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaisi hybridiaseina käytettävien turvapaikanhakijoiden varustamista sellaisilla - väärennetyillä - asiakirjoilla, joiden perusteella he näyttäisivät olevan oikeutettuja turvapaikkaan. 

Näin toimien voitaisiin kuormittaa suomalaista oikeuslaitosta ja virkamieskuntaa, joiden tehtäväksi tulisi selvittää turvapaikanhakijoiden asiakirjojen aitous ja päättää heidän tosiasiallisesta suojelun tarpeestaan. Eikä sellainen tietenkään tapahdu ilman resursseja, mikä näkyisi kaikille suomalaisille hallinnollisten päätösten ja oikeuslaitoksen toiminnan tahmeutumisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä
Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi

Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

MTV3 kertoi, että Ruotsin Foxtrot-rikollisverkostosta irtaantuneen ryhmän ja Bandidos MC:n välit ovat kiristyneet Suomessa. Toisin sanoen täällä entisen suurvallan itäosassakin alkaa näkyä emämaan eli Ruotsin tien seuraava vaihe. Siis huumekaupan motivoima jengisota. 

Tämä tilanne on saavutettu varsin pienellä määrällä ongelmalliseksi osoittautuneista maista sukujuurensa, kielensä ja kulttuurinsa mukanaan tuoneita maahanmuuttajia: arabiaa, somalia, persiaa, kurdia, albaniaa, ja turkkia puhuvia ihmisiä oli Suomessa vuoden 2022 lopussa noin 125 000 henkeä. 

Toisaalta heitä oli kymmenen vuotta aiemmin vain noin 56 000 henkeä eli jos kasvu on ollut yhtä suurta kuin aiemmin, on näitä ihmisiä Suomessa tällä hetkellä lähes 135 000. Siis jonkin verran vähemmän kuin Jyväskylässä - mutta kuitenkin enemmän kuin Kuopiossa - on asukkaita. 

Nähtäväksi siis jää, miltä Suomi näyttää esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 2034, jos edellä mainittujen kielten puhujia on - tasaisen taulukon mukaan laskettuna - noin 200 000 henkeä. Puhumattakaan siitä, miltä se näyttäisi, mikäli kyseisten kielten puhujien määrä lisääntyisi aritmeettisen sarjan sijaan eksponentiaalisesti kuten lienee todennäköistä ilman sen torjumiseksi tehtäviä erityisiä poliittisia päätöksiä. 

Tämä olisi hyvä tiedostaa Petteri Orpon (kok) hallituksessa sekä myös kaikkea hyvältä ja pehmoiselta kuulostavaa sympatiseeraavassa vihervasemmistolaisessa oppositiossa. Tosiasia nimittäin on, että jos Suomen tilanne eskaloituu samanlaiseksi kuin Ruotsissa, on siitä tilanteesta poispääsy vaikeaa ja edellyttää mitä todennäköisimmin karkeita niin sanottujen kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomisia. 

Tosin asiasta ei tietenkään ole syytä murehtia, mikäli pitää Ruotsissa nähdyn kehityksen toistumista Suomessa toivottavana. Ja huumekauppaa käyvien jengien keskinäisiä taisteluita - ja niissä sattuvia sivullisten ihmisten menetyksiä - toivottavana asiaintilana. Uskon kuitenkin, ettei näin ajatella sen enempää hallituksen kuin vihervasemmistonkaan piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?

Suomen hallituksen eduskunnan käsiteltäväksi jättämä käännytyslaki menee läpi ainoastaan, mikäli se saa hallituspuolueiden ja Keskustan lisäksi parlamenttimme sosiaalidemokraattien tuen. Toisin sanoen Antti Lindtmanin johtamalla SDP:llä on juuri nyt jonkinlaisen pelin paikka. 

Siis vähän kuin Otto Wille Kuusisella oli pelin paikka aivan 1930-luvun lopulla, kun hän ryhtyi Venäjän vasalliksi ja asettui puheenjohtajaksi ja ulkoasiainministeriksi Terijoen hallitukseen. Jos historia olisi mennyt toisin, olisi Otto Wille saanut hallita - toki vain generalissimuksen ohjaamana - koko Suomea. 

Onneksi Suomen kansa kuitenkin yhdistyi vastustamaan Stalinin pyrkimyksiä ja otti talvisodassa torjuntavoiton, jonka seurauksena maa jäi itsenäiseksi ja vältti Baltian maiden kohtalon. Ja Otto Wille jäi vaikuttamaan Stalinin hirmuhallinnossa maanpetturina. 

SDP:n tilanne ei tietenkään ole yhtä dramaattinen kuin Kuusisen. Eihän kyseessä lopulta ole muusta kuin Venäjän Suomea vastaan suunnatun hybridivaikuttamisen torjunnasta. Ja siinä sivussa aseena käytetystä turvapaikkapolitiikasta. 

Sikäli on mielenkiintoista, että viime elokuun jälkeen itärajan yli tulleista 1 314 turvapaikanhakijasta 351 on kadonnut vastaanottokeskuksista. Heistä yli puolet on lähtenyt muualle EU-alueelle, mistä heidät halutaan palautettavan Suomeen. 

Suomeen on toistaiseksi siirretty takaisin kuitenkin vain kuusitoista henkilöä. Ja samaan aikaan vastaanottokeskuksista poistuu edelleen turvapaikanhakijoita, vaikka hiukan hitaampaan tahtiin kuin aiemmin.

Tämä kertoo siitä, että vähintäänkin merkittävä osa turvapaikanhakijoista on niin sanottuja elintasopakolaisia, eikä heillä sinänsä ole turvapaikan tarvetta. Todennäköisesti sellaisia ovat kaikki tai lähes kaikki Putinin masinoimana itärajan ylittäneet. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Antti Lindtmanin johtaman SDP:n piirissä. Vaikka Venäjän "hybridiaseiden" joukossa saattaakin olla joitakin turvapaikan tarpeessa olevia henkilöitä - joille tosin olisi tarjolla suojaa myös Venäjällä - ovat tulijat suurimmalta osalta jotain aivan muuta kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tarkoittamia henkilöitä. Tarkalleen ottaen he ovat kansainvälisen ihmisoikeussopimusten väärinkäyttäjiä. 

Siksi kysymys kuuluukin, että katsovatko maamme sosiaalidemokraatit olevansa mieluummin Ottto Wille Kuusisen kaltaisia Putinin Venäjän juoksupoikia ja ihmissoikeussopimusten väärinkäyttäjien tukijoita vai Väinö Tannerin (sd) kaltaisia isänmaallisia suomalaisia? Vastauksen luulisi olevan helppo, vai mitä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Ranska järkevöitti maahanmuuttolakejaan - seuraako Suomi?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto

Yle kertoi yhdeksän vuotta sitten Suomeen saapuneesta kurdimiehestä, jonka turvapaikkapyyntö on hylätty 12 kertaa, mutta hän on edelleen Suomessa ja jättänyt uuden hakemuksen. Toisin sanoen mies väärinkäyttää kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Samassa jutussa kerrottiin myös irakilaisesta, joka on Suomessa suorittanut vankeusrangaistuksen taposta ja hautarauhan rikkomisesta, viidestä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Myös hän on jättänyt vankilasta vapauduttuaan uuden turvapaikkahakemuksen estääkseen maastapoistamispäätöksen toimeenpanon. Eli väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Jutussa mainittiin myös marokkolaismies, jonka turvapaikkahakemuksen Maahanmuuttovirasto hylkäsi vuonna 2019. Hän oli aiemmin esiintynyt toisella nimellä Algerian kansalaisena sekä tehnyt useita valituksia, uusintahakemuksia ja rikoksia.

Tällä hetkellä miestä epäillään muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, kuudesta vahingonteosta, vainoamisesta, yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Niinpä hän on tehnyt jälleen uuden turvapaikkahakemuksen, joten maastapoistamisprosessi keskeytettiin. Näin myös mies on väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Yle kertoi myös somalimiehestä, joka oli ollut välillä Somaliassa, mutta palanut Suomeen, ja ollut epäiltynä 35 rikoksesta - muun muassa törkeästä pahoinpitelystä ja ryöstön yrityksestä sekä törkeästä ryöstöstä. Myös hän on jälleen hakenut turvapaikkaa Suomesta. Siis väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle. 

 

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) on saman jutun mukaan ilmoittanut, että Suomessa "täytyy tehdä muutoinkin sellainen ajatuksenmuutos, että jos henkilöllä ei ole todettu olevan kansainvälisen suojelun perusteita ja asia on vielä vahvistettu oikeudessa, niin silloin lähtökohdan pitää olla se, että henkilö poistuu maasta tai hänet poistetaan maasta".

Omalta osaltani totean, että koska kansainvälisten ihmisoikeussopimusten väärinkäyttäminen ja sen turvin haitan aiheuttaminen vastaanottavalle yhteiskunnalle on sekä mahdollista että yleistä, on näiden sopimusten moraalinen legitimiteetti olematon vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi avioliiton, jossa yksi osapuoli pahoinpitelee puolisoaan kerta toisensa jälkeen. Ja siksi niihin tai niiden tulkintaan on saatava sellainen muutos, ettei edellä kuvatun kaltaisia tapauksia enää tapahdu. 

Ellei se ole mahdollista, on Suomen syytä irtisanoutua kansainvälisestä turvapaikkajärjestelmästä ja luotava - jos niin halutaan - oma järjestelmä pakolaisuuden hallitsemiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristinen hyökkäys moskeijaan sekä harhaanjohtava Ylen uutinen
Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka

Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin

Kevät keikkuen tulevi eli lumi lähtee tulevina viikkoina myös itärajalta. Ja sen seurauksena Venäjä on mitä todennäköisimmin työntämässä maahamme kehitysmaalaisia turvapaikanhakijoita, jotka toimivat ammuksina Putinin hybridisodassa.  

Siksi Petteri Orpon (kok) hallitus on sisäministeri Mari Rantasen (ps) johdolla laatinut uuden rajalain, joka mahdollistaa aiempaa paremmin maan turvallisuuden puolustamisen Venäjän hybridisotaa vastaan. Sen mukaan turvapaikanhakija voidaan käännyttää rajalta ilman, että hänellä on mahdollisuutta jättää turvapaikkahakemusta. 

Hallitus haluaa saattaa lain voimaan mahdollisimman pikaisesti eli ennen kuin Venäjän masinoimat turvapaikanhakijat tulvivat rajojen yli. Näin Suomi voisi nojautua voimassa olevaan lainsäädäntöön torjuessaan hybridihyökkäystä. 

Ylen toimitus on vähemmän yllättävästi etsinyt lakia kritisoivan tutkijan, jollainen löytyikin Siirtolaisinstituutista. Hänen - Eveliina Lyytisen - mukaansa hallituksen ehdotus poikkeuslaiksi on ristiriidassa sekä Suomen lainsäädännön että kansainvälisten sopimusten kanssa ja jos se hyväksyttäisiin, "ajautuu Suomi...niiden maiden ryhmään, joissa ei tosiasiallisesti ole kaikkialla mahdollisuutta hakea turvapaikkaa".

Tämä saattaa tietenkin pitää paikkansa, mutta hyökkäyksen kohteena oleva joutuu aina valitsemaan ruton ja koleran välillä. Eli pitäisikö puolustautua siinä syntyvistä uhreista huolimatta vai antautua vääryyttä tekevälle hyökkääjälle. 

Siksi Eveliina Lyytinen ja hänen hengenheimolaistensa on nähtävä - ellei nyt aivan maanpettureina tai Venäjän liittolaisina niin ainakin - Putinin hyödyllisinä idiootteina. Ja mahdolliset rikkomukset kansainvälisiä sopimuksia vastaan tulee panna pikemminkin hyökkääjän toimien kuin sen kohteeksi joutuneen osapuolen syyksi.

Tämäkin tapaus osoittaa, että kansainvälisen yhteisön tulisi mahdollisimman pikaisesti avata kansainvälistä suojelua koskevat sopimuksensa huomioimaan hybridisotaan liittyvät tosiasiat ja niiden aiheuttamat haasteet. Lainsäädännönhän pitäisi pikemminkin oikeuttaa hyökkäykseltä puolustautuminen sen sijaan, että ne nyt toimivat työkaluna aggressiivisille diktaattoreille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen pakolaissopimus on korvattava oikealla ja kohtuullisella lailla
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Itärajan sulkemisella on vahva kansalaisten tuki, mutta metsätieto on hakusessa

Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Läntisen pallonpuoliskon köyhin ja myös ainoa tummaihoisten ihmisten hallitsema valtio - Haiti - on yksi niistä nykyisen maailman kolkista, jonka yhteiskunnallisen kehityksen seuraaminen tarjoaa mahdollisuuden havainnoida erilaisten väestöryhmien välisiä eroja siinä, kuinka toimivia yhteiskuntia ne pystyvät rakentamaan. Ja siksi olen käsitellyt maan tapahtumia useampaankin kertaan (viimeksi täällä ja täällä). 

Siksi oli mielenkiintoista havaita, että aamun uutisvirrassa näkyi juttuja (esimerkki ja toinen), joiden mukaan Haitin jengiväkivalta on karannut täysin viranomaisten hallinnasta ja sen seurauksena muun muassa maan pääsatama on suljettu. Näin on käynyt siitä syystä, että jengiläiset haluavat erottaa maan pääministerin - ja ovat uhanneet jopa sisällissodalla, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuta.

Uhkaus on vakavasti otettava, sillä jengit ovat usein raskaammin aseistettuja kuin niitä vastaan taistelevat turvallisuusjoukot. Niinpä ainakin 15 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa maan pääkaupungissa, jonka pinta-alasta jengit hallitsevat neljää viidennestä. 

Ihmisten hätää lisää vielä se, että Haitin terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamassa, joten maahan vaaditaan länsimaista apua. Haitilaiset eivät myöskään pääse ulos maasta, koska naapurivaltio Dominikaaninen tasavalta on sulkenut - vastoin kansainvälisiä sopimuksia - rajansa sikäläisiltä pakolaisilta. Siis samaan tapaan kuin Egypti on estänyt gazalaisia hakemasta turvaa läntisestä naapurimaastaan. 

Siksi täältä näppäimistön takaa näyttääkin siltä, että Geneven sopimukset koskevat tasa-arvoisesti kaikkia niihin sitoutuneita valtioita, mutta joitakin valtioita - kuten Suomea - enemmän kuin toisia - kuten Egyptiä tai Dominikaanista tasavaltaa. Enkä tarkoita tällä sanoa, ettenkö ymmärtäisi Dominikaanisen tasavallan tai Egyptin hallitusten perusteita pidättyvyyteen sopimusten noudattamisessa. 

Kaiken kaikkiaan jää nähtäväksi, miten Haitin yhteiskunta kehittyy tästä eteenpäin. Vaihtuuko hallitus vai ottavatko jengit haltuunsa koko valtion. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että Haitin naapurimaahan verrattuna jo muutenkin surkeasti kehittynyt talous tulee kärsimään tilanteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto

Kansainvälinen pakolaissopimus on korvattava oikealla ja kohtuullisella lailla

Rajavartiolaitoksen mukaan Venäjän hybridisodan syyrialaiset, somalialaiset, irakilaiset ja/tai jemeniläiset välineet ovat syyllistyneet Suomessa rikoksiin. Lisäksi muun muassa yhtä heistä on epäilty seksuaalirikoksesta. 

Poliisin arvion mukaan Suomeen on saapunut laittomasti myös sisäisen turvallisuuden vaarantavia henkilöitä. Näitä ovat esimerkiksi sellaiset, jotka ovat jossain vaiheessa elämäänsä syyllistyneet aselliseen väkivaltaan.

Tämä kaikki on tietenkin äärimmäisen ikävää. Osoittaahan se - valitettavasti - että kansainvälisiä humanitaarisen suojelun sopimuksia käytetään väärin siten, että niitä noudattavat valtiot riskeeraavat omien kansalaistensa turvallisuuden. 

Tässä mielessä lohtua toi kuitenkin se tieto, että Maahanmuuttoviraston toiminta on kehittynyt ja se on kyennyt tunnistamaan tulijoiden joukosta riskihenkilöitä. Siitä huolimatta kaikkien turvallisuusriskien tunnistaminen ei tietenkään onnistu, joten Venäjän hybridioperaatio on ollut sikäli onnistunut, että sen seurauksena suomalaisen yhteiskunnan perustukset ovat jälleen hiukan heikommalla tolalla kuin aiemmin. 

