Armokuolema ja kansanvalta

Suomalaisista ylivoimaisesti suurin osa eli 77% olisi valmis hyväksymään eutanasian eli armokuoleman. Tästä huolimatta eduskuntapuolueista ainoastaan vihreät ovat asettuneet selvästi tukemaan ihmisen oikeutta päättää elämänsä lopettamisesta lääkärin avustuksella.

Suomalaisten selvää enemmistöä ovat puolestaan asettuneet näkyvästi vastustamaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja ministeri Päivi Räsänen sekä perussuomalaisten katolisesta uskosta kantansa ammentava puheenjohtaja Timo Soini. Muiden puolueiden kanta on enemmän tai vähemmän epäselvä, mutta varmasti jokaista puoluetta, ehkä kristillisä lukuun ottamatta, halkoo rajalinja tämän kysymyksen osalta.

Itse kannatan oikeutta eutanasiaan. Tämän kantani saattoi vakaaksi viimeistään se, kun takavuosina jouduin seuraamaan lähiomaiseni kärsimystä ennen tämän kuolemaa. Ajattelin etten ikinä haluaisi olla vastaavassa tilanteessa, vaan tuskaisesta elämästä ilman toivoa elävän ihmisen täytyy inhimillisessä maailmassa saada halutessaan kivuton loppu kärsimyksilleen.

Sekä Räsäsen että Soinin perustelut eutanasian vastustamiseksi ovat oman näkemykseni mukaan kestämättömät. En aio tässä puuttua perusteluihin, koska niitä on jo ruodittu muiden toimesta (esimerkiksi täällä). Sen sijaan totean, että ihmisen mahdollisuus eutanasiaan saattaa tuottaa ylipääsemättömän eettisen ongelman sille, joka on pyhittänyt eämänsä sairaiden auttamiseen. Siis eutanasiapyynnön saavalle lääkärille.

Tässä ja muissa käytännön asioissa kaivataankin avointa keskustelua pelisäännöistä ja ja käytännöistä. Tähän suuntaan näyttäisi ajattelevan myös arkkiatri Risto Pelkonen, joka avasi aiheesta metakeskustelun. Se ei kuitenkaan riitä, vaan metakeskustelusta olisi mitä pikimmin edettävä asiakysymysten ratkaisemiseen.

Onko lääkärillä oikeus kieltäytyä toimenpiteestä vedoten omantunnon syihin? Miten voidaan varmistua siitä, että eutanasiapäätös on varmasti potilaan oma? Miten vakavasti sairaan ihmisen pyyntö toteutetaan, eli minkälaisessa tilanteessa olevan ihmisen päätöstä ei pyynnöstä huolimatta toteuteta? Miten voidaan ratkoa omaisten mahdollisest ristiriitaiset näkemykset ja heidän aiheuttamansa paineet terveydenhuoltojärjestelmälle tai eutanasiaa toivoneelle itselleen?

Oikeita vastauksia edelle kirjaamiini ja moniin muihin kysymyksiin ei varmasti ole, mutta sen sijaan yhteinen konsensus on varmasti löydettävissä jos vain aiheesta uskalletaan käydä avoin ja julkinen keskustelu. Ja se on niin ammattilääkäreiden, poliitikkojen, juristien kuin tavallisten kansalaistenkin oikeus ja velvollisuus.

Kun periaatteista ja käytänteistä aikanaan päästään yhteiseen konsensukseen, mikä se sitten onkaan, on poliittisen järjestelmän aika ottaa jälleen aloite käsiinsä ja tehdä demokratian pelisääntöjen mukaisesti kansan enemmistön tahdon mukainen päätös. Ja hyväksyä ihmiselle oikeus päättää oman elämänsä loppumisesta. Kaikki muu olisi kansan ja demokraattisten periaatteiden halventamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset
Kuoleman kosketus
Kenen tauti hoidetaan?