Googlen investointi on sekä talous- että turvallisuusasia

Suomen taloudellinen käännös sai jättimäisen lisän kun Google ilmoitti rakentavansa Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan isoja datakeskuksia. Investointi on peräti 13 miljardia euroa, mistä osalla yhtiö aikoo osallistua suomalaisen energiantuotannon kehittämiseen.

Vaikka investointi on maamme talouden kannalta melkoinen edistysaskel, piilee siinä omat vaaransa. Yksi sellainen on sähkön riittävyys, mikäli sen tuotannon rakentaminen ei pysy investointien rinnalla. Tai ainakin hirvittävät hintapiikit, mikäli maamme sähköntuotanto on jatkossakin yhtä riippuvainen säistä kuin nykyisin. 

* * *

Nämä tosiasiat on syytä ottaa vakavasti Suomessa, jonka energiantuotannosta yhä suurempi osa on riippuvaista tuulesta tai auringonpaisteesta. Ydinvoima olisi tietenkin datakeskuksia ajatellen erinomainen vaihtoehto, mutta sen lisärakentamien kestää kauan. Siksi me emme voi laskea pelkästään atomivoiman varaan, vaan on kehitettävä myös muita keinoja tasata energiapiikkejä. 

Siihen on onneksi monenlaisia vaihtoehtoja, joista nostan tässä esille kaksi. Ensinnäkin Suomen soista voidaan saada – niin haluttaessa – vaikka kuinka paljon ja suhteellisen nopeasti bioenergiaa eli turvetta. Viime aikoina sitä ei vain ole ympäristösyistä haluttu käyttää. Googlen ilmoituksen jälkeen on kuitenkin kysyttävä, että kannattaisiko nämä päätökset perua? 

Toinen optio on pumppuvoimaloiden rakentaminen. Sitä on toki ajettu Suomeen – Kemijärvelle – kuin käärmettä pyssyyn, mutta tämän pyrkimyksen lopputulos on toistaiseksi epävarma ympäristösyiden perusteella tehtyjen valitusten takia. Toivoa kuitenkin sopii, että järki voittaisi ja Suomeen saataisiin Kemijärvelle ja muuallekin joukoittain hyvin rakennettuja pumppuvoimaloita, joiden ideana on varastoida halvan sähkön aikaan vettä korkealle ja ohjata sitä hintahuippujen aikana pyörittämään voimalaitoksia

* * *

Lopuksi huomautan vielä siitä, ettei Googlen investointi tarkoita pelkästään rahan ja työpaikkojen tuloa maamme talouteen. Sen lisäksi se lisää oleellisesti amerikkalaisten kiinnostusta huolehtia Suomen turvallisuudesta. 

Siksi datakeskusten saaminen maahamme ei ole pelkästään talous- vaan myös turvallisuuskysymys. Eikä sellaista sovi vähätellä Suomessa, jonka raja sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vladimir Putinin kotikaupungista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Virheellistä argumentointia

Tuore mielipidekysely kertoi, että suomalaiset eivät enää ole yhtä huolestuneita ilmastonmuutoksesta kuin aiemmin. Silti hiukan yli puolet arvelee edelleen, että ilmastonmuutos voisi aiheuttaa merkittäviä haittoja lähitulevaisuudessa. 

Edellä linkitettyyn juttuun liittyi myös kysely. Sen aihe oli toki mielenkiintoinen, mutta kysymykset järjettömiä. Esimerkiksi kyllä/ei-vaihtoehdot lentämisestä tai henkilöauton omistamisesta eivät kertoneet juuri mitään, sillä päästöthän syntyvät vasta käytettäessä näitä välineitä eli kilometrien mukaan. Lisäksi esimerkiksi auton vaihtovälillä on merkitystä.

Helsingin sanomat puolestaan julkaisi jutun, jonka mukaan Suomessa on onnistuttu vähentämään kaikkien ilmastopahisten eli niin öljyn, hiilen, maakaasun kuin turpeenkin käyttöä. Mutta sen jälkeen kerrottiin, että ongelma on ratkaistu väärin - polttamalla puuta.

Jutun mukaan "puu on kyllä kotimaista, ja uusiutuvaakin, mutta sen päästöttömyys on sopimuksenvaraista". Tätä väitettä perusteltiin seuraavilla seikoilla.

Puun poltosta syntyy hiilidioksidia, jopa enemmän kuin fossiilisista energianlähteistä. Ja samalla metsiemme hiilinielu on pienentynyt. Ja lopputuloksena Suomen hiilidioksidinettopäästöt eivät ole pienentyneet juuri lainkaan. 

Niinpä Suomen Ilmastopaneeli ehdotti suurten energialaitosten käyttämille kiinteille puupolttoaineille veroa muiden polttoaineiden tapaan. Ja unohti yhden oleellisen seikan, kuten teki myös HS:n jutun kirjoittaja.

Professori Markku Ollikaiseen paneelilta ja toimittajalta on nimittäin jäänyt huomaamatta, ettei puun polttaminen lisää lainkaan ilmastoomme vaikuttavan hiilen määrää. Se vain kierrättää sitä, mikä siellä on jo nyt, eikä siten vaikuta sitä eikä tätä pidemmän aikavälin kasvihuonekaasujen kokonaisyhtälöön.

Jos nyt sitten oletetaan, että Suomessa olisi käytetty puun sijasta fossiilista energiaa, olisi se maanalaisista varastoista kaivettuna tai pumpattuna lisännyt ilmastoon vaikuttavan hiilen määrää. Ja siten lisännyt ilmastoon vaikuttavien kasvihuonekaasujen määrää. Ja ilmastomallien perusteella lämmittänyt ilmastoa.

Ja tämä - juuri tämä - on se syy, miksi bioenergiaa ei tulisi ottaa mukaan päästömaksujärjestelmään. Eikä etenkään siksi, että käytännössä lähes kaikki Suomessa poltettava puu on - HS:n jutussa olleen kuvan mukaisesti - peräisin metsäteollisuuden sivuvirroista: harvennushakkuista, muuten käyttämättä jääneistä latvuksista sekä puunjalostustehtaiden jalostusprosessien muuten käyttämättä jäävistä fraktioista. 

Ellei niitä käytettäisi energiaksi, tulisi niistä jätettä, joka pitäisi käsitellä tavalla tai toisella. Ja joka - joka tapauksessa - lahoaisi sitä kautta ilmakehän hiilidioksidiksi. Ja samalla metsäteollisuutemme kilpailukyky eli Suomen talous heikkenisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun

USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Suomi on jo nyt varsin riippumaton fossiilisesta energiasta. Syinä siihen ovat merkittävä määrä käytössä olevaa ydinvoimaa sekä lähinnä metsästä tuotettu bioenergia, joiden molempien osuus on samaa suuruusluokka kuin öljyn. 

Lisäksi tuulimyllyjä nousee parhaillaan joka toiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan, joten maamme fossiiliton tulevaisuus näyttää varsin tyydyttävältä maailman nykyisessä tilassa, jossa uusiutuvan energian käytöstä on tehty yksi suurimmista synneistä. Ja näyttää jopa siltä, että myös ydinvoimakapasiteettimme saattaisi saada lisän vielä tämän vuoden aikana.

Siksi oli mielenkiintoista törmätä sosiaalisessa mediassa USA:n presidentin kolmen kohdan linjaukseen, jossa hän valaisi sitä, kuinka maailman johtava talousmahti on tarkoitus ohjata kestävään energiapolitiikkaan. 

Ensinnäkin Biden kertoi, että valtion energialaitos laskee maan strategisesta varmuusvarastosta markkinoille 15 miljoonaa barrelia öljyä helpottamaan yhteiskunnan toimintaa. Siis 15 miljoonaa kertaa barrelin tilavuus (159 litraa) öljyä. Melkoinen lisäys fossiilisen energian käyttöön näinä aikoina, vai mitä?

Toiseksi hän kertoi, että Yhdysvaltain tulee lisätä öljyntuotantoaan ilman, että se hidastaa siirtymistä puhtaaseen energiaan. Sen hän ajatteli saavuttavansa ostamalla hintojen laskiessa raakaöljyä strategisen polttoainevaraston rahastoon, minkä pitäisi kannustaa yrityksiä investoimaan bensiinin hintaa tulevaisuudessa laskevaan tuotantoon. 

Kolmanneksi presidentti Biden vaati energiayhtiöitä siirtämään alentuneet kustannukset kuluttajille, koska ne tekevät nykyisin kaksinkertaista tulosta normaaliin verrattuna - ja vähittäiskauppiaidenkin marginaalit ovat yli 40 % tyypillistä korkeammat. Näiden mehevien katteiden takia amerikkalaispumppujen hinnat ovat korkeampia kuin niiden pitäisi presidentin mielestä olla - ja se on hänen mielestään väärin.

* * *

Nähtäväksi jää, miten fossiilisen energian halpuutus toimii kannusteena Yhdysvaltojen siirtämisessä fossiilittomaan energiaan. Ainakin siinä on melkoinen ero eurooppalaiseen menetelmäkirjoon, joka on perustunut kokonaan toisenlaiseen ajattelun. Täällähän ihmiset pakotetaan siirtymään puhtaaseen energiaan tekemällä uusiutumaton energia veroteknisin keinoin fossiilista vaihtoehtoa kalliimmaksi ja siten ihmisiä ja yrityksiä houkuttelevaksi. 

Vai olisiko sittenkin niin, että Joe Biden haluaa jatkaa presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tai ainakin estää republikaanien häämöttävän voiton parin viikon päästä pidettävissä välivaaleissa. Eihän kummassakaan tapauksessa ole suurta merkitystä sillä, eteneekö vihreä siirtymä Amerikan ihmemaassa vai ei. 

Näin siksi, etteivät nopeaa vihreää siirtymää kannattavat demokraattien kannattajat siirry halpuutuksen seurauksena missään tapauksessa republikaanien ehdokkaiden äänestäjäksi, mutta edelle kirjaamillani toimilla Biden saattaa hyvinkin houkutella kannattajakseen joukoittain tavallisia amerikkalaisia, joille vapaa kulkeminen omalla autolla on yksi elämän tärkeimmistä oikeuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Sosiaalisessa mediassa sattui eilen silmiini pieni uutinen. Sen mukaan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli väittänyt Länsi-Suomi-lehdessä ilmastonmuutokseen viitaten, että "meillä on parikymmentä vuotta aikaa... kun puu kaadetaan, ei sinne parissakymmenessä vuodessa kasva kuin pajukko".  

Hänen kommenttinsa kirvoitti valtavan määrän kommentteja, joista monet sisälsivät kuvia parikymmenvuotisista nopeassa kasvussa olevista metsiköistä. Suomessahan 20-vuotias metsä alkaa olla siinä iässä, jolloin siihen tehdään ensiharvennus puiden järeytymisen edistämiseksi - päätehakkuun aika tulee 60-80-vuoden iässä, eli parikymppinen metsä on elänyt jo noin kolmanneksen tai neljänneksen kiertoajastaan. 

Pietikäisen näkemys on sikäli tärkeä, että hän vastusti EU-parlamentissa metsien energiakäyttöä, jossa Suomen kannalta oli kyse siitä, luetaanko metsänhoidon sivuvirrat eli esimerkiksi ensiharvennuksessa kertynyt pienpuu tai myöhäisempien hakkuiden latvukset fossiilisen maakaasun (!?!?) tapaan uusiutuvaksi energiaksi. Länsi-Suomi-lehdelle antamansa lausunnon perusteella hän oli päätöstä tehdessään jättänyt täydellisesti perehtymättä suomalaisten metsien kasvuun, hoitoon ja käyttöön.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei Pietikäisen toiminta tämän asian osalta tullut suurena yllätyksenä, koska hän on aiemminkin toiminut suomalaismetsien talouskäyttöä vastaan. Yllätys oli sen sijaan se, että tämä tapahtui perehtymättä millään tavalla päätöksentekonsa faktaperusteisiin. Mutta tokihan hänellä on oikeus ohittaa tosiasiat siinä, missä poliittiseen vihervasemmistoonkin kuuluvilla europarlamentaarikoilla. 

Niinpä tässä asiassa itseäni jäi ihmetyttämään vain se, että markkinatalousmyönteisenä, kansallismielisenä ja asiallisena puolueena itseään mainostava Kokoomus haluaa vuodesta toiseen pitää politiikkansa täydelliseen tietämättömyyteen perustavan Pietikäisen riveissään. Eikö sellainen syö puolueen uskottavuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkimielistä nimittelyä
Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?

Yle kertoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii sekä hiilidioksidi- että monien lyhytikäisempien päästöjen vähentämistä. Asia näyttäisi olevan perin akuutti, koska Etelä-Euroopassa, Pakistanissa ja Intiassa on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kuumaa.

Tosin poikkeuksellinen kuumuus ei nähdäkseni ole vaivannut koto-Suomen ihmisiä tänä kesänä. Eivätkä nuo ennätysvuodet Suomessa ole muutenkaan pakkautuneet viime aikojen kuumiin vuosiin, kuten alla oleva kuva osoittaa. 

Kuvassa on siis esitetty kunkin kuukauden ennätysvuosi Helsingissä (sininen) ja Sodankylässä (oranssi) Ilmatieteen laitoksen nettisivun kautta löytyvien tilastojen perusteella. Nähdään, että Helsingissä kyllä painottuvat viimeiset vuosikymmenet, kun taas pohjoisessa Sodankylässä pikemminkin viime vuosisadan alkupuoli ja puoliväli. 

Tämä havainto on minusta erittäin mielenkiintoinen. Onhan yksi tieteellisen ilmastonmuutosteorian kerta toisensa jälkeen toistettu hypoteesi se, että ilmakehä lämpenee pohjoisessa nopeammin kuin etelässä. 

* * *

Edellä tekemieni havaintojen jälkeen päätin katsahtaa NASA:n Goddard-instituutin tiedostoista kaksi satunnaista paikkakuntaa Intiasta, Pakistanista ja Etelä-Euroopasta sekä katsoa, minä vuonna niissä on mitattu toukokuun korkein keskilämpötila. Valikoin paikat kartasta muuten satunnaisesti, mutta yritin välttää suurimpia kaupunkeja ja katsoin mittausasemat eri puolilta kutakin maata. Lisäksi hyväksyin vain tilastot, jotka ulottuvat vuoteen 2021 asti. Tulokseksi sain seuraavan taulukon

Bareilly, Pohjois-Intia (tilasto sisältää vuodet 1992-2021): lämpimin toukokuu 1995, 33,41℃
Pbo Anantabur, Etelä-Intia (1973-2021): 2020, 34,67℃

Jhelum, Pohjois-Pakistan (1947-2021): 1956, 33,68℃

Panjgur, Etelä-Pakistan (1931-2021): 2000, 31,65℃

Burgos Villafria, Pohjois-Espanja (1880-2021): 1964, 14,96℃

Jaen, Etelä-Espanja (1989-2021): 2015, 22,68℃

Seuraavaksi laskin, mille kohtaa tilastoa ennätyskuukausi osui prosenttina tilaston kestosta. Eli tässä tarkastelussa 10 prosenttia tarkoittaa kymmenettä vuotta satavuotisessa tilastossa tai toista vuotta kaksikymmenvuotisessa tilastossa. 

Sain edellä mainituille paikkakunnille seuraavat tulokset (prosentin tarkkuudella): 10, 98, 12, 77, 60 ja 81. Tämän perusteella näyttäisi siltä, etteivät toukokuiset ennätysvuodet ole seuranneet kovinkaan aktiivisesti globaalia muutosta, vaikka toki pientä kallistumaa onkin havaittavissa tilaston viimeaikaiseen päähän. 

Mutta ehkäpä tämä vuosi muuttaa asian, koska tarkastelemillani seuduilla on edelle linkittämieni uutisten mukaan ollut poikkeuksellisia helteitä.

* * *

Tähän kaikkeen liittyen oli mielenkiintoista kuulla, että EU-parlamentin ympäristövaliokunta haluaisi muuttaa metsähakkeen uusiutumattomaksi energiaksi. Tällä kannalla oli esimerkiksi Ville Niinistö (vihr).

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallion mukaan "sen käytön lisääminen vaikuttaa väistämättä metsän ja maaperän muodostamaan hiilivarastoon. Ilmastovaikutus on vuosikymmenten ajan verrannollinen fossiilisiin polttoaineisiin, eli se on kaukana hiilineutraalista". 

Sanomatta - ja ehkä ymmärtämättäkin - Syken mieheltä jäi, että energiapuun keruu lisää ajan myötä tukkipuun määrää. Ja se taas päätyy pitkäikäiseksi hiilivarastoksi samalla kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla uudet puut kasvavat sitoen uutta hiiltä ilmakehästä. 

Nähtäväksi jää, kuinka EU lopulta kohtelee metsähaketta, jonka käyttö lisääntyi Suomessa räjähdysmäisesti kun turpeen käytölle lätkäistiin rajut lisäverot. Tosin turve teki paluun, kun puun saatavuus ei riittänytkään korvaamaan sen tarvetta kuluneena kylmänä (!) talvena. Eikä asiaa auta puuntuonnin lopettaminen Venäjän sotaseikkailujen takia.

* * *

Lopuksi todettakoon anekdoottina, että pohjoinen merijää - jonka sulamisesta on takavuosina pidetty paljonkin porua, eikä vähiten jääkarhujen tulevaisuuden takia - on tuoreimman tiedon mukaan ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013. Kaikkiaan se on ajankohtaan nähden 2000-luvun seitsemänneksi tai kahdeksanneksi laajin, riippuen siitä lasketaanko vuosi 2000 mukaan.

Kovin nopeaa ei ilmastonmuutoksen eteneminen näyttäisi olevan siis pohjoisimmalla arktiksellakaan. Jostain syystä en kuitenkaan ole nähnyt asiasta uutisoitavan suomalismedioissa. Eikä siitä mainittu edes kuukauden takaisessa Ylen uutisessa, jossa puhuttiin Siperian ikiroudasta ja arktisesta jäästä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Hellettä ja koleaa
Satelliittimittausten mukaan arktisen merijään tilavuus pienee dramaattisesti

Vihreiden naisten logiikka

Suomi on lähiaikoina jättämässä hakemuksensa NATO:on liittymisestä. Sen läpimenosta päättävät NATO:n jäsenmaat, joista Yhdysvaltojen näkemys painaa vaa´assa eniten. 

Suomessa NATO:n jäsenyyttä kannattaa kansanedustajien enemmistö kaikista merkittävistä puolueista pois lukien Vasemmistoliitto. Niistä erityisen mielenkiintoista on ollut seurata Vihreiden NATO-kantoja, jotka ovat olleet erittäin myönteisiä. 

