Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Valaisevaa marjanpoimintaa

Suomalaisilla marjayrityksillä on edessään hankala paikka. Niiden tuotannon raaka-aine kasvaa metsiin ja pelloille omia aikojaan, joten työvoiman tarve on lyhytaikainen, mutta silloin erittäin akuutti, koska sato on saatava talteen ennen kuin se mätänee pelloille tai metsiin.

Nämä syyt ovat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa johtaneet siihen, että marjanpoiminta on siirtynyt ulkomaisen kausityövoiman harteille, koska Suomesta ei ole löytynyt tekijöitä – ja niistäkin, jotka ovat aloittaneet, aivan liian monet ovat kyllästyneet pikaisesti. 

* * *

Uutissuomalaisen mukaan tänä kesänä Suomeen on tulossa aivan liian vähän thaimaalaisia poimijoita. Tarve olisi nimittäin noin 3 200 poimijaa, mutta hakemuksia hommaan ryhtymiseksi on jätetty ulkoministeriölle vain 2 000 kappaletta. Toisin sanoen kotimaasta olisi löydettävä yli tuhat ihmistä paikkaamaan vajetta. 

Toisaalta marjayritykset itse ovat takavuosina toimineet laittomasti ja työvoimaa riistäen. Siitä on tosin sittemmin opittu, mutta menneisyyden haamut elävät edelleen – ainakin viranomaisten mielissä. Ja siksi lupien käsittelyt tehdään nykyisin Thaimaassa kasvokkain, jolloin käsittely on hidasta. Lisäksi kielteinen päätös on herkässä.

Kun sellainen iskee, se on tappio suomalaisille marjayrittäjille, mutta myös thaimaalaiselle työnhakijalle, joka on laskenut hankkivansa Suomessa – kotimaansa palkkatasoon nähden – hyvät rahat. Ja suunnitellut tulevaisuuttaa niiden varaan.

Tämä ongelma osoittaa todeksi vanhan sanonnan, jonka mukaan "minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää". Olisi varmaan ollut koko marja-alalle hyväksi, mikäli takavuosien ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asiat olisi hoidettu siten, ettei niistä tarvitsisi nyt käydä oikeutta.

* * *

Toisaalta ongelmaa ei myöskään olisi, mikäli suomalaisten leipä olisi kiinni pelkästää palkkatyöstä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteiskunta tukee työttömiä – hallituksen paljon parjatuista leikkauksista huolimatta – edelleen varsin runsaskätisesti. Eivätkä kesälomalla olevat koululaiset ja opiskelijatkaan taida olla sen innokkaampia tai ainakaan raskasta työtä kestävämpiä kuin aiemminkaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Suomen pelloilla ja metsissä kasvavat marjat saadaan tänä vuonna talteen. Tässä vaiheessa on selvää vain se, että niiden poiminta ja siihen liittyvät ongelmat valaisevat varsin kouriintuntuvasti sitä, miten yhteiskunnan erilaiset interventiot vaikuttavat työmarkkinoiden ja sitä kautta koko talouden toimintaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra vilautti
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Ihme on tapahtunut

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta

Tänään on ollut hyvä päivä meille suomalaisille ja kaikille muillekin eurooppalaisille. Euroopan Unionin parlamentti on nimittäin päättänyt keventää yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta.

Jatkossa ainoastaan sellaiset yritykset, jotka työllistävät keskimäärin yli tuhat työntekijää, ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 450 miljoonaa euroa, joutuvat raportoimaan yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksistaan. Lisäksi niin sanottuja huolellisuusvelvoitteita edellytetään jatkossa vain  yrityksiltä, joissa on yli 5000 työntekijää ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 1,5 miljardia euroa. 

Päätös tulee voimaan kesällä ja auttaa – toivottavasti – sen jälkeen eurooppalaisia yrityksiä keskittymään oleelliseen. Eli kasvuun, työpaikkojen luomiseen, liikevoiton tekemiseen ja tuotekehitykseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Euroopan taloudesta tulisi pelkästään tällä päätöksellä kilpailukykyinen amerikkalaisten ja itäaasialaisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Unionin poliittinen johto lähtee laajemmin ja pitkäaikaisesti tälle linjalle. Ja hylkää – mieluiten lopullisesti – edellisten komission ja parlamentin byrokraattis-sosialistisen lähetymistavan EU:n johtamisessa. 

* * *

Hyvät uutiset meille suomalaisille eivät pääty edellä kirjoittamaani, sillä huomenna – 17. joulukuuta – tulee voimaan ensimmäinen osa kansalaisuuslain muutosta. Siihen sisältyvät seuraavat asiat. 

Ensinnäkin, hakijan toimeentulon pitää olla turvattu. Se tarkoittaa omalla työllä tai yrittämisellä saavutettua elinkustannusten kattamista ilman tulonsiirtoja kahden vuoden ajan siten, että hän on saanut alle kolme kuukauden työttömyysetuutta tai toimeentulotukea

Toiseksi, Suomen kansalaisuutta hakevan asiakkaan pitää esittää voimassa oleva kansallinen passi. Ellei sellaista ole, on hänen pystyttävä osoittamaan henkilöllisyytensä muilla luotettavilla asiakirjoilla. 

Kolmanneksi, hakijan rikokset vähentävät entistä enemmän mahdollisuutta saada Suomen kansalaisuus. Tässä korostetaan aiempaa enemmän kansallista turvallisuutta.

Neljänneksi, Suomen kansalaisuuden voi menettää aiempaa helpommin, mikäli henkilö on antanut vääriä tietoja tai toiminut muutoin petollisesti kansalaisuuden hakemisen aikana. Samoin sen voi menettää syyllistymällä vakaviin rikoksiin.

Kaikki tämä on oikein ja kohtuullista. Ja mikä parasta, kansalaisuuslainsäädännön valmistelutyö jatkuu edelleen, joten kannattaa varautua hyviin uutisiin myös jatkossa.

Päivän aiempi merkintä:
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

Pullan leipominen kiellettiin

Ylen mukaan taloustieteen nobelistimme – Bengt Holmström – on kertonut, että "Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä". Tästä mainion esimerkin tarjosi Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha, joka kielsi hygieniapassin omaavalta ja pitkään suurkeittiössä työskenneeltä henkilöltä pullan leipomisen vanhuksille. 

Hyvinvointialueen toimialuejohtaja kertoi, että "tässä on kysymys siitä, että päivätoiminnan kokonaisuus alkoi uudessa toimintamuodossa syyskuun alussa ja käytännöt yhtenäistettiin. Pullanleipomismahdollisuutta ei ole muuallakaan."

Toisin sanoen hänen näkemyksensä näyttäisi olevan se, että vanhustenhoidossa pitää aina mennä ankeimman vaihtoehdon mukaan. Positiivista tässä byrokratian kukkasessa on se, että vapaaehtoisleipuri on kertonut saaneensa valtavan määrän positiivista – eikä lainkaan negatiivista – palautetta tultuaan asian kanssa julkisuuteen. 

Vankasta kansan tuesta kertoo myös se, että adressit.com-sivustolla "Pullia pitää saada leipoa jatkossakin" -vetoomus on kerännyt yli 3 000 allekirjoitusta. Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä mielipiteenilmaisu millään tavalla pirkanmaalaisiin ankeuttajiin ja byrokraatteihin.

Päivän aiempi merkintä:
29-vuotias afgaani ammuskeli

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

EU:n jäsenmaksu nousee

Olen ollut jo vuosikymmeniä sitä mieltä, että Suomen liittyminen euroalueeseen oli yksiselitteisesti virhe. Sen sijaan itse Euroopan Unionin jäsenyydessä näen sekä hyviä että huonoja puolia, joista ensin mainituista erityisesti laajat sisämarkkinat ovat lähtökohtaisesti erinomainen asia vientivetoiselle taloudellemme. 

Valitettavasti myös EU-jäsenyyden osalta on hiljalleen kertynyt erilaista painolastia, joka on heikentänyt jäsenyyden saldoa. Tarkoitaan tällä tietenkin EU:n päätöksistä seuranneita erilaisia maksuvelvoitteita ja byrokratian lisäyksiä. Yksi sellainen ovat tietenkin olleet erilaiset velkapaketit, pian taas ajankohtaistuvat kellon siirtelyt, ylimitoitetut ilmastotoimet ja puollonkorkkien tapaiset sinänsä vähäiset järjettömyydet.

* * *

Tänään sitten luin siitä, että Brysselin päättäjät aikovat nostaa Suomen EU-maksuja noin 4,4 miljardilla eurolla vuosien 2028–2034 aikana. Käyvin hinnoin kyseessä olisi noin 7,4 miljardin euron lisäys kansallisesta talousarviosta maksettaviin EU-maksuihin – nykyinen EU-maksujen taso on noin 17,8 miljardia euroa seitsemän vuoden budjettikaudella.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan Suomen nettomaksuosuus EU:lle oli vuonna 2023 noin 840 miljoonaa euroa, koska osa EU:lle pulitettavista maksuista palautuu takaisin Suomeen. Myös jatkossa on odotettavissa, että Suomi saa brysselinrahaa erityisesti EU:n tukemien puolustusmenojen kasvattamiseen. 

Siten jäsenmaksujen korottamisen aiheuttamaa nettolisäystä tulevalle maksuosuudellemme on vaikea arvioida, mutta epäilemättä jonkinlainen lisälasku on tulossa, mikäli komissio saa tahtonsa läpi. Suomi ei kuitenkaan tätä laskua kaipaisi, sillä maan talous on muutenkin ollut kuralla kohta jo kaksikymmentä vuotta. 

Ei etenkään siitä syystä, että vaikka taloudessamme on viime aikoina nähty monia positiivisia merkkejä, se ei ole vielä lähtenyt selvään nousuun. Lisäksi Suomen valtion budjetin kasvu kiihtynee jälleen vuoden 2027 vaalien jälkeen, jolloin maamme vastuuttomimmat jakopoliittiset puolueet – mitä todennäköisimmin – muodostavat uuden hallituksen Antti Lindtmanin (sd) johdolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Mitäs minä sanoin?

Hallituksen leikkaukset johtivat kehuihin, muunneltuun totuuteen ja yhteiskuntaa polarisoiviin puheisiin

Petteri Orpon (kok) hallitus sai valmiiksi budjettiesityksensä valtion ensi vuoden tuloista ja menoista. Se oli lupausten mukaisesti ennen kaikkea julkisia menoja pienentävä, mikä on erinomainen asia, sillä Suomella ei ole varaa sen enempää mittaviin veronkorotuksiin kuin jakopolitiikkaankaan.

Hallitus teki vähennyksiä erityisesti asuntorakentamiseen (365 miljoonaa euroa) ja yritysten tukiin (141 miljoonaa euroa), mutta myös monia muita valtion menoja kohtuullistettiin. Sen sijaan kehitysmaalaisille – koti- ja ulkomaille – syydettävään rahoitukseen tehtiin vain pienehköjä leikkauksia (vaivaiset 50 miljoonaa euroa). 

* * *

Oma ensituntumani budjettiesityksestä on kohtuullisen positiivinen – jos nyt tällaisen lamabudjettiin voi ylipäänsä suhtautua muuten kuin negatiivisesti. Tosiasia kuitenkin on, että silloin kun menoja karsitaan, kärsii siitä aina joku – eli se, joka kustakin menosta on aiemmin hyötynyt. 

Näkemykseni mukaan Orpon hallituksen esityksessä on kuitenkin vain kaksi suuremmin kritisoitavaa kohtaa. Niistä ensimmäinen on tutkimus- ja kehitystoiminnan supistaminen 95 miljoonalla eurolla. Toivoa siis sopii, että näitä rahoja hallinnoivat viranomaiset kykenevät kohdistamaan vähennykset siten, että niistä aiheuttavat vahingot suomalaisen yhteiskunnan innovaatiotoiminnalle ovat mahdollisimman pienet. 

Toinen kritiikkini kohde on virastojen toimintamenojen supistaminen vain 25 miljoonalla eurolla. Vuosikymmeniä julkisen sektorin toimintaa sisältä päin seuranneena nimittäin tiedän, että niiden hallintoa on viime vuosina kasvatettu niin rennolla kädellä, että suurempikin sopeutus olisi ollut helposti hoidettavissa vain perumalla turhia byrokratian kukkasia.

* * *

Budjettiesitys esiteltiin vasta myöhään eilen illalla, eikä silloinkaan yksityiskohtaisesti. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista seurata eri tahojen reaktioita siihen. 

Ennalta oli tietenkin selvää, että oppositiosta kuuluu räksytystä. Näin erityisesti vihervasemmistosta, johon kuuluvassa SDP:stä kansanedustaja Joona Räsänen lähti vuoden 1917 hengessä nostattamaan yhteiskunnallista polarisaatiota. Hänen mukaansa tavalliset suomalaiset joutuvat odottamaan kunnon veronkevennyksiä, koska hallitukselle "miljonäärit tulevat aina ensin". 

Räsänen kommentoi myös, että "samalla monen pari tonnia tienaavan myyjän verotus kiristyy", mikä on niin sanotusti muunneltua totuutta. Näin siksi, että hallituksen nyt ehdottama ammattiyhdistyksen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto – jonka puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman laski veronkorotukseksi – ei ole lisävero, vaan päätös julkisin varoin tapahtuvan ammattiyhdistysten toiminnan tukemisen lopettamisesta.

 

Eikö tämä kannattaisi panna merkille myös puoluetta kannattavien parissa ja harkita, että onko tämä sellaista rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua, jonka avulla Suomea voidaan viedä kohti parempaa tulevaisuutta? Vai ovatko puolueen kannattajat ihan oikeasti sitä mieltä, että Suomi saataisiin nousuun valheellisilla ja yhteiskuntaa polarisoivalla agitaatiopuheella?

* * *

Muista hallituksen esitystä kommentoineista tahoista Veronmaksajain keskusliitto pysyi asialinjalla ja totesi, että budjettiriihessä päätetty verolinja on pääosin onnistunutta. Myös Elinkeinoelämän keskusliitto ja ja Suomen Yrittäjät suhtautuivat hallituksen esitykseen positiivisesti. Toivottavasti tämä näkyy myös niiden jäsenten – eli suurten ja pienten yritysten – toiminnassa uusien investointien ja työntekijöiden rekrytointien muodossa. 

Tosiasia nimittäin on, että nyt tehty budjettiesitys on tosiasiassa 11 miljardia alijäämäinen. Kun se lisätään valtion tämänhetkiseen velkaan eli reiluun 178 miljardiin, saattaa jokainen huomata, ettei maamme talous nouse yksin hallituksen toimilla, vaan siihen tarvitaan talouskasvua. Eikä se ole mahdollista muuten kuin elinkeinoelämän toimien ja työnteon kautta. 

* * *

Tässä mielessä Osuuspankin tuore suhdanne-ennuste kuulostaa peräti hyvältä. Sen mukaan Suomen talouden elpyminen vankistuu monesta syystä.

Niitä ovat viennin kasvu USA:n ja EU:n välisen tulliepävarmuuden poistuttua, vaihtotaseen jo tapahtunut kääntyminen ylijäämäiseksi, yksityisen kulutuksen elpymisen edellytysten olemassaolo, työmarkkinoiden aktivoituminen sekä odotettavissa olevien yksityisten investointien kasvaminen ja asuntomarkkinoiden vilkastuminen ensi vuonna. 

Kun huomataan, että tämä OP:n katsaus oli tehty jo ennen eilistä hallituksen budjettiesitystä, on suomalaisilla pitkästä aikaa hyvä syy odottaa positiivista tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Poliittinen peli
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet

Blogistikollega Yrjöperskeles kirjoitti eilen EU:ssa suunnitellusta lakiluonnoksesta, jonka perusteella saastuttavat takat, kamiinat ja kiukaat kiellettäisiin vuoteen 2027 mennessä. Kirjoitus oli hyvä, enkä toista siinä mainittuja asioita vaan sen sijaan kehotan teitä - arvoisat lukijani - lukemaan kyseisen tekstin. 

Totean kuitenkin yhtyväni kollegan ilmeiseen näkemykseen siitä, että Suomen on syytä torpata tämä luonnos heti alkumetreillä. Näin siksi, että sen kustannus suomalaisten kotien ja kesämökkien omistajille olisi tolkuton - ja se tekisi saman tien laittomiksi myös yksityisten ihmisten ja Metsähallituksen sähköverkoista kaukana sijaitsevat erämaakämpät.

Sinänsä on kuitenkin kiistatonta, että takkojen ja kaminoiden käytöstä ilmakehään joutuvat pienpartikkelit ovat terveydelle haitallisia siinä missä muutkin henkityselimiin joutuvat mikrohiukkaset. Kansanterveyden ongelmaksi niistä ei kuitenkaan ole muualla kuin suurissa asutuskeskuksissa, joten suunnitellun direktiivin kohdistaminen niiden ulkopuolelle olisi silkkaa rahan tuhlaamista. 

Meidän suomalaisten tulisi myös huomata, ettei puheena oleva direktiivi olisi pelkästään kallista, vaan myös täysin järjetöntä suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamista - sillä sitähän kesämökit, rantasaunat ja erämaakämpät mitä suurimmassa määrin ovat. 

* * *

Suomalainen politiikka on saanut alue- ja kuntavaalien lähestyessä outoja piirteitä. Yksi surkuhupaisimmista oli SDP:n toiminta Kela-korvausten korvaamisasiassa. 

Esimerkiksi demareiden terveydenhuoltoasiantuntija, kansanedustaja Aki Lindén, moitti hallitusta sen takia kirjoittamalla, että "hölmöläisen politiikkaa tämä Orpon-Purran hallituksen terveyspolitiikka". Kansanedustaja Joona Räsänen puolestaan syytti hallitusta siitä, että "on pohjanoteeraus vaatia SDP:ltä selkeää politiikkaa vaalien alla kun samaan aikaan hallitus keskittyy pimittämään tulevia säästöjä kansalaisilta". 

Sen jälkeen puolue kuitenkin kannatti hallituksen esitystä eduskunnassa varmistaen sen läpimenon. Ja puheenjohtaja Antti Lindtman väitti mustaa valkoiseksi kertomalla, että puolueen linja olisi tämän asian suhteen ollut johdonmukainen. 

* * *

SDP aikoo nyt tehdä myös välikysymyksen hallituksen sosiaali- ja terveysalaan sekä koulutukseen kohdistuvista budjettileikkauksista. Puolueen mukaan säästökohteet pitää saada julkisuuteen ennen kunta- ja aluevaalien äänestyksen alkamista. 

Näin siitä huolimatta, että hallitus on pääministeri Petteri Orpon (kok) suulla luvannut tuoda asian julkisuuteen heti kun lista on valmis. Ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) on kertonut, että "näitä paraikaa neuvotellaan ja toivottavasti ne alkuviikosta viimeistään saataisiin". 

Itse vaalit järjestetään ensi kuun 13. päivänä, eli aikaa on vielä kolmisen viikkoa. Ja tosiasia on, että mitä lähemmäs vaaleja puheena olleiden budjettileikkausten ilmoittaminen menee, sitä enemmän ne vaikuttavat itse vaalitulokseen - mikä saattaisi hyvinkin olla SDP:n vaalimenestyksen kannalta edullista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU myönsi 2,5 miljardin tukipaketin Syyrian islamistitaustaiselle hallinnolle
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Euroopan Unioni on vuosien mittaan rakentanut sellaisen byrokratiakoneiston, että alueen taloudellinen kehitys on jäänyt pahasti muun maailman jalkoihin. Tämä huomio ei ole millään tavalla uusi, mutta nyt siihen on lopultakin herätty ja sen seurauksena EU-komissio aloitti oman yrityksensä sääntelyn keventämiseksi tällä viikolla. 

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että jokainen uusi byrokratiaa lisäävä uudistus on tehty hyvässä tarkoituksessa ja sellaisen uskon ajamana, että muutos tekisi maailmasta hiukan aiempaa paremman. Eikä hallintovallan kasvu siitä syystä johdu pahoista aikeista, vaan ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä (tässä valaiseva esimerkki).

EU:n keskushallinnon vuosikymmeniä tehtailema direktiiviviidakko ja maailmanparantamisyritykset ovat johtaneet pääsääntöisesti taloudellista yrittämistä vaikeuttaviin, hallintoa kasvattaviin ja ihmisten veronmaksajien elämää vaikeuttaviin kehityskulkuihin. Ja sitä kautta eurooppalaisten elämänlaadun heikkenemiseen. 

Tämä nähdään hyvin selkeästi vertailemalla eri alueiden talouskasvua. Se on viime vuosina ollut erityisesti USA:ssa ja Intiassa voimakkaan nousujohteista, mutta EU:n alueella erittäin heikkoa. Ja poikkeuksellisen lainkuuliaisessa Suomessa suorastaan katastrofaalista.

Siksi on hyvä yhtyä Helsingin Sanomain pääkirjoittajan loppukaneettiin, jonka mukaan "paatunut sääntelykoneisto tarvitsee pysyvän asennemuutoksen, ja siihen tulee nyt tilaisuus, kun EU:n painopiste siirtyy talouskasvuun ja turvallisuuteen". Ja toivoa, että tämä ymmärretään myös Brysselin vallan kammareissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Suomen valtion sunnitellusta budjetista vuodelle 2025 on velkarahaa yli neljätoista prosenttia. Eli joka seitsemäs valtion käyttämä euro on otettu velaksi ja maksettava ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Samaan aikaan suomalaisten työntekijöiden tuloista verotetaan reilusti yli 40 prosenttia. Ja sen ihmisten työntekemisen motivaatiota vähentävä progressio on niin korkea, että marginaalivero ylittää 50 prosentin rajan - jolloin työntekijälle jää alle puolet lisätulosta - 58 000 euron vuosituloista ja jo 19 000 euron ansiotasolla verokarhu vie lisätyön palkasta peräti kolmanneksen.

En tässä kiistä sitä, etteikö näistä rahoista suurinta osaa käytettäisi hyviin asioihin. Mutta totean kuitenkin, että näitä hyviä asioita - ja usein vähän vähemmänkin hyviä - on suomalaisten työntekijöiden kannettavaksi aivan liikaa. Ja lisäksi budjettiin sisältyy myös vähemmän hyviä asioita, hyvinkin mainitsemani velkarahoitteinen neljätoista prosenttia.

Siksi oli mielenkiintoista lukea Verkkouutisten juttu, jossa oli kattava yhteenveto Argentiinan talouden muutoksesta Javier Milein valtaannousun jälkeen. Olen myös itse kirjoittanut aiheesta aiemmin, joten en kommentoi sitä sen enempää kuin suosittelemalla teille - arvoisat lukijani - artikkelin lukemista.

Sen sijaan haluan tuoda esille pari suomalaiseen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvää seikkaa, joihin artikkeli tarjoaa lisävalaistusta. Niistä ensimmäinen on suomalaisen vasemmiston taholta - ja lisäksi Yleisradion toimituksessa - esille nostettu väite argentiinalaisten suistumisesta kurjuuteen Milein tekemien rajujen julkisen talouden leikkausten jälkeen. 

Verkkouutisten jutussa kuitenkin kerrotaan, että Milein uudistusten jälkeen kuluneen vuoden aikana argentiinalaisten keskipalkat ovat lähes kaksinkertaistuneet, maan työttömyysaste on laskenut seitsemän prosentin tuntumaan sekä vuokra-asuntojen tarjonta on kasvanut 170 prosenttia ja vuokrakustannukset laskeneet 40 prosenttia. Minusta nämä tiedot asettavat vasemmistolaisten väitteen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Etenkin, kun Argentiinan taloudelle povataan ensi vuodeksi peräti viiden prosentin kasvua.

* * *

Siksi kysyn, että eikö tämä kaikki osoita sitä, että ylipöhöttyneen julkisen talouden ja yhteiskunnallisen sääntelyn leikkaaminen - vaikka kirpaiseekin lyhyellä aikavälillä - on loppujen lopuksi hyväksi myös kaikkein köyhimmille? Onhan Argentiinassa sentään toimittu ihan toisenlaisessa mittakaavassa kuin Suomessa on edes suunniteltu: julkisesta taloudesta leikattiin 30 prosenttia sisältäen 30 000 valtion työntekijän irtisanomisen, energia- ja liikennetukien leikaamisen, julkisten töiden keskeyttämisen ja valtion palkkojen sekä eläkkeiden pienentäminen. 

En silti sano, että Suomessa pitäisi tehdä yhtä rajuja muutoksia, sillä eihän meidän taloutemmekaan ole samanlaisessa kriisissä kuin Argentiinassa oli Milein astuessa valtaan. Sen sijaan haluaisin myös poliittisen vasemmiston ja heidän kannattajiensa pysähtyvän hetkeksi miettimään edelle kirjoittamaani ja ymmärtämään, että myös meidän julkisesta sektoristamme voidaan - ja kannattaa - varmasti leikata paljonkin. 

Enkä tarkoita esimerkiksi hyvinvointipalveluiden suorittavaa työtä tekevien ihmisen käsiä vaan niiden hallintoa ja byrokratiaa. Enkä tarkoita edes julkisten alojen työntekijöiden palkkojen laskemista, mutta ehkä niiden korottamista voisi kuitenkin rajoittaa, kunnes palkkajohtajuus siirtyisi valtion hommista Suomen talouden viime kädessä rahoittavalle yksityiselle sektorille. Enkä panisi pahakseni, jos valtion tarjoamista tuista mitä erilaisimmille valtionhallinnon ulkopuolisille toimijoille - kuten kansalaisjärjestöille, yrityksille, kehitysmaille ja puolueille - leikattaisiin leijonanosa.

Lisäksi pitäisi katsoa valtion ja varmasti kuntienkin virastojen hallintorakenteita. Ne ovat viime vuosina kasvaneet kuin pullataikina ja tarjoavat siksi erinomaisia leikkaus- eli tehostamiskohteita, joita karsimalla säästyy sekä rahaa että vapautuu työntekijöitä käytettäväksi yksityiselle sektorille.

Esimerkiksi tutkimuslaitoksilla oli johtonaan vielä viime vuosituhannen lopulla tyypillisesti pää- tai ylijohtaja ja hänen apunaan tutkimus- ja hallintojohtaja sekä sihteeri, mutta nykyisin hyvinkin kukkea ja monitasoinen johtamisapparaatti (esimerkki ja toinen) ja sen rakentama byrokratia. Ja vielä paljon paremmaksi pantiin terveydenhuollossa, jossa hyvinvointialueet toivat aiempaan verrattuna yhden uuden hallintotason, paljon johtajia ja - kuin kukkaseksi kakkuun - poliitikoille uuden temmellyskentän. 

Näin ollen valtion budjetin sopeuttamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa edes poliitikoille. Ja siksi nykyisen - niin sanotun porvarihallituksen - voisi olettaa tarttuvan tähän tehtävään selvästi pontevammin kuin se on tähän mennessä tehnyt. Etenkin kun Argentiinan ekonomistipresidentti on osoittanut sillä tavalla saavutettavan erinomaisia tuloksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Geenieditoitu tomaatti

Luin suurella mielenkiinnolla tuoreen tutkimusraportin, jossa oli geenisaksien avulla onnistuttu sekä pidentämään tomaattien säilyvyyttä että lisäämään sen aromeja. Lopputulosta testattiin 28 vapaaehtoisella, joista 71 % piti geenieditoitujen tomaattien mausta enemmän kuin tavallisten.

Nähtäväksi siis jää, milloin maailmanmarkkinoille ilmaantuu aiempaa maukkaampia ja säilyvämpiä tomaatteja, jotka myyntiluvan saatuaan syrjäyttävät perinteisin jalostusmenetelmin aikaansaadut lajikkeet. Tai milloin sellaisia saadaan markkinoille myös Suomessa. 

Tämä on sikäli merkittävä kysymys, että geenipohjaisen ruuan markkinaosuus on kasvanut muualla maailmassa nopeasti. Ja tämä kehityksen oletetaan kiihtyvän kuluvalla vuosikymmenellä. Tästä esimerkkinä toimii maissinviljely, joka perustuu USA:ssa nykyisin lähes pelkästään geneettisesti muokattuihin lajikkeisiin. 

Euroopan unioni harasi pitkään tätä kehitystä vastaan, mutta lopulta senkin on pitänyt antaa periksi. Ja siksi myös EU:ssa on tarkoitus jatkossa hyödyntää maataloustuotteissa tieteen uusimpia saavutuksia, mutta mitä hitaammin ja byrokraattisemmin tämä prosessi etenee, sitä enemmän Eurooppa jää ruuantuotannossaan muun maailman jalkoihin. 

Nähtäväksi siis jää, haluaako ja pystyykö eurovaalien jälkeinen EU-hallinto nostamaan Unionin siitä ruokakuopasta, johon Unionin aiemmat hallitsijat ovat olleet sitä saattelemassa. Vai onko maanosamme maataloustuottajien kohtalona tulla kokonaan haudatuksi siihen kuoppaan tai säilyä ainoastaan eräänlaisena tukiaisten varassa elävänä ulkoilmamuseona? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta toivoa munuaispotilaille
Meemisodan uhrit
Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?

Sosiaalinen oikeudenmukaisuuden ajatus perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen

Argentiinan presidentti Javier Milei antoi haastatelun amerikkalaismedialle. Se kannattaa toki lukea kokonaisuudessaan, mutta päätin kääntää tähän kuitenkin vain siihen sisältyvän vertauskuvallisen selityksen siitä, mitä sosialismi on ja miksi se saavuttaa suosiota poliitikkojen ja äänestäjien parissa. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

"Oletetaan, että juoksemme kilpaa. Meitä on 20, mutta kuinka moni voi voittaa? Vain yksi. 

Mitä sosialismi siis tekee? Se keskittyy jäljelle jääviin 19 juoksijaan, puhuen salajuonesta, jonka mukaan joku voitti ja alistaa muita. Se ruokkii ja vaalii kaunaa ja vihaa. On helpompi uskoa, että kyseessä oli salaliitto kuin hyväksyä, että toinen oli parempi. 

Juuri tästä on kyse kulttuuritaisteluissa. Osoittaa, että nämä moraaliset arvot ovat vastenmielisiä ja että ne johtavat hirvittäviin instituutioihin, ja että kun näitä instituutioita toteutetaan, valtiot romahtavat ja vajoavat kurjuuteen."

Näiden sanojensa jälkeen Milei otti esimerkin omasta kotimaastaan: "Argentiina omaksui vapauden ajatukset vuonna 1860 oltuaan barbaarien maa. Ja 35 vuodessa siitä tuli maailman rikkain kansakunta. 

1900-luvun alussa Argentiina omaksui sosialistiset ideat ja siitä tuli kurja maa, joka tuottaa ruokaa 400 miljoonalle ihmiselle, mutta verorasitus on 70 prosenttia kyseisellä sektorilla. Tätä roskaa sosialismi on. 

Ja miten he tekivät tämän? Istuttamalla 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden' ajatuksen, joka perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen. Ja tämä moraalisten arvojen rappeutuminen johtaa lahoamiseen. 

Meidän on siis taisteltava sekä taloudellisella, poliittisella että kulttuurisella rintamalla. Jos epäonnistut jollakin näistä osa-alueista, sosialismi hiipii sisään ja voittaa."

* * *

Arvoisat lukijani: edelle kääntämäni teksti avaa erinomaisesti sitä, mitä sosialismi on ja miksi se on suosittua. Mutta kertoo myös sen, miten siitä voidaan päästä eroon. Ja miksi se on välttämätöntä, mikäli haluamme Suomen ja Euroopan olevan hyvä paikka asua ja elää myös tulevaisuudessa. 

Ja jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, muistutan siitä, mihin Suomen historiallinen nousu 1800-luvun aikana ja jälkeen perustui. Ensin Johan Snellman johdolla ja valistuneen keisarin suostumuksella ja tuella luotiin suuriruhtinaskuntaan liberalistinen lainsäädäntö, joka salli vapaan taloudellisen toiminnan, mutta sitoi hallinnon ja lainkäytön lakiin. Ja lopulta vuonna 1879 toteutettiin elinkeinovapaus. 

Näin Suomen talous kasvoi nopeasti ja saavutti ja jopa ohitti 2000-luvun alkuvuosina entisen emämaan, kunnes lopulta tukehtui omien hallitusten - erityisesti Jäätteenmäen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen/Stubbin - sekä Euroopan Unionin johdolla rakennettuun keskusjohtoiseen ja yhä byrokraattisempaan taloudenpitoon, jossa poliittista suosiota ostettiin yhä hulppeammilla verovaroin kustannetuilla palveluilla. 

Ja kuten tiedämme, ei Suomi ole vieläkään pystynyt nousemaan siitä suosta, johon se ajettiin. Päinvastoin, vuosina 2019-2023 hallinnut Rinteen/Marinin kabinetti käänsi Sipilän hallituksen aloittamien oikeansuuntaisten toimien vaikutukset uudeksi ja entistä vaikeammaksi stagnaatioksi, jonka seurauksena suomalaisten taloudellinen toimeliaisuus ja rahavirrat ovat suurelta osin suuntautuneet Suomesta muuhun maailmaan.  

Tässä työssä kauniin ex-pääministerimme työtä auttoi samaan suuntaan puhaltanut Ursula von der Leyenin johtama brezhneviläistä byrokratiaa ilmeisenä esikuvanaan pitänyt "greenpeace-komissio". Ja siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että myös tuleva europarlamentti ja komissio lukisivat ja ymmärtäisivät edelle kääntämäni Javier Milein ajatuksen sosialismin syistä ja vaaroista. Ja että ne palauttaisivat Euroopan Unionin kansallisvaltioiden hyvinvointia tukevaksi vapaan kaupan liitoksi sen sijaan, että se toimii brezhneviläisen stagnaation sylttytehtaana.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Valtiovarainmimisteriön virkamies kertoi, että hallituksen päätökset julkisen talouden supistamisesta saattavat johtaa tuhansien virkamiesten irtisanomisiin. Näin siksi, että henkilöstökulut ovat virastoissa ylivoimaisesti suurin kuluerä. 

Tämän välttämiseksi etsitään eri ministeriöissä säästökohteita, jotka tullaan esittelemään hallitukselle toukokuun loppupuolella. Ammattiyhdistysliikkeen edustajan mukaan irtisanomiset johtaisivat kansalaisille ja yrityksille erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten saamisen hidastumisena.

Mikä siis neuvoksi tällaisessa tilanteessa?

Mieleeni tuli tänä aamuna kaksi eri vaihtoehtoa, joilla edellä kuvatuista ongelmista voitaisiin selvitä. Niistä ensimmäinen on virkamiesten vapaaehtoinen palkanlasku, jolla vähentynyt budjettirahoitus voitaisiin jakaa tasan kaikkien valtion palkkarenkien kesken. Tähän olisi hyvin varaa, sillä valtio maksaa nykyisin työntekijöilleen selvästi korkeampia palkkoja kuin yksityinen tai kuntasektori.

Näin julkisen hallinnon työpaikat voitaisiin säilyttää huolimatta valtion vähentyneestä palkanmaksukyvystä. Eikä asia tarvitsisi sen enempää kuin valtiolla työtä tekevien yhteisen päätöksen, jonka työnantaja tulisi epäilemättä hyväksymään. Ja virkamiehet ja muut valtion työntekijät voisivat sen jälkeen saada hyvää mieltä siitä, että he ovat kyenneet mittavaan solidaarisuustekoon. 

Toinen mieleeni tullut seikka koskee sitä, miten voitaisiin vähentää tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten - eli byrokratian - hidastumista. Se olisi yksinkertaista, rakas Watson, sanoisi Sherlock Holmes.

Hallitus ja eduskunta voisivat nimittäin seuraavaksi purkaa erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten määrää julkisessa hallinnossa. Eli ryhtyä byrokratian supistamistalkoisiin. 

Se kannattaisi aloittaa vähiten tarpeellisesta byrokratiasta ja jatkaa niin pitkälle, että valtion jäljelle jäävä työvoima selviäisi siitä - mieluiten - jopa sukkelammin kuin valtion nykyinen renkiarmeija tämänhetkisestä byrokratiasta. Tässä suhteessa aloitteen voisi hallituksen lisäksi ottaa myös poliittinen oppositio, joka näin toimimalla voisi osoittaa olevansa rakentava voima suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Omaisuuskatto

Vasemmistonuoret ovat huomanneet, että joillakin suomalaisilla on suuria omaisuuksia. Niinpä he ovat - itse asiassa jo vuosia sitten - ottaneet tavoitteekseen sosialisoida kaikilta ihmisiltä viiden miljoonan euron ylittävän omaisuuden. 

Tämä siis maassa, josta rikkaimmat siirtävät omaisuuttaan pois ilman omaisuuskattoakin. Ja jossa monen ihmisille työtä ja hyvinvointivaltiolle verotuloja tuottavan yksityisen yrityksen arvo ylittää mainitun viiden miljoonan euron arvon. Puhumattakaan suomalaisten pörssiyritysten suuromistajien salkkujen arvosta.

Ei siis ihme, että Kokoomuksen nuorisojärjestö väänsi kollegoidensa ehdotuksen seurauksia rautalangasta. He totesivat, että "kun omaisuuden kerryttämiseen asetetaan keinotekoinen raja, sijoittajat ja yrittäjät, jotka kykenevät mobilisoimaan suuria pääomia, siirtäisivät toimintansa nopeasti maihin, joissa heidän mahdollisuutensa kasvattaa omaisuuttaan eivät ole rajoitettuja. Tämä johtaisi väistämättä investointien ja työpaikkojen vähenemiseen Suomessa... minkä seurauksena Suomi näivettyisi". 

Lisäksi - edelleen kokoomusnuorten näkemyksen mukaan - ehdotuksen toteuttamiseksi "vaadittaisiin valtiolta ennennäkemätön byrokraattinen koneisto arvioimaan yksityishenkilöiden omaisuuden arvoa", joka sekään ei olisi yksiselitteinen ottaen huomioon esimerkiksi yritysten osakkeiden arvon vaihtelun taloudellisten suhdanteiden mukana.

Omalta osaltani lisään vielä sen, että omaisuuskaton asettaminen vähentäisi myös Suomessa pysyvien yrittäjien motivaatiota tehdä pitkiä työpäiviä saadakseen liiketoimintansa tuottavaksi - ja ylipäänsä vähentäisi ihmisten halua ryhtyä yrittäjiksi. Eikä se myöskään houkuttaisi ulkomaisia yrittäjiä tai korkeapalkkaisia erityisosaajia hakeutumaan maahamme.

On siis syytä todeta surullisena se tosiasia, että vielä 21. vuosisadalla meillä on politiikkaan pyrkimässä nuoria, joilta puuttuu täydellisesti käsitys talouden tosiasioista. Ja joista osa tulee todennäköisesti nousemaan päättäjäksi ainakin kuntiin, aluehallintoon ja eduskuntaan - ja tavoittelemaan jälleen kerran sosialistista utopiaa, joka viime vuosisadan laajamittaisissa kokeiluissa osoittautui kerta toisensa jälkeen täydellisen epäonnistuneeksi järjestelmäksi tuottamaan ihmisille vapautta ja hyvinvointia.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa
Li Andersson yllättyi
Poliittinen umpiokupla

Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn vaati Suomelle lakisääteistä velkakattoa. Taustalla lienee se tosiasia, etteivät Suomen hallitukset ole vuoden 2008 jälkeen halunneet rajata julkisia menoja tulojen mukaan, vaan maamme on elänyt tämän ajan suurelta osin velaksi. 

Tilanne on pahentunut vuosi vuodelta ja kuluvan vuoden 87,6 miljardin euron budjetista katetaan velalla 11,5 miljardia euroa eli noin 13 prosenttia. Kuten arvoisa lukijani ja Petteri Orpon (kok) hallitus hyvin ymmärtävät, ei kehitys voi jatkua samanlaisena ilman, että maamme joutuu Kreikan tavoin holhoukseen. 

Positiivista tässä tilanteessa on se, ettei Suomen velka ole - vielä - bruttokansantuotteeseen suhteutettuna yhtä suuri kuin 1990-luvun laman aikana. Mutta - ja se on iso mutta - nykyisellä kehityksellä tuo taso saavutettaisiin vielä tällä vuosikymmenellä, kuten alla olevasta kuviosta näkyy.

Tästä syystä on välttämätöntä, ettei Suomen taloudessa jatketa elämistä vanhaan malliin eli viime vuosikymmenen "business as usual" on saatava käännetyksi. Se voi tapahtua kolmella tavalla tai niiden yhdistelmällä. 

Niistä ensimmäinen ja paras on talouselämän tuottojen - ja sitä kautta verotulojen - kasvattaminen. Tähän hallitus pyrkii tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin sekä työelämään liittyvillä muutoksilla. Näistä jälkimmäiset ovat saaneet ay-liikkeen ja poliittisen vihervasemmiston takajaloilleen ja tekemään kaikkensa, jotta Suomen velkakehitys jatkuisi tai jopa kiihtyisi.

Toinen mahdollinen keino voisi olla verotulojen kasvattaminen sosialisoimalla yrityksiltä ja työntekijöiltä entistä suurempi osa heidän työnsä tuloksista. Jos Suomessa olisi alhainen veroaste, tämä vihervasemmiston lempikeino saataisi hyvinkin olla käyttökelpoinen, mutta valitettavasti maassamme on jo valmiiksi yksi maailman korkeimmista veroasteista. 

Siten tämän keinon käyttämisellä ei ole mahdollista saavuttaa suuria tuloja. Ja pahimmassa tapauksessa seurauksena voisi olla jopa talouden aktiivisuuden heikentyminen yrittäjien ja työntekijöiden riskinottoon ja ahkeruuteen kannustavan ekonomisen insentiivin heiketessä entisestään. Siis joutuminen ojasta allikkoon.

Kolmas keino korjata tilannetta olisi katsoa julkisen sektorin toimintoja ja poistaa sieltä turhia kustannuksia aiheuttavat osat. Sellaisesta saimme yhden esimerkin tuoreesta uutisesta, jonka mukaan neljän vuoden ajan toiminnassa olleella elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistolla ei ole ollut mitään sovittuja valvonnan tuloksellisuus- tai vaikuttavuustavoitteita, eikä se ole tehnyt yhtään päätöstä. Valtuutetun kuukausiansio on noin 9 000 euroa kuukaudessa.

Toisen hyvän esimerkin löydämme terveydenhuollosta, jossa toimivat lääkärit toivat äskettäin esille sen, kuinka hyvinvointialueille rakennettu tolkuton byrokratia syö leijonanosan heidän ja muun henkilöstön työajasta. Näistä esimerkeistä huolimatta on selvää, että jokainen julkisen sektorin toiminto ja työpaikka on syntynyt jonkinlaisin perustein ja tarkoitettu täyttämään jonkinlainen tarve. Tai ainakin kuviteltu sellainen.

Joka tapauksessa liika on liikaa ja Suomen julkisen sektorin toiminnot tulisi perata kaikilta osiltaan läpi sillä ajatuksella, että saadaanko niissä tehdyille töille kustannukset ylittävä hyöty. Ja ellei saada, onko noiden toimien ylläpitämiselle jokin muu välttämätön syy. Tämän tarkastelun lopuksi tulisi vielä poistaa julkisista budjeteista kaikki tarpeettomiksi tai kannattamattomiksi osoittautuneet toimet ja toimijat. 

Tämän kaiken voisi kuvitella olevan itsestäänselvää, mutta näin ei näytä olevan. Ja ilmeisesti tämä on nyt selvinnyt myös Suomen pankin pääjohtajalle, kun hän ehdotti valtion menoille lakiin säädettävää velkakattoa. Näin tulevat hallitukset ja eduskunnat pakotettaisiin noudattamaan edes jonkinlaista rotia yhteisten varojemme käytössä. 

Tällainen velkakatto on käytössä Ruotsissa. Ja sen seurauksena länsinaapurimme velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 30 prosenttia - toisin kuin Suomessa - jossa se on yli 75 prosenttia.

Siten pääjohtaja Rehnin esitys näyttää tosiasioiden valossa varsin hyvältä, vaikka epäilemättä vallan riistäminen poliitikoilta olisikin näille varsin karvasta lääkettä. Näin siitä huolimatta, että riistämisen syynä olisi heidän ilmeinen kyvyttömyytensä käyttää tuota valtaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon

Sanna Marinin (sd) hallitus perusti Suomeen 21 hyvinvointialuetta. Niiden suuren määrän taustalla oli erityisesti Keskustan pyrkimys ankkuroida oma valtansa tästä ikuisuuteen suomalaisella maaseudulla. 

Ilmeisesti siitä syystä aluehallinnon pyörittämiseen rakennettiin valtavan suuri keskushallinnolta rahansa saava hallintobyrokratia. Siinä ylintä valtaa käyttää vaaleilla valittava aluevaltuusto, joissa istuu hyvinvointialueen asukasluvusta riippuen 59–89 poliitikkoa.

Lisäksi on rakennettu valtava virkakoneisto, joka koostuu aluehallituksesta ja tarkastuslautakunnasta sekä kaksikielisisllä alueilla kansalliskielilautakunnasta ja Lapissa Saamen kielen lautakunnasta. Niiden jäsenistä päättää aluevaltuusto.

* * *

Hyvinvointialueet ovat olleet perustamisestaan lähtien kroonisessa rahapulassa, mikä ei kuitenkaan ole estänyt aluehallinnossa olevia poliitikkoja ja byrokraatteja mittaamasta itselleen maksimaalisia etuuksia. Sellaisista kertoivat eiliset uutiset. 

Ylen mukaan aluehallintojen rahankäyttö on nimittäin ollut täysin posketonta. Pelkästään kokouspalkkioihin on käytetty kutakin valtuutettua kohden pahimmillaan jopa noin 19 000 euroa vuodessa. Niistä kertyy koko maan tasolla 14 miljoonan euron potti - ja sen päälle tulevat vielä matkakulujen ja ansionmenetysten korvaukset. 

Oman elintason kohottaminen ei kuitenkaan ole riittänyt aluevaltuutetuille, vaan lisäksi hyvinvointialueiden rahaa on jaettu yhteensä 5,5 miljoonaa euroa myös heidän taustallaan oleville poliittisille puolueille niin sanottuna ryhmätukena eli demokratiarahana.  Näin ihmisten terveyden edistämiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja on käytetty sekä poliitikkojen leivän leventämiseen, että heidän taustallaan toimivien poliittisten liikkeiden rahoittamiseen. 

Kärsijöinä tästä poliittisten päättäjien ahneudesta ovat olleet erityisesti vanhukset ja sairaat ihmiset. Tämä jos joku on moraalitonta. Ellei suorastaan sikamaista.

* * *

Koska aluehallinnon rahankäyttö on ollut holtitonta valtuutettujen - siis alueiden ylimpien päättäjien - omassa joukossa, ei ole yllätys, että tämä joukko on harjoittanut vähemmän tiukkaa rahapolitiikkaa myös yleisellä tasolla. Tästä uutisoi esimerkin MTV3, jonka mukaan Keski-Uudenmaan aluejohtaja on irtisanouduttuaan saanut erorahaa 120 000 euroa. 

Kyseessä ei siis ole korvaus erotetulle johtajalle, vaan henkilölle, joka päätti itse jättää hommansa. Kyseisen aluehallituksen puheenjohtaja on ilmoittanut, ettei tule kommentoimaan asiaa, mutta MTV3:n julkaisemasta pöytäkirjasta ilmenee kyseessä olleen sopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut välttää johtajan irtisanominen. 

Irvokkaaksi asian tekee se, että tällaisesta erorahasta oli sovittu eronneen johtajan kanssa jo työsopimuksessa. Eli tälle oli jo rekrytointitilanteessa annettu subjektiivinen oikeus kuitata itselleen vastikkeeton 120 000 euron potti veronmaksajilta kerättyä rahaa.

Tämä kaikki osoittaa, että julkinen eli isännätön raha on halpaa. Ja demonstroi vastaansanomattomasti, kuinka se johtaa eräänlaiseen lailliseen korruptioon, jossa kyllä toimitaan lakien kirjaimen mukaisesti, mutta maksimoiden oma ja kavereiden etu. Eikä ketään kiinnosta, miten rahan varsinainen käyttötarkoitus - tässä tapauksessa hyvinvointialueiden varsinainen toiminta - tulee hoidetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itsestäänselvyyksiä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Itsestäänselvyyksiä

Pari viikkoa sitten kansanedustaja Sara Seppänen (ps) vaati opetusministeriötä huolehtimaan siitä, että opettajat toteuttavat Suomessa annetun perustuslain ja perusopetussuunnitelman mukaista sisältöä uskonnon opetuksessa. Vaatimuksen taustalla oli se, että muslimilapsille on opetettu uskonnon tunnilla jopa ääri-islamilaista ideologiaa, johon on sisältynyt tappouhkauksia uskontoaan vaihtaville.

Siksi tartuin mielenkiinnolla Ylen uutiseen, jonka mukaan peruskoulun uskonnon opetuksessa esiintyy monien mukaan edelleen tunnustuksellisia piirteitä. Juttu oli sinänsä asiallinen, mutta ohitti lähes kokonaan Seppäsen esille nostamaan koulujemme uskonnonopetuksen suurimman ongelman keskittyessään lähes pelkästään luterilaisen kristinuskon opetuksessa esiintyvään tunnustuksellisuuteen. 

Tämä oli sinänsä outoa, vaikka en toki epäilekään, etteikö myös kristinuskon opetuksessa esiintyisi tunnustuksellisuutta ja muiden uskontojen vähättelyä. On silti outoa, etteivät koulujen - lähinnä ala-asteen - korkeakoulutetut opettajat kykene noudattamaan edes opetussuunnitelmaa, vaan tyrkyttävät pienille koululaisille omia näkemyksiään. 

Jos ja kun näin on, olisi asiaan suhtauduttava sen vaatimalla vakavuudella. Eli tunnustuksellista uskonnonopetusta - on se sitten kristinuskoa tai islamia mukailevaa - antavan opettajan toimintaan olisi puututtava yhtä jämäkällä otteella kuin muissakin työpaikoissa suhtaudutaan henkilöihin, jotka tekevät työssään tahallisia virheitä. Onhan itsestään selvää, ettei puuseppäkään saisi pitää työpaikkaansa, mikäli hän tuolitilauksen saatuaan nikkaroisi sohvan, koska tykkäisi mieluummin tehdä sellaisia?

* * *

Kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, ajettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikaan maahamme sosiaaliturvan uudistus, jota voidaan kuvata jättimäisenä byrokratian kasvattamisena. Tämä näkyi sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon kuuluvien ihmisten lisäyksenä, minkä lisäksi kuluja kasvatti päätös palkkojen harmonisoinnista kunkin tehtävän suurituloisimpien tasolle. 

Tähän ongelmaan liittyen haastateltiin Ylen uutisissa ulosanniltaan valitettavan heikkoa asiantuntijaa, joka puhui järkeä. Tämä henkilö - Riku Lehtinen - nimittäin kohdistaisi hyvinvointialueiden säästöt keskijohtoon ja hallintoon. Silloin säästämisen tarve pienenisi selvästi, koska matala organisaatio toisi muita hyötyjä.

Tosiasiallisesti on kuitenkin niin, ettei pelkästään keskijohdon irtisanominen pelastaisi tilannetta, vaan samalla pitäisi karsia niitä tehtäviä, joita varten hyvinvointialueille alkujaan palkattiin keskijohtoa. Tämänkin luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta jostain syystä minua hiukan epäilyttää, että kykenevätkö hyvinvointialueiden suuripalkkaiset johtajat vähentämään itselleen rakasta byrokratiaa ja irtisanomaan juuri niitä henkilöitä, joiden kanssa he viettävät työssään eniten aikaa.

Tarvittaessa he  kuitenkin näyttäisivät saavan tukea asiakkailtaan. Tuoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaiset eivät nimittäin usko nykymuotoisten hyvinvointialueiden pystyvän huolehtimaan niille kuuluvista asioista. Edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa lainaten: "tarttis tehrä jotain". 

* * *

Lopuksi pari sanaa Hamasin terrori-iskun jälkeisestä Israelin toiminnasta. Sen armeijaahan on vaadittu humanitaariseen tulitaukoon mitä erilaisempien tahojen suulla Välimeren ihmiskaupan toimijana tunnetusta Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä maailman poliittisiin johtajiin. 

Olen sinänsä samaa mieltä siitä, etteivät syyttömät saisi kärsiä sotatoimista Gazassa eikä missään muuallakaan. Tässäkin asiassa pallo on kuitenkin Hamasilla, koska Israelin pääministeri ja muut edustajat ovat moneen kertaan todenneet, etteivät he suostu tulitaukoon, ennen kuin Hamas vapauttaa panttivankinsa. Siksi on peräti kummallista, että Pyhän maan konfliktissa painetta luodaan nimenomaisesti Israelille, vaikka ratkaisun avaimet ovat Hamasilla ja palestiinalaisilla. 

Kirjoitin edellä tarkoituksella "Hamasilla ja palestiinalaisilla", koska en ole havainnut uutisia siitä, että jälkimmäiset olisivat toteuttaneet samanlaisia näyttäviä mielenosoituksia panttivankien vapauttamisen puolesta, kuin heidän maanmiehensä ystävineen ovat toteuttaneet Israelia vastaan. Sellaisia ei ole nähty sen enempää länsimaissa kuin Gazassa tai Länsirannan palestiinalaisen hallitsemilla alueilla.     

Tästä syystä minusta näyttää, ettei palestiinalaisilla tai heidän tukijoillaan ole todellisuudessa suurempaa huolta Gazan alueen ihmisten humanitaarisesta hyvinvoinnista. Tai tarkemmin sanottuna, minusta tämä vaikuttaa tosiasioiden valossa itsestäänselvältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa mitä tilaa myös Gazassa
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet

Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman paras. Sen jälkeen sitä on kehitetty vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti lisäämällä oppilaiden diversiteettiä, ongelmaoppilaisen inkluusiota, tietotekniikan hyödyntämistä ja lasten oikeuksia. Lopputuloksena suomalaisen peruskoulun käyneiden nuorten osaamistaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka onkin vielä kohtuullisella tasolla.

Siksi oli hyvä, että Helsingin sanomat julkaisi opettajille suunnatun kyselyn tulokset. Niiden mukaan yli 90 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.

Tietotekniikan hyödyntämisen vähentämistä kaipasi 56,5 prosenttia vastanneista. Negatiivisen suhtautumisen syynä oli se, että oppilaat ovat pahasti koukussa kännyköihinsä, minkä seurauksena erilaiset sovellukset ja pelit vievät valtavan suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan. Ja siksi opettajat haluaisivat etenkin kännykät kokonaan pois oppitunneilta.

Jutussa mainittiin myös keskisuomalainen opettaja, jonka mukaan koulujen vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään. Toinen opettaja taas toteaa sen itsestäänselvyyden, että "avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa".

Myös nykyisten vanhempien roolissa on toivomisen varaa. Erään opettajan mukaan nimittäin "osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita."

Niinpä peräti neljä viidestä kyselyyn osallistuneesta opettajasta oli sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on heikentänyt oppimistuloksia. Ja siksi kouluihin tarvittaisiin lisää kurinpidon työkaluja, jotta voitaisiin korjata lasten vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Toki edelleen on vanhempia, jotka käyttäytyvät aikuisten tavoin. Sen suhteen on vain sellainen ongelma, etteivät nämä jakaudu tasaisesti kautta maan. Niinpä 59,2 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että koulujen eriytyminen on Suomessa todellinen ongelma. 

Tähän liittyvä erityisongelma ovat vieraskieliset koululaiset, joilla ei puutteellisen kielitaidon takia ole edellytyksiä suoriutua koulusta kunnialla. Siksi peräti 68,5 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi opettaa erillisissä ryhmissä - eikä siis inklusiivisesti osana tavallisia luokkia.

HS:n jutussa opettajat lähettivät terveisiä myös poliittisille päättäjille. Heidän mukaansa "uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva". Niinpä 89,1 prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista ei pitänyt avoimia oppimisympäristöjä hyvänä tai tarpeellisena asiana. 

Myöskään ilmiöpohjainen oppiminen ei saanut opettajilta kannatusta. Vain 54,4 prosenttia piti sitä hyvänä tai tarpeellisena uudistuksena koulutyöhön. 

Lisäksi opettajat kertoivat koulujen byrokratian ja hankehumpan vaikeuttavan perustyöhön keskittymistä. Toisin sanoen he kaipasivat vähemmän uudistuksia ja enemmän työrauhaa opetuksen antamiseen - tämä ja muut HS:n jutun esille nostamat asiat pantakoon merkille parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. 

Ellei näin tehdä, saattaa käydä samoin kuin terveydenhuollon sairaanhoitajien tapauksessa - eli työoloihinsa kyllästyneet opettajat hakeutuvat muihin hommiin. On nimittäin niin, että jo nyt peräti 68,5 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita