Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?

Lontoossa järjestettiin mielenosoitus maan väestöpolitiikkaa vastaan. Siihen osallistui brittipoliisin arvion julkaisseen Yleisradion uutisen mukaan yli 110 000 ja ehkä peräti 150 000 ihmistä – tosin nämä luvut on myös kiistetty ja väitetty kaduilla olleen jopa miljoonia ihmisiä (esimerkki, toinen). 

Oli todellinen osallistujen määärä sitten mikä tahansa, on selvää, että alhaisimpienkin arvioiden mukaan mielenosoittajia oli todella paljon. Ja on kiistatonta, että suuri määrä kertoo siitä tyytymättömyydestä, joka Britanniassa vallitsee siellä harjoitettua väestöpolitiikkaa sekä siihen liittyviä lieveilmiöitä kohtaan.  

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Iso-Britannian hallinto reagoi mielenosoittajien vaatimuksiin. Ja ennen kaikkea, miten britit äänestävät seuraavissa parlamenttivaaleissa, joihin tosin menee vielä vuosia, sillä edelliset järjestettiin kesällä 2024. 

* * *

Juuri nyt saarivaltion tilanne on sellainen, että Reform UK puolueen kannatus on selvästi korkein noin 31 prosentin kannatuksella. Toisena on hallituksessa istuva Työväenpuolue, jota äänestäisi noin 21 prosenttia ihmisistä. Toista perinteistä valtapuoluetta, eli Konservatiiveja kannattaa vain 17 prosenttia äänestäjistä. 

Nämä luvut tarkoittaisivat Suomessa sitä, että Reform UK:sta tulisi pääministeripuolue – tai mikäli muut puolueet eivät suostuisi siihen – syntyisi maahan vaikea hallituskriisi. Britannian yhden edustajan vaalipiirit voivat kuitenkin johtaa siihen – kuten on käynyt jo aiemmin – että perinteisten puolueiden kannattajat keskittävät äänensä toisilleen kaikissa niissä vaalipiireissä, joissa Reform UK:n ehdokas näyttäisi voittavan, ja näin parlamenttipaikka säilyisi vanhoilla vallanpitäjillä. 

Tätä voisi kutsua Veikko Vennamon (smp) aikanaan lanseeraamaksi pelin politiikaksi, mutta se on karua realismia Iso-Britanniassa. Ja siksi on täysin mahdollista, että saarivaltiota hallitsevat myös jatkossa konservatiivit tai työväenpuoluelaiset  – eikä sikäläinen maahanmuuttopolitiikka muutu seuraavissakaan vaaleissa oleellisesti nykyisestä, vaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien väestörakenne muuttuu myös jatkossa siten, että Englannin, Walesin ja Skotlannin kantaväestöt jäävät lopulta vähemmistöiksi omilla kotikulmillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion
Britannia kuohuu!

Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa

Orkneysaaret sijaitsevat Skotlannin pohjoispuolella. Toisin sanoen aika lailla kivi- ja pronssikautisen maailman ulkolaidalla. 

Saaret on kuitenkin asutettu jo kauan sitten, ja ne nousivat jonkinlaiseksi kulttuuriseksi keskukseksi noin 5 800 vuotta sitten. Siis aikana, jolloin elettiin vielä myöhäistä kivikautta. 

Tuo Orkneysaarten loistokausi luisui kuitenkin alamäkeen, kun Eurooppaa valtasi kellopikarikulttuuri noin 2 500 vuotta sitten, vaikka uusi kulttuuri ei esinelöytöjen perusteella ulottunutkaan Orkneysaarille asti. 

Amerikan tiedeakatemian julkaisusarjassa oli tähän liittyen mielenkiintoinen raportti, jossa oli tutkittu Orkenysaarten muinaisten ihmisten genetiikkaa. Sen mukaan saarten asujaimisto vaihtui pronssikaudella muun Englannin ja Skotlannin tavoin uuteen väestöön, joka oli vain vähän aiemmin saapunut mantereelta Britanniaan. 