Niinpä luulisi, että Suomessa ja erityisesti Vihreissä oltaisiin tarkkoina siitä, ettei tässä tilanteessa ärsytettäisi liittymisestämme päätöksiä tekeviä NATO:n jäsenmaita. Eli pyrittäisiin pitämään niiden suhtautuminen Suomeen positiivisena ainakin siihen asti, kunnes jäsenyyden toteutumisesta on olemassa lopullinen päätös. 

Siksi olin pudota tuoliltani kun tulin lukeneeksi Vihreiden nuorten puheenjohtajan Peppi Seppälän viestin sosiaalisesta mediasta. Sen mukaan "Suomen ulkopolitiikan tulee olla feminististä. Jos Yhdysvaltojen korkein oikeus kumoaa laajan aborttioikeuden tulee Suomen ja EU:n asettaa pakotteita ja osoittaa tukensa naistenoikeuksille."

Jäin hetkeksi istumaan paikalleni ja sen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tätä blogimerkintää. Koin nimittäin ymmärtäväni jotain oleellista vihreästä ajatusmaailmasta.

Oivallukseni mukaan Vihreässä haave... ei kun ajatusmaailmassa kaikenlaiset asiat ovat toisistaan täysin erillisiä ja puolueen linja kuhunkin asiaan määrittyy aina sen perusteella mikä vaihtoehto on oman aatteen kannalta oikeaa, pehmoista ja pörröistä. Siten Seppälälle ei liene tullut mieleenkään, että kaksi hyvää asiaa - NATO:n kautta lisääntyvä turvallisuus ja USA:n korkeimman oikeuden aborttikieltoa vastustavat pakotteet - voisivat olla jotenkin ristiriidassa keskenään. 

* * *

Tähän liittyen oli mielenkiintoista huomata, että pari päivä sitten Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta kiinnitti huomiota vihreän ministerin - Emma Karin - näkemyksiin A-studiossa. 

Hänen mukaansa tämä oli todennut, että bioenergian saatavuuden turvaamiseksi "on arvioitu, paljonko on saatavissa nuoren metsän hoitotoimien seurauksena kestävää haketta Suomen metsistä...  Meillä on tekemättä nuoren metsän hoitotoimenpiteitä… Me nostimme tukitasoja, jotta… harvennuksia saadaan tehtyä ja tämä tulee tekemään myös sen, että meillä tulee olemaan kestävämpää kotimaista haketta enemmän käytössä". 

Kävi siis siten, että Kari - sanoessaan nuoren metsän hoidosta saatavaa bioenergiaa eli haketta kestäväksi - ilmaisi pitävänsä myös avohakkuumetsätaloutta kestävänä. Näin siksi, että jos nuoren metsän hoito ja harvennukset tuottavat kestävää puuta, tuottavat sellaista myös avohakkuut, koska kaikki mainitut toimenpiteet liittyvät elimellisesti ja nimenomaisesti vain avohakkuumetsätalouteen.

Vielä viime kesänä ministeri Kari on kuitenkin ollut sitä mieltä, että luontokadon pysäyttäminen "edellyttäisi kaikkien luonnontilaisten vanhojen metsien suojelemista, vähemmän avohakkuita, enemmän jatkuvaa kasvatusta". Käytännössä näiden vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi talousmetsien pinta-alan vähentämistä (suojelu) ja sen hehtaarikohtaisen tehokkuuden vähentämistä (jatkuva kasvatus) nykyisestä. Ja siten myös lähinnä avohakkuumetsätalouden sivutuotteensa syntyvän bioenergiatuotannon rajua alasajoa.

Onko siis niin, että Emma Kari - Mäntyrannan sanoin - on kääntänyt takkiaan? Vai oliko kyse sittenkin samasta asioiden keskinäisestä irrallisuudesta, josta puhuin Peppi Seppälän kohdalla. Eli ettei ministeri kyennyt havaitsemaan ristiriitaa puhuessaan kahdesta aatteen kannalta hyvästä asiasta: metsistä saatavan bioenergian hyödyntämisestä ja luontokadon pysäyttämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

MTV3 otsikoi tuoreen sääuutisensa kysymällä, että "Alkaako terminen kevät tänä viikonloppuna? Meteorologi lupaa viikonlopuksi jo terassikelejä, eikä lämpöaallolle näy loppua". Tämä ei tietenkään maaliskuun puolivälin lähestyessä ole kovin suuri uutinen, sillä laskeehan esimerkiksi Ilmatieteen laitos maaliskuun ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi. 

Suomessa lämpötilojen nousu kohti kesää otetaan yleensä vastaan suurella ilolla, sillä onhan takana pitkä ja luminen talvi. Toisin kuin Suomessa, odotettaneen maapallon toisella puolella Australiassa nyt innolla alkavaa talvikautta, koska viime vuosien kesiin on liittynyt hurjia metsäpaloja.

Noiden palojen syistä julkaisi Frontiers in Ecology and Environment tiedelehti vertaisarvioidun katsausartikkelin, joka toi mieleen Donald Trumpin aikanaan mainitseman suomalaisten metsien haravoinnin. Siinä "annettiin ensimmäisen kvantitatiivinen todiste alueen metsäalueista, jonka mukaan ne sisälsivät vähemmän pensaita ja enemmän ruohoa ennen kolonisaatiota". 

Siten jutun mukaan Australian alkuperäiskansojen palonhallintakäytäntöjen katoaminen on johtanut laajoja alueita paloalttiiksi, jonka seurauksena on nähty ennennäkemättömän laajoja metsäpaloja. Toki on muistettu mainita myös ilmaston lämpeneminen. 

Tämä vei minut taas Australian keskiosien Alice Springsiin, jonka ilmastotilastojen historia ei juurikaan ole lisännyt luottamustani sikäläisen tilastoinnin luotettavuuteen.  Niinpä riensin jälleen kerran tilastojen ääreen ja löysin ikäväkseni alla olevan kuvan.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, on Keski-Australian ilmaston historia muuttunut jälleen kerran verrattuna edelliseen käyntiini, jolloin ilmaston arveltiin kyseisellä paikkakunnalla lämmenneen varsin suoraviivaisesti aina 1940-luvulta 2020-luvulle, vaikka sen tänä päivänä kerrotaankin yllä olevan kuvan perusteella olleen varsin vakaa aina 1980-luvun alusta asti! 

* * *

Vladimir Putinin hyökkäys Ukrainaan ja sitä seuranneet talouspakotteet ovat Euroopassa ja myös täällä Suomessa johtamassa nopeaan irtautumiseen venäläisestä energiasta. Se tapahtuu ensisijassa täyttämällä energiavarastoja muualta maailmasta tuotavilla fossiilisilla - ja Suomessa turpeen palauttamisella - mutta samalla edistynee myös ns. vihreä siirtymä, koska ainakin pidemmällä aikavälillä tultaneen kiirehtimään fossiilisten energianlähteiden korvaamista bioenergialla sekä tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla.

Bioenergiasta sattui silmiini mielenkiintoinen USA:n tiedeakatemian julkaisusarjan tutkimusraportti, jossa oli selvitetty maissista tehdyn bioetanolin ympäristöjalanjälkeä. Siinä havaittiin, että bioetanolin valmistus kasvatti maisiin hintaa 30 ja muiden viljojen 20 prosentilla sekä laajensi maissin viljelyalaa peräti 2,8 miljoonalla hehtaarilla ja sen seurauksena peltojen pinta-alaa 2,1 miljoonalla hehtaarilla vuodesta 2008 vuoteen 2016. 

Nämä muutokset lisäsivät vuotuista lannoitteiden käyttöä kolmesta kahdeksaan prosenttiin sekä nostivat veden laatua alentavien yhdisteiden määriä kolmesta viiteen prosenttiin. Siten bioetanolin tuotanto tuotti yhtä paljon tai jopa neljänneksen enemmän kuin fossiiliset polttoaineet. Niinpä tutkijat pitivät maissietanolia huonona ratkaisuna pyrittäessä ympäristöystävällisempään tulevaisuuteen.

* * *

Suomessahan arvanheitolla uusiutumattomaksi määriteltyä turvetta ryhdyttiin ajamaan alas todella voimallisesti jokin aika sitten. Putinin sota on kuitenkin johtanut siihen, että myös meillä on viime päivinä tehty peruutusliikkeitä. Tämä olikin viimeinen hetki, sillä turveyrittäjät olivat jo ryhtyneet tuhoamaan kalustoaan.

Toivottavasti tämä turvesoppa saa suomalaiset päättäjät jatkossa harkitsemaan paremmin toimiensa järkevyyttä. Vanhan sanonnan mukaanhan on nimittäin niin, ettei hosumalla synny kuin kusipäisiä lapsia. Ja sellainen meillä olisi käsissämme juuri nyt, mikäli Putin olisi päättänyt aloittaa sotansa vain vuotta tai kahta myöhemmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin sodan taloudellinen hinta
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Australian ilmastohistoria meni uusiksi

Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Meidän suomalaisten sähkölaskut ovat nousseet lähes holtittomasti vihreän siirtymän seurauksena. Kehityksen taustalla on ollut ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi Saksan toteutusvaiheeseen tullut vanha päätös ydinvoimasta luopumisesta, norjalaisen vesivoiman kuivasta kesästä johtuva niukkuus sekä pohjoismaisten sähköverkkojen yhdistyminen keskieurooppalaisiin. 

Lisäksi asiaan on vaikuttanut Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivästyminen, minkä seurauksena olemme varsin riippuvaisia tuontisähköstä. Mutta toki ongelma koskee koko Eurooppaa.

Siksi oli mielenkiintoista huomata uutinen, jonka mukaan Ranska on päättänyt ryhtyä rakentamaan jälleen uutta ydinvoimaa. Tosin sielläkin on oma olkiluoto-ongelmansa eli moninkertaisesi budjettinsa ylittänyt ja pahasti myöhässä oleva ydinvoimalatyömaa.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, johtaako Ranskan päätös dominoefektiin eli ydinvoiman uuteen rakennusbuumiin muualla Euroopassa ja ehkäpä myös muualla maailmassa. Oman maanosamme ulkopuolella ainakin hiilivoimaan panostavan Kiinan voisi kuvitella siirtyvän vihreän siirtymän kannalta hyväksyttävämpään ydinvoimaan.

Tämä kaikki on sikäli mielenkiintoista, että juuri ympäristöihmiset ovat olleet vuosikymmeniä ydinvoimaa vastaan, ja kun he vihdoin ovat saaneet ajetuksi agendansa läpi kansainvälisessä yhteisössä, on sen tuloksena syntymässä uusi ydinvoimabuumi. Joka jatkunee niin kauan, kunnes jossain päin maailmaa tapahtuu jälleen uusi onnettomuus, joka säikäyttää ihmiset perinpohjaisesti.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että nähty energian hinnannousu on jo nyt osoittanut, että täällä kylmässä pohjolassa on syytä huolehtia energiaomavaraisuudesta. Ydinvoiman ja tuulienergian lisäksi sitä paikkaamaan on Kemiin nousemassa uusi sellutehdas, joka valmistuttuaan tulee vastaamaan noin 2,5 prosentista koko Suomen sähköntuotannosta. 

Tämä viimeisin seikka on myös sellainen asia, jonka kanssa ympäristöihmiset ovat nikotelleet. Hehän haluaisivat suojella kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta ja siten vähentää aivan oleellisesti mahdollisuuksiamme tuottaa bioenergiaa. 

Edelle kirjoittamani osoittaa, ettei ole helppo olla samaan aikaan aatteiltaan vihreä ja älyllisesti rehellinen. Ehkäpä tämä tosiasia on myös perimmäinen syy sille, ettei puolue ole valtamedian - aivan erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomien - massiivisesta tuesta huolimatta onnistunut nousemaan maassamme suurten puolueiden joukkoon. Ja hyvä niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä
Satiiri Vihreiden alamäen syistä
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tehty ja ollaan tekemässä monenlaisia toimenpiteitä. Samalla on pyritty huolehtimaan siitä, etteivät nämä toimenpiteet johda luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. 

Tällaisen vihreän suunnitelmatalouden toteuttamisessa on hyvistä tarkoitusperistä huolimatta jouduttu kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Siitä ikävän esimerkin on tarjonnut esimerkiksi pyrkimys siirtyä fossiilisista polttoaineista biopolttoaineisiin, mistä kirjoitti tämän aamun Helsingin sanomat.

Kun öljykasveille syntyi ennen näkemätöntä kysyntää, johti se markkinatalouden lainalaisuuksien mukaisesti öljykasvien viljelypinta-alan kasvamiseen niiden tuotantomaissa. Käytännössä siis trooppisten metsien hävittämiseen peltojen tieltä.

Näin EU:n politiikka on HS:n mukaan saattanut johtaa peräti neljän miljoonan hehtaarin eli Hollannin pinta-alan suuruiseen metsä­katoon. Ja tämä on luonnollisesti herättänyt huolta ja sen mukaisia kommentteja. 

Transport and Environment nimisen järjestön raportinenergiajohtajan Laura Buffetin mukaan pyrkimykset korvata dieselöljyn kaltaiset saastuttavat polttoaineet ristiriitaisesti ovat lisänneet maapalloa lämmittäviä hiilidioksidipäästöjä. Asiaa on vielä pahentanut se, että palmuöljyyn liittyvien ongelmien tultua ilmi ryhdyttiin sen sijaan kasvattamaan soijaa, jonka käyttö biodieselin tuotannossa on kasvanut rajusti. 

Ongelmalliseksi koko bioöljybisneksen tekee järjestön mukaan se, että vaikka soijan kokonaispäästöt ovat hiukan alhaisemmat kuin palmuöljyn, ovat ne silti kaksinkertaiset dieselpäästöihin verrattuna, kun huomioidaan metsien välitön ja epäsuora menetys. Amazonian ja muiden tärkeiden öljykasvin tuotantoalueiden metsäkato taas lisää ilmastouhkia, kun hiiltä imevät puut kaadetaan - samalla menetetään biologista monimuotoisuutta.

Lienee niin, että seuraavaksi vihreän suunnitelmatalouden arkkitehdit kehittelevät uusia uljaita toimia. Mutta kuten sosialismin historiasta tiedämme, seuraa siitä vain uusia ongelmia niin kauan, kuin markkinatalouden näkymätöntä kättä ei osata tai tahdota huomioida.

Tästä tosiasiasta muistutti päivän kolumnissaan keskuskauppakamarin Juha Romakkaniemi, joka muistutti pohjoismaisen hyvinvoinnin perustuvan Antti Chydeniuksen perintöön eli vahvaan yksityiseen omistus­oikeuteen, suhteellisen vapaisiin markkinoihin ja kilpailuun sekä avoimeen asenteeseen kansainvälistä kauppaa kohtaan. Siis markkinoiden näkymättömän käden toiminnan mahdollistamiseen ja sitä kautta varallisuuden luomiseen hyvinvointivaltion rahoittamiseksi.  

Vihreästä todellisuudesta puolestaan raportoi toimittaja Sonja Parkkinen, joka kertoi Saksan Vihreiden tuoreen puheenjohtajan edesottamuksista. Hän on mm. valehdellut ansioistaan, unohtanut raportoida sivutuloistaan ja tullut kiroilleeksi mikrofoniin. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjan, josta on paljastunut runsaasti kopioituja kohtia. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka EU:n vihreä siirtymä onnistuu ja mihin se johtaa. Yhtenä isona kysymyksenä siihen liittyen on suomalaisen metsänomistuksen tulevaisuus ja oikeutemme päättää uusiutuvien luonnonvarojemme käytöstä. Siirretäänkö nekin - ministeri Krista Mikkosen toiveen mukaan - EU:n yhteiseen käyttöön, vai heräävätkö suomalaiset lopulta puolustamaan oman olemassaolonsa edellytyksiä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Vihreä realismi

EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun

Suomen tulevaisuus metsätalousvaltiona on ilmeisesti pelastettu. Näin ainakin, jos uskomme aamun lehden uutista Euroopan unionista, jonka päätös sallii Suomelle metsien lisäkasvun hyödyntämisen myös tulevaisuudessa.

Käytännössä metsiä saa käyttää, kunhan ne pitkällä aikavälillä säilyvät metsien hiilinieluina. Se tarkoittaa, että metsänkasvun tulee olla suurempaa kuin puuston poistuminen. Todella pitkällä aikavälillä tämä lienee biologisista reunaehdoista johtuen mahdotonta, mutta nyt puhutaankin vain lähivuosikymmenistä.

Päätöksellä lienee muutamia seurauksia, jotka on syytä kirjata tähän.

Ensinnäkin nyt tehdyn päätöksen mukaisesti metsien arvo säilyy, mikä motivoi niiden omistajia huolehtimaan metsistään myös jatkossa, minkä seurauksena ne kasvavat tulevaisuudessa yhä nopeammin. Ellei metsillä olisi myyntiarvoa, ei niiden kasvuun myöskään sijoitettaisi ja sen seurauksena lisäkasvu jäisi saavuttamatta.

Käytännössä niin metsänomistajien, valtiovallan kuin ilmastonsuojelijoidenkin intresseissä on edistää metsien hyvää hoitoa ja siitä seuraavaa lisäkasvua. Sen sijaan luonnonsuojelijoiden perusteltuna pelkona on monimuotoisuuden kärsiminen metsiemme nykyistä tiukemmasta alistamisesta hiilensidontaan - esimerkiksi uhanalaisten eliöiden kannalta tärkeä lahopuun määrä ei ole hääppöinen hiilensidontaan optimoiduissa metsissä, vaikka se onkin kasvussa.

Tehdyn päätöksen mukaan Suomelle ei siis syntynyt uutta painetta luopua tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämisestä. Toivottavasti sen tuottoja kuitenkin jatkossa kanavoituu uusien innovaatioiden kehittämiseen.

Siis sellaisten, joiden hyödyntämisestä syntyy vielä metsiäkin suurempia tuottoja. Jos maahamme syntyisi tällaisten innovaatioiden varassa täystyöllisyys siten, että palkkataso olisi korkeampi kuin metsäteollisuudessa ja vielä vientitulotkin sitä korkeammat, voitaisiin metsämme siirtää kokonaan talouskäytöstä ympäristönsuojelu- ja virkistyskäyttöön.

Tätä tuskin käy minun elinaikanani, mutta ehkä kuitenkin jonain päivänä. Eihän maatalouskaan ole enää kannattavaa, vaikka aikanaan se muodosti yhteiskunnan talouden selkärannan.

Lopuksi on syytä ymmärtää, että EU:n uusi päätös tarkoittaa myös sitä, että metsiä voidaan hyödyntää kaiken muun ohella energiantuotannossa. Se lisää fossiilisten energiavarojen jäämistä maan uumeniin ja sitä kautta vähentää uusien kasvihuonekaasujen muodostumista. Samalla metsien hyvästä hoidosta johtuva puun lisäkasvu toimii ilmassa jo olevan hiilidioksidin nieluna.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että EU osasi loppujen lopuksi tehdä kelpo ratkaisun. Toimisipa se myös muissa asioissa yhtä järkevästi, niin Unioni saattaisi ajan myötä saavuttaa jakamattoman kansalaistensa hyväksynnän. Nyt typeristä ratkaisuista on seurannut ainoastaan eripuraa ja jäsenvaltioiden välisiä skismoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee
EU ja Suomen metsävarat

Tutkijoilta uusi metsäkannanotto

Joukko tutkijoita on jälleen ottanut kantaa EU:n metsien käyttöön. En malta olla kommentoimatta heidän kannanotossaan muutamaa kohtaa, jotka ainakin Suomen oloissa ovat varovastikin ilmaistuna muunneltua totuutta.

Ensinnäkin tutkijat sanovat EU:n metsistä olevan suojeltua vain alle viisi prosenttia. Tämä saattaa sinänsä pitää paikkansa, mutta Suomen metsistä on kuitenkin suojeltu peräti noin 12 prosenttia. Toki meillä on suojelun suhteen ongelma, mutta se ei siis liity kokonaismäärään, vaan suojelun painottumiseen pohjoiseen Suomeen.

Toiseksi tutkijat puhuvat jatkuvasti siitä, kuinka niihin sitoutunut hiilimäärä pienenee hakkuiden yhteydessä; näin etenkin jos vanhoja metsiä kaadetaan. Suomessa metsien kasvusta käytetään nykyisin jonkin verran yli 60 prosenttia, eikä hallituksen lanseeraaman metsäpolitiikan tavoitteena ole ylittää kestävien hakkuumahdollisuuksien rajoja.

Siten hakkuiden seurauksena puihin sitoutuneen hiilen määrä ei tule laskemaan, vaan lisääntyy jatkuvasti. Samoin metsämme tulevat edelleen järeytymään. Siten hakkuiden lisääminen ei Suomessa suinkaan poista hiilinieluja, vaan ainostaan pienentää niitä.

Kolmas tutkijoiden teesi koski sitä, että metsät pitäisi hoitaa jatkuvan kasvatuksen keinoin, koska siten ne muka lisäisivät monimuotoisuutta ja auringon energian heijastumista pois maapallosta (ns. albedo). Suomessa jatkuva kasvatus ei kuitenkaan tarkoita monimuotoisia metsiä, vaan ajan myötä koivikot muuttuvat puhtaiksi kuusikoiksi, koska meikäläisistä puulajeista vain kuusi pystyy uusiutumaan jatkuvan kasvatuksen oloissa muualla kuin aivan kuivimmilla harjumailla - niillä myös mänty menestyy.

Toisaalta tutkimuksin on osoitettu, että lehtipuumetsien albedo on suurempi kuin kuusikoiden. Siten jatkuvan kasvatuksen yleistyminen johtaisi metsiemme albedon pienenemiseen, mikä olisi epäedullista ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa.

Lisäksi tutkijoilta on jäänyt huomaamatta, että Etelä-Suomessa jatkuva kasvatus johtaisi ajan myötä kuusikoiden lahoamiseen. Se puolestaan tarkoittaisi puihin sitoutuvan hiilen katoamista taivaan tuuliin. Ja siten metsien hiilivaraston pienentymistä.

Jos tutkijat siis haluaisivat kasvattaa metsiemme hiilinieluja, heidän kannattaisi ajaa metsillemme joko sekametsien tasaikäiskasvatusta tai puhtaita koivikoita. Taloudellisesti näiden tuotos on kuitenkin pienempi kuin puhtaan tasaikäisen kuusikon, mikä tekee niistä omistajan ja ehkä kansantaloudenkin kannalta vähemmän houkuttelevia.

Lopuksi on todettava, että tutkijat eivät näytä ymmärtävän, että Suomessa metsien käyttö on jo pitkään pyrkinyt tukkipuusaannon maksimointiin. Tämä tarkoittaa käytännössä tutkijoiden vaatimia pitkäikäisiä tuotteita.

Valitettavasti tukkipuun käyttöön vaikuttaa pitkäikäisten tuotteiden kysyntä. Siksi tukkipuuta joudutaan Suomessakin käyttämään lyhytikäisiin tarpeisiin kuten selluksi, paperiksi tai bioenergiaksi. Mutta toki Suomessakin olisi järkevää korvata esimerkiksi betonin käyttöä puurakenteilla - tai kehittää puubiomassasta muovin korvaaja.

Edelle kirjaamani huomautukset koskevat siis pelkästään pohjoisimman Euroopan metsätaloutta. Mutta juuri siksi meidän suomalaisten - mukaan lukien tutkijakunta - luulisi tavoittelevan metsänhoidossa tilannetta, jossa paikalliset erot metsänkasvatuksen edellytyksissä ja mahdollisuuksissa otettaisiin huomioon.

Samoin olisi syytä ymmärtää, että pitkällä tähtäimellä kasvihuonekaasujen kannalta oleellista on ainoastaan fossiilisen hiilen määrän vapautuminen ilmakehään. Ja siinä suhteessa kaikki sen vapautumista ehkäisevä toiminta on ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta positiivista. Myös hakkuutähteiden käyttö bioenergiaksi.

Sekin olisi hyvä ymmärtää, että nyt muodissa olevassa hiilinieluajattelussa on kyse lyhyen ajan osaoptimoinnista, ei pidemmän aikavälin ratkaisujen hakemisesta. Siirtäessään huomion pois fossiilisista hiilivarastoista tämä ajattelu on todennäköisesti jopa haitallista pitkän aikavälin hiilitasapainon kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee
EU ja Suomen metsävarat

Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee

Aamun lehden mukaan tunnettu tanskalainen valtiotieteilijä Björn Lomborg on kertonut sen itsestäänselvyyden, että Pariisin sopimus ei ratkaise ilmasto-ongelmaa, vaan fossiilisista polttoaineista kertyvien kasvihuonekaasujen vähenemiseen tarvittaisiin ilman tukiaisia kannattavia vaihtoehtoisia energialähteitä.

Hän myös kertoo, että oikea tapa korvata fossiiliset energialähteet on vaihtoehtoisiin suunnattava tutkimusrahoitus. Sen lähdettä hän ei mainitse, mutta on selvää, että riittävä rahoitustaso on saavutettavissa vain yhdistämällä julkiset ja yksityiset rahoituslähteet.

Pariisin sopimus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka osaoptimointi on haitallista ongelmien pysyvälle ratkaisulle. Esimerkiksi metsien hakkuutähteistä valmistettavat biopolttoaineet korvaavat fossiilisia polttoaineita ja siten vähentävät ilmakehään vapautuvien kasvihuonekaasujen määriä, vaikka lyhyellä aikavälillä hidastavatkin hiilinielujen kasvua maassamme.

Meillä alkukesän metsäkeskustelu keskittyi hiilinielujen lisääntymisen lyhytaikaiseen hidastumiseen, vaikka kaikki vähänkään asiasta ymmärtävät ovat samaa mieltä siitä, että pidemmällä aikavälillä metsien kestävä hyödyntäminen on myös hiilinielujen kannalta paras ratkaisu - etenkin jos metsistä valmistettavien tuotteiden elinkaarta saadaan pidennettyä. Pariisin sopimus on siten pitkällä aikavälillä haitallinen, koska sen orjallisesta noudattamisesta seuraa pohjan syöminen parhaalta mahdolliselta ratkaisulta.

Tässä yhteydessä olisi ymmärrettävä, ettei biosfäärissä ja ilmakehässä jo oleva hiili lisää ilmakehän pysyviä kasvihuonekaasupitoisuuksia, joiden lisääntymisen kannalta oleellista on vain fossiilisten polttoaineiden sisältämän hiilen vapauttaminen ilmakehään tai niiden säilyminen maan povessa. Ja kuten Lomborg kirjoitti - tähän voidaan vaikuttaa kestävästi ainoastaan siten, että vaihtoehtoiset energialähteet ovat niin kustannustehokkaita, ettei fossiilisiin ole tarvetta koskea.

Lisäksi olisi ymmärrettävä, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on mahdollista vain taloudellisten edellytysten mahdollistaessa riittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan. Pariisin sopimus on siten myös tästä syystä haitallinen kasvihuonekaasuongelman ratkaisun kannalta, sillä - kuten Lomborg totesi - sopimuksen seurauksena maailman talouskasvu hidastuu merkittävästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU ja Suomen metsävarat
Pari sanaa Pariisin ilmastosopimuksen seurauksista ja taustoista
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä

Satu Hassi avasi ajatteluaan

Helsingin Sanomat kirjoitteli tänä aamuna Satu Hassista (vihr). Kokonaisuus koostui pää- ja kainalojutusta. Itse kirjoitukset eivät ole muilta osin kiinnostavia kuin siksi, että niihin sisältyy kaksi suoraa siteerausta, jotka avaavat vanhan punavihreän ajatusmaailmaa.

Ensimmäinen löytyy pääjutun kohdasta, jossa käsitellään hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan liittyviä biopolttoainetehtaita. Hassin mukaan: "jos kaikkien uusien biotehtaiden raaka-aine olisi metsä, kyllä se kauhealta kuulostaisi."

Sekä edelleen: "puusta pitäisi keskittyä saamaan mahdollisimman hyvä kilohinta. Puurakentamista ja puutuotteita pitäisi suosia, puhumattakaan puun käytöstä lääkkeissä, tekstiileissä ja muoveissa."

En jaksa uskoa, että kukaan suomalainen on Hassin kanssa eri mieltä tuosta jälkimmäisestä. Tietenkin suomalaisesta puusta kannattaa ottaa maksimaalinen hyöty irti ja olisi hienoa mikäli kaikki talouskäyttöön menevä puu käytettäisiin lääkkeiden, soitinten, huonekalujen ja talojen valmistamiseen.

Valitettavasti on kuitenkin niin, ettei markkinataloudessa myynti voi olla kysyntää suurempi. Siksi Sipilän hallitus on rekrytoinut ympäristöministeriöön henkilön edistämään puurakentamista ja biotaloustutkimukseen on korvamerkitty Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitusta, jotta puulle löytyisi uusia käyttötapoja.

Hassilta näyttää myös jääneen huomaamatta se, että bioenergia liittyy Suomessa metsätalouteen pääosin siksi, että hänen ihannoimissaan ilmastosopimuksissa Suomen edellytetään siirtyvän pois fossiilisista polttoaineista ja puun arvokkaimpien osien hyödyntämisestä jää jäljelle vähemmän hyödyllisiä osia: latvoja, oksia, kantoja ja sahanpurua.

On vain hyvä, että ne hyödynnetään - olettaen tietenkin, ettei siitä aiheudu peruuttamatonta haittaa tulevalle metsänkasvulle eikä se sotke arvokkaampien puunjalostustuotteiden markkinoita.

Hassi ei siis joko tiedä tai ainakaan ole tietävinään, ettei Suomessa ole, eikä ole edes suunnitteilla, yhtäkään bioenergialaitosta, joka käyttäisi raaka-aineenaan puun arvokkaimpia osia. Sen sijaan niissä hyödynnetään muuhun käyttöön sopimatonta metsänkasvua, joka ilman energiakäyttöä jäisi lahoamaan metsänpohjalle tai kaatopaikoille.

Siten puun energiakäyttö itse asiassa tukee puun hyödyntämistä arvotuotteisiin, kun taas energiamarkkinoita vääristävä tuulivoiman tukeminen ehkäisee sitä. Jälkimmäistäkään yhteyttä Hassi tuskin ymmärtää - ainakaan Helsingin sanomien kainalojutun perusteella.

Sieltä nimittäin löytyi se toinen Hassin ajattelua avaava lainaus. Se liittyy tuulivoiman tukiin ja kuuluu näin: "teknologianeutraali, huutokauppaan perustuva tukijärjestelmä tuntuu ihan hyvältä. Tuki alentaa kaikkien sähkölaskua ja tulee siten veronmaksajalle halvemmaksi."

Satu Hassin ajatuksissa tuki näyttäisi siis vähentävän tuulisähkön tuotantokustannuksia. Ajatus on niin omituinen, että sitä on vaikea ymmärtää. Ja vielä omituisemmaksi se muuttuu seuraavassa lainauksessa.

"Jos maksat puoli senttiä tuulivoimatukea kilowattituntia kohden, ja sähkölasku alenee kaksi senttiä, minusta se on hyvä diili." Tämä pitää tietenkin paikkansa, mutta se ei vain ole totta. Vai millä ihmeen mekanismilla tuulivoimatuki laskee sähköntuotannon reaalikustannuksia?

Onhan aivan selvää, että sähköntuotannon kustannukset ovat täysin samat riippumatta niiden maksukanavasta - ja siksi kustannus on veronmaksajalle eli sähkölaskun maksajalle (vai eikö Hassi ymmärrä, että nämä ovat sama asia?) täsmälleen yhtä suuret riippumatta siitä mitä kautta se katetaan.

Tai ei aivan. Onhan kiistatonta, että maksun kanavoiminen kahta kautta (verot + sähkölasku) aiheuttaa jonkin verran ylimääräisiä hallintokuluja verrattuna siihen, että maksukanavia olisi vain yksi (sähkölasku). Ehkäpä Satu Hassin maailmassa tätä kulua ei ole edes olemassa. Kuten ei ilmeisesti edellä mainittua tuulivoimatuen epäsuoraa vaikutusta sahateollisuuden kannattavuuteenkaan.

Helsingin Sanomien juttu vahvisti minun käsitystäni siitä, että on olemassa jonkinlainen vihreä logiikka, joka on ristiriidassa luonnonlakien ja tosiasioiden kanssa. Siksi onkin hyvä, että pääjutun lopussa Satu Hassi totesi: "olen 65-vuotias. Minulla on oikeus jäädä jo pois."

Se oli päivän paras uutinen. Siksi toivotan Hassille leppoisia ja mahdollisimman politiikkavapaita eläkepäiviä! Vilpittömästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä vilauttivat
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Lehmän hännän alta yhteiskuntavakautta

Silmiini sattui tänäään juttu, jonka mukaan karjan lannan tuottaminen"on kannattavampaa kuin lypsäminen, hännän alta tulee parempi tulos". Ajatuksen isä on biokaasupioneeri Keski-Suomesta.

Suomessa on kasvatettu nautakarjaa jo pronssikaudelta asti. Tuon ajan karja on niin sanotun suomenkarjan esimuoto, kuten uudet DNA-tutkimukset ovat osoittaneet.

Karjaa on Suomessa hyödynnetty kolmesta syystä. Niistä ylivoimaisesti tärkein on suuren osan historiallisesta ajasta ollut karjanlannan tuotto. Siis lannoitusaineen tuottaminen elintärkeitä peltoviljelyksiä varten.

Lisäksi nautoja on pidetty maidon ja lihan takia. Minun ja arvoisan lukiani elinaikana jälkimmäiset ovat luonnollisesti olleet karjatilojen päätuotteita ja lanta pikemminkin sivuosissa, mutta näin ei siis ole aina ollut.

Tämän päivän uutisen mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että karjankasvatuksen tulonmuodostus olisi palaamassa juurilleen. Tai ellei aivan, niin kuitenkin lannan hyödyntäminen biokaasuna tarjoaa karjatiloille uusia mahdollisuuksia. 

Tämä on hyvä asia nykyisessä maailmassa, jossa elintarvikkeiden hinnasta murto-osa on raaka-ainetta ja maataloustuotannon kannattavuus on taattu vain valtavien tukiaisten avulla. Lannan käytön kehittäminen on siis ehdottomasti meidän kaupunkilaisten etu, koska sen myötä verovaroista meneviä tukiaisia voidaan pienentää osana maamme tuottavuusloikkaa. 

Samalla maatalouden kannattavuus paranee, mikä vähentää tukiaisten tarvetta reaalisesti. Tämä on myös maalaisten etu, koska yhä sekasortoisemmaksi käyvästä Euroopan Unionista saati talousvaikeuksiensa kanssa painivasta Suomesta ei ehkä ole ikuisesti maksamaan nykyisen suuruisia maataloustukia, vaan niitä saatetaan joutua leikkaamaan paljonkin verovarojen siirtyessa polttavampiin tarpeisiin. Siksi maatalojenkin talous on paljon vankemmalla pohjalla omavaraisena kuin verovarojen sivuvirtana.

Näyttää siis vahvasti siltä, että lehmän lannasta saamme varteenotettavan maalaisia ja kaupunkilaisia yhdistävän tekijän. Pitäisikö sanoa, että lehmän hännän alta pursuaa todellista yhteiskunnan sidosainetta oloamme vakauttamaan! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Avaimia tulevaisuuteen

Menestyksen rakennuspalikoita

Puusta on moneksi

Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?

Viime päivien tapahtumien seurauksena Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamiselle ei näyttäisi olevan esteitä. Näin siitä huolimatta, että pieni joukko ihmisiä on osoittanut mieltään valtioneuvoston edessä ja joidenkin poliittisesta valtavirrasta syrjässä olevien entisten ministerien on kuultu kiukuttelevan kotimaisemissaan ja julkisuudessa.

Vakavampi uhka voimalan rakentamiselle on mahdollinen yleisen mielipiteen kääntyminen sitä vastaan. Tällainen muutos voisi olla ymmärrettävää hankkeen eri vaiheiden ja erityisesti siihen liittyvän voimakkaan venäläispanoksen muodostamaa taustaa vastaan.

Tosin ainakin Ylen mielipiteen kääntymiseen liittyvässä uutisessa taustana on vain nettikysely: sellaisen luotettavuus vastaa suunnilleen sammakosta säitä ennustavan maalaismiehen kykyä arvata seuraavan vuoden heinäkuun keskilämpö ja sademäärä. Jätän sen siis omaan arvoonsa etenkin siksi, että meillä on oikeusvaltio, jossa taloudelliset päätökset tehdään lakien ja investointihalukkuuden eikä mielipiteiden perusteella.

Niin tai näin. Nyt on joka tapauksessa syytä pohtia, miksi yrityselämämme ja ilmeisesti myös valtiovalta haluaa Suomeen ydinvoimalan.

Nähdäkseni kyseessä on yksinkertaisesti skenarioituun ilmastonmuutokseen liittyvien toimenpiteiden seurauksiin varautuminen. Pyhäjoen voimala voitaisiinkin siksi hyvin ristiä vihreän aatteen monumentiksi.

Perustelen näkemystäni seuraavalla logiikalla.

Kivihiili on halpa ja riittoisa energian lähde, mutta sen hintaan on synnytetty kovia nostopaineita päästökaupasta innostuneiden taholta. Lisäksi sen käyttöön liitetään ympäristöstigma, jota maamme hallitus haluaa välttää. Niinpä Suomi tulee melkein varmasti lopettamaan kivihiileen perustuvan energiantuotannon lähivuosina ja jättää energiamuodon muiden maiden, erityisesti Kiinan, käyttöön.

Toisaalta Suomi on jo nyt bioenergian suurvalta: käyttämästämme energiasta noin neljännes on bioenergiaa. Suurin osa siitä tuotetaan puusta, jolla on kannattavampaakin käyttöä kuin energiantuotanto. Siitä syystä suomalaista metsänkasvua ei kannata sitoa energiantuotantoon kuin risujen ja kantojen osalta vaan sen sijaan pyrkiä kehittämään sille enemmän lisäarvoa sisältäviä käyttömuotoja.

Kolmanneksi tiedämme Saksan siirtäneen huomattavan osan energiantuotannostaan uusiutuviin energianlähteisiin. Sen seurauksena saksalaisten energian hinta on lähtenyt raisuun laukkaan.

Minä uskon, että aurinkoon ja tuuleen perustuvan uusiutuvan energian hinnan epävarmuus on se täsmällinen syy, miksi Suomen energiaa käyttävä teollisuus ja valtiovalta haluavat varmistaa maallemme pitkälle tulevaisuuteen varman ja hinnaltaan vakaan energianlähteen eli ydinvoiman.

Tämä on tärkeää siitä huolimatta, että paperiteollisuuden alasajon seurauksena energian käyttö on viime vuosina vähentynyt Suomessa. On kuitenkin lähes varmaa, että kun uusi nousukausi koittaa, kukaan järkevästi ajatteleva ei halua Suomen taloudellisen nousun estyvän sen enempää energian puutteeseen kuin kilowattien korkeaan hintaankaan.

Lopuksi haluan vielä todeta, että minua harmittaa seuraavan suomalaisen ydinvoimalan venäläisvalmisteisuus. Toisaalta Olkiluodon kolmosen perusteella ei ranskalainenkaan vaihtoehto näytä edes yhtä houkuttelevalta. Ja saksalainen vaihtoehtohan katosi germaanisen maailmanparannuksen myötä.

Tätä taustaa vastaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Suomen energiantuotanto ja hyvinvoinnin edellytykset näyttävät nyt turvatuilta minun loppuelämäni ajaksi. Ja vieläpä tekniikalla, josta meillä on pelkästään hyviä kokemuksia jo 40 vuoden ajalta. Myös venäläisvalmisteisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Biokaasua tankkiin

Biokaasua tankkiin

Gasum on palkinnut idean biometaanin uudenlaisesta pienen mittakaavan valmistuksesta ja jakelusta maanteiden varsilla. Näin syntyisi pieniä, minimissään sata ajoneuvoa päivässä huoltavia jakeluasemia isojen kaasuverkkojen ulkopuolelle. Tämä täydentäisi tankkauspisteverkostoa ja helpottaisi siten ympäristöystävällisten kaasuautojen käyttöä Suomessa.

Mikäpä siinä. Kehitystyö on jo käynnissä Tekesin rahoituksella, joten asian kanssa ollaan tosissaan.

Itsekin uusien innovaatioiden tuottajana näen tässä pari suurehkoa ongelmaa. Ensimmäiseksi pitäisi varmistaa, että pienissä yksiköissä tuotettavasta liikennekaasusta saadaan muiden polttoaineiden kanssa hinnaltaan kilpailukykyisiä. Mikäli siihen ei pystytä, jää innovaatiokilpailun voittoidea vain kovimpien ympäristöuskovaisten hyödynnettäväksi - jos edes sitä.

Toinen ongelma on siinä, että miten pienen tuotannon laitosten jakeluvarmuus saadaan riittäväksi. Mikäli tavallinen asiakas joutuu muutamankin kerran jättämään autonsa tienvarteen tankkauspaikan "ei oo" -tarjouksen seurauksena, katsoo hän uuden polttoaineratkaisun itselleen.

Itse palkittu ajatus on kuitenkin erittäin kannattava, sillä siihen sisältyy ympäristöystävällisen, kotimaiseen energiaan perustuvan ja maaseudulle työpaikkoja tuottavan uuden liiketoiminnan mahdollisuus. Toisin sanoen idea on monia akuutteja ongelmia, ainakin periaatteessa, yhdellä iskulla ratkaiseva.

Toivotan siis kilpailun voittajalle lisää hyviä ideoita ja ratkaisuja, jotta palkinnosta ja Tekes-rahoituksesta seuraisi aikanaan todellista liiketoimintaa. Sillä sellaista talousvaikeuksissa rypevä Suomi tarvitsee kipeästi - niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa,

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusiutuvien luonnonvarojen tutkimus yhteen laitokseen
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia

Viime päivinä ja etenkin tänään on lehdistössä puhuttu paljon biotaloudesta. Helsingin Sanomat määrittelee pääkirjoituksessaan termin pieleen pelkäksi bioenergian tuotannoksi. Sama virhe ei kuitenkaan toistu lehden sisäsivuilla olevassa jutussa, jossa käsitellään Äänekosken biotaloustehdasta.

Sen sijaan siellä epäillään työvoiman saamista metsiimme. Lehti väittää, etteivät Itä-Suomessa nuorten ikäluokat riitä, vaikka kaikki koulutettaisiin metsätalouteen. Eikä peräkammarin poikiakaan enää ole.

Minä en ole valmis näkemään alueellisen työvoiman tarjonnan ylittävää tarvetta nykyisessä työttömyystilanteessa minkäänlaiseksi ongelmaksi. Sen sijaan yhteiskunnan on tehtävä houkuttelevaksi työvoiman siirtyminen vaikkapa Itä-Helsingin työttömyyalueilta metsätöihin Savoon ja Karjalaan. Enkä tarkoita tällä tulonsiirtojen lisäämistä vaan pikemminkin päinvastaista.

Myös Yle puhuu tänään biotaloudesta. Sekin juttu on vinoutunut, vaikka haastateltavana on Luonnonvarakeskuksen tutkija Elina Virkkunen. Hän nimittäin nostaa vahvasti esiin maataloustuotannon ja kainuulaisena myös aluepolitiikan, jotka toki liittyvät tavalla tai toisella biotalouden piiriin, mutta ovat yhteiskunnalliselta merkitykseltään toissijaisia verrattuna koko metsäsektoriin.

Aluepoliittisen ajattelun lobbariksi taas on ryhtynyt entinen Metsähallituksen toimitusjohtaja, nykyinen Itä-Suomen professori Jyrki Kangas, joka niin ikään Ylen uutisessa ruinaa lisää rahaa nykyiselle kotiseudulleen Joensuuhun. Hänen painotuksensa näyttäisi olevan lähes puhtaasti metsätaloudellinen.

Ja lopuksi eilinen Ylen Ajankohtainen kakkonen alitti riman tekemällä verorahoilla turkistarhausta yksisilmäisesti vastustavan ohjelman, jossa hyödynnettiin laittomasti kuvattua ja tarhojen todellisuudesta virheellisen käsityksen antavaa videomateriaalia. Samalla unohdettiin kaikki muut aiheeseen liittyvät näkökulmat (joita käsittelin viisi päivää sitten täällä) paitsi toimittajan omaa maailmankatsomusta vastaava eläinsuojelupropaganda.

Tuo ohjelmanpätkä olisi laittoman materiaalin käytöstä huolimatta ollut ehkä jotenkin hyväksyttävissä omakustanteisena Youtuben kautta levitettävänä videona, mutta en missään tapauksessa hyväksy tällaista journalismia minultakin kerätyin verovaroin tehtynä. Jos hallitus ilmoittaa tänään leikkaavansa Yle-veroa, en tule suremaan asiaa, mutta toivon Ylen ajankohtaistoimituksen heräävän ja siirtyvän kohti monipuolista ja mahdollisimman objektiivista journalismia, joka ei määrity toimittajien poliittisten agendojen kautta.

Mutta takaisin asiaan. Biotalous on toki epämääräinen käsite, koska sillä tarkoitetaan kaikkea sitä taloudellista toimintaa, joka liittyy uusiutuviin luonnonvaroihin. Metsistä elävänä Suomi on jo nyt biotalouden suurvalta. Uuden hallituksen, alan yritysten ja muiden toimijoiden sekä tutkijoiden yhteisenä tavoitteena on epäilemättä luoda kaikin mahdollisin tavoin lisäarvoa tälle talouden sektorille, jotta maamme taloudellinen asema kohenisi nykyisestä.

Se tarkoittaa lisää luontoon perustuvaa matkailua, perinteistä metsäteollisuutta ja puunjalostuksen sivuvirtojen hyödyntämistä, energiantuotantoa, uudenlaisia tuotteita kerrostaloista vaatteisiin, maataloutta ja tilojen jätteiden uusiokäyttöä vaikkapa biokaasuna, työvoimavaltaista luomuviljelyä, turkistuotantoa, kalanviljelyä ja kalastusta, kalojen jalostusta, metsästystä, jne jne... Vain mielikuvitus lienee rajana.

On hyvä, että hallitus on nyt päättänyt satsata biotalouteen. Maassamme on runsaasti biologisia uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kestävässä hyödyntämisessä meillä on pitkä historia. Vaikka soraääniä on kuultu, kertovat luontomme ja biotaloutemme nykytilat paljon verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan todellisuuteen.

Suomen metsät kasvavat ennennäkemättömän voimakkaasti ja vilisevät eläimiä samalla kun metsäteollisuutemme takoo rahaa ja työpaikkoja. Maamme vesistöt ovat kalaisia ja pääsääntöisesti puhtaita huolimatta tehtaista ja asutuksesta. Turkistemme laatu on maailman huippua eikä eläinsairauksien pilaamaa. Jopa standardimenetelmin  viljellyt maataloustuotteemmekin ovat vähintään yhtä puhtaita kuin keskieurooppalaiset luomutuotteet.

Tämä kaikki tarjoaa hyvän pohjan biotalouden kehittämiselle ja laajentamiselle sen kaikilla osa-alueilla. Toki samalla on edelleen huolehdittava ympäristömme hyvinvoinnista.

Edelle kirjoittamani tarkoittaa, että Suomella on hyvät lähtökohdat biotalouden hyödyntämiselle myös tulevaisuudessa. Siksi alaan kannattaa panostaa.

Se tarkoittaa tieverkon parantamista, uusien biologisiin materiaaleihin perustuvien innovaatioiden kehittämistä, alan tutkimukseen satsaamista ja rohkeita investointeja. Tärkeintä on kuitenkin kaikkien toimijoiden yhteispeli, jolloin arvoketjut raaka-aineista mahdollisimman arvokkaisiin valmiisiin tuotteisiin saadaan toimimaan suomalaisten hyvinvoinnin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

Onko ruotsalainen oikeassa?

Pääministeri Alex Stubbin pyynnöstä Suomen ongelmia selvittelevä Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg kertoi Suomen talouden kärsivän liian korkeista palkoista. Ongelman ratkaisemiseksi hän ehdotti ruotsalaisen diskuteerauskulttuurin omaksumista.

En nyt ole aivan varma, onko Ruotsissa enää sellaista diskuteerauskulttuuria, jolla ongelmia voitaisiin edes yrittää ratkoa. Siihen ei viittaa ainakaan se, että parlamentissa keskustellaan vain samanmielisten kanssa. Mutta ei anneta sen häiritä.

Selvitysmies Borgin kanssa samoilla linjoilla näyttäisi olevan myös SAK, joka hänestä riippumatta on korostanut tarvetta kolmikantakeskusteluille. Samalla SAK totesi Suomen ongelmien välittömän syyn eli viennin hiipumisen.

Tämänkertaisen laman syitä onkin haettava viennin hiipumisen syistä. Kuten jokainen aikaansa seuraava tietää, on siihen useita syitä. Ennen kaikkea Nokian täydellinen mahalasku kännykkämarkkinoilla sekä aiemmin Suomeen tasaisesti vaurautta tuoneen paperin kulutuksen maailmanlaajuinen hiipuminen.

Nokian romahdukseen voi tietenkin hakea monia syitä, mutta tuskin kuitenkaan palkkatasoa. Itse näkisin tärkeimpänä syynä tiukan kulukurin eli kaikesta säästämisen. Strategia toimi ehkä hetken, mutta etenkin tuotekehityksen palkkakuluista säästäminen oli suorastaan avainasemassa siinä katastrofissa, jossa Nokian kännykkämallisto jäi pahasti jälkeen kilpailijoista.

Entäpä sitten metsäteollisuuden ongelmat. Myös niissä voidaan nähdä merkkejä tuotekehityksessä tehdyistä virheistä: Suomalaiset paperifirmat tyytyivät liian pitkään takomaan miljoonia paperilla. Mutta nyt kun markkinat ovat kadonneet, on myös metsäteollisuuden tuotekehitys aktivoitunut ja ainakin juuri tällä hetkellä näyttää, että aallonpohja on ylitetty.

Eivätpä näyttäisi myöskään metsäteollisuuden ongelmat siis olevan ainakaan suoraan seurausta liian korkeista palkoista. Mutta ei selvitysmies kuitenkaan ihan väärässä ole. Meillä on kuin onkin Suomessa työntekijöiden palkkaamiseen liittyviä ongelmia.

Ensimmäinen niistä on liian korkea sosiaaliturvan ja työsuhdeturvan taso. Kun työtön ihminen saa kohtuullisen korvauksen pelkästä olemisesta, ei kaikista heikoiten kannattavaa työtä kannata kenenkään tehdä. Kun tämän päälle vielä lisätään yrityksille rakennettu tolkuton byrokratia, työllistämisen korkeat sivukulut ja irtisanomisen vaikeus, ei ole ihme, etteivät varsinkaan pienet yritykset palkkaa työntekijöitä kuin äärimmäisessä hädässä.

Saman asian kääntöpuolelta löydämme puolestaan sen, että jos palkkatyöstä saa kohtuullisen korvauksen, eikä yrityksen perustaminen näytä houkuttelevalta (eli ei todennäköisesti nosta yrittäjän elintasoa), on suomalaisten into yrittäjyyteen erittäin alhainen. Tästä löysin siis yhteisen sävelen ruotsalaisen selvitysmimehen kanssa.

Entä ratkaisu?

Toivottavasti vaaleissa käydään perusteellinen julkinen keskustelu edelle kirjoittamistani ongelmista. Siis ei nykyruotsalaista diskuteerausta, vaan kaikkien eri vaihtoehtojen ja niiden seurannaisvaikutusten esillepano ja keskinäinen vertailu. Näin kansalaiset voivat ottaa äänestyskopissa kantaa Suomen tulevaan talouslinjaan, jolla maamme nostetaan jälleen kunnolliselle kasvu-uralle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?
Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?
Romahtaako Ruotsin velkatalous

Ruokohelpi - maataloustuen kukkanen?

Kaikkihan tietävät sen, että erilaiset julkisen sektorin tukiratkaisut ovat keinoja viedä erilaisia hyödyllisiä asioita eteenpäin. Tuet voivat olla esimerkiksi verohelpotuksia tai sitten puhdasta rahaa.

Tänään kuulin sitten uutisen, jota en ollut uskoa: suurin myönnetty maataloustuki menee puoliksi valtion omistaman Vapo Oy:n Jyväskyläläisen tytäryhtiön Suo Oy:n tukemiseen ruokohelven kasvatuksessa. Näin siitä huolimatta, ettei ruokohelvelle ole edes markkinoita.

Alkujaanhan ruokohelvestä haaveiltiin bioenergian lähdettä ja ehkä myös puuta korvaavaa kuitukasvia. Siis maassa jossa on maailman tehokkain metsäsektori, joka tuottaa 100 miljoonaa kuutiota puuta joka vuosi - ja käyttää siitä vain osan.

Ruokohelven tukiratkaisulle on aikanaan ollut varmasti hyvältä kuulostavat perusteet; ja edelleenkin Vapo näkee vaivaa mainostaakseen sen kasvatusta. Silti, kuten edelle kokoamani linkit osoittavat, sen tukeminen julkisista varoista on yksiselitteisesti verovarojen tuhlausta.

Samalla rahalla voitaisiin vaikkapoa tukea sellaista maanviljelystä, jonka tuotannolle on markkinat, kehittää suomalaista teknologiaosaamista rakentavaa tutkimusta ja koulutusta. Tai jos niin halutaan, ostaa vanhuksille vaippoja sekä palkata heille hoitajia.

Tämä valtion verorahojen tärväys ruokohelven kasvatukseen on oikein erityisen merkillistä, kun samaan aikaan ollaan vaatimassa esimerkiksi puolustusvoimien rajua supistamista, poliisin säästötoimia ja koulutuksesta tinkimistä. Tai mitä bioenergiaan tulee, myös metsästä saatavan bioenergian tukeakin ollaan supistamassa.

Onko Suomen hallituksen mielestä tosiaan niin, että tarpeettoman energiakasvin viljelyn tukeminen on kaikkia edellä mainitsemiani tarpeita tähdellisempää verovarojen käyttöä? Vai eikö valtion vasen käsi tiedä mitä oikea on tekemässä? Vai mistä on kysymys?

* * * 

Kun nyt bioenergiasta puhun, niin lopuksi kommentti toisesta alan uutisesta. UPM-Kymmenen päätös perustaa puun varassa toimiva biodieseljalostamo Lappeenrantaan on mielestäni viime vuosien merkittävin yksityisen sektorin metsäpäätös maassamme.

Ei niin, että puusta bioenergian tekeminen olisi parasta mahdollista puun käyttöä, mutta tällainen tehdas ylläpitää maamme metsätalouden infrastruktuuria, joka sellu- ja paperiteollisuuden keskittyessä ja supistuessa olisi vaarassa rapautua. Näin suomalaiset tuotantolinjat ovat valmiita, kun uuden sukupolven puunjalostustuotteet toden teolla alkavat vallata markkinoita! Ja ohjata entistä suurempia rahavirtoja kohti armasta kotimaatamme!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvikauppa ja metsätuhot
Hallitusohjelman vastainen alkoholiveron korotus
Sienimetsän juttuja