Mitä USA:n väestöryhmien koulutuserot kertovat intersektionaalisesta feminismistä

Intersektionallisen feminismin kannattajat perustelevat ihmisten luokittelua synnynnäisten ominaisuuksien perusteella sillä, että siten voitaisiin lisätä eri väestöryhmien tosiasiallista tasa-arvoisuutta. Näkemyksen taustalla on - mahdollisesti tiedostamaton - rasistis-sovinistinen käsitys siitä, että jotkin väestöryhmät olisivat synnynnäisesti muita kyvyttömämpiä. 

Tämän näkemyksen kannalta oli mielenkiintoista lukea jokin aika sitten julkaistu tutkimus, jossa oli selvitetty koulutuksen vaikutusta eri väestöryhmien välisiin eliniän eroihin USA:ssa vuosina 1990 - 2018. 

Siinä verrattiin vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita muuhun väestöön 25 - 75-vuotiaiden joukossa eli sellaisten ihmisten parissa, joilla kuolleisuus on tutkimuksessa tarkasteltuna aikana kasvanut huumeiden yliannostusten, itsemurhien ja alkoholiperäisen maksasairauden kautta, mutta laskenut sydän- ja verisuonisairauksien osalta. Toisin sanoen mitattiin koulutuksen vaikutusta amerikkalaisten elämänlaatuun.

Tutkimuksen mukaan koulutettujen ja kouluttamattomien ihmisten eliniän erot kasvoivat tässä joukossa yli kaksinkertaiseksi tutkittuna aikavälinä. Sama trendi päti erikseen tarkasteltuna sekä valkoisiin että mustiin. Samaan aikaan mustien ja valkoisten välinen ero koulutettujen joukossa supistui peräti 70 prosentilla, mutta ei ollut kadonnut vielä kokonaan. 

Tutkimus siis osoitti, että USA:n musta väestö voisi parantaa elämänlaatuaan oleellisesti kouluttautumalla ja antaisi heille mahdollisuuden jopa saavuttaa valkoisen väestön tasoinen elämän laadukkuus lähivuosina. Sen sijaan kouluttautumatta jättäminen heikentää elämänlaatua sekä mustien että valkoisten parissa, mikä näkyy ennenaikaisten kuolemien lisääntymisenä.

Kysymys tietenkin kuuluu, että millä tavoin tämä pitäisi tulkita intersektionaalisen feminismin vaatimusten suhteen. Tukeeko se rasistis-sovinistisia vaatimuksia väestöryhmien erilaisesta kohtelusta synnynnäisten ominaisuuksien takia, vai päinvastoin. Eli olisiko sittenkin niin, että ihonväri pitäisi Martin Luther Kingin unelman mukaisesti vain jättää huomiotta ja rohkaista kaikkia ihmisiä synnynnäisiin ominaisuuksiin katsomatta huolehtimaan omista asioistaan nykyistä paremmin - ja kannustaa kaikkia nuoria pyrkimään parempaan elämään ns. mahdollisuuksien tasa-arvon kautta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannuskauheuksia
Poikien päivä oli ja meni
Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Viikonlopun pilkkeitä

Eiliset europarlamenttivaalit osoittivat suomalaisten olevat tyytyväisiä EU:n nykytilaan. Suurin puolue oli Kokoomus kuten aiemminkin eikä kansallisvaltioiden liittoa federalismin sijasta ajava Perussuomalaiset menestynyt samalla tavalla kuin kuukauden takaisissa eduskuntavaaleissa. 

Sen sijaan Vihreät saivat Suomen vaaleissa rökelevoiton, mikä johtunee ennen kaikkea siitä valtavasta ilmastonmuutoksen saamasta mediahuomiosta, joka on viime aikoina hallinnut valtamediaa. Koko vasemmiston kannatus jäi kuitenkin reilusti alle 40 prosentin, koska hallitusta kokoavan SDP:n ja ilmeisesti Vihreille äänestäjiään menettäneen Vasemmistoliiton kannatukset jäivät vaatimattomaksi.

Vaalit osoittivat myös, että suhtautuminen EU:n tulevaisuuteen vaihtelee voimakkaasti eri maissa. Kaiken kaikkiaan merkittävimmäksi muutokseksi saattaa osoittautua se, että konservatiivien ja sosialistien ryhmät menettivät enemmistön parlamentissa.

Siten sen päätöksenteko muuttuu entistä arvaamattomammaksi vihreiden ja nationalistien kannatuksen noustua huomattavasti. Tämä voi olla joko hyvä tai huono asia - toivottavasti hyvä.

* * *

Vaalien alle jäi eilinen kohu-uutinen mustasta kansalaisoikeustaistelijasta Martin Luther Kingistä. Tämä oli nimittäin seurannut vierestä kaverinsa raiskattua naista ja jopa antaneen rikoksentekijälle ohjeita. 

En sano tässä, että King noudatti vain oman kulttuuritaustansa tapoja, vaan totean ainoastaan että hänen käytöksensä oli törkeää ja että ajat ovat onneksi muuttuneet sitten 1960-luvun. Toivottavasti myös Amerikan mustassa yhteisössä.

***

Lopuksi totean Suomen voittaneen kolmannen jääkiekon maailmanmestaruuden joukkueella, jolla ei pitänyt olla minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Se osoittaa ennen kaikkea saumattoman yhteistyön ja tahdonvoiman merkityksen tavalla, jollaisen toivoisin leviävän maassamme myös kaukaloiden ulkopuolelle.

Suomella on nimittäin hieno tulevaisuus, jos pystymme riitelevän ja repivän politiikan sijasta yhteistyöhön oman taloutemme tukemiseksi siten, että huolehdimme samalla ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Sen sijaan keskinäisellä riitelyllä ja epärealistisella talous-, ympäristö- tai maahanmuuttopolitiikalla tulemme ajamaan oman hyvinvointimme alas.

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös politiikan vasemmalla laidalla erityisesti nyt, kun se aikoo ryhtyä hallitsemaan maata. Ja sen aisankannattajaksi ryhtyvässä Keskustassa, jonka tärkein tehtävä mahdollisessa uudessa hallituksessa on ylläpitää järjen ääntä, jotta hyvää tarkoittava kasvava verotus ja maailmanparantaminen eivät tukahduta koko suomalaista yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
EU-vaalien tärkeät asiat
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä