Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta

Petteri Orpon hallitus sai budjettiriihensä valmiiksi, eikä lopputulos ollut kovin kaksinen. Pikemminkin se muistutti Huittisten hullun miehen taloutta, jossa rahaa käytetään enemmän kuin tienataan: Orpon kabinetin viimeisen tulo- ja menoarvion lopputulos on peräti 12,4 miljardia alijäämäinen. 

Valtion menoja on toki leikattu sieltä ja täältä, mutta minkäänlaista pohdintaa tarpeellisista ja tarpeettomista menoista ei näytetä tehdyn. Selkein esimerkki tästä on se, että kehitysapuun aiotaan edelleen syytää rahaa, vaikka sen avulla ei yksikään köyhä valtio ole koskaan noussut taloudellisesta alhostaan – vaikka toki niiden hallitsijoiden sveitsiläiset pankkitilit ovatkin lihoneet.

Positiivista nyt nähdyssä budjettiriihessä oli sinänsä on se, että kansalaisten työntekemisen motivaatiota edes yritettiin kohottaa pienillä veronalennuksilla, mutta nekin olivat lähinnä kosmeettisia. Ja lasku tulee perässä, koska nämäkin alennukset joudutaan viime kädessä kattamaan julkisella lainanotolla, koska kokonaisuutta ei ole edes yritetty saada tasapainoon, vaan se jäi 12,4 miljardin euron päähän. Näin valtio päätti ottaa korollista velkaa – entisten vastattavien lisäksi – jokaisen suomalaisen maksettavaksi 2 192 euroa per suomalainen. Siis vajaan kymppitonnin per nelihenkinen perhe.

* * *

Toki on tavallaan ymmärrettävää, että hallituspuolueiden on vaalivuonna ajateltava tulevaisuuttaan. Ja koska kansalaiset ovat sellaisia kuin ovat, ei edes Riikka Purran (ps) rohkeus riittänyt tekemään tasapainoista budjettia. Eikä sellainen olisi mennyt budjettiriihessä läpikään, koska koalitiohallituksen muilla jäsenillä ei ole sitäkään vähää uskallusta.

Näin siitä huolimatta, että viime vuodet ovat tarjonneet maapallon toisella puolella rohkaisevan esimerkin. Tarkoitaan Javier Milein Argentiinan talouteen – niin sanotusti moottorisahalla – tekemää kertakorjausta. Sen seurauksena maan köyhien määrä on laskenut 53 prosentista 28 prosenttiin ja 200 prosentin vuotuinen inflaatio pudonnut 33 prosenttiin – toki molemmat luvut ovat edelleen suomalaisittain korkeita, mutta eipä Milei ole vielä ollut vallassakaan kuin kolme vuotta. 

Tulevaisuuden kannalta edellä mainittuja lukuja oleellisempaa on kuitenkin se, että samalla Argentiinan talouskasvu on kääntynyt jälleen nousuun. Ja työllisyyskin on säilynyt entisellä tasollaan huolimatta julkisen sektorin voimakkaasta supistamisesta.

* * *

En toki tarkoita, että Suomen hallituksen olisi pitänyt lähteä samanlaiseen shokkihoitoon kuin toivottoman konkurssipesän edeltäjiltään perinyt Milei, koska sellaiseen ei täällä ole – ainakaan toistaiseksi – edes tarvetta. Ei kuitenkaan olisi ollut kohtuutonta, jos hallitus olisi tehnyt tässä vaiheessa tasapainoisen budjetin, jossa menoja olisi supistettu siten, ettei sen loppusumma olisi noussut vuoden takaisesta. Siis jätetty tekemättä inflaatiokorjaukset julkisiin menoihin, minkä seurauksena niiden loppusummaa kasvatettiin kuluvan vuoden budjetista 0,8 miljardilla eurolla, joka on otettava velaksi.

Tämä kaikki herättää vakavan kysymyksen. Jos edellä kuvaamani todellisuus on se, mihin oikeistohallitus kykenee, niin mitä on odotettavissa ensi kevään vaalien jälkeen, jos tuleva hallitus on demareiden vetämä. Onhan SDP ollut (ja on edelleen) läpi historian nimenomaisesti jakopolitiikan harjoittaja, jonka rahankylvölle tuskin löytyy mitään rajaa tilanteessa, jossa Suomen talous on mitä todennäköisimmin juuri lähtenyt vahvaan kasvuun?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Kaupunkilaisnaiset ja maalaismiehet

Helsingissä on enemmän nuoria naisia kuin miehiä. Niinpä paikallinen sanomalehti kertoi, että lajimme synnyttävään sukupuoleen kuuluvilla henkilöillä on vaikeuksia löytää siittävään sukupuoleen kuuluvia ihmisiä. 

Ongelma on syntynyt muuttoliikkeestä, jonka seurauksena jo aiemmin on tunnistettu, että maaseudun miehillä on vaikeuksia löytää itselleen vaimoja. Nyt lukemani juttu oli ensimmäinen, jossa huomasin puhuttavan ilmiön loogisesta kääntöpuolesta. 

Toki siihen olisi olemassa yksinkertainen ratkaisu eli muuttaminen. Naiset maalle ja miehet kaupunkeihin. Valitettavasti ainakin leivän hankkiminen aiheuttaa kuitenkin vaikeuksia, sillä naiset kouluttautuvat usein ammatteihin, joita voi käytännössä harjoittaa vain kaupungeissa, koska erityisesti julkiset palvelut ovat keskittyneet niihin. Monet miehet taas ovat kiinni maaseudun taloudellisissa ja harrastuksellisissa perinnöissään. 

* * *

Pariutumisongelma ei ole vain henkilökohtainen asia, vaan myös yhteiskunnallinen ongelma. Suomalaisten lapsiluku on aivan liian pieni, jotta väestö uusiutuisi. Viime vuonna maassamme syntyi vain 1,3 lasta naista kohden.

Tämän seurauksena väestön huoltosuhde on nopeasti muuttumassa yhä heikommaksi. Ja sen myötä entistä pienempi joukko työtä tekeviä joutuu elättämään työvoiman ulkopuolella olevia – eikä ongelmaa paranna eliniän kasvu, joka lisää eläkeläisten määrää. 

Tosin suomalaisten eläkkeelle jäämisen iän nousu on osittain lieventänyt ongelmaa. Ja vastaavasti kehitysmaalaistaustaisen väestön jääminen työelämän ulkopuolelle vaikeuttanut sitä – samoin kuin maamme pitkään jatkunut heikko talouskasvu. 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Suomen tulevaisuus muodostuu. Erityisen tärkeää olisi, että – jos ja kun maamme talous on lopultakin lähtenyt nousuun – se näkyisi heteroparien määrän lisääntymisenä ja suomalaisten lapsiluvun kasvuna huolimatta sukupuolten alueellisesta eriytymisestä. 

* * *

Viime kädessä ratkaisu löytyy yksittäisten naisten ja miesten valinnoista. Onnistuvatko he löytämään ratkaisuja kohtaanto-ongelmaan vai jäävätkö nykyisille sijoilleen akattomina ukkoina ja valittavina vanhapiikoina? 

Onni onnettomuudessa on se, että työelämän digitalisoituminen tarjoaa aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia, joista ihmisten olisi osattava valita oikea tie oman elämänsä – ja suomalaisen yhteiskunnan – onnen rakentamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvun vaikutukset

Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia
Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin

Iso-Britannian pääministeri Keir Starmer erosi eilen. Taustalla oli monenlaista tyytymättömyyttä häneen, mutta perimmäinen ongelma lienee ollut työväenpuolueen kannatuksen romahtaminen. Eikä asiaa auta se, että samaan aikaan maahanmuuton ongelmista kannatuksensa ammentava Reform UK on noussut maan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. 

Länsimaiset mediat (esimerkiksi BBC, CNN, MTV3, Yleisradio) ovat esittäneet Starmerin eron syiksi ainakin eläkeläisten elinkustannusten nousua, suunnitelmia vammaisille maksettavien etujen karsimisesta, ilmaislahjojen vastaanottamista, työväenpuolueen heikkoa menestystä taannoisissa paikallisvaaleissa, uskottavan kilpailijan ilmaantumista oman puolueen sisältä, maan velkaantumista, talouskasvun kituliaisuutta, Epstein-kohussa ryvettyneen Peter Mandelsonin nimitysaikomusta, laajempia rakenteellisia kysymyksiä maan terveydenhuollosta ja asumisjärjestelyjen uudistamisesta sekä hänen värittömyyttään poliitikkona.

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian politiikka jatkuu pääministerin vaihtuessa. Onnistuuko seuraava pääministeri – todennäköisesti työväenpuolueen Andy Burnham – kääntämään puolueensa suosion, vai jääkö hän historiaan vanhan valtapuolueen viimeisenä pääministerinä. 

* * *

Wikipedian mukaan Burnham määritteli vuonna 2010 itsensä sosialistiksi ja korosti filosofiaansa, jota hän kutsui nimellä tavoitteellinen sosialismi, jota kuvaa uudelleenjako, kollektivismi ja kansainvälisyys.

Burnham vastustaa voimakkaasti nationalismia, jota hän on kuvaillut "rumaksi politiikan muodoksi". Suur-Manchesterin pormestarina Burnham on kuitenkin sitoutunut olemaan "kova rikollisuutta kohtaan ja kova rikollisuuden syitä kohtaan".

Poliittisesti Burnham sijoittaa itsensä nykyisin – edelleen Wikipedian mukaan – työväenpuolueen maltilliseen vasemmistoon. Tätä näkemystä kuvaavat myös useat tiedotusvälineet, kuten Financial Times, New Statesman ja LabourList.

Omalta osaltani uskon, että avain Burhamin menestykseen on saarivaltion maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen. Mikäli se ei onnistu, myös hänen uransa brittipolitiikan huipulla tulee jäämään varsin lyhyeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Älyllisesti epärehellisiä välikysymyksiä

Demokraattisessa päätöksenteossa hallitus tekee viime kädessä päätökset. Opposition tehtävänä taas on haastaa ja tarjota hallituksen esityksiä parempia ja realistisia vaihtoehtoja. 

Valitettavasti suomalaisessa politiikassa jälkimmäinen on aivan liian usein unohtanut edellisen virkkeeni toiseksi ja neljänneksi viimeisen sanan. Tämä kulminoitui jälleen eilen, kun kansanedustajat käsittelivät keskustan ja Liike Nytin välikysymystä nuorten työttömyydestä ja tulevaisuususkon heikkenemisestä. 

* * *

Vaikka asiasta kertonut uutinen oli kovin vähäinen, avasi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen ongelmia. Hänen mukaansa "oppositio tekeekin kahdenlaisia välikysymyksiä. Sellaisia, joissa rahalla ei ole mitään roolia tai sen rajoitteita ei edes muisteta, joissa arvostellaan säästöjä ja vaaditaan lisää menoja. Ja sitten sellaisia, joissa arvostellaan liian vähäisiä säästöjä - mutta vaaditaan silti lisää menoja."

Hulppein – ja älyllisesti epärehellisin – esitys tuli Keskustalta, joka vaati nuorille takuutyötä. Ehdotus ei ole uusi, vaan puolue on linjannut jo aiemmin, että se "esittää nuorten takuutyötä, jolla taattaisiin työpaikka jokaiselle vastavalmistuneelle. Uudistus toteutettaisiin niin, että nuoren työttömyysturva ja kunnilta perittävät työttömyyssakkomaksut muutettaisiin palkkatueksi yrityksille, kunnille tai järjestöille."

Valitettavasti ehdotus tehtiin – valtiovarainministerin sanoin – "ilman hintalappua tietenkin - mitään arviota kustannuksista ei ole, mutta helposti päästäisiin varmasti miljardin paremmalle puolelle. Ikään kuin valtio voisi rahalla pakottaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Vai julkiselle sektorilleko palkkaus tehtäisiin?"

Oleellista tässä kaikessa on se, ettei Keskustan ehdotus puutu millään tavalla  Purran sanoin "itse sairauteen eli talouskasvun puutteeseen". Ja siitä johtuvan Suomen julkisen sektorin holtittomaan velkaantumiseen. 

* * *

Onni onnettomuudessa kuitenkin on se, että Suomen talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 0,8 prosenttia. Ja seuraavina vuosina 1,6 ja 1,7 prosenttia. 

Jos tämä toteutuu – kuten toivoa sopii – se tarkoittaa myös työpaikkojen lisääntymistä niin nuorille kuin vanhemmillekin, mikä vähentää valtion työttömyydestä johtuvia menoja sekä lisää sen verotuloja. Ja sitä kautta luo valtiovallalle pelivaraa taloudellisiin uudistuksiin tai vaihtoehtoisesti varoja velkaantumisen hidastamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Näin on, mutta olkoon!
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?

Oliko Laboren ennuste hyvä vai huono uutinen?

Arvoisa lukijani tietää varmasti sen, että ihmisiin voidaan vaikuttaa monella tavalla. Yksi niistä on esittää asioita hienovaraisesti siten, että kerrotaan niistä sinänsä todenmukaisesti, mutta johdattamalla samalla vastaanottajan ajatuksia tarkoitettuun suuntaan. 

Tänä aamuna saimme tästä asiasta hyvän esimerkin, kun eri mediat uutisoivat Laboren uudesta talousennusteesta, joka julkaistiin otsikolla "Talousennuste vuosille 2026-2028: Suhdanne pysyy arvaamattomana". 

Laborea lähellä oleva Demokraatti muotoili asian kertomalla, että "Labore: Kysyntä ja vienti elpyvät, mutta näihin kuoppiin talouskasvu voi tyssätä". Yleisradio taas haki huomiota otsikolla "Labore ennustaa alle prosentin talouskasvua tälle vuodelle". Ja Uutissuomalainen näki asian siten, että "Labore ennustaa alle prosentin kasvua tälle vuodelle – Kasvun tiellä on jälleen kansainvälisiä kuoppia". 

Minun nähdäkseni nämä kaikki otsikot ovat pessimistisiä – kuten oli Laboren omakin otsikko. Mutta toki suomalaisille tarjottiin myös toisenlaista maailmankuvaa.

Sellaiseen oli nimittäin päädytty Helsingin sanomien toimituksessa, joka kirjoitti, että "Laboren arvio: Suomi välttää taantuman". Eikä Verkkouutisetkaan jäänyt kauaksi erkkolaisesta optimismista, sillä sen mukaan "Talous kasvaa 0,9 prosenttia, Labore laski ennustetta".

Näiden erojen merkitys korostuu, kun tiedämme, että ihmiset lukevat suurimmasta osasta uutistarjontaa vain otsikon. Ja luovat siten maailmankuvansa – tai ainakin suuren osan siitä – niiden pohjalta. Siten medioiden otsikot eivät ole vain artikkeleiden nimiä vaan keskeinen poliittisen vaikuttamisen keino. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa

Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Ensi sunnuntaina saamme jälleen siirrellä kelloja tunnilla eteenpäin. Asiasta kertoi Uutissuomalainen, jonka mukaan "ehdotus kellojen siirron lopettamisesta odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä. Kaikki jäsenmaat eivät ole muodostaneet kantaansa."

Jutussa kerrottiin myös, että "Euroopan komissio haluaa edistää kesäaikadirektiivin kumoamista. Kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava komissaari Apóstolos Tzitzikostas käynnisti helmikuussa arviointityön, jossa selvitetään kellojen siirron EU-laajuisia vaikutuksia.

Selvitys on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kertoi liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessa. Sen jälkeen komissio arvioi jatkotoimia."

* * *

Tämä on sikäli merkillistä, ettei kyse ole todellakaan mistään uudesta asiasta. Kirjoitinhan itsekin jo kuusi vuotta sitten, että "ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen."

Eikä siinä kaikki, sillä peräti yksitoista ja puoli vuotta sitten saatoin todeta, että "tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista". Eikä tämä asia ole vuosien kuluessa muuttunut miksikään, sillä viime vuonna julkaistun tieteellisen yhteenvetoartikkelin mukaan "kesäaikaan siirtymiseen liittyi haitallisia vaikutuksia unen kestosta ja laadusta lisääntyneeseen uneliaisuuteen". 

* * *

Siksi on syytä toistaa jälleen kerran se tosiasia, että tämä loputon kellonsiirtelyfarssi on omiaan heikentämään ihmisten uskoa ja luottamusta Euroopan Unioniin – ellei se sitten ole tehnyt siitä jo naurunalaista. Ja mikä pahinta, se osoittaa vuosi vuodelta yhä selvemmin, ettei kyse ole pelkästään ihmisten tuntemuksista vaan karusta faktasta. 

Osoittaahan kellonsiirtelyfarssi kiistatta maanosamme johtajien järkyttävän kyvyttömyyden, joka on epäilemättä syynä siihen, että olemme jääneet sekä taloudellisesti että sotilaallisesti jälkeen Yhdysvalloista, kuten alla oleva BKT:n kehityksen näyttävä kuva kiistatta osoittaa. 

Harmi kyllä, kellonsiirtelyn ja talouden ongelmat eivät ole ainoa asia, joissa eurooppalaiset johtajat ovat epäonnistuneet. Ovathan he samaan aikaan onnistuneet myös täyttämään monet jäsenmaat kehitysmaalaisilla elintasopakolaisilla – samaan aikaan kun kantaväestön lapsiluku on pudonnut kuin lehmän häntä. 

Toki eurooppalaiset poliitikot ovat onnistuneet myös ajamaan maanosan sotilaallisen kyvykyyden niin heikoksi, että Venäjä on saanut käydä vuosikausia sotaansa Ukrainassa EU:n kykenemättä puuttumaan asiaan. Ja mikä vielä pahempi - innostaneet USA:n presidentin kyseenalaistamaan koko NATO:n hyödyllisyyden – kaikki asioita, jotka voivat johtaa jopa koko Euroopan tulevaisuuden ja sen asukkaiden elämäntavan häviämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Onhan meillä varaa

Vihreät talouskasvua vastaan

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kiinnitti huomionsa Vihreiden puoluevaltuuston tuoreeseen talouslinjaukseen. Hänen mukaansa "Vihreät haluaa olla ensimmäinen puolue Suomessa, jonka tavoite on talouskasvuriippuvuuden purkaminen".

Ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen, kuulostaa väite kieltämättä ministerin kieli poskessa lausumalta pilalta tai vaihtoehtoisesti pahantahtoiselta mustamaalaukselta. Ellei sitten suoranaiselta valheelta. 

Euroopan vihreiden nuorten tiedote kuitenkin on muotoillut seuraavasti: "ensimmäistä kertaa koko Vihreän liiton historian aikana yhteiskunnan talouskasvuriippuvuus mainitaan ohjelmassa ongelmana, josta tulisi päästä eroon. Vihreät on myöskin ensimmäinen puolue Suomessa, joka linjaa kasvuriippuvuuden purkamisen olevan puolueen jaettu tavoite."

Näyttää siis siltä, että meillä on tosiaankin eduskunnassa puolue, joka haluaa lopettaa maamme talouskasvun. Eikä siinä kaikki, sillä sama puolue on kertonut haluavansa esimerkiksi sosiaaliturvaan toimia, joiden "yhteenlaskettu hinta on noin 500-600 miljoonaa euroa" sekä ilmaissut peruvansa 2 305 miljoonaa euroa hallituksen ehdottamia budjettileikkauksia. 

Edelle kirjoittamani tosiasioiden – ja ilmiselvän älyllisen epärehellisyyden – valossa onkin ihmeteltävä, että Suomesta löytyy edelleen ihmisiä, jotka haluavat Vihreiden päättävän Suomen asioista. Viimeisen Ylen kannatusmittauksen perusteella sellaisia on noin 7,9 prosenttia äänioikeutetuista. 

Se on onneksi lukema, jolla ei voi romuttaa Suomen taloutta lopullisesti, mutta vähintäänkin kulmakarvoja nostattavaa on, että Vihreiden kannatus on – heidän linjaustensa mukaisesta politiikasta eniten kärsivimään joutuvien – nuorten parissa useita prosenttiyksiköitä korkeampi. Tämä ei kerro hyvää nuorten suomalaisten poliittisen ymmärryksen tasosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin

Savolaisten sanotaan usein käyttävän lausetta "suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin" silloin, kun heillä ei ole tietoa jostain asiasta. Tämä tuli mieleeni lukiessani Danske Bankin tutkimusjohtajan Heidi Schaumanin näkemystä Suomen mahdollisesta talouskasvusta. 

Hän nimittäin lausui maamme suurimmalle sanomalehdelle, että "odotettavissa ei ole nopeaa talouskasvua, vaan pikemminkin kohtalaista. Talouskasvun kiihtymistä kahteen prosenttiin pidän epätodennäköisenä, mutta pitkän hitaan kasvujakson jälkeen on myös mahdollista, että tulisi kasvupyrähdys."

* * *

Uskon että Schauman saattaa hyvinkin olla oikeassa, ellei sitten käy niin, että hän on väärässä. On kuitenkin erinomaista, että samassa jutussa myös Laboren ennustepäällikkö Juho Koistinen, Suomen pankin ennustepäällikkö Juuso Vanhala ja Helsingin yliopiston taloustieteen professori Niku Määttänen näyttäisivät kannattavan ajatusta siitä, että Suomen talous olisi lähdössä kasvuun. 

Viimeksi mainittu totesi myös, ettei kotitalouksien kulutuksen vähäisyys ole kansantaloudelle mikään pysyvä ongelma, vaan talous voi kasvaa myös viennin varassa. Ja kuten tiedämme, se lähti kasvuun jo viime vuoden viimeisellä neljänneksellä sekä palveluiden että tavaraviennin osalta.

Siksi minusta näyttää kovasti siltä, että fiksu kuluttaja tekee tarpeellisia suuria hankintoja – kuten asuntoja, kesämökkejä tai autoja – juuri nyt eli ennen kuin hinnat lähtevät jälleen nousuun kysynnän kasvaessa. Tämä tietenkin edellyttäen, etteivät edellä mainitut ekonomistit erehdy arveluissaan. 

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että taloustiede näyttäisi olevan vaikea asia. Me toki tiedämme, että pitkällä aikavälillä markkinatalous luo talouskasvua paremmin kuin sosialismi tai merkantilismi, mutta yksityiskohtien osalta alan parhaatkin tiedemiehet ja -naiset ovat käytännössä savolaisen sanonnan kuvaamassa tilanteessa. 

Siitä huolimatta olisi erinomaista, mikäli Suomen talouskasvu käynnistyisi tänä vuonna reippaasti, jotta se näkyisi ihmisten elämässä jo vuoden kuluttua. Näin voisimme – ehkä – välttää sen tilanteen, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen neljän vuoden kuluessa maatamme johdettaisiin jälleen sosialistisilla opeilla kohti taloudellista perikatoa ja väestön vaihtumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina

Tutulta kuulostavia vaaliteemoja

Tänä aamuna luin valtiosta, jossa on viime vuosina ollut vasemmistovalta. Sen seurauksena siellä on noussut huoli turvallisuudesta, maahanmuutosta ja rikollisuuden kasvusta. 

Kyseiseen valtioon on viime vuosina ilmaantunut naapurimaista tulleita rikollisjengejä.  Tämän seurauksena oppositiossa ollut oikeisto on vaatinut toimia maahanmuuton kitkemiseksi ja laittomasti maassa olevien siirtolaisten karkottamista. 

* * *

Maassa käydään presidentinvaaleja, jonka toisella kierroksella ovat vastakkain laitaoikeiston ja laitavasemmiston ehdokkaat. Ennakkosuosikkina on oikeiston ehdokas.

Oikeiston ehdokas on kampanjoinut tiukemman turvallisuuspolitiikan puolesta sekä luvannut karkottaa paperittomia maahanmuuttajia. Lisäksi  hän aikoo lisätä poliisin resursseja ja on uhannut lähettää armeijan rikollisuuden riivaamille alueille sekä rakentaa muurin naapurimaansa rajalle.

Laitavasemmiston ehdokas on puolestaan kampanjoinut pikemminkin maltillisen vasemmiston kuin oman kommunistisen aatteensa teemoilla. Se tarkoittaa lupauksia minimipalkan nostamisesta ja ihmisten jokapäiväisen toimeentulon varmistamisesta - siis veronkorotuksista. Lisäksi hän on sanonut torjuvansa laitonta maahanmuuttoa ja yrittävänsä parantaa turvallisuutta, mikäli tulee valituksi.

* * *

Niin, arvoisat lukijani. Kuulostaako kovin tutulta?  

Kyseessä ei kuitenkaan ole Suomi vaan Etelä-Amerikassa sijaitseva Chile, jossa näyttää olevan samankaltaisia ongelmia kuin Suomessa. On kuitenkin selvää, etteivät ne ole identtisiä. 

Esimerkiksi Chilen maahanmuuttajien lähtöseudut eivät ole Lähi-idässä tai Afrikassa vaan etenkin Venezuelassa, mutta myös Perussa, Haitissa, Boliviassa ja Argentiinassa. Eikä sikäläinen immigraatio suinkaan ole napeilla pelaamista, sillä vuonna 2024 Chilessä eli noin 1.6 miljoonaa muiden maiden kansalaista, mikä tarkoittaa 8.8 prosenttia koko väestöstä. Sen seurauksena maa on muuttunut – Wikipedian mukaan – "etnisesti monimuotoisemmaksi".

* * *

Nähtäväksi jää, nouseeko Chilessa tämän kaiken seurauksena valtaan laitaoikeistolainen presidentti. Tämä olisi melkoinen uutinen ottaen huomioon 1970-luvulta 1990-luvulle jatkuneen Augosto Pinochetin verisen valtakauden. 

Suomalaisen wikipedian mukaan laitaoikeiston ehdokas, Jose Antonio Kast, "kannattaa vapaita markkinoita, konservatiivisia perhearvoja ja kovempia otteita maan sisäiseen turvallisuuteen sekä vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia". Toisaalta tänä aamuna lukemani artikkelin mukaan hän "on laitaoikeistojohtaja, mutta hän on chileläinen laitaoikeistojohtaja. Hän tuntee instituutiot erittäin hyvin ja on varautuneempi."

Lisäksi lienee syytä huomata se, että Chilen viimeisen reilun vuosikymmenen talouskasvun kehitys muistuttaa ikävällä tavalla Suomea, joskaan ei ole aivan yhtä ankea. Ja siinä mielessä voi hyvinkin olla niin, että maapallon eteläisen – ja köyhemmän – vuonomaan kansalaiset ovat huomanneet Argentiinan nousun Javier Milein aikana, ja päättäneet siksi nostaa presidentikseen saman aatesuunnan edustajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järki voitti oudossa näytelmässä
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mapuchet ja maahanmuutto

Matias Marttinen pitää kiinni hallituksen tavoitteesta

Eilinen oli meille suomalaisille mielenkiintoinen päivä, sillä jouduimme isoveljen valvontaan. Tästä eteenpäin taloudenpitomme järkevyydestä huolehtii – sinänsä odotetusti – Euroopan Unioni. 

Toinen merkittävä uutinen oli Tilastokeskuksen julkistus lokakuun työllisyys- ja työttömyysluvuista. Molemmat ovat nimittäin kasvaneet vuoden takaisesta: 15–74-vuotiaita työllisiä oli 25 000 ja työttömiä 48 000 enemmän vuoden takaiseen verrattuna.

Vielä elokuussa tilanne oli paljon synkempi. Silloin työllisiä oli a 23 000 vähemmän ja työttömiä 53 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Näiden välillä eli syyskuussa työllisiä oli 16 000 enemmän ja työttömiä 32 000 enemmän vuoden takaiseen verrattuna. Piirsin nämä tiedot kuvaksi. 

Kuten arvoisa lukijani huomaa, on suomalaisen työtä tekevän väestönosan määrä lähtenyt nopeaan kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa yhä useampi hankkii elantonsa omalla työllään – sen sijaan että rasittaisi julkista taloutta. 

Työttömien määrässä ei sen sijaan näy vastaavaa trendiä, vaan se näyttäisi pysyneen kutakuinkin ennallaan. Tämä tarkoittaa – työllisten määrän nousu huomioiden – sitä, että aiempaa useampi suomalainen on päättänyt siirtyä työelämän käyttöön. 

* * *

Tiivistettynä tästä kaikesta voidaan päätellä, että Suomen talous näyttäisi lopultakin kääntyneen kasvuun. Ja että tuohon kasvuun on käytettävissä runsaasti sen tärkeintä resurssia eli työtä etsivää työvoimaa. 

Ei siis ihme, että työministeri Matias Marttinen (kok) ilmoitti hallituksen pitävän kiinni tavoitteestaan saada Suomeen 100 000 uutta työllistä hallituskautensa aikana. 

Toki siihen tavoitteeseen on vielä pitkä matka, mutta juuri nyt sen toteutuminen näyttää varsin mahdolliselta ellei suorastaan todennäköiseltä, kunhan yllä olevan piirrokseni työllisten määrän kehitystä kuvaava – sinisellä värillä merkitty – kehitys jatkuu myös tulevina kuukausina ja vuosina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Toistaako Orpon hallitus Milein ihmeen ja korjaa suomalaisen arvopohjan?
Huvittavan yksinkertainen ratkaisu

Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Maamme kansainvälisesti tunnetuin ekonomisti, nobelisti Bengt Holmström, on kollegoineen nostanut esille sellaisia asioita jotka EU:n tulisi tehdä, jotta se säilyisi taloudellisesti kilpailukykyisenä. Lista on lyhyt ja mielenkiintoinen, ja sellaisena sen voi toivoa tulevan luetuksi ja ymmärretyksi myös eurooppalaispoliitikkojen piiissä.

"Meidän on vähintäänkin valvottava sisämarkkinasääntöjen noudattamista, estettävä direktiivien pirstaloitumista 'harmonisoinnin' nimissä, helpotettava yrittäjähenkisten yritysten kasvua, keskitettävä unioni prioriteetteihinsa ja rajoitettava liiallista lainsäädäntöä.

Lisäksi he muistuttivat siitä, että "Euroopalle kasvu on olemassaolon, poliittisten tavoitteiden ja selviytymisen edellytys. Liian pitkään se on korvattu muilla prioriteeteilla, vaikka näitä prioriteetteja ei voida saavuttaa ilman kasvua. Yrittäessämme tehdä kaikkea olemme estäneet innovaatioita, investointeja ja vaurautta".

Koska monet eurooppalaiset ovat nykyisin arvoiltaan arvoliberaaleja sosialisteja, muistutti tutkijajoukko meitä siitä, että "viime vuosikymmeninä unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sekoittaneet sääntelyn edistykseen ja byrokratian integraatioon". Voitkos sen paremmin sanoa?

Siksi Brysseliin tarvitaan perinpohjaista ajattelutavan muutosta, sillä – jos EU jatkaa nykyisellä linjallaan – siihen kuuluvat valtiot "eivät pysty ylläpitämään kansalaistensa itsestäänselvyyksinä pitämiä asioita: työttömyysetuuksia, ilmaista terveydenhuoltoa, elinikäisiä eläkkeitä ja kohtuuhintaista koulutusta. Kasvu on välttämätöntä olemassa olevien sitoumusten maksamiseksi ja uusien sitoumusten täyttämiseksi. Pysähtyminen tekee eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta menneisyyden utopian."

Olin ilahtunut huomattuani asiasta kertovan uutisen. Ja toivon todella, että Homströmin ja hänen kollegoidensa lista otetaan vakavasti Euroopan Unionissa. Ja että myös arvoliberaalit eurooppalaiset – olivat he sitten väriltään pinkkejä tai vihreitä - ymmärtäisivät, että kyse on koko maanosamme tulevaisuuden pelastamisesta eli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Päivän aiempi merkintä:
Presidentti Zelenskyin virhe vaatii toimia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa
Bengt Homström, nobelisti

Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Entinen taistolainen ja nykyinen vasemmiston inhokki ja 700 miljoonan euron omaisuuden omistaja Björn Wahlroos on ottanut jälleen kantaa Suomen talouden ongelmiin. Hänen mukaansa "jos Suomessa olisi vain huonoja johtajia, suomalaisilla yhtiöillä menisi huonosti. Ongelma ei ole se, että suomalaiset yhtiöt tekisivät huonoa tulosta. Ongelma on se, että Suomi ei vedä puoleensa investointeja."

Tässä yhteydessä hän mainitsi Irlannin esimerkkinä siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä, koska "meitä yhdistää niin moni asia. Olemme molemmat EU:n ulkoreunalla. Meillä on vähän samanlainen suhtautuminen alkoholiin ja inhoamme itäistä naapuriamme."

* * *

Irlanti oli vielä 1980-luvulla suurissa vaikeuksissa, mutta sitten maa alkoi keventää yritysverotustaan ja laski sen vuoden 1987 peräti 50 prosentista 12,5 prosenttiin vuoteen 2003 mennessä. On siis katsottava, miten läntisen Euroopan saarivaltiolla on mennyt viime aikoina. 

Ensimmäisenä on katsottava perheiden kokonaisvarallisuuden kehittymistä viime vuosina. Eikä se näytä ollenkaan pahalta, kuten alla oleva kuva osoittaa.

Kuten arvoisa lukijani näkee, on irlantilaisille kertynyt varallisuutta melkoisesti vuodesta 2021 alkaen. Eikä tämä koske pelkästään vauraimpia perheitä, vaikka varallisuuserot ovatkin kasvaneet, sillä myös viiden alimmaisen desiilin omaisuudet ovat kasvaneet. 

Maan talouden yleistätilaa on tapana tarkastella myös bruttokansantuotteen kehityksellä. Siksi kopioin Maailmanpankin nettisivulta Irlannin (sininen) ja Suomen (vihreä) henkeä kohden lasketun bkt:n kehityksen 1980-luvulta nykypäivään.

Ero on suorastaan järkyttävä etenkin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Siinä missä Suomen talous on madellut paikallaan, on irlantilaisilla pyyhkinyt todella hyvin. 

Näyttäisi siis siltä, ettei Wahlroosin ehdotus talousoppien hakemisesta saarivaltiosta ole yhtään pöllömpi idea. Ei ainakaan, ellei maamme poliitikoilla ole esittää – yhtä hyvin perusteltua – vaihtoehtoa sille, miten Suomen talous saataisiin nousuun ja tänne tehtävien investointien määrää kasvatettua. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastopaneelin toive toteutumassa
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

EU:n jäsenmaksu nousee

Olen ollut jo vuosikymmeniä sitä mieltä, että Suomen liittyminen euroalueeseen oli yksiselitteisesti virhe. Sen sijaan itse Euroopan Unionin jäsenyydessä näen sekä hyviä että huonoja puolia, joista ensin mainituista erityisesti laajat sisämarkkinat ovat lähtökohtaisesti erinomainen asia vientivetoiselle taloudellemme. 

Valitettavasti myös EU-jäsenyyden osalta on hiljalleen kertynyt erilaista painolastia, joka on heikentänyt jäsenyyden saldoa. Tarkoitaan tällä tietenkin EU:n päätöksistä seuranneita erilaisia maksuvelvoitteita ja byrokratian lisäyksiä. Yksi sellainen ovat tietenkin olleet erilaiset velkapaketit, pian taas ajankohtaistuvat kellon siirtelyt, ylimitoitetut ilmastotoimet ja puollonkorkkien tapaiset sinänsä vähäiset järjettömyydet.

* * *

Tänään sitten luin siitä, että Brysselin päättäjät aikovat nostaa Suomen EU-maksuja noin 4,4 miljardilla eurolla vuosien 2028–2034 aikana. Käyvin hinnoin kyseessä olisi noin 7,4 miljardin euron lisäys kansallisesta talousarviosta maksettaviin EU-maksuihin – nykyinen EU-maksujen taso on noin 17,8 miljardia euroa seitsemän vuoden budjettikaudella.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan Suomen nettomaksuosuus EU:lle oli vuonna 2023 noin 840 miljoonaa euroa, koska osa EU:lle pulitettavista maksuista palautuu takaisin Suomeen. Myös jatkossa on odotettavissa, että Suomi saa brysselinrahaa erityisesti EU:n tukemien puolustusmenojen kasvattamiseen. 

Siten jäsenmaksujen korottamisen aiheuttamaa nettolisäystä tulevalle maksuosuudellemme on vaikea arvioida, mutta epäilemättä jonkinlainen lisälasku on tulossa, mikäli komissio saa tahtonsa läpi. Suomi ei kuitenkaan tätä laskua kaipaisi, sillä maan talous on muutenkin ollut kuralla kohta jo kaksikymmentä vuotta. 

Ei etenkään siitä syystä, että vaikka taloudessamme on viime aikoina nähty monia positiivisia merkkejä, se ei ole vielä lähtenyt selvään nousuun. Lisäksi Suomen valtion budjetin kasvu kiihtynee jälleen vuoden 2027 vaalien jälkeen, jolloin maamme vastuuttomimmat jakopoliittiset puolueet – mitä todennäköisimmin – muodostavat uuden hallituksen Antti Lindtmanin (sd) johdolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Mitäs minä sanoin?

Höpöpuhetta ja moraaliposeerausta

Avasin tänä aamuna tavalliseen tapaani Yleisradion nettisivut. Niissä pisti silmääni otsikko, jonka mukaan Putin on sanonut, että Venäjä heikentää tietoisesti talouskasvuaan. Juttua lukiessani selvisi, että tarkoituksena on hidastaa maan kasvavaa inflaatiota. 

Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka moni venäläinen ottaa Vladimir Vladimirinpojan höpötykset tosissaan. Ja kuinka moni ymmärtää, että Ukrainan jatkuvat iskut maan energiateollisuutta ja liikenneyhteyksiä vastaan alkavat tuottaa tulosta, jonka lopputuloksena on mitä todennäköisimmin olojen kurjistuminen kautta laajan Venäjänmaan.

* * *

Samaan aikaan ukrainalaiset ovat – ensitietojen mukaan – saavuttaneet merkittävän voiton Dobropillian alueella, jonne venäläiset tunkeutuivat loppukesästä. Myöhemmin kävi kuin Suomussalmella 1940 eli syvälle rintamalinjan taakse tunkeutuneet venäläiset motitettiin. Ja nyt he ovat siis ryhtyneet antautumaan ja luovuttamaan aseitaan suurina joukkoina.

Nähtäväksi jää, miten Vladimir leningradilainen selittää tämän hallintoalamaisilleen. Eli vaikeneeko tsaarintekele, vai kehitteleekö tavalla tai toisella tarinan, kuinka mukaan Dobropillianinkin taistelu meni juuri niin kuin on suunniteltu. Ja että kolmen päivän erityisoperaatio etenee siten täsmälleen vuonna 2022 laaditun strategian mukaisesti. 

 * * *

Ukrainan sota tullaan tulevaisuudessa muistamaan parhaiten siitä, että se toi sotakentille mukaan miehittämättömien aseiden laajamittaisen käytön. Eli muutti sotakentät sellaisiksi, että niitä hallitsevat erilaiset ilmassa, maalla ja vedessä liikkuvat droonit ja robotit. 

Tässä mielessä oli ilo lukea uutista siitä, että Suomessa on hyvät valmiudet osallistua droonisotaan. Ja samalla huomata, että Israel on kehittänyt laseraseen, jonka avulla drooneja voidaan tuhota kustannustehokkasti. 

Siksi on hyvä, että suomalaispoliitikot ovat pitäneet järjen päässään ja nähneet tarpeelliseksi käyttää puolustusmenoja – poliittisen hyvesignaloinnin sijaan – sellaisiin aseisiin, jotka ovat parhaita saatavilla olevia. Ja siksi en ihmettelisi, vaikka Suomi hyvinkin nopeasti ilmoittautuisi israelilaisaseiden hankintajonoon – jonka pituutta onneksi lyhentää se, että eräissä muissa valtioissa moraaliposeerauksen tarve näyttää olevan Suomea suurempi.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle

Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?

Eilisen uutisen mukaan Uudenkaupungin autotehdas – eli Valmet Automotive - siirtyy kokonaisuudessaan suomalaiseen omistukseen. Ja samalla se ryhtyy hakemaan uutta kasvua aseteollisuudesta. 

Nähtäväksi jää, minkälaisia aseita tehdas tulee tekemään, mutta asiasta kertoneen uutisen mukaan kyse on pikemminkin alihankinnasta kuin oman malliston kehittämisestä. Tässä suhteessa uusikaupunkilaisten valttikorttina on valmius tuottaa automatisoiduilla tuotantolinjoillaan nopeasti korkealaatuisia tuotteita. 

Nyt tehdyt ratkaisut ovat mitä todennäköisimmin järkeviä ainakin lyhyellä aikavälillä eli niin kauan kuin Euroopan valtiot aseistautuvat uudelleen Venäjän uhkaa vastaan tai tuottavat aseita toimitettavaksi Ukrainaan. Toimeksiantajia haetaan sekä Suomesta että muualta maailmasta, eikä maamme NATO-jäsenyys ainakaan heikennä tehtaan asemaa kansainvälisessä kilpailussa. 

* * *

Valmet Automotiven ilmoitus oli tervetullut Suomen nykyisessä taloustilanteessa, jonka yhtenä perimmäisenä ongelmana on ollut uusien avausten vähäisyys. Juuri sellaisesta on kuitenkin kysymys tässä puheena olevassa uutisessa, vaikka onkin todennäköistä, että ennen eilen kuultua ilmoitusta on asiaa pohjustettu mahdollisten asiakkaiden kanssa jo aiemmin. Siten uskoisin, että Uudestakaupungista tiedotetaan varsin pian yhdestä tai useammasta toimeksiannosta – mahdollisesti Patrialta, jonka tuotteille näyttäisi olevan tällä hetkellä erityisen vahvaa kysyntää.

Jos ja kun Uudenkaupungin asetuotanto lähtee pikaisesti käyntiin, sillä on todennäköisesti vahva psykologinen vaikutus myös Suomen muulle teollisuudelle ja sijoittajille. Ja ehkäpä sitä kautta maamme lähes 20 vuotta jatkunut talouskurimuskin alkaa vihdoin hellittää (kuten tämä kuvaaja näyttäisi ennakoivan). 

Taloudellinen kasvu puolestaan tarjoaisi Petteri Orpon (kok) hallitukselle tervetullutta vetoapua nyt, kun hallituskauden puoliväli on jo ylitetty, eikä siihen osallistuvien puolueiden kannatus ole näyttänyt minkäänlaista kasvun merkkiä vaan on pikemminkin romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Orpon kabinetti on tehnyt juuri sellaista politiikkaa, josta pari vuotta sitten julkaistussa hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin – ja joka perustuu vuoden 2023 vaaleissa annettuihin vaalilupauksiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Positiivisia uutisia

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Osuuspankin ekonomistit arvelivat eilen, että Suomen talous kasvaisi ensi vuonna kaksi prosenttia. Eli maamme vuodesta 2008 alkanut pitkäaikainen taantuma olisi lopultakin päättymässä.

Ilmeisesti tämän uutisen innoittamana Ylen toimitus listasi viisi asiaa, joiden perusteella näin näyttäisi tosiaankin olevan. Niistä ensimmäinen oli se, että suomalaiset ovat alkaneet kesän aikana käyttää aiempaa enemmän rahaa ostoksiin ja palveluihin.

Toiseksi listalle oli otettu se, että ihmisillä on pankkitileillään poikkeuksellisen paljon rahaa. Tämä varallisuus mahdollistaa kulutuksen lisäämisen, jos vain suomalaiset alkavat luottaa tulevaisuuteensa. Ja kuinka ollakaan, Tilastokeskuksen viimeisimmän kyselyn tulos osoittaa, että maamme asukkaiden luottamus talouteen on parantunut aiemmasta. 

Neljäs viite talouden kääntymiselle on teollisuuden tilauskannan kasvu kuluvan vuoden aikana. Ja viidentenä se, että itse asiassa Suomen talous nousi kasvuun jo viime vuonna. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään ole vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, mutta edelle lyhentämäni lista kyllä osoittaa optimismiin olevan juuri nyt aihetta. Näin siitäkin huolimatta, että Ukrainassa riehuu sota ja Donald Trump uhkailee milloin mitäkin valtiota jättimäisillä tulleilla. 

Optimismia ei myöskään vähennä se, että amerikkalainen tutkimuskeskus osti huipputeknologiaa - kvanttitietokoneen - juuri Suomesta. Tämä osoittaa, ettei Suomen tulevaisuus lepää pelkästään paerusteollisuuden varassa, vaan maassamme on edelleen kilpailukykyä myös korkeimman osaamisen alalla.

* * *

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myöskin pahaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) nimittäin julkaisi tänä aamuna tiedotteen, jossa kerrotaan, että yli puolet Suomen työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin eli heitä ei saada töihin, vaikka talous lähtisi kasvuun ja työpaikkoja syntyisi kuin sieniä sateella. Toisin sanoen näillä ihmisillä ei ole sellaista osaamista tai kykyä, jonka avulla he onnistuisivat pääsemään töihin. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi EVA ehdotti kolmea toimenpidekokonaisuutta, joilla sitä saataisiin pienennetyksi. Niistä ensimmäinen olisi työvoimapulasta kärsiville aloille valmistavan kolmen kuukauden mittaisen pikakoulutusväylän rakentaminen sellaisille nuorille, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. 

Toiseksi EVA ehdotti rekrytointipalkkiota sellaisille yrityksille, jotka palkkaavat vailla työhistoriaa olevia nuoria. Ja kolmanneksi "lähiöalliansseja", joissa valtio, kunnat, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt etsisivät yhdessä ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiseen.

* * *

Minun nähdäkseni nämä ajatukset ovat sinänsä varsin hyviä, mutta niissä on jostain syystä ohitettu yksi tärkeimmistä seikoista. Eli kannusteiden luominen omasta tahdostaan vaikeasti työllistyville ihmisille. 

Tarkoitan tällä monenlaisia seikkoja, joista yksinkertaisin on rahallisen eron kasvattaminen työnteon ja työttömänä olemisen välillä. Muita huomioitavia - mutta paljon vaikeammin korjattavia - seikkoja ovat esimerkiksi sosiaalituilla elämisen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vähentäminen suhteessa itse hankittuun toimeentuloon tai päihderiippuvaisten työttömien kuntouttaminen työkykyisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Positiivisia uutisia
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Hyvän omantunnon ostamisesta

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi Suomen Uutisten mukaan, että "perussyy Afrikan rakenteellisiin ongelmiin ja kehittymättömyyteen on... passivoivassa kehitysavussa." Ja teki sen johtopäätöksen, että "se tapa, jolla länsimaat ovat pyrkineet auttamaan Afrikkaa siirtomaa-ajan jälkeen on pikemminkin toiminut omia tarkoitusperiään vastaan, kuin edistänyt niitä. Ja ehkä siinä on ollut se perusfilosofinen ongelma, että kehitysavun tehtävä ei ole ollut luoda kestävää kasvua ja kehitystä Afrikkaan, vaan ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa".

Minulla on vahva epäilys, että puhemies olisi tässä asiassa oikeassa. Kuin myös siinä, että - edelleen Suomen Uutisten mukaan - "menneisyys ei riitä minun mielestäni selitykseksi, kyllä ne selitykset ovat jossain muualla". 

Hän ei kuitenkaan lähtenyt avaamaan näiden selitysten sisältöä, koska se on "sellainen miinakenttä, johon en halua lähteä kävelemään". Ymmärrän hänen näkökantansa erinomaisesti.

* * *

On mielenkiintoista, että Yleisradion uutisen otsikon mukaan "Kenian mielenosoituksissa on kuollut parisenkymmentä ihmistä". Nämä "mielenosoitukset järjestettiin viime vuonna mielenosoituksissa tapettujen uhrien muistoksi".

Suomessa järjestetyissä mielenosoituksissa ei sen sijaan kuole koskaan kymmeniä ihmisiä. Ehkä osittain siitä syystä, että poliisilla on tapana suojata mielenosoittajia niin sanotuilta vastamielenosoittajilta, joiden ilmeisenä tarkoituksena on harjoittaa väkivaltaa. 

Voidaan tietenkin kysyä, että onko näillä eroilla jotain tekemistä Halla-ahon mainitsematta jättämien selitysten kanssa. Vai onko kyse jostain aivan muusta?

* * *

Tätä kysymystä voidaan tietenkin tarkastella myös puhemiehen omasta huomautuksesta lähtien. Hänhän totesi, että Saksa ja Japani pommitettiin enemmän tai vähemmän maan tasalle toisessa maailmansodassa.

Lisäksi molemmissa maissa harjoitettiin toista maailmansotaa ennen ja sen aikana järkyttävää väkivaltaa ihmisiä kohtaan. Tarkoitaan natsihallinnon juutalaisiin ja romaneihin sekä japanilaisten kiinalaisiin kohdistamaa terroria. 

Näistä tapahtumista huolimatta molemmista on tullut vauraita teollisuusmaita. Eikä kummankaan maan mielenosoituksissa kuole nykyisin kymmeniä ihmisiä.

Tosin Saksassa mielenosoituksissa henkensä menettämisen mahdollisuus saattaa hyvinkin olla kasvussa maan väestörakenteen muuttumisen seurauksena. Ja siksi on kysyttävä, että olisiko tällä seikalla jokin yhteys Halla-ahon ääneen lausumattomien selitysten kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitran mukaan halpatyövoimankin maahanmuutto on Suomelle positiivista
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Onko Itä-Afrikan johtotähti sammumassa?

Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Suomessa ei ole juurikaan puhuttu Argentiinan taloudesta. Näin siitä huolimatta, että maa oli Javier Milein noustessa valtaan lievästi sanottuna konkurssin partaalla. Siitä esimerkkinä julkisen talouden velan suuruus, joka oli vuonna 2023 peräti 155 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. 

Samana vuonna myös maan talouskasvu painui miinukselle ja inflaatio nousi tammikuun 98 prosentista joulukuuhun mennessä peräti 211 prosenttiin. 

Milei nousi valtaan joulukuun 10. päivänä vuonna 2023 ja aloitti reippaalla kädellä talouden remonttitoimet. Ne herättivät runsaasti vastustusta, jota esiteltiin varsin näyttävästi myös Suomen Yleisradiossa.

* * *

Lueskelin eilisiltana sosiaalista mediaa ja huomasin suomalaisten talousasiantuntijoiden keskustelevan siellä Suomen talouden mahdollisuuksista.  Ja siksi päätin vilkaista mitä Argentiinalle kuuluu tänä päivänä. 

Ensin katsoin maan talouskasvun tuoreita lukuja. Milein hallinto on näköjään kääntänyt Argentiinan negatiivisen kehityksen hulppeaksi 5,8 prosentin talouskasvuksi tämän vuoden ensimmäiseen vuosineljännekseen mennessä. Siis jopa nopeammaksi kuin Kiinan kasvu.

Entäpä sitten inflaatio? Se on edelleen korkea, mutta kuitenkin laskenut noin 43 prosentin tasolle. Eli pudotusta on Milein valtaannoususta tullut käsittämättömät 168 prosenttiyksikköä puolessatoista vuodessa. 

Ja vielä maan velka, jonka kääntäminen on asia, joka pitäisi pystyä tekemään myös Suomessa. Sekin on Milein lyhyen hallintokauden aikana laskenut 155 prosentista 83 prosenttiin BKT:stä. Tämä tarkoittaa, että Argentiinan valtionvelka on - kyllä - edelleen erittäin korkealla tasolla, mutta kehityssuunta on kuitenkin oikea ja muutoksen nopeus suuri. 

* * *

Tarkastelua voisi - ja pitäisikin - jatkaa toki pidemmälle, mutta minusta jo nämä luvut osoittavat, että suomalaisten medioiden, erityisesti Yleisradion, tulisi nykyisen täysin vastuuttoman salailun ja suoranaisen mustamaalaamisen sijaan tuoda  erittäin vahvasti esille Argentiinan viimeisen parin vuoden aikaisia saavutuksia. Ja kyseenalaistaa niiden valossa opposition epä-älyllinen kritiikki Petteri Orpon (kok) hallituksen - Suomen talouden tilaan nähden - turhan varovaisista uudistuksista julkishallinnossa ja talouspolitiikan alueella. 

Ehkäpä sitä kautta voitaisiin saada myös Suomen kansa ymmärtämään, että taloutta voidaan kohentaa nopeastikin, kunhan vain valtiojohto uskaltaa ja osaa tehdä riittävän voimakkaita ja oikeita ratkaisuja. Sekä lopettamaan nillittämisensä niistä peräti vähäisistä muutoksista, joita Riikka Purran (ps) johtama valtiovarainministeriö on tähän mennessä onnistunut viemään läpi valtioneuvoston sisällä ja eduskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Mitäpä yhdestä kolmijalkaisesta jakkarasta?

Suomi palautti Beniniin yhdestä puupalasta valmistetun kolmijalkaisen jakkaran, koska sitä oli sieltä pyydetty. Ilmeisesti tämä asia koettiin suomalaisessa lehdistössä varsin merkittäväksi asiaksi, koska siitä on kirjoitettu varsin monta artikkelia eri lehtiin ja nettisivuille. 

Niinpä ajattelin, että miksen sitten minäkin voisi liittyä joukkoon ja tempaista blogimerkinnän kolmijalkaisesta jakkarasta ja samalla tarkastella sen kotimaan tulevaisuudennäkymiä. Onhan tapaus sellaiseen tarkoitukseen kerrassaan oiva keppihevonen.

* * *

Palautettava esine on beniniläiseltä nimeltään Kataklé. Sellaisia on aikanaan käytetty Dahomeyn kuningaskunnassa muun muassa kuninkaan kruunajaisissa, joissa jakkara symboloi yhteistyötä, vakautta, johtajuutta ja voimaa ja sillä oli voimakas rituaalinen ja seremoniaalinen merkitys.

Lisäksi pappi saattoi istua hallitsijoille omistetuissa seremonioissa kuninkaallisella djande-valtaistuimella, jollon hänen jalkansa lepäsivät pienellä kataklé-tuolilla. Tuolia säilytettiin pääkaupungin Abomeyn ulkopuolella olevassa kylässä, jossa kuninkaan veistäjät asuivat. 

Sieltä se tuotiin kuninkaan palatsiin jokaisen uuden hallitsijan kruunajaisiin. Tuolien merkitystä korostaa se, että johtajaa kutsuttiin nimellä zinkponon, ”tuolin omistaja”. Vastaavia istuimia saattoivat käyttää kuninkaan hovin naiset, papit ja alueelliset päälliköt.

Nyt palautettu Kataklé ei siis ollut ainut laatuaan, vaan niitä on olemassa useampia. Mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt saatu palautetuksi sinne, missä ihmiset pitävät sitä arvokkaana. 

* * *

Benin sijaitsee Afrikassa Guineanlahden pohjoisrannalla. Sen itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, minkä jälkeen siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se ehti olla myös marxilainen valtio eli niin sanottu kansantasavalta. 

Maan noin viisitoistamiljoonainen väestö koostuu 42 etnisestä ryhmästä, joissa syntyvyys on korkealla tasolla. Sen seurauksena maassa elävien ihmisten määrä kasvaa vuosittain yli kolmella prosentilla, mutta siitä huolimatta maan bruttokansantuote kasvaa - jopa asukasta kohden laskettuna - nopeasti. Tosin siitä huolimatta maa oli vuonna 2023 tässä suhteessa valtioiden vertailussa vasta sijalla 156.

Talouden nopeaan kasvuun vaikuttanee se tosiasia, että kansantasavallan kukistumisen - eli sosialistisille maille tyypillisen kurjistumisvaiheen - jälkeen maa oli afrikkalaisittain varsin vakaa demokratia. Tosin nykyinen - vuodesta 2016 hallinnut - presidentti Patrice Talon on heikentänyt kansalaisvapauksia ja poliittisten kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia. 

Viimeisimpänä merkittävänä käänteenä nähtiin kuluvan vuoden tammikuussa Talonin entisten liittolaisten Olivier Bokon ja Oswald Homekyn tuomitseminen kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, jatkaako pallinsa takaisin saanut valtio tulevina vuosina kehityksen tiellä, vai johtaako nopea väestönkasvu, asukkaiden etninen kirjavuus ja presidentin itsevaltisuuspyrkimykset Beninin afrikkalaisille tyypilliseen sekasortoon. 

Sellaiseen saattaa viitata myös beniniläisten uskonnollinen kirjavuus. Maan väestöstä oli nimittäin - vuonna 2013 - kristittyjä noin 48,5 prosenttia, muslimeja 27,7 %, voodoo- ja muihin perinteisiin uskontoihin uskovia 14,2 %, muihin vieraisiin uskontoihin uskovia 2,6 % ja uskonnottomia 5,8 %. 

Toivoa tietenkin sopii, että beniniläiset edellä mainituista seikoista huolimatta jatkaisivat positiivisen kehityksen polulla. Ja että Suomesta palautettu kolmijalkainen jakkara auttaisi heitä siinä! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu