lauantai 6. marraskuuta 2021

Ilmastotutkijoiden asenteista paistaa suuri huoli maailman tulevaisuudesta

Kenellekään ei liene uutinen, että ruotsalainen teini mekastaa ja saa kansainvälistä huomiota ilmastonmuutostapahtumien yhteydessä. Tuttua lienee kaikille myös se, että nuoret ilmastoaktivistit surevat ja pelkäävät tulevaisuutta. Ja toimivat siksi enemmän tai vähemmän militanteissa kansalaisjärjestöissä.

Näin siitä huolimatta, että Glasgown kokouksessa annetut hiili­neutraalius­lupaukset kattavat jo valta­osan maailman päästöistä, minkä seurauksena Kansain­välinen energiajärjestö on arvioinut ilmaston lämpenemisen jäävän 1,8 asteeseen - eli kokouksen saavuttavan minimitavoitteensa. Osana tätä prosessia myös Suomessakin ollaan ajamassa yhtä tuotannonalaa pikavauhdilla alas, jotta maamme saavuttaisi lupaamansa hiilinieluvähennykset.

Vähemmän tunnettua sen sijaan lienee, miten varsinaiset huippuilmastotutkijat suhtautuvat tutkimustensa johtopäätösten mukaiseen tulevaisuuteen. Siksi ajattelin kertoa teille, arvoisat lukijani, viime viikon Nature-lehden raportista, jossa oli paneuduttu juuri tähän asiaan. 

Jutun mukaan 88 prosenttia huippuilmastotutkijoista arvelee maapallon ajautuvan ilmastokriisiin ja reilusti yli puolet uskoo maapallon keskilämpötilan nousevan yli kolme astetta. Peräti 82 prosenttia näistä tutkijoista uskoo maapallolle ilmaantuvan katastrofaalisia seurauksia jo heidän elinaikanaan.

Ilmastontutkijoista 21 prosenttia kokee usein ja 40 prosenttia silloin tällöin ahdistusta, surua tai muuta tuskaa ilmastonmuutosodotustensa seurauksena. Heistä myös 41 prosenttia on huomioinut ilmastonmuutoksen valitessaan asuinpaikkaansa, 17 prosenttia päättäessään lasten hankkimisesta sekä 21 prosenttia muussa elämässään, kuten ratkaistessaan ruokavalioonsa tai liikkumiseensa liittyviä kysymyksiä.

Näistä tutkijoista 81 prosenttia pitää tärkeänä toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja 64 prosenttia on myös tehnyt niin. Heistä 98 prosenttia on pitänyt puheita, tehnyt julkaisuja tai videoita tieteen edistämiseksi, 40 prosenttia on ottanut yhteyttä lainsäätäjiin tai hallituksiin ajaakseen jotain tiettyä ilmastopolitiikkaa, 43 prosenttia on allekirjoittanut toimintaa vaativia vetoomuksia tai kirjeitä ja 25 prosenttia on osallistunut mielenosoituksiin. 

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n toimintaan ollaan kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä. Ilmastotutkijoista vain 26 prosenttia piti tarpeellisena järjestön suuntautumista entistä enemmän kohti asianajajan roolia ja 79 prosentin mielestä siinä on sopiva edustus maailman eri maista.

Kun noita lukuja lueskelin, jäin miettimään, että miten näiden ihmisten vahvat asenteet vaikuttavat heidän omaan työhönsä puolueettomina tutkijoina. Ainakin näin ulkoa päin katsottuna heidän on syytä olla valppaana omien asenteidensa pitämisessä erillään tutkimuksen tekemisestä, jotta tulosten tulkinnan objektiivisuus säilyy.

Ainoat, jotka asiasta eivät taida murehtia ovat lehmät, jotka röyhtäilevät häpeämättä lisäten ilmakehän kasvihuonepäästöjä. Murheeseen olisi kuitenkin syytä niilläkin, sillä niiden suku ja koko evolutiivinen linja saattaa kadota maailmasta, jos lihansyönti loppuu ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä kokonaan - asiassa esimerkkiä näyttäneen Helsingin kaupungin mukaisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta
Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski
Muutama kysymys Elokapinasta

9 kommenttia:

  1. Jahas, Pyhä Greesus Tukholmalainen yrittää comebackia, kun pandemia taisi tässä välillä hieman sotkea maailmanmissiota...

    Noin ylisummaan olen harmissani siitä, että nämä hippijengit ovat näin pahasti korruptoineet elintärkeät ympäristöasiat (ja tietysti taustavaikuttajina asiassa ovat olleet myös narsistiset poliitikot ja mihinkään kyltymättömät plutokraatit, kuis muuten). Se mikä jää hieman itseä ihmetyttämään, on mm. tuo kolmannen maailman turboahdetun väestönkasvun asiayhteys vaikkapa nyt ympäristöongelmiin, ja varsinkin se hysteerisyyttä lähentelevä vaikeneminen asian siitä puolesta...

    http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2021/11/vaestonkasvun-valheet-graafit.html?m=0

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehitysmaiden väestönkasvu tuntuu tosiaan olevan jonkinlainen pyhä lehmä.

      Poista
    2. Väestöräjähdys on tabu, siitä ei saa puhua.
      Kyllä tässä itsekkin luonnossa paljon liikkuvana on tavallaan huolissaan siitä mitä jälkipolville jätämme.
      Siitä en taas pidä kun se kaikki negatiivinen on yksinomaan valkoisen lihaa syövän miehen vika.
      Koko kuviolla rahastetaan rankasti ja se rahastus pahentaa vain tilannetta.
      Voi kaikki ihan rauhassa katsoa millainen väestöräjähdys ollaan saatu aikaiseksi afrikan mantereella.
      Ylijäämä valuu korkeamman kulutuksen Eurooppaan lähinnä roistoiksi tai eläteiksi.
      Jossain vaiheessa saadaan 100 miljoonaa taulutelkkarin vaatijaa lisää.
      Ei me sitä kestetä vaan meidän Euroooasta tulee löhtömaiden kaltainen kehitysmaa.
      Vain kunnon tauti, ei mikään pliisu korona joka harventaa nimenomaan kehitysmaiden väestöä voisi olla pelastus.
      Oletteko muuten muomanneet niin korona on lamauttanut länsimaat mutta afrikassa ei ole mitään hätää?

      Poista
  2. Kun olen itse nähnyt tuon "vihreän ajattelun" maailmanvalloituksen lähtien siitä, millaista iloa aikanaan luonnonsuojelijatyypeille tuotti saada yhden palstan kymmenen senttiä pitkä uutinen jostain luonnontuhosta HS:iin, ja päätyen nykyiseen tilanteeseen, jossa likimain jokaisella maailman valtiolla on hallituksessaan ympäristöministeriö, ei voi muuta kuin ihmetellä tapahtuneen tavatonta nopeutta ja tajunnallista hullunmyllyä.

    Mikään muu tajunnansisältö kuin joihinkin hyvin syviin, alitajuntaisiin voimiin vetoava tunnustuksellinen "muoti" ei tuollaista eskalaatiota voi saada aikaan. Kaikki "tiedollinenhan" on liikkeen elinkaren aikana ollut jatkuvasti liikkeessä, ja maailmanlopun mielikuvat ovat vaihtuneet kymmeniä kertoja.

    On mielenkiintoista mielenkiintoisempi kysymymys, miksi juuri ilmastoeskatologia lopulta veti pisimmän korren, ja miksi säätieteilijöistä, jotka aluksi torjuivat aika vahvastikin visioita kohtalokkaasta ja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, muuttuivat säämiehistä ja -naisista ilmastotieteilijöiksi ja alkoivat nostaa statustaan maailman kohtalon ratkaisijoina.

    Kuitenkin sekin asia on aikalailla selvä. Kasvi- tai hyönteistutkijat sen enempää kuin öljytuhojen tai myrkyttymisen asiantuntijat eivät koskaan olisi voineet omata sitä jumalallista ominaisuutta, joka taivaita tutkivilla ilmastoasiantuntijoilla on. Kaikissa uskonnoissa jumalat paikallistuvat ylöspäin, johtuen esimerkiksi juuri siitä, että lapset katsovat aikuisia ylöspäin.

    Ja kaikkina suurten henkisten murrosten aikoina esimerkiksi nuorten itsetuhoisuus ja itsemurhatkin lisääntyvät -- ja esiintyy jopa se hyvin vahvaan sosiaaliseen sitovuuteen ja tunnustukselliseen ajatteluun kuuluva ilmiö, että nuoret surmaavat ihailemiaan ja rakastamiaan idoleita. Sehän on jonkinlainen paradoksaalinen kliimaksi, ja historia tuntee siitä paljon esimerkkejä. Sille on syynsä ja selityksensä -- nuorethan ajattelevat kuolemaa enemmän kuin muut ikäryhmät, joille kuolema olisi "järkevästi ottaen" todellisempi aihe -- ja juuri nuorissa itsetuho ja tuho vielä voivat sulaa helposti yhteen. Oman aikamme ilmiöt todistavat juuri tällaista.

    Hämmästyttävää muuten, että jopa kirjallisuuden historia tuntee tuon ilmiön -- että esimerkiksi Hessen "Arosutta" tai Salingerin "Siepparia ruispellossa" ovat lukeneet monet niistä jotka ovat sitten näennäisesti käsittämättömällä tavalla surmanneet rakastamansa idolin. Se on kuitenkin alitajunnan säätämä laki, jollaisista meidän siis pitäisi nyt tätä "vihreää" uususkontoamme kaikkine oheisilmiöineet analysoidessamme olla enemmän tietoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En näkisi ongelmaa niinkään ympäristöministeriöissä sinänsä, kyllähän sivistyneen yhteiskunnan tulee nekin asiat toki hoitaa fiksulla tavalla. Sen sijaan kaikenkarvaiset ympäristöaatteen liepeille nivoutuneet eskatologiset tuomiopäivän kultit avaavat kiistämättä huolestuttavampiakin näköaloja, eikä näkemystä ilmiön kulttiluonteesta oikein käy kiistäminenkään...

      -J.Edgar-

      Poista
  3. Tittelin huippuilmastotutkija saavat vain he, jotka ovat samaa mieltä ilmastomuutosagendan kanssa. He saavat myös tutkimuksensa julkaistua ns. luotettavissa julkaisuissa. Siinä mielessä Nature-lehden tulos ei yllätä. Ilmastotutkijat jotka ovat eri mieltä, vaietaan tutkimuksineen kuoliaiksi tai tutkimuksia ei ainakaan julkaista. Muutamat eläkkeelle jääneet tutkijat julkaisevat mm. netissä ilmastoagendaan nähden toisentyyppisiä johtopäätöksiä ilmaston muutoksesta, mutta ei heitä laaja yleisö valitettavasti kuule. Ja jos kuulee, niin huippututkija tittelin sijaan saa tittelikseen ilmastodenialisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi kirjoittamatta seuraava äskeiseen viestiin: ilmastotutkijatittelin ja myös ilmastotutkijatehtävät saavat he, jotka uskovat ilmastomuutosagendaan.

      Poista
    2. Esimerkiksi valtadiskurssin ulkopuolelle syrjäytetystä huippututkijasta käy Copenhagen Consensus Centerin Bjørn Lomborg. Kannattaa tutustua.

      Tutkijoiden nykyiset ilmastokäsitykset eivät välttämättä ole merkki muusta kuin siitä, että (Thomas Kuhnin käsitteitä käyttäen) tieteenalalla on päässyt kehittymään hyvin voimakas normaalitieteen paine, jota anomaliat eivät pääse horjuttamaan. Toisesta näkökulmasta tilannetta voisi verrata siihen, että merkittävä osa yhteiskuntatieteilijöistä oli/on marxilaisia, vaikka tieteellisenä paradigmana marxilaisuus on moneen kertaan osoitettu kerrassaan surkean vinoutuneeksi tavaksi selittää maailmaa. Alan sisäinen valikoituminen nosti kuitenkin tällaisten näkökulmien kannattajia asemiin, joissa he saavuttivat pitkäksi aikaa ilmaherruuden.

      Poista
  4. Maankäytön muutoksista aiheutuvat päästöt ovat vähentyneet jo 20 vuoden ajan käy ilmi Hesarin kertomasta tuoreesta tutkimuksesta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!