Isänpuoleisen serkun naiminen ehkäisee naisten kokemaa parisuhdeväkivalta

Lähisukulaisten välinen avioliitto – tai pikemminkin sen seurauksena syntyvien lasten sisäsiittoisuus – on haitallista. Tämä johtuu siitä, että jälkeläiset perivät tavallista useammin saman geenimuodon molemmilta vanhemmiltaan. 

Tällöin resessiiviset geenit tulevat näkyviin lasten ilmiasussa, jolloin väistyvästi periytyvät sairaudet tulevat näkyviin. Sen seurauksena sukulaisavioliitoista syntyvillä lapsilla on korkeampi riski synnynnäisiin rakennepoikkeamiin, kehitysvammoihin, kuurouteen ja sokeuteen sekä vauva- ja lapsikuolleisuuteen. Lisäksi sisäsiittoisuus vähentää tällaisessa suhteessa syntyneiden jälkeläisten kognitiivista kyvykkyyttä, millä on negatiivinen vaikutus näiden menestykseen elämässään.

Jos sukulaisavioliittoja solmitaan samassa suvussa tai yhteisössä useammassa sukupolvessa peräkkäin, perimän monimuotoisuus vähenee ja geneettiset riskit moninkertaistuvat entisestään. Näistä syistä huolimatta serkusten välinen avioliitto on yleistä monissa kulttuureissa. 

Sellaisia solmii yli 10 prosenttia maailman väestöstä – näin tapahtuu yhä useammin myös Suomessa ja muissa länsimaissa viime vuosina lisääntyneen humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Siksi niihin on epäilty liittyvän jokin hyöty, jonka seurauksena tämä – sinänsä erittäin haitallinen – kulttuurinen tapa olisi pesiytynyt joihinkin kulttuureihin.

* * *

Yksi tällainen hyöty havaittiin ranskalaisen Olympia L. K. Campbellin julkaisemassa tutkimuksessa. Se liittyi sukulaisuussuhteiden vaikutukseen kotien sisäisiin konflikteihin eli perheväkivaltaan. 

Tutkimuksen taustalla oli kaksi kilpailevaa hypoteesia, joista ensimmäisen mukaan verisukulaisuus yhdenmukaistaisi puolisoiden etuja ja lisäisi sukulaisten valvontaa, mikä vähentäisi miesten kannustimia ja mahdollisuuksia käyttää pakottamista. Toisen hypoteesin mukaan tiiviit sukulaisuusverkostot asettaisivat perheen yhtenäisyyden naisten itsemääräämisoikeuden edelle, mikä tukahduttaisi avun hakemista ja helpottaisi näiden kontrollointia. 

Campbell vertaili näitä hypoteeseja Egyptistä, Jordaniasta, Pakistanista ja Turkista kerättyjen, noin 36 000–46 000 naista koskevien tietojen avulla. Tässä aineistossa avioliitto ensimmäisen serkun kanssa liittyi 2,5 prosenttiyksikköä pienempään fyysisen parisuhdeväkivallan todennäköisyyteen verrattuna avioliittoihin, joissa puolisot eivät ole verisukulaisia. 

Tämä tarkoittaa naiselle noin 11 prosenttia pienempää väkivallan suhteellista riskiä. Lisäksi tutkija havaitsi samankaltaista vähenemistä vaimoon kohdistuvassa pakottavassa kontrolloivassa käyttäytymisessä. 

Mielenkiintoista kyllä, serkusavioliitto isänpuoleisen serkun kanssa vähensi fyysisen väkivallan riskiä enemmän kuin äidinpuoleisen. Siten näyttää siltä, että suojavaikutus johtuu miehen sukulaisten auktoriteetista miehiin, eikä sinänsä puolison sukulaisuudesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukurutsa on nostettava pöydälle
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan

Eilinen päivä toi lopultakin positiivisia uutisia: Suomen talouden alamäki on kääntynyt kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,5 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Tosin vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olemme edelleen 0,4 prosenttia miinuksella, eikä yksityinen kulutuskaan ole ilmeisesti lisääntynyt. 

Toisaalta talouden käänne tapahtui siitä huolimatta, että ay-liike sabotoi yritysten toimintaa järjestämällä pitkin talvea poliittisia lakkoja saadakseen hallituksen perumaan suunnittelemansa työelämää koskevat uudistukset, jotka mahdollistaisivat vuodesta 2008 alkaneen Suomen talouden stagnaation päättämisen ja pysyvän talouskasvun. Tämä voi viitata siihen, että kasvu jatkuu tai jopa kiihtyy kuluvalla vuosineljänneksellä ja tästä eteenpäin.

Tätä näkemystä tukee se, että myös työllisten määrä näyttäisi kasvaneen tammi-maaliskuussa 0,7 prosenttia verrattuna edelliseen neljännekseen ja 0,6 prosenttia vuoden takaiseen. Siitä huolimatta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä vaikka nyt nähty heiveröinen talouskasvu saattaa olla alku Suomen paremmalle tulevaisuudelle, voi se sittenkin osoittautua pelkästään pieneksi keskeytykseksi maamme talouden alakuloon.

* * *

Jos Suomen talous näyttääkin positiivisia merkkejä, samaa ei voi sanoa maahamme asettuneista kehitysmaalaisista. Tästä meitä muistutti Suomeen asettunut iranilaismies, joka pahoinpiteli vaimoaan kolmesta neljään kertaan kuukaudessa kahden vuoden ajan.

MTV3:n jutun mukaan tämä tapahtui siten, että hän "löi vaimoa kasvoille kädellään ja hakkasi latausjohdolla sekä vyöllä eri puolille kehoa. Lisäksi hän potki naista ja heitteli tätä seinille. Pahoinpitelyn lisäksi mies uhkasi heittää happoa vaimonsa kasvoille ja tappaa hänet."

Syyksi pahoinpitelyyn riitti erimielisyys maton paikasta lattialla. Ja pokerikasvoinen mies selitti syntyneet vammat parhain päin toimimalla kielitaidottoman vaimonsa tulkkina lääkärissä. 

Tapaus osoittaa suorastaan huutomerkin tavoin yhden ongelman suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa. Tarkoitan tällä sitä, että iranilaismiehen vaimoonsa kohdistama väkivalta olisi loppunut lyhyeen, mikäli maahanmuuttajilta vaadittaisiin sosiaaliturvan ja muiden maahanmuuttopalveluiden vastineeksi Suomen kielen ja kulttuurin opetukseen osallistumista. 

Puheena olevassa tapauksessa nainen olisi kielitaitoisena voinut käydä lääkärissä yksinään ja kertoa siellä todellisen syyn vammoihinsa. Tai mikäli mies olisi tunkenut mukaan, puhua asiasta tämän läsnäollessa. 

Niinpä jäänkin suurella jännityksellä odottamaan, milloin maahanmuutto-, naisasia- ja ihmisoikeusaktivistit ryhtyvät vaatimaan Suomeen saapuville maahanmuuttajille vastikkeellista sosiaaliturvaa. Vai onko niin, ettei maahanmuuttajanaisten kohtaamalla väkivallalla ole sittenkään niin kovin suurta merkitystä heille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Maahanmuuttouutiset täyttivät median

Raskaana olevat mustat naiset kuolevat valkoisen miehen takia

Vallitsevan dotriinin mukaan kaikki ihmisryhmät tai kulttuurit ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita. Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehden kirjoitus raskaana olevien naisten kuolleisuudesta Yhdysvalloissa. 

Suomihan on näissä tilastoissa maailman turvallisin maa äideille, kiitos kattavan neuvolajärjestelmän ja ehkäpä raskaana oleviin naisiin kohdistuvan kohtuullisen suuren arvostuksen takia. Sen sijaan Yhdysvalloissa äitiyskuolemat ovat yli kaksinkertaistuneet 1980-luvun lopulta vuoteen 2013 tultaessa.

Naturen jutun mukaan raskauden aikana tai 42 päivän kuluessa synnytyksen jälkeen kuolleista amerikkalaisnaisista yli kaksi kertaa enemmän kuolee murhaan kuin raskauteen liittyvään verenvuotoon tai istukkahäiriöön. Itse asiassa USA:ssa naisen riski kuolla raskauden aikana nousee 16 prosentilla raskauden aikana. Tekijöinä "kunnostautuvat" naisten puolisot.

Asia tarkemmin selvitettäessä paljastui, että raskaana olevilla tai äskettäin raskaana olleilla mustilla naisilla oli rapakon takana lähes kolminkertainen riski kuolla murhaan verrattuna niihin, jotka eivät olleet raskaana. Tämä ero on suurempi kuin millään muulla tutkitulla etnisellä ryhmällä - tässä tapauksessa pohjoiseurooppalaista juurta olevilla valkoisilla tai latinoilla, koska vain heistä oli mustaihoisten lisäksi käytettävissä riittävästi tilastotietoa.

Jutun mukaan raskaana olevat tai äskettäin raskaana olleet mustat naiset kuolivat raskauteen liittyvistä syistä 2,5 kertaa niin usein kuin pohjoiseurooppalaista alkuperää olevat valkoiset naiset. Ja nuorilla 10–24-vuotiailla naisilla oli suurempi riski joutua murhaan raskaana ollessaan kuin vanhemmilla äideillä. Niinpä yhden jutussa kuvatun tutkimuksen tekijän mukaan kyseessä "on iän ja rodun tarina". 

Toisen haastatellun tutkijan mukaan taas "osasyy siihen, että mustat naiset ovat suuremmassa vaarassa voi olla se, että rasismin kokemukset ovat saaneet heidät luottamaan vähemmän lainvalvontaviranomaisiin ja esittämään siksi vähemmän todennäköisesti valituksia perheväkivallasta". Niinpä jutun sanoman voinee tiivistää siten, että raskaana olevien USA:n mustien naisten puolisoidensa taholta kokema väkivalta näyttäisi pohjimmiltaan olevan valkoisen miehen syy.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta
USA:n murhapääkaupungit

Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?

Afgaanimies sai eilen kahdeksan vuoden vapausrangaistuksen yrityksestä murhata entisen vaimonsa. Murha oli jäänyt yritykseksi sivullisten puututtua asiaan. 

Vuoden 2015 maahantunkeutumisaallossa Suomeen saapunut afgaani oli jo aiemmin käyttänyt "islamilaista oikeuttaan" vaimon pahoinpitelyyn, minkä seurauksena tämä oli suomalaisviranomaisten avulla päässyt miehestä eroon. Naisen jäljille mies oli kuitenkin päässyt naisen tuodessa lapsia tapaamaan isäänsä.

Tapaus on sikäli yksiselitteinen, että afgaani ei ollut peitellyt kulttuurista motiiviaan, vaan oli kiertelemättä kertonut, että "tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria."

Jos ja kun mies on näin selkeästi kieltäytynyt sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan, voidaan vain ihmetellä, että mitä hänelle oli oikein opetettu kotouttamiskoulutuksessa? Ja sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr) voisi kysyä, että mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kunniamurhia ja -väkivaltaa ei tapahtuisi maassamme enää jatkossa?

Ei myöskään olisi pahaksi, mikäli Ohisalo avustajineen tulisi julkisuuteen ja tarkentaisi muutaman päivän takaista lausuntoaan, jonka mukaan väkivallan torjumisessa "aivan keskeistä on se, että yksikään ihminen ei jää ulkopuolelle tässä yhteiskunnassa, että meillä on moniviranomaisyhteistyötä". Nythän afgaani ei ollut jäänyt viranomaistyön ulkopuolelle, vaan hänen väkivaltaisuuteensa oli puututtu jo vastaanottokeskuksessa.

Lisäksi afgaani osoitti oikeudessa saaneensa kotoutumiskoulutusta ilmaisemalla, että "tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä". Toisin sanoen hän asetti oman kulttuurinsa tärkeämmäksi kuin Suomen lain puhumattakaan uuden kotimaansa elämäntavasta, johon kuuluu sukupuolten välinen tasa-arvo. 

Lopuksi on myös kysyttävä koko Suomen kansalta, että ihan oikeastiko suurin osa siitä aikoo myös kunnallisvaaleissa antaa äänensä tässä aiheena olleen afgaanin ja muiden kotouttamistoimista piittaamattomien maahanmuuttajien lisäämiseksi kaupungeissamme? Eli onko tämä nyt juuri sellaista maahanmuuttoa, jota maamme kansalaisten enemmistö haluaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua
Jari Tervon kunniamurhista

Kiitokset Turun hovioikeudelle

Tässä on usein tullut ihmetellyksi suomalaisen oikeuslaitoksen - etenkin sen korkeampien asteiden - toimintaa. Nyt täytyy kuitenkin antaa myös kiitosta. 

Näin siksi, että nykyään 30-vuotias irakilaismies tuomittiin Turun hovioikeudessa neljän vuoden vankeusrangaistukseen touko–heinäkuussa 2014 tapahtuneista törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ihmiskaupasta ja pahoinpitelystä. Uhri oli 14-vuotias. 

Kiitoksen tässä ansaitsee erityisesti se, että hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisun, jossa suurin osa syytteistä hylättiin. Näin raiskattu ja pahoinpidelty lapsivaimo sai oikeutta ja omaa kulttuuriaan noudattanut mies - sekä hänen yhteisönsä - muistutuksen siitä, että viime kädessä Suomessa vallitsee Suomen laki, eikä sharia tai profeetta Muhammedin esimerkki.

Toki olisi ollut vielä parempi, jos kulttuurinsa suhteen sopeutumiskyvytön irakilaismies olisi oikeuden päätöksellä palautettu kotimaahansa. Näin ei kuitenkaan käynyt ainakaan asiasta kertoneiden uutisten mukaan. 

* * *

Tämän kirjoituksen lopuksi haluan muistuttaa siitä, että keskusteluosiota voidaan pitää vapaana ennakkosensuurista vain silloin, jos siellä ei esiinny henkilöihin kohdistuvaa uhkailuja, kansanryhmää vastaan kohdistuvaa kiihottamista, vallankumoukseen agitointia tai muuta rikollista viestintää. Tämän sanominen on tullut ajankohtaiseksi siitä syystä, että olen viime aikoina joutunut poistamaan useita kommentteja. 

Pyydän siksi teitä kaikkia - arvoisat lukijani - huomioimaan tämän asian tahtoessanne ottaa kantaa kirjoituksiini. Samalla tahdon kuitenkin kiittää siitä, että ylivoimaisesti suurin osa blogiini tulleista kommenteista on ollut asiallisia: niitä on ollut mukava lukea. 

Lisäperusteluita pyynnölleni voitte halutessaan katsoa tämän kirjoituksen kolmannesta osiosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Uudenvuodenlupauspyyntö valtamedialle, poliitikoille ja virkamiehille
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä

Minkä aamu opettaa, sen ilta vahvistaa

Tämän päivän Ilta-Sanomat valotti sitä, kuinka maamme maahanmuuttopolitiikka on onnistunut erään maahanmuuttajamiehen kotouttamisessa yhteiskuntaamme. Sallittakoon siis muutama suora lainaus siitä, mitä keskellä kaupunkia puukolla tehdystä ex-vaimonsa tappoyrityksestä tuomiolla ollut mies on kertonut tapauksesta.

"Ensimmäisenä reaktiona halusin ottaa hänen puhelimen ja tietää, kenen kanssa hän puhuu. Jos hän olisi puhelimen antanut minulle, tätä ei olisi ehkä tapahtunut. Menetin siinä kohti malttini tai kontrollini."

"Ensinnäkin hän on vienyt minun kunnian. Ja minun elämänsalaisuudet on tullut julki. Tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria. Tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä."

"Minun kulttuurissa ei kaduta, jos jotain on tehnyt. Ei ollut oikein, että minua kohdellaan tällä tavoin huonosti."

"Se mitä on tapahtunut, niin olen ylpeä siitä. Olen oman uskontoni ja kunniani takia valmis jopa kuolemaan. En pelkää vankilaa."

Taitaa olla niin, etteivät nämä kommentit tarvitse sen kummempia blogistin näkemyksiä. Joskus tosiasiat nyt vaan ovat vastaansanomattoman selkeitä. 

* * *

Sen verran voisin kuitenkin todeta, että tämä tapaus näyttäisi alleviivaavan sitä, mitä kirjoitin aamulla. Eli miksi suomalaiset päätöksentekijät "asettavat turvapaikanhakijan oikeuden turvalliseen elinympäristöön suuremmaksi kuin maassa jo asuvien ihmisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön".

Samaa voi toki ihmetellä myös sen uutisen perusteella, että suomalaiset nuorukaiset olivat viime lauantaina joutua maahanmuuttajataustaisen joukkion ryöstämiksi Helsingissä. Tällä kertaa kiitokset myös Ylelle siitä, että se kuvasi ryöstön yrittäjät "noin 15–18-vuotiaiksi maahanmuuttajataustaisiksi pojiksi, joilla oli tummat vaatteet ja useimmilla huppu päässä. Asianomistajien mukaan epäillyt puhuivat suomea, mutta aksentilla". 

Kuten tämän merkinnän alussa puhutun miehen yhteydessä, voi myös tämän tapauksen tiimoilla ihmetellä sitä, kuinka onnistuneeksi meidän tulisi katsoa maahanmuuttoteollisen kompleksin ja alalle palkattujen viranomaisten onnistuminen näiden nuorukaisten kotouttamisessa ja heidän integroimisessaan rakentaviksi suomalaisen yhteiskunnan tukipilareiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaipaan Sanna Marinia tai Maria Ohisaloa Ylen haastatteluun
Tumman pigmentin kulttuuria?
Kunniakas haponheittouhkaus

Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?

Suomen kielen opettaja Laura Tikkanen on maahanmuuttajanaisia opettaessaan havainnut heidän asemassaan järkyttäviä piirteitä. Hänen mukaansa "aika monella on vaikeuksia avioliitossaan. Heitä alistetaan tavalla tai toisella, joko henkisesti tai fyysisesti."

Suomeen kotoutumisen haluja kyllä olisi, mutta "naiset eivät usein osaa tai saa ajatella asioita omasta näkökulmastaan, vaan he kantavat harteillaan yhteisön ja suvun painostusta. Suvun valta ulottuu kaukaa Suomeen asti. Mies saattaa uskoa ja totella perhettään, eikä uskalla kyseenalaistaa sen sanomisia ja perinteitä, vaikka haluaisikin."

Tikkanen oli jopa joutunut puuttumaan tilanteeseen, jossa mies oli kesken opetuksen tullut kantamaan - siis sanan varsinaisessa merkityksessä kantamaan - naistaan pois oppimasta kulttuurilleen vieraita asioita. "Siitä avautui valtava vyyhti. Nainen alkoi viimeinkin puhua ja kertoi, että hänet oli kotimaassaan naitettu vanhemmalle miehelle, jonka kanssa oli tullut Suomeen. Mies pahoinpiteli häntä, koska nainen ei tullut raskaaksi."

Tapaus päättyi onnellisesti ja nainen pääsi mieheltään karkuun turvakotiin ja on nykyisin tyytyväisenä uudessa avioliitossa. Monelle muulle ei kuitenkaan käy näin onnellisesti, vaan he jäävät elämään onnettomina suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tikkanen kysyi lopuksi, että "miten maahanmuuttajat... saadaan kiinnostumaan ja oppimaan suomalaisessa yhteiskunnassa osallisena olemista?

Kysymys on oleellinen ja keskeinen siinä vyyhdissä, jonka nykyaikainen kansainvaellusaalto on aiheuttanut. Ja alleviivaa sitä, minkä vähänkin asiaa ajatteleva ihminen ymmärtää: kyse ei ole yksittäisistä suomalaisten kulttuuripiirteiden opastamisesta maahanmuuttajille, vaan kokonaisen kulttuurin vaihtamisesta silloin kun kyseessä on henkilö, joka on saapunut maahamme itselleen ja läheisilleen haitallisesta kulttuuripiiristä.

Itse lähtisin ratkaisemaan tällaisen haittakulttuurin ongelmaa sillä, että maahamme saapuneille maahanmuuttajille pitäisi tehdä selväksi se, että heidän - siis erityisesti miesten - on katkaistava suhteensa lapsuutensa kulttuuriin. Näin siksi, että se on perussyy siihen, että heidän kotimaansa on sivistyksellinen ja taloudellinen takapajula ja myös sille etteivät he kansanryhmänä saavuta Suomessa tasavertaista asemaa kantaväestön kanssa. Tämä olisi tehtävä käymällä läpi ne vaikutukset, joita heidän kulttuurinsa keskeisillä piirteillä on sen mukaan toimivien ihmisten elämän laatuun.

Siis kertomalla, että moneen kertaan päivässä rukoileminen heikentää henkilön tuottavuutta ja heikentää sitä kautta hänen asemaansa työmarkkinoilla, että naisten alistaminen säkitetyiksi kotiorjiksi vähentää perheen tuloja ja ehkäisee lasten kasvattamista täysivertaisksi kansalaisiksi, että serkkujen naiminen tuottaa tyhmempiä jälkeläisiä kuin mihin puolisoiden geenit antaisivat mahdollisuuden, että ympärileikkaus on silkkaa brutalismia ja osoittaa vain tekijänsä ääretöntä typeryyttä, että hunnuttamattomien naisten halveksiminen huorina on merkki halveksijan sairaalloisesta mielenmaisemasta ja niin edelleen.

Toisin sanoen: maahanmuutosta voidaan saada voimavara - tai ainakin vähemmän haitallinen ilmiö - vain tarttumalla härkää sarvista. Siihen ei siis auta asioiden piilottelu ja hyssyttely eikä varsinkaan tulijoiden kulttuuriin mukautuminen erityispalveluilla tai ongelmien hyssyttely ja pahimmillaan niiden salaaminen jopa kaiken tämän maksavilta suomalaisilta veronmaksajilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista

Aamun Helsingin Sanomat julkaisi kaksi kirjoitusta, joilla on sellainen yhteys nykyajan kansainvaellukseen, että haluan lausua niistä muutaman sanan. Ilmiselvä yhteys oli professori Päivi Honkatukian ja akatemiatutkija Suvi Keskisen mielipidekirjoituksella, jossa he toivat esille toiveensa siitä, ettei maahanmuuttajien kunniaväkivallasta saisi oikeastaan keskustella.

Tämän näkemyksensä he muotoilivat seuraavasti: "keskustelu kunniaväkivallasta langettaa epäilyksen varjon kaikkien maahanmuuttotaustaisten nuorten ja heidän perheidensä ylle. Tällöin esimerkiksi huivia käyttävän tytön on jatkuvasti vastattava kysymykseen, onko hän perheensä alistama. Tämä voi olla raskasta sen lisäksi, millaisia ennakkoluuloja ja syrjintää monet saavat osakseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Yleistävä tapa vahvistaa yhteiskunnassamme esiintyvää rasismia ja maahanmuuttovastaisuutta."

Kirjoituksesta tuli hakematta mieleen HS:n taannoin julkaiseman somalitaustaisen henkilön mielipidekirjoitus, jonka luettuani totesin, että "kaikilla suomalaisilla on oikeus tietää - ja lehdistöllä velvollisuus kertoa - mitä maassamme tapahtuu. Tämä tieto on nimittäin välttämätöntä demokraattisessa järjestelmässä, jotta valitsijat pystyvät tekemään vaaleissa valistuneita ja oikeita äänestyspäätöksiä ja sitä kautta ohjaamaan yhteiskuntaamme paremmaksi kaikille sen jäsenille."

Kunniaväkivallan osalta tämä olisi erityisen tärkeää, koska sen erottaa muusta väkivallasta tekijän nauttima tuki oman yhteisönsä parissa. Sitä eivät muuta miksikään tutkimustulokset - kuten Honkatukia ja Keskinen kirjoittivat - joiden mukaan useimmissa maahanmuuttajaperheissä asioista voidaan neuvotella ja sopia, kaikki maahanmuuttajien kokema perheväkivalta ei ole kunniaväkivaltaa ja seurustelusuhteiden väkivaltaista kontrollia esiintyy myös valtakulttuurin piirissä.

Oleellista kunniaväkivallan osalta on se, että sitä harjoittavien yhteisöjen asenneilmapiiri on saatava muutetuksi, jotta väkivallantekijää ei pidetä edes läheistensä parissa minään muuna kuin sinä, mikä hän tosiasiassa on. Siis parhaimmillaankin täydellinen mulkku, joka ansaitsee muiden halveksunnan ja lain mukaisen tuomion.

* * *

Toinen kirjoitus, johon kiinnitin huomiotani, oli artikkeli, jossa pohdittiin tuoretta Lundin yliopiston tutkimusta. Sen mukaan lapsen hankkiminen on suurin ilmastorikos, johon tavallinen länsimainen ihminen voi syyllistyä.

Mikäli nykyinen käsitys ilmastonmuutoksesta ja sen syistä on oikea, on asia luultavasti juuri näin. Mutta sen johtopäätökset eivät rajoitu pelkästään länsimaisiin ihmisiin vaan koskevat myös kehitysmaalaisia. Erityisesti se koskee niitä kehitysmaalaisia, jotka muuttavat kotimaistaan länsimaihin. Onhan esimerkiksi suomalaisen hiilijalanjälki noin viisinkertainen verrattuna irakilaiseen.

Siten yhden irakilaisen muuttaminen Suomeen nostaa hänen hiilijalanjälkensä viisinkertaiseksi. Tätä kautta irakilaisten holtiton lisääntyminen ja sen aiheuttama epävakaus ja paine etsiä parempaa tulevaisuutta korkean elintason maista on yhtä lailla ilmastorikos kuin suomalaisten lapsenhankintakin.

HS:n kirjoitus ja mahdollisesti myös siinä käsitelty Lundin yliopiston tutkimus onkin nähtävissä jälleen yhdeksi yritykseksi suistaa suomalaiset kansakuntana näivetykseen ja sitä kautta itsetuhoon. Valitettavasti se lienee siinä tarkoituksessa myös äärimmäisen tehokas, sillä kuten jutussa mainittiin "etenkin pääkaupunkiseudulla monet nuoret aikuiset jo sanovat, että he eivät halua lapsia ilmastonmuutoksen takia".

HS:n jutussa pohdittiin varsinaisesti sitä, pitäisikö lasten hankkimisen välttäminen nostaa sellaisille listoille, joilla ihmisille kerrotaan tehokkaista keinoista vähentää omaa ilmastovaikutustaan. Selkeää johtopäätöstä asiaan ei tullut, mutta - kuten jo yllä totesin - kirjoitus itsessään tulee lähes varmasti vaikuttamaan siten, että kantaväestölle syntyy vähemmän lapsia kuin olisi syntynyt ilman sitä.

Sen sijaan kysymättä jäi, että pitäisikö samalle listalle nostaa myös humanitaarinen maahanmuutto, joka yhtä lailla lisää - ellei suomalaisten, niin kuitenkin koko Suomen (ja muiden länsimaiden) kasvihuonepäästöjä. Vastaamatta jäi myös se, että pitäisikö kehitysmaiden väestöräjähdystä ylläpitävä katastrofiapu lopettaa samasta syystä. Ainakin olisi syytä selvittää tutkimuksen keinoin - vaikkapa Lundin yliopistossa - mikä on näiden toimenpiteiden hiilijalanjälki per länsimainen ihminen.

Tässä yhteydessä onkin syytä kysyä - kuten tein eräässä aiemmassakin kirjoituksessani - että tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?

Kunniaväkivalta ei ole yksittäistapaus

Viime aikoina on puhuttu paljon kunniaväkivallasta, viimeksi Ylellä. Joskus olen huomannut myös väitetyn, että kantasuomalaistenkin parissa esiintyisi kunniaväkivaltaa kun puoliso pahoinpitelee tai tappaa avio- tai avosiippansa.

Oleellista tässä yhteydessä on kuitenkin ymmärtää - Wikipedian sanoin - että "kunniaväkivalta tapahtuu perheen tai suvun piirissä ja lähisuku saattaa tukea ja mahdollisesti myös avustaa kunniaväkivallan tekijää". Kunniaväkivalta ei siis koskaan ole yksittäistapaus, vaan aina yhteisöllinen toimintatapa.

Kun tämän mieltää ja ymmärtää, voi käsittää oikein hyvin, ettei kunniaväkivaltaa esiinny suomalaisessa kulttuurissa. Eikä sitä siihen myöskään kaivata.

Samalla olisi ymmärrettävä, ettei kunniaväkivaltaa voi hyväksyä sen enempää maahanmuuttajien kuin kantaväestönkään parissa. Ei edes kulttuurin tai monikulttuurisuuden varjolla, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos sitä perustellaan maailmankatsomuksella, ollaan todellisen vihatekoihin yllyttävän vihapuheen äärellä.

Siis vihapuheen ja -tekojen, joiden suitsiminen ei voi onnistua yksittäistapauksiin puuttumalla, vaan korjaamalla kunniaväkivallan pyhittävän kulttuurin syvintä olemusta. Siksi kunniaväkivaltaa voi vastustaa vain uskaltamalla toimia nykyisin muodissa olevan kaikkia kulttuureita tasavertaisena pitävän näennäissuvaitsevuuden yli - ja tekemällä sen tosiasiat tunnustaen todellisen tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja terveemmän kulttuurin puolesta.

Siis sellaisen turvallisuuden ja tasa-arvon, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä kulttuurin pyhittämää väkivaltaa. Ei edes maahanmuuttajien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Kunniaväkivallan uhri sen kertoi
Orlandon opetukset ja islam

Kohti parempaa kulttuuria

Iltalehti julkaisi kaksi oikeudenkäyntiuutista, jotka hätkähdyttivät ainakin itseäni. Ensimmäinen niistä koski tapausta, jossa mies tarttui linja-auton rattiin aiheuttaen vaaratilanteen ja huutaen samalla jumalan suuruutta arabian kielellä. Kuljettaja onnistui säilyttämään bussin hallinnan ja turmalta vältyttiin.

Tapaus käsiteltiin käräjäoikeudessa, joka piti mahdollisena, ettei jumalan suuruutta huutanut mies olisi pyrkinyt kaappaamaan bussia vaan saanut paniikkikohtauksen. Niinpä tämä välttyi rangaistukselta ja saattaa olla oikeutettu jopa 10 000 euron korvauksiin koska oli ollut tutkinnan aikana talteen otettuna.

Toinen uutinen kertoi huonosti Suomea puhuvasta miehestä, joka oli Lapissa pahoinpidellyt vaimonsa tarkoituksenaan aiheuttaa keskenmeno. Samalla hän oli ollut väkivaltainen myös tämän ystävää kohtaan. Lisäksi mies oli syyllistynyt vaimoaan kohtaan väkivaltaan jo aiemmin.

Niinpä oikeus päätyi rankaisemaan miestä ensikertalaisuuteen vedoten vain kymmenen kuukauden ehdollisella vankeusrangaistuksella ja yhteensä 2000 euron korvauksilla vaimolle. Ystävä ei saanut kokemastaan väkivallasta huolimatta korvauksia.

Nämä tuomiot eivät ole lainvoimaisia, joten niistä kuultaneen vielä hovioikeuden käsittelyn yhteydessä. Tässä vaiheessa on kuitenkin tehtävä kaksi johtopäätöstä.

* * *

Oikeudessa tuomittavina olleiden henkilöiden toiminta on syyttömyydestä ja ehdonalaisesta tuomiosta huolimatta ollut sellaista, ettei sitä voi mitenkään hyväksyä Suomessa. Ensimmäisen - syyttömän miehen - tapauksessa teon seurauksena olisi voinut olla pahimmillaan kuoleman aiheuttaminen muille matkustajille.

Teon kokonaisuutta arvioitaessa on myös huomioitava, että samoihin aikoihin sattui toinenkin samankaltainen tapaus. Niiden välillä ei ole havaittu yhteyttä, mutta on tietenkin mahdollista, että sellainen on vain jäänyt löytämättä.

Siksi tässä tilanteessa on tärkeää, ettei tapahtuneesta synny käsitystä, että Suomessa voi halutessaan yrittää syöstä linja-auton pois tieltä ilman, että oikeusvaltiomme rankaisee millään tavalla tapahtuneesta. Tämänkaltaisten tapausten riski on kasvanut rajusti vuodesta 2015 alkaen kun maamme ns. paremmasta kulttuuripiiristä peräisin olevan väestön määrä on kasvanut.

Toinen johtopäätös koskee pahoinpitelyyn syyllisen miehen saamaa tuomiota. Hänen kansalaisuudestaan ei ole tietoa, mutta abortin tekeminen vaimoa pahoinpitelemällä ei vastaa millään tavoin suomalaisen oikeuskäsitystä.

Siksi on syytä kysyä, että eihän käräjäoikeuden tarkoituksena ollut ehdollisen tuomion kautta luoda maahamme uudenlaista parempaa kulttuuria, jossa perheensisäisen sikiön tappamiseen tähtäävän väkivallan tekeminen olisi ellei hyväksyttävää niin ainakin katsottava pikkurikokseksi.

Tapauksen ensikertalaisuusluonnetta tarkasteltaessa on mielenkiintoista myös se, että pahoinpitelijä oli syyllistynyt väkivaltaan vaimoaan kohtaan jo aiemmin. Kyse ei siten ole sattumasta vaan miehen vakiintuneesta käyttäytymiskoodistosta. Toivottavasti kymmenen kuukauden ehdoton rangaistus on riittävä pelote sen muuttamiseksi. Epäilen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?
Muslimitytön kokema väkivalta herätti kysymyksiä
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?

Muslimitytön kokema väkivalta herätti kysymyksiä

Helsingin Sanomat julkaisi pienen uutisen, jonka mukaan palestiinalaisnuorukainen tuomittiin pikkusiskonsa pahoinpitelystä. Pahoinpitely oli tytön ja syyttäjän mukaan jatkunut puolisen vuotta, mutta tuomio tuli ainoastaan siitä yhdestä tapauksesta, jolla oli ulkopuolisia silminnäkijöitä.

Pahoinpitelyn taustalla oli ennen kaikkea riita vaatetuksesta eli musliminaisen peittämisestä lumppuihinsa. Teini-ikäinen tyttö ei olisi halunnut sitä tehdä, mutta 17-vuotias velipoika pakotti.

Pikku-uutinen jätti avoimeksi yhden tärkeän asian. Eli miksei aiemmille pahoinpitelyille löytynyt todistajia? Vastaukseksi ei riitä se trivialiteetti, että ne tapahtuivat nuorten kotona.

Yksi mahdollisuus on tietenkin, että tyttö valehteli. Silloin on selvää, ettei todistajia ole. En pidä selitystä todennäköisenä.

Toinen mahdollisuus on, että tyttö ja veli asuivat kahdestaan. Silloinkaan ei todistajia olisi. Pidän kuitenkin tätäkin selitystä äärimmäisen epätodennäköisenä, sillä teinityttö ja niin ikään alaikäinen veli tuskin saisivat asua kahdestaan Suomeen tultuaan.

Kolmas ja todennäköisesti oikea selitys on, että nuorten kanssa samassa taloudessa asuvat vanhemmat tai vanhempi oli tietoinen pahoinpitelystä eikä halunnut oikeudessa todistaa poikaansa vastaan. Ja siten hyväksyi väkivallan. Ellei sitten ollut suorastaan painostanut poikaa huolehtimaan tytön vaatetuksesta perheen kunnian nimissä.

Jos ja kun kolmas selitys on oikea, on jälleen kerran syytä kysyä, miksi maahamme saapuneet muslimit eivät integroidu, vaan ylläpitävät keskiaikaista kulttuuriaan. Ja mitä asiantilan muuttamiseksi olisi tehtävissä?

Edelleen on kysyttävä - huomioiden edelle kirjoitetun lisäksi musliminaisten tyypillisen kotonaolon ja suuren lapsiluvun - että kuinka moni heistä elää sananmukaisesti miehensä (ja avioliittoa ennen sukulaismiestensä) nyrkin ja hellan välissä. Ja miksi me kansakuntana hyväksymme musliminaisten alistamisen ulkoisen tunnusmerkin, jonka käytöstä nyt uutisoitu väkivaltakin syntyi, eli pään peittämisen huivilla tai jopa naisten sulkemisen kokonaisuudessaan säkkiin ulkona liikkuessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vellihousuja
Grahn-Laasonen antaisi samaa lääkettä sekä sitä tarvitseville että meille muille?
Kotouttamisen haaveet

Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Korkein oikeus linjasi, ettei sisaren nettiuhkailu tappamisella ja väkivallalla yhdistettynä jo tapahtuneeseen väkivaltaan täytä tappamisen suunnittelun kriteereitä. Ei, vaikka veli tunnusti olleensa vihainen sisarelleen ns. perheen kunnian takia.

Erityisen mielenkiintoisia olivat oikeuden perustelut sille, ettei veli ollut suunnitellut sisarensa tappamista. Hän oli nimittäin uhkaillut myös muita ihmisiä ja sisartaan sekä katunut oikeudessa tätä kohtaan käyttämäänsä kovaa kieltä.

Lisäksi hänen lähettämistään viesteistä oli oikeuden mielestä nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Ja olihan hän yrittänyt houkutella sisartaan kotiinkin vakuuttamalla, ettei tälle tapahtuisi mitään.

Tämän tuomion jälkeen on aika vaikea nähdä, minkälaisilla perusteilla ketään voisi tuomita törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Tai no, ehkä yksityiskohtaisen suunnitelman kirjoittaminen paperille ja sen vahvistaminen allekirjoituksella kahden todistajan läsnä ollessa loisi todistuskappaleen, joka vakuuttaisi korkeimman oikeudenkin.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, eikä eduskunta ole tullut jälleen säätäneeksi kuolleeksi kirjaimeksi jäävää lakia. Sellaisilla kun tapaa olla yleistä lainkuuliaisuutta alentava vaikutus.

Ja lopuksi vielä tietenkin se, että toivottavasti ratkaisu oli oikea, eikä nyt vapautetun veljen sisarella ole enää mitään pelättävää perheensä taholta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
KHO elintasopakolaisten asialla
Orlandon opetukset ja islam
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei

Venäjä ja Suomi - perheväkivallan sisarukset

Venäjä on säätänyt perheväkivaltaan liittyen uuden lain, jonka pelätään viestittävän väkivaltaisille miehille, että vaimon pahoinpitely olisi hyväksyttävää. Iltalehti kertoi, että uuden lain mukaan "puolison tai lasten hakkaamisesta, josta aiheutuu mustelmia mutta ei verenvuotoa tai luunmurtumia, voi saada 15 päivää vankeutta, yhdyskuntapalvelua tai vain sakon, mikäli asia ei tapahdu useammin kuin kerran vuodessa."

Laki on herättänyt maailmanlaajuista hämmästystä. Ja aamulla lukemani uutisen mukaan "perheväkivallasta tehdyt ilmoitukset ovat merkittävästi kasvaneet Venäjän neljänneksi suurimmassa kaupungissa Jekaterinburgissa sen jälkeen, kun perheväkivalta poistettiin maan rikoslaista".

Onko Venäjä siis vajonnut täydellisen perhepoliittisen barbarian tilaan? Siihen viittaa ainakin Komsomoskaja pravdassa julkaistu kolumni, jossa naisia kehotettiin olemaan ylpeitä, jos mies mätkii heitä. Sellaista tekstiä ei soisi näkevänsä ikinä Suomessa.

Onneksi meillä kaikki on toisin. Vai onko?

Googlasin pikaisesti hakusanoilla "tuomittiin vaimon pahoinpitelystä" ja löysin maksumuurin takana olevia juttuja, mutta myös sellaisia, joita pääsi lukemaan. Esimerkiksi MTV3 kertoi Ilta-Sanomiin viitaten, että Turun apulaiskaupunginjohtaja tuomittiin taannoin liikuntarajoitteisen vaimonsa mustelmiin johtaneesta pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon.

Savon Sanomat puolestaan kertoi kuopiolaismiehen toistuvista vaimoon kohdistuneista pahoinpitelyistä - kuristamisista, hiuksista repimisistä ja lasiesineillä heittelyistä. Lisäksi mies oli väärinkäyttänyt perheenjäsentensä luottokortteja ja ottanut vippejä heidän nimiinsä. Koko vyyhden oikeus katsoi kolmen kuukauden ehdollisen tuomion arvoiseksi.

Nämä kaksi tapausta riittivät vakuuttamaan minut siitä, että jos Venäjä on lainmuutostensa jälkeen perheväkivallan barbaarivaltio, on Suomi ollut sitä jo pitkään. Asian varmistamiseksi tarkistin, mitä rikoslakimme sanoo pahoinpitelystä.

"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Eli kyllä. Edellä mainitsemani tapaukset on tuomittu lain mukaisesti. Eikä Venäjällä säädetty uusi laki poikkea oleellisesti suomalaisen rikolain vastaavasta kohdasta.

Kysymys meille suomalaisille siis kuuluu, että jos pidämme Venäjän uutta lakia barbaarisena, niin mitä meidän tulisi tehdä omalle väkivaltaan liittyvälle lainsäädännöllemme? Tulisiko sen rangaistusasteikkoa kiristää oleellisesti nykyisestä, vai olemmeko tyytyväisiä vallitsevaan asiantilaan.

Mikäli ensimmäistä, tulisi meidän aloittaa poliittinen prosessi rikoslain väkivaltarangaistusten koventamiseksi. Jos taas jälkimmäistä, on meidän turha moittia myöskään Venäjää naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä.

Lopuksi totean, että lieväkin perheväkivalta on yksi vahingollisimmista rikollisuuden muodoista. Siitä kärsivät Suomessakin lukemattomat naiset - nykyisin myös miehet. Ja sen olemassaolo myrkyttää koko perheen elämän tavalla, joka usein näkyy vielä seuraavassakin sukupolvessa. Siksi asia on kaikkea muuta kuin yhdentekevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?
Sukulaiseni on alkoholisti
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?

Pelastakaa noitalapset!

Heskingin Sanomat kertoo brittien taantuneen sivistyksessään niin paljon, että he kohdistavat rajua väkivaltaa noitina pitämiään lapsia kohtaan. Uutinen on hätkähdyttävä, sillä onhan Britannialla pitkät perinteet länsimaisen sivistyksen saralla.

Uutinen oli sen verran järisyttävä, että päätin katsoa mitä asiasta kerrotaan alkukielellä. Googlen avulla löysinkin vastaavan uutisen, mistä selviää, ettei kyse sittenkään ole etnisten brittien taantumisesta 1700-luvun henkiselle tasolle, vaikka HS:n uutisen perusteella näin voisi kuvitella. Sen sijaan noitauskoa esiintyy tummahipiäisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Koska etnisesti afrikkalaisia maahanmuuttajia saapuu jatkuvasti myös Suomeen, olisiko meilläkin syytä paneutua heidän kulttuurinsa tähän puoleen? Eli tarjota erityiskoulutusta sellaisille tulijoille, jotka ovat lähtöisin alueilta, joissa noitiin ja pahoihin henkiin uskominen on arkipäiväistä. Eikä pelkästään koulutusta, vaan tehostaa myös näiden lasten hyvinvoinnin tarkkailua esimerkiksi neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa.

Näin voitaisiin pelastaa lapsia sellaisilta kärsimyksiltä, jotka ovat koituneet Britanniaan muuttaneiden perheiden pienimpien kohtaloksi. Samalla voitaisiin perustella näille maahanmuuttajille, miksi heidän olisi hyvä luopua omista kulttuurisista lähtökohdistaan vaihtamalla ne länsimaisiksi. Näin myös näiden tulijoiden, tai ainakin heidän lastensa, kotoutumis- ja integroitumisennuste muuttuisi nykyistä paremmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle

Sukulaiseni on alkoholisti

Näin joulun aikana on alkoholin nauttiminen aiheuttanut poliisille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtunee ainakin osittain suomalaiskansallisesta tavasta ottaa kunnolla silloin kun otetaan.

Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.

Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.

Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.

Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.

Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.

Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.

Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!

Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".

Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.

Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.

Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.

Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.

Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.

Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista. 

Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti. 

Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Viina on viisasten suoja

Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?

Yhdysvaltain Kansasista kuultiin hyytävä uutinen. Osavaltion pääkaupungissa Topekassa aiotaan laillistaa perheväkivalta, koska kaupunki on talousahdingossa.

Atlantin tällä puolella Kreikalla on pitkälle yli 300 miljardin euron velat. Määrä on niin suuri, että Kreikan selviäminen ilman jonkinasteista velkojen anteeksiantoa lienee toiveajattelua. Jos ja kun Kreikka vaipuu tästä syystä velkasaneeraukseen, on myös EU:n alueelle odotettavissa suuria talousvaikeuksia.  Ja suoranainen katastrofi mikäli vielä Italia tai Espanja seuraavat kreikkalaisten esimerkkiä.

Vaikka Suomi on yksi Euroopan terveismmistä talouksista, on armaalla kotimaallammekin pahasti alijäämäinen julkinen talous jo ilman Kreikan romahdustakin. Romahduksen vaikutuksia voi arvioida erilaisten riskien ja vastuiden kautta.

Tänään kuulimme, että Suomen pankilla on lähes kolmen miljardin euron sijoitukset riskipapereissa. Suomen valtio puolestaan sitoutui ensin 1,5 miljardin euron tukipakettiin Kreikalle, ja toisessa osassa tukea lisätään 2,2 miljardilla, josta 880 miljoonalle saatiin vakuudet. Ne voi lunastaa aikaisintaan 15 vuoden kuluttua, joten ei niistä mitään hyötyä olisi akuutin kriisin iskiessä, vaikka pitkällä aikavälillä voivat vähän lohtua tuodakin.

Suorien riskien lisäksi Suomen tilanteeseen vaikuttaisi mahdollinen kriisimaiden kaatumisesta syttyvä lama, joka hidastaisi vientiä. Näin siitä huolimatta, ettei meillä ole minkäänlaista Suomen sisäistä ongelmaa, koska suomalaiset rahoituslaitokset eivät juuri ole sijoittaneet riskimaihin. Tästä saanemme kiittää 1990-luvun pankkikriisiä.

Joka tapauksessa Kreikan kaatumisella tulee siis olemaan vakavat seuraukset. Suomen kannattaisi siis mitä pikimmin tehdä suunnitelma pahimman varalle. Mieluiten koko poliittisen kentän pitäisi ottaa vastuu tällaisesta suunnitelmasta. Toisin sanoen kriisisuunnitelman tekotalkoisiin tulisi ottaa mukaan myös oppositio, jotta kriisin sattuessa toimenpiteillä olisi koko eduskunnan tuki.

Näin voitaisiin löytää parhaat ratkaisut ja välttää kansasilainen erikoisratkaisu, jossa budjetin ongelmat ratkaistaan jättämällä parisuhteen heikommat osapuolet vaille lain suojaa ja väkivaltaisten puolisoidensa armoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Kreikkalainojen vakuudet ja niiden seuraukset
Onko Etelä-Afrikan tie myös Suomen tie?
Valtion tehtävät