Hovioikeus tuomitsi irakilaisen lapsenraiskaajan

Yle uutisoi irakilaismiehestä, joka sai hovioikeudessa seitsemän vuoden ja kahden kuukauden mittaisen vankeustuomion raiskattuaan vaimoaan vuosikausia. Hän oli pakottanut 13-vuotiaan tytön naimisiin ulkomailla vuonna 2008 ja muuttanut Suomeen neljä vuotta myöhemmin. 

Tapaus on sikäli merkittävä, että oikeus tuli näin ilmaisseeksi selkeällä päätöksellä, ettei Suomessa hyväksytä teinityttöjen pakkoavioliittoja. Ei edes silloin, kun ne on solmittu kauan sitten ja/tai ulkomailla. 

* * *

Toivoa sopii, että tieto tuomiosta leviää maahanmuuttajien parissa, ja kantautuu erityisesti pakkoavioliittoon joutuneiden naisten korviin. Ja että he uskaltavat hakea oikeutta suomalaiselta oikeusvaltiolta.

Olisi myös hienoa, että tämä uutinen levisi Suomesta muualle maailmaan. Ja sen seurauksena tänne ei edes pyrkisi sellaisia miehiä, jotka ovat katsoneet pakkoavioliiton suovan oikeuden teinityttöjen raiskaamiseen. Suomalainen yhteiskunta ei sellaisia tarvitse – eikä etenkään kulttuuria, johon kuuluvat pakkoavioliiton kaltaiset naisten alistamiskeinot. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alif Khan Emu ja Md Salman Farsy tuomittiin 16-vuotiaiden tyttöjen raiskaamisesta
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Seksuaalinen turvallisuus ei ole tärkeää suomalaisnaisille

Odottamaton pelko

Ilta-Sanomissa oli juttu Vladimir Putinista, joka olisi sen mukaan purkanut Sotshissa olleen palatsinsa. Artikkelissa arveltiin, että aikamme suurin imperialisti olisi niin peloissaan, ettei uskaltaisi enää asua kodissaan.

Syynä pelkoon on Ukrainan kyky iskeä Venäjälle ja tarvittaessa eliminoida Israel-tyylisesti vihollisen johtaja. Eli iskeä sotilaallisesti sinne, missä omatekoisen tsaarintekeleen tiedetään oleskelevan.

Uutinen on mielenkiintoinen erityisesti siksi, etten usko Putinille tulleen sotaa sytyttäessään missään vaiheessa sellaisiin ajatuksiin, että se saattaisi rajoittaa myös hänen henkilökohtaista elämäänsä. Mutta sen jälkeen, kun Ukraina on tuhonnut kerta toisensa jälkeen kohteita syvällä Venäjällä (esimerkki), on tämä karu tosiasia muuttunut riskiksi ja kasvavaksi peloksi oman henkirievun puolesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, lähteekö Ukraina jossain vaiheessa yrittämään Putinin eliminointia. Tehtävä ei nimittäin ole helppo, sillä monen asian pitää osua kohdalleen, jotta se onnistuisi. 

Pitäisi olla varma tieto Putinin sijainnista sekä kysy iskeä tarkasti juuri sinne, missä diktaattori viettää aikaansa. Sekä välttää mahdolliset harhautukset, olivat ne sitten Putinin kaksoisolentoja tai Ukrainan tiedustelulle syötettyä disinformaatiota. Ja sen lisäksi kyetä läpäisemään Putinin suojaukseen käytetyt puolustusjärjestelyt.

Toisaalta jo pelkkä Putinin kuolemanpelko on iso voitto Ukrainalle. Ja vastaavasti harmillinen tappio Putinille itselleen, joka joutuu muutenkin murehtimaan Venäjän armeijan etukäteen odotettua heikompaa menestystä hyökkäyksessään.

Puhumattakaan siitä, että Venäjän talous on korkeiden sotilasmenojen seurauksena ajautumassa valtaviin vaikeuksiin, joihin hänen hallintonsa on pyrkinyt vastaamaan veronkorotuksin ja korkoja nostamalla. Ja jotka johtavat varmuudella Putinin suosion laskuun Venäjällä sekä saattavat jopa horjuttaa hänen asemaansa maansa johtajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bad News for Vladimir Putin and His Imperialistic Dreams
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Vladimir-karhu ja rohkea kettu

Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet

Helsinkiläinen tietokirjailija, konsultti ja yrittäjä totesi mielipidekirjoituksessaan asian, joka pitää Suomea kaukana muun Pohjolan taloudellisesta kehityksestä. Se on yritysten riskinoton välttäminen tuotekehityksessä, jonka seurauksena maassamme ei useinkaan synny "ylivertaista, ennennäkemätöntä uutta" tuotetta tai palvelua, jonka voisi hinnoitella korkealla katteella.

Uusien innovaatioiden sijaan suurimmassa osassa yrityksistämme on mielipidekirjoittajan mukaan vallalla kulttuuri, jossa korostuvat leikkaaminen, trimmaaminen, kulujen karsiminen ja jopa juustohöylä. Toisin sanoen kunnianhimo jää olemassa olevien tuotteiden pienimuotoiseen kehittämiseen ja kulukuriin.

Tämän suomalaisen yrityskulttuurin voimakkuus näkyi muun muassa maamme teollisuushistorian loistavimman tähden eli Nokian luhistumisessa. Alkuun innovatiivinen yritys käpertyi noin vuosikymmenen kestäneen nousukiitonsa lopuksi olemassa olevaan tuoteportfolioonsa ja niiden tuotantokustannusten minimointiin, minkä seurauksena se oli helppo uhri uudenlaisen laitteen kehittäneelle Applelle. Traagiseksi asian teki se, että Nokialle oli jo ennen Applea tarjottu vastaavanlaista keksintöä, mutta se ei kiinnostanut.

Mielipidekirjoittaja pohdiskeli, että suomalaisyritysten toiminnan taustalla olisi ehkä pelko epäonnistumisesta, haluttomuus investoida, kunnianhimon puute, riskien hallinta tai ideoiden puute. Hän saattaa olla näissä kaikissa seikoissa oikeassa - syitähän on yhtä monta kuin on yrityksiäkin.

Itse epäilen, että yhtenä isona taustatekijänä on suomalaisen yrittäjän heikko turva verrattuna palkkatyöläisten kaikenkattavaan turvarakenteeseen. Ja sen lisäksi yrittäjän onnistumisesta mahdollisesti koituva progressiivinen verojen kasvu, joka leikkaa onnistujilta sitä suuremman osan heidän riskinottonsa palkkiosta, mitä paremmin he menestyvät.

Siksi tarjoan seuraaviin hallitusneuvotteluihin yhdeksi vakavan pohdinnan kohteeksi sitä, minkälaisilla yhteiskunnallisilla uudistuksilla voitaisiin suomalaisyritysten innovaatiotasoa nostaa nykyisestä. En väitä tietäväni tähän ongelmaan ratkaisua, mutta minusta hallitusneuvottelijoiden kannattaisi kuunnella erityisesti niitä yrityksiä ja yrittäjiä, jotka ovat onnistuneet siinä, mihin muut eivät ole edes uskaltautuneet. Ja selvittää, mitkä heidän tarjoamistaan ideoista voidaan toteuttaa siinä raunioituneessa taloustilanteessa, jonka hallitus saa korjattavakseen nykyisen Marinin kabinetin jäljiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Verohelvetti hidastaa kehitystä