Tätä asiaa ei paranna edes se, että tulijat ovat nuoria miehiä, jollaiset voisivat lähtökohtaisesti paikata suomalaista työvoimapulaa. Siihen heistä ei kuitenkaan aiemman kokemuksen perusteella ole, vaan suurin osa asettuu yhteiskunnan eläteiksi, mikäli viranomaiset eivät onnistu palauttamaan heitä kotimaihinsa.

* * *

Tämä kaikki osoittaa jälleen kerran sen, etteivät kansainväliset ihmisoikeussopimukset ole ajan tasalla ja että Suomen ja EU:n tulisi vaatia niiden korvaamista tosiasioihin perustuvalla uudella sopimuksella, tai ellei se esimerkiksi kehitysmaiden vastustuksen takia onnistu, irtautua niistä yksipuolisesti. Tähän suomalaisia päättäjiä velvoittaa jo Olaus Petrin 1500-luvulta peräisin oleva tuomarinohje, joka kokonaisuutena kuuluu seuraavasti: "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään".

Tässä on erityisen tärkeää huomata ohjeen - huonommin tunnettu - loppuosa, jota tänä talvena itärajalla nähty toiminta rikkoo kahdella tavalla. Ensinnäkään hybridisota itsessään ei ole hyväksyttävää. Toiseksi on selvää, ettei tulijoiden vastaanottama rikollisuus ole hyväksyttävää. Eikä sitä - kolmanneksi - ole myöskään maahan saapuneiden ihmisryhmien asettuminen veronmaksajien eläteiksi. 

Siksi Venäjän hyödyntämä turvapaikanhaun mahdollistava sopimus ei ole - Olaus Petrin sanoin - oikea eikä kohtuullinen, eikä sen tästä syystä pitäisi olla yhtäkään kansakuntaa sitova laki. Ja siksi se olisi siirrettävän historian roskasäkkiin ja korvattava vastaanottajan kannalta kohtuullisella sopimuksella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen lainsäädäntö ei salli puolustautumista kansainväliseltä uhalta
Martti Koskenniemi ajatustenlukijana
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Suomen lainsäädäntö ei salli puolustautumista kansainväliseltä uhalta

Suomen laki ei talli turvapaikanhakijoiden pitämistä erillään muusta yhteiskunnasta. Näin meille kertoi sisäministeri Mari Rantanen (ps). 

Siten Suomi ei pysty laillisesti estämään maahamme saapuvia perusteettomia turvapaikanhakijoita tai venäläisten palveluksessa olevia desantteja liikkumasta maassamme tai laajemmin EU:n alueella. Ja siksi meillä on - sisäministerin sanoin - "tarvetta lisätä tehokkuutta, kun lähtökohtana on se, että ei tule yhtään sellaista henkilöä, joka aiheuttaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai sisäiselle turvallisuudelle".

Nykyinen tilanne osoittaa demokraattisen päätöksenteon heikkouden silloin kun kansa on jakaantunut kahteen leiriin. Maahanmuuton osaltahan suomalaisille on käynyt juuri näin, koska lähinnä vihervasemmistoon ja arvoliberaaleihin kuuluvat haluavat täyttää maamme kehitysmaalaisilla, kun taas konservatiiviset ja pragmaattiset ihmiset haluaisivat ehkäistä sekä meillä että muualla maailmassa yhteiskunnalliseen muutokseen johtavaa kansainvaellusta. 

Tästä ruususen unesta useimmat arvoliberaalitkin poliitikot ovat kuitenkin heränneet viimeistään sen jälkeen kun on käynyt ilmi, että Venäjä on käyttänyt hyväkseen kehitysmaalaisten intoa hakeutua Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen. Sen se on tehnyt paitsi toimittamalla turvapaikanhakijoita rajoillemme niin myös pyrkimällä värväämään näiden joukosta vakoilijoita. 

Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että lopultakin on tullut aika suhtautua nykyajan kansainvaellukseen sen vaatimalla vakavuudella ja saattaa lainsäädäntömme ajan tasalle. Ja siksi on erinomaista, että Suomessa on vallassa hallitus, jossa ovat edustettuna parhaiten humanitaarisen maahanmuuton ongelmallisuutta ymmärtävät puolueet (tästä linkistä puolueidemme asenteiden hämmentävän lujaa stabiiliutta osoittavaan kirjoitukseeni kolmentoista ja puolen vuoden takaa).

Siksi myös tavalliset kansalaiset voivat juuri nyt toivoa, että maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntömme saatetaan lopultakin tosiasioiden vaatimalle tasolle. Eli huolehditaan turvapaikanhakijoiden vaatimusten sijaan ensisijaisesti vastaanottavan maan eli Suomen kansalaisten oikeuksista.  

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan Suomen tulee jatkossa toimia sen puolesta, että auttamatta vanhentuneet - ja kosketuspintansa todellisuuteen menettäneet - kansainväliset Geneven sopimukset korvataan nykyajan tosiasiat huomioivalla uudella lainsäädännöllä. Ja että sellaisen synnyttyä se saatetaan voimaan koko EU:n alueella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi
Martti Koskenniemi ajatustenlukijana

Martti Koskenniemi ajatustenlukijana

Eläkeläisprofessori Martti Koskenniemi arveli pääministeri Petteri Orpon (kok) puhuvan kansainvälisen pakolaissopimuksen muuttamisesta avatakseen latua sopimuksen rikkomiselle. Samalla hän väitti, että väkisin rajan yli hybridiaseina pyrkivien kehitysmaalaisten estäminen olisi juuri tällaista rikkomista. 

En lähde arvostelemaan arvostetun professorin näkemystä jälkimmäisestä seikasta. Sen sijaan huomautan, että koska monet maat ovat jo tehneet näin osoittaa kyseisen sopimuksen kelvottomuuden ja siten myös muuttamisen tarpeen. Ja siksi hänen epäilen hänen kykyään lukea pääministerin ajatuksia ja motivaatioita. 

Tästä huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että milloin mitäkin keinoa käyttävän kehitysmaalaisten kansainvaelluksen pysäyttäminen on aivan mahdollista myös nykyisen pakolaissopimuksen puitteissa. Se edellyttää vain sen, ettei Suomea - tai EU:ta - koeta kehitysmaissa houkuttelevaksi määränpääksi. 

Tässä mielessä panin viime vuoden puolelle tyytyväisenä merkille hallituksen aikeen sijoittaa turvapaikkaa hakevat ihmiset avointen vastaanottokeskusten sijaan suljettuihin järjestelykeskuksiin, josta heillä ei ole asiaa ympäröivään yhteiskuntaan ennen rekisteröintiä. Toki olisi ollut vielä parempi, mikäli ovien avaaminen tapahtuisi - vuosien takaisen ehdotukseni mukaisesti - vasta sitten, kun heille olisi myönnetty turvapaikka. 

Asiaa auttaisi myös se, että turvapaikkahakemuksen saisi jättää vain yhden kerran ja sen myöntämisen ainoaksi perusteeksi muutettaisiin kotimaassa todennettu akuutti hengenmenetyksen vaara etnisis-kulttuurisista syistä. Eli toisin sanoen käynnissä oleva kansanmurha.

Siis sellainen, joka aikanaan johti tässä puheena olevan Geneven sopimuksen solmimiseen. Tämä vaatisi kuitenkin sopimuksen muuttamisen, josta Suomen kannattaisi tehdä avaus.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi olisi luonnollisesti muutettava turvapaikan saaneiden oikeuksia suhteessa Suomen kansalaisiin. Niistä oleellisin on sosiaaliturvan sitominen Suomen kansalaisuuteen, mikä vähentäisi maamme houkuttelevuutta sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten keskuudessa. Sen sijaan heille tulisi järjestää elämisen minimiehdot täyttävä sijoitus, suomen kielen, lain ja kulttuurin opetusta sekä puhdetöitä ruuan ja asumisen vastineeksi. 

Listaa voisi toki jatkaa, mutta jätän asian tällä kertaa tähän sillä huomautuksella, että nykyisenkaltainen humanitaarisen maahanmuuton politiikka on tullut tiensä päähän lukuisissa EU-maissa. Ja siksi Geneven pakolaissopimusta tultaneen joka tapauksessa muuttamaan - tai ainakin tulkitsemaan uudelleen - siitä riippumatta, miten arvostettu emeritusprofessorimme lukee pääministerimme tai muidenkaan poliitikkojen ajatuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian hyvää ollakseen todellisuutta
Kehitysmaalaistuminen etenee
Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?