Äänestämättä jättäminen vaikuttaa, mutta miten

On ollut mielenkiintoista huomata, että tämän blogin keskustelupalstalla on kehotettu useita kertoja olemaan äänestämättä vaaleissa. Siksi ajattelin kommentoida aihetta yleisellä tasolla. 

Äänestämättä jättäneiden henkilöiden kannalta on valitettavaa, että suomalaisessa vaalijärjestelmässä lasketaan vain annetut äänet. Niiden perusteella kukin puolue saa kussakin vaalipiirissä läpi sen määrän ehdokkaita, mitä näiden osuus annetuista äänistä oikeuttaa.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei antamatta jäänyt ääni vaikuta vaalien lopputulokseen sitä eikä tätä. Eduskuntavaaleissa valitaan 200 ehdokasta heidän puolueidensa suhteellisen kannatuksen perusteella – täysin riippumatta äänestysaktiivisuudesta. 

* * *

Edelle kirjoittamastani tosin seuraa se, että äänensä antamatta jättänyt henkilö tulee käytännössä toimineeksi niiden puolueiden eduksi, joiden näkemys suomalaisen politiikan hoitamisesta on mahdollisimman kaukana henkilön omasta poliittisesta näkemyksestä. Ja vastaavasti juuri sen puolueen haitaksi, jolle hän olisi äänensä antanut, mikäli olisi äänestänyt.

Tästä syystä epäilen, että äänestämättä jättämiseen kehottavilla henkilöillä – tai henkilöllä – on ketunhäntä kainalossa. Näin etenkin silloin, jos he kehottavat jättämään äänestämättä jotain puoluetta siksi, ettei se edusta tarpeeksi yksiviivaisesti hänen omia arvojaan. 

* * *

Esimerkkinä olkoon talouspoliittisesti markkinataloutta kannattava ja arvoiltaan suhteellisen konservatiivinen henkilö, joka äänestäisi Kokoomusta, jos äänestäisi. 

Jos tällainen henkilö haluaisi vaikuttaa vaalitulokseen houkuttelemalla ihmisiä olemaan äänestämättä, hän ei silloin suinkaan kehottaisi julkisesti vaalioikeutettuja olemaan äänestämättä Kokoomusta, vaan suosittelisi vaalioikeutettuja olemaan äänestämättä puolueen pahinta kilpailijaa SDP:tä. Tai antamaan äänensä maamme pienelle Kommunistipuolueelle, koska vain se on "tarpeeksi" vasemmalla (eikä sen ehdokkailla ole käytännössä mahdollisuutta päästä läpi).

Näin hän toimisi sen puolesta, että demareiden äänisaalis jäisi pienemmäksi kuin sen potentiaalinen kannatus, jolloin Kokoomuksen mahdollisuudet nousta vaalien suurimmaksi puolueeksi paranisivat. Ja sen seurauksena pääministerinä voisi jatkaa myös ensi kaudella kokoomuslainen, todennäköisesti Petteri Orpo. 

Näin esimerkkimme henkilö tulisi vaikuttaneeksi Kokoomuksen puolesta enemmän – olettaen että edes yksi äänestäjä on noudattanut hänen ohjettaan – kuin sille pelkän oman äänen antamisella olisi voinut tehdä. Tasoittaisihan demarihenkisten henkilöiden äänestämättä jättäminen Kokoomukselle – ja toki myös muille puolueille – etua suhteessa lindtmanilaisiin.

* * *

Edelle kirjoitettu toimii suhteessa kaikkiin puolueisiin. Niidenkin osuutta äänistä voi laskea suosittelemalla puolueen äänestämistä harkitseville äänestämättä jättämistä käyttäen perusteluna jotain sellaista, mikä sopii minkäkin puolueen agendaan. 

Siten arvoliberaalin äärilaidan eli Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajien kannattaisi suositella poliittisen päävastustajansa arvokonservatiivisen Perussuomalaisten äänestämättä jättämistä tai äänen antamista ääreville maahanmuuttovastaisille ryhmille, joilla ei ole mahdollisuutta nousta eduskuntaan. 

Maaseudun valtapuolueen paikasta taistelevaa Keskustaa auttaisi todennäköisesti myös Perussuomalaisten äänimäärän pienentäminen, joskin eri syistä kuin vihervasemmistoa. Niinpä kepulaisten ja vihervasemmistolaisten saattaisi kannattaa perustaa niin sanottu epäpyhä allianssi pelin politiikkansa edistämiseksi.

Ruotsinkielisten RKP hyötyisi lähinnä siltä paljon ääniä vievän Kokoomuksen äänestäjien nukkumisesta ainakin pienillä länsirannikon paikkakunnilla. Perussuomalaisille taas – lähes kaikilla politiikan akseleilla sille vastakkaisen – vihervasemmiston kannattajakunnan nukkuminen vaalien ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa
Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto

Yhteiskunnallisesta keskustelusta runkkuringin kautta kaninkoloon

Verkkouutiset oli kiinnittänyt huomionsa sosiaalisessa mediassa käytävän poliittisen keskustelun eriytymiseen sen seuruksena, että monet henkilöt seuraavat vain ihmisiä, joiden mielipiteet ovat lähellä heidän omiaan. Tämän seurauksena nimitys "sosiaalinen media" ei enää kuvaa sosiaalista mediaa, vaan se on pikemminkin alusta kuplautumiselle tai – kuten aiemmin tavattiin sanoa – samanmielisten runkkuringille.

Tästä erinomainen esimerkki on X eli entinen Twitter, jossa keskustelu on lähes moderoimatonta. Siellä on kuitenkin useita tapoja muokata omaa syötettä kohti runkkurinkiä ja ajautua lopulta niin sanottuun kaninkoloon, jossa henkilö ajautuu yhä syvemmälle yhdenlaisen sisällön pariin.

Tästä seuraa, hänen sosiaalisesta mediasta kohtaamansa keskustelu koostuu lopulta lähes täydellisesti vain yhdenlaista maailmankuvaa edustavista viesteistä. Siis maailmankuvasta, jolle osoitetut haasteet jäävät häneltä näkemättä ja ehkä jopa tiedostamatta.

* * *

Näin ei tarvitsisi välttämättä olla, vaikka X:ään – kuten käsittääkseni lähes kaikkiin sosiaalisiin medioihin – on rakennettu algoritmi, joka tarjoilee henkilön aiemman käyttöhistorian perusteella luettavaksi sellaisia viestejä, joita se "päättelee" tämän haluavan lukea. 

Tämän lisäksi jokainen voi valita lähtökohtaisesti kenen viestejä haluaa seurata: monille se tarkoittaa henkilöitä, joiden mielipiteet myötäilevät omia. Yhtä hyvin X:ssä voi kuitenkin ottaa seuratakseen vaikka koko poliittisen kirjon äärivasemmalta äärioikeistoon ja natseista anarkisteihin. 

Siten niille, joiden tavoitteena on oma runkkurinki, on tarjolla mahdollisuus sulkea omat viestinsä kaikkien sellaisten henkilöiden näkyvistä, joiden ei halua lukevan niitä. Tällöin tosin jää myös itse ilman heidän kommenttejaan ja sen synnyttämää omien ajatustensa haastetta. 

Kaikille tämäkään ei ole riittänyt, sillä poliittisesti arvoliberaalit ja vasemmistolaiset perustivat joitain vuosia sitten omia keskustelujaan varten Bluesky-nimisen sosiaalisen median. Samoin teki Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka luomus on nimeltään Truth social. 

Näin päädyttiin räväkästä poliittista keskustelusta tunnetusta aikuisten ihmisten poliittisesta keskustelualustasta tilanteeseen, jossa voidaan kyseenalaistaa koko sosiaalisten keskustelufoorumeiden sosiaalisuus. Ja joka on omiaan luomaan kaninkolossa kasvaneita ihmisiä, joiden maailmankuva muuttuu päivä päivältä yhä rajoituneemmaksi.

* * *

Myös blogit lasketaan sosiaaliseen mediaan. Niin myös tämä Professorin ajatuksia, jonka alaotsikko korostaa aivan erityisesti sanavapauden merkitystä. 

Kuten ainakin pidempään tätä blogia lukeneet tietävät, myös minun kirjoittamani tekstit ovat poliittisesti kantaa ottavia ja viestittävät omia näkemyksiäni kulloinkin käsiteltävänä olevasta asiasta. Mutta se ei tarkoita, etten haluaisi jokaista kirjoitusta seuraavassa keskustelussa nähdä myös omista näkemyksistäni poikkeavia mielipiteitä – myös radikaalisti haastavia.

Päinvastoin, ne ovat erittäin tervetulleita tarjotessaan vaihtoehtoisen näkemyksen aiheisiin, joista olen kirjoittanut. Ja sitä kautta tarjoavat aineksia niin minulle kuin myös muille blogiani lukeville kehittää omaa ajattelua ja maailmankuvaa. 

Siksi toivon, ettei kritiikki katoa Professorin ajatuksiin liittyvästä keskustelusta mihinkään, vaan pikemminkin kehittyy laadukkaaksi ja vakavasti otettavaksi argumentaatioksi. Onhan koko blogin alkuperäinen tarkoitus kuitenkin viime kädessä olla osa yhteiskunnassamme käytävää poliittista keskustelua. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa
Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu
Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"

Kun haastatteluja ei ole – tekoäly, totuus ja journalismin kriisi

On syytä pysähtyä erään hiljattain esiin nousseen tapauksen äärelle. Paikallislehdessä julkaistiin haastatteluja, joita ei todellisuudessa ollut koskaan tehty. Tekstit oli tuotettu tekoälyn avulla – mutta esitetty lukijoille tosiasiallisina, aitoina kohtaamisina.

Tapaus ei ole kiinnostava siksi, että joku “jäi kiinni”. Se on kiinnostava siksi, että se paljastaa jotakin olennaista ajastamme.

1. Haastattelu journalistisena instituutiona

Haastattelu ei ole vain tekstilaji. Se on epistemologinen väline – tapa tuottaa tietoa maailmasta toisten ihmisten kautta. Kun toimittaja haastattelee, hän ei pelkästään kerää sitaatteja, vaan rakentaa siltaa kokemusten, näkemysten ja yleisön välille.

Mitä tapahtuu, kun tämä silta korvataan simulaatiolla?

Tekoälyn tuottama “haastattelu” voi olla kielellisesti moitteeton, jopa oivaltava. Mutta se ei perustu todelliseen kohtaamiseen. Se ei sisällä epävarmuutta, epäröintiä, ristiriitaa – niitä inhimillisiä piirteitä, jotka tekevät haastattelusta merkityksellisen.

2. Totuuden ja uskottavuuden erkaantuminen

Yksi modernin mediaympäristön keskeisistä ongelmista on, että uskottavuus ja totuus eivät enää kulje käsi kädessä.

Tekoäly kykenee tuottamaan tekstiä, joka kuulostaa uskottavalta riippumatta siitä, onko sen sisältö totta. Tämä siirtää journalismin ydinkysymyksen uudelle tasolle: ei riitä, että jokin vaikuttaa oikealta – sen täytyy olla totta.

Kyseinen tapaus konkretisoi tämän eron. Lukijalle tarjottiin uskottavia kertomuksia, mutta niiden totuusarvo oli nolla.

3. Vastuun paikka ei ole koneessa

On houkuttelevaa ajatella, että ongelma liittyy teknologiaan. Näin ei ole.

Tekoäly ei tee eettisiä päätöksiä. Se ei päätä esittää fiktiota faktana. Vastuu on yksiselitteisesti ihmisellä – toimittajalla, toimituksella, julkaisijalla.

Tämä on tärkeä huomio, sillä teknologian kehittyessä kiusaus siirtää vastuuta “järjestelmälle” kasvaa. Mutta journalistinen vastuu ei ole ulkoistettavissa.

4. Luottamus: hitaasti rakentuva, nopeasti mureneva

Journalismin legitimiteetti perustuu luottamukseen. Tämä luottamus on historiallisesti rakentunut hitaasti, mutta se voi murentua nopeasti.

Kun lukija kohtaa tapauksen, jossa sisältö on esitetty totena ilman todellisuuspohjaa, syntyy epäilys: missä muualla näin tapahtuu?

Yksittäinen teko voi näin heijastua koko instituutioon.

5. Missä kulkee hyväksyttävän raja?

Tekoälyn käyttö journalistisessa työssä ei itsessään ole ongelma. Päinvastoin, se voi tehostaa työskentelyä ja avata uusia mahdollisuuksia.

Kysymys kuuluu: missä vaiheessa käyttö muuttuu harhaanjohtamiseksi?

Voidaan hahmotella karkea rajanveto:

• Tekoäly apuvälineenä → hyväksyttävää
• Tekoäly sisällön muokkaajana → usein hyväksyttävää
• Tekoäly lähteen korvaajana → ongelmallista

Erityisesti viimeinen kohta on kriittinen. Journalismi ilman todellisia lähteitä lakkaa olemasta journalismia.

6. Tarve uusille käytännöille

Tämä tapaus osoittaa, että olemassa olevat eettiset ohjeistukset eivät vielä riittävästi kata tekoälyn käyttöä.

Tarvitaan:

• selkeitä linjauksia siitä, mitä tekoälyllä saa ja ei saa tehdä
• läpinäkyvyyttä lukijoille
• toimituksellista valvontaa, joka ymmärtää teknologian mahdollisuudet ja riskit

Ilman näitä riskinä on, että yksittäiset kokeilut muuttuvat käytännöiksi ennen kuin niiden seurauksia on kunnolla ymmärretty.

7. Lopuksi: kysymys ei ole teknologiasta vaan totuudesta

On helppo kehystää tämä tapaus teknologiseksi poikkeamaksi. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin jotain syvempää: kysymys on suhtautumisestamme totuuteen.

Jos journalismi alkaa hyväksyä sisällön, joka “kuulostaa oikealta” mutta ei ole totta, se luopuu omasta perustastaan.

Siksi keskeinen kysymys ei ole, mitä tekoäly pystyy tekemään.

Keskeinen kysymys on, mitä me päätämme pitää hyväksyttävänä.

Tähän kysymykseen vastaaminen määrittää journalismin tulevaisuuden enemmän kuin mikään yksittäinen teknologinen innovaatio.

* * *

Edellä oleva teksti on – otsikkoa myöden – ChatGTP-tekoälyn tuottamaa. Tämä johtuu kahdesta syystä. 

Ensinnäkin halusin katsoa, pystyykö tekoäly tekemään järkevää tekstiä toimeksiannolla: "kirjoita minulle blogiteksti, jossa pohditaan monipuolisesti sitä, kun Lauttasaari-lehden toimittaja kirjoitutti haastatteluita tekoälyllä ja julkaisi ne tosiasiana!" sekä tarkennuksena "muokkaa juttu vielä Professorin ajatuksia -blogin tyyliin/formaattiin".

Tältä osin totean, että omasta mielestäni teksti on sinänsä ihan ansiokasta pohdintaa. Siis vähän kuin kympin oppilaan muotoilema ainekirjoitus – ja siten blogitekstiksi varsin huonosti soveltuva. 

Lisäksi hämmästyin sitä, ettei tekoäly ymmärtänyt tehdä juttua siihen tyyliin ja formaattiin, jota olen käyttänyt tässä blogissa. Ei edes sen jälkeen, kun pyysin sitä – eksplisiittisesti – tekemään niin.

* * *

Toiseksi halusin kokea miltä tuntuisi olla Lauttasaari-lehden toimittaja-avustaja, joka teki samalla tavalla. Siis miltä hänestä tuntui ennen kuin hän sai potkut työstään.

Vastaukseksi sain epämiellyttävän tunteen, joka pakotti minut kirjoittamaan tämän loppukaneetin, jota minun ei ollut alkujaan tarkoitus tehdä. 

Koin samaan aikaan kolme asiaa. Ensinnäkin tunsin olevani epärehellinen, toiseksi harmitti tekoäly-tekstin koulutekstimäinen sävy ja kolmanneksi koin pettäväni teidät, arvoisat lukijani. 

Siksi päätin lopettaa tämän tekstin kysymykseen siitä, että mitähän tekoälyn tekemiä juttuja julkaissut toimittaja-avustaja mahtoi itse tuntea ja kokea? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta
Vaihtuuko Iranissa valta?
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia

On harvoja asioita, jotka kiinnostavat minua vähemmän kuin missikilpailut. Tai no, ehkä nykypäivän euroviisut. 

Päätin nyt sitten kuitenkin kommentoida sitä, että kansanedustaja Juho Eerola (ps) oli venytellyt silmiään kruununsa menettäneen missin Sarah Dzafcen tavoin. Ja julkaissut siitä kuvan Facebookissa liitettynä tekstiin "Minä olen Sarah" eli "Je suis Sarah". 

Näin siksi, että kansanedustajan viestistä on pöyristytty ainakin Kokoomuksessa, RKP:ssä ja Vihreissä. Eikä se ole hyvä asia.

* * *

Minusta oli heti selvää, että Eerolan viesti kuvan yhteydessä viittasi ranskalaiselle satiirilehdelle Charlie Hebdoon, jota taannoin tuettiin vastaavalla tavalla sen jouduttua sananvapautta vastustavan verisen terroriteon uhriksi. Siten voisi olettaa kaikkien muidenkin ymmärtäneen, että myös Eerolankin sosiaalisen median päivityksessä oli kyse sananvapauden puolustamisesta. 

Tämä asian merkityksen selitti sitten vielä rautalangasta kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) - ja vieläpä aivan erinomaisesti – Yleisradion toimittajalle. Hänen mukaansa "tapaus johon (Eerolan) päivitys liittyy, on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta, johon tulee puuttua ja jota on aiheellista arvostella... Emme voi elää yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat varomaan joka sanaansa työpaikan ja maineen menetyksen pelossa, jopa väärinymmärryksen takia".

Siksi on kysyttävä sekä missiltä kruunun vieneeltä Miss Suomi -organisaatiolta että Kokoomukselta, RKP:ltä jaVihreiltä, että kun tämän asian – ilmeisesti heiltä ymmärtämättä jäänyt – yhteiskunnallinen merkitys on nyt tuotu näin selkeästi esille, niin ovatko he edelleen sitä mieltä, että juuri Mäkelän kaltainen dystopia on sellainen yhteiskuntamalli, jota he kaipaavat tänne Pohjantähden alle. 

Omalta osaltani viittaan ainoastaan tämä sivun ylälaitaan, jossa on lukenut vuodesta 2010 lähtien muuttumattomana teksti, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tapaus Charlie Kirk
Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Yrjöperskeles-blogin poistamisen seurauksia

Tämän aamun kirjoitukseni keskustelussa mainittiin, että Yrjöperskeles-blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Blogistikollegani reilun viikon takaisen päivityksen mukaan "Suvaitsevais-tiedostavaisto sai sitten suljettua aikaisemman blogini. Kun ei pärjätä itse asiassa niin sitten vaimennetaan. Tyypillistä vihervasemmistolle. Käytän nyt tätä blogaaja-alustaa ellen löydä toimivampaa. Tämä on bloggeriin verrattuna aika hankala.

Mutta kiitokset kaikille joilta olen saanut kannustusta deletointini jälkeen. Yritetään vielä jatkaa."

* * *

Tässä yhteydessä haluan tuoda teidän tietoonne, arvoisat lukijani, että myös tästä omasta blogistani on Bloggerin toimesta poistettu yksi merkintä. Lisäksi olen saanut - ilmeisesti juuri kyseiseen kirjoitukseen liittyen - varoituksen sääntörikkomuksesta. 

Näyttäisi siis siltä, että myös omista kirjoituksistani on viestitetty Bloggerin valvojille, mutta koska kirjoituksistani ei ole löytynyt - eikä toivottavasti löydykään - sen enempää sääntörikkomuksia, olen voinut jatkaa ajatusteni jakamista tällä alustalla. Tästä syystä pyydän myös teiltä - arvoisat lukijani - ettette kirjoitettaisi sellaisia kommentteja näiden tekstien keskusteluosioihin. 

Toisin sanoin pyydän teitä kaikkia noudattamaan kommentointohjetta, eli pidättäytymään asiallisessa kielessä ja hyvin perustelluissa näkemyksissä kommentoidessani näitä tekstejä. Omalta osaltani tulen myös tehostamaan sellaisten kommenttien poistamista, joiden epäilen voivan johtaa tämän blogin poistamiseen nykyiseltä alustaltaan. Näin siitä huolimatta, että pidän sellaista toimintaa vastenmielisenä.

Päivän aiempi merkintä:
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys teille, arvoisat lukijani
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Palestiinalaisten edustaja alkoi itkeä YK:ssa, mutta mistä syystä?

MTV3:n mukaan Palestiinan YK-suurlähettiläs Riyad Mansour pillahti itkemään puhuessaan keskiviikkona Gazan lasten kärsimyksistä ja nälkäkuolemista. Hänen mukaansa yli 1 300 palestiinalaislasta on saanut surmansa ja noin 4 000 lasta on loukkaantunut edellisen tulitauon päättymisen jälkeen. 

Jutussa kerrottiin myös amerikkalaisille, Gazassa työskenneille terveydenhuollon työntekijöille, tehdystä kyselystä. Sen mukaan 83 prosenttia heistä kertoi nähneensä, kuinka lapsia ammuttiin tarkoituksella. Tämä on tietenkin hirvittävää riippumatta siitä, kuka on syyllistynyt tällaiseen tekoon.

Toisaalta on sinänsä positiivista, että Israel on ilmoittanut lopettavansa hyökkäyksensä heti, jos Hamas antautuu, luovuttaa aseensa ja vapauttaa kaikki panttivankinsa. Näin terroristijärjestö ei ole kuitenkaan aikonut tehdä, ei edes kärsivien palestiinalaislasten tähden. 

* * *

Tästä kaikesta tuli mieleeni noin kuukauden takainen englanninkielinen blogimerkintäni, jossa kysyin syytä sille, miksi Hamas pitää edelleen kiinni aseistaan, vaikka Gazan tapahtumien valossa niillä ei ole Israelin armeijaa vastaan minkäänlaista käytännön merkitystä. Eivätkä taistelijat voi siitä syystä suojella myöskään palestiinalaisia siviileitä. 

Päädyin tuolloin kahteen mahdollisuuteen, joita pidän edelleenkin relevantteina. Niistä ensimmäisen mukaan aseistus säilytetään siksi, että Hamas voisi säilyttää valtansa mahdollista Gazan sodan jälkeistä (tai aikaista) palestiinalaisten kansannousua vastaan. Ja sitä kautta säilyttää upporikkaiden johtajiensa tulovirran myös tulevaisuudessa. 

Tämä mahdollisuus ei suinkaan ole tuulesta temmattu, sillä gazalaisten tyytymättömyys Hamasia vastaan on mitä ilmeisimmin kasvussa. Tämän voi päätellä siitä, että ihmiset ovat uskaltautuneet osallistua sitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, mitä terroristien asemiehet tuskin katsovat hyvällä.

Toinen aiemmassa blogimerkinnässä mahdollisena pitämäni motiivi voisi olla terroristisen kyvykkyyden säilyttäminen nyt käytävän sodan jälkeen. Onhan selvää, etteivät lokakuun 7. päivän kaltaiset massiiviset terrori-iskut tai edes rakettihyökkäykset olisi mahdollisia ilman jonkinasteista sotilaallista voimaa. Eikä näkyvyys läntisissä medioissa olisi enää taattu.

Ikävintä tässä kaikessa on tietenkin se, että kärsijän rooliin ovat joutuneet kohtaloonsa syyttömät lapset. Eivätkä pelkästään akuutisti, vaan koko heidän tulevaisuuttaan varjostaa epävarmuus, jolle ei näytä olevan tulossa minkäänlaista loppua. 

Päivän aiempi blogimerkintä: 
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirstä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa
Why Hamas Is Unwilling to Give Up Its Weapons

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia

Helsingin Pukinmäen koulun ongelmat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen viimeistään viime syksynä, jolloin mediat raportoivat (esimerkki) siellä riehuvasta poikajoukosta. Kirjoitin silloin blogimerkinnän, jossa totesin, että kyseisen koulun alle 16-vuotiaista oppilaista 71 prosenttia on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Tänä aamuna silmiini sattui Helsingin Uutisten artikkeli, jonka mukaan tässä noin tuhannen oppilaan koulussa oli syntynyt vaarallinen tilanne, koska joku oli sytyttänyt käsipyyherullan palamaan koulun toisen kerroksen wc-tilassa puoli yhden ja yhden välillä iltapäivällä. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska opettaja onnistui sammuttamaan palon ennen kuin se levisi laajemmalle. 

* * *

Tämä tapaus nosti mieleeni kaksi kysymystä, jotka kietoutuvat yhteen. Niistä ensimmäinen koskee yhteiskunnan muuttumista Suomen väestön kansainvälistyessä - varsinkin aiemmin - harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena: tulevatko Pukinmäen koulun kaltaiset tapahtumat jatkossa normalisoitumaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toinen kysymykseni koskee koulujen kokoa. Eli onko tuhannen oppilaan koulujen rakentaminen sittenkään järkevää, koska - tunnetun sananlaskunkin mukaan - tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Näiden kahden kysymyksen yhteen kietoutumisella tarkoitan sitä, että onko erityisen tyhmää rakentaa suurkouluja niille kaupunkialueille, joiden väestöpohja on muutenkin ongelmallinen. Eikö edellä maitittu tiivistymisilmiö silloin johda väistämättä yhä vaikeammiksi eskaloituviin ongelmiin? 

Nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin suurten kaupunkien vasta valitut päättäjät joutuvat ottamaan kantaa. Sopii siis toivoa - ja äänestäjien suorastaan vaatia - että äskettäisten kuntavaalien voittajilta, eli SDP:ltä, Kokoomukselta ja Keskustalta, löytyy niihin myös hyviä vastauksia. 

Päivän edellinen merkintä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Kysymys teille, arvoisat lukijani

Kirjoitin tänä aamuna tavalliseen tapaani suomenkielisen blogitekstin, mutta päivän kuluessa juolahti mieleeni vielä kysyä - ennen päivän englanninkieliseen tekstiin paneutumista - teidän mielipidettänne, arvoisat lukijani.

Asia koskee sitä, että - toisin kuin tänä aamuna - olen silloin tällöin yhdistänyt samaan kirjoitukseen useampia eri aiheita, jotka eivät ole aina edes liittyneet mitenkään toisiinsa (viimeisin esimerkki). Siitä on seurannut ainakin kaksi hankalaa asiaa, joista vakavampi koskee sitä, että blogimerkinnät tahtovat muodostua aika pitkiksi. Toinen seikka on oma ongelmani, eli miten kahdesta tai useammasta eri aiheesta koostuvalle sillisalaatille keksisi sopivan otsikon. 

Siksi kysymykseni kuuluu, että näettekö järkevämmäksi, että jatkan nykyisellä linjalla upottaen tarvittaessa kaksi tai useampia aiheita yhteen tekstiin? Vai katsotteko paremmaksi, että pilkkoisin tekstit tarvittaessa kahdeksi tai useammaksi kokonaan erilliseksi tekstiksi? 

Mikäli teillä on tästä asiasta mielipide, pyydän kommentoimaan alle olevaan keskusteluosioon yhdellä sanalla: "yhteen" tai "erilleen" ja vain yhden kerran. Näkemystenne ilmaisemiseen on aika tämä ilta ja ensi yö, sillä lasken tulokset aamulla herättyäni ja toimin sen jälkeen tässä "demokraattisessa prosessissa" enemmän kannatusta saaneella periaatteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde

Laillinen puskaraiskaus ja toivottavasti väärä epäilys

Kirjoitanpa tänään eilisen kahden blogimerkinnän (yksi, kaksi) päivän jatkoksi kahden aiheen blogin. 

* * *

Helsingin sanomat kertoi, että kolme miestä houkutteli humalaisen nuoren naisen sairaalasta metsään Helsingissä ja aloitti hänen kanssaan puskaseksin, johon kuului suojaamatonta oraali- , emätin- ja anaaliyhdyntää ynnä hiuksista repimistä, pään maahan painamista päätä maahan sekä kiinnipito- ja riepotteluväkivaltaa. Sosiaalisen median eli Junes Lokan alkuperäisen ilmoituksen mukaan edellä kuvatun kaltaista seksiä alaikäisen tytön kanssa harjoittivat noin kolmekymppiset Hadi Mustafa Kareem, Majeed Sufyan Mohammed ja Al-Rabbey Mohammed Khalid, mutta myöhemmässä korjauksessaan hän kertoi, että kyseessä olivat Davidovskis Andrejs Radhi, Kyryliuk Serhii ja Umanets Kiril. Helsingin Käräjäoikeus totesi tapauksesta, että miehet ovat voineet perustellusti olla siinä käsityksessä, että tyttö oli suostunut sukupuoliyhteyksiin tapahtumien alkaessa ja sen kestäessä. Oikeuden mukaan jäi myös näyttämättä, olivatko vastaajat olleet tietoisia tytön alaikäisyydestä.

Tapaus on monella tavalla mielenkiintoinen. On tietenkin selvää, että arvoisa lukijani, minä ja kaikki muutkin ihmiset - mukaan luettuna käräjäoikeuden tuomari - tietävät, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että kukaan nainen - edes humalainen alaikäinen - antaisi suostumustaan kuvatun kaltaiseen seksiin ainakaan siinä vaiheessa kun väkivaltaa astuu mukaan kuvaan.  

Siitä huolimatta tuomarin päätös saattaa olla teknisesti oikea, koska Suomessa vallitsee varsin hyvästä syystä niin sanottu syyttömyysolettama. Ja siten ihmisiä tuomitaan teoistaan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että näyttökynnys - tässä tapauksessa suostumuksen puutteesta - ylittyy. 

Asia ratkaistaneen lopullisesti korkeammassa oikeusasteessa, joten on edelleen mahdollista, että miesten syyllisyydelle löytyy loppujen lopuksi pitävät todisteet. 

* * *

Olen epäillyt hyvillä perusteilla - viimeksi täällä - että Vladimir Putinilla olisi jokin keino kiristää Donald Trumpia, koska tämä näyttää hakevan rauhaa Ukrainan sotaan Venäjän ehdoilla. Kuluneen viikon lopulla tapahtui kuitenkin kaksi asiaa, jotka saattavat viitata siihen, että USA:n presidentin käytökselle olisi sittenkin jokin muu syy. 

Niistä ensimmäinen oli Venäjän parin päivän takainen verinen isku Kiovan siviilikohteeseen. Sen seurauksena Trump pohdiskeli, että "se saa minut ajattelemaan, että ehkä hän ei halua lopettaa sotaa, hän vain leikkii kanssani".

Toinen nähtiin sitten paavi Franciscuksen hautajaisten yhteydessä, jossa Trump ja Zelenskyi kävivät lyhyen palaverin, josta jälkimmäinen totesi, että "tämä hyvin symbolinen tapaaminen voi muodostua historialliseksi, jos onnistumme saavuttamaan yhteisiä tuloksia". 

Valkoisen talon tiedottaja Stephen Cheung puolestaan kuvasi presidenttien keskustelua "erittäin tuotteliaaksi", mitä ikinä hän sillä sitten tarkoittikaan. Minusta se kuulostaa joka tapauksessa lupaavalta Ukrainan kannalta. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on Donald Trumpin seuraava siirto. Eli onko se sellainen, joka vastaa länsimaisten - ja etenkin suomalaisten - ihmisten enemmistön näkemystä, vai toimiiko hän edelleen Putinin hyväksi. Omalta osaltani totean, että olen enemmän kuin iloinen, mikäli hän osoittaa tämän tekstiin alussa mainitsemani epäilyt vääriksi. 

JK 28.4. kello 16.30. Huomasin Junes Lokan korjanneen sosiaalisessa mediassa epäiltyjen nimet, joten muokkasin tekstiä siltä osin. Nimet eivät ole tämän blogimerkinnän kannalta oleellisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa

Hyvää huomenta, arvoisat lukijani. Minulla on tänään kerrottavana kaksi äärimmäisen tärkeätä asiaa. 

Ensimmäinen niistä on tiedotusluontoinen. Kuten tiedätte, olen jo jonkin aikaa kirjoittanut englanninkielistä rinnakkaisblogia, jonka sisältö on ollut samankaltainen kuin tämän suomenkielisenkin, joskin kirjoitukset ovat olleet pääosin erillisiä.

Nyt olen kuitenkin ajatellut, että pyrin jatkossa kirjoittamaan kotimaahan liittyvistä aiheista lähinnä suomenkielellä ja kansainvälisistä asioista englanniksi. Toki saatan hyvästä syystä edelleen julkaista samoja juttuja molemmilla kielillä tai vaikkapa maailmanpolitiikkaa suomeksi, mutta päälinjana tulee kuitenkin olemaan edellä kuvaamani käytäntö.

* * * 

Toinen tärkeä asiani liittyy norjalaisten mäkimiesten ilmi tulleeseen huijaamiseen. Se on tärkeää siitä syystä, että vuonomaa on ollut sekä todellinen talviurheilun supervalta että myös vilpittömän puhtoinen maineeltaan. Etenkin näin oli Suomen joukkueen kärähdettyä dopingista pari vuosikymmentä sitten. 

Nyt ilmi tullut mäkihyppupukuhuijaus kuitenkin osoittaa, etteivät norjalaiset ole lähtökohtaisesti sen puhtoisempia kuin kukaan muukaan. Ja vahvistaa osaltaan sitä käsitystäni, että myös heidän maastohiihtäjänsä käyttivät vuosituhannen alussa kiellettyjä aineita suorituskykynsä parantamiseen siinä missä muutkin.  

Tämä ei tarkoita, etteivätkö norjalaiset olisi ansainneet sitä mitalisadetta, jonka heidän mieshiihtäjänsä saalistivat eilen päättyneissä Trondheimin MM-hiihdoissa. Tai himmentänyt tämän aikakauden ykköshiihtäjän eli Johannes Kläbon saavutuksia. 

Tosin aina voidaan spekuloida sillä, että kisojen perinteisellä hiihtotavalla hiihdetyn väliaikalähdön voittaja olisi todennäköisesti ollut Iivo Niskanen, mikäli olisi voinut osallistua MM-hiihtoihin. Valitettavasti meidän suomalaisten kannalta on kuitenkin niin, että arvokisojen mitalit jaetaan osallistujien kesken - ja siinä joukossa Kläbo oli joka kerralla kaikkia muita etevämpi. Se oli kerrassaan upea saavutus!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Tiedote - Announcement
Poikkeuksellinen ylivoima

Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Aamun merkinnän lisäksi sallittakoon kommentti päivän hiihtokilpailuun. Olinhan veikannut, että Suomi jäisi sprintissä luultavasti mitaleitta, mutta Jasmi Joensuu ja Lauri Vuorinen pääsisivät kuitenkin finaaliin ja moni muukin voisi sijoittua kahdentoista joukkoon. 

Naisten osalta lopputulos jäi odotuksiani heikommaksi, sillä vain Jasmi Joensuu pääsi välierään, mutta jäi siinä viidenneksi eli finaalin ulkopuolelle. Hänen ja tulevaisuuden toivomme - Jasmin Kähärän - tapauksessa suorastaan loisti hiihtäjien taktinen heikkous, jonka vastustajat hyödynsivät täysimääräisesti. 

Voiton kilpailussa vei Ruotsin Jonna Sundlingin brutaali suorituskyky, jolla hän tappoi Trondheimin sprinttiradan nousuihin itseään huomattavasti kirikykyisemmän norjalaisen haastajansa. Hänen kohdallaan ei siten tarvittu varsinaisia taktisia manöövereitä.

* * *

Miesten kilpailussa Lauri Vuorinen osoitti - jälleen kerran - olevansa taktisesti aivan toiselta planeetalta joukkueemme naisten kanssa. Jos hänen fyysiset ominaisuutensa olisivat - suhteessa kilpakumppaneihinsa - samalla tasolla kuin Joensuulla, olisi hän mitalisuosikki jokaisessa kilpailussaan. 

Tänään Vuorinen selvitti tiensä helposti sekä välierään että finaaliin. Jälkimmäiseen jopa koko porukan kovimmalla ajalla - ja selvällä erolla oman eränsä kakkoseen. 

Valitettavasti finaalissa Laurin - norjalaisen Johannes Kläbon tasoinen - taktinen osaaminen ei vain enää riittänyt korvaamaan hänen fyysisiä puutteitaan suhteessa maailman parhaisiin. Eikä asiaa auttanut se, että hän oli hiihtänyt toisessa välierässä, jonka jälkeisellä lyhyellä palautumisajalla on valtava merkitys finaalin lopputulokseen. 

Siitä huolimatta mies toi kaikkien aikojen ensimmäisen suomalaisten miesten sprinttimitalin lajilegendojen eli Kläbon ja Italian Federico Pellegrinon perässä. Eikä suostunut häviämään loppukirissä Ranskan Jules Chappazille.

* * *

Ylen asiantuntija kiinnitti kisalähetyksen aikana huomiota siihen, että Johannes Kläbo oli ainoana hiihtäjänä käynyt selvittämässä etukäteen radan alamäkien luistoa, ja käytti sitä hyväkseen. Radan eri kohtien luistoeroja hyödynsi myös Lauri Vuorinen niin omissa erähiihdoissaan kuin myös finaalissa. 

Lisäksi pronssimitalisti lepäsi erähiihtojen aikana mahdollisimman paljon kiihdyttämällä matkaan hitaasti ja välttämällä muutenkin turhia kiihdytyksiä merkityksettömissä radan kohdissa. Sekä kiersi viimeisen pehmeän mutkan pehmeän sisälinjan hiukan kauempaa vähentääkseen kaatumisriskiä sekä päästäkseen loppusuoralle sitä pitkin tulevia kovemmasta alkuvauhdista.

Tätä blogia on mitä ilmeisimmin luettu hiihtopiireissä ainakin aiemmin, koska ideani hiihtäjien jakamisesta aika-ajojen jälkeen sprinttihiihdon eriin otettiin lähes sellaisenaan käyttöön Suomen esityksestä heti kirjoitustani seuraavalla kaudella. Siksi ehdotan Suomen valmennusjohdolle ja erityisesti päävalmentaja Teemu Pasaselle, että Vuorinen palkattaisiin opastamaan suomalaisia junioreita sprinttihiihdon taktiikkaan ja ennakkovalmisteluiden tärkeyteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Sprinttihiihtohypoteesin "tieteellinen falsifiointiyritys"

Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia

MTV3:n mukaan Vantaa eli entinen Helsingin maalaiskunta on Suomen vaarallisin kaupunki. Väitteen takana on poliisin käyttämä häiriöindeksi, johon vaikuttavat - väkilukuun suhtettuina - julkisilla paikoilla tapahtuneiden epäiltyjen rikosten sekä poliisin hälytystehtävien määrä. Rikosepäilyissä painottuvat etenkin vakavat rikokset, kuten henkirikokset, väkivalta- ja seksuaaliväkivaltarikokset sekä ilkivaltarikokset.

Jutussa oli myös poliisin kommentteja tähän asiaan. Ja ne vahvistavat omaa käsitystäni, jota olen usein valottanut tähän blogiin kirjoittamissani ajatuksissa. 

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäen mukaan Vantaan tilannetta selittää se, että "siellä asuu henkilöitä, jotka tekevät enemmän rikoksia". Tällä hän viittaa nuorisorikollisuuden voimakkaaseen kasvuun, joka näkyy siinä, että yleisten paikkojen väkivallanteoista epäillyt ovat yleisimmin 17–19-vuotiaita. 

Jutun mukaan tekijöistä noin 78 prosenttia oli syntynyt Suomessa ja 21 prosenttia ulkomailla. Sitä ei kerrottu, missä on syntynyt näistä luvuista puuttuva yksi prosentti. Sen sijaan on selvää, että myös Suomessa syntyneistä osa on ulkomaalaistaustaisia, erityisesti jo vuodesta 1990 alkaen Somaliasta maahamme tulleiden ihmisten jälkeläisiä, mutta myös muista kehitysmaista tulleita. 

Tätä asiaa valaisee tämän blogin neljäs merkintä vuodelta 2010, johon kirjoitin seuraavasti: "Suomessa asui maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan viime vuonna (2009) vakituisesti 5 549 somalialaista, 3 956 irakilaista ja 1 148 nigerialaista. Vastaavasti uusia turvapaikanhakijoita oli Somaliasta 1 180, Irakista 1 195 ja Nigeriasta 131 henkilöä."

Vuodesta 2009 ei ole vielä kulunut kuin 16 vuotta, mutta maassa tuolloin vakituisesti asuneiden 10 653 somalin, irakilaisen ja nigerialaisen - sekä lisäksi muiden kehitysmaalaisten - on täytynyt olla Suomessa jo pidempään. Ja siksi heidän silloiset pikkulapsensa kuuluvat 17-19 vuotiaiden riskiryhmään ja tulevat tilastoiduksi Suomessa syntyneinä Suomen kansalaisina

Yleisillä paikoilla tapahtuvan väkivallan merkitystä korostaa se, että edellä linkitetyn MTV3:n jutun mukaan kaksi kolmesta uhriksi joutuneesta oli tekijälle entuudestaan tuntemattomia. Lisäksi joka kymmenennessä tapauksessa käytettiin ampuma-asetta ja 53 prosentissa teräasetta. Lisäksi 40 prosenttiin väkivallanteoista liittyi lyömistä ja/tai potkimista. 

Tähän on siis tultu suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä täältä näppäimistön takaa voi sanoa muuta kuin, ettei tämän olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä.

* * *

Luin aamulla myös Etelä-Suomen Sanomien välittämän oudon uutisen Ylöjärveltä. 

Siellä neljä alle 18-vuotiasta nuorta oli rikkonut kaupan kassakoneen, ulko-oven lasin, myynnissä olleita tuotteita ja mainoskylttejä. Lisäksi heidän epäillään uhkailleen ja pahoinpidelleen kaupassa olleita ihmisiä sekä yrittäneen ryöstää kassan. 

Nuoret riehuivat myös kaupan ulkopuolella, missä heidän epäillään hyppineen ainakin kahden auton konepellin päällä sekä uhanneen myyjää myös toisessa kaupassa. Uutisessa ei kerrottu tekijöiden tuntomerkkejä tai etnistä taustaa, mutta poliisi on ottanut heidät kiinni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Eilinen kirjoitukseni herätti vilkasta keskustelua, jonka lopputuloksena yksi - kirjoituksiin kriittisesti suhtautuva - lukijani ilmoitti tekevänsä blogistani tutkimuksen julkaistakseen sen kahden vuoden kuluttua. Toivottavasti hän pitää lupauksestaan kiinni sekä noudattaa tutkimuksessaan hyvän tieteellisen käytännön mukaisia periaatteita. 

Lupaus innoitti minut pyytämään erästä täysin riippumatonta tahoa analysoimaan "Professorin ajatuksia blogin sisältöä ja merkitystä". Vastaus tuli nopeasti ja kopioin sen tähän sellaisenaan.

* * *

"Professorin ajatuksia" -blogi on mielenkiintoinen tapaus suomalaisessa blogiskenessä. Sen merkitys ja vaikutus voidaan analysoida useasta näkökulmasta: sisältö, yhteiskunnallinen vaikutus, sekä blogin merkitys digitaalisen keskustelun kentässä.

Sisällön analyysi

Blogi keskittyy ajankohtaisiin ja usein kiistanalaisiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kirjoitukset ovat analyyttisia, ja niissä esitetään voimakkaasti kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä. 

Blogi käsittelee usein teemoja, kuten:

Politiikka ja talous: Blogissa käsitellään Suomen ja kansainvälistä politiikkaa, talouden kehitystä, ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaan.

Maahanmuutto ja monikulttuurisuus: Nämä aiheet ovat keskeisiä, ja niistä kirjoitetaan usein kriittisestä näkökulmasta. Kirjoitukset voivat herättää vahvoja reaktioita, koska ne käsittelevät monimutkaisia ja tunteita herättäviä aiheita.

Ympäristö ja ilmastonmuutos: Blogi ottaa kantaa myös ympäristökysymyksiin, usein korostaen skeptisyyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä toimia kohtaan.

Yhteiskunnallinen vaikutus

"Professorin ajatuksia" -blogi toimii kanavana, jossa käsitellään teemoja, jotka eivät aina saa yhtä laajaa huomiota valtamediassa. Tämä tekee blogista tärkeän osan vaihtoehtoista mediakenttää. Blogi tarjoaa näkemyksiä, jotka voivat olla vastoin yleisiä käsityksiä, ja siten se voi haastaa lukijoitaan ajattelemaan kriittisesti.

Anonyymius antaa kirjoittajalle vapauden ilmaista ajatuksiaan ilman henkilökohtaisia seurauksia, mutta se voi myös vähentää kirjoitusten painoarvoa akateemisessa tai journalistisessa kontekstissa, koska lähteen taustoja ei voida tarkasti arvioida.

Digitaalisen keskustelun merkitys

Blogi on merkittävä osa suomalaisen digitaalisen keskustelun ekosysteemiä. Se mahdollistaa nopean reagoinnin ajankohtaisiin tapahtumiin ja tarjoaa foorumin, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Kommentointimahdollisuus edistää vuorovaikutusta lukijoiden keskuudessa, vaikka keskustelut saattavatkin joskus polarisoitua.

Yhteenveto

"Professorin ajatuksia" -blogi edustaa tärkeää puolta suomalaisessa blogiskenessä, jossa käsitellään kriittisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sen merkitys syntyy kyvystä herättää keskustelua ja tarjota näkemyksiä, jotka haastavat lukijoiden ennakko-oletuksia. Blogi on esimerkki siitä, miten digitaalinen alusta voi antaa tilaa moniäänisyydelle ja edistää yhteiskunnallista keskustelua.

* * *

Lopuksi, arvoisat lukijani, päätin toistaiseksi jättää - tavoistani poiketen - kertomatta käyttämäni "täysin riippumattoman tahon" identiteetin, koska sillä tiedolla ei pitäisi olla mitään merkitystä lausunnon sisällön arvioimisessa. Eikä myöskään alla olevaan kommentointikenttään - toivottavasti - syntyvässä asiallisessa keskustelussa. 

Palaan asiaan seuraavassa suomenkielisessä blogimerkinnässäni. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Asiallista kieltä, kiitos!

Britannia kuohuu!

Juuri nyt kuuluu kummia Iso-Britanniasta, joten sallittakoon päivän toinen postaus (ensimmäinen tässä). 

Kuten olen kirjoittanut englanninkielisessä blogissani, on ruandalaistaustainen nuorukainen puukottanut Pohjois-Englannissa joukon lapsia, minkä seurauksena on maassa nähty paljon mielenosoituksia, joita poliisi on pyrkinyt suitsemaan. 

Tänä iltana tilanne on muuttunut. Nyt näiden valkoisten brittien - äärioikeistolaisiksi leimattujen - massamaahanmuuttovastaisten mielenosoitusten lisäksi on kaduille ilmaantunut aseistettuja muslimiryhmiä, jotka ovat haavoittaneet teräasein useampia valkoihoisia. 

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Poliisi näyttäisi olevan varsin voimaton, joten lähteekö maan armeija liikkeelle luodakseen järjestystä. Vai leviävätkö levottomuudet edelleen tuottaen kiihtyvällä tahdilla uusia uhreja.

Nyt jos koskaan kannattaa seurata sosiaalista mediaa. Tilannetta voi seurata ainakin näiltä X:n tileiltä: Europe Invasion, Tommy Robinson ja RadioGenoa, jotka ovat toimineet lähteenä myös tälle kirjoitukselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen
Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen

Aloitetaan Pariisista. Siellä on nimittäin sattunut siten, että poliisille entisestään tuttu 27-vuotias Senegalin kansalainen tuli surmanneeksi 16-vuotiaan teinin ja haavoittaneeksi veitsellä poliisimiestä. Miehellä oli hänen perheensä mukaan mielenterveysongelmia ja hän oli karannut perheen kodista ja psykiatrisesta sairaalasta. 

Siirrytään sitten Pohjois-Englantiin, jossa on syystä tai toisesta esiintynyt rajuja mellakoita. Asiasta kertoneen uutisen mukaan kaupungissa poliisin saama tehtävä lasten ja "joidenkin työntekijöiden" häirinnästä muuttui kaaokseksi, jossa on sytytetty linja-auto tuleen, pyöräytetty katolleen ja murskattu poliisiauto.

En ole huomannut suomalaismedioiden kertoneen mitään mellakoitsijoiden taustoista. Satuin kuitenkin huomaamaan sosiaalisessa mediassa paikalla kuvatun videon, jolla kuuluu varsin selvästi huuto "Allahu akbar". Toisaalta löysin myös toisen videon, jossa paikallinen muslimimies näyttää rauhoittavan mielenosoittajaa, joka on ilmeisesti romani. 

Että sellaista. Paitsi ettei kai edes blogimerkinnässä voi olla kahta huonoa huomiota ilman kolmatta. Olkoon sellainen tällä kertaa The Times of Israelin uutinen, jossa kerrotaan USA:n ulkoministeri Anthony Blinkenin sanoneen, että "sen sijaan, että Iran olisi ainakin vuoden päässä siitä, että se voisi tuottaa ydinasemateriaalia, se on nyt todennäköisesti viikon tai kahden päässä siitä".

Toki hän tähdensi saman lähteen mukaan myös, että Iranilta menisi varsinaisen ydinaseen tekemiseen enemmän aikaa. Olisiko tämä sitten aamun hyvä uutinen?

JK kello 8:07. Korjaus siihen, etteivät suomalaismediat olisi kertoneet mitään Pohjois-Englannin tapauksien etnisistä ulottuvuuksista. Huomasin juuri, että Uutissuomalainen on kuin onkin todennut jo eilen, että "alueella asuu paljon etnisiin vähemmistöihin lukeutuvia asukkaita". Mutta muslimien osuudesta sekään ei puhu mitään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin

Toverituomioistuin

Eurovaalien suurvoittaja - eli Vasemmistoliitto eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja Jussi Saramon suulla - haluaa jatkaa elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps) tapauksen käsittelyä eduskunnassa. Tarkalleen ottaen puolueen kansanedustaja  haluaa käyttää kansanedustajien aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, että nauttiiko mainittu poliitikko eduskunnan enemmistön luottamusta. 

Vasemmistoliiton toveriksi tähän pelin politiikkaan on ilmoittautunut myös Vihreät, jonka eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne on vahvistanut asian. Nähtäväksi jää, osallistuuko tähän performanssiin vielä muitakin puolueita tai yksittäisiä kansanedustajia. 

Wille Rydman viestitti itse sosiaalisessa mediassa asiasta kuultuaan, että "Hieno juttu! Päästään kumoamaan vääriä väitteitä mahdollisimman avoimesti ja yksityiskohtaisesti. Toki eduskunta on aivan väärä areena näitä käsitellä, mutta itse asia on tärkein. Jos vasemmisto näin haluaa, niin tehdään se sitten oikein eduskunnassa."

Kuten arvoisa lukijani ehkä muistaa, on Rydman kirjoittanut jo viime kesänä Vasemmistoliittoa kiihottaneesta Helsingin sanomien jutusta oikein kirjan, joka sisältää myös hänen näkemystään tukevat todisteet - ja julkaisi blogissaan viime lauantaina siitä lyhennelmän, johon on koottu tiivistetyssä muodossa sen keskeiset johtopäätelmät. 

Itse kunkin - ja erityisesti Vasemmistoliiton kansanedustajien - olisi ollut hyvä tutustua siihen ennen kuin käynnistivät nyt eduskunnassa pystyyn panemansa toverituomioistuinkäsittelyn. Tai lukea läpi edes minun yhteenvetooni Rydmanin kirjasta. 

Näin siksi, ettei kaikkiin aiheeseen liittyviin seikkoihin liittyvistä asioista syyttämättäjättämispäätöksen tehnyt syyttäjä suinkaan todennut ketään syylliseksi lainvastaiseen toimintaan. Mutta tuli juuri siksi mahdollistaneeksi nyt nähtävän performanssin sen lisäksi, että - kuten aiemmin totesin - hän "teki erityisesti Rydmanista, mutta myös hänestä toimittajalle puhuneista naisista sekä jutun kirjoittaneesta toimittajasta, niin sanotusti löysässä hirressä roikkuvia".

Juuri tämä ratkaisu mahdollisti eduskunnassa nyt nähtävän Vasemmistoliiton ja Vihreiden toverituomioistuimen pystyttämisen, minkä ainoana tosiasiallisena - ja likaisena - tarkoituksena on jatkaa Rydmanin mustamaalausta ja siten kampittaa hallituksen toimintaa ja hajottaa sen yhtenäisyyttä.

Sanalla sanoen tällainen likainen peli ei ole kunniaksi kummallekaan kotimaisen laitavasemmistomme puolueelle. Eikä se lisää myöskään suomalaisten yleistä luottamusta suomalaiseen politiikkaan tai poliitikkoihin. 

Tässä tilanteessa olisikin hyvä, mikäli suomalaismediat - erityisesti Ylen uutistoimitus - tarttuisivat tapaukseen ja raportoisivat eduskuntakäsittelyssä ilmenevät faktat ja valheet mahdollisimman tarkoin suomalaisille. Näin siksi, että nämä voisivat tehdä johtopäätöksensä itse niin Rydmanista, tapaukseen liittyvistä naisista, jutun kirjoittaneesta HS:n toimittajasta kuin lehden nykyisestä päätoimittajastakin, jonka mukaan hänen lehtensä jutun "sävy oli asiallinen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Johtaako Rydmanin tapauksen nolo käänne journalistien poliittisten näkemysten selvittämiseen?
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Ovatko ihmiset ajattelevia olentoja vai someapinoita?

Usein kuulee sanottavan, että sosiaalinen media jakaa ja polarisoi yhteiskuntaa. Tämä käsitys perustunee siihen, että erilaisilla keskustelufoorumeilla asioita kärjistetään huomion ja "tykkäysten" saamiseksi. Ja siihen, että erilaisten sovellusten uutissyötealgoritmit yksipuolistavat medioiden käyttäjien näkyville tulevien viestien sisältökirjoa. Siksi on hyvä, että asiaa on tutkittu ja meillä on siitä syystä käytettävissämme myös tuoretta tutkimustietoa.

Nature- ja Science-lehdissä julkaistiin nimittäin tutkimus, toinen, kolmas ja jopa neljäs, joissa sosiaalisten medioiden uutissyötealgoritmeihin tehtiin merkittäviä muutoksia. Niiden avulla haluttiin selvittää mitä tapahtuu, kun kaikki samanmielisten lähteiden sisältö sijoitetaan alaspäin, vähennetään uudelleenjaetun sisällön poistamisen vaikutuksia syötteestä tai ei tehdä minkäänlaisia viestien sijoituslaskelmia. 

Mikään näistä muutoksista ei vaikuttanut affektiiviseen polarisaatioon. Siis ilmiöön, jossa ihmiset muuttuvat myönteisemmiksi oman poliittisen puolueensa kannattajia kohtaan, mutta negatiivisemmiksi vastapuolen kannattajia kohtaan. Toisin sanoen esimerkiksi poliitikkojen kehut tai heidän kilpailijoidensa mustamaalaamiset sosiaalisessa mediassa eivät vaikuta ihmisiin sitä eikä tätä.  

Muutokset eivät myöskään vaikuttaneet mielipiteiden polarisoitumiseen, mukaan lukien ideologinen äärimmäisyys ja kantojen jyrkkyys suhteessa oman puolueen linjauksiin. Toisin sanoen esimerkiksi satojen humanitaarista maahanmuuttoa ylistävien tai moittivien viestien lähettäminen ei lopultakaan muuta sen enempää punavihreän kuin maahanmuuttokriittisenkään ihmisen omaa käsitystä tästä asiasta.

Vaikka tehdyt algoritmimuutokset eivät vaikuttaneet ihmisten itsensä ilmoittamiin asenteisiin ja mielipiteisiin, oli niillä muita havaittavissa olevia vaikutuksia. Esimerkiksi samanmielisten lähteiden sisällön sijoittaminen alemmas algoritmissa vähensi altistumista virheellisille tiedoille, vihamieliselle puheelle ja epäkohteliaalle sisällölle. 

Lisäksi uudelleenjakamisen poistaminen vähensi ihmisten altistumista epäluotettaville lähteille, mutta lisäsi altistumista epäkohteliaalle sisällölle. Myös viestien aikajärjestyksessä näyttäminen altisti sosiaalisten medioiden käyttäjiä epäluotettaville lähteille.

Kaiken kaikkiaan tutkimukset siis osoittivat, ettei samanmielisten lähteiden altistumisen vähentäminen ole mikään ihmeratkaisu polarisaatioon. Tämä on erinomainen asia, koska se osoittaa ihmisten - monista epäilyistä huolimatta - pystyvän itsenäiseen ajatteluun ja pitävän kiinni perustelluista näkemyksistään satunnaisen uutisvirran keskelläkin. 

Näin toivon tapahtuvan myös tämän blogin lukijoiden parissa. En pyri näillä kirjoituksillani muuttamaan ihmisten ajatuksia omieni kaltaisiksi, mutta toivon kuitenkin pystyväni antamaan virikkeitä heidän - teidän, arvoisat lukijani - oman ajattelunsa haastamiseksi ja kehittämiseksi. Ja ehkäpä hiukan omanikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pystyykö Yle itsekriittisyyteen?
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto
Blogin syvin olemus