Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Pääministeri Petteri Orpo (kok) linjasi MTV3:n haastattelussa niitä aihepiirejä, joita hänen puolueensa aikoo ajaa, mikäli se onnistuu pysymään vallassa vielä seuraavan vaalikauden. Hänen mukaansa puolueessa "mietitään tekoälyä, sen luomia mahdollisuuksia. Miten haluamme parantaa koulutusjärjestelmää, millaista perhepolitiikkaa tekisimme? Mistä rakennetaan tulevaisuuden kasvu?"

Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta kiinnitin huomiota Orpon johtaman nykyisen hallituksen opetusministeriön linjauksiin siitä, minkälainen peruskoulun pitäisi olla vuonna 2045. Niitä kommentoi Orpon puoluetoveri Juhana Vartiainen, jonka mukaan vision voisi tiivistää kahteen virkkeeseen: "kylläpä me tässä neuvottelukunnassa olemme hyviä ihmisiä ja tietoisia planetaarisista ongelmista, jotka johtuvat liiasta yksilökeskeisyydestä. Tehtävämme on kasvattaa lapsista samanlaisia kuin me".

Asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan visiossa linjataan, että koulun tehtävä ei ole ainoastaan valmistaa nuoria tulevaisuuden muutoksiin, vaan valmistaa elämää varten ja antaa kyvykkyyttä muuttaa maailmaa. Vartiaisen mukaan visiossa taas "on yllättävän vähän pohdintaa siitä, miten kasvaa vahvoja, itsekuriin ja oman elämän hallintaan kykeneviä kriittisiä ja itsekriittisiä ihmisiä".

Myös Tere Sammallahti (kok) on ottanut asiaan kantaa. Hänen mukaansa "OKM:n ja OPH:n visioraportti näyttää olevan lisää juuri sitä, minkä takia koulutus on kriisissä: keskiössä ei ole oppiminen, vaan peruskoulun toiminta halutaan laajentaa konsulttitoiminnaksi kaikille elämänalueille samalla, kun valitetaan resurssipulaa".

* * *

Luettuani näiden kahden poliitikon kritiikin päätin vielä katsoa mitä raportissa itsessään sanotaan. En tietenkään aamukiireessä ehtinyt lukea sitä läpi, mutta oli kieltämättä ajatuksia herättävää huomata, että jo tiivistelmätekstissä todetaan vision rakentuvan "kolmelle toisiaan täydentävälle kokonaisuudelle: merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla. Keskeisiä teemoja ovat koulun kasvava yhteisöllinen rooli, oppimisen ja hyvinvoinnin vahva
yhteys, teknologian eettinen ja inhimillinen käyttö, tulevaisuususkon ja demokratian
vahvistaminen sekä ekologinen kestävyys."

Vaikuttaa siis aivan siltä, että Vartiaisen ja Sammallahden kritiikki on oikeansuuntaista. Ja siksi on syytä kysyä pääministeriltä, että onko tämä – hänen nykyisen hallituksensa muotisanahelinäksi paljastunut linjaus – sellainen, jonka pohjalta Kokoomus haluaa "parantaa koulutusjärjestelmää" myös ensi hallituskaudella?

* * *

Asia ei ole yhdentekevä, sillä suomalainen koulu on kriisissä, jonka hätkähdyttävin piirre on – kuten Helsingin sanomien nimettömässä mielipidekirjoituksessa pari päivää sitten kerrottiin – se, että tutkintoon valmentavaan "koulutukseen tulee lapsia armovitosilla, ja mikä vielä hirveämpää, armokaseilla. Meillä tuvassa on suomalaisen peruskoulun tai aikuisten perusopetuksen läpäisseitä nuoria, jotka eivät osaa kirjoittaa edes yksittäisiä kokonaisia lauseita ja jotka eivät ymmärrä normaalia arkitekstiä. Osa ei ymmärrä suomea eikä pysty juuri kommunikoimaan muuten kuin vastaamalla kyllä tai ei. Silti päättötodistuksessa reaaliaineista löytyy hyviä arvosanoja."

On selvää, ettei tämä asia korjaudu vision mainitsemalla sanahelinällä, vaan jämäkällä opetuksella ja oppimisen edellyttämisellä. Toisin sanoen raa´alla opetuksen ja oppimisen perustyöllä eli paluulla siihen koulumalliin, joka aikanaan teki Suomesta maailmalla ihaillun opetuksen – ja oppimisen (sic!) – suurvallan.

Tämä on erityisen tärkeää, sillä pienentyvien ikäluokkien Suomi voi pärjätä maailmalla vain ahkeruudella ja osaamisella. Eikä kummastakaan ole pelastajaksi, elleivät työelämän perusasiat – luku- ja kirjoitustaito, matemaattis-looginen ymmärrys sekä äidinkielen ja englannin osaaminen – ole hallussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Koulu on oppimista varten

Mitä USA:n väestöryhmien koulutuserot kertovat intersektionaalisesta feminismistä

Intersektionallisen feminismin kannattajat perustelevat ihmisten luokittelua synnynnäisten ominaisuuksien perusteella sillä, että siten voitaisiin lisätä eri väestöryhmien tosiasiallista tasa-arvoisuutta. Näkemyksen taustalla on - mahdollisesti tiedostamaton - rasistis-sovinistinen käsitys siitä, että jotkin väestöryhmät olisivat synnynnäisesti muita kyvyttömämpiä. 

Tämän näkemyksen kannalta oli mielenkiintoista lukea jokin aika sitten julkaistu tutkimus, jossa oli selvitetty koulutuksen vaikutusta eri väestöryhmien välisiin eliniän eroihin USA:ssa vuosina 1990 - 2018. 

Siinä verrattiin vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita muuhun väestöön 25 - 75-vuotiaiden joukossa eli sellaisten ihmisten parissa, joilla kuolleisuus on tutkimuksessa tarkasteltuna aikana kasvanut huumeiden yliannostusten, itsemurhien ja alkoholiperäisen maksasairauden kautta, mutta laskenut sydän- ja verisuonisairauksien osalta. Toisin sanoen mitattiin koulutuksen vaikutusta amerikkalaisten elämänlaatuun.

Tutkimuksen mukaan koulutettujen ja kouluttamattomien ihmisten eliniän erot kasvoivat tässä joukossa yli kaksinkertaiseksi tutkittuna aikavälinä. Sama trendi päti erikseen tarkasteltuna sekä valkoisiin että mustiin. Samaan aikaan mustien ja valkoisten välinen ero koulutettujen joukossa supistui peräti 70 prosentilla, mutta ei ollut kadonnut vielä kokonaan. 

Tutkimus siis osoitti, että USA:n musta väestö voisi parantaa elämänlaatuaan oleellisesti kouluttautumalla ja antaisi heille mahdollisuuden jopa saavuttaa valkoisen väestön tasoinen elämän laadukkuus lähivuosina. Sen sijaan kouluttautumatta jättäminen heikentää elämänlaatua sekä mustien että valkoisten parissa, mikä näkyy ennenaikaisten kuolemien lisääntymisenä.

Kysymys tietenkin kuuluu, että millä tavoin tämä pitäisi tulkita intersektionaalisen feminismin vaatimusten suhteen. Tukeeko se rasistis-sovinistisia vaatimuksia väestöryhmien erilaisesta kohtelusta synnynnäisten ominaisuuksien takia, vai päinvastoin. Eli olisiko sittenkin niin, että ihonväri pitäisi Martin Luther Kingin unelman mukaisesti vain jättää huomiotta ja rohkaista kaikkia ihmisiä synnynnäisiin ominaisuuksiin katsomatta huolehtimaan omista asioistaan nykyistä paremmin - ja kannustaa kaikkia nuoria pyrkimään parempaan elämään ns. mahdollisuuksien tasa-arvon kautta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannuskauheuksia
Poikien päivä oli ja meni
Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle

Suojelupoliisin Tuomas Portaankorva kertoi, että Suomesta on lähtenyt naisia ISISin hallitsemille alueille. Ulostulon taustana on aiempi uutinen, jonka mukaan ISISin propaganda kertoi kristityksi syntyneen suomalaisnaisen radikalisoituneen ja muuttaneen sen hallitsemalle alueelle.

Vaikka jälkimmäisen uutisen todenperäisyydestä ei olekaan varmuutta, on jo aiemmin ollut tiedossa, että ISIS on houkutellut myös kantasuomalaisia nuoria. Ilmiö ei siis ole sinänsä uusi.

Tällainen tavallinen keski-ikäinen professori ei voi kuin hämmästellä sitä, kuinka täydellisesti nuoriso voi mennä sekaisin. Toki nuoret ovat aina tehneet tyhmyyksiä, mutta ISISin riveihin liittyminen tarkoittaa kyllä aivan uuden tason saavuttamista: koko nuori elämä on varmuudella pilattu, jos edes henki säästyy.

Ja minkä puolesta? Brutaalin aavikkouskonnon, jonka piirissä vallitsee tosiasioiden kanssa jyrkässä ristiriidassa oleva käsitys omasta paremmuudesta muihin ihmisiin nähden. Ja mielikuvituksellinen tuonpuoleinen palkkio, johon sisältyy oikeus raiskata 72 neitsyttä.

Suomalaisen yhteiskunnan olisi tässä yhteydessä ymmärrettävä, että tämä pieni osa nuorisostamme on menettänyt elämänhallintansa nähdyllä tavalla vain siksi, että maahamme on otettu vastaan joukoittain islaminuskoisia maahanmuuttajia. Ilman tuota "hyväntekeväisyyttä" nämä ihmiset eivät olisi sortuneet nähtyihin tyhmyyksiin.

Ensimmäinen suuri erä muslimeita saapui maahamme vuonna 1990, minkä jälkeen islaminuskoisten ihmisten virta on jatkunut katkeamattomana. Samalla yhä useampi kantasuomalaisnuori on kiinnostunut maahanmuuttajien uskonnosta ja vahvasti keskiaikaisia piirteitä omaavista kulttuurista.

Tämän kehityksen ääripäinä ovat ISISiin lähteneet suomalaisnuoret sekä toisaalta muslimimiesten kanssa avioituneet suomalaisnaiset, jotka joutuvat elämään valitsemansa kulttuurin ehdolla myös silloin, kun avioliitto on epäonnistunut. Tai tulevat jopa tapetuiksi.

Koska on joka tapauksessa mahdotonta tyhjentää Suomi muslimeista, on meidän pyrittävä minimoimaan kantasuomalaisten nuorten ajautuminen heidän uskonnostaan juontaviin ongelmiin. Siihen ei ole helppoa tietä, mutta ainakin asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä olisi suotavaa niin lastenkasvatuksessa kuin myös julkisessa mediassa.

Pidemmällä aikavälillä meidän tulisi löytää keinot myös muslimiyhteisön sekularisoimiseksi. Ja samalla huolehtia kaikin muinkin keinoin siitä, ettei maamme uskonnollinen muslimiyhteisö kasvaisi nykyisestä vaan pikemminkin supistuisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islam on vaikeuksissa Afganistanissa
Sunniva Drake muuntelee irakilaista totuutta
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Älytöntä ilkivaltaa

Tuntemani 15-vuotias nuorukainen oli juuri saanut uuden hienon mopon. Niinpä hän ylpeänä ajeli sillä koulumatkojaan. Valitettavasti juuri koulun lopulla joku sai loistavan idean ja ilkivaltaisesti rikkoi mopon. Näin 15-vuotiaan nuoren kesä alkoi varsin ikävissä merkeissä.

Minulle tuntematon 22-vuotias sen sijaan oli töhrinyt junia oikein urakalla, ja aiheuttanut näin 18 000 euron vahingot. Naantalissa puolestaan alle 15-vuotiaat huvittelivat vahingoittamalla autoja. Teoista aiheutuneet vahingot vaaditaan epäilemättä korvattaviksi, ja töhrijälle tullee lisäksi rangaistus. Alaikäiset selvinnevät kasvatustoimenpiteillä.

Vantaan Rekolassa tuhottiin VR:n turvalaitekoppi. Sama koppi tuhottiin myös vuosi sitten. Ensimmäisestä teosta jäi kiinni nuorukainen, joka määrättiin maksamaan vahingosta korvauksia 300 000 euroa. Mahdoton summa 17-vuotiaalle. Aika näyttää, saadaanko tämänvuotinen kopinsytyttäjä kiinni. Mikäli saadaan, tullee hänellekin runsaasti maksettavaa. Varmaankin myös VR:n asiakkaat kiittävät.

Hotelli Flamingossa Vantaalla taas urheilijapojat laukaisivat riehuessaan sprinklerijärjestelmän. Kaikki tallentui kameralle ja teon tahattomuudesta huolimatta korvaussummat kasvanevat suuriksi. Mahdottomiksi noin 15-vuotiaille pojille.

Vielä kurjemmin kävi sille 19-vuotiaalle nuorukaiselle, joka ilmeisesti humalan huumassa keksi muutama vuosi sitten sytyttää Porvoon tuomiokirkon palamaan. Älytön oivallus vei 6,5 vuodeksi vankilaan ja maksettavaksi tulevat miljoonakorvaukset. Mahdoton tilanne 19-vuotiaalle. Ja tuhotuksi tuli osa korvaamattoman arvokasta kulttuuriperintöämme, jota emme saa koskaan takaisin.

Kaikille edelle kirjoittamilleni tapauksille on yhteistä aiheutetun vahingon valtava suuruus suhteessa siitä mahdollisesti saatuun "hyötyyn" (mitä ikinä se sitten on ollutkaan). Näin keski-ikäisen silmistä katsottuna tapahtumat kertovat täydellisestä elämänhallinnan puutteesta. Mutta miksi?

Suomen historian tunnetuin ilkivallan kautta kutsutaan puukkojunkkarikaudeksi. Silloinkin tapahtui paljon ilkivaltaa, jonka taustalla oli ristiriita nuorten ihmisten mahdollisuuksien ja toiveiden välillä. 1700-1800-luvun Etelä-Pohjanmaallahan ei säätykiertoa juuri ollut, joten vain perheiden vanhimmat pojat saattoivat toivoa itselleen odotuksiaan vastaavaa tulevaisuutta. Muut turvautuivat arvostuksen hakemisessaan rikoksiin, pelotteluun ja väkivaltaan.

Vaikka nostinkin puukkojunkkarit tässä esiin, en pysty oikein näkemään viime vuosien nuorison älyttömyyksissä yhteyttä heihin, vaikka epäilemättä tänä päivänäkin nuoret ovat vaikeiden haasteiden edessä. Alussa kuvaamani älyttömyydet eivät kuitenkaan mitenkään viittaa siihen, että taustalla olisi samantapaisia pyrkimyksiä kuin puukkojunkkareilla.

Niinpä ongelman syy jää auki. Se voi olla vanhemmuuden katoamisessa, viihdeteollisuudessa, narsistisessa ajan hengessä tai jossain aivan muussa. Tällä hetkellä voimme vain pidellä kiinni polkupyöristämme, kulttuuriperinnöstämme, omaisuudestamme ja ehkäpä turvallisuudestammekin, ja odotella että yhteiskunta keksisi keinon vähentää älytöntä ilkivaltaa.

PS Tässä tapahtui saman illan aikana sellaista, jota en olisi uskonut tapahtuvan yllä olevaa muutama tunti sitten kirjoittaessani. Suomalaiset anarkistit ottivat vastuun Rekolan tämänvuotisesta ilkivallasta. Oli siis nähtävä sekin päivä, että joku ilmoittautuu oikein organisoidusti elämänhallintansa menettäneeksi. Toivottavasti tekijät saadaan hoitoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Koejännityksestä eroon helposti

Vauraiden ihmisten kakarat vähäarvoisempia kuin muiden lapset?