Toisin kuin Englannissa ja muualla Skotlannissa, Orkneysaarten asujaimistossa säilyi kuitenkin kivikautinen Y-kromosomi, joka oli kadonnut pronssikauden aikana muualta Euroopan mantereelta. Tutkijat päättelivät tämän tarkoittavan sitä, että Orkneyllä talojen omistajasuvut - eli aikansa mahtimiehet - säilyivät pitkään sanoilla suvuilla ja periytyivät isältä pojalle, kuten myös Y-kromosomi tekee. 

Sen sijaan äidiltä tyttärille periytyvät mitokondrioiden DNA:t olivat samanlaisia kuin muuallakin Britanniassa. Toisin sanoen naislinjoissa näkyi vahvasti mannereurooppalaisen väestön invaasio. 

* * *

Tämä tutkimus sai minut ajattelemaan Euroopan nykyistä invaasiota Afrikasta ja Lähi-idästä. Havaitsevatkohan tulevat paleogeneetikot kuinka 2000-luvun aikana Euroopasta katoavat nykyisten eurooppalaismiesten Y-kromosomit vai käykö kuten pronssikautisilla Orkneysaarilla ja eurooppalaiset miehet säilyvän vallan kahvassa? Vai katoavatko mieslinjat tulijoiden lisääntyessä paljon ahnaammin kuin kantaväestö - myös jälkimmäisten tyttärien kanssa jättäen eurooppalaista geeniperimään kantavat pojat katselemaan vierestä?

Entä kuinka käy naislinjojen. Katoavatko eurooppalaiset mitokondriot ajan myötä tulijoiden naisten oleellisesti suurempien lapsimäärien seurauksena? Vai näkyykö niissä vielä pitkään kantaeurooppalainen tausta sekoittuneena afrikkalaiseen ja lähi-itäläiseen genetiikkaan, koska monet naiset ottavat mielellään puolisoikseen - tai ainakin lisääntymiskumppaneikseen - ulkoisesti ja/tai kulttuurisesti eurooppalaismiehistä poikkeavia tulijoita? 

Tätä kaikkea me emme tietenkään voi tietää, koska tulevaisuuteen ei voi nähdä. Ja saattaahan lopulta käydä samoin kuin antiikin Roomassa, jossa väestöryhmät säilyivät erillään ja suurvallan romahdettua antiikin surkastuneen metropolin alue jäi lopulta saman väestöryhmän haltuun kuin se oli ollut ennen suurvalta-ajan monikulttuurista vaihetta?

Juuri nyt, kehitysmaalaisten Eurooppaan suuntautuneen kansainvaelluksen ollessa koronapandemian ja Venäjän sotaretken takia suvantovaiheessa, löydän mielessäni hyviä perusteluita kaikille edelle kirjoittamalleni skenaariolle. Nähtäväksi siis jää - tosin vasta tuleville sukupolville - kuinka eurooppalainen väestö lopulta muuttuukaan nykyaikaisen kansainvaelluksen pyörteissä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

Merkillisiä uutisia Britanniasta

Eilen oli Iso-Britannian vuoro tarjota esimerkki siitä, mitä Valko-Venäjä yrittää tarjoilla Euroopan Unionille. Siis potentiaalisia terroristeja elintasopakolaisuuden ohessa. 

Kysehän oli taksilla liikkuneesta henkilöstä, joka oli rakentanut pommin. Hänen kannaltaan valitettavasti kuljettaja älysi matkustajansa tarkoituksen ja kaasutti pois aiotulta räjähdyspaikalta ennen räjähdystä. Pommintekijä kuitenkin kuoli ja kuljettaja loukkaantui pelastautuessaan autosta. 

Tapauksen seurauksena britit nostivat terrori-iskun uhka-arvion toiseksi korkeimmalle tasolle käyttämälläään asteikolla. Se tarkoittaa, että terrori-iskua pidetään saarivaltiossa nyt ”erittäin todennäköisenä”.

* * *

Britanniasta kuului eilen toinenkin merkillinen uutinen. Sen mukaan energiayhtiö Shell aikoo siirtää pääkonttorinsa EU-maa Hollannista Unionista äskettäin eronneeseen Britanniaan. Samalla yhtiö poistaa entiseen pääkonttorimaahan liittyvät "Royal Dutch" -sanat nimestään.

Uutinen on merkillinen siksi, että meille vakuutettiin ennen Brexit-äänestystä Britannian ja sen pääkaupungin Lontoon siirtyvän EU-eron seurauksena maailmantalouden syrjäkujille. Nähtävästi energiayhtiössä nähdään kuitenkin toisin.

Tilastojen mukaan Britannian talous romahti vuoden 2020 alkupuolella, mutta kääntyi rajuun kasvuun jo saman vuoden loppupuolella ja on jatkanut positiivisena kuluvan vuoden aikana. Kasvu on seurannut varsin tarkasti esimerkiksi EU-maa Ranskan kehitystä. Kuten myös Hollannin.

Toki COVID-19-pandemia vaikeuttaa näitä tilastotarkasteluja, mutta siitä huolimatta vaikuttaa varsin selvästi siltä, ettei EU-ero ole ollut Britannialle katastrofi muuten kuin väliaikaisena turbulenssina tavarantoimitusten reittien muuttuessa aiemmasta. Tämähän on näkynyt saarivaltiossa esimerkiksi polttoainepulana.

Siten näyttää vahvasti, ettei Britannia tule ajautumaan talouskaaokseen eronsa myötä, eikä sen paremmin menettämään vahvaa asemaansa yhtenä maailman finanssikeskuksista. Sen sijaan vakavamman uhan aikanaan maailmanlaajuisen imperiumin tulevaisuudelle saattaa aiheuttaa Skotlannin mahdollinen itsenäistyminen. 

Tosin sekin saattaa jäädä suutariksi, sillä parin kuukauden takaisen uutisen mukaan skotit ovat edelleen Englannin johtaman imperiumin kannalla. Britanniaan kuulumista kannattaa nimittäin 47 prosenttia hyvän viskin ja ylämaan nummien asukeista, kun taas "vain" 44 prosenttia haluaisi maalleen itsenäisyyden ja antaisi sen sitten Brysselille.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä
Brexit-ongelmia
Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta

Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta

Kovasti on pohdiskeltu Britannian eroa Euroopan Unionista. On epäilty maan talouden romahtavan ja pahimmillaan koko valtakunnan hajoavan Skotlannin irtautuessa siitä. Tosin vuoden 2021 talouskasvusta näyttäisi tulevan nopeinta sitten vuoden 1941. Eikä Skotlantikaan ole vielä eronnut, vaikka saattaa sen hyvinkin tehdä.

MTV3 julkaisi kuitenkin pienen uutisen, joka nostatti omia kulmakarvojani. Sen mukaan Englannin kanaalista oli pelastettu yli sata kehitysmaalaista elintasopakolaista, joiden joukossa oli 29 lasta. Merkittävää tässä episodissa oli se, että kaikki pelastettiin Ranskan puolelle, eikä tarjottu Välimereltä tuttua taksipalvelua määränpäähän. 

Jos taksiliikenteen estäminen on mahdollista kanaalissa, on merkillistä, että se sallitaan Välimerellä. Syy ei ole pakolaisissa eikä lähtömaissa, vaan vastaanottavassa tahossa eli EU:ssa.

Toiveikkaasti voi tietenkin ajatella, että myös EU on muuttumassa nyt kun Tanska on lopettamassa turvapaikkamenettelyä väärinkäyttävien spontaanien elintasopakolaisten sijoittamisen maaperälleen. Lisäksi ruotsalaisen poliisin ampuminen saattaa lisätä paineita tehdä ongelmalle lopulta jotain.

Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, eivätkä kaikki EU-maat ole valmiita näkemään tosiasioita ihmisoikeushössötyksen läpi. Siksi tarvitaan lisää poliittista voimaa Unionin tasolle - eli järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ajavien tahojen yhteistoimintaa.

Yhtenä askeleena tätä tavoitetta kohti on europarlamenttiin syntymässä entistä voimakkaampi kansallismielisten ryhmittymä, johon tulevat kuulumaan muun muassa Perussuomalaiset ja Unkarin valtapuolue Fidesz. Toivoa sopii, että se pystyy toimimaan yhtenäisesti paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Brexit uudessa valossa
Kanaalin yli pyrkijät muistuttivat hallitusneuvottelijoita

Brexit uudessa valossa

Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.

HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."

Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.

Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi. 

Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.

* * *

Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.

Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.

Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.

Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?

Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

  

Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

Helsingin Sanomissa kansanedustaja Wille Rydman (kok) kertoi, että Petteri Orpon (kok) päätös sulkea Perussuomalaiset ulos hallitusyhteistyöstä Jussi Halla-ahon puheenjohtajavalinnan jälkeen oli yksi pahimmista virhearvioista Suomen poliittisessa lähihistoriassa. Sen seurauksena Kokoomuksen kannatus ei ole hänen mukaansa saavuttanut sitä tasoa, joka sillä muuten olisi.

Asia saattaa ola kuten Rydman sanoo tai sitten ei. Sen sijaan oli äärimmäisen mielenkiintoista, mitä hän kertoi suomalaisten poliitikkojen yhteistyön tekemisen motiiveista.

Rydman nimittäin kertoi, että "todellisuudessa pelätään vain yhteistyön vaikutusta omaan julkikuvaan. Politiikkojen piirissä käydään aika paljon keskusteluja, että keiden toimijoiden, henkilöiden tai puolueiden kanssa yhdessä näyttäytyminen tukee tai haittaa poliittista profiloitumista."

Toisin sanoen Rydman vahvistaa sen yleisen epäilyn, etteivät suomalaiset poliitikot suinkaan ole kansakunnan, vaan oman menestyksensä asialla. Tämä on äärimmäinen harmi esimerkiksi juuri nyt kun maata johtaa Petteri Orpon persu-allergian takia ns. huulipunahallitus.

Siis juuri se Sanna Marinin (sd) johtama punaviherhallitus, jonka takuumiehenä on Katri Kulmunin tuhon tiellä oleva Keskusta. Ja jonka talouspolitiikka on kerta toisensa jälkeen todettu kelvottomaksi - viimeksi näin kävi vain muutama päivä sitten.

Tässä tilanteessa minulla on kolme toivetta. Niistä ensimmäinen koskee Keskustan tulevaisuutta - se on käynyt tarpeettomaksi suomalaisessa politiikassa ja joutaa siksi kadota. Näin etenkin siksi, että puolueella on ollut äänestäjiä kohtaan pitkäaikainen asennevamma, joka on johtanut tunnettuun "kepu pettää aina" -sanontaan, jonka yhdestä ilmentymästä kirjoitin jo yhdeksän vuotta sitten.

Toinen toiveeni on yhteinen Rydmanin kanssa: Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on tullut aika löytää toisensa. Vain siten voimme saada Suomeen ensi vaalien jälkeen hallituksen, jolla on edellytykset saada kuntoon sekä maan talous- että sen turvallisuuspolitiikka.

Kolmanneksi minulla on toiveena Sanna Marinin hallituksen terästäytyminen edes sen verran, ettei sen seuraaja joutuisi lähtemään sellaisilta savuavilta raunioilta, mihin sen poliittinen agenda näyttäisi juuri nyt johtavan.

* * *

Lopuksi pari sanaa Brexitistä eli viimeöisestä EU:n supistumisesta yhdellä jäsenmaalla. Itse tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että poislähtijä on ollut koko Unionin edullisimmassa asemassa: sillä on ollut alennettu jäsenmaksu ja oma valuutta. Näin se on pystynyt hyötymään laajasta kotimarkkinasta, mutta samalla reagoimaan vaikeuksien iskiessä valuuttakurssista joustamalla.

Nähtäväksi siis jää, miten Britannian tulevaisuudelle käy jatkossa. Lähteekö sen talous nousuun vai syöksyykö se taantumaan?

Itselleni tämä on erityisesti tärkeä merkki Unionin jäsenmaiden saamista eduista. Jos Britannia romahtaa, on meidän täällä Pohjantähden alla syytä pitää tiukasti omasta jäsenyydestämme. Jos ei, lienee EU-jäsenyyttä jatkossa turha markkinoida ainoana taloudellisesti kestävänä vaihtoehtona isänmaallemme.

Entä Skotlanti: uusitaanko siellä kansanäänestys kuningaskunnasta eroamiseksi? Ja seuraako siitä uuden pohjoismaita lähellä olevan EU-jäsenen syntyminen. Jos näin käy olisi asia tietenkin meidän kannaltamme aivan erinomainen ainkain, jos Suomi pysyy myös jatkossa Unionin jäsenmaana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brexit varmistui
Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?

Brexit varmistui

Britannian eiliset parlamenttivaalit päättyivät konservatiivien suureen voittoon. Sen seurauksena saarivaltio lähtee tammikuun loppuun mennessä ulos Euroopan Unionista.

Meille Unioniin jääville vaalin tulos tarjoaa mielenkiintoisen näkymän. Tarkoitan sitä, että kun Brexit nyt toteutuu, voidaan Britannian tulevaa kehitystä peilata siihen, mitä hyötyä EU:n jäsenyydestä on todellisuudessa jäsenmailleen.

Tärkein kysymys liittyy siihen syöksyykö Britannian talous nyt pahaan kurimukseen. Vai sopeutuuko se uuteen tilanteeseen jouhevasti siten, ettei pelättyä katastrofia synny.

Tässä mielessä Britannian tilanne on kuitenkin kovin erilainen kuin Suomen, sillä maalla on joka tapauksessa ollut tähänkin asti oma valuutta, joka on auttanut talouden kilpailukyvyn sopeuttamista suhteessa muuhun maailmaan. Meillä tätä etua ei ole, vaan oman valuutan puutetta on yritetty korvata vaikeammin toteutettavilla ratkaisuilla, kuten monien vihaamalla kiky-sopimuksella, joka hiertää parhaillaan käytäviä työmarkkinaneuvotteluita.

Lisäksi Iso-Britanniaa uhkaa hajoaminen pikku-Britanniaksi, koska Englantia merkittävästi EU-myönteisempi ja vasemmistolaisempi Skotlanti järjestänee uuden kansanäänestyksen itsenäistymisestään, joka päätynee sen hyväksymiseen. Lontoo hyväksynee asian, mutta nähtäväksi jää, hyväksyvätkö kaikki EU-maat - erityisesti hajoamisen partaalla oleva Espanja - pilkkomalla syntyneen uuden valtion jäsenekseen.

Suomelle Brexit on kiistatta ongelma siinä, että Britannian eron myötä EU:n taloudeltaan vahva pohjoinen heikkenee ja valtaa valuu sen seurauksena köyhempään etelään ja vielä kurjempaan itään. Nähtäväksi jää, millä tavoin tämä vaikuttaa EU:n toimintaan.

Arvaukseni on, että ainakin vaatimukset tulonsiirroista EU:n sisällä kasvavat huolimatta siitä, että yksi nettomaksaja katoaa joukosta. Tämä luo painetta myös Suomelle.

Yksi iso vaikutus on myös sillä, että tuleva "pikku-Britannia" vahvistanee atlanttista akseliaan eli suhdettaan Yhdysvaltoihin. Näin sen poliittinen voima on pois EU:n pyrkimyksistä kilpailussa maailman kahta todellista suurvaltaa eli Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, mikä tulee näkymään Unionin vaikutusvallan heikkenemisenä suurissa globaaleissa kysymyksissä kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa tai napa-alueiden luonnonvarojen jakamisessa.

Enempi spekulointi on tässä vaiheessa tarpeetonta, sillä Brexitin kokoisiin muutoksiin liittyy aina tekijöitä, joiden ennustaminen on mahdotonta. Siksi on myös varmaa, että tulemme näkemään niin jäljelle jäävässä EU:ssa kuin sen ulkopuolella kehityskulkuja, joista meillä ei tässä vaiheessa ole aavistustakaan.

Tosiasia kuitenkin on, että ihmiskunta ja EU jatkavat elämäänsä myös tulevaisuudessa. Ja siinä tulevaisuudessa kukaan ei pidä erikseen huolta Suomesta, vaan meidän on tehtävä se ihan itse - niin talouden kuin turvallisuudenkin suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?
Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy
Bea Toivonen palasi impivaaraan

Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?

Britannian pääministerin Boris Johnsonin päätös lähettää parlamentti tavallista pidemmälle syystauolle on herättänyt kuohuntaa. On puhuttu jopa vallankaappauksesta, mikä ei tietenkään ole täysin totta, koska on toimittu maan lakien mukaisesti.

Johnsonin päätöksen taustalla lienee se umpisolmu, jonka brittiparlamentti ja EU:n komissio ovat EU-erosta päättäneen kansanäänestyksen jälkeen saaneet aikaiseksi - eli molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen jäämisen pelkäksi haaveeksi.

Vielä on tietenkin liian aikaista sanoa, eroaako Britannia lopulta EU:sta vai vieläkö se päätyy hakemaan lisäaikaa. Puhumattakaan siitä myöntääkö EU sellaista. Mutta ehkäpä pari sanasta nähdystä teatterista on jo nyt paikallaan.

Britannian EU-eron taustalla oli pitkälti saarivaltioon suuntautunut itäeurooppalaisen halpatyövoiman sekä myös EU:n ulkopuolisten maahanmuuttajien tulva. Näin Britannian työväestön asema heikkeni, terveydenhuoltokulut kasvoivat ja monet maahanmuuttajien aiheuttamat lieveilmiöt lisääntyivät.

Mikäli ero nyt toteutuu, jää nähtäväksi onko sillä merkitystä edelle kirjaamieni eron syiden korjaamisen kannalta: ainakaan EU:n ulkopuolisten maahanmuuttoa ei voi panna yksin EU:n syyksi. Joka tapauksessa näiden ratkaisu riippuu uudelleen itsenäistyvän Britannian tulevasta maahanmuuttopolitiikasta.

Ensi alkuun tullee vastaan kuitenkin toinen kansanäänestys ja sen seurauksena EU-myönteisen Skotlannin itsenäistyminen ja EU:n jäsenhakemus. Näin Brexit johtaisi satojen vuosien mittaisen valtioliiton purkautumiseen. Nähtäväksi jää, toimiiko Englanti siinä samalla tavoin kuin EU Britanniaa kohtaan, vai onko asenne rakentavampi.

Meidän kannaltamme Skotlannin itsenäistyminen ja liittyminen Unioniin tarkoittaisi todennäköisesti yhden uuden yhteistyökumppanin liittymistä Unioniin ja siten Suomen aseman vahvistumista. Toisaalta EU:n kannalta Brexitissä on tietenkin kyse isosta tappiosta, mutta myös Saksan ja Ranskan aseman korostumisesta.

Käytännössä Unioni saattaisi tämän kehityksen seurauksena muuttua entistäkin kankeammaksi ja byrokraattisemmaksi, eikä ainakaan vapaakaupan asema vahvistuisi. Se taas olisi Suomen kaltaisen ulkomaankaupasta elävän pikkumaan tappio. Samoin kuin yhden nettomaksajan maksamien jäsenmaksujen siirtyminen muiden - siis myös Suomen - maksettavaksi.

Entä Britannia? Sen tulevaisuus riippuisi vahvasti siitä, minkälaisen aseman se pystyisi rakentamaan erityisesti suhteessa Yhdysvaltioihin ja Kiinaan. Mikäli kauppa näiden kanssa vilkastuu, tarkoittaa se myös Britannian talouden säilymistä vahvana.

Jos näin kävisi - ja vaikkei kävisikään - on selvää, että EU:lla ja Britannialla on niin paljon yhteisiä intressejä, ettei Brexit jättäisi parantumattomia arpia. Kyllä näiden suurten talousvaikuttajien välinen yhteistyö on niin paljon molempia hyödyttävää, että yhteinen sävel löytynee muutamassa vuodessa.

Ja sitten vielä EU:n mekanismeista. Tapaus Brexit on osoittanut, ettei Unionista ole mahdollista erota rakentavasti. Sen osoitti jo se, ettei Britannialle suostuttu antamaan samanlaista asemaa kuin Norjalle, joka nauttii pitkälti samoista eduista kuin jäsenmaat. Minusta on vaikuttanut jatkuvasti siltä, että EU:n komissio on tässä asiassa ollut vähintään yhtä paljon tunteiden vietävissä kuin brittihallituksetkin.

Lopuksi. Mikäli Britannia nyt todella eroaa ilman sopimuksia, herää kysymys siitä, että olisiko EU:n lopulta kuitenkin pitänyt pyrkiä molempia tyydyttävään sopimukseen?  Eli kärsiikö EU brittien eroamisen estämiseksi harrastamastaan nihkeydestä enemmän kuin se olisi saavuttanut rakentavammalla asenteella?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanaalin yli pyrkijät muistuttivat hallitusneuvottelijoita
Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa

Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?

Tshekkoslovakia syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin kaksoidemokratian luhistuessa. Minun ikäpolveni muistavat sen lähinnä Neuvostoliiton vakavimpana haastajana jääkiekon herruudesta ennen kuin Kanadakin halusi ottaa tosissaan mittaa muiden maiden joukkueista.

Vimmansa ja taistelutahtonsa juuri venäläisiä vastaan Tshekkoslovakian jääkiekkojoukkue haki lähihistoriastaan, mutta enhän minä pikkupoikana sitä ymmärtänyt. Kunhan tavallisena suomalaislapsena vain halusin Neuvostoliiton häviävän - ihan sama kenelle. Niinpä olin aina Tshekkoslovakian puolella.

Takaisin asiaan. Tshekkoslovakia sai nimensä kahdesta pääväestöstään tshekeistä ja slovakeista. Nämä väestöryhmät ovat geneettisesti lähisukuisia ja myös kielellisesti erittäin läheisiä. Näin niille lienee ollut luonnollista pyrkiä hakemaan turvaa toisistaan.

Ennen toista maailmansotaa Tshekkoslovakiassa oli myös monimiljoonainen saksalainen väestö, joka Neuvostoliiton vapautettua maan toisen maailmansodan jälkeen joko karkotettiin tai tapettiin. Lisäksi maassa asui merkittäviä määriä unkarilaisia, ruteeneita ja romaneita. Niinpä sen vaiheita varjostivat aika ajoin etnisesti ja kielellisesti monimuotoisen väestön erimielisyydet.

Tshekkoslovakian länsiosa oli ollut Itävälta-Unkarin aikana kaksoismonarkian kehittyneimpiä alueita. Sen seurauksena myös Tshekkoslovakiasta tuli taloudellisesti varsin vahva maa, jossa toimi esimerkiksi Ŝkoda-teollisuuskonserni. Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuden laatu tyypillisen suunnitelmatalouden tavoin kuitenkin vähitellen romahti, vaikka Tshekkoslovakia säilyikin yhtenä itäisen Euroopan vauraimmista talouksista.

Inhimillisen ja taloudellisen elämän jatkuvasti vaikeutuessa yritettiin Tshekkoslovakiassa vuonna 1968 kehittää sosialismia inhimillisempään suuntaan. Liikehdintä kuitenkin kukistettiin työläisten paratiisin toverillisten pansaarivaunujen ja vapauttajasotilaiden avulla, koska Prahassa ei ymmärretty, että vain leniniläinen tulkinta oli marxilaisuuden ainoa oikea tulkinta.

Lopulta työläisten paratiisikin kaatui, koska uuden ajan puoluesihteeri Mihail Gorbatshov ei ymmärtänyt, että diktatuuri pysyy pystyssä vain väkivallan avulla ja että juuri siitä syystä leninismi on marxilaisuuden ainoa oikea tulkinta. Tässä yhteydessä myös Tshekkoslovakia pääsi heittämään sosialismin ikeen harteiltaan.

Itsenäistytymisen jälkeen slovakit kuitenkin kokivat jäävänsä tshekkien varjoon ja ryhtyivät ajamaan itsenäistymistä. Se onnistui ilman dramatiikkaa rauhanomaisesti ns. samettivallankumouksessa, jonka jälkeen maat ovat jatkaneet toisistaan erillään, mutta rauhanomaisissa suhteissa.

Tshekkoslovakian sivistynyttä hajoamista voi pitää yhtenä merkkipaaluna Euroopan valtiollisessa kehityksessä, sillä vaikka esimerkiksi Norjan itsenäistytyi Ruotsin vallan alta rauhanomaisesti vuonna 1905 oli uhkana ruotsalaisten sotilaallinen hyökkäys Norjan palauttamiseksi ruotuun. Ja sekin oli sentään historiallisesti täysin poikkeavan sivistynyt kansakuntien teiden eroamistapahtuma, kuten voi todeta vaikkapa myöhemmistä Jugoslavian hajoamisesta tai Suomen itsenäistymiseen liittyvistä tapahtumista.

* * *

Skotlanti ja Englanti muodostivat personaaliunionin kuningas Jaakko ensimmäisen noustua molempien maiden hallitsijaksi vuonna 1603. Personaaliunioni vahvistettiin Unionisopimuksella vuonna 1707.

Nyt skotlantilaiset ovat päättäneet ratkaista säilymisensä Lontoosta johdetun Yhdistyneiden kuningaskuntien osana kansanäänestyksellä. Tämän äänestyksen on hyväksynyt myös pääministeri David Cameron. Kaikki näyttää siis yhtä hienolta kuin Tshekkoslovakian samettivallankumouksessa.

Yhdistyneet kuningaskunnat kuuluu Euroopan Unioniin, joka on vapaaehtoisesti yhteen hakeutuneiden eurooppalaisten maiden muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Sen keskeisenä toimintatapana mainitaan subsidiariteettiperiaate, eli että asiat pitäisi päättää mahdollisimman lähellä ihmisiä.

Siten unioinin ei tulisi puuttua asioihin, jotka voidaan ratkaista paikallistasolla. Niinpä sille kuvittelisi olevan yhdentekevää miten Englannin ja Skotlannin jäsenmaat järjestävät oman hallintonsa.

Tätä ei liene sisäistänyt ainakaan EU-komission puheenjohtaja Jose Barroso, joka kansanäänestyksen lähestyessä on ottanut asiakseen ryhtyä uhkailemaan skotlantilaisia Unionin ulkopuolelle sulkemisella.

Tämä on merkillistä, vaikka on toki myönnettävä Barroson olevan oikeassa siinä, että Katalonian itsenäistymistä vastustavat Espanjalaiset saattaisivat heittäytyä hankaliksi. Tähän viittaa ainakin se, etteivät espanjalaiset aio hyväksyä kansanäänestyksen järjestämistä Katalonian itsenäisyydestä. Taustalla lienee pelko ainakin siitä, että seuraavaksi kansanäänestystä olisivat mitä todennäköisimmin hakemassa myös baskit.

Mutta ei Euroopan unionilla pitäisi olla mitään sanottavaa myöskään Espanjan ja Katalonian tai Baskimaan välisiin suhteisiin. Ratkaiskoon he keskinäiset välinsä demokraattisesti, ja eläköön sen jälkeen rauhanomaisessa yhteiselossa kuten tshekit ja slovakit keskenään. Kaikki muuhan olisi perin sivistymätöntä, vai mitä?

* * *

Summa summarum. Työläisten paratiisi tunnettiin myös kansojen vankilana; tosin nimitystä käytettiin jo äiti-Venäjästä. Nimitys kuvasi pienten kansojen asemaa virallisesti tasa-arvoisessa, mutta venäläisten hallitsemassa liittovaltiossa. Etenkin pienten kansojen asema oli tukala, kuten voidaan todeta vaikka monien suomensukuisten kielten katoamisesta.

Neuvostoliiton onneksi kadonneen todellisuuden, Barroson kommentin ja Espanjan kansanäänestyskielteisyyden sekä Skotlannin ja Katalonian viimeaikojen demokraattisten pyrkimysten perusteella onkin kysyttävä, että eihän Euroopan unioni vain pyri Uuden Ajan Uljaaksi Kansojen Vankilaksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oma klaani mansikka, muu klaani mustikka
Mitäs minä sanoin?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä