Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) kertoi käyneensä Ghanassa tutustumassa rokotetehtaaseen, jonka rakentamiseen oli käytetty kymmeniä miljoonia euroja EU:n varoja. Hänen mukaansa "näky paikan päällä oli lohduton. Rokotevalmistuksesta ei ollut tietoakaan. Paikan päällä ei ollut edes valmista rakennusta, saatikka työmiehiä mailla halmeilla."

Ghanalaiset olivat vuonna 2023 kertoneet, että projekti saataisiin valmiiksi vuonna 2024 ja ensimmäiset rokotteet saataisiin valmistettua tämän vuoden aikana. Näin ei tule käymään, mutta europarlamentaarikolle oli vakuutettu, että kaikki asiat ovat hyvin, kunhan vain EU:sta saataisiin lisää rahaa. 

Kyseessä on EU:n Global Gateway -strategian niin sanottu lippulaivahanke, joten sitä on pidetty erityisen tärkeänä osana kehitysyhteistyötä. Valitettavasti näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että toivottujen tulosten sijaan lopputuloksena näyttäisi olevan korruption kukkasen kukoistus. 

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta Afrikassa eikä muissakaan kehitysmaissa. Sen sijaan kyse on pikemminkin vakiintuneista toimintatavoista, jotka ovat yksi tärkeä syy sille säännönmukaiselle ilmiölle, jossa kehitysmaihin viety ilmainen raha johtaa pikemminkin eliitin rikastumiseen kuin kansan elinolosuhteiden paranemiseen. Lahjoittaja puolestaan saa palkakseen hyvän omantunnon – jos saa.

Ikävintä on, ettei tämä ole mitenkään uusi asia – tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Uusi tieto ei ole myöskään se, ettei kymmeniä vuosia jatkununut kehitysapu länsimaista Afrikkaan ole nostanut siellä ensimmäistäkään valtiota kukoistukseen. Eli kyse on ollut pikemminkin veronmaksajien varojen vastuuttomasta käytöstä kuin humanitaarisesta avusta.

* * *

Toki julkista rahaa käytetään vastuuttomasti myös Suomessa. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Joakim Vigelius (ps) kertoi sosiaalisessa mediassa kovia leikkauksia varojensa käyttöön tehneen Tampereen lähettävän pormestarinsa Ilmari Nurmisen (sd) päätöksellä 50 000 euroa Gazaan. 

Kokoomuslaisen valtuutetun Mats Uotilan mukaan avustus maksetaan pormestarin harkinnanvaraisesta määrärahasta, jonka käytöstä pormestari tekee viranhaltijapäätöksen. Hänen mukaansa "avun myöntäminen Gazaan luo ennakkotapauksen kaupungin toiminnan laajentumisesta humanitäärisen avun antamiseen. Tämä toiminta ei kuulu kaupunkien vastuulle, vaan on vakiintuneesti Suomen valtion tehtävä, jollaisena se tulisi pitää."

50 000 euroa ei tietenkään ole mitenkään merkittävä summa suuren kaupungin varainkäytössä. Toisaalta se on summa, joka vastaa suunnilleen yhden kaupungin äskettäin irtisanotun työntekijän vuosipalkkaa. Jäin vain miettimään, että mitähän irtisanotut mahtavat tästä ajatella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskottavantuntuista propagandaa
Poliittinen peli
Hyvän omantunnon ostamisesta

Tavoitteena malalaotsaisten johtajien järjestö

Eilisillan järkyttävän terrorismikirjoitukseni jälkeen voisin tietenkin palata takaisin rauhanomaisempiin aiheisiin. En kuitenkaan tee niin, vaan siirryn Australiasta palestiinalaisiin.

Näyttää nimittäin siltä, että olin viimevuotisessa kirjoituksessani oikeassa arvellessani, että Israel on päättänyt tuhota Hamasin johtajia sitä mukaa kun se on mahdollista. Tällä kertaa vuorossa oli järjestön aseellisen siiven asetuotannosta vastaavan johtaja.

Nähtäväksi jää, onnistuuko juutalaisvaltio näivettämään järjestön tällä strategialla. Luulisi kuitenkin, että vaikka se ei onnistuisikaan siinä määrällisesti, tulisi tulosta ainakin laadullisesti. Onhan selvää, että jos ja kun Hamasin johtotehtäviin ryhtyminen on muuttunut kuolemanloukuksi – aiemmin tavallisen rikastumisen sijaan – sitä jäisivät tavoittelemaan vain kaikista matalaotsaisimmat kiihkoilijat.

Jos olen oikeassa, tarkoittaa tämä Hamasin ja sen terroristisen kyvykkyyden nopeaa laskemista. Ja sen seurauksena pidemmällä aikavälillä – ehkä – myös järjestön suosion laskemista tavallisten palestiinalaisten parissa. 

Siksi kysymys kuuluukin, että onko minun länsimaisesta viitekehyksestä pohtimani logiikka oikein? Vai onko muslimeiden maailmankuva niin erilainen, ettei edelle kirjoittamani päde. 

Jälkimmäisessä tapauksessa Hamas onnistuu edelleen houkuttelemaan johtajikseen älykkäitä ihmisiä. Mikäli näin on, jää meidän länsimaalaisten pohdittavaksi kysymys siitä, mitä se kertoo palestiinalaisista ja heidän henkisistä kyvyistään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo poistaa sekä työntekijä- että työnantajapuolen järjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Näin saataisiin 190 miljoonaa euroa lisää verotuloja käytettäväksi veronkevennyksiin.

190 miljoonaa ei tietenkään ole kovin paljon verrattuna valtion noin 90 000 miljoonan euron menoihin. Puhumattakaan sen reilusta 173 000 miljoonan euron velasta. Mutta on se kuitenkin jotain.

On nimittäin kysyttävä, että miksi ihmeessä tavallisen suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi on joskus menneisyydessä päätetty ohjata osa yritysten ja työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen rahoituksesta. Eikä juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

* * *

Toinen tuore uutinen kertoi, että hallitus aikoo alkavalla viikolla keventää yhteisöveroa kahdella tai kolmella prosenttiyksiköllä. Sen seurauksena osakeyhtiöille, osuuskunnille sekä tietyin edellytyksin liikelaitoksille, julkisyhteisöille, yhdistyksille, laitoksille, säätiöille ja asunto-osakeyhtiöille jää hiukan enemmän rahaa käytettäväksi niiden varsinaiseen toimintaan ja olemassaolon tarkoitukseen.

Myös tätä voi pitää järkevänä ratkaisuna, joka toivottavasti maksaa itsensä takaisin lisääntyvänä taloudellisena toimeliaisuutena ja sitä kautta syntyvänä verotettavien tulojen kasvuna. Onhan esimerkiksi OECD todennut yritysten verottamisen olevan talouskasvun suhteen kaikista haitallisin verotuksen muoto. Siis jopa haitallisempi kuin työtuloon kohdistuva verotus.

On siis syytä toivoa hallituksen tekevän ennakoidun päätöksensä ja sen johtavan odotettuihin seurauksiin ja sitä kautta kuittaavan ne noin 1,5-2,1 tuhannen miljoonan euron tulonmenetykset julkiselle sektorille, mitkä aiheutuvat yhteisöverokannan laskemisesta. Tosin myös tässä asiassa on tunnustettava, ettei kyse ole kovin isosta asiasta, mikäli se suhteutetaan esimerkiksi alussa mainitsemiini valtion 90 tuhannen miljoonan euron menoihin tai 173 tuhannen miljoonan euron velkataakkaan.

* * *

Lopuksi kiinnitän huomionne - arvoisat lukijani - Helsingin sanomien julkaisemaan mielipidekirjoitukseen, jossa puhutaan verohelpotuksen antamisesta hyvätuloiselle ihmiselle. Kirjoittajan mukaan "ne ovat täysin moraalitonta ahneutta". 

Kirjoitus osoittaa kuinka pitkälle sosialistinen ajattelu on edennyt suomalaisten mielenkuvissa. Me emme pidä millään tavalla moitittavana sitä, jos ihmisen yrittämisellä tai työnteolla hankkimista tuloista otetaan lähes puolet yhteiseen käyttöön - vaikkapa alussa mainitsemani edunvalvontajärjestöjen toiminnan rahoittamiseksi - mutta mikäli tätä sosialisoitavaa osuutta vähän pienennetään, on kyse täysin moraalittomasta ahneudesta. 

Ehkäpä siksi ei ole syytä ihmetellä sitäkään, että Suomessa vain harvat ryhtyvät yrittäjiksi. Ja niistäkin, jotka siihen ryhtyvät, vieläkin harvemmat tavoittelevat yrityksilleen kasvua ja rikastumista. Tai kummastella sitä, että työntekijät arvostavat vapaa-aikansa korkeammalle kuin palkallisen työnteon. 

Meneehän jo alle 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta suomalaiselta jokaisesta hankitusta lisäeurosta yli 50 prosenttia "yhteiseen hyvään" eikä tässä ole edes huomioitu välillisiä veroja kuten arvonlisävero, joka leikkaa vielä noin neljänneksen ihmisten käytettävissä olevan tulon ostovoimasta. Eikä yrittämiseen tai työntekoon taida kannustaa sekään, että  niitä, jotka tästä yhteiskunnan harjoittamasta tulojen kuppaamisesta huolimatta jaksavat tehdä pitkää päivää - tai jopa tarjota muille ihmisille töitä - panetellaan maan suurimmasta sanomalehdestä moraalittomiksi ja ahneiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajayrittäjien veronkierto ja osinkoverotus
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Pelastiko Elon Musk sananvapauden

Maailman rikkain mies Elon Musk osti tunnetun sosiaalisen kanavan eli Twitterin. Perusteeksi ostokselleen hän kertoi sananvapauden twiittaamalla, että "sananvapaus on toimivan demokratian kulmakivi ja Twitter on digitaalinen tori, jossa keskustellaan ihmiskunnan elintärkeistä asioista".

Tämä ei ole miellyttänyt kaikkia. Esimerkiksi jotkin ihmisoikeusjärjestöiksi itseään kutsuvat tahot ovat protestoineet tapahtunutta ja vaatineet sananvapauden rajoittamista. Esimerkiksi Amnesty Internationalin edustaja sanoi, että "viimeinen tarvitsemamme asia on Twitter, joka tietoisesti sulkee silmänsä väkivaltaiselta ja loukkaavalta puheelta käyttäjiä kohtaan. Erityisesti sellaisia käyttäjiä kohtaan, joihin vaikutus on suhteettoman suuri, mukaan lukien naiset, ei-binaariset henkilöt ja muut."

Elon Musk on vastannut kritiikkiin toistamalla perinteisen sananvapausajattelun ytimen: "toivon, että pahimmatkin arvostelijani pysyvät Twitterissä, koska sitä sananvapaus tarkoittaa." Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Nähtäväksi jää, millä tavoin Twitterissä käyty keskustelu - tai pikemminkin sen moderointi - muuttuu jatkossa. Itse näen tässä kuitenkin siemenen kohti kyseisen keskustelumedian tervehtymistä siitä alennustilasta, johon se joutui viimeistään poistettuaan Yhdysvaltain presidentin oikeuden käyttää kanavaa viestinnässään. 

Eikä Twitter ole Suomessakaan ollut mikään sananvapauden perikuva. Lukittiinhan meilläkin Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon tili viime eduskuntavaalien alla - mitä ilmeisimmin hänen kampanjansa vaikeuttamiseksi. 

Elon Muskin kommenttien perusteella on nyt kuitenkin todennäköistä, että hänen omistuksessaan Twitter palaa sensuurista mahdollisimman vapaan keskustelun alustaksi. Toivottavasti tämä näkyy myös muilla keskustelukanavilla ja siten vähentää yksipuolisesti puheenvapautta rajoittamaan pyrkivien aatteiden - kuten wokelluksen - vaikutusta yhteiskunnallisessa keskustelussa.  

Sillä kuten tämän blogin johtoajatuksessa on todettu, niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomineidoista
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
USA:ssa presidentti joutui sensuurin kynsiin

Meidän tulee iloita Woltin kaupasta

Yksi kuluneen viikon kohutuimmista tapauksista on ollut ruokakuriirifirma Woltin myynti amerikkalaisille peräti seitsemän miljardin euron hinnalla. Se on paljon - etenkin kun huomioidaan ettei firma ole tähän mennessä tuottanut lainkaan nettotuloja.  

Kaikkien suomalaisten on syytä iloita kaupasta jo senkin takia, että se tuottaa nopeasti velkaantuvalle julkiselle sektorillemme 600 miljoonaa verotuloja, jotka muuten revittäisiin työtä tekevien suomalaisten selkänahasta - vai kuvitteleeko joku, että Marinin hallitus sopeuttaisi menojaan tulojen mukaan. Samalla voimme olla tyytyväisiä siitä, että Supercellin myyjänä taannoin kunnostautunut Ilkka Paananen osallistui aikanaan Woltin alkuunpanemiseen. 

Suurin toive meillä suomalaisilla - tai ainakin itselläni - on tässä asiassa se, että myös Woltin edunsaajat käyttäisivät miljarditulonsa suomalaisen yrityselämän rahoitukseen. Yksi maamme suurimmista ongelmistahan on ollut pääomaköyhyys, joka on rajoittanut investointeja. 

Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että myydyn firman perustaja ja toimitusjohtaja Miki Kuusi myisi kaupassa saamiaan amerikkalaisosakkeita ja sijoittaisi niitä joukkoon lupaaviksi katsomiaan pieniä suomalaisyrityksiä ja auttaisi niiden kasvupyrkimyksissä. Ja toivottavasti saisi rahansa takaisin korkojen kera, kun edes yksi niistä lähtisi edes vähän samantapaiseen lentoon kuin Wolt. 

Sillä se, mitä me suomalaiset tarvitsemme, on lisää miljonäärejä ja miljardöörejä - ja etenkin heidän panostaan suomalaisen talouselämän pääomittamisessa. Näin siitä huolimatta, että kateuden sanotaan olevan suomalaisten perisynti - ja että se lienee erityisesti poliittisen vihervasemmiston kannatuksen perimmäinen ajuri. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan