Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Hyvä Renaz Ebrahimi,

Ylen Sannikka-ohjelmassa 19. 11. osallistuit Esko Valtaojan kanssa äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuota ohjelmaa on analysoitu jo paljonkin tavallisessa (esimerkki) ja sosiaalisessa mediassa (esimerkki), joten tahdon tällä kirjeellä viestiä sinulle vain muutaman ohjelman katsottuani mieleeni nousseen asian.

Ensinnäkin sain käytöksestäsi sellaisen vaikutelman, ettet sinä joutunut yllättäen turvattomaan tilaan, vaan olit suunnitellut fanaattisen kohtauksesi etukäteen ja odotit vain sopivaa tilaisuutta käynnistääksesi nähdyn performanssin ja saadaksesi sitä kautta julkisuutta mielipiteellesi. Esityksesi oli sinänsä varsin onnistunut, minkä osoittaa jo sekin, että ohjelman juontaja pahoitteli vielä jälkikäteenkin sinun saattamistasi fanaattisen raivon tilaan.  

Toki saatoin saada väärän vaikutelman raivostumisesi syistä. Jos näin on, pyydän anteeksi, mutta siinä tapauksessa sinun on syytä harkita mielenterveyspalveluihin hakeutumista tai ainakin osallistumista käytöksen hallinnan kurssille, sillä nähdyn kaltainen raivostuminen asiallisessa keskustelussa ei ole minkään kriteerin mukaisesti tervettä aikuisen ihmisen käytöstä.

Toiseksi hämmästyin ohjelman lopussa esittämääsi vaatimusta ihmisen synnynäisiin ominaisuuksiin perustuvasta sananvapauden kieltämisestä. Et ehkä itse ole asiaa tarkemmin pohtinut, mutta sellainen vie sinut ja aatetoverisi vähemmän kunniakkaaseen seuraan, johon liittyminen osoittaa näköalan historiattomuutta. 

Esimerkiksi 1930-1940-luvulla Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa juutalaisilla ei ollut oikeutta puhua puolestaan tai ainakaan heitä ei kuunneltu. Sen sijaan heidät vietiin kaasukammioon vain, koska heidän esivanhempansa olivat juutalaisia. Tässä asiassa heitä ei auttanut edes juutalaisuuden kieltäminen tai sen kiroaminen. 

Jo hiukan aiemmin oli Venäjän keisarikunnan raunioille syntynyt Neuvostoliitto, jossa Leninin ja myöhemmin Josif Stalinin kommunistit pitivät valtaa. Siellä Stalinin valta vaiensi murhaamalla henkilöt, jotka diktaattorin mielestä uhkasivat hänen valtaansa. Siinäkään prosessissa ei syytetyllä ollut oikeutta puhua tai ainakaan heidän puheestaan ei ollut apua.

Edellä mainittujen fanatismissaan sinua ja aatettasi muistuttavien - mutta toki monin verroin merkittävämpien - historiallisten tapahtumien lisäksi sananvapauden kieltämistä on harrastettu muutenkin. Esimerkiksi Euroopassa tuomittiin ihmisiä keskiajan lopulta 1700-luvulle asti noituudesta. Siinäkään yhteydessä syytettyjen puheilla ei ollut merkitystä, vaan syyllisyyttä selvitettiin kiduttamalla ja kuulemalla muita ihmisiä. 

Myöskään suomalaisilta ei kyselty mielipiteitä 1700-luvun alussa kun heitä vietiin orjiksi Venäjälle ja sieltä edelleen Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Sen sijaan Suomessa ei ole koskaan ole ollut orjina - sinun ihmisluokitteluasi käyttääkseni - ruskeita ihmisiä. 

Kolmanneksi toivon sinulle aikuistumisen mukanaan yleensä tuomaa näkökentän laajentamista yksisilmäisestä fanatismista kohti ihmisten moninaisuutta ymmärtävää ja tosiasioista ponnistavaa objektiivisuutta sekä mielipiteiden moniarvoisuuden ja sananvapauden hyväksymistä. Ja sen myötä hyvää elämää Suomessa, joka maailmanlaajuisessa vertailussa on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yhdeksi maailman parhaista paikoista elää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Esko Valtaoja hämmensi soppaa

Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Yle teki eilen jutun ilmastonmuutoksesta huolissaan olevien grönlantilaisten nuorten näkemyksistä. Juttu oli sen verran hätkähdyttävä, että päätin tarttua siihen tänä aamuna. 

Mutta ennen grönlantilaisten nuorten näkemyksiä haluan muistuttaa toisesta eilisestä jutusta. Se oli Helsingin Sanomissa ja kertoi Stalinin uudesta elämänkerrasta eli siitä ajasta Neuvostoliitosta, jolloin 29 vuoden aikana pidätettiin keskimäärin miljoona ihmistä vuodessa.  Tämän mahdollisti isä aurinkoisen luoma totalitaristinen järjestelmä, jota kutsutaan sosialismiksi.

Grönlantilaisissa nuorissa minua hätkähdytti nuoren naisen kaipuu totalitarismiin. Vai mitä arvoisa lukijani tuumii seuraavasta suorasta lainauksesta.

"Kävin Kööpenhaminassa kesäkuun vaalien alla, tapasin politikkoja. Minulle jäi erityisesti mieleen eräs poliitikko. Hän oli hyvin pelottava. Hän sanoi, ettei hän aio pakottaa ihmisiä tekemään mitään eri tavalla ilmaston takia. Mutta jos aiot muuttaa asioita, miten muuten voit tehdä sen?"

Ehkä vieläkin hätkähdyttävämpi oli kuluneella viikolla ilmastoguruksi nostetun Greta Thunbergin lausahdus, jossa hän tuntui väläyttävän niin ikään stalinistiselta kuulostavia keinoja. Vai mitä arvoisa lukijani mahtaa ajatella seuraavasta suorasta lainauksesta hänen Twitter-viestistään? 

"If you belong to the small number of people who feel threatened by us, then we we have some very bad news for you: This is just the beginning. Change is coming - like it or not" eli "jos kuulut niihin lukumääräisesti vähäiseen määrään ihmisiä, jotka tuntevat itsensä uhatuksi meidän taholtamme, silloin meillä on sinulle erittäin huonoja uutisia: tämä on vasta alkua. Muutos on tulossa - pidit siitä tai et".

Edelle kirjoittamieni huomioiden jälkeen jäin miettimään, että mikäli tämä nuorten naisten joukko todellisuudessa saisi päättää tulevaisuudesta, minkälaiseksi paikaksi tämä meidän maailmamme muodostuisi. 

Voisiko lopputuloksen luonnetta etsiä parhaiten nyt julkaistun Stalinin elämänkerran sivuilta? Entä olisivatko edellä lainatut aktivistit tyytyväisiä aikaansaannoksestaan? Vai söisikö vallankumous jälleen kerran omat lapsensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan

Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Neuvostoliitossa vaikutti viime vuosisadalla yksi maailmanhistorian hirmuisimmista diktaattoreista. Mies, jonka yhtenä tavaramerkkinä oli pyrkimys muokata historiaa kerta toisensa jälkeen uusiksi.

Se näkyi esimerkiksi diktaattorin vihan kohteeksi joutuneiden aiempien punapäälliköiden valokuvista pois retusoimisena. Kun näistä ihmisistä ei enää ollut merkkejä näkyvissä, katosivat heidän aiemmat yhteytensä itse diktaattoriin samalla ihmisten tietoisuudesta - tai ainakin ääneen lausutuista puheista.

Tarkoitan diktaattorilla tietenkin Josif Vissarionovitš Džugašviliä, joka tunnetaan paremmin uusionimellään Josif Stalin. Miestä, jonka toiminnan seurauksena tuhottujen ihmisten määristä tehdyt arviot vaihtelevat yhdeksän ja kuudentoista miljoonan välillä.

Toisin kuin äkkiseltään voisi kuvitella, elää Stalinin perintö edelleen voimakkaana myös Suomessa. Saimme siitä jälleen tänä aamuna yhden esimerkin kun Tampereen yliopistolla työskentelevä ja Suomen Akatemialta leipänsä saava maahanmuutto-aktiivi Anna Rastas halusi hävittää nuorille tarjottavasta kirjallisuudesta neekeri-sanan.

Lienee totta, että amerikanenglannin sana nigger on ollut mustaihoisia halventava nimitys. Sen sijaan suomenkielen neekeri-sana on peräisin latinan mustaa tarkoittavasta sanasta "nigrum" eikä siten ole alkujaan ollut millään tavalla negatiivinen.

Itse asiassa olen sen verran iäkäs, että muistan neekerin olleen teini-ikääni asti täysin neutraali sana, joka tarkoitti vain ja ainoastaan tummaihoista ihmistä. Ei heistä edes käytetty muuta nimitystä. Siten Anna Rastas syyllistyy historian vääristelemiseen myös kirjoitettuaan, että "meilläkin on jo vuosia ymmärretty n-sanan rasistisuus".

Kyse ei nimittäin ole ymmärtämisestä vaan viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneesta sanan merkityksen uudelleenmäärittelystä. Toisin sanoen neekeristä tuli haukkumasana vasta Rastaan kaltaisten ihmisten toimesta.

He halusivat siirtää amerikanenglannin nigger-sanan negatiivisen merkityksen Suomeen ja useiden vuosikymmenten määrätietoisen jankkaamisen seurauksena lienevät onnistuneetkin - ainakin nuorempien sukupolvien kohdalla. Tämän kehityksen seuraava vaihe näkyi Rastaan tämän aamun kirjoituksessa, jossa neekeri-sana oli aitostalinistiseen tapaan sensuroitu eli korvattu n-sanalla. Siis piilotettu pois näkyvistä aivan kuin ihmiset Stalinin retusoiduissa valokuvissa.

Jos Stalin olisi vielä elossa, panisi hän varmasti suurella tyydytyksellä merkille perintönsä vahvan läsnäolon Suomessa. Ehkäpä hän samalla muistelisi aurinkoisesti hymyillen myös sitä, että Rastaan työpaikkana toimiva Tampereen yliopisto oli 1970-luvulla tekemässä historiaa rajusti vääristelevää marxilaista oppimateriaalia, jota käytettiin yhden lukuvuoden ajan Pirkkalan koulujen viidesluokkalaisten aivopesuun. Raffinoitua kerrassaